Kirjoittanut  maanantai, 14 syyskuu 2020 12:38

Kaikista elinkeinoista koronavirus on kohdistanut voimansa kaikkein voimakkaimmin juuri matkailuun koko maassa. Muistamme, kuinka Lappi käytännössä suljettiin keväällä ja näin kävi toki koko maassa. Kansainvälisten matkailijoiden yöpymistilastot sukelsivat ja yritykset ajautuivat ahdinkoon.  Matkailu alkoi kohdistua yhä enemmän lähikohteisiin ja samalla suomalainen ”palasi metsään” toki toisinaan vähän rymistellen.  Voitaneen jo puhua hyvinkin merkittävästä muutoksesta matkailuelinkeinon kohdalla esimerkiksi asiakaskohderyhmien osalta. Kestävä ja turvallinen vuorovaikutusmatkailu on nousussa.

Kotimaan matkailun piristyminen esimerkiksi saaristoalueella kesällä ei ole poistanut alaan kohdistuvia uhkia vaan syksyllä tilanne voi heikentyä entisestään maakunnassa esimerkiksi ravintoloiden osalta, mikäli etätyöt jatkuvat. Varsinais-Suomen matkailuelinkeinon tilanne ei ehkä ole yhtä dramaattinen kuin Lapissa mutta yhtä kaikki haasteita on riittämiin. Varsinais-Suomessa kyse on ennen kaikkea elinkeinon kokonaisvaltaisesta uudistamisen tarpeesta ja erityisesti keskeisten kehittäjätoimijoiden strategisen yhteistyön ja työnjaon (ekosysteemin) vahvistamisesta.

Käynnistimme keväällä lähes samanaikaisesti koronatoimenpiteiden kanssa maakunnallisen tiekarttatyön yhteistyössä matkailufoorumin toimijoiden ja kuntien kanssa. Työnimellä ”Yhdessä kestävää kasvua 2.0” kulkevan prosessin tavoitteena on vastata strategiatasolla niihin haasteisiin, joita maakunnan matkailutoimijat kohtaavat mm. kestävän matkailun, digitaalisen kaupan ja markkinoinnin sekä ennen kaikkea hajautuneen ekosysteemin myötä. Maakunnassa tehdään vahvaa kehittämistyötä eri tahoilla ja tasoilla mutta yhteinen strateginen toimintamalli puuttuu. Tiekarttatyön toteuttaa kilpailutuksen perusteella Flowhouse Oy. Tiekarttatyö pyrkii osaltaan löytämään vastauksia myös Koronan aiheuttamiin haasteisiin. Varsinais-Suomen liitto on myös mukana toteuttamassa työ- ja elinkeinoministeriön valtakunnallista matkailuelinkeinon elpymistä koskevaa hankehakua. Liitto on näin pyrkinyt kantamaan kortensa kekoon varsin kattavasti toimialan hyväksi.

Varsinais-Suomen matkailufoorumi kokoontui webinaarityöpajan muodossa 3.9 pohtimaan erityisesti elinkeinon kehittämisen tavoitteita ja maakunnallisen ekosysteemin haasteita. Alan tulevaisuuteen uskotaan vahvasti Varsinais-Suomessa mutta samalla uusiutumisen tarve nähtiin hyvin merkittävänä. Matkailuyrittäjien puheenvuoroissa korostui tarve alueen vahvuuksien korostamiselle ja kehittämistoimien rohkealle kohdentamiselle. Ja kehittämisteemoista esillä olivat esimerkiksi yritysten kasvun esteiden vähentäminen ja saavutettavuusnäkökohdat, digitaalisten ostopolkujen rakentaminen ja tiedolla johtamisen teema ja alueen brändin kirkastaminen sekä tietenkin turvallisen matkailun näkökulma. Kaikkein keskeisin kysymys oli kuitenkin yhdessä tekemisen pelisääntöjen korostunut tarve. Tämä pitää saada toimimaan myös Varsinais-Suomessa.

Tiekartan ensimmäiset versiot tulevat alueen toimijoiden kommentoitaviksi loka-marraskuun vaihteessa ja tästä kuullaan myöhemmin. Ponnistakaamme eteenpäin. Turvallisesti ja kestävästi.

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  torstai, 04 kesäkuu 2020 11:42

Saariston määrittely on periaatteessa helppoa näin varsinaissuomalaisesta näkökulmasta; saaristo on Turusta katsottuna vaikkapa tuo lähisaaristomme Hirvensalo-Kakskerrasta tai Ruissalosta ulommas Airistolle. Paraislaisille saaristo alkaa ehkä jo Kirjalan saarelta tai viimeistään Sattmarkin salmesta. Kemiönsaari on itsessään jo saaristoa, onhan se pitkähkön sillan takana!

