Kirjoittanut  keskiviikko, 01 elokuu 2018 12:33

Liikenteen päästöt tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Haaste on suuri ja positiivisen kehityksen tulisi olla rivakkaa. Tuoreen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kävelyn ja pyöräilyn osuus ei kuitenkaan ole edellisen, vuoden 2011 tietoihin perustuvan, tutkimuksen jälkeen kasvanut ja esimerkiksi Turun seudulla jopa noin puolet 1–3 kilometrin mittaisista matkoista tehdään henkilöautolla.

Samaan aikaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa valtakunnallisesti satojen miljoonien vuosittaisia kustannuksia. Vastikään julkaistun tanskalaisen selvityksen mukaan pyöräilyn avulla voitaisiin vähentää satoja tuhansia sairaspäiviä vuodessa. Terveysjärjestö WHO on kehittänyt HEAT-nimisen työkalun, laskentamallin, jolla pyöräilyn ja kävelyn taloudelliset hyödyt voidaan konkretisoida. Laskelman mukaan Helsingissä yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin kahdeksankertaisena.

Liikkumattomuuden kustannuksia kyllä lasketaan, mutta pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyötyjä ei silti huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Yksityisautoilu valitaan monesti helppouden nimissä ja kävelyn ja pyöräilyn tulisikin olla autoilua helpompia vaihtoehtoja. Mutta miten suunnitellaan ja saadaan aikaan liikenneympäristö, jossa valitaan kävely ja pyöräily autoilun sijaan?

Suurin osa kulkuneuvovalinnoista ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Kävelyn ja pyöräilyn helppouden saavuttamiseksi tarvitaan paljon eri näkökulmia ja näkemyksiä. Osallistava suunnittelu on avainasemassa, kun tehdään kevyen liikkumisen muotoja edistävää, toimivaa liikennejärjestelmää.

On sanottu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä huonoihin päätöksiin, joita ovat olleet mukana tekemässä kuin hyviin, jos he eivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Asukkaat ovat myös sitoutuneempia omaan elinympäristöönsä ja pitävät siitä parempaa huolta, jos he ovat voineet vaikuttaa sen suunnitteluun. Kuntalain 22§ mukaan kunnan asukkailla on oltava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, joskin käytännön toteutus on kunkin kunnan itse päätettävissä. Etenkin liikenneympäristön suunnittelussa osallistaminen jää usein puutteelliseksi, sillä osallistamisen hyötyjä ei ymmärretä. Pelkkä keskustelutilaisuuden järjestäminen ei riitä aidoksi vaikuttamismahdollisuudeksi. Erilaisia, nykyaikaisempia keinoja asukkaiden kuulemiseen olisi kyllä jo tarjolla netin keskustelupalstoista mobiilisovelluksiin.

Myös kuntaorganisaatioihin kertyy paljon sektorikohtaista ja kokemusperäistä hiljaista tietoa, joka tulisi hyödyntää tehokkaammin liikennesuunnittelussa. Suunnittelun kannalta arvokasta tietoa on niin lääkärillä, joka huolehtii ihmisten hyvinvoinnista, opettajalla, joka päivittäin liikuttaa lapsia kouluympäristössä sekä vaikkapa logistiikkapalveluita hoitavalla autonkuljettajalla.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Varsinais-Suomessa testataan erilaisia osallistamismenetelmiä ja pyritään saamaan ne pysyväksi osaksi liikennesuunnittelua. Huhtikuussa 2018 alkaneen kansainvälisen Participatory Urban Planning for Healthier Urban Communities -hankkeen tavoitteena on saada kunnan eri sektoreita sekä kuntalaisia ja yhdistyksiä mukaan yhdyskuntasuunnitteluun pohtimaan entistä parempia pyöräily- ja jalankulkuolosuhteita. Samalla levitetään tietoutta WHO:n HEAT-työkalusta, kannustetaan sen käyttöönottoon kunnissa sekä testataan sen toimivuutta alueellisessa liikennesuunnittelussa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 04 elokuu 2017 12:19

Kolmasosa ESRA (European Survey of Road users’ safety Attitudes) -kyselyyn vastanneista suomalaisista hyväksyy edes jossain määrin 20 km/h ylinopeuden kaupunkialueella. Vastaajista 15 % piti täysin hyväksyttävänä ajaa 10 km/h ylinopeutta.

