Kirjoittanut  tiistai, 07 syyskuu 2021 13:22

Kulttuuri on kunnan lakisääteinen peruspalvelu. Se on kirjastoja, teattereita, julkisten taideteosten toteuttamista, tapahtumia ja harrastustoimintaa. Kuntien kulttuuritoimintalaki määrittelee tehtävät, joilla kunnan tulee edistää kulttuuria, joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa. Lain toteuttaminen edellyttää moniammatillista osaamista, saavutettavuuden huomioimista, taiteen ammattilaisten toimintaedellytysten tukemista, hankeosaamista ja yhteistyösuhteiden luomista, mutta ennen kaikkea jatkuvaa uusien toimintamuotojen innovointia  ­– yhä vähenevin rahavaroin. Kunnat toteuttavat kulttuuripalveluja yhteistyössä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten, järjestöjen ja ns. taiteen vapaan kentän kanssa. Taiteen ja kulttuurin ammattilaiset luovat työllään kuntaan viihtyisyyttä, elämyksiä, positiivista mainetta sekä vetovoimaa. Kulttuuri tarjoaa mielekästä vapaa-ajan toimintaa ja luo kotiseutuylpeyttä. Tapahtumat elävöittävät kuntaa ja kyliä sekä yhdistävät tapahtumiin osallistuvia eri-ikäisiä kuntalaisia.

Kulttuuri on myös hyvinvointityötä. Kulttuuritoimintaan osallistumisella on todettuja positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriammattilaiset tekevät tänä päivänä yhteistyötä niin järjestöjen, seurakuntien, kotihoidon, kotoutumis- ja työllisyyspalveluiden kuin sosiaalityönkin kanssa. Puhutaan kulttuurihyvinvointityöstä, jossa yhdistyvät kunnan tehtävät edistää asukkaidensa hyvinvointia sekä järjestää kulttuuritoimintaa.

Keväällä 2021 kokosimme Varsinais-Suomen kulttuurihyvinvoinnin työryhmässä listaa siitä, mitä kulttuuri kunnissa meidän maakunnassamme tarkoittaa. Vaikka yleisen kulttuuritoimen resurssit Varsinais-Suomen kunnissa ovat maan keskiarvoon verraten varsin vähäiset (TEAviisari 2019), on alueella kehitetty aktiivisesti kulttuuripalveluita niin päiväkodeille, kouluille kuin kehitysvammaisten tai vanhusten palveluasumiseen. Taidetyöpajat, esitykset, kirjojen ääneen luku, Matkalaukkumuseo ja videostriimit vievät kulttuuria niille, jotka eivät pääse kulttuuritiloihin. Verkkoluennot, OmaKirjasto.fi-palvelu ja kirjastosta kotiin toimitettavat kirjakassit tuovat kulttuurin lähelle ihmistä.

Turussa Kimmoke-rannekkeella tuetaan taloudellisesti haastavassa asemassa olevien kaupunkilaisten mahdollisuuksia käyttää kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Raisiossa kirjasto vierailee maahanmuuttajaperheiden tapahtumissa kertomassa kirjastopalveluista ja järjestää kirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. Uudessakaupungissa on suunnitteilla maahanmuuttajien ja ”uusukilaisten” integroiminen osaksi kaupunkiyhteisöä kulttuurin keinoin. Naantalissa kaupunki on palkannut saamillaan perintörahoilla yhteisötaiteilijan, joka järjestää kummitaiteilijatoimintaa joka kouluun. Kulttuurikaveritoiminta Paraisilla ja Kulttuuriystävät Turussa tarjoavat kanssakulkijan kulttuurielämysten pariin. Kuntakohtainen kulttuurikasvatussuunnitelma tarjoaa monissa maakuntamme kunnissa lapsille ja nuorille yhdenvertaisen mahdollisuuden tutustua kulttuuriin monipuolisesti ja oppia uutta. Esimerkiksi Salossa uudistettu kulttuurikasvatussuunnitelma sai nimen Nappula, ja se starttasi tänä syksynä.

Myös ikäihmisten hyvinvointia tuetaan monenlaisilla kulttuuripalveluilla, ja väestön ikääntyessä on tämä tarve yhä kasvava. Moni kullanarvoinen tekemisen muoto on saatettu alkuun hankerahalla. Esimerkiksi ”Kulttuuria minulle” -hankkeessa on toteutettu kulttuuripainotteista ryhmätoimintaa, virtuaalitansseja ja museohetkiä muistisairausdiagnoosin saaneille tai muististaan huolissaan oleville ikääntyneille Uudessakaupungissa, Aurassa, Turussa, Raisiossa ja Loimaalla – jopa virtuaalisesti.

