perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

TUNNETTUUDEN TÄYTTYMÄTÖN TAVOITE

Kirjoittanut  perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

Tiesitkö, että Otto on koonnut syksyn ajan tietoa trendeistä, megatrendeistä ja ilmöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti alueen yritysten ja oppilaitosten toimintaympäristöön lähitulevaisuudessa? Tai että Lasse on paiskinut töitä kuntien kanssa maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi? Kokeiluna alkanut Varsinais-Suomen liiton ja Metsähallituksen yhdessä rahoittama Föli-yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon muuten oli niin suosittu, että liikennöinti jatkuu tänäkin vuonna, Pöytyän kunnan kanssa yhteistyössä.

Entäpä tiesitkös, että Katri potkaisi käyntiin kauan kaivatun maakunnan kuntien kulttuurivirkamiesten vertaisverkoston toiminnan, ja että Katariina puolestaan koordinoi kuntalaisille neuvontatilaisuuksia ja satoja kiinteistökäyntejä ympäri maakuntaa haja-asutuksen jätevesiin liittyen?

Tässä muutama pintaraapaisu vain. Ei meillä mitään tylsiä juttuja värkkäillä, vaan uutta tapahtuu koko ajan, koko maakunnan parhaaksi tietenkin!

Mistä sitten johtuu tämä aina vain sieltä sun täältä korviini kantautuva mantra: ”Maakuntaliiton tunnettuutta pitäisi lisätä ja viestintää parantaa. Menepä kadulla kysymään mikä se semmoinen maakunnan liitto on ja mitä siellä tehdään, niin ihmiset pyörittelevät päätään epävarmoina. Ehkä joku osaa nimetä kaavoitukseen liittyvät asiat, mutta siihen se sitten jääkin. Meillä tehdään niin vaikeita juttuja, ettei niistä kukaan kumminkaan mitään ymmärrä.”

Viime vuodet jyllännyt sote- ja maakuntauudistus sekoitti pakkaa entisestään, kaikki eivät ehkä edelleenkään miellä, että ainakaan juuri tällä hetkellä maakuntaliitoilla ei ole mitään tekemistä tulevan soteuudistuksen kanssa. Paitsi ehkä korkeintaan se, että vaarana näyttää olevan, että maakuntien liitot menettävät maakuntanimen tuleville sotealueille, mikä olemassa olevalle maakuntaorganisaatiolle tuntuu varsin käsittämättömältä ja hämmentävältä. Emme muuten taida olla valmiita ihan helpolla historiallisesta ja loogisesta nimestämme luopumaan!

Oli miten oli, tunnettuuden haaste on ollut sama ainakin koko sen ajan, kun olen liitossa työskennellyt. Eikä se ole ihan lyhyt aika se (hikeä pukkaa otsalle kun huomaa, kuinka monesta vuodesta lopulta onkaan kyse)! Kehittämistyötä viestinnän parantamiseksi ja monipuolistamiseksi on liitossa tehty pitkäjänteisesti omin voimin, juuri meille sopivaa äänensävyä etsien. Uusia viestintäkanavia ja -muotoja on otettu käyttöön ja entisiä pyritty tarkastelemaan kriittisesti ja karsimaan turhat pois.

Viestintä on kuitenkin laji, jossa parannettavaa ja haltuun otettavaa riittää loputtomasti, jokaisella riittää mielipiteitä, eikä niin sanotusti hyvää tai riittävää tunnettuuden tasoa ihan pienin resurssein saavuteta. Meidän suurin haasteemme lienee se, ettei ole yhtä tai kahta asiaa, joita markkinoisimme, vaan osaamisemme ja tekemisemme on laajaa ja laveaa, ja liittyy moneen asiaan. Sitä ei ole aivan mutkatonta helposti ymmärrettäväksi viestiksi kiteyttää. Silti juuri tämä laaja maakunnallinen osaaminen on myös se meidän paras valttimme.

