Kirjoittanut  keskiviikko, 29 tammikuu 2020 10:31

Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Esa Högblom maanantai, 29 touko 2017 09:28

Oletko ajatellut, että erikoistuminen voisi olla älykästä tai älykkyys erikoistumista? Nykyinen työympäristömme, jossa touhuamme kovasti koko ajan ja kaikkea, on hyvä esimerkki siitä, miten ei välttämättä kannata toimia. Joskus kannattaa keskittyä olennaiseen. Ja aika usein tämä kannattaa tehdä yhdessä muiden kanssa kumppanuushengessä.

Älykkään erikoistumisen perusidea alueellisessa kehittämistyössä on se, että panostamme oleelliseen ja tunnistamme omat vahvuusalueemme. Näinhän meidän pitäisi tehdä myös henkilökohtaisella tasolla. Ja kuten olemme huomanneet, Varsinais-Suomi on viime aikoina osannut oivallisella tavalla hyödyntää niitä tekijöitä, jotka luovat vaurautta ja kehitystä. Globaalien yritystoimijoiden (mm. Meyer, Daimler AG, Bayer) rantautuminen maakuntaan yhdessä alueen vahvan osaamispotentiaalin kanssa on hyvä osoitus tästä. Tästä kaikesta voimme kiittää ennen kaikkea itseämme ja ehkä vähän globalisaatiotakin.

Mistä tämä älykkään erikoistumisen ajatus on lähtöisin? Todennäköisesti arvasit oikein, sillä älykäs erikoistuminen – Smart Specialisation SP3 – on EU:n aluekehitys -ja ohjelmatoimintaa poikkileikkaava toimintamalli. Perustavoitteena on kehittää koko Euroopan Unionin kilpailukykyä globalisaation puristuksissa. Varsinais-Suomi on ollut alusta alkaen mukana eurooppalaisessa älykkään erikoistumisen verkostossa ja määritellyt omat painopisteensä alueen vahvuuksien mukaan. Jos yhtään kiinnostuit asiasta, niin kurkkaa netistä lisää! Ja jos olet edelleen kutakuinkin kärryillä, niin katso vielä nämäkin sivut ja tutustu työhön, jota teemme ns. sinisen kasvun (blue growth) hyväksi Itämeren alueella.

Älykkään erikoistumisen teemassa tapahtuu koko ajan ja myös täällä Suomessa. Helsingissä järjestetään 1–2.6.2017 EU:n Smart Regions 2.0 Conference, joka kokoaa laajasti eurooppalaisten alueiden edustajat yhteen keskustelemaan teemaan liittyvistä haasteista. Useiden muiden maakuntien ohella myös Varsinais-Suomi osallistuu tapahtumaan ja tuo vahvasti esille meri- ja autoteollisuutta sekä mm. peliteollisuuden viimeaikaisia edistysaskelia. Löydät lisätietoa tapahtumasta täältä.

Palataan vielä oleelliseen, eli siihen valintojen tekemiseen. Varsinais-Suomen maakuntaohjelman päivitystyössä on tavoitteena painottua kolmeen älykkääseen pääteemaan, joita ovat blue growth & industrial modernization, Innovatiiviset ruokaketjut ja Life science & health technologies. Voidaan sanoa, että kaikissa kolmessa on tavoitteena uusilla tavoilla ja tekniikoilla tuottaa hyvinvointia ja kasvua meille kaikille ja vieläpä kestävällä tavalla. On erittäin tärkeää, että kykenemme kanavoimaan painopisteet myös konkreettiseksi toiminnaksi ja tätä kautta tukemaan entistä paremmin avaintoimijoitamme näillä toimialueilla. Kumppanuushengessä kokoammekin toimijoita syksyllä 2017 työpajoihin rakentamaan konkreettisia toimia ja hankkeita painopisteiden ympärille. Tästä voisi syntyä ei vain älykästä erikoistumista, vaan myös älykästä kumppanuutta.