Suomessa suhtaudutaan hyväksyvämmin ylinopeuksiin kuin monissa muissa Euroopan maissa keskimäärin. Suojattomalle kulkijalle vähäinenkin ylinopeus on liikaa. Tilastot näyttävät selkeästi, kuinka tilannenopeudet ovat suoraan yhteydessä onnettomuuksien vakavuuteen. Jos vauhtia on törmäyshetkellä 50km/h, hengissä selviää vain kaksi kymmenestä jalankulkijasta. Yhdeksän kymmenestä jalankulkijasta jää henkiin auton törmätessä 30 km/h nopeudella.

Liikenneympäristö on laaja käsite, joka nivoo yhteen ihmisten päivittäisen kokemuksen liikenteestä: väylät, rakenteet, maisemat ja rakennukset, joiden ehdoilla liikumme paikasta toiseen. Valtion ja kuntien velvollisuus on huolehtia liikenneympäristön turvallisuudesta. Keinoja tähän ovat muun muassa lainsäädäntö sekä liikenneympäristön hyvä suunnittelu ja rakentaminen.

Tie turvalliseen liikenneympäristöön ei kuitenkaan ole helppo. Alhaiset nopeusrajoitukset ja uudet liikennehidasteet kaupunkialueella voivat herättää vastustusta – vaikutusten vähättelyyn törmää jopa kunnallisessa päätöksenteossa. Toisinaan autoilijoiden halu liikkua nopeasti menee sen edelle, että turvattua liikenneympäristöä tarvitsevat kaikki liikkujat. Linkki turvallisen liikenneympäristön ja kestävien kulkumuotojen käytön välillä on vahva: turvalliseksi koetussa ympäristössä on helpompi suosia esimerkiksi pyöräilyä.

Turvallinen liikenneympäristö kannustaa rauhalliseen ajamiseen ja välillä myös pakottaa hiljentämään ajonopeutta. Hidastetöyssyt ja ajoradan kavennukset ovat keinoja hillitä kaahailua. Alhaisilla nopeusrajoituksilla on suuri merkitys. Tiivisrakenteisilla kaupunkialueilla ja koulujen lähistöllä suositaan nykyisin 30 km/h nopeusrajoitusta tai lisätään pihakatujen määrää. Pihakadulla ajonopeus on sovitettava jalankulun mukaiseksi, eikä se saa ylittää 20 kilometriä tunnissa. Erityisesti kaupunkialueella tulee muistaa, että nopeusrajoitus ei ole nopeusvaatimus. Varovaisuus ja vapaaehtoisesti hiljentäminen ovat autoilijan tärkeitä taitoja.

Kuntalaiset voivat ongelmakohtia huomatessaan tehdä aloitteita kunnalle tai vaikuttaa esimerkiksi asukasyhdistysten kautta. Paras tulos saadaan, kun yhteistä ympäristöä suunnitellaan vuorovaikutteisesti alueen eri käyttäjäryhmien kanssa. Valonia on edistänyt kuluvan vuoden aikana vuorovaikutteista liikennesuunnittelua Maskun Kurittulan ja Hemmingin koulu- ja liikuntakeskusalueella sekä osana valtatie 10 jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kehittämistoimenpiteiden suunnittelua välillä Kaarina–Lieto.

Me kaikki voimme olla ratkaisemassa ongelmaa keventämällä kaasujalkaa ja osallistumalla yhteisen ympäristön suunnitteluun. Turvallinen liikenneympäristö tekee liikkumisesta huolettomampaa ja auttaa osaltaan kestävien kulkumuotojen yleistymisessä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  perjantai, 10 maaliskuu 2017 09:28

Ylen tv-uutisissa kerrottiin, kuinka Oslossa kiellettiin muutama kuukausi sitten dieselautot pariksi päiväksi huonon ilmanlaadun vuoksi. Eräs autoilija ilmoitti maksavansa mieluummin sakkoja kuin noudattavansa kieltoa. Koska eihän yksi päivä ilmastoa pelasta.

Kommentoijan tapaan monella menee sekaisin ilmaston lämpeneminen, kasvihuonekaasut sekä ilmansaasteet. Ilmanlaatuun vaikuttavat ilmansaasteet, joita myös kasvihuonekaasut ovat, mutta lisäksi ilmansaasteiksi lasketaan kaikki haitalliset kaasumaiset tai hiukkasmaiset aineet ilmassa. Ilmanlaatua heikentää myös katu- ja siitepöly, mutta ne eivät vaikuta ilmastonmuutokseen.

Vaikka liikenne onkin yksi suurimmista kasvihuonekaasujen lähteistä, on se myös suuri ilmanlaadun heikentäjä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja. Dieselautot ovat merkittävä ilmanlaadun heikentäjä muun muassa suurten typpioksidipäästöjensä vuoksi ja Mexico Cityssa, Madridissa, Ateenassa ja Pariisissa dieselautojen käyttö aiotaankin kieltää vuoteen 2025 mennessä. Norjassa on pohdittu vuodesta 2025 alkavaa dieselautojen myyntikieltoa.

Liikenteestä aiheutuu pakokaasujen lisäksi myös paljon muita hiukkaspäästöjä esimerkiksi nastarenkaista, teiden pintojen sekä tiemaalien kulumisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Tautitaakka-arvion mukaan ulkoilman pienhiukkaset ovatkin suurin terveysriski Suomessa, suurempi kuin UV-säteily, passiivinen tupakointi ja sisäilman raadon yhteensä. Lisäksi erään norjalaistutkimuksen mukaan liikenteen arvioitiin olevan suurin vesistöjen mikromuovien lähde liikenteestä aiheutuvien hiukkasten kulkeutuessa hulevesien mukana muun muassa meriin. Mikromuoveista aiheutuvaa terveyshaittaa emme osaa vielä edes täysin arvioida.

Muutokset liikenteessä vaativat rohkeutta niin päättäjiltä kuin virkamiehiltä. Uskallusta ehdottaa ja tehdä päätöksiä, jotka todennäköisesti aiheuttavat muutosvastarintaa. Suomessa liikenteen päästöt aiheuttavat vuosittain noin 200–300 ennenaikaista kuolemaa, pahentavat astmaoireita noin 30 000 ihmisellä sekä aiheuttavat 30 000–40 000 lapselle hengitystieinfektioita. Kumman arvotamme tärkeämmäksi, ihmisten terveyden ja elinympäristömme hyvinvoinnin vai mahdollisuuden rajattomaan yksityisautoiluun?

Valonia ja Varsinais-Suomen liitto ovat mukana Turku-vetoisessa CIVITAS ECCENTRIC -hankkeessa, jossa tartutaan ennakkoluulottomasti liikenteen kehittämiseen. Kokeiluita ja kehittämistoimenpiteitä on luvassa muun muassa sähköiseen liikenteeseen, pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, uusiin liukkauden torjumistapoihin sekä liikenteen palveluistamiseen (Maas) liittyen. Hyviä kokemuksia levitetään myös muualle Varsinais-Suomeen.

Kalifornian entinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger kysyi taannoin pikaviestipalvelu Twitterissä sulkeutuisivatko ihmiset pakotettuina samaan huoneeseen ennemmin käynnissä olevan bensa- vai sähköauton kanssa. Pieneen mittakaavaan laitettuna valinta on ilmiselvä. Meillä on mahdollisuus valita parempi ilmanlaatu ja puhtaampi tulevaisuus. Miksi emme tekisi niin?

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  keskiviikko, 07 syyskuu 2016 09:13

Syksyn tullen tulee tehtyä itselle lupauksia liikunnan lisäämisestä. Lupaukset kuitenkin usein lieventyvät viikkojen kuluessa. Itselläni toteutus romahtaa yleensä syksyn pimetessä ja ajan ja jaksamisen loppuessa. Itsensä kanssa alkaa helposti käymään kauppaa. ”Teen tänään vähemmän, mutta korvaan sen huomenna. Tai ylihuomenna.”