Äkkiseltään kuulostaa siltä, että varsinaissuomalaisella kulttuurilla menee hyvin. Mutta onko näin? On syytä muistaa, että kulttuurialan toimintaympäristö on ollut isossa muutoksessa viime vuodet. Kulttuuri- ja taidetoiminta on ammattimaistunut ja järjestäytynyt, ja alalla työskentelevät kehittävät jatkuvasti osaamistaan. Korona ja tulevat kulttuurialan leikkaukset, julkisen rahoituksen väheneminen ja hankehumpan kiihtyminen haastavat rajusti niin kuntien ja kuin järjestöjen kulttuuritoimintaa. Vasta alkanut valtuustokausi ei tule olemaan kunnissa helppo, sillä pian tapahtuva hyvinvointialueiden irtoaminen omaksi hallinnon- ja toiminnantasokseen asettaa ne uudenlaiseen asemaan, jossa kunnan tehtäväksi sote-palvelujen järjestämisen sijaan jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Siksi on erityisen tärkeää viimeistään nyt huomata, että kuntien kulttuuritoiminnan kehittämiskohteet vastaavat moniin kuntien hyvinvointihaasteisiin.

Onnistuneen tekemisen resepti on yksinkertainen: kulttuurin toteuttaminen kunnissa vaatii tiloja, tekijöitä ja rahaa. Jos yhteistyötä, hankkeita ja tekemistä halutaan kuntaan, tulee siihen osoittaa riittävät resurssit. Löytyykö meiltä tässä muuttuvassa ajassa ymmärrystä ja tukea pitää kulttuuriammattilaiset töissä omalla alallaan ja kunnissa, hakemassa hankerahoja, tuottamassa ja uusintamassa suomalaista kulttuuria, lähimatkailua ja hyvinvointipalveluita?

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 26 elokuu 2020 10:12

HAUSSA 100. VAIKUTTAJAKOKELAS!

Kirjoittanut  keskiviikko, 26 elokuu 2020 10:12

Varsinais-Suomesta on perinteisesti noussut vaikutusvaltaisia nimiä valtakunnan politiikkaan, puolueiden puheenjohtajiksi aina valtioneuvostoon asti. Maakunnan edunvalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että näin on myös jatkossa. Maakunnallisessa vaikuttamisessa olennaista on pitkäjänteisyys sekä osaavat ja yhteistyötaitoiset ihmiset. Viitisen vuotta sitten maakuntahallituksen päätöksellä perustetun vaikuttajakoulun ajatuksena olikin olla ns. ”ministerikoulu”. Vaikka näen vaikuttajakoulun arvon paljon tätä laajempana, yhteiskunnalliseen keskusteluun kannustavana ja vaikuttamista monista näkökulmista avaavana, taustalla on yhä ajatus vaikuttajakoulusta kuoriutuvista Annika Saarikoista, Li Anderssoneista tai Petteri Orpoista.

Vaikuttajakoulun perustamisen lähtökohtana tuolloin vuonna 2015 oli huoli pitkään jatkuneesta nuorten kiinnostuksen hiipumisesta poliittista toimintaa kohtaan. Nuorten vähäisen kiinnostuksen taustalla saattaa olla epäluottamus politiikkaa kohtaan, mutta myös epätietoisuus. Omaa vaikutuskykyä ei ehkä hahmoteta monimutkaiselta ja kaukaiselta tuntuvassa päätöksenteon sokkelossa ja omaan arkeen verrattuna korkealentoiselta tuntuvassa poliittisessa keskustelussa.

Vuosittain julkaistava 15–29-vuotiaiden arvoja ja asenteita mittaava nuorisobarometri on osoittanut, että vaikka kiinnostusta politiikkaa kohtaan olisi, se ei välttämättä johda edes äänestyspäätökseen. Barometrin mukaan nuorten äänestämättä jättäminen selittyy erityisesti koulutustaustalla. Mitä alhaisemmaksi koulutustaso jää, sitä todennäköisemmin jää myös äänestäminen. Yhtenä ratkaisuna on esitetty nuorten vuoropuhelun lisäämistä päättäjien kanssa. Toisaalta vuosituhannen lopun ja 2000-luvulla syntyneiden nuorten osallistuminen tapahtuu eri tavoilla kuin heidän vanhempiensa.

