keskiviikko, 14 lokakuu 2020 09:09

MAHDOLLISTAVAA PALAUTETTA

Kirjoittanut  keskiviikko, 14 lokakuu 2020 09:09

Mun tuli niin hyvä mieli sun avusta, etten osaa edes tarpeeksi kiittää”, kirjoitti ystäväni minulle taannoin WhatsApp-viestissään. Kyse ei ollut kovin kummoisesta ponnistuksesta minun puoleltani, olimme vain pohtineet muutokseen ja motivaatioon liittyviä asioita yhdessä. Mutta kylläpä lämmitti. 

Varmasti tiedät tunteen – positiivinen palaute tai kiitos ystävältä tai työkaverilta jää mieleen ja kantaa todella pitkän aikaa. Tiedämme kaikki myös, että palautetta ja kiitoksen sanoja  kannattaa viljellä, mutta silti se usein nolostuttaa ja on vaikeaa. Ja vaikeaa on erityisesti, kun pitäisi antaa korjausehdotuksia tai puuttua virheeseen

Me Varsinais-Suomen liitossa olemme juuri tällä viikolla saaneet valmiiksi maakuntaohjelmien vertaisarviointiin liittyvän kierroksen Uudenmaan, Hämeen ja Kymenlaakson liittojen kanssa. Kierroksen aikana olemme käyneet toistemme vieraina antamassa palautetta kunkin maakuntaohjelman sisällöstä, luettavuudesta, vaikuttavuudesta ja muutosjoustavuudesta – käsidesintuoksuisina  ja maskein naamioituneina, huudellen valtavissa kokoushuoneissa, tietenkin

Vertaisarvioinnissa on kyse jatkuvasta oppimisesta, ja siihen me tarvitsemme muita. Palautteen kautta saamme uusia ajatuksia ja syötteitä: ideoita siitä miten me työntekijöinä ja organisaatioina kehitymme ja löydämme uusia tapoja motivoitua.Meidän vertaisarvioinnissamme kantava ajatus on myös, että joskus paras palaute tulee tahoilta, jotka tietävät toimintaympäristösi mutta silti katsovat työtäsi hiukan kauempaa. 

Hyvää palautetta onkin helppo vastaanottaa niin töissä kuin vapaalla, kriittistä ei niinkään. Kysyin eräässä harrastetilanteessa viime kesänä palautetta omasta kehittymisestäni, ja sain vastaukseksi puheen siitä, miten minun pitäisi suhtautua omaan tekemiseeni kevyemmin ja olla iloinen ihan pienistäkin onnistumisista. Sanomattakin lienee selvää, että täällä vastaanottajan päässä hampaita kiristeltiin: palautteessahan mentiin siihen, minkälainen minä olen ihmisenä. Minulle on tärkeää kehittyä ja turhaudun helposti, jos en näe muutosta.Saamani palaute ei auttanut minua eteenpäin.

Henkilöön menevä palaute osuukin helposti suoraan sisimpäämme, erityisesti se negatiivinen. Silloin tulee hakeuduttua piikkipuolustusasentoon, ja se siellä palautteen seassa ehkä ollut hyvä idea on vaarassa tulla menetetyksi.Eihän kukaan halua kuulla, että on vääränlainen tai tuntee väärin. (Joku olisi kyllä voinut ottaa edellisessä tilanteessa vastaan vinkin relaamisesta, totean näin 3 kuukautta myöhemmin.) Mutta moni meistä haluaa kuulla, minkälaisella toiminnalla tai käytöksellä voisimme onnistua paremmin.   

Mitäpä siis, jos negatiivisen tai korjaavan palautteen vastaanottaja ajattelisi palautetta mahdollisuutena: joku osoittaa kohdan, jota muuttamalla harrastus nousee uudelle tasolle tai työkuorman hallinnasta tulee helpompaa. Mitä jos palaute ei olisi osoitus siitä, että on epäonnistunut, kun ei ole asiaa aikaisemmin itse tajunnut, vaan kokeilisivoisiko muutos tosiaan toimiaJos ei puolustautuisikaan vaan kysyisi tarkemmin! Tai jos negatiivisen palautteen antaja keskittyisi jakamaan ehdotuksensa toisenlaisesta toiminnasta, eikä sisällyttäisi palautteeseen viestiä siitä, että vastaanottajan pitää muuttaa luonnettaan tai että tämä on huolimaton, laiska tai ajattelematon. 

Tästä on kyse myös maakuntaohjelmien vertaisarviointiprosessissa. On ollut valtava ilo ja rikkaus keskustella eri maakunnista tulevien kollegojen kanssa, ja nähdä ja kuulla, miten he tekevät työtään. Palautetta ja kehittämisideoita on annettu puolin ja toisin taitavasti, juuri tekemiseen ja tekemisen kehittämiseen keskittyen. Silloin hedelmällisin palaute voi ja saa olla myös kriittistä. Meillä on kullakin nyt muistivihot täynnä ajatuksia.