Miten liikunnan saisi pysyväksi osaksi elämää, kun arki puskee päälle?

Suurin osa meistä kulkee päivän aikana johonkin. Mennään töihin, kouluun tai harrastuksiin, viedään jälkikasvua paikasta toiseen sekä käydään ruokakaupassa. Minkä kulkuvälineen valitset? Näiden asiointimatkojen kulkuvälineiden valinnasta löytyy yksi ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Jotta asiointimatkat tulisi tehtyä lihasvoimin, tulisi matkan taittamisen tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Minä pääasiassa jo pyöräilen työmatkani, mutta voisin löytää lisää liikuntaa esimerkiksi ruokakauppamatkoista.

Ruokakaupan valintaan vaikuttavat kohdallani valikoiman lisäksi kulkuväylien loogisuus, palveluiden saavutettavuus sekä palvelukiinteistön liikenne- ja pysäköintiärjestelyt. Isojen ruokamarkettien saavutettavuus ja pihat ovat useimmiten suunniteltu automarket-näkökulmasta. Sille on aikoinaan ollut tilausta, mutta nyt liikkumisvälineet ovat kehittyneet ja yhä useammin ruokaostoksille lähdetään pyörällä.

Tavallisten polkupyörien rinnalle ovat nousseet muun muassa kuormapyörät, sähköavusteiset pyörät, peräpyörät, pyöräkärryt ja ostosten lisäksi kyydissä kulkevat lapset. Kun painoa saa ladattua fillarin kyytiin enemmän, muuttuvat myös vaatimukset käytettäville pyöräväylille.

Hyvin suunniteltu ruokamarketin piha on sellainen, josta näkee selkeästi, missä kuuluu kulkea milläkin kulkumuodolla. Järjestelyiden pitäisi avautua myös lapsille, vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät ole käyneet autokoulua.

Palvelujen saavutettavuus paranee loogisilla liikennejärjestelyillä ja esteettömillä kulkuväylillä. Näiden asioiden ollessa kunnossa lihasvoimin kulkeminen tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta. Esiin tulevien epäkohtien korjaamisella ja kiinteistön piha-alueen liikennesuunnittelulla voidaan lisätä hyötyliikuntaa myös asiointimatkoilla.

Miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa huomaamiinsa epäkohtiin?

Riippuen epäkohdan sijainnista; ota yhteyttä kauppiaaseen, kiinteistön omistajaan/haltijaan tai kuntaan ja anna rakentavaa palautetta. Kannustavana esimerkkinä voin kertoa, että lapseni päiväkodin pihaan tehtiin pyöräpysäkille oma paikkansa, kun lähdin sitä kyselemään.

Syyskuussa vietetään valtakunnallista Liikkumisen unelmakuukautta. Haastan sinut pohtimaan, miten voit lisätä liikuntaa arkeesi! Otan myös mielelläni vastaan liikkumisvinkkejä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 30 toukokuu 2016 09:15

HYVÄ VR

Kirjoittanut  maanantai, 30 toukokuu 2016 09:15

Eilinen Turun Sanomat kertoi VR:n uudistuneesta politiikasta: jotkut junat ovat nopeutuneet, kymmenen matkan sarjalipuissa hinta on saattanut pudota jopa puoleen entiseen verrattuna, erikoistarjouksia on saatavilla jne. Seuraus on ollut selvä. Esimerkiksi välillä Helsinki–Turku matkustajamäärät ovat kasvaneet viidenneksen.

Silloin kun eräät bussiyhtiöt muuttivat hinnoitteluaan, VR jäi seisomaan poteroonsa. Reaktio oli menneestä maailmasta: junavuoroja vähennettiin, kun matkustajat katosivat. Hyökkäyksen sijasta vetäydyttiin laiskaan puolustukseen. Onneksi toimintatapa on muuttunut.

Liikennesektorilla tapahtuu muutoinkin paljon. Ennakkoluuloton ministeri Anne Berner on ottanut siiloutuneen ja ankarasti säännellyn sektorinsa kriittiseen tarkasteluun. Kaikki eivät siitä tietenkään pidä, erityisesti eivät ne, jotka ovat onnistuneet paaluttamaan asemansa kilpailun ulkopuolelle. Sellainen vaan tuskin voi jatkua kovin pitkään.

Suomen valtiontalous on saneerauksen kohteena vielä pitkään, oli maan hallitus sitten millainen tahansa. Se edellyttää uudenlaista ajattelua asiassa kuin asiassa. Voi olla, että kaikkien tarpeiden hoitaminen suoralla budjettirahoituksella on kaikkein eettisintä, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Esimerkiksi Suomen tieverkko huutaa korjausrahaa, jonka lisäksi pitää toteuttaa monia ennakkoluulottomia ratkaisuja, esimerkiksi Tunnin juna Turusta Helsinkiin.

Ne, jotka tänä päivänä poistavat aina varmistimensa kuullessaan julkisessa hallinnossa sanan yhtiö, ovat velvollisia kertomaan oman linjansa, jos uudistukset eivät käy. Liikennepolitiikassa kello käy vinhaan. Suomesta ei saa tulla muista Pohjoismaista erilleen lipsahtanut takamaa, joka yrittää eteenpäin 1940-luvulla luoduilla malleilla.

Tällä viikolla:
Ma: viraston uudistyön palaveri, johtoryhmä, Orpo ja Stubb, kehittämisinfo
Ti: kehityskeskustelu, maakuntastrategia-palaveri, Mikko Lohikoski, eskarin kevätjuhla illalla
Ke: Kehityskeskusteluja, Shift Turun linnassa
To: Kuntavierailu Kemiöön, Henri Wibomin läksiäiset, illalla Varsinais-Suomen vaikuttajakoulu
Pe: Vm maakuntauudistustilaisuus Hki, ip sisäistä hallintoa.

 

 

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
Kirjoittanut  torstai, 31 maaliskuu 2016 08:33

Muutin Madridista Turkuun helmikuussa 2013. Varsinaista paluushokkia ei tullut, mutta ulkona liikkuminen ahdisti selittämättömällä tavalla.

Ymmärsin, etten ollut pitkään aikaan kulkenut päivittäin meluisassa autojen ehdoilla toimivassa keskustassa, jossa monikaistaiset autotiet halkovat myös keskustan tiiveintä ydintä.

Liikenteen kaltainen hallitsematon melu on minulle äärimmäisen kuluttavaa. Madrid on oikea autoilukaupunki, mutta keskusta-alueella kävelijän korvat lepäävät. Keskusta on täynnä yksisuuntaisia pikkukatuja eivätkä autojen äänet pääse muodostamaan hermoja raastavaa melumassaa. Lisäksi laajamittainen joukkoliikenne tapahtuu kehittyneen metron muodossa maan alla.

Time -lehden 7.3.2016 numerossa oli pitkä artikkeli robottiautoista. Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe oli automatisoitujen ja oletettavasti sähkökäyttöisten kulkuneuvojen yleistymisen vaikutus keskustojen liikenteeseen ja parkkikulttuuriin. Kuvittele tilanne, jossa voit hypätä ulos autosta määränpäähän saavuttaessa auton kaartaessa nappaamaan älykkäiden järjestelmien kautta löytämänsä vapaan parkkipaikan keskustan laitamilta. Historiaan jää parkkipaikkajahti ja siitä aiheutuvat päästöt sekä melu.

Tutkija ja insinööri Daniele Quercia kertoi lokakuussa 2014 TED-lavalla, kuinka reitin vaihtaminen voi vaikuttaa käsitykseesi kaupungista.

