Kirjoittanut  torstai, 28 touko 2020 08:18

Poikkeukselliset olosuhteet ovat saaneet suomalaiset löytämään lähiseutunsa luontokohteet. Retkeily ja luontomatkailu on ollut jo vuosia tasaisessa nosteessa, mutta koronavirus COVID-19 ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset rajoitukset liikkumiselle ja kokoontumiselle ovat kohottaneet retkeilyreittien ja -kohteiden suosion ennennäkemättömälle tasolle.

Kiinnostusta retkeilyyn kuvastaa sosiaalisen median kanavien luontoretkeilyteemaiset ryhmät. Esimerkiksi Kuhankuonon retkeilyreitistön Facebook-sivua seuraa 3 150 henkilöä ja Kurjenrahkan kansallispuiston Facebook-sivua jopa yli 9 000 ihmistä. Vuoden vaihteessa perustettu Varsinais-Suomen luontoliikkujat – Naturströvarna i Egentliga Finland Facebook-ryhmä on muutamassa kuukaudessa kerännyt yli 1 500 seuraajaa ja keskustelu retkikohteista maakunnassa käy palstalla aktiivisena. Paljon tapahtuu myös maastossa: luontomatkailuun liitoksissa olevat yrittäjät ovat kekseliäästi suunnanneet toimintaansa niin, että ne palvelevat retkeilijöitä poikkeusajat huomioiden. Kuhankuonon reitistön ydinalueella yrittäjät ovat esim. perustaneet itsepalvelumyymälöitä, joissa on myynnissä retkeilijöille tarpeellisia eväitä tai desinfiointitarpeita. Onpa tarjolla jopa take away -retkieväspalvelua, jota käyttämällä retkeilijät voivat välttää ahtautumisen grillikatoksiin muiden retkeilijöiden kanssa.

Luontoretkeily sopii monelle, sillä kohteita ja reittejä löytyy eri puolilta maakuntaa. Virkistä Dataa! -hankkeessa kerättiin taannoin laaja paikkatietopohjainen aineisto maakunnan alueen virkistyskohteista ja -reiteistä. Hankkeessa tuotetun Virma-ylläpitopalvelun kautta kerättyjä tietoja voi tarkastella mm. Lounaistiedon karttapalvelun kautta ja löytää tunnettujen tai itselle kenties tuntemattomampien kohteiden ja reittien sijainteja. Virma-palvelussa tuotetun tiedon päälle kehitetään parasta aikaa hanketyönä Turun yliopiston, Maa- ja kotitalousnaisten, Lounaistiedon, Varsinais-Suomen liiton ja Valonian kanssa mobiilikäyttöliittymää, jolloin tietoja voi tarkastella maastossa omalla älypuhelimellaan. Maakuntamme alueella matkapuhelinverkot toimivat niin hyvin, että palvelusta tulee käytännössä tietokanavan lisäksi turvallisuusväline luonnossa liikkujalle, sillä mobiilipalvelu pystyy paikantamaan retkeilijän ja osoittamaan hänen sijaintinsa suhteessa alueen luontoreitteihin. Siten mahdollisen harhautumisen sattuessa, voi reitille löytää takaisin.

Ennusteiden mukaan koronaviruksen jälkimainingeissa tulevan taloudellisen taantuman laskuja maksetaan vuosia. Tällöin joudutaan puntaroimaan mihin niukentuneet julkisen talouden rahat sijoitetaan, jotta niillä olisi mahdollisimman suuri vaikuttavuus. Virkistysreittien ja -kohteiden kehittäminen on edullista ja laajasti vaikuttavaa, mutta hyötyjen mittaaminen on haastavaa. On kuitenkin osoitettu, että virkistyskohteiden läheisyys ja käyttö parantaa asukkaiden viihtyvyyttä, työssä jaksamista, laskee stressitasoja ja edistää luontomatkailuun liittyvää liiketoimintaa.

