Kirjoittanut  tiistai, 07 syyskuu 2021 13:22

Kulttuuri on kunnan lakisääteinen peruspalvelu. Se on kirjastoja, teattereita, julkisten taideteosten toteuttamista, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Kuntien kulttuuritoimintalaki määrittelee tehtävät, joilla kunnan tulee edistää kulttuuria, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lain toteuttaminen edellyttää moniammatillista osaamista, saavutettavuuden huomioimista, taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten tukemista, hankeosaamista ja yhteistyösuhteiden luomista, mutta ennen kaikkea jatkuvaa uusien toimintamuotojen innovointia  ­– yhä vähenevin rahavaroin. Kunnat toteuttavat kulttuuripalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten, järjestöjen ja ns. taiteen vapaan kentän kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset luovat työllään kuntaan viihtyisyyttä, elämyksiä, positiivista mainetta sekä vetovoimaa. Kulttuuri tarjoaa mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja luo kotiseutuylpeyttä. Tapahtumat elävöittävät kuntaa ja kyliä sekä yhdistävät tapahtumiin osallistuvia eri-ikäisiä kuntalaisia.

Kulttuuri on myös hyvinvointityötä. Kulttuuritoimintaan osallistumisella on todettuja positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriammattilaiset tekevät tänä päivänä yhteistyötä niin järjestöjen, seurakuntien, kotihoidon, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden kuin sosiaalityönkin kanssa. Puhutaan kulttuurihyvinvointityöstä, jossa yhdistyvät kunnan tehtävät edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä järjestää kulttuuritoimintaa.

Keväällä 2021 kokosimme Varsinais-Suomen kulttuurihyvinvoinnin työryhmässä listaa siitä, mitä kulttuuri kunnissa meidän maakunnassamme tarkoittaa. Vaikka yleisen kulttuuritoimen resurssit Varsinais-Suomen kunnissa ovat maan keskiarvoon verraten varsin vähäiset (TEAviisari 2019), on alueella kehitetty aktiivisesti kulttuuripalveluita niin päiväkodeille, kouluille kuin kehitysvammaisten tai vanhusten palveluasumiseen. Taidetyöpajat, esitykset, kirjojen ääneen luku, Matkalaukkumuseo ja videostriimit vievät kulttuuria niille, jotka eivät pääse kulttuuritiloihin. Verkkoluennot, OmaKirjasto.fi-palvelu ja kirjastosta kotiin toimitettavat kirjakassit tuovat kulttuurin lähelle ihmistä.

Turussa Kimmoke-rannekkeella tuetaan taloudellisesti haastavassa asemassa olevien kaupunkilaisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Raisiossa kirjasto vierailee maahanmuuttajaperheiden tapahtumissa kertomassa kirjastopalveluista ja järjestää kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Uudessakaupungissa on suunnitteilla maahanmuuttajien ja ”uusukilaisten” integroiminen osaksi kaupunkiyhteisöä kulttuurin keinoin. Naantalissa kaupunki on palkannut saamillaan perintörahoilla yhteisötaiteilijan, joka järjestää kummitaiteilijatoimintaa joka kouluun. Kulttuurikaveritoiminta Paraisilla ja Kulttuuriystävät Turussa tarjoavat kanssakulkijan kulttuurielämysten pariin. Kuntakohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma tarjoaa monissa maakuntamme kunnissa lapsille ja nuorille yhdenvertaisen mahdollisuuden tutustua kulttuuriin monipuolisesti ja oppia uutta. Esimerkiksi Salossa uudistettu kulttuurikasvatussuunnitelma sai nimen Nappula, ja se starttasi tänä syksynä.

Myös ikäihmisten hyvinvointia tuetaan monenlaisilla kulttuuripalveluilla, ja väestön ikääntyessä on tämä tarve yhä kasvava. Moni kullanarvoinen tekemisen muoto on saatettu alkuun hankerahalla. Esimerkiksi ”Kulttuuria minulle” -hankkeessa on toteutettu kulttuuripainotteista ryhmätoimintaa, virtuaalitansseja ja museohetkiä muistisairausdiagnoosin saaneille tai muististaan huolissaan oleville ikääntyneille Uudessakaupungissa, Aurassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla – jopa virtuaalisesti.

