keskiviikko, 05 kesäkuu 2019 08:41

KÄYTÄNNÖN VESIENSUOJELUUN TARVITAAN KANNUSTIMIA

Kirjoittanut  keskiviikko, 05 kesäkuu 2019 08:41

Ympäristöministeriön käynnistämä vesiensuojelun tehostamisohjelma haluaa tehdä Suomesta maailman tehokkaimman vesiensuojelijan. Ohjelma kokoaa yhteen tekijät, varmistaa toimenpiteiden rahoituksen ja luo suojelutyölle jatkuvuutta. Tehostamisohjelmalle on esitetty 45 miljoonaa euroa vuosille 2019–2021 ja rahoitus kanavoidaan viiden laajan teeman alle meneviin hankkeisiin. Tehostamisohjelma on hyvä ja tarpeellinen vauhdittaja kansalliselle vesiensuojelulle.

Yhtenä merkittävänä vaikuttavan ja kustannustehokkaan vesisuojelun koetinkivenä Suomessa voidaan pitää hajakuormituksen ja tehokkaan maankäytön aiheuttamien haitallisten vesistövaikutusten vähentämistä syntysijoillaan. Valuma-aluetasoista vesiensuojelua halutaan parantaa, koska sillä päästään parhaimmillaan pureutumaan laajasti tietyn vesistön vesiensuojeluongelmien syihin. Tämä vaatii monipolvisen selvitystyön: olennaisimpien haasteiden tunnistamista, vesiensuojelutoimien suunnittelua, rakentavaa ja laaja-alaista yhteistyötä sekä lopuksi konkreettisia toimenpiteitä. On kuitenkin huomattava, että toimenpiteenä voi olla nykytilan säilyttäminen, jolloin vesistössä tai sen lähellä ei tehdä muutoksia vaan annetaan vesistön kehittyä luontaiseen suuntaan.

Hyvät perustelut ja kannustimet vaikuttavaan vesiensuojeluun

Valuma-aluetasoisen vesistökuormituksen syihin puuttuminen tarkoittaa vuoropuhelua maanomistajien kanssa. Joku maanomistaja saattaa vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti toimia vesiensuojelun hyväksi, mutta tähänkin tarvitaan tietoa ja neuvontaa vaikuttavista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta tekemisestä. Useimmissa tapauksissa tarvitaan vesiensuojeluhyötyjen hyvää perustelua, taloudellisten näkökulmien osoittamista ja kannustimia mahdollisten menetysten korvaamiseksi. Esimerkiksi avohakkuuajatusta tarjotaan yhä monelle maanomistajalle ensisijaisena vaihtoehtona, mutta rantaan saakka ulottuvan avohakkuun sijaan vesistölle paljon parempi ratkaisu olisi jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vesistön läheisyydessä.  Monen maanviljelijän pellolla voisi hyödyntää luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmiä, joiden avulla peltojen vesitalouden ja vesiensuojelun hyödyt voi yhdistää. Näissä edellä mainituissa esimerkeissä on mahdollista yhdistää sekä vesiensuojelu että taloudellinen kannattavuus.

Julkiset toimijat maanomistajina ja esimerkkeinä

Valtiolla, kunnilla ja seurakunnilla on maaomaisuutta, jonka hoidossa pitäisi ottaa huomioon monta näkökulmaa: maisema, taloudellinen tuottavuus, viihtyisyys, virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu. Julkinen sektori voi toimia vastuullisena tiennäyttäjänä vesiensuojelun ja luontoarvojen huomioimisessa metsien, soiden ja peltojen käytössä.

Vastuullisesta toiminnasta kannattaa viestiä näkyvästi ja aktiivisesti. Kunta voi esimerkiksi kääntää vesiensuojelun helposti imagohyödyksi. Uudet ja mahdolliset tulevat kuntalaiset arvostavat sitä, että luontoarvot näkyvät kunnan konkreettisessa toiminnassa ja päätöksissä. Samalla tullaan antaneeksi tärkeää viestiä ja esimerkkiä myös yksityisille maanomistajille. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Janne Tolonen tiistai, 28 elokuu 2018 12:33

Jokien merkitys Varsinais-Suomen historiassa on ollut merkittävä. Asutus levisi rannikolta sisämaahan jokia pitkin. Näitä nykyisin hyvin vaatimattomia, pieniä puroja pitkin on päässyt purjehtimaan pitkälle sisämaahan. Kaupungit ja kylät syntyivät jokien varsille.

