Kirjoittanut  keskiviikko, 17 kesäkuu 2020 10:24

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan päästöjen vähentämistä jossain muualla, kuin missä kompensoitavat päästöt ovat syntyneet. Tavoitteena on tilanne, jossa hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei laskennallisesti kasva, vaikka päästöjä syntyisikin. Monet kompensaatiotoimet toteutuvat kehittyvissä maissa, joissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hillitsemällä energiantuotannon tai vedenpuhdistuksen päästöjä. Kompensaatiopalvelut ovat myös kasvava ala Suomessa, missä hiiltä sidotaan muun muassa ennallistettuihin soihin ja suojeltuun ikimetsään.

Aihe herättää paljon tunteita. Kompensaatiohankkeiden toimintalogiikka, tehokkuus ja eettisyys askarruttavat niin tavallisia kansalaisia kuin tutkijoitakin. On totta, että päästökompensaatiota ei tule pitää vaihtoehtona päästövähennyksille, joihin tulee aina ensisijaisesti pyrkiä kompensaation sijaan. Henkilökohtaisesti näen, että oikein toteutettuna kompensaatiolla on enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Kompensaatioon liittyvistä haasteista johtuen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää vähentää päästöjä paikallisesti niin paljon kuin mahdollista – kompensaatiota ei tule pitää oikeutuksena saastuttamiselle.

Vain sellaisia päästöjä kannattaa siis kompensoida, joista luopuminen kokonaan on mahdotonta tai kestäisi liian pitkään. Maapallolle voidaan istuttaa vain rajallinen määrä puita tai muuta hiiltä sitovaa biomassaa kompensoimaan päästöjä. Teolliset suuren mittakaavan ratkaisut hiilen sidonnalle ilmakehästä loistavat vielä poissaolollaan. Tämän vuoksi päästöjen tulisi kaiken kaikkiaan pudota vielä roimasti, jotta ihmiskunnan päästöt voitaisiin kokonaisuudessaan nykyteknologian keinoin kompensoida.

Ilmaston kannalta onkin keskeistä, että kompensaatiopalveluita ostetaan vain silloin, kun se on kyseisessä tapauksessa ainoa keino vähentää päästöjä – esimerkiksi jos lentämällä tehdyn työmatkan vaihtaminen etätapaamiseen tai vähäpäästöisempään kulkutapaan on mahdotonta.

Hankkeissa kompensoitujen päästöjen tulee olla todennettavissa ja laskettavissa. Laskettavuuden ja todennettavuuden kannalta on olennaista, ettei aikaansaatuja päästövähennyksiä lasketa moneen kertaan, esimerkiksi kompensaatiopalvelun taseen lisäksi valtion päästövähennyksiin.

Kuinka sitten yksittäinen kuluttaja voi tietää, mitkä kompensaatiohankkeet ovat luotettavia? Hankkeiden valvontaa helpottamaan on luotu kompensaatioiden aitoutta valvovia päästökompensaatiostandardeja. Näistä yleisimpiä ovat Gold Standard ja Verified Carbon Standard. Standardit takaavat, että hankkeita valvoo puolueeton ulkopuolinen toimija.  Standardit eivät kuitenkaan aina takaa hankkeiden aitoutta, joten vaihtoehtoihin kannattaa tutustua ajatuksella.  Valonian verkkosivuille on koottu kuluttajaystävällinen listaus päästökompensaatiopalveluista.

Entä kompensaation eettisyys? Hankkeilla voi olla positiivisia ulkoisvaikutuksia – ne voivat parantaa paikallisyhteisöjen elinoloja tai tukea biodiversiteettiä alueella, johon kompensaatiotoimet kohdistuvat. Toisaalta etenkin korruptoituneissa valtioissa esimerkiksi metsityshankkeet saattavat syrjäyttää paikallisyhteisöjen elintilaa. Kompensaatioon liittyy myös filosofisempi kysymys: aiheuttaako kompensaation mahdollisuus tilanteen, jossa ylläpidämme korkeaa ja saastuttavaa elintasoamme kehittyvien maiden kustannuksella?