Äkkiseltään kuulostaa siltä, että varsinaissuomalaisella kulttuurilla menee hyvin. Mutta onko näin? On syytä muistaa, että kulttuurialan toimintaympäristö on ollut isossa muutoksessa viime vuodet. Kulttuuri- ja taidetoiminta on ammattimaistunut ja järjestäytynyt, ja alalla työskentelevät kehittävät jatkuvasti osaamistaan. Korona ja tulevat kulttuurialan leikkaukset, julkisen rahoituksen väheneminen ja hankehumpan kiihtyminen haastavat rajusti niin kuntien ja kuin järjestöjen kulttuuritoimintaa. Vasta alkanut valtuustokausi ei tule olemaan kunnissa helppo, sillä pian tapahtuva hyvinvointialueiden irtoaminen omaksi hallinnon- ja toiminnantasokseen asettaa ne uudenlaiseen asemaan, jossa kunnan tehtäväksi sote-palvelujen järjestämisen sijaan jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Siksi on erityisen tärkeää viimeistään nyt huomata, että kuntien kulttuuritoiminnan kehittämiskohteet vastaavat moniin kuntien hyvinvointihaasteisiin.

Onnistuneen tekemisen resepti on yksinkertainen: kulttuurin toteuttaminen kunnissa vaatii tiloja, tekijöitä ja rahaa. Jos yhteistyötä, hankkeita ja tekemistä halutaan kuntaan, tulee siihen osoittaa riittävät resurssit. Löytyykö meiltä tässä muuttuvassa ajassa ymmärrystä ja tukea pitää kulttuuriammattilaiset töissä omalla alallaan ja kunnissa, hakemassa hankerahoja, tuottamassa ja uusintamassa suomalaista kulttuuria, lähimatkailua ja hyvinvointipalveluita?

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

PEKAN TARINA: KULTTUURI LUO HYVINVOINTIA

Kirjoittanut  keskiviikko, 24 touko 2017 13:02

Tapasin kuukausi sitten palvelutalossa hieman yli 70-vuotiaan miehen, Pekan. Pekka oli sairastunut vakavasti useita kertoja elämänsä aikana, ja lääkärit olivat aina pitäneet miehen tilannetta jokseenkin toivottomana. Pekka ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sinnitteli eteenpäin. 1970-luvulla sairastamastaan syövästä hän kuntoutui hankittuaan metsästyskoiran ja lähdettyään metsälle. Ensin mies jaksoi kävellä hädin tuskin autolta metsän reunaan, mutta päivä päivältä kunto koheni ja koira innosti liikkeelle. Eläkkeelle miehen veivät lopulta useat aivoinfarktit. Omin avuin ei enää kotona selvitty. Edessä oli muutto palvelutaloon. Metsästys ei ollut mahdollista, mutta jotakin mielekästä oli tehtävä.

Pekka aloitti palvelutalon kuvataideryhmässä, vaikka ei ollut koskaan harrastanut taidetta. Luonnossa kohdatut eläimet ja maisemat muistuivat mieleen. Taiteilijan ohjauksessa tulosta alkoi syntyä. Pekka tutki luontokirjoja, ja piirsi lopulta kaikki Suomen nisäkkäät. Lastenlapset saivat seinilleen mieluisat maisemamaalaukset. Palvelutalon asukkaat pyysivät Pekkaa piirtämään kuvia huoneisiinsa. Pekka kehitti lastensa avulla apuvälineitä maalaamiseen, koska toinen käsi ei enää toiminut. Hän hankki myös sähköurut ja alkoi opiskella itsekseen niiden soittamista. Lasten ja hoitajien ihmetellessä miehen puuhia, Pekka totesi vain: ” Kyllä vanhanakin voi tehdä vaikka mitä, se o ittestä kii.”

Pekan tarina osoittaa, miten lähellä meitä taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet edistää hyvinvointia voivat parhaimmillaan olla. ”Kulttuuri luo hyvinvointia läpi elämän”, todetaan myös Varsinais-Suomen kulttuuristrategiassa. Pekan kohdalla ratkaisevaa oli oma innostus ja tahto, sekä palvelutalon tarjoama mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen. Kaikilla ei vastaavia mahdollisuuksia ole, eikä usko itseen riitä. Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme.

Saavutettavat, lähelle viedyt kulttuuripalvelut sekä ihmisen oman toimijuuden tukeminen mahdollistavat useissa tutkimuksissa osoitetut taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Suomen kulttuurin kehtona Varsinais-Suomella on mahdollisuus ottaa kulttuurin hyvinvointia tukeva merkitys mukaan sote- ja maakuntauudistukseen. Kulttuurihyvinvoinnin perustaa on maakunnassamme rakennettu jo vuosia, joten nyt on aika toimia.

 Kirjoitus on osa sarjaa, jossa esitellään Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa toteuttavia käytännön toimia.

luova vs 2025

Julkaistu kategoriassa Blogi