torstai, 11 maaliskuu 2021 08:46

NAPPAA ARVOISTA KIINNI MUUTOSMYRSKYISSÄ

Kirjoittanut  torstai, 11 maaliskuu 2021 08:46

Muutoksia, epävarmuutta, pelkoakin – kaikkea tätä on viime aikoina piisannut ihan riittämiin. Monet tutut ja totutut asiat eivät enää päde tai ole sallittuja ja monella meistä on varmasti sellainen olo, että on pakko löytää jotain pysyvää, jotain mistä pitää kiinni.

Minulle tämä on tarkoittanut pohdintaa siitä, mikä minun valintojani johtaa ja minkälaiset arvot ovat minulle tärkeimpiä. Oletko sinä koskaan pysähtynyt arvojen äärelle? Arvojen avullahan me tunnistamme, missä elämämme merkitykselliset asiat ovat ja mikä on meille arvokasta. Olen vieläkin hiukan solmussa oman sanoittamisen kanssa, mutta jotain olen oppinut ja hyväksynyt.

Arvot ovat kuin jokaisen oma eettinen navigaattori. Luin tuon jostain, en keksinyt itse. Omien arvojen tunnistaminen auttaa rakentamaan elämästä sellaista kuin haluaa: tavoittelemaan itselle sopivaa työtä, vaalimaan hyvinvointia tukevia ihmissuhteita ja keskittymään siihen, mikä itselle oikeasti on tärkeää. Ilman arvoja häly ja häiriötekijät ympärillämme saavat meidät pauloihinsa ja mahdollisesti väärille urille. Ehkä jonkun asian menetykseen suhtautuu voimakkaammin kuin se omiin arvoihin peilattuna ansaitsisikaan – mutta niin vain tekee, tottumuksesta. Ehkä selviän ilman ulkomaanmatkaa.

Henkilökohtaisten arvojen lisäksi meillä voi olla jaettuja arvoja, niin työyhteisössä kuin laajemminkin. Meidän työpaikallamme on rakennettu Varsinais-Suomen uutta maakuntastrategiaa jo noin puoli vuotta – toivon, että olet ollut mukana tai vähintään kuullut asiasta. Tämä työ on monipuolinen, moniulotteinen ja haastava. Valehtelisin, jos väittäisin, että prosessi on selvä ja tiedän varmaksi, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Mutta kaiken epävarmuuden keskellä minusta tuntuu, että työhön osallistuneita kannattelee jokin yhteinen, vielä lopullista nimeään odottava tekijä: yhteinen arvopohja. Siihen liittyy uudistuminen, rohkeus, kuunteleminen ja kunnioitus.

Strategiatyöhön osallistui talvikuukausina kanssamme noin 120 henkilöä. On varmasti ollut yksi työurani sykähdyttävämpiä kokemuksia seurata, miten työ on edennyt tuntikausien pohdintojen sekä aktiivisen osallistumisen, yhteistyön ja keskustelun kautta. Olemme nyt työssä loppumetreillä visioiden, tavoitteiden ja arvojen muodostamisessa ja seuraavaksi hyppäämme toimenpiteiden kimppuun. Meidän valmistelutiimimme tekee kovasti töitä, jotta saamme yhdessä valmiiksi jotain, johon sekä te että me voimme sitoutua ja josta voimme yhdessä olla ylpeitä.

Arvot kertovat kuka minä ja me yhdessä olemme. Arvoja ei voi keksiä eikä valita sen mukaan, mikä näyttää hyvältä, mikä toimisi kilpailuetuna, saattaisi kaverin tai naapurin huonoon valoon, tai olisi jotenkin kohahduttavaa. Tiedän tämän, koska olen aikaisemmin itse hyljeksinyt joitakin minulle tärkeitä arvoja siksi, että ne eivät sopineet kuvaan, joka minulla oli ”oikeanlaisesta elämästä” – onneksi havahduin asiaan! Myös Varsinais-Suomen arvot kumpuavat jostain meille ominaisesta, eikä niihin ole muilla sanomista.