Saariston määrittely vaikeutuu kuitenkin oleellisesti, kun rannikolta tai sisä-Suomesta tulee viestejä, joissa halutaan päästä saaristojärjestelmän (lue: rahanjaon) piiriin. Milloin vesistöisen kunnan olosuhteet muistuttavat saariston olosuhteita siinä määrin, että kunnalle voidaan suoda paikka saaristojärjestelmässä ja sen myötä oikeus saaristo- tai saaristo-osakuntalisiin? Riittääkö pelkkä vesistöjen rikkoma kunnan geografia saaristo-olosuhteiden syntyyn? Ovatko kaikki rannikon kunnat periaatteessa saaristoisia kuntia? Onko saarten määrällä jokin rooli tässä yhtälössä?

Edellä esitettyä problematiikkaa pohtii parhaillaan Saaristoasiain neuvottelukunnan (SANK) työryhmä, joka tekee saariston määrittelytyötä konsulttiyritys MDI:n kanssa tiiviissä yhteistyössä niiden maakuntien kanssa, joilla nykyisessä saaristojärjestelmässä on joko saaristokuntia tai osakuntia. Tavoitteena on luoda saaristo -käsitteelle selkeät kriteerit sekä saaristolisien aiempaa oikeudenmukaisempaa jakoa ajatellen että saariston aluepoliittisen painoarvon kirkastamiseksi. Työryhmän mandaatti kestää vuoden 2020 loppuun asti, jolloin saaristo on tavoitteen mukaan määritetty uudelleen!

SANK:lla on käynnissä myös toinen prosessi, jonka avulla puolestaan halutaan vaikuttaa saariston yhteysalusliikenteeseen tulevaisuudessa. Valtion pääosin kustantamasta saaristoliikenteestä vastaa Varsinais-Suomen ELY-keskus, jonka tehtävä reittien, aikataulujen ja aluskapasiteetin sekä reittien palvelutason määrittelyssä ei aina ole kadehdittava.  Tehtävän juridinen pohja on ns. saaristolaissa, joka on suhteellisen vanha (1981) eikä anna liikenteen järjestäjälle kovinkaan detaljoitua ohjeistusta ja selkänojaa. Tulevaisuuden saaristoliikennettä pohtii saaristoasiain neuvottelukunnan asettama saaristoliikennetyöryhmä, jonka toimikausi on niin ikään vuosi 2020.

Työryhmän tavoitteena on luoda visio saaristoliikenteestä tulevaisuudessa siten, että liikenne täyttäisi käyttäjien (saaristolaiset, vapaa-ajanasukkaat, matkailijat) tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla ja ottaisi huomioon mm. ympäristötavoitteet ja uudet innovaatiot. Työryhmä ottaa kantaa tulevaisuuden alusten nopeuteen, käyttövoimaan, kuljetuskapasiteettiin, ympäristöystävällisyyteen jne. Saaristolaiset osallistetaan prosessiin kyselyjen avulla, minkä lisäksi taustatietoa on saatavilla menneistä kyselytutkimuksista ja saaristoliikenneselvityksistä.

Työryhmä ottanee työn loppuvaiheessa vielä kantaa nykyiseen saaristolakiin, joka saattaa kaivata päivitystä ja täsmennyksiä saaristoliikenteen järjestämisen osalta. Nykymuotoisen lain puitteissa ELY-keskuksen on vaikea tehdä muutoksia esim. yhteysalusliikenteen yksittäisiin reitteihin. Samoin keskeinen kysymys siitä, keitä varten saaristoliikennettä järjestetään, kaipaa selkeää vastausta. Kuinka suuri painoarvo esim. matkailun kehittämiselle voidaan antaa saaristoliikenteessä?

Lisätiedot: saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinonen, p. 0400 413 704

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 03 syyskuu 2019 13:48

SAARISTOMATKAILU NOUSUSSA

Kirjoittanut  tiistai, 03 syyskuu 2019 13:48

Olen ollut mukana seuraamassa saariston ja saaristomatkailun kehittymistä yli 25 vuotta – jos ottaa huomioon mökkiläisnäkökulman olen ollut mukana 50 vuotta. Lapsen silmin, mökkiläisperspektiivistä saaristomatkailu 1970-luvun Kustavissa kiteytyi legendoihin saksalaisten tule, viivy ja vie –tyyppisestä matkailusta, jossa  mökkivuokraaja vei  kotiin viemisinä lähes kaiken aina käyttämättä jääneistä wc-papereista aterimiin… Toinen asia, joka lapsen korviin jäi kaikumaan oli Kustavin legendaarisen Merimotellin railakas meno. Kolmantena mieleen jäi Jörn Donnerin epäonninen yritystoiminta nykyisin hyvin hoidetun Lootholman alueella. Kuunari Helenasta on tosin jäljellä enää torso.

Saariston matkailua alettiin kehittää tosissaan vasta 1980- ja 1990 –luvuilla. Saariston rengastiet tuotteistettiin ja niitä alettiin käyttää markkinoinnin pohjana ja veturina. Rengastiet liittävätkin hienosti yhteen Turun saariston eri osat ja kielialueet. Rengastiet toimivat kuitenkin sellaisenaan vain aikansa ja houkuttelivat saaristoon sekä autoilevia että pyöräileviä matkailijoita. Tällä reitistöllä on kuitenkin (ainakin) yksi valuvika: merta ei reitillä juuri näe. Lisäksi matkailijalle ei ole tehty kovin helpoksi saariston lauttojen ja yhteysalusten aikataulujen löytäminen ja niiden tulkitseminen. Tämä on kenties syynä siihen, että niin monet kiirehtivät reitin läpi sellaisella vauhdilla, ettei matkaan juuri tartu mitään, ei synny muistoja eikä saariston elinkeinoelämäkään pääse osingoille. Toinen suuri ongelma rengastiellä on kevyen liikenteen väylän puute usealla osuudella, mikä tekee pyöräilyn varsin turvattomaksi.

Uuden ajan saaristomatkailu on tuonut mukanaan uusia tuulia; nuorempien ikäluokkien suosimat tietotekniset sovellukset helpottavat matkailua myös saaristossa, aina suunnitteluasteelta toteutukseen ja jälkityöstöön. Näillä some-aikakauden tuotteilla on saaristo alkanut tavoittaa yhä uusia matkailijasegmenttejä paitsi kotimaasta ja lähialueilta, myös kauempaa ulkomailta, aina Aasiasta saakka. Monet ulkomaalaiset saariston kävijät ovatkin ihmetelleet miten tällainen kansallisaarre on pystytty ”piilottamaan” näin hyvin!

Ulkomaisen matkailijavolyymin moninkertaistaminen saaristossa on ainoa oikea keino jos haluamme matkailusta todella kasvavan ja työllistävän elinkeinon. Varsinais-Suomen maakuntastrategiassa on erikseen mainittu tavoite rakentaa ympärivuotinen ja kestävä vapaa-aikakonsepti saariston ja kansallispuistojen ympärille. Kasvavalla matkailulla on vaikutusta myös saariston muuhun keskeiseen ja vitaaliin palvelutarjontaan saaristoliikenteestä lähtien. Volyymin nosto on kuitenkin tehtävä ammattitaitoisesti, jotta voimavarat kohdennetaan oikein eikä toisaalta tuoteta saariston luonnolle ja luonteelle tarpeetonta haittaa. Matkailu tulisi nähdä saariston voimavarana, ei uhkana. Varsinais-Suomen liitto on mukana kehittämässä maakuntamme matkailua kokonaisuutena ja yksi viimeisimmistä ponnistuksistamme on ollut maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamisprosessi, jossa tällä hetkellä ollaan seutukuntakuulemisten vaiheessa. Mahdollisesti perustettavasta yhdistyksestä hyötyisi koko maakuntamme reitistökokonaisuus ja näin myös matkailu!

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 06 syyskuu 2018 15:42

HARAVAT HEILUMAAN PERINNEMAISEMATALKOISSA

Kirjoittanut  torstai, 06 syyskuu 2018 15:42

Teippirulla on retkeilijän paras kaveri, tiskipistettä ei kannata jättää vartioimatta uteliaiden lehmien läheisyydessä ja haravointi tekee hyvää toimistolihaksille. Muun muassa tällaisia asioita opittiin elokuussa Varsinais-Suomen liiton henkilökunnan saaristotalkoitten aikana.

Viikonlopun mittaiset talkoomme käynnistyivät, kun saavuimme täyteen pakattujen autojen kanssa perjantai-iltapäivänä Korpoströmiin, missä Metsähallituksen suojelubiologi Maija otti innokkaan tiimimme vastaan. Saaristotunnelma valtasi kaikkien mielet viimeistään kun tavarat oli saatu siirrettyä veneeseen ja irtaannuttiin laiturista: oltiin matkalla Jungfruskäriin, melkein Ahvenanmaalle!

Jungfruskär on kuin kaikkien satukirjojen alkulähde

Kihdin aukolla tuulee, sanotaan. Niin myös sen reunamilla, ja seitsemän hengen työmyyräryhmämme koki sen myös tällä reissulla. Onneksi meillä oli taitava kippari ja merikelpoinen vene, jolla saavuimme keikkuen mutta turvallisesti määränpäähämme ja pääsimme tutustumaan viikonlopun kortteereihin.

Jo ensi hetkistä alkaen Jungfruskärin saaren huikea rehevyys pysäyttää vierailijan. Maisema on aivan omanlaisensa, ja aurinko pilkistelee sadunomaisesti lehtojen ja lehvien välistä. Saarella kuljeskellessa on jännittävä ajatella, että esimerkiksi 1500-1600 -luvuilla moni kävelemämme niitty oli vielä veden alla. Maa kohoaa Jungfruskärin seudulla lähes puoli metriä sadassa vuodessa.

Saaren monipuolisesta luonnosta saa hyvän kuvan kiertämällä sinne tehdyn 3 kilometrin mittaisen luontopolun. Me kävelimme sen lauantaiaamuna heti aamiaisen jälkeen, kun ilma oli vielä hiukan viileä ja kostea öisen sateen jäljiltä. Joissain kohdissa kumarrellessamme sademetsämäisissä lehdoissa oli todella vaikea uskoa, että olimme edelleen Suomessa!

Syysniitto on tärkeä etenkin uhanalaisten lajien kannalta

Päätyömme näissä talkoissa oli haravoida vajaan puolen hehtaarin niitty puhtaaksi aikaisemmin kaadetusta niittojätteestä. Sää suosi ja ahersimme ihanassa auringonpaisteessa ja lämmössä. Heinä haravoitiin kasoihin ja kerättiin pressujen avulla muutamaan isompaan kasaan odottamaan polttoa. Haravointi on tärkeää, sillä jos niittojäte jätettäisiin maahan, se tukahduttaisi maatuessaan kaikki lajit ja vähentäisi monimuotoisuutta – aivan päinvastoin kuin tavoite perinnemaisematyössä tietenkin on.

Lisäksi töihimme kuului kerätä raivausjätettä metsistä: oksia ja pieniä puunrunkoja. Nekin kasattiin kasoihin odottamaan myöhempää polttoa. Niin kutsutun Jannaksen pellon alueella on aikanaan viljelty perunaa, mutta nyt me saimme leikata sieltä pois pieniä puunversoja, jotta peltoalue säilyisi avoimena ja sitä reunustava kaunis kiviaita säilyisi näkyvillä. Oli hauska ajatella, että Jungfruskärissä oli 1800-luvulla enimmillään 10 torppaa, joiden tiluksia tallustelimme!

Luonto tulee lähelle, ja se on utelias

Jungfruskärissä luonto tulee lähelle muutenkin kuin lehtojen, niittyjen ja merimaisemien kautta. Isot hämähäkit kutovat hienoja verkkojaan, pikkuruiset punkit kiipeilevät housunlahkeilla ja valtavat lehmät mellestävät penkit nurin yön aikana.

Talkootiimiä viikonlopun aikana huvittanut, saarella syömäpuuhissa ahkeroinut lehmälauma antoi jatkuvaa jutun aihetta. Milloin lehmät seurasivat laiskan näköisinä haravointiamme, kaatoivat tiskivetemme, nuolivat jonkun onnettoman kahvimukin tai vain laidunsivat lahdelman toisella puolella, niitä oli aina hauska katsella. Saarella oli myös lampaita, mutta niitä ihailimme tällä kertaa vain kauempaa, sillä reittimme eivät oikein kohdanneet.

Niistä punkeista muuten – teippirulla on näppärä keino rullailla epätoivotut kaverit vaatteilta pois. Vaikka puutiaiset levittävät puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia, paniikin ei pidä antaa estää menoa luontoon. Huolellisuutta ja säännöllistä syyniä kuitenkin tarvitaan, ja sitä teippiä.

Kumppanuus perustuu yhdessä tekemiseen ja luottamukseen

Me Varsinais-Suomen liitossa pohjaamme työmme kumppanuusajattelulle, jonka mukaan asioita tehdään yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Kumppanuus vaatii luottamusta toisiin ja siihen, että yhteinen etu on yksittäistä etua tärkeämpi. Ajatus kävi hyvin myös talkoisiin: oli häkellyttävää seurata, miten ruoanlaitto- ja muihin järjestelyihin aina tarttui joku ja asiat vain soljuivat eteenpäin ilman, että mistään oikein piti sopia erikseen - meillä oli yhteinen tavoite ja selkeät toimenpiteet.

Työskentely yhteisen ympäristön puolesta ja heittäytyminen erilaisiin tilanteisiin antaa paljon, rakentaa keskinäistä luottamusta ja opettaa omista voimavaroista ja osaamisesta. Vaikka niitä punkkeja sitten löytyikin vielä sunnuntai-iltana kotisohvilta ja ihan yhdet yöunet eivät riittäneet vetreyttämään hartialihaksia, oli meillä kaikilla varmasti hyvä mieli yhteisestä työstä. Erityisesti saamme kiittää Maijaa opastuksesta talkootöissä ja upean saaren esittelystä.

Ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

Julkaistu kategoriassa Blogi