Kirjoittanut  tiistai, 02 maaliskuu 2021 16:16

Noin vuosi sitten aloitimme uuden Central Baltic -ohjelman ohjelmakauden suunnittelun. Nyt monien kokousten, dokumenttien valmistelun ja uudelleenmuokkausten sekä työpajojen jälkeen maaliviiva näkyy melkein horisontissa. Ohjelman sisältö on viimeistelyä ja yksityiskohtien viilausta vaille valmis. Jäljellä on vielä käynnissä oleva julkinen kuuleminen, kansalliset hyväksymisprosessit ja tietenkin pari virallista kokousta.

Ensimmäinen ohjelmanvalmisteluun liittyvä kokous maaliskuussa jäsenvaltioiden edustajien kanssa pidettiin kasvotusten. Mutta kokouksessa ei enää kätelty, muistettiin yskiä hihaan ja pestiin käsiä ja pumpattiin käsidesiä. Mietittiin, miten mahtaa uuden taudin kanssa käydä, onko se kuinka paha ja voiko seuraavaa kokousta pitää kasvotusten. Ei mennyt kuin pari päivää kokouksesta, kun tuli etätyömääräys ja kaikki kokoukset piti peruuttaa ja suunnitelmia muuttaa.

Ohjelmanvalmistelutyön kannalta pandemia tarkoitti sitä, että täytyi sopeutua uuteen tapaan tehdä töitä. Eli työskentelyyn verkossa. Huolestuneena mietittiin, miten onnistuisi päätösten teko ja keskustelu sähköisissä kokouksissa. Isoin kysymys oli, miten käy rajat ylittävän yhteistyön, kun ei voida ylittää rajoja ja tavata. Elättelimme jopa toivoa, että kesällä tai viimeistään syksyllä voitaisiin pitää kokous ihan livenä. Se osoittautuikin liian optimistiseksi ajatukseksi. Mutta kävi niin kuin aina pakon edessä, sopeuduttiin tilanteeseen. Samalla huomattiin, että tämäkin tapa toimii, vieläpä oikein hyvin.

Pieni ihme tapahtui kuitenkin loppukesästä ja pystyimme järjestämään temaattiset työpajat tavalliseen tapaan siten, että ihmiset voivat tavata toisensa. Melkein jokaisessa jäsenmaassa ja Ahvenanmaalla järjestettiin työpajat tällä tavalla. Ainoastaan Ruotsissa järjestettiin verkkotapahtuma huonon tautitilanteen takia. Ilmoittautuneiden määrää täytyi tietenkin pitää tiukasti silmällä ja huolehtia, että tilaa on riittävästi ja että tilaisuus voidaan järjestää määräysten mukaisesti.

Jokaisessa tapahtumassa osanottajien viesti oli yksimielinen: hienoa, että oli mahdollista tavata kasvotusten. Vaikka verkkotapaamisiin kaikki olivat jo tottuneet, ei se korvaa silmätysten tapahtuvaa kanssakäymistä. Tapahtumissa kuuluikin reipas puheensorina, käyntikortteja vaihdeltiin ja tulevia yhteistyökuvioita solmittiin. Vaihdettiin kuulumisia ja tehtiin uusia tuttavuuksia tavalla, mikä ei ole verkkotapaamisissa mahdollista.

Parhaillaan ohjelmanvalmisteluprosessissa on käynnissä julkinen kuuleminen. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan, että siihen liittyvät tapahtumat olisi voitu järjestää livenä. Jokaisessa jäsenvaltiossa ja Ahvenanmaalla tautitilanne on mennyt jälleen pahemmaksi. Webinaarien järjestämisestä on nyt paljon kokemusta, joten tilaisuuksien toteuttaminen meni jo rutiinilla. Suomen, Ruotsin, Ahvenanmaan ja Viron webinaarit sujuivat hienosti ja yli 200 ihmistä on ollut virtuaalisesti paikalla kuulemassa ensi kertaa ohjelman sisällöstä.

Julkisen kuulemisen aikana valmisteluprosessin tärkein työ siirtyy sidosryhmillemme. Toivomme, että jokainen webinaariin osallistunut ja ohjelmasta kiinnostunut käy täyttämässä kyselymme, joka löytyy nettisivuiltamme. Tarvitsemme palautetta, että voimme tehdä ohjelmasta vieläkin paremman, ja että se varmasti vastaa Central Baltic alueen tarpeita. Kysely ja tarvittavat oheismateriaalit löytyvät nettisivuiltamme, tietenkin sähköisessä muodossa.

www.centralbaltic.eu

Linkki kyselyyn: Microsoft Forms

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 09 helmikuu 2021 12:55

Vuosi 2020 oli monessa mielessä poikkeuksellinen vuosi aluekehityksessä. Se oli viimeinen EU:n ohjelmakauden 20214-2020 vuosista. Viime vuonna uuden ohjelmakauden 2021-2027 ohjelmarahoitusasiakirjojen laadinta oli täydessä vauhdissa ja rahoituksen jakamisesta alueittain käytiin kiivasta keskustelua. Lopputulosta emme rahoituksen alueellisesta jakautumisesta tätä kirjoittaessa vielä lopullisesti tiedä. Asia selvinnee kevään 2021 aikana.

Olemme Varsinais-Suomessa jo vuosia manailleet ja kiroilleet maakunnan kokoon ja tarpeisiin nähden suhteettoman pientä rakennerahastovarojen pottia. Leijonan osa kehittämisvaroista on mennyt Itä- ja Pohjois-Suomeen. Siihen on ollut monia historiallisia syitä alkaen Suomen liittymissopimukseen kirjatuista klausuuleista ja päätyen vahvaan aluepoliittiseen jakomenetelmään. 

Sitten iski Covid-19 ja kansallista ja EU:n rahoitusta olikin yhtäkkiä tarjolla monista eri lähteistä ja monien eri toimenpiteiden rahoittamiseen. Yritysten koronatuista on ollut paljon puhetta ja kaiken kaikkiaan valtakunnassa on näitä yritystukia jaettu jo miljardi.

Koronan negatiivisista vaikutuksista ovat kuitenkin kärsineet muutkin kuin yritykset, niin kunnat kuin kolmas sektori, niin kulttuuri kuin sosiaalipalvelut. Saimme keväällä Varsinais-Suomen liittoon jaettavaksi pienehkön summan ns. AKKE-rahoitusta eli alueiden kestävän kasvun tukemiseksi tarkoitettua rahoitusta. Nopealla ja ketterällä haulla kohdistimme tuen moniin pieniin järjestövetoisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin, joilla ruohonjuuritasolla koronan negatiivisia vaikutuksia pyrittiin vähentämään.  Myös matkailun alueorganisaatioille suunnattiin erityisrahoitusta kesällä 2020. Nämäkin hankkeet ovat jo käynnissä ja tuloksia niistä odotellaan.

On ymmärrettävää, että tässä eri rahoittajien ja rahoitusinstrumenttien sekavassa verkostossa ei hankkeeseen tukea tarvitseva taho löydä aina sitä oikeaa lähdettä. Säännöt ja reunaehdot voivat tuntua sekavilta ja kaikki tieto ei aina tavoita oikeita toimijoita. Siinä meillä rahoittajien edustajilla on peiliin katsomisen paikka. Pyrimme parantamaan tiedotusta ja ohjaamaan hakijoita käytännön asioissa entistä paremmin.

Emme kuitenkaan millään pysty tavoittamaan kaikkia organisaatioita tai asiantuntijoita henkilökohtaisesti tai ”haistamaan” hyviä rahoituskelpoisia hakemuksia, jos meillä ei niistä ole mitään tietoa. Haastankin nyt kaikki varsinaissuomalaiset organisaatiot pohtimaan erilaisia kehittämisideoita alueen elinvoiman edistämiseksi ja yritysten toimintaympäristön tukemiseksi. Rahoitusta on poikkeuksellisen runsaasti, joskin valitettavan nopealla aikataululla, tarjolla niin EU:n rakennerahastojen (ReactEU) kautta kuin kansallisesti alueiden kestävän kasvun ohjelmasta. Näyttäkää, että Varsinais-Suomesta löytyy innovaatioita, kokeiluhalukkuutta ja kehittämiskykyä! Pyritään sitten löytämään oikea rahoitusmuoto toiminnalle.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 24 syyskuu 2020 10:47

Korona iski kuin salama kirkkaalta taivaalta samaan aikaan, kun EU hahmotteli tulevaa, seitsemän vuotta kestävää, ohjelmakauttaan. Tietyllä tavalla kaikki meni uusiksi. Päätettiin toteuttaa operaatioita, joita tähän asti on pidetty unionin perussopimusten vastaisina. Merkittävin niistä on jäsenmaiden kollektiivinen vastuu toisen veloista.

Suomessa oli koronaa edeltävänä aikana annettu rakennerahastojen rahanjako maakuntajohtajien neuvoteltavaksi. Etukäteen tiedettiin, että hankkeessa tuskin tultaisiin onnistumaan. Näin myös kävi. Osapuolet eivät lähentyneet toisiaan, eikä minkäänlaista periaatekeskustelua päässyt syntymään. Kokemus oli surkein ja surullisin omalla neljäkymmentä vuotta kestäneellä virkamiehen ja poliitikon työurallani.

Kun eteläisen Suomen maakunnat yrittivät käynnistää mielipiteen vaihtoa teemaan ympärillä, itäinen ja pohjoinen media iski. Se ei ollut mikään yllätys, vaan jatkoa sille linjalle, jota Itä- ja Pohjois-Suomessa on pidetty voimaperäisesti yllä siitä lähtien, kun Suomi liittyi yhteisöön. Maakuntien liittojen, poliitikkojen ja median lisäksi joukkoon kuuluvat valtion virkamiehet. Etelässä ja lännessä valtion palkolliset sanovat olevansa riippumattomia, eivätkä katso voivansa liputtaa aluepoliittisesti, mutta idässä ja pohjoisessa on eri säännöt. Kyseessä on tehokas nyrkki, joka toimii ulospäin yhtenäisesti ja ratkoo sisäiset ongelmansa julkisuudelta piilossa.

Eteläisessä ja läntisessä Suomessa pohjoisen ja idän touhuja on joskus kiroiltu, joskus naurettu. Nauruun ei kuitenkaan ole minkäänlaista syytä, päinvastoin. IP-alue on kävellyt etelän ja lännen yli ja saanut unionin komission vakuuttumaan omasta aluepoliittisesta näkemyksestään, vaikka se on Suomen totuuden vastainen.

Urheilussa käy edelleen joskus niin, että hävinnyt perustelee huonoa menestystään sillä, että kilpakumppani on harjoitellut. Näin on käynyt myös suomalaisessa aluepolitiikassa. Itä ja pohjoinen ovat tehneet kovaa työtä ja jättäneet etelän ja lännen kuin nallin kalliolle. Siksi etelän ja lännen on syytä mennä itseensä, katsoa peiliin ja alkaa harjoitella.

Aluepolitiikkaa kutsuttiin ennen muinoin kehitysaluepolitiikaksi. Siihen oli aito syy. Oli köyhä itä-pohjoinen ja varakkaampi etelä-länsi. Tuo asetelma on vain muuttunut jo kauan sitten. Suomen heikoimmat maakunnat ovat Etelä-Savo ja Kymenlaakso. Mutta idän onnistuneen edunvalvonnan tuloksena Etelä-Savo saa EU-rahaa monta kertaa enemmän kuin Kymenlaakso. Pohjois-Pohjanmaa on dynaaminen digi-maakunta, suunnilleen samansuuruinen kuin Varsinais-Suomi tai Pirkanmaa. EU-rahaa sille annetaan pohjoisesta sijainnistaan johtuen 7-9 kertaa enemmän kuin samassa kehitystasossa oleville etelän ja lännen maakunnille.

Mutta itku ei auta EU-politiikassa, eikä muussa edunvalvonnassa, vaan kova työ. Eteläisen Suomen maakunnat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Päijät-Häme ja Kymenlaakso ovat aloittaneet yhteistyön suunnan muuttamiseksi. Aivan juuri on valmistunut näiden maakuntien yhteinen liikennestrategia. Yhteistyötä aiotaan tehdä myös monella muulla sektorilla ja mukaan toivotaan poliitikkoja, kuntia, yrityksiä, järjestöjä ja virkamiehiä.  Aivan lähitulevaisuuden haaste on EU:n elpymispaketin rahanjako. Rahavirrat eivät enää voi suuntautua ilmansuuntien mukaan, vaan sinne, missä syntyy lisäarvoa ja missä ihmiset asuvat.

Suomalaiseen aluepoliittiseen keskusteluun on kuulunut eteläisen Suomen syyllistäminen sen puhuessa omassa asiassaan. Se on ollut ikään kuin moraalitonta muita kohtaan. Joskus syyttely on jopa tehonnut, ei ole uskallettu toimia omien etujen puolesta. Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson mielestä sellainen ajattelu joutaa romukoppaan. Etelä-Suomi tarvitsee yhteisen aluepoliittisen linjan ja voimakasta työtä sen puolesta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 20 touko 2020 07:25

YHTENÄISTÄMINEN ON YHTEINEN ETU

Kirjoittanut  keskiviikko, 20 touko 2020 07:25

Central Baltic –ohjelma rahoittaa rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita Suomen, Viron, Latvian ja Ruotsin alueella. Varsinais-Suomen liitto toimii ohjelman hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisena. Yhteensä EU:n rahoittamia alueiden välisen yhteistyön ohjelmia on 107 kappaletta, ja niiden yhteisbudjetti on 10.1 miljardia euroa. Tästä budjetista 6.6 miljardia euroa on osoitettu Central Baltic -ohjelman tyyppisille EU:n sisärajat ylittävän yhteistyön ohjelmille, joita on 60 kappaletta. Useita ohjelmia toimii myös Central Baltic-ohjelman lähialueilla ja osittain päällekkäisilläkin alueilla.

Kaikki edellä mainitut rahoitusohjelmat toimivat samojen säädösten perusteella. Säädöksien perusteella voidaan kuitenkin toteuttaa melko erilaisia tapoja hallinnoida ohjelmia. Vaihtoehdot säädöksissä sekä erilaiset säädöstulkinnat tuottavat päänvaivaa sekä hankkeita toteuttaville tahoille, että ohjelmille. Päänvaivoja vähentääkseen ohjelmat pyrkivät yhtenäistämään säädöstulkintojaan sekä työtapojaan. Tästä työstä on etua niin hakijoille ja edunsaajille kuin ohjelmien hallinnollekin.

Ohjelmien jakaessa keskenään parhaita käytäntöjä, prosesseja, säädöstulkintoja ja työkaluja säästyy huomattavia määriä resursseja ja ohjelmien hallinnon suunnittelu helpottuu. Yhteistyö tarjoaa ohjelmille myös juridista turvaa , kun yhtenäisesti sovellettavia asioita on ollut iso joukko asiantuntijoita suunnittelemassa ja vertaamassa säädösten vaatumuksiin. Oman työn helpottamistakin tärkeämpää on, että ohjelmien yhteistyö tuo helpotuksia hankkeille. Kun eri ohjelmilla on käytössään saman tyyppiset prosessit, työkalut ja ohjeistukset, helpottuu hankekumppaneiden työ eri ohjelmien käytäntöjen välisten erojen kaventuessa.

Meneillään olevalla 2014-2020 ohjelmakaudella ehkä hankkeille näkyvin yhteistyön tulos on Interact-ohjelman koordinoimana kehitetty useilla ohjelmilla käytössä oleva eMS (electronic Monitoring System), joka on hankkeiden seurantatietokanta. Järjestelmä on tullut tutuksi kaikille Central Baltic –ohjelmalta tällä ohjelmakaudella rahoitusta hakeneille tahoille. Taustalla hieman näkymättömämpänä tällä kaudella on käytössä HIT (Harmonized Implementation Tools), jossa ohjelmien yhdessä määrittelemille työkaluille, prosesseille ja hankkeiden haku- ja toteutusvaiheessa kerättäville erilaisille tietosisällöille eMS perustuu. Jatkuvasti käynnissä on myös ohjelmien välisiä verkostoja, joissa käydään keskusteluja erilaisista aiheista, kuten esimerkiksi kustannusseurannan yksinkertaistuksista. Näistä Central Baltic –ohjelman käytössä on jo tällä kaudella esimerkiksi kertakorvauksia ja kiinteitä prosenttiosuuksia.

Tämän ohjelmakauden lähestyessä loppuaan ja on seuraavan ohjelmakauden suunnittelu jo aloitettu tarkoituksena tehdä siitä hakijoille ja edunsaajille entistä parempi. Central Baltic on vahvasti mukana tässä työssä osallistumalla sekä seuraavan kauden HIT:n että eMS:n (uuden hankkeiden seurantajärjestelmän nimeä ei vielä ole päätetty) ydinryhmiin sekä useisiin eri aiheita koko EU:n tasolla valmisteleviin verkostoihin. Yksinkertaistuksia kustannusseurantaan on näillä näkymin tulossa lisää, mikä helpottaa hankkeiden ja ohjelman työtä ja siirtää fokusta olennaiseen, eli hankkeiden ja ohjelman tuloksiin ja vähentää epäoleellista byrokratiaa ja yksityiskohtaista kustannusseurantaa. Edellä mainittujen lisäksi Central Baltic työskentelee lähialueiden ohjelmien kanssa sopiakseen erilaisista tavoista yhtenäistää toimintaa vahvemmin, kuin mihin koko EU:n tasolla ehkä päästään.

Julkaistu kategoriassa Blogi