Pyöräilevä Quercia kertoi, kuinka hänen muuttaessaan Bostoniin karttaopas ehdotti suorimmaksi reitiksi uudelle työpaikalle pakokaasuista, ruuhkaista ja autovaltaista Massachusetts Avenueta, jossa ei ole pyöräteitä. Parin viikon päästä hän päätti kokeilla sattumanvaraisesti yksisuuntaisia pikkukatuja ja sivukujia. Hän löysi muutamaa minuuttia pidemmällä matkalla hiljaisuutta, vehreyttä, kiireettömyyttä ja täysin eri perspektiivin kaupunkiin. Quercia loi alustan, jossa ihmiset pystyivät liittämään karttaan kuvia kaupunkimaisemasta käyttäen asiasanoja kuten ’hiljainen’ ja ’kaunis’. Työn tuloksena kehitetään karttasovellusta nimeltä Happy Maps, joka tarjoaa kulkijalle nopeimman reitin lisäksi myös miellyttävintä reittiä.

Tänä vuonna vietetään Vihervuotta sloganilla Minun maisemani – maalla ja kaupungissa. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Maisema ymmärretään laajasti ja minulle teemavuodessa ja ympäristön viihtyisyydessä onkin suuressa määrin kyse myös äänimaisemasta.

Toivotan ilomielin tervetulleeksi kaikki Quercian kaltaiset ideanikkarit, joiden tavoitteena on harmonisoida kaupunkiympäristöjä. Erityisesti äänien osalta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 08 helmikuu 2016 12:23

SAATTOLIIKENNE – NOIDANKEHÄ KOULUN PIHALLA

Kirjoittanut  maanantai, 08 helmikuu 2016 12:23

Aamuhämärässä autojen valot välkkyvät. Kiireessä autoaan koulunpihalla kääntelevien vanhempien kädet puristavat rattia ja ajatukset laukkaavat jo työpaikalla. Älypuhelinta saatetaan vilkaista, ihan nopeasti vain. Auton ikkunat ovat ehkä huurteessa tai harjaamatta. Jäätymistään piipittävä pysäköintitutkakin on voitu sammuttaa.

Vanhempien kiire tuoda oma lapsi kouluun on suuri. Samalla lapion korkuisia lapsia piiloutuu autojen taustapeilien ulottumattomiin. Miellämme koulutien olevan täynnä vaaran paikkoja ja lapsen pääsevän turvallisimmin perille tutun auton kyydissä.

Koulumatkan vaarallisin paikka löytyy kuitenkin liian monesti koulun portilta – oli kyse sitten kaupungista, lähiöstä tai maaseudusta. Paradoksaalisesti koulun lähistöllä suurimman vaaran aiheuttavat monesti lastaan suojelemaan pyrkivät vanhemmat. Ajaisimme autolla lapsemme koulun portaista ylös ja luokan ovelle jos se olisi mahdollista.

Näin siitäkin huolimatta, että kaikki osapuolet haluavat aidosti turvata lasten koulutien ja kunnat ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman turvalliset koulupihat ja liikenneympäristöt. Koulut ovat kieltäneet ajamasta pihaan ja määritelleet paikat, joissa lapsia saa jättää pois kyydistä. Lapset itse yrittävät parhaansa mukaan noudattaa liikennesääntöjä.

Mikä siis avuksi?

Emotionaalisesti latautuneeseen kysymykseen on uskallettava tarttua yhteistuumin. Asia vaatii saman pöydän ääreen vaikuttajat niin kotoa kuin kunnasta.
Aluksi on pohdittava, onko koulun pihalle kuljettaminen ylipäätään aina tarpeellista. Lapsi ei omaksu liikenteen pelisääntöjä takapenkiltä, vaan päätöksiä on saatava tehdä liikenteessä itse. Kävellen ja pyörällä pääsee aamulla kouluun siinä missä iltapäivällä kotiinkin. Lisäksi puoli kilometriä aamulla kävellyt lapsi on virkeämpänä koulunpenkissä.

Koulut voivat yhdessä kunnan liikennesuunnittelun kanssa määrittää useampia jättöpaikkoja sopivan matkan päähän koulusta. Osana ratkaisua voi olla myös kiertävä liikennejärjestely, jossa auto on aina nokka menosuuntaan. Se on useimmissa paikoissa helppo toteuttaa ja näin kukaan ei peruuta kenenkään päälle koulun pihalla tai saattoliikennealueella.

Kunnan edustajat voidaan kutsua koulun vanhempainiltoihin keskustelemaan koulun tilanteesta ja pyrkiä ratkaisemaan pulmat yhdessä. Lapsilta kannattaa kysyä, mitkä paikat he kokevat vaarallisiksi koulutiellä ja mistä syystä. Vanhempien pitää ainoastaan sitoutua noudattamaan yhdessä laadittuja pelisääntöjä.

Hyvänä työkaluna sekä opettajille että oppilaille toimii esimerkiksi Liikenneturvan vaaranpaikka-sivusto http://www.vaaranpaikka.fi

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 28 syyskuu 2015 09:57

KILPAILU ON POIKAA

Kirjoittanut  maanantai, 28 syyskuu 2015 09:57

Julkiset yhteydet välillä Turku-Helsinki ovat viime aikoina menneet kovasti uusiksi. Bussiliikenteeseen on tullut kilpailu, joka on saanut monet haukkomaan henkeä. Onko aivan uusilla, alennetuilla, hinnoilla liikennöinti ylipäätään mahdollista? Joka tapauksessa moni on pannut positiivisesti merkille, että matkustaminen on entistä selvästi halvempaa, eikä liikkuminen enää niin paljon rahasta kiinni kuin aikaisemmin.

Rautateillä ei kilpailua Suomessa vielä ole. VR:lle on taattu monopoli vuoteen 2024 saakka. Sen jälkeen kilpailu voidaan avata. VR kuljettaa ihmisiä nykyisin kahdella eri periaatteella, markkinavetoisesti ja valtion ostamilla vuoroilla.

Markkinavetoisuus tarkoittaa, että vuorot ajetaan, mikäli VR katsoo niin kannattavaksi tehdä. Ostetut vuorot koskevat vähemmän liikennöityjä välejä siten, että valtio, käytännössä maan hallitus, ostaa vuorot VR:ltä. Nämä vuorot on katsottu välttämättömiksi aluepoliittisista yms. syistä.

Uutena asiana meille varsinaissuomalaisille tuli tieto siitä, että VR aloittaa maaliskuussa kokeilun, jolla on tarkoitus päästä Turusta Helsinkiin noin puolessatoista tunnissa. Hieno avaus VR:ltä. Nyt yhtiö ei pelkästään kiristyneessä tilanteessa supista, vaan se myös hyökkää. Kilpailuun pitääkin vastata uusilla tuotteilla, ei pelkällä näivetyksellä.

Selvää kuitenkin on, että Tunnin juna -hanke ei jouda romukoppaan uudella kokeilulla. Tarvitaan oikorata ja kaksi raidetta. Niiden myötä saadaan myös kilpailua, joka helpottaa matkustamista ja lisää työvoiman liikkuvuutta sillä alueella Suomessa, jossa on aidosti mahdollisuus taloudelliseen kasvuun.

TÄLLÄ VIIKOLLA:

Maanantai: Johtoryhmä, sitten erilaisten yrityshankkeiden kimpussa, välillä avaus maakunnan yhteistyöryhmän koulutuspolitiikkaa käsittelevässä tilaisuudessa.
Tiistai: Aamuvarhaisella lehtihaastattelu, sitten heti perään Varsinais-Suomen kuntapäivä. Kunnanjohtajat ja kuntien luottamushenkilöt ovat liitolle eritäin tärkeä kumppani. Kunta-asioissa tarvitaan myös uusia avauksia, vanhat tsydeemit eivät riitä. Ip konttoria.
Keskiviikko-torstai-perjantai: Maakuntahallituksen opintomatka Ahvenanmaalle ja Tukholmaan, tiukka ohjelma koskien aluehallinnon uudistamista, sotea, liikenneratkaisuja yms. Parhaat vertailukohdat kannattaa näissä asioissa hakea Pohjoismaista, Ahvenanmaa taas on hallintomalliltaan ainutlaatuinen ehkä koko maailmassa.