Olkoon sinun arvosi mikä vain, se muuttuu valtavaksi voimavaraksi, kun sen löydät ja sen hyväksyt. Näin uskon, että meille käy myös maakuntastrategian valmistelussa, kun rakennamme yhteistä ymmärrystä tulevaisuudestamme. Erityisesti vaikeina aikoina ja surun keskellä arvot ovat se langanpää, johon voit tarttua, kun kaikki muu ympärillä tuntuu horjuvan. Ja arvojen kannattelemana me myös rakennamme yhdessä uutta kasvua ja intoa, kaikkien koettelemusten jälkeen.

Julkaistu kategoriassa Blogi
keskiviikko, 14 lokakuu 2020 09:09

MAHDOLLISTAVAA PALAUTETTA

Kirjoittanut  keskiviikko, 14 lokakuu 2020 09:09

Mun tuli niin hyvä mieli sun avusta, etten osaa edes tarpeeksi kiittää”, kirjoitti ystäväni minulle taannoin WhatsApp-viestissään. Kyse ei ollut kovin kummoisesta ponnistuksesta minun puoleltani, olimme vain pohtineet muutokseen ja motivaatioon liittyviä asioita yhdessä. Mutta kylläpä lämmitti. 

Varmasti tiedät tunteen – positiivinen palaute tai kiitos ystävältä tai työkaverilta jää mieleen ja kantaa todella pitkän aikaa. Tiedämme kaikki myös, että palautetta ja kiitoksen sanoja  kannattaa viljellä, mutta silti se usein nolostuttaa ja on vaikeaa. Ja vaikeaa on erityisesti, kun pitäisi antaa korjausehdotuksia tai puuttua virheeseen

Me Varsinais-Suomen liitossa olemme juuri tällä viikolla saaneet valmiiksi maakuntaohjelmien vertaisarviointiin liittyvän kierroksen Uudenmaan, Hämeen ja Kymenlaakson liittojen kanssa. Kierroksen aikana olemme käyneet toistemme vieraina antamassa palautetta kunkin maakuntaohjelman sisällöstä, luettavuudesta, vaikuttavuudesta ja muutosjoustavuudesta – käsidesintuoksuisina  ja maskein naamioituneina, huudellen valtavissa kokoushuoneissa, tietenkin

Vertaisarvioinnissa on kyse jatkuvasta oppimisesta, ja siihen me tarvitsemme muita. Palautteen kautta saamme uusia ajatuksia ja syötteitä: ideoita siitä miten me työntekijöinä ja organisaatioina kehitymme ja löydämme uusia tapoja motivoitua.Meidän vertaisarvioinnissamme kantava ajatus on myös, että joskus paras palaute tulee tahoilta, jotka tietävät toimintaympäristösi mutta silti katsovat työtäsi hiukan kauempaa. 

Hyvää palautetta onkin helppo vastaanottaa niin töissä kuin vapaalla, kriittistä ei niinkään. Kysyin eräässä harrastetilanteessa viime kesänä palautetta omasta kehittymisestäni, ja sain vastaukseksi puheen siitä, miten minun pitäisi suhtautua omaan tekemiseeni kevyemmin ja olla iloinen ihan pienistäkin onnistumisista. Sanomattakin lienee selvää, että täällä vastaanottajan päässä hampaita kiristeltiin: palautteessahan mentiin siihen, minkälainen minä olen ihmisenä. Minulle on tärkeää kehittyä ja turhaudun helposti, jos en näe muutosta.Saamani palaute ei auttanut minua eteenpäin.

Henkilöön menevä palaute osuukin helposti suoraan sisimpäämme, erityisesti se negatiivinen. Silloin tulee hakeuduttua piikkipuolustusasentoon, ja se siellä palautteen seassa ehkä ollut hyvä idea on vaarassa tulla menetetyksi.Eihän kukaan halua kuulla, että on vääränlainen tai tuntee väärin. (Joku olisi kyllä voinut ottaa edellisessä tilanteessa vastaan vinkin relaamisesta, totean näin 3 kuukautta myöhemmin.) Mutta moni meistä haluaa kuulla, minkälaisella toiminnalla tai käytöksellä voisimme onnistua paremmin.   

Mitäpä siis, jos negatiivisen tai korjaavan palautteen vastaanottaja ajattelisi palautetta mahdollisuutena: joku osoittaa kohdan, jota muuttamalla harrastus nousee uudelle tasolle tai työkuorman hallinnasta tulee helpompaa. Mitä jos palaute ei olisi osoitus siitä, että on epäonnistunut, kun ei ole asiaa aikaisemmin itse tajunnut, vaan kokeilisivoisiko muutos tosiaan toimiaJos ei puolustautuisikaan vaan kysyisi tarkemmin! Tai jos negatiivisen palautteen antaja keskittyisi jakamaan ehdotuksensa toisenlaisesta toiminnasta, eikä sisällyttäisi palautteeseen viestiä siitä, että vastaanottajan pitää muuttaa luonnettaan tai että tämä on huolimaton, laiska tai ajattelematon. 

Tästä on kyse myös maakuntaohjelmien vertaisarviointiprosessissa. On ollut valtava ilo ja rikkaus keskustella eri maakunnista tulevien kollegojen kanssa, ja nähdä ja kuulla, miten he tekevät työtään. Palautetta ja kehittämisideoita on annettu puolin ja toisin taitavasti, juuri tekemiseen ja tekemisen kehittämiseen keskittyen. Silloin hedelmällisin palaute voi ja saa olla myös kriittistä. Meillä on kullakin nyt muistivihot täynnä ajatuksia.

Vertaisarviointiprosessissa on vielä yhteenveto- ja loppuraporttivaihe edessä. Sitten pistetään kussakin maakunnassa viisaat päät yhteen ja mietitään, miten palaute hyödynnetään. Varsinais-Suomen maakuntastrategian 2040+ valmistelu alkaa aivan pian. Senkin aikana voimme varmasti opetella antamaan hyvää ja mahdollistavaa palautetta, ja myös antamaan kaverille anteeksi, jos hän joskus kompastelee sanoissaan. 

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 06 huhtikuu 2020 08:16

PARAS LIITTOLAINEN MUKANA MUUTOKSESSA

Kirjoittanut  maanantai, 06 huhtikuu 2020 08:16

”Elämme poikkeuksellisia aikoja” – tämän lauseen on meistä jokainen kuullut viime päivinä moneen kertaan ja monelta eri taholta. Vielä muutama kuukausi sitten organisaatioiden, myös Varsinais-Suomen liiton, toiminta ja tulevaisuuteen orientoituminen pohjautui aikaan ennen COVID-19-virusta. Tehdään siis sitä mitä ennenkin, kehitetään toimintamalleja ja kerrotaan ennakointikyvystämme ja yhteistyöhakuisuudesta ja kumppanuudesta.

Kun yhtäkkiä ja pyytämättä koko maailma yllätettiin lähes täysin, ja turvallisuudentunteemme ja taloutemme ovat vaakalaudalla, nämä eri strategioiden hienot fraasit tulevat ajankohtaisiksi. Nyt meidän pitää nopeutetulla ja pakotetulla aikataululla muuttaa strategioissa kirjoitetut hienot tavoitteet ja toimintamallit todeksi. Nyt aidosti testataan, onko meissä yksilöinä tai organisaatioina riittävästi muutoskyvykkyyttä – resilienssiä - vastata niihin odotuksiin ja vaatimuksiin, mitä meiltä on oikeus odottaa.

Lähes koko viime vuoden Varsinais-Suomen liiton virastossa pohdittiin organisaation omaa toimintastrategiaa. Koko henkilökunta osallistui työpajoihin, kommentointiin ja kirjoittamiseen. Toimme aktiivisesti esille toiveita ja näkemyksiä millainen organisaatio haluamme tulevaisuudessa olla, miten toivoomme meitä johdettavan ja millaisena näemme tulevaisuuden maakunnan liiton aseman. Saimme valmiiksi hyvän strategia-asiakirjan ja sille vielä hyväksynnän maakuntahallitukselta.

Kaikki siis hyvin - vai onko?? Ajattelimme, että pikkuhiljaa ja askel askeleelta otamme näitä hyviksi ajateltuja malleja osaksi arkeamme. Erityisen hyvä tilaisuus kehittää toimintatapojamme olisi viimeistään uusiin toimitiloihin tapahtuvan muuton yhteydessä kesällä/syksyllä 2021! Korona-virus päätti kuitenkin ohjata toimintaamme, pakotti meidät vastaamaan ”huutoomme” ja antoi meille samalla testialustan siitä, olemmeko aidosti sitoutuneet siihen, mitä strategiassa kirjoitamme.

Koko virasto siirtyi etätoimistoihinsa lähes yhdessä rysäyksessä muutaman päivän sisällä. Digiloikka oli tosiasia ja kokoukset ja tiimipalaverit siirtyivät verkkoon. Etätyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta epäilevät eivät saaneetkaan tukea epäilyksilleen. Asiat ovat sujuneet yllättävänkin hyvin ja tehokkaasti. Sosiaalista etäisyyttä olemme pitäneet, mutta säännöllinen yhteydenpito kollegoihin on jatkunut tiiviinä.

Henkilökohtaisella tasolla asettuminen etäjohtamis-moodiin oli lievä hyppy tuntemattomaan. Alkuvuodesta alkanut ja kaikkia vastuualueen vetäjiä koskeva etäjohtamiseen keskittyvä johtamisen erikoisammattitutkintokoulutuksemme antaa osaltaan eväitä ja teoriataustaa tähän. Aivan yhtä tärkeää on ollut liiton sisäinen vertaistuki ja kokemusten vaihto muiden esimiesten kesken. Meillä jokaisella on oma johtamistyylimme, mutta uusi tilanne ohjaa osin myös yhtenäistämään linjauksia. Persoonakohtainen ote silti säilyy.

No entä sitten työmme sisältö ja tehtävämme – muuttuiko mikään? Osin ei ja osin kyllä, mutta näkökulma on ainakin osassa tehtävissä muuttunut, joko pystyvästi tai väliaikaisesti. Nyt mietimme aluekehityksen vastuualueella esimerkiksi sitä, miten omalta osaltamme voimme tukea koronaviruksen aiheuttamista haitoista kärsiviä tahoja ja sidosryhmiämme. Meillä ei ole käytössämme ELY-keskusten tai Business Finlandin suuria tukipaketteja, emme edes lain mukaan saa myöntää yrityksille suoraa tukea. Mutta voimme käytössämme olevilla instrumenteilla ja toimintamalleilla tehdä oma osamme tässä valtavassa haasteessa. Kaikkein oleellisinta mielestäni on aito halu löytää ratkaisuja kriisin akuuttiin hoitamiseen ja miettiä niitä keinoja, joita voimme tarjota erityisesti sen jälkihoitoon. Samalla voimme arvioida niitä toimintoja, joita olemme vuodesta toiseen tehneet sen syvällisemmin miettimättä niiden vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä.

Me kaikki joudumme pois omalta mukavuusalueeltamme, emmekä ehkä pysty tekemään tuttuja rutiineja ja toimenkuvaan kirjattuja asioita. Meistä jokaisen on nyt osattava tarttua uusiin haasteisiin, nähtävä roolimme osana tätä kokonaisuutta, poistuttava siiloistamme ja tuettava toinen toisiamme. Esimiehenä tämä koskee erityisesti minua. Erityisesti kriisitilanteessa tarvitaan muutosjoustavuutta, kykyä ajatella luovasti, asettua eri sidosryhmiemme asemaan ja nähdä asiakkaittemme tarpeet.

Maailma on ympärillämme muuttunut, mutta miten? Vastausta emme vielä tiedä, mutta voimme ainakin vaikuttaa siihen, että osaltamme toimimme niin kuin olemme strategissa sitoutuneet. Toivottavasti opimme tästä poikkeuksellisesta tilanteesta entistä parempia ja tehokkaampia toimintamalleja ja toteamme, että ehkä tästäkin ajasta on jotain positiivista nähtävissä (vaikka se tällä hetkellä vaikeaa onkin). Voimme omalla esimerkillämme näyttää, että vaikka olemme resursseiltamme kohtuullisen pieni toimija, niin olemme vankasti sitoutuneet maakuntamme laaja-alaiseen kehittämiseen ja yhteistyön rakentamiseen alueellamme myös näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Strategian mukaisesti olemme #parasliittolainen ja #alueenääni, toimikaamme kaikki siis sen mukaisesti ja osoittakaamme, että olemme paikkamme ansainneet. Uskon vakaasti, että me yhdessä pystymme tähän.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 30 maaliskuu 2020 08:11

TOTTA VAI TULKINTAA

Kirjoittanut  maanantai, 30 maaliskuu 2020 08:11

Onko tekstin lopussa näkyvässä kuvassa trendikäs luovan alan yrittäjä-innovaattori, äärimmäistä työrauhaa tarvitseva tutkija, koronaa karussa oleva hieman hämmentynyt julkisen sektorin työntekijä, vai vain ulkona kannettavalla tietokoneella työskentelevä henkilö?

Olen viime viikkoina pohtinut sitä, miten valtavasti tulkitsen erilaisissa vuorovaikutustilanteissa asioita, koko ajan. Käytän olemassa olevaa tietoa, kokemuksiani, kuulemaani ja osaamistani, ja muodostan näiden perusteella johtopäätöksiä. Ja niin teet varmasti sinäkin. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon johtopäätöksistämme saattaa sisältää asioita, jotka eivät olekaan totta – vaan ovat vain minun tai sinun näkemys asiasta? Pitäisikö omaa tulkintaa havainnoida, ja ennen kaikkea: pitäisikö sitä pyrkiä muuttamaan tai hallitsemaan?

Nyt kun me Varsinais-Suomen liiton työntekijät ja monet kollegamme ympäri Suomen ja Euroopan istumme etätöissä kodeissamme ja otamme haltuun videokokouksia, näytönjakoja, mikkejä ja kameroita, vuorovaikutuksen haastekerroin tuntuu kasvavan. Verrattuna vielä hetki sitten vallinneeseen ”normaaliin”, me emme näe toistemme kasvoja tai eleitä: huitovia käsiä, hassuttelevaa ilmettä vitsin merkiksi tai kulmien kurtistusta hämmennyksen tai vastustuksen ilmentymänä. On vain ääni ja sanat. Tai kirjoitettu teksti.

Puhutun tai kirjoitetun viestin alla on kerroksittain tulkintoja ja kokemuksia, jotka sisältävät uskomuksiamme. Jätämme sanomatta asioita, jotka ovat mielestämme itsestään selviä tai tarpeettomia yksityiskohtia. Monet asiat tuntuvat meistä tosilta, mutta eivät objektiivisesti katsoen kuitenkaan ole totta. En voi välttämättä mitenkään faktisesti tietää, onko ohimennen näkemäni henkilö ahkera, laiska, tehokas, pätevä vai vähän pöhkö. Silti todennäköisesti tein johtopäätöksen. Eikö muuten ole jännä, miten usein tulkinta menee kohti negatiivista?

Ajattelen, että muutoksien keskellä sen havainnoimisesta, että teemme tulkintoja, tulee koko ajan tärkeämpää. Nyt kun koronavirus aiheuttaa suurta surua ja hämmennystä ympäri Eurooppaa, meistä jokainen poimii saamastaan tiedosta itselle tärkeän ja muodostaa siitä kokonaiskuvan. Tämä sopii ihan tavalliseen arkeenkin, tai vaikka meillä Varsinais-Suomen liitossa poikkeustilasta huolimatta etenevään strategiatyöhön, siihen liittyvään muutosprosessiin ja jokapäiväiseen työhömme. Neutraali tai positiivinen tulkinta vuorovaikutustilanteissa voi johtaa rakentavaan jatkoon, mutta tarpeeton negatiivinen tulkinta tuo hämmennystä, huolta ja lamaannusta.

Erotammeko toden ja tulkinnan? Onko uskomani todella fakta? Ja miten valitsen tulkita kuulemani?

Tänään omat ajatukseni ovat pysytelleet tulkinnan puolella, mutta en väitä, että pelkästään vastaanottajaroolin pohtiminen riittäisi. Olemme vastuussa myös siitä, mitä lähetämme. En voi sanoa toiselle pahasti, piikitellä tai levittää huhuja – omia uskomuksia – ja kuitata asiaa sillä, että enhän minä sille mitään voi miten muut sanomani tulkitsevat. Jokaisella on vastuu rakentaa sellaista työ- ja henkilökohtaista yhteisöä ympärilleen, jota haluaa.

Tiedän, että itselläni on vielä paljon tehtävää, sillä tulkitsen – innostun, lannistun ja hermostun pääni sisällä – vähän väliä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Yritän kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kysyä: sanottiinko oikeasti niin, vai tulkitsinko? Ja jos kaikki muu epäonnistuu, yritän miettiä, mikä voisi olla tilanteen positiivinen tai edes neutraali tulkinta, ja voisiko valita sen.

Uskon ja toivon, että kumppanuus ja siihen liittyvä arvomaailma pitkäjänteisestä, toisiamme tukevasta ja hyödyttävästä yhteistyöstä kantaa meidät monen stressitestin yli. Meihin etätyöskenteleviin varsinaissuomenliittolaisiin oletkin päässyt tutustumaan viime viikkoina kuvien ja tekstien avulla sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti näet näissä sen hienon työyhteisön, joka meillä on, ja joka on käytettävissäsi maakunnan kehittämisen teemoissa. Mukavaa alkanutta viikkoa – tavataan hetken ajan ”online”!

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 07 huhtikuu 2017 12:32

PULAHDUS LOUNAISTIETOON

Kirjoittanut  perjantai, 07 huhtikuu 2017 12:32

Vesi tuntuu varpaissa jäätävän kylmältä. Auringonpaisteesta huolimatta maaliskuun viima nostaa ihon kananlihalle. Laiturille ei tee mieli jäädä yhtään sen enempää kuin mennä veteenkään. Hetkeksi mieleen nousee kysymys: mitä ihmettä minä täällä teen?

Takaisin saunaan kipittäessä on kiva olo. Epämukavuusalueelle meno kannatti.

Olin helmi–maaliskuun ajan työharjoittelussa Lounaistiedossa. Uuteen työyhteisöön tulo on jännittävää. Uusien ihmisten, uusien asioiden ja uusien työtapojen edessä sitä pohtii kriittisesti itseään, osaamistaan ja asemaansa.
Nopeasti huomasin, että Varsinais-Suomen liitossa on totuttu työntekijöiden tai harjoittelijoiden tulevan ja menevän. Monet asiat hoituivat rutiinilla, mutta silti vastaanotto tuntui lämpimältä. Kiitos.
Hämmästyin, miten hyvin minut jaksettiin tutustuttaa talon tavoille, uusien ohjelmien käyttöön, avoimen datan maailmaan, hanke-elämään ja hiukan paikkatietoonkin. Kiitos.
Joku saattaa ajatella, että on turhaa työtä perehdyttää aina vaan uusia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat pian taas lähdössä. Niinhän ihmiset ovat lähdössä, mutta kuitenkin menossa jonnekin. Ja siellä jossain, harjoittelusta saadut tiedot ja taidot ovat arvokkaita.


Harjoittelupaikkana Lounaistieto täytti odotukseni. On antoisaa huomata, että minä pärjään. Eikä huonoa ole tiedostaa niitäkään asioita, joita ei osaa.
Tehtäviini kuului muun muassa verkkosivujen, Facebookin ja Twitterin päivitys. Homma oli siinä mielessä helppoa, että Lounaistiedosta löytyy valtava määrä kiinnostavia asioita. Sain jakaa tietoa muun muassa läheltä löytyvistä palveluista, avoimen datan hyödyistä, kiertotalouden mahdollisuuksista ja maakunnan talouskasvusta. Lounaistiedon asioista viestittäminen on kiitollista työtä, koska yleisö, lounaissuomalaiset, haluavat tietää, miten omalle alueelle kuuluu.
Varsinais-Suomen liitto saa minulta erityispisteet joustavuudesta. Enpä ole kuullut toisesta harjoittelupaikasta, jossa saa tehdä myös etätöitä. Tästä kiitän paitsi minä, myös perheeni.
Työajan ulkopuolella osallistuin pari kertaa henkilökunnan sählyyn, jossa harjoittelijaa juoksutettiin koko kentän mitalta. Kiitos siitäkin. Liikuntavuoro tarjoaa oivan keinon tutustua työntekijöihin, joiden kanssa ei muuten olisi lainkaan tekemisissä.


Jatkan matkaani sinne jonnekin, Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamaille, Lounais-Suomen ytimeen. Vielä laiturilla seisoville annan yhden neuvon: hyppää!

 

Julkaistu kategoriassa Blogi