Varsinais-Suomessa ei muiden eteläsuomalaisten maakuntien tapaan ole maakunnan kattavaa virkistysalueyhdistystä. Sellaista yritetään parasta aikaa synnyttää maakuntaan, mutta nähtäväksemme jää, että kokevatko kuntien päättäjät virkistysreittien ja -alueiden kehittämisen niin tärkeäksi teemaksi, että uusi yhdistys syntyy, ja sitä kautta saadaan maakunnallinen retkeilyyn ja luontomatkailuun kytkeytyvä kenttä suunnitelmallisen kehittämistyön piiriin vai kohdennetaanko rahat tyystin muualle luottaen siihen, että satunnaisilla hankkeilla toteutetut yksittäiset kehittämispurskeet tyydyttävät asukkaiden tarpeet ja luontomatkailun pitkäjänteisen kehittymisen reunaehdot.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 21 tammikuu 2020 15:47

STRATEGIA ON TYÖKALU

Kirjoittanut  tiistai, 21 tammikuu 2020 15:47

Kun puhe kääntyy sanaan strategia, on pakko myöntää, että olen yksityiselle sektorille kateellinen. Autoja valmistava konserni voi strategiassaan päättää, satsaako se kaiken sähköautoihin, vai pitäytyykö firma edelleen perinteisissä polttomoottoreissa. Juustola voi miettiä, mennäänkö rohkeasti Venäjän markkinoille, vai onko sittenkin järkevämpää pysytellä tutussa ja turvallisessa itäisessä Suomessa. Yksityisesti omistettujen yhtiöiden hallintoelimillä on mahdollisuus tehdä rajuja suunnanmuutoksia niin halutessaan.

Toisin on julkisyhteisöissä. Julkisen palvelun yhteisön tehtävät on lähes aina tavalla tai toisella määrätty laissa. Perusasioita ei voi eduskunnan tahtoa loukkaamatta muuksi muuttaa, vaikka olisi kuinka halua ja se olisi myös veronmaksajan näkökulmasta järkevää.

Se, että julkishallinnon kontrollihenkselit ovat lyhyemmät kuin yksityisellä puolella, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehittymiseen, uusiin painotuksiin ja joidenkin tehtävien karsimiseen ei olisi mahdollisuuksia ollenkaan. Se, joka niin väittää, haluaa yksinkertaisesti olla laiska.

Varsinais-Suomen liitolla ei aikaisemmin ole ollut strategiaa. Toki käytössä on ollut monella tavalla lahjakkaasti kirjoitettu maakuntastrategia, mutta jokapäiväistä työtä ohjaava nuora on puuttunut. Siksi rupesimme käytännön töihin heti, kun edellisen hallituksen maakuntauudistus karahti kiville.

Kuntien taloudet uivat synkissä vesissä. Alijäämää tekevät jopa sellaiset kaupungit, joiden vaurautta olemme tottuneet ihailemaan. Maakunnan liiton kaltaisessa kuntayhtymässä on ymmärrettävä, että meidän pitää olla onnellisia, jos kunnat kykenevät tulevaisuudessa edes nykytasoiseen rahoitukseen. Kun kaikki kuitenkin kallistuu, tehoja tarvitaan lisää.

Strategia on suunnitelma, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Maakuntahallinnossa se on ennen kaikkea liiton hallituksen tahto siitä, mitä viraston halutaan ensisijaisesti tekevän ja mitä jätetään tekemättä. Työantajanäkökulmasta huolimatta strategiaa on valmisteltu koko henkilökunnan toimesta. Jokainen on saanut sanoa sanansa. Huolellisesti tehty strategia ja sen oheisasiakirjat kertovatkin yhteisön jokaiselle työntekijälle, mikä on hänen roolinsa, mitä häneltä edellytetään.

Hyväkin strategia on hyvä, vasta kun se on toteutettu. Strategian muuttuminen käytännön työkaluksi on kiistatta ollut julkisyhteisöjen suuri ongelma. Monella kunnalla on erinomainen, mutta liian teoreettinen strategia, joka on jäänyt johtamistaito-opuksien kanssa homehtumaan samaan kirjahyllyyn.

Jotta emme löytäisi itseämme virastopölyn keskeltä, olemme kirjoittaneet strategiaan selkeät työlistat. Kehitystyötä aiomme tehdä kolmessa eri kokonaisuudessa. Ne ovat 1) Johtamisen ja organisoinnin työryhmä 2) Osaamisen ja työhyvinvoinnin työryhmä 3) Viestintä- ja vaikuttamistyöryhmä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruveta pitämään uuvuttavia palavereita, vaan jokainen ryhmäpomo jakaa töitä niin, että jokaisella osatehtävällä on vain yksi vastuuvalmistelija.

Uskon, että työstä tulee innostavaa. Jokaisella on mahdollisuus ja jokaisella on velvollisuus. Varsinais-Suomen liitto haluaa ja sen on pakko uudistua. Ja minusta se on yksinomaan hieno juttu.

Maakuntahallitus teki oivan päätöksen hyväksyessään liiton strategian kiitossanoin kokouksessaan 20.01.2020.

Lyhyt videopätkä strategiasta

Tutustu koko strategiaan tarkemmin

 

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 22 lokakuu 2019 09:41

MIHIN MENET MAAKUNTA?

Kirjoittanut  tiistai, 22 lokakuu 2019 09:41

Kirjoitin edellisessä blogissani, että sotea ei pääse pakoon. Niin se on. Sitä eivät pääse pakoon kansalaiset, kunnat, maakunnat, eikä varsinkaan maan hallitus. Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa todetaan ” Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Itsehallinnollisia maakuntia on 18. Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.”

Ensi lukemalla kirjaus saattaa kuulostaa ymmärrettävältä ja loogiselta, mutta niin kuin monessa asiassa, vaara piilee yksityiskohdissa ja aikataulussa. Käytännössä hallitusohjelma tarkoittaa, että ”sote-alueet” kaappaavat maakunta-nimityksen itselleen. Ja ehkä vasta joskus vuosien päästä selviää, kuinka käy maakunnan liittojen nykyisille tehtäville. Eli minkä nimisen organisaation alla maakuntakaavaa, EU-rahaa, aluekehitystä, kv-asioita ja edunvalvontaa hoidetaan, kun maakunnan nimi on siirtynyt ”sote-piirille”.

Jotenkin tuntuu, että maakunnan olemusta ei hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ole mietitty kokonaisuutena. Teknokraatit tietysti sanovat, että on aivan sama, mikä on julkishallinnon toimijan nimi. Oleellista on tehtävien määrittely. Toki asian voi niinkin ymmärtää, mutta useimmissa eurooppalaisissa oikeusvaltioissa on tapana kunnioittaa hallintotraditiota. Kyse ei tietenkään saa olla turhanpäiväisestä pörhistelystä, vaan siitä, että kansalaisille olisi selvää mitä asioita hoidetaan missäkin paikassa. Lähihistoria ei lupaa hyvää. Lääninhallinto opittiin vuosisatojen saatossa tuntemaan, mutta läänien tilalle tulleiden ely-keskusten ja aluehallintovirastojen toiminta ja työnjako on jäänyt kansalaisille täysin hämärän peittoon.

Samaan syssyyn, kun hallitus on kaappaamassa maakuntien nimet soten käyttöön, hallitusohjelma painottaa liittojen nykyisiä tehtäviä ja antaa jopa uusia. Maakuntien liitoille kohdennetaan nopeasti ja joustavasti hyödynnettävää aluekehitysrahoitusta (entinen maakuntien kehittämisraha). ”Maakuntien liittojen (18) rooli EU-rakennerahastojen ja muiden EU-rahastojen välittäjänä säilytetään.” Hallitus siis ottaa ja antaa.