 

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 26 maaliskuu 2019 12:24

Eräänä kevättalven iltana olin koiran kanssa iltakävelyllä pikkupakkasessa. Rauhoittavan iltakävelyn katkaisi nenään kantautuva kitkerä haju. Pysähdyin katselemaan ympärilleni, mutta en heti havainnut käryn aiheuttajaa. Muistin kuitenkin, että olen tuolla samalla paikalla usein ennenkin ihmetellyt tuota samaista hajua. Hoksasinkin hajun todennäköisesti aiheutuvan siitä, että naapurustossa pientaloasukas sytytteli tulisijaa tai lopetteli lämmityskertaa rajoittamalla voimakkaasti tuloilman saantia eli ns. kitupoltolla. Saattoipa siellä palaa myös roskia – paikassa, josta lähimmälle lajittelupisteelle on matkaa vain parisataa metriä. Hajun lisäksi muodostuvan savun väri ja määrä kielivät vääränlaisista ratkaisuista puunpoltossa.

Puun käyttö lämmitysmuotona on lisännyt suosiotaan. Eri puolella Suomea tehdyissä ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin selvinnyt, että puunpoltto heikentää ilmanlaatua, kun haitallisten pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kohoavat lämmityskaudella. HSY:n ilmanlaatumittausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloalueilla jopa 40 prosenttia ilmassa olevista pienhiukkasista voi olla talvisin peräisin puunpoltosta. Lahdessa Launeen omakotitaloalueella tehtiin tutkimus alueen PAH-pitoisuuksista vuonna 2018. Mittausaikana PAH-yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat kaksinkertaiset laissa määritettyyn vuotuiseen tavoitekeskiarvoon verrattuna. Yhdisteille altistuminen lisää muun muassa astma- ja sydänoireita ja pitkällä aikavälillä myös kuolleisuutta.

Vähäpäästöiseen puiden polttoon onkin syytä paneutua erityisesti tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla. Jokainen asukas voi vaikuttaa siihen, kuinka puhtaasti puut palavat omassa tulisijassa. Tärkeintä on käyttää puhdasta ja kuivaa puuta sekä opetella oikea polttotekniikka. Useimmiten se tarkoittaa puiden sytyttämistä päältä.  Jos tulisija on uusi, on syytä tutustua takkavalmistajan käyttöohjeisiin. Välillä voi kipaista talon ulkopuolelle ja tarkkailla syntyvän savun määrää ja väriä ainakin sytytysvaiheessa. Hyvin palavista puista syntyvän savun määrä on vähäinen ja väri vaalea, lähes vesihöyrymäistä. Roskien polttaminen lisää savun muodostumista, mutta saattaa myös vahingoittaa tulisijaa ja arinaa.

Lämmityskaudella kannattaa polttaa puuta päivittäin. Kun tulipesä pysyy lämpimänä sytytyskertojen välillä, puut syttyvät nopeammin ja palavat puhtaammin. Huomaavainen puunpolttoja tarkkailee myös säätiloja. Kylminä talvi-iltoina tai kylmän yön jälkeen saattaa syntyä inversiotilanne. Silloin alimmassa ilmakerroksessa syntyvät päästöt eivät pääse kohoamaan ylös ja poistumaan lähiympäristöstä, koska tuuli ja ilmavirtaukset ovat heikkoja. Pahimman inversion aikaan takan sytyttäminen tietää huonoa ilmanlaatua.  Silloin on hyvä odotella, josko tilanne hetken päästä muuttuisi.

Työtehoseura, HSY ja Turun kaupunki ovat käynnistäneet Kuivaa asiaa -hankkeen, jossa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen puun säilytykseen ja polttamiseen. Valonia järjestää yhteistyössä hankkeen kanssa vuosina 2019–2020 yhteensä 20 neuvontatilaisuutta, joissa pääpaino on puhtaan polttotavan opastamisessa unohtamatta puun varastointia ja säilytystä sisätiloissa.

Vähäpäästöisen puunpolton mietteet mielessäni jatkoin kävelyä. Olisipa hyvä, jos tämänkin korttelin asukkaat löytäisivät neuvontatilaisuutemme. Jos näin ei käy, voisin kai pudottaa kyseisen korttelin postilaatikoihin puunpolton oppaan – kunhan sitä ei vain käytettäisi sytykkeenä.


Julkaistu kategoriassa Blogi