Kirjoittanut  torstai, 31 tammikuu 2019 10:23
Julkisista ruokapalveluista käydään usein vilkasta keskustelua. Meitä kaikkia kiinnostaa millaista ruokaa lapsillemme päiväkodissa, vanhemmillemme palvelutalossa tai potilaille sairaaloissa tarjotaan. Ruoan laadun ja monipuolisuuden lisäksi olisi toivottavaa, että julkisilla varoilla voitaisiin luontevasti tukea paikallista elinvoimaa ja maataloutta. Paikallisuuden lisäksi kunnat voivat hankinnoillaan parantaa vesistöjen tilaa, sillä esimerkiksi ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä ja ruoan jäljitettävyyttä voisi hankinnoissa vahvemmin nostaa kriteereiksi.
 
Varsinais-Suomi on maamme keskeisiä ruoantuotannon alueita: meillä tuotetaan kolmannes maan leipäviljoista, vajaa neljännes öljykasveista ja yli kolmannes valkuaiskasveista. Varhaisperunasta tuotetaan alueella 70 %, minkä lisäksi 20 % suomalaisista puutarha-, kasvihuone- sekä avomaan viljelmistä sijaitsee Varsinais-Suomessa. Alueemme ruoantuotanto on monipuolista ja kiinnostusta löytyy myös erikoistumiseen ja uudistumiseen. Lisäksi maakunnassamme on suuri määrä raaka-aineita jalostavia yrityksiä sekä elintarvikealan tutkimusta ja osaamista. Jos jossakin, niin meillä olisi mahdollista hyödyntää kotimaisen ruoan rikkaus myös omien kuntiemme keittiöissä. 
 
Viime vuonna julkaistun Motivan tutkimuksen mukaan kotimaisen ruoan käyttöaste varsinaissuomalaisissa kunnissa on kuitenkin alhainen verrattuna moniin muihin maakuntiin. Yksittäistä syytä tähän ei kannata etsiä, sillä parannettavaa on sekä hankintayksiköillä että ruoantuottajilla. Valoniassa pureuduttiin lähiruokahaasteeseen hiljattain päättyneessä ruoantuottajien tarjousosaamiseen keskittyneessä hankkeessa
 
Julkisiin ruokapalveluihin kohdistuu runsaasti vaatimuksia: ruoan on oltava ravitsemussuositusten mukaista sekä edullista. Lisäksi siltä edellytetään maukkautta, monipuolisuutta ja ajanmukaisuutta. Lähialueiden tuotteiden saaminen julkisiin keittiöihin vaatii hankintayksiköiltä määrätietoista toimintaa. Kotimaisten tuotteiden menestymismahdollisuuksia kilpailutuksissa on mahdollista vahvistaa esimerkiksi tuotekohtaisilla hankintakriteereillä. Kriteereiksi voi määritellä kotimaisen tuotannon kilpailuvaltteja, joita ovat muun muassa jäljitettävyys, antibiootittomuus sekä vastuulliset tuotantomenetelmät. Lisäksi kriteereissä voi edelleen korostaa ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat suoraan esimerkiksi vesistöjen tilaan. 
 
Kotimaisia tuotteita on mahdollista saada kuntien keittiöihin myös taloudellisesti järkevästi, kun kriteerien lisäksi huomioi jo kilpailutusvaiheessa satokaudet ja jättää ruokalistojen sisältöön hieman joustovaraa: parhaimmillaan ruokalistat mukautuvat kotimaisten tuotteiden saatavuuden mukaan ja antavat väljyyttä myös uudenlaisten tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluille. Esimerkiksi kotimaisia kasviproteiinin lähteitä tai erikoisempia paikallisia viljatuotteita voi testata ja soveltaa niin, että vaativakin asiakas sekä ympäristö kiittävät. Esimerkiksi Salossa koululaisten tarpeisiin on räätälöity paikallisen tuottajan härkäpaputuotteita.
 
Elintarvikkeiden kilpailutusta on hämmentänyt myös vuonna 2016 uudistunut hankintalaki. Lakimuutosten myllerryksessä ruoantuottajat tuntuvat pudonneen kärryiltä – tuottajien keskuudessa koetaan, että julkisen sektorin kilpailutusprosessi on hankala ja pienten paikallisten toimijoiden menestymismahdollisuudet niin pienet, että heidän kannattaa etsiä asiakkaansa muualta. Julkinen sektori olisi kuitenkin vakaa ja luotettava asiakas, jolta löytyy osaamista, kehittämishalukkuutta ja jopa joustovaraa, kunhan yhteistyö sujuu ja asiakkaat saavat tarvitsemansa ateriat. 
 
Tarvitaan toimia sekä julkiselta sektorilta että tuottajilta, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa julkiset varat virtaavat pois maakunnastamme sellaistenkin tuoteryhmien kohdalla, joita olisi mahdollista hankkia lähiseudulta. Uudistumiskykyä tarvitaan, jotta maatalous alueellamme on tulevaisuudessa kannattavaa. Tähän haasteeseen myös kunnilla merkittävänä asiakkaana olisi mahdollisuus vaikuttaa. Riippumatta siitä, toteutetaanko ruokapalvelut kunnan omana työnä vai ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta, tulee kunnan strategian vahvasti ohjata toimintaa, sillä eri vaatimusten yhdistäminen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa yhteistyölle.
Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 02 touko 2016 09:50

VASTUULLINEN VALINTA – MITEN SE TEHDÄÄN?

Kirjoittanut  maanantai, 02 touko 2016 09:50

Vastuullinen kuluttaminen on noussut julkiseen keskusteluun yhä enemmän ja hyvä niin.

Huhtikuussa vietettiin Vaatevallankumousta, viikkoa, jonka aikana vaadittiin vastuullisempaa vaateteollisuutta. Parhaimmillaan vastuullinen kuluttaminen huomioi kuluttamisen elinkaariketjun kaikki osapuolet: käyttäjän, tuottajan, yhteiskunnan ja ympäristön, ottaen huomioon rajalliset luonnonvaramme ja päästöjen sitomiskyvyn.

Haastetta vastuullisiin kulutusvalintoihin tuovat kuitenkin muun muassa tuotteiden vaikutusten vaikea jäljitettävyys. Monissa tuotteissa leijonanosa ympäristövaikutuksista jää sinne, missä raaka-aineet on tuotettu, tuote on valmistettu ja jalostettu. Emme tiedä, missä ja miten päällämme olevan t-paidan puuvilla on viljelty ja onko se eettisesti tuotettu. Puhelimen pakkausselosteessa ei lue, minkälaisissa olosuhteissa tarvittavat metallit on louhittu.

Tunnemme helposti itsemme voimattomiksi vastuullisten valintojen edessä. On helppo ummistaa silmät käyttämiemme tuotteiden taustalla olevilta kielteisiltä vaikutuksilta.

Myös kuntien hankintoja ohjaavat yksittäisten ihmisten valinnat. Kunnat hankkivat yrityksiltä vuosittain tuotteita ja palveluita noin 20 miljardilla eurolla. Julkisten hankintojen kohdalla kestävät valinnat tuovat kerralla merkittäviä ympäristösäästöjä, sillä liikuteltavat materiaali- ja rahavirrat ovat usein mittavia.

Kuntien hankintoja säätelee uudistusmyllerryksessä oleva hankintalaki, jonka yhtenä tarkoituksena on helpottaa valintoja hankintatilanteessa. Julkisten hankintojen osalta ohjauskeinot ovatkin periaatteessa selkeitä. Kestävän kehityksen mukaisten valintojen problematiikka on kuitenkin sama kuin yksittäisellä ihmisellä.

Valonia järjesti talvella 2015 – 2016 hankintavalmennusten sarjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Valmennusten tarkoituksena oli tarjota uutta hankintalakia silmällä pitäen tietoa ja tukea hyvistä kestävistä hankintakäytännöistä kuntien hankintoja tekeville viranhaltijoille. Hankintavalmennuksiin osallistui noin 60 hankintojen parissa töitä tekevää.

Kasvatustieteiden tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Arto Salonen puhuu vahvasti kokonaisuuksien ymmärtämisen puolesta. Salosen mukaan oivaltaessamme sen, että olemme osa kaikkea ympärillämme olevaa, voimme myös jokapäiväisillä valinnoillamme asettua osaksi ratkaisua.

Kestävät valintamme ovat kannanottoja ja mitä enemmän niitä on, sen suurempia ovat kokonaisvaikutukset.

Julkaistu kategoriassa Blogi