Vertaisarviointiprosessissa on vielä yhteenveto- ja loppuraporttivaihe edessä. Sitten pistetään kussakin maakunnassa viisaat päät yhteen ja mietitään, miten palaute hyödynnetään. Varsinais-Suomen maakuntastrategian 2040+ valmistelu alkaa aivan pian. Senkin aikana voimme varmasti opetella antamaan hyvää ja mahdollistavaa palautetta, ja myös antamaan kaverille anteeksi, jos hän joskus kompastelee sanoissaan. 

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 07 helmikuu 2019 09:22

ÄLYKÄS KUMPPANUUS

Kirjoittanut  torstai, 07 helmikuu 2019 09:22

Viime aikoina olen paininut aluekehittämiseen liittyvän älykkään erikoistumisen käsitteen kanssa ja kokenut ahaa-elämyksiä, mutta voin kertoa, ettei tässä tuoksinassa aina ole kovin älykäs olo. Edistääkseni jotain haluaisin kovasti purkaa asian yleiskielelle, mutta strategiatyössä käsitteet ovat välillä myrkkyä. Määrittelemisen tarve ei kuitenkaan saisi lamaannuttaa toimintaa.

Suomen Mensa määrittelee älykkyyden oppimiskyvyksi ja ongelmanratkaisutaidoksi. Se kuulostaa hyvältä. Mutta kun puhumme älykkäästä strategiatyöstä - jossa mennään kohti yhdessä muotoiltua ja tunnustettua visiota - tähän pitäisi mielestäni lisätä vielä kehittämistaito ja ennen kaikkea -tahto.

Minua viehättää kovasti ajatus kehittämisestä ja kehittymisen mahdollistamisesta. Ystävieni kanssa pohdimmekin juuri, kuuluuko kehittymishalu ihmisyyteen vai onko se luonteenpiirre. Mitä sinä ajattelet? Meidän arviomme mukaan kuuluu: ihmisellä on taipumus innostua uusista asioista, kokeilla ja mennä eteenpäin. Joskus halu tai uskallus tosin nujertuu.

Mutta miksi me täällä Varsinais-Suomen liitossa pohdimme moisia? Koska älykäs erikoistuminen on Euroopan unionin toimintamalli , jossa alueiden (Suomessa maakuntien) tulee tunnistaa julkisen, yksityisen, tutkimus- ja kolmannen sektorin yhteistyössä alueen tulevaisuuden innovaatiopotentiaalisimmat alat, ja edistää niiden kehitystä. Maakunnan liitot ovat tämän prosessin ”omistajia” ja työmyyriä, ja prosessi edellyttää älykkyyttä, mutta yksilöiden sijaan ryhmältä. Yhdessä meidän pitäisi toimia maakunnan elinvoiman ja hyvän elämän puolesta.

Älykkäässä ryhmätyöskentelyssä päästääkin jo ihan uudenlaiselle haastetasolle. Olen opiskellut viime aikoina hiukan yhteistoiminnallisia malleja ja huomaan, että aidoissa onnistumisissa ja erityisesti ristiriitatilanteissa älykkyyden pitäisi edelleen yhdistyä viisauteen. Tarvitaan elämäntuntemusta ja -kokemusta, prososiaalisia arvoja, syvää itseymmärrystä, epävarmuuden ymmärtämistä, tunne-elämän tasapainoa ja suvaitsevaisuutta.

Ei siis riitä, että opin ja osaan ratkaista ongelmani minua hyödyttävästi, vaan täytyy oppia toimimaan ryhmässä ryhmän kannalta edullisesti, ja osata ajatella kokonaisuuden etua. Tästä on muuten kyse myös varsinaissuomalaisessa maakuntaohjelma- ja kumppanuustyössä .

Viisauden määritelmään liittyy usein myös huumorintaju. Onkohan se jopa tärkein tekijä, koska kukaan meistä ei ole täydellisen älykäs tai viisas. Kuten ystäväni totesi, ajaudumme usein alkukantaisiin umpikujiin, joille pitää osata nauraa.

Älykäs erikoistuminen on meillä nyt tapetilla ja kevään aikana kutsumme toimijoita pohtimaan, mitä se meille tarkoittaa ja miten sitä voitaisiin Varsinais-Suomessa yhdessä edistää. Valmisteilla on myös materiaali kasvualojen kansainvälisen esittelyn tueksi. Joskus on hyvä kääriä hihat, luottaa kumppanuuteen ja siihen, että opimme ja määrittelemme yhdessä. Jää nähtäväksi, miten älykkäästi toimimme. Toivottavasti tulet kuitenkin mukaan!

 

 leima  

PS. Varsinais-Suomessa älykkään erikoistumisen painopisteet ovat sininen kasvu ja teollisuuden modernisaatio, innovatiiviset ruokaketjut sekä lääke- ja terveysteknologia.Lue niistä lisää kollegani Esa Högblomin 29.5.2017 julkaistusta kirjoituksesta .

 

Julkaistu kategoriassa Blogi