Vaikuttajakouluumme kuuluu varsin matalan kynnyksen osallistaminen. Kouluun pääsyä ei määritä kokemus, koulutus tai harrastuneisuus vaan ennen kaikkia nuoren oma kiinnostus ja motivaatio. Tarkoitus on avata nuorille mahdollisuus kurkistaa politiikan kulisseihin ja yhteiskuntaan kokonaisuutena, jossa vaikutusvaltaa on päätöksentekijöiden lisäksi tiedotusvälineillä, yrityksillä, järjestöillä ja julkisilla toimijoilla.  

Vaikuttajakoulusta on vuosi toisensa jälkeen saatu positiivisia kokemuksia, ja mallia konseptista on otettu myös muualla. Koulutuksen on kuluneen neljän lukukauden aikana käynyt jo 85 nuorta. Osallistuneet nuoret ovat kokeneet koulutuksen hyödyllisenä. Nuoret ovat palautteessa nostaneet erityisen kiinnostaviksi konkreettiset esimerkit asioiden edistämisessä, kansainväliset kysymykset ja vaikuttajien urapolut. Ensimmäisiltä kausilta on jo ponnistettu paikallispolitiikkaan ja erilaisiin järjestö- ja vaikuttajatehtäviin.

Vaikuttajakoulun haku on jälleen auki. Viides lukukausi sisältää aiemmilta kausilta tuttuja tutustumiskäyntejä, keskusteluja ja verkostoitumista mutta myös uusia näkökulmia ja koulutuksia. Tarkoituksena on antaa aiempaa enemmän tilaa nuorille sparrata kokeneita valtiomiehiä ja vaikuttajia. Vaikuttajakouluun valitut pääsevät koulutuksen käynnistyttyä myös itse kehittämään koulutuksen sisältöä.

Haku on avoinna 24.8.6.9.2020. Lisätietoja ja hakulomake: www.varsinais-suomi.fi/vaikuttajakoulu

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 01 lokakuu 2019 13:56

Mitä olen oppinut kuntakiinteistöjen energiakatselmoimisesta viimeisten muutaman vuoden aikana? Ainakin sen, että kuntakiinteistöissä tiivistyy Suomen kiinteistökannan moninaisuus. On uutta ja vanhaa, rapistunutta ja hoivattua sekä helppoja että haasteellisia tapauksia. Yhteistä kaikille kunnille on se, että kiinteistökantaa on paljon ja iso osa siitä on vähällä käytöllä.

Kiinteistöjen suhteen kunnille tuppaa valitettavan usein jäämään lyhyin tikku. Kunnalla saattaa esimerkiksi olla ylläpidettävänään useita vanhoja kunnantaloja. Samoin on vanhojen kyläkoulujen ja terveysasemienkin laita. Vanhaa rakennusta ei esimerkiksi suojelun takia voida purkaa, mutta muuttuneet tarpeet vaativat uuden rakentamista.

Kun tällaisia tiloja kertyy ajan myötä entistä enemmän, ei kaikille riitä järkevää käyttöä. Jos myyminen ja purkaminen eivät onnistu, saatetaan vain pyrkiä minimoimaan kustannukset ja jättää rakennus rapistumaan. Pitkään jatkuneet säästöpaineet ovat vähentäneet kunnissa enemmän työntekijöitä kuin kiinteistöjä eikä aikaa ylläpitoon riitä. Kiinteistöissä toistuvat samat ongelmat ja monet niistä ovat tuttuja myös kotitalouksista. Tekniikka on vanhentunutta ja säädöt ovat korkeintaan sinnepäin. Valoja vaihdetaan ledeihin satunnaisesti ja muu kiinteistötekniikka saa huomiota vasta, kun ongelmia havaitaan. Monin paikoin löytyy myös kylmiä nurkkia ja vetoisia paikkoja sekä huonotiivisteisiä ovia ja ikkunoita.

Kotona on helppoa tilata huolto paikalle ja saada asia korjatuksi. Kuntien kiinteistössä ongelman on noustava tarpeeksi korkealle huollon prioriteettilistalla, koska juokseviakin asioita on runsaasti. Ketju on pitkä ja usein aikaa vievä: ensin huollon tai käyttäjien tulee havaita ongelma, minkä jälkeen huolto voi tarvita luvan viranhaltijalta, joka voi joutua viemään asian edelleen teknisen lautakunnan tai valtuuston päätettäväksi.

Pidemmässä ketjussa on todennäköisempää, että prosessi katkeaa johonkin portaaseen ja asia voi jäädä pitkäksi aikaa hoitamatta. Tärkeää on tietysti resurssien puitteissa priorisoida kiinteistöjen hoidon tehtävät ja huollot, mutta valitettavan usein liian paljon jää tekemättä. Tilannetta parantaisi tietysti rahoituksen lisääminen, mutta myös henkilökunnan määrän ja koulutuksen tason parantaminen sekä hoidettavan kiinteistökannan määrän kohtuullistaminen.

Ratkaisuja on, mutta ne eivät ole helppoja. Kunnan kannalta parasta olisi päästä eroon ylimääräisistä kiinteistöistä. Niihin voi myös yrittää keksiä uutta tuottavaa käyttöä esimerkiksi aloittaville yrityksille. Kaikkein ongelmaisempien kohteiden kanssa pitäisi ymmärtää, että purkaminen on edessä ja se on parempi tehdä ennen kuin energia- ja remonttilaskuihin kuluu maltaita.

Asiat voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla paremmin, kun uusia rakennuksia tehdään rakennusten koko elinkaari paremmin huomioiden ja muun muassa tilojen monikäyttöisyyttä korostaen.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 02 touko 2016 09:50

VASTUULLINEN VALINTA – MITEN SE TEHDÄÄN?

Kirjoittanut  maanantai, 02 touko 2016 09:50

Vastuullinen kuluttaminen on noussut julkiseen keskusteluun yhä enemmän ja hyvä niin.

Huhtikuussa vietettiin Vaatevallankumousta, viikkoa, jonka aikana vaadittiin vastuullisempaa vaateteollisuutta. Parhaimmillaan vastuullinen kuluttaminen huomioi kuluttamisen elinkaariketjun kaikki osapuolet: käyttäjän, tuottajan, yhteiskunnan ja ympäristön, ottaen huomioon rajalliset luonnonvaramme ja päästöjen sitomiskyvyn.

Haastetta vastuullisiin kulutusvalintoihin tuovat kuitenkin muun muassa tuotteiden vaikutusten vaikea jäljitettävyys. Monissa tuotteissa leijonanosa ympäristövaikutuksista jää sinne, missä raaka-aineet on tuotettu, tuote on valmistettu ja jalostettu. Emme tiedä, missä ja miten päällämme olevan t-paidan puuvilla on viljelty ja onko se eettisesti tuotettu. Puhelimen pakkausselosteessa ei lue, minkälaisissa olosuhteissa tarvittavat metallit on louhittu.

Tunnemme helposti itsemme voimattomiksi vastuullisten valintojen edessä. On helppo ummistaa silmät käyttämiemme tuotteiden taustalla olevilta kielteisiltä vaikutuksilta.

Myös kuntien hankintoja ohjaavat yksittäisten ihmisten valinnat. Kunnat hankkivat yrityksiltä vuosittain tuotteita ja palveluita noin 20 miljardilla eurolla. Julkisten hankintojen kohdalla kestävät valinnat tuovat kerralla merkittäviä ympäristösäästöjä, sillä liikuteltavat materiaali- ja rahavirrat ovat usein mittavia.

Kuntien hankintoja säätelee uudistusmyllerryksessä oleva hankintalaki, jonka yhtenä tarkoituksena on helpottaa valintoja hankintatilanteessa. Julkisten hankintojen osalta ohjauskeinot ovatkin periaatteessa selkeitä. Kestävän kehityksen mukaisten valintojen problematiikka on kuitenkin sama kuin yksittäisellä ihmisellä.

Valonia järjesti talvella 2015 – 2016 hankintavalmennusten sarjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Valmennusten tarkoituksena oli tarjota uutta hankintalakia silmällä pitäen tietoa ja tukea hyvistä kestävistä hankintakäytännöistä kuntien hankintoja tekeville viranhaltijoille. Hankintavalmennuksiin osallistui noin 60 hankintojen parissa töitä tekevää.

Kasvatustieteiden tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Arto Salonen puhuu vahvasti kokonaisuuksien ymmärtämisen puolesta. Salosen mukaan oivaltaessamme sen, että olemme osa kaikkea ympärillämme olevaa, voimme myös jokapäiväisillä valinnoillamme asettua osaksi ratkaisua.

Kestävät valintamme ovat kannanottoja ja mitä enemmän niitä on, sen suurempia ovat kokonaisvaikutukset.

Julkaistu kategoriassa Blogi