Maanviljelyn levittyessä ja kehittyessä jokilaaksoja raivattiin peltomaaksi ja jokiin ja puroihin rakennettiin patoja myllyjen tarpeisiin. Aurajoen Halistenkosken vesimyllystä löytyy ensimmäinen maininta jo vuodelta 1553. Myöhemmin myllypatojen yhteyteen rakennettiin sahoja ja rautaruukkeja. Tunnettuja ruukkeja ovat esimerkiksi Teijon rautaruukit Salossa, joista Teijon ruukki perustettiin jo 1600-luvulla ja Mathildedalin ruukki 1850-luvulla. Vesistöjen ympärille kehittyvä teollisuus toi vaurautta alueille, mutta teollistumisen myötä tarve puutavaralle alkoi kasvaa. Jokia perattiin tukinuiton tarpeisiin 1800-luvulta alkaen.

Varsinais-Suomen jokiin rakennettiin sähköntuotantoa varten ensimmäiset vesivoimalaitokset 1900-luvun alussa. Kiskonjoen Koskelle valmistui voimalaitos vuonna 1909, Paimionjoelle 1916. Näiden nykyisin pien- ja minivesivoimalaitoksiksi luokiteltavien laitosten tuottamalla sähköllä oli suuri merkitys koko maakunnalle. Padot ja jokien säännöstely kuitenkin muuttivat jokiekosysteemejä ja katkaisivat kalojen vaelluksen jokiin.

Kotitarvekalastus ja -ravustus oli aikoinaan yleistä ja erittäin tärkeä osa ravinnonhankintaa. Kalastusta pidettiin niin tärkeänä, että jopa kirkonkellojen soitto parhaimpaan kalojen kutuaikaan oli menneinä aikoina kiellettyä. Myös myllypadot oli pidettävä auki kalojen nousuaikaan.

Vesistöjen tarjoamat antimet ja mahdollisuudet arvostettiin korkealle, mutta valitettavasti tietämys ja osaaminen vesistöjen suojelemiseksi ei ollut riittävää. Joet toimivat pitkään avoviemäreinä, jokia padottiin, perattiin ja niihin laskettiin teollisuuden jätevesiä. Jo 1800-luvulta alkanut ja 1900-luvun loppupuoliskolla kiihtynyt suo- ja metsäojitusten vimma jätti jälkensä myös Varsinais-Suomen virtavesiin. Peltomaan raivaamiseksi Varsinais-Suomesta on kuivatettu useita kokonaisia järviä ja räjäytetty jokien koskialueita.

Aiemmin tärkeinä kulkureitteinä, kala-aittoina ja vaurauden tuottajina toimineet joet muuttuivat hiljalleen rehevöityneiksi kuivatus- ja jätevesien purkupaikoiksi. Vesien pilaantumisen seurauksena kalastus ja muu virkistyskäyttö hiipui ja maanviljelyn ja karjatalouden kehittyessä kalastuksen merkitys väheni entisestään. Teollisuuden modernisoituessa myös mylly- ja sahatoiminta keskeytyi, mutta raunioituvat padot jäivät edelleen estämään kalojen vaeltamisen. Vieraslaji täpläravun levittämä rapurutto tuhosi valtaosan rapukannoista ja alkuperäiset jokirapukannat ovatkin lähes hävinneet.

Onko tilanne siis täysin toivoton?

Vuosisatoja jatkunut jokien muokkaaminen on jättänyt jälkensä ja virtavesien kunnostaminen on haastavaa muttei kuitenkaan mahdotonta. Jätevedenpuhdistus on kehittynyt ja teollisuuden päästöt pienentyneet. Maa- ja metsätaloudessa on mahdollista nykytietämyksellä huomioida luontoarvot ja turvata vesistöjen hyvä tila, mikäli tahtoa riittää.

Virtavesien ennallistaminen vaatii resursseja ja pitkäjänteisyyttä, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä. Vain muutamalla soraämpärillisellä voidaan saada aikaan kutupaikka uhanalaiselle taimenelle. Metsänomistaja voi vaikuttaa virtavesiluonnon hyvinvointiin säästämällä virtavesien rantametsät avohakkuilta. Yksittäisen padon purkaminen tai kalatien rakentaminen voi elvyttää jo useita kilometrejä jokiluontoa. Laajemmilla vesistö- ja valuma-aluekunnostuksilla pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää kuormitusta ja jopa varautumaan ilmaston lämpenemisen haasteisiin kuten tulviin ja kuiviin ajanjaksoihin.

Julkaistu kategoriassa Blogi