HYVÄÄ SYKSYN ALKUA KAIKILLE. NYT SE NÄYTTÄÄ SITTENKIN TULEVAN!

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja
keskiviikko, 03 kesäkuu 2015 08:16

LISÄÄ VETOVOIMAA SEKTORIRAJOJA YLITTÄMÄLLÄ

Kirjoittanut  keskiviikko, 03 kesäkuu 2015 08:16

Maakuntaamme koskettava vaihemaakuntakaava on saatu luonnosvaiheeseen ja asetetaan nähtäville kuntiin ja liiton virastoon 3.6.–10.7. palautteen saamiseksi ja jatkovalmistelun pohjaksi.

Vaihemaakuntakaavassa käsitellään valikoidut teemat koko maakunnan alueella. Olemme nostaneet keskusteluun Varsinais-Suomen vetovoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiset teemat, jotka kytkeytyvät taajamien maankäyttöön. Näitä ovat keskustojen kehittäminen, seudullisesti merkittävän vähittäiskaupan sijainti ja mitoitus sekä palveluiden saavutettavuus ja kestävän liikkumisen kannalta tärkeät liikenneverkon kehittämistoimet.

Varsinais-Suomen taajamat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti laajentuneet ja osin suunnittelemattomasti hajautuneet. Asukkaiden määrä ydintaajamissa on laskenut. Henkilöautoistuminen ja autoliikenteen kasvu ovat osaltaan edistäneet tätä kehityssuuntaa.

Taajamien keskustojen elinvoimaisuuden ja vireyden ylläpitäminen on yhä vaikeampaa kaupan rakenteellisten muutosten edetessä ja perinteisten työpaikka-alueiden siirtyessä hyvien autoliikenneyhteyksien äärelle pois taajamien keskustoista.

Haasteiden taklaaminen ja kehityksen kääntäminen vaatii katseiden suuntaamista kuntien keskeisille rakennetuille alueille. Alueen vetovoimaisuus on osatekijöidensä summa ja monipuolisimmillaan se näyttäytyy keskustoissa.

Lähipalvelut, sujuvat reitit, viihtyisät julkiset tilat sekä elävät asuin- ja työpaikkaympäristöt varmistavat keskustojen elinvoimaisuuden. Tarvitaan myös riittävästi asukkaita ja työpaikkoja ylläpitämään palveluita. Tämä mahdollistaa myös julkisen liikenteen hyvän palvelutason. Kehittämistyön tavoitteena on asukkaiden sujuva ja helppo arki!

Maankäyttöä, asumista, liikennettä sekä palveluita ja elinkeinoja tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämä ns. MALPE-ajattelu ja sen muuttaminen käytännöksi vaatii sektorirajat ylittävää keskustelua ja yhdessä suunnittelua.

Kaavatiimimme on kiertänyt jokaisessa maakuntamme 27 kunnassa keskustelemassa kuntien näkemyksistä ja tarpeista em. teemoissa. Hyvät keskustelut, kuntien maankäytön suunnitelmat sekä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa laaditut selvitykset ovat tarkentaneet yhteisiä tavoitteitamme ja valmistuneen kaavaluonnoksen ratkaisua.

Voimakasta kasvua ei juuri nyt ole näköpiirissä. Emme voi kuitenkaan jäädä odottamaan kasvua ja siirtää kehittämistä tulevaisuuteen – nyt on toimittava niillä pelimerkeillä, jotka meillä on käytössämme. Entistä suurempaan rooliin nousee silloin eri osatekijöiden yhteensovittaminen ja toimenpiteiden suuntaaminen oikeaan aikaan ja paikkaan.Oikeat odotusarvot vievät kehitystä eteenpäin!

Yleisötilaisuudet alkavat – tule mukaan keskustelemaan maakunnan kehittämisestä!

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 05 toukokuu 2015 09:32

PYÖRÄILIJÄN OSA LIIKENNEVIIDAKOSSA

Kirjoittanut  tiistai, 05 toukokuu 2015 09:32

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.

Julkaistu kategoriassa Blogi