Smart Blue Regions -esite (pdf)

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Anni Eerola torstai, 18 touko 2017 14:45

Kuukausi sitten Qvidjan kartanossa oli koolla kolmekymmentä varsinaissuomalaisesta ruokaketjusta elantonsa saavaa maataloustoimijaa. Päivän aiheena oli maataloustuotannon tulevaisuus. Keskustelussa olivat parempaa satoa tuottava hyvinvoiva maaperä, ravinnekierrätyksen merkitys viljelymaan kunnolle ja vesitaloudelle sekä erilaiset tilojen väliset yhteistyö- ja jakamismallit. Nykypäivän termein keskiössä oli siis kiertotalous. Paikalle saapuneille viljelijöille kyseessä oli kuitenkin ennen kaikkea oman tilan elinvoimaisuus, hyvinvointi ja tuotto-odotukset.

Ruokaketjumme on tämän hetken kiertotalouskeskustelussa kärsinyt arkipäiväisyydestään. Kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna tasaisissa, elollemme välttämättömissä tuotantovirroissa voi piillä sellaiset pitkäjänteisen kasvun edellytykset, joita meillä ei ole varaa sivuuttaa. Ei Varsinais-Suomena eikä valtakunnallisella tasolla.

Ruokaketjussa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla arkinen ihmistä lähellä oleva hyvinvointi, työllisyys sekä suuret korkean jalostusasteen mahdollisuudet. Jalostusarvossa olisi toden teolla nostettavaa monessa tuoteryhmässä. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa päiviteltiin, kuinka kilohailin ja silakan 150 miljoonan kilon vuosisaaliista vain 4 miljoonaa kiloa menee elintarvikekäyttöön, loput päätyvät rehuksi tai jalostamattomina vientiin.

Paikallisen hyvinvoinnin lisäksi suomalaisella maataloudella ja ruokaketjulla olisi mahdollisuuksia myös suuren lisäarvon viennin veturiksi. Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskuksen Markku Wilenius korosti maataloutemme tulevaisuuden mahdollisuuksia hiljattain Maaseudun tulevaisuudessa ja penäsi älykästä maataloutta suomalaisen kilpailukyvyn lähteeksi.

Miten Varsinais-Suomi sitten asemoituu ruokaketjukeskustelussa?

Varsinais-Suomessa tuotetaan yli 30 % Suomen leipäviljoista. Sianlihasta maakunnassamme tuotetaan neljännes ja kananmunista noin puolet. Jalostavien yritysten määrä on maan suurimpia. Alueelta löytyy myös useita suljetun kierron kalataloutta kehittäviä yrityksiä. On itsestäänselvyys, että lähellä tuotettu ja valmistettu ruoka tuottaa tuloa ja elinvoimaisuutta lähialueelle. Ruokaketjun suora työllistävä vaikutus Varsinais-Suomessa on vajaa 17 000 henkilöä.
Puhuttaessa arvon kasvatuksesta sekä vientipotentiaalista on jokerinamme kuitenkin maakuntaamme keskittynyt huippuosaaminen.

Eri huippuosaamisen aloja sekä älyratkaisuja ei ole vielä osattu valuttaa alkutuotantoon sekä ruokaketjun muihin osiin kuten jalostukseen ja jakeluun niin, että pääsisimme toden teolla nauttimaan niistä paljon puhutuista lisäarvotuotteista- ja palveluista.

Varsinais-Suomen maatalouden volyymi yhdistettynä muun muassa korkeakouluihimme kertyneeseen kemianosaamiseen ja funktionaalisten elintarvikkeiden tutkimukseen on yhdistelmä, johon pakkautuu paljon potentiaalia ja joka realisoituna luo maakunnalle lukemattomia mahdollisuuksia.

 

Kuva: Juha Vuorela

Julkaistu kategoriassa Blogi