Kirjoittanut  keskiviikko, 22 touko 2019 09:42

Mää oon Oulusta kesällä 2017 muuttanut keski-ikänen nainen, puhun vahavaa oulun murretta, enkä pelekää polliisia – varmastikin kuuluisin oululainen sanonta. 

Tiedoksenne - En ole paluumuuttaja. Sukulaisiakaan täällä ei ole eikä suuremmin tuttujakaan. Enkä osaa Turun murretta. Miksi muutin tänne?

Nuorempana työskentelin ja asuin useissa eri englanninkielisissä maissa. Jokainen muutto tuntui mahtavalta. Ei ennakkoluuloja, kohti uusia seikkailuja -mentaliteetti.  En osannut pelätä, saako kukaan selvää englanninkielestäni.  Merkonomin paperit kädessäni hain kaksikymppisenä töitä. En miettinyt byrokratioiden koukeroita tai osaanko tilata energialaitoksilta palveluita. Asunnon haku ei tuottanut mitään haasteita, en luonut mitään kauhukuvia päänuppiini. Selviydyin hyvin!  Helppoa! Suosittelen kaikille!
Harrastin maakuntamatkailua ahkerasti; loin ihania ihmissuhteita, sain hyvän kuvan usean maan kulttuurista, opin elämään maan tavoilla ja opin ymmärtämään kummallisia tapoja. 

Nyt tämä elämänmuutos vaatikin minulta töitä. Ulkomaille muuttoon verrattuna muutto uudelle paikkakunnalle tuntuikin kovin erilaiselta.  Varsinaista kielimuuria ei ole, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Välimatka kotiseutuunikin on lyhyempi kuin ennen.

Huomasin, että olin jäänyt tutusta turvalliseen -moodiin. Tuosta turvallisesta ja tutusta kaikesta oli yllättävän vaikeaa luopua.  Oma asunto, harrastukset, vakituinen työpaikka, verkostot, koko rakennettu elämä jäivät taakseni. Sisäistä keskustelua kävin monta kuukautta.  Oivalsin myös, miksi koulutetut keski-ikäiset naiset eivät välttämättä lähde kotiseudultaan uuden työnpaikan perässä, vaikka siitä olisi hyötyä urakehityksen, työllistymisen tai muun henkilökohtaisen syyn kannalta.  Miksipä tervejärkinen aikuinen haluaa koetella itseään aloittamalla kaiken alusta.  Minusta lähteminen vaatii hurjasti rohkeutta, asennetta ja avointa mieltä.

Olen miettinyt, miten eri alueiden vetovoimaa voidaan rakentaa siten, että kynnys muuttamiseen madaltuisi. Peruspalveluiden, päiväkotien tai koulujen esille tuomisella ei juuri ole enää vaikutusta, nehän ovat jo itsestäänselvyyksiä.

Luin yhteenvedon eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan alueen vetovoimatekijät voidaan jakaa kuudella eri tavalla: koviin, pehmeisiin, sijaintiin, maineeseen, identiteettiin sekä villeihin kortteihin. Minä varmaan kuulun tuohon identiteetti -vetovoiman ja villien korttien välille.  Tässä tapauksessa, identiteettitekijä on puolisoni, joka muutti tänne Oulusta vuosia sitten.  Mainittakoon, että tutkimuksen yhteenvedossa ei käynyt ilmi mitä villit kortit tarkoittavat. Ehkä ne ovat juuri sitä asennetta, vaihtelun hakemista ja ripaus hulluutta.  

Kohta vietän yksivuotissynttäreitä uutena Varsinais-Suomen asukkaana ja Taivassalolaisena.  Paikkakunnalle kiinnittyminen on parasta aikaa käynnissä. Merellisyys ja pienen kunnan yhteisöllisyys tuntuvat hyvältä. Pikkuhiljaa olen tutustunut ihmisiin ja lähtenyt avoimin mielin mukaan paikkakuntani aktiviteetteihin. Samalla tavalla kuin ”silloin” nuorena.  Elämän laatu on parasta, kuten organisaatiomme visiommekin lupaa.  Varsinais-Suomen liiton tapahtumista tuttu slogan ”virkisty, villiinny ja vapaudu” tuntuu yllättävän läheiseltä. Lähteekö kotiseuturakkaus – siihen on vielä liian aikaista sanoa vielä yhtään mittään!

ps. Mitäpä jos sinäkin muuttaisit tännepäin? Lounais-Suomessa olisi nyt töitä tarjolla! www.töihintänne.fi #töihintänne
Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  tiistai, 14 helmikuu 2017 11:02

Kiertotaloudessa resursseja ja luonnonvaroja hyödynnetään älykkäästi niin, että niiden sisältämä arvo säilyy tai jopa lisääntyy. Luonnonvarojen jatkuvasti huvetessa kiertotalouteen siirtyminen on välttämättömyys, mutta samalla kiertotalous mahdollistaa Suomessa Sitran mukaan vähintään 2,5 miljardin vuotuisen arvonlisän.

Keskustelun sävy on jo muuttunut. Kasvua ja elinvoimaa ei enää suoraan kytketä ympäristön kannalta tuhoisiin käytäntöihin, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai fossiilisen energian kulutukseen.

Elinkeinopoliittisesti kiertotaloudessa on kyse myös alueiden houkuttelevuudesta yritysten silmissä. Menestyjiä ovat ne maakunnat, kunnat ja kaupungit, jotka osaavat katsoa tulevaisuuteen ja haluavat olla mukana vähähiilisen ja resurssiviisaan yhteiskunnan rakentamisessa.

Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että tämä kestävää tulevaisuutta maalaileva puhe näkyisi konkreettisina toimenpiteinä kaikilla sektoreilla.

Kuntien rooli maankäytön suunnittelijana, tilaajana, asiakkaana, rakennuttajana ja lupaviranomaisena sisältää suuren määrän yksittäisiä päätöksiä, joilla joko tuetaan tai hankaloitetaan kiertotalousyhteiskunnan syntymistä. Puhumattakaan kunnan roolista kasvattajana, ruokakulttuuritoimijana tai matkailun edistäjänä. Myös kunnan merkitys datan avaajana on muistettava.

Vuoden alussa voimaan tullut uusi hankintalaki antaa kunnille yhä paremmat edellytykset tehdä innovatiivisia ja vastuullisia hankintoja. Hankintamenettelyn vaatimukset ovat keventyneet ja joustavuus lisääntynyt. Hankinnoissa fokusta kannattaakin suunnata osallistavaan ja ennakkoluulottomaan markkinavuoropuheluun ja varsinaisen tarpeen perusteelliselle määrittelylle.

Varsinaisen tarpeen määrittely liittyy kiinteästi palveluistamiseen. Uuden hankintalain mahdollistama elinkaarikustannusten huomioon ottaminen helpottaa yhä useampien tarpeiden täyttämisen palveluna, fyysisen tuotteen hankkimisen sijaan – omistajuuden tilalle tulee yhä useammin käyttöoikeus.Hyvä esimerkki ovat IT-laitteet, joita voi ostaa käytettynä niin, että toimittava yritys samalla huolehtii myös jatkokäytöstä. Kunta voi myös siirtyä yhteiskäyttöautoihin yhdessä alueen asukkaiden kanssa sekä hankkimaan valaistusta tai lämpöä varsinaisten laitteiden sijasta. On tärkeää, että kunta luo puitteet, joissa yritysten on mahdollista tuoda esille uudenlaisia ratkaisuja.

Maakuntauudistus pistää myös kunnat miettimään omia vetovoimatekijöitään. Mikä tekee juuri meistä erityisen? Minkälainen kunta haluamme olla? On tärkeää tunnistaa alueiden olemassa olevia potentiaaleja, niin luonnonvaroja, osaamista, palveluita, kuin teollisia sivuvirtoja. Kiertotalouden ratkaisut ovat tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamista.

Kunta, joka nojautuu jätteettömyyteen, omavaraiseen energiajärjestelmään, älykkääseen liikennejärjestelmään ja osallistavaan suunnittelukulttuuriin on varmasti tulevaisuuden houkutteleva asuin- ja yritysympäristö.

Varsinais-Suomen liitto on juuri julkaissut Valonian johdolla maakunnallisen tiekartan kiertotalouteen. Alueellisella kiertotalouden tiekartalla luodaan askelmerkkejä monipuoliselle, kilpailukykyiselle ja kiertotalouteen pohjaavalle Varsinais-Suomelle. Tutustu tiekarttaan ja kevään sidosryhmätyöhön osoitteessa www.kiertotaloudenvarsinaissuomi.fi/tiekartta

Julkaistu kategoriassa Blogi