En penää paluuta menneeseen. Mutta viimeistään nyt pitää kyetä tekemään suuret rakenneuudistukset niin, että hallitus ei ensimmäiseksi ilmoita kumoavansa edeltäjänsä työt. Sipilän hallitus panosti valtavasti maakuntauudistukseen. Se kaatui aivan loppumetreillä, eikä juuri kiveä jäänyt kiven päälle. Niin ei soisi käyvän taas kerran.

Hallitus sanoo uudistavansa parlamentaarisen komiteatyön. Se on hyvä ajatus. Komiteatasolla on syytä kaikkien puolueiden miettiä, mikä on maakunta ja mitkä ovat maakunnan tehtävät. Aivan pienestä asiasta ei ole kyse. Maakuntahallinto on nimittäin olemassa Itävaltaa lukuun ottamatta jokaisessa läntisen Euroopan maassa.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 12 maaliskuu 2019 11:14

MAKU-SOTE KAATUI - MITÄ NYT TAPAHTUU?

Kirjoittanut  tiistai, 12 maaliskuu 2019 11:14

Maakunta- ja soteuudistus kaatui ja maan hallitus samalla. Reaktiot ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Joillekin nurinmeno on ollut surullinen ja turhauttava kokemus, toiset taas ovat tunteneet vahingoniloa ja jopa hilpeyttä. Niin tai näin, myös poliittinen elämä jatkuu. Uudistuksen tarve ei ole kadonnut mihinkään.

Projektin tarkoitus oli muodostaa Suomeen 18 monialaista maakuntaa. Niiden päätoimiala olisi ollut sosiaali -ja terveystoimi, mutta mukaan olisi ympätty myös paljon muuta, mm. maakuntien liittojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten nykyiset toimet. Tuloksena olisi ollut organisaatio, jonka budjetti Varsinais-Suomessa olisi ollut n 1.7 miljardia. Kuvan erosta suunnitellun uuden ja vanhan välillä saa, kun muistaa, että nykyisin maakunnan liittoa pyöritetään vajaan neljän miljoonan talousarviolla.

Jälkiviisaasti voi sanoa, että maan hallitus yritti haukata liian suuren kakkupalan yhdessä vaalikaudessa. Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa on pakko edetä lyhyin harppauksin, erityisesti, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut selvästi yhteiskunnallisemman roolin kuin takavuosina. 

Tällä hetkellä eletään merkillisessä välitilassa ja odotetaan valtionvarainministeriön uusia ohjeita jo myönnettyjen valmistelurahojen käytöstä. Muutostoimistoja ei voi ajaa yhdessä viikossa alas, mutta tositoimiin päästään vasta, kun maassa on uusi hallitus ja sillä on ohjelma.

Oma ennustukseni on, että seuraava hallitus lähtee liikkeelle sote edellä. Uudistus on pakko tehdä jo pelkästään siksi, että maan eri osissa palveluiden saatavuus vaihtelee paljon ja toisaalta sen vuoksi, että kuntien rahat eivät nykyjärjestelmään yksinkertaisesti riitä. Suomen valtio velkaantuu koko ajan, emme voi luoda järjestelmiä, joiden maksumiehiä ovat lapsemme ja lastenlapsemme.  Mutta juuri tällä hetkellä kaikki valta on olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti kunnilla. Mikään muu taho ei ole oikeutettu tekemään mitään.

Projektin toisen puoliskon, maakuntauudistuksen, tulevaisuutta on kenties vielä vaikeampi arvioida kuin sotea. Tylsästi voi sanoa, että kaikki riippuu poliittisesta tahdosta. Hallintoa ei kannata uudistaa uudistamisen ihanuudesta, mutta mihinkään ei pääse siitä, että maakuntien liittojen, elyjen, avien ja TE-toimistojen toimintoja pitää tuoda lähemmäs nykypäivää ja päällekkäisyyksiä poistaa. Pienen haasteen tuo se tosiseikka, että maakunnat ovat itsenäisiä kuntayhtymiä, elyt, avit jne. puolestaan valtionhallinnon käsikassaroita.

Varsinais-Suomen liitto aloittaa joka tapauksessa jo tänä keväänä omien toimintojensa kehittämisen. Virkamies ei koskaan saa jäädä suremaan vanhaa. Uudistukset seuraavat toisiaan, jokainen juttu pitää tehdä innostuneesti ja korkealle viritetyllä kunnianhimolla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 18 elokuu 2015 08:53

OSAAKO VARSINAIS-SUOMI KEHUA ITSEÄÄN?

Kirjoittanut  tiistai, 18 elokuu 2015 08:53

Heräsin varhain ja huomasin, että vanhalta kaveriltani oli tullut sähköposti myöhään illalla. Hän välitti minulle eräältä kansanedustajalta saamansa meilin, jossa analysoitiin tulevan vuoden valtion budjettia ja annettiin ymmärtää, että kansanedustajan oma vaalipiiri oli menestynyt kisassa hyvin.

Ymmärsin sähköpostin minulle lähettämisen olleen vihjeen siitä, että "katso, kuinka loistavasti nuo pärjäävät". Suhteellisen tuoreena varsinaissuomalaisena olen törmännyt tuollaiseen ajatteluun kovin usein. Hyvät asiat löytyvät helposti muualta, mutta kotinurkissa asiat menevät pieleen.

Suomi ei enää pitkään aikaan ole alueellisen kehityksen näkökulmasta yhtenäinen. Pohjois- ja Itä-Suomi menettävät väestöään, pääkaupunkiseutu vetää puoleensa voimakkaasti ja siinä välissä porskuttavat Turun, Tampereen, Oulun ja Kuopion seudut.

Kun varsinaissuomalaista mielipiteenvaihtoa kuuntelee, saa usein sellaisen käsityksen, että Turun kanssa saman suuruiset Tampere ja Oulu olisivat talous- ja työllisyyskehityksessä meitä kovasti edellä. Kurkistus tilastoihin kertoo aivan muuta: työttömiä Varsinais-Suomessa on 14,0%, Pirkanmaalla 15,7% ja Pohjois-Pohjanmaalla 16,4% (Turku 18,1%, Tampere 19,0% ja Oulu 18,7%).

Luvut ovat kolmikon kohdalla todella huolestuttavia, mutta kukaan ei ole toistaan parempi. Eli mihinkään alemmuuskompleksiin ja tuhkan päälle ripotteluun ei meillä ole ensimmäistäkään syytä.

Aamuäreänä vastasin kaverilleni, että olisi hyvä, jos Varsinais-Suomessa edes osa siitä energiasta, joka käytetään muiden kadehtimiseen, käytettäisiin luovaan työhön oman maakunnan puolesta, niin hyvä olisi. Ehkä analyysiä voisi hieman lieventää, mutta mihinkään ei pääse siitä, että meidän on opittava kehumaan Varsinais-Suomea nykyistä paremmin!

 

Tällä viikolla
Maanantai: Liiton ja Turun johdon yhteiskokous, liiton puheenjohtajisto, lounas edunvalvontajohtaja Lauri Palmusen eläkkeelle siirtymisen johdosta. Hyviä puheita. Loppupäivästä omaa hallintoa ja Turkulainen-lehden päätoimittajan tapaaminen.
Tiistai: Liiton valintatoimikunta, sitten vinhaa vauhtia Paraisille, jossa kuntavierailu
Keskiviikko: Kokous amk-porukan kanssa, mielenkiintoinen yrityshanke. Loppupäivä maakuntaurheilua.
Torstai: Sisäistä hallintoa, kokouksia omassa talossa.
Perjantai: Haastattelu, lounas Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutasen kanssa aiheena mielenkiintoinen yhteishanke, ip palaveri kansanedustaja Olavi Ala-Nissilän kanssa, maakunnan asioita.
Sunnuntai: Esiintyminen Kaarinassa.

Julkaistu kategoriassa Maakuntajohtajan päiväkirja