Hanskoja ei toki olla heittämässä tiskiin, päinvastoin. Hyvää kannattaa edelleen kehittää ja uusia viestintäideoita testata. Varmaa on ainakin se, että sillä missä ja miten jokainen meidän työntekijämme meistä ja tekemästään työstä kertoo, on suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Ns. virallinen organisaatioviestintä ei millään riitä vastaamaan tunnettuuden haasteeseen. Siksipä asiantuntijaviestinnän kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeä viestinnän kehittämisemme painopiste. Paljon on myös meistä itsestämme kiinni, ajattelemmeko, että asiat, joita teemme ovat hankalia, emmekä vaivaudu niistä sen ymmärrettävämpiä muotoilemaan.

Lopulta on tietysti olennaista kysyä myös, kenen ennen kaikkea pitää tietää ja kuinka paljon siitä mitä me teemme? Emme palvele suoraan kuntalaisia kovinkaan monessa asiassa, vaikka heidän elämäänsä tekemällämme työllä välillisesti monenlaisia vaikutuksia onkin. Kuntayhtymänä toimimme kuitenkin kuntien jäsenmaksujen varassa. Voisi siis ehkä ajatella, että kohtuullista ja mukavaa olisi, jos keskivertokuntalaisella jokin yleiskäsitys, ja mieluiten vieläpä positiivinen sellainen, toiminnastamme olisi.

Varsinaisia viestintämme kohderyhmiä ovat kuitenkin peruskuntalaisen sijaan kuntaorganisaatiot asiantuntijoineen ja päättäjineen sekä alueen muut kehittäjäorganisaatiot, oppilaitokset ja yritykset, eli kaikki ne kumppanit, joiden kanssa tätä maakuntaa koetamme kehittää aina vain paremmaksi paikaksi elää, asua, viihtyä, opiskella, yrittää ja tehdä töitä.

Ja totta kai media! Meistä jokaisen pitää osata löytää työstämme ne mediaa kiinnostavat kulmat, se suurempi merkitys tai yhteys. Miten asiat olivat ennen, mikä muuttui, mikä nyt on paremmin, mitä tämä merkitsee? Sillä turhaa työtä meillä ei tehdä, ei nyt, eikä varsinkaan jatkossa, kun organisaatiomme sisäinen kehittämistyö pääsee kunnolla vauhtiin. Odottakaapa vain, kyllä te meistä vielä kuulette!

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 05 marraskuu 2019 13:51

IHMISTEN VÄLISESTÄ YHTEISTYÖSTÄ

Kirjoittanut  tiistai, 05 marraskuu 2019 13:51

Meidän työmme täällä maakunnan liitossa perustuu asiantuntijatyöhön. Meillä on kaavatyön, hallinnon, elinkeinoelämän, vaikuttamisen, kiertotalouden, rahoituksen ja monen muun tematiikan rautaisia asiantuntijoita. Mutta yhtään soolotähteä meillä ei ole eikä valmista tule, ellemme tee töitä muiden ihmisten kanssa. Tämä on selvä kuin pläkki, ja silti se suurin haaste – ei vain täällä meillä vaan yleisesti työelämässä.

Olen viime aikoina pohtinut paljon ihmisten välistä yhteistyötä: miten voimme auttaa toisiamme onnistumaan. Toissa viikon kumppanuusfoorumi-seminaarissa Ada Nyman, lukiolainen Pöytyältä, hiljensi yli satapäisen osallistujajoukon sydämestään kumpuavalla puheella. Viesti oli yksinkertainen: kuule minun huoleni ja ota se vakavasti. Ada puhui ilmastonmuutoksesta, mutta tarve sopii mihin tahansa tärkeäksi koettuun asiaan ja sisältää mielestäni ehkä tärkeimmän yhteistyön kulmakivistä.

Mutta jotta sinä kuulisit minut kaiken ympäröivän hälyn keskellä, on minunkin tehtävä töitä: yksinkertaistettava, kirkastettava ja henkilökohtaistettava. Kaikkein parhaiten kuulemme, kun joku laittaa itsensä likoon ja viesti on kohdennettu ja vilpitön. Kuten puhekouluttaja John Zimmer eräässä työpajassa muistutti, pelkkien faktojen lateleminen ilman mietittyä kohderyhmää on kuin aloittaisi rakkauskirjeen kirjoittamalla: ”hyvä vastaanottaja”. Ei oikein voi olettaa, että kuulija vastaisi tunteeseen.

Vaan entä ne tