Kirjoittanut  torstai, 31 tammikuu 2019 10:23
Julkisista ruokapalveluista käydään usein vilkasta keskustelua. Meitä kaikkia kiinnostaa millaista ruokaa lapsillemme päiväkodissa, vanhemmillemme palvelutalossa tai potilaille sairaaloissa tarjotaan. Ruoan laadun ja monipuolisuuden lisäksi olisi toivottavaa, että julkisilla varoilla voitaisiin luontevasti tukea paikallista elinvoimaa ja maataloutta. Paikallisuuden lisäksi kunnat voivat hankinnoillaan parantaa vesistöjen tilaa, sillä esimerkiksi ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä ja ruoan jäljitettävyyttä voisi hankinnoissa vahvemmin nostaa kriteereiksi.
 
Varsinais-Suomi on maamme keskeisiä ruoantuotannon alueita: meillä tuotetaan kolmannes maan leipäviljoista, vajaa neljännes öljykasveista ja yli kolmannes valkuaiskasveista. Varhaisperunasta tuotetaan alueella 70 %, minkä lisäksi 20 % suomalaisista puutarha-, kasvihuone- sekä avomaan viljelmistä sijaitsee Varsinais-Suomessa. Alueemme ruoantuotanto on monipuolista ja kiinnostusta löytyy myös erikoistumiseen ja uudistumiseen. Lisäksi maakunnassamme on suuri määrä raaka-aineita jalostavia yrityksiä sekä elintarvikealan tutkimusta ja osaamista. Jos jossakin, niin meillä olisi mahdollista hyödyntää kotimaisen ruoan rikkaus myös omien kuntiemme keittiöissä. 
 
Viime vuonna julkaistun Motivan tutkimuksen mukaan kotimaisen ruoan käyttöaste varsinaissuomalaisissa kunnissa on kuitenkin alhainen verrattuna moniin muihin maakuntiin. Yksittäistä syytä tähän ei kannata etsiä, sillä parannettavaa on sekä hankintayksiköillä että ruoantuottajilla. Valoniassa pureuduttiin lähiruokahaasteeseen hiljattain päättyneessä ruoantuottajien tarjousosaamiseen keskittyneessä hankkeessa
 
Julkisiin ruokapalveluihin kohdistuu runsaasti vaatimuksia: ruoan on oltava ravitsemussuositusten mukaista sekä edullista. Lisäksi siltä edellytetään maukkautta, monipuolisuutta ja ajanmukaisuutta. Lähialueiden tuotteiden saaminen julkisiin keittiöihin vaatii hankintayksiköiltä määrätietoista toimintaa. Kotimaisten tuotteiden menestymismahdollisuuksia kilpailutuksissa on mahdollista vahvistaa esimerkiksi tuotekohtaisilla hankintakriteereillä. Kriteereiksi voi määritellä kotimaisen tuotannon kilpailuvaltteja, joita ovat muun muassa jäljitettävyys, antibiootittomuus sekä vastuulliset tuotantomenetelmät. Lisäksi kriteereissä voi edelleen korostaa ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat suoraan esimerkiksi vesistöjen tilaan. 
 
Kotimaisia tuotteita on mahdollista saada kuntien keittiöihin myös taloudellisesti järkevästi, kun kriteerien lisäksi huomioi jo kilpailutusvaiheessa satokaudet ja jättää ruokalistojen sisältöön hieman joustovaraa: parhaimmillaan ruokalistat mukautuvat kotimaisten tuotteiden saatavuuden mukaan ja antavat väljyyttä myös uudenlaisten tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluille. Esimerkiksi kotimaisia kasviproteiinin lähteitä tai erikoisempia paikallisia viljatuotteita voi testata ja soveltaa niin, että vaativakin asiakas sekä ympäristö kiittävät. Esimerkiksi Salossa koululaisten tarpeisiin on räätälöity paikallisen tuottajan härkäpaputuotteita.
 
Elintarvikkeiden kilpailutusta on hämmentänyt myös vuonna 2016 uudistunut hankintalaki. Lakimuutosten myllerryksessä ruoantuottajat tuntuvat pudonneen kärryiltä – tuottajien keskuudessa koetaan, että julkisen sektorin kilpailutusprosessi on hankala ja pienten paikallisten toimijoiden menestymismahdollisuudet niin pienet, että heidän kannattaa etsiä asiakkaansa muualta. Julkinen sektori olisi kuitenkin vakaa ja luotettava asiakas, jolta löytyy osaamista, kehittämishalukkuutta ja jopa joustovaraa, kunhan yhteistyö sujuu ja asiakkaat saavat tarvitsemansa ateriat. 
 
Tarvitaan toimia sekä julkiselta sektorilta että tuottajilta, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa julkiset varat virtaavat pois maakunnastamme sellaistenkin tuoteryhmien kohdalla, joita olisi mahdollista hankkia lähiseudulta. Uudistumiskykyä tarvitaan, jotta maatalous alueellamme on tulevaisuudessa kannattavaa. Tähän haasteeseen myös kunnilla merkittävänä asiakkaana olisi mahdollisuus vaikuttaa. Riippumatta siitä, toteutetaanko ruokapalvelut kunnan omana työnä vai ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta, tulee kunnan strategian vahvasti ohjata toimintaa, sillä eri vaatimusten yhdistäminen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa yhteistyölle.
Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 29 kesäkuu 2017 15:33

Yhteistyön ja vapaaehtoisuuden merkitystä vesiensuojelussa ei voi väheksyä. Monet merkittävät onnistuneet vesiensuojeluhankkeet ovat vuosien vapaaehtoistyön tulosta. Maataloudessa vapaaehtoisia, joskin taloudellisesti tuettuja, vesiensuojelutoimenpiteitä on tehty yli 20 vuotta. Maatalouden ravinnekuormitusta on pystytty vähentämään esimerkiksi lannoitusta vähentämällä tai kerääjäkasveja viljelemällä.

Lisätoimille on kuitenkin tarvetta. Maanomistajilta toivotaan enemmän tilojen välisiä vapaaehtoistoimia peruskuivatuksen luonnonmukaisuuden ylläpitämiseksi. Luonnonmukaiseen peruskuivatukseen kuuluu valuma-alueen kokonaisvaltainen tarkastelu, jonka avulla voidaan vähentää sekä maa- että metsätalouden valumavesien aiheuttamia haittoja. Luonnonmukaiseksi kunnostettu oja voi tarjota monimuotoisia kasvuympäristöjä niin pölyttäjille kuin vesieliöstöllekin.

Suurin osa Suomen pelloista ja metsistä ojitettiin kertaalleen 1980-luvulle mennessä. Pääosin lapiotyönä tehdyt suorat valtaojat johtavat peltolohkojen kuivatusvedet suurempiin vesistöihin mahdollisimman nopeasti. Perinteisessä suorassa, kasvillisuudesta ja kivistä paljaassa uomassa virtaava vesi lisää uoman reunojen syöpymistä ja siten kiintoaineksen sekä ravinteiden määrää vesistössä. Aiemmin valtion vastuulla ollut peruskuivatuksen kunnossapidosta huolehtiminen on nykyisin kyseisen uoman ojitusyhteisön vastuulla. Pelkästään Varsinais-Suomen alueella on noin 6000 ojitusyhteisöä.

Maatalousuomien valtaojia pitäisi kunnostaa noin 5-30 vuoden välein. Nykyiset työmenetelmät mahdollistavat kunnostamisen myös luonnonmukaisin menetelmin. Joissain tilanteissa uomaa ei tarvitse kunnostaa lainkaan tai kunnostus voidaan toteuttaa esimerkiksi tulvatasanne ja alivesiuoma yhdistelmällä, pohjapadoilla ja muilla kivetyksillä, loiventamalla uoman reunoja tai laajentamalla uomaa laskeutusaltaiksi ja kosteikoiksi. Hitaasti virtaava vesi vähentää uomaeroosiota sekä mahdollistaa veden säilymisen uomassa myös vähävetiseen aikaan. Luonnonmukaisin menetelmät vähentävät valtaojan kunnostustarvetta tulevaisuudessa.

Varsinais-Suomessa maatalousmaiden luonnonmukaisia peruskuivatuksia on toteutettu muun muassa Perniön Juottimenojalla. Syksyllä 2017 suunnitellaan tulvatasanteiden toteuttamista Turussa Topinojalle ja Somerolla Mättäänojalle. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen esimerkkikohteita tarvitaan kuitenkin paljon enemmän, jotta toimenpiteitä saataisiin aktiivisemmin käytäntöön. Siihen kaivataan rohkeita maanomistajia, jotka näkevät luonnonmukaiset uomakunnostukset osana toimivaa maatalousluontoa. Ensimmäinen askel onkin aktivoida uinuvat ojitusyhteisöt pohtimaan, kuinka uomaverkostoista saadaan luontoarvoja kunnioittava ja maatalousmaat kuivattava luonnonmukainen ympäristö. Usean maanomistajan ojitusyhteisön aktivoimisessa auttaa myös ojitusisännöintimalli.

Kokemukset ja tutkimustieto edesauttavat luonnonmukaisen peruskuivatuksen sisällyttämistä jatkossa myös taloudellisesti tuettaviin toimenpiteisiin.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 02 toukokuu 2017 09:23

Ilmastonmuutoskeskustelussa on torjumistoimenpiteiden rinnalle nostettu yhä aktiivisemmin myös sopeutumistoimet. Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa vesistöille? Millaisilla vesiensuojelun toimilla muutoksiin voi varautua? Voiko toimissa piileä myös uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia?

Ennusteiden mukaan sademäärät ja valunta vesistöihin kasvavat, mikä muun muassa vauhdittaa eroosiota ja lisää ravinnekuormitusta. Tulvien ajankohdat muuttuvat, mutta myös kuivuusjaksot voivat pidentyä. Ajalliset ja määrälliset muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat monenlaisia haasteita. Muutokset säässä ovat jo nähtävissä ja vesien tila on muuttunut merkittävästi. Vesien rehevöityminen näkyy muun muassa voimakkaina vesikasvillisuusesiintyminä ja sinileväkukintoina.

Talviaikaisten vesisateiden yleistyminen lisää peltomaiden eroosiota aiheuttaen haasteita maataloudelle ja vesiensuojelulle. Maataloudessa tähän on reagoitu muun muassa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peltomaan rakenteeseen ja kasvukuntoon, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytössä eivätkä valuisi vesistöihin.

Tulvat aiheuttavat haasteita myös jätevesien käsittelylle. Viemäriverkostojen saneeraukselle on monessa kunnassa suuri tarve, sillä vanhoihin viemäriverkostoihin on johdettu myös sadevesiä, jotka kuormittavat viemäriverkostoa. Sateilla jätevesiä joudutaan ohijuoksuttamaan suoraan vesistöihin. Tätä lisäkuormitusta jo valmiiksi rasittuneet vesistömme eivät todellakaan kaipaa.

Tulevaisuudessa reagointia ilmastonmuutokseen on tehostettava toteuttamalla maa- ja metsätalouden peruskuivatusta sekä hulevesien hallintaa luonnonmukaisin menetelmin ennallistamalla vesistöjen luontaisia vesivarastoja kuten tulvarantoja, soita, kuivatettuja järviä ja kosteikkoja. Vedelle tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän tilaa. Ilmastonmuutos lisää stressiä monille uhanalaisille lajeille ja niiden elinympäristöille, joita voidaan paremmin huomioida ja kunnostaa luonnonmukaisen vesien hallinnan yhteydessä.

Uudet menetelmät vaativat kuitenkin myös maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä luonnonmukaisten menetelmien jalkauttaminen laajempaan käyttöön voi aiheuttaa tulonmenetyksiä esimerkiksi menetetyn peltopinta-ala myötä. Vanhat menetelmät ja pinttyneet tavat johtaa vesi nopeasti pois näkyvistä eivät kuitenkaan enää vastaa nykytiedon mukaisia vaatimuksia.

Sekä maa- ja metsätalouden että rakennettujen alueiden vesiä tulisi hallita luonnonmukaisesti. Luonnonmukainen hallinta tarjoaa vesiensuojeluhyötyjen lisäksi mahdollisuuksia myös uusien ekosysteemipalveluihin perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Esimerkiksi kosteikkoalueet tarjoavat monia mahdollisuuksia riista- ja kalataloudelle sekä luontomatkailulle. Rehevöityvissä vesissä kasvaa suuria biomassoja, jotka voisivat toimia raaka-aineina korkean laadun ja jalostusasteen tuotteille. Kehitystyö kuitenkin vaatii avoimia ajatuksia ja uusia innovaatioita. Varsinaissuomalaiset yritykset, ottakaa tästä koppia!

Vesi on elämän edellytys ja hieno, mutta haastava elementti. Ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa vesiasioita on pohdittava monelta kantilta ja oleellisena osana myös biotaloutta.

Julkaistu kategoriassa Blogi