maanantai, 06 huhtikuu 2020 08:16

PARAS LIITTOLAINEN MUKANA MUUTOKSESSA

Kirjoittanut  maanantai, 06 huhtikuu 2020 08:16

”Elämme poikkeuksellisia aikoja” – tämän lauseen on meistä jokainen kuullut viime päivinä moneen kertaan ja monelta eri taholta. Vielä muutama kuukausi sitten organisaatioiden, myös Varsinais-Suomen liiton, toiminta ja tulevaisuuteen orientoituminen pohjautui aikaan ennen COVID-19-virusta. Tehdään siis sitä mitä ennenkin, kehitetään toimintamalleja ja kerrotaan ennakointikyvystämme ja yhteistyöhakuisuudesta ja kumppanuudesta.

Kun yhtäkkiä ja pyytämättä koko maailma yllätettiin lähes täysin, ja turvallisuudentunteemme ja taloutemme ovat vaakalaudalla, nämä eri strategioiden hienot fraasit tulevat ajankohtaisiksi. Nyt meidän pitää nopeutetulla ja pakotetulla aikataululla muuttaa strategioissa kirjoitetut hienot tavoitteet ja toimintamallit todeksi. Nyt aidosti testataan, onko meissä yksilöinä tai organisaatioina riittävästi muutoskyvykkyyttä – resilienssiä - vastata niihin odotuksiin ja vaatimuksiin, mitä meiltä on oikeus odottaa.

Lähes koko viime vuoden Varsinais-Suomen liiton virastossa pohdittiin organisaation omaa toimintastrategiaa. Koko henkilökunta osallistui työpajoihin, kommentointiin ja kirjoittamiseen. Toimme aktiivisesti esille toiveita ja näkemyksiä millainen organisaatio haluamme tulevaisuudessa olla, miten toivoomme meitä johdettavan ja millaisena näemme tulevaisuuden maakunnan liiton aseman. Saimme valmiiksi hyvän strategia-asiakirjan ja sille vielä hyväksynnän maakuntahallitukselta.

Kaikki siis hyvin - vai onko?? Ajattelimme, että pikkuhiljaa ja askel askeleelta otamme näitä hyviksi ajateltuja malleja osaksi arkeamme. Erityisen hyvä tilaisuus kehittää toimintatapojamme olisi viimeistään uusiin toimitiloihin tapahtuvan muuton yhteydessä kesällä/syksyllä 2021! Korona-virus päätti kuitenkin ohjata toimintaamme, pakotti meidät vastaamaan ”huutoomme” ja antoi meille samalla testialustan siitä, olemmeko aidosti sitoutuneet siihen, mitä strategiassa kirjoitamme.

Koko virasto siirtyi etätoimistoihinsa lähes yhdessä rysäyksessä muutaman päivän sisällä. Digiloikka oli tosiasia ja kokoukset ja tiimipalaverit siirtyivät verkkoon. Etätyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta epäilevät eivät saaneetkaan tukea epäilyksilleen. Asiat ovat sujuneet yllättävänkin hyvin ja tehokkaasti. Sosiaalista etäisyyttä olemme pitäneet, mutta säännöllinen yhteydenpito kollegoihin on jatkunut tiiviinä.

Henkilökohtaisella tasolla asettuminen etäjohtamis-moodiin oli lievä hyppy tuntemattomaan. Alkuvuodesta alkanut ja kaikkia vastuualueen vetäjiä koskeva etäjohtamiseen keskittyvä johtamisen erikoisammattitutkintokoulutuksemme antaa osaltaan eväitä ja teoriataustaa tähän. Aivan yhtä tärkeää on ollut liiton sisäinen vertaistuki ja kokemusten vaihto muiden esimiesten kesken. Meillä jokaisella on oma johtamistyylimme, mutta uusi tilanne ohjaa osin myös yhtenäistämään linjauksia. Persoonakohtainen ote silti säilyy.

No entä sitten työmme sisältö ja tehtävämme – muuttuiko mikään? Osin ei ja osin kyllä, mutta näkökulma on ainakin osassa tehtävissä muuttunut, joko pystyvästi tai väliaikaisesti. Nyt mietimme aluekehityksen vastuualueella esimerkiksi sitä, miten omalta osaltamme voimme tukea koronaviruksen aiheuttamista haitoista kärsiviä tahoja ja sidosryhmiämme. Meillä ei ole käytössämme ELY-keskusten tai Business Finlandin suuria tukipaketteja, emme edes lain mukaan saa myöntää yrityksille suoraa tukea. Mutta voimme käytössämme olevilla instrumenteilla ja toimintamalleilla tehdä oma osamme tässä valtavassa haasteessa. Kaikkein oleellisinta mielestäni on aito halu löytää ratkaisuja kriisin akuuttiin hoitamiseen ja miettiä niitä keinoja, joita voimme tarjota erityisesti sen jälkihoitoon. Samalla voimme arvioida niitä toimintoja, joita olemme vuodesta toiseen tehneet sen syvällisemmin miettimättä niiden vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä.

Me kaikki joudumme pois omalta mukavuusalueeltamme, emmekä ehkä pysty tekemään tuttuja rutiineja ja toimenkuvaan kirjattuja asioita. Meistä jokaisen on nyt osattava tarttua uusiin haasteisiin, nähtävä roolimme osana tätä kokonaisuutta, poistuttava siiloistamme ja tuettava toinen toisiamme. Esimiehenä tämä koskee erityisesti minua. Erityisesti kriisitilanteessa tarvitaan muutosjoustavuutta, kykyä ajatella luovasti, asettua eri sidosryhmiemme asemaan ja nähdä asiakkaittemme tarpeet.

Maailma on ympärillämme muuttunut, mutta miten? Vastausta emme vielä tiedä, mutta voimme ainakin vaikuttaa siihen, että osaltamme toimimme niin kuin olemme strategissa sitoutuneet. Toivottavasti opimme tästä poikkeuksellisesta tilanteesta entistä parempia ja tehokkaampia toimintamalleja ja toteamme, että ehkä tästäkin ajasta on jotain positiivista nähtävissä (vaikka se tällä hetkellä vaikeaa onkin). Voimme omalla esimerkillämme näyttää, että vaikka olemme resursseiltamme kohtuullisen pieni toimija, niin olemme vankasti sitoutuneet maakuntamme laaja-alaiseen kehittämiseen ja yhteistyön rakentamiseen alueellamme myös näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Strategian mukaisesti olemme #parasliittolainen ja #alueenääni, toimikaamme kaikki siis sen mukaisesti ja osoittakaamme, että olemme paikkamme ansainneet. Uskon vakaasti, että me yhdessä pystymme tähän.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 15 kesäkuu 2015 10:31

KUINKA KUNTIA (KUNTAYHTYMIÄ) TULISI JOHTAA?

Kirjoittanut  maanantai, 15 kesäkuu 2015 10:31

Turun Sanomien palstoilla on taitettu peistä kuntajohtamisesta. Vastakkain on ollut kaksi koulukuntaa: vanhan ja uuden liiton ihmiset.

Itse aloitin kuntahallinnossa 1980-luvun alussa ja heti kaksoisagenttina: olin sekä kaupunginvaltuutettu että yhden hallintokunnan hallintopäällikkö. Tuolloinen kuntalaki mahdollisti tällaisen merkillisen tuplaroolin. Myöhemmin kokemusta on karttunut neljästä kaupunginvaltuustokaudesta, valtuuston varapuheenjohtajuudesta, sairaanhoitopiirin puheenjohtajuudesta, kahden kunnan ja yhden kaupungin johtajuudesta ja kuntaministeriön kansliapäällikkyydestä.

Voin vakuuttaa, että kuntahemmon elämä kolmekymmentä vuotta sitten oli paljon auvoisempaa kuin nykyisin. Muistan saaneeni kehuja kaupunginjohtajalta, kun puristin ensimmäisen hallintokuntabudjettini kasvun vain kymmeneen prosenttiin (luitte aivan oikein). Muutoinkin elämä hymyili virastotasolla. Kaupungin virkamiesjohto, eivätkä myöskään poliitikot puuttuneet elämäämme juurikaan. Kun rahaa oli, kontrolli oli vähäistä.

Mutta maailma on muuttunut noista päivistä rajusti. Kaupunkijohto, joka laiminlyö ohjaamisen ja valvomisen saattaa yhteisönsä näinä tiukkoina aikoina kriisiin hyvinkin nopeasti. Nyt Turussa käydyssä keskustelussa olen hämmästellyt sitä, että mediankin puolella aika kritiikittömästi tuetaan niitä ajatuksia, jotka haikailevat paluusta entiseen. On ymmärrettävää, että ihmiset vanhetessaan kokevat uransa alkuaikojen kulttuurin hienona, mutta nykyjohdon täytyy elää tätä päivää ja ajan vaatimusten mukaan.

Kunnallisvirkamiehen elämän vaikeimpia asioita on sen tajuaminen, että virkapalkka ei ole taiteilija-apuraha, vaan korvaus siitä, että toteutetaan poliittisen johdon luomaa strategiaa ja päätöksiä myös silloin, kun oma järki ja ajatus sanovat jotakin aivan muuta. Totta kai hyvään johtamiseen kuuluu se, että annetaan luovuudelle sijaa, mutta se on aivan eri asia kuin vaatimus tehdä aina niin kuin itse tykkää.

Poliittisen johdon ja virkajohdon työnjako ei kuntajohtamisessa ole aina yksinkertainen juttu. Pienissä kunnissa luottamushenkilöillä on joskus tapana kuntalain vastaisesti puuttua operatiivisiin kysymyksiin ja suuressa kaupungissa poliittisen viestin perille meno voi organisaation koosta johtuen olla monesti kovin haastavaa.

Kaupungin johdossa toimivan virkamiehen on ymmärrettävä politiikkaa, muutoin mistään ei tule mitään. Ja ymmärrystä voi hankkia yleensä vain olemalla politiikassa mukana. Mutta virkatoimissa ei saa politikoida, usein se tarkoittaa sitä, että oman puolueen suhteen täytyy olla kaikkein kriittisin ihan pelkän uskottavuuden kannalta.

Pormestari-mallin on sanottu olevan ratkaisu politiikan, demokratian ja hallinnon ongelmiin. Itse en ole asiasta ollenkaan varma. Yhdyn niihin puhujiin, jotka sanovat, että malli ei ole oleellinen kysymys, vaan ihmiset. Yhdestä asiasta ei voi ainakaan tinkiä: nykymaailma edellyttää kuntajohtajilta aivan erilaisia valmiuksia ja osaamista kuin "vanhat hyvät ajat". Onko varmaa, että pormestari-malli ei johda liian vähin valmiuksin omaavien henkilöiden valintaan ja sitä kautta vallan siirtymiseen "kyllä herra ministeri-sarjan" tavoin erisortin kanslia- ym. päälliköiden hoteisiin?

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Ahvenanmaan vierailun valmistelua, johtoryhmä, maakuntahallituksen puheenjohtajisto, nopean lukemisen kurssin aloitus, lukiolainen Alvar Euro piipahtaa vierailulla, loppupäivä konttoribisneksiä
Tiistai: klo 5.10 kohti Ahvenmaata, mielenkiintoinen ohjelma, paluu illalla
Keskiviikko: Poliisi- ja turvallisuusasioita koko päivä
Torstai: Henkilökunnan juhannuskahvit, loppupäivä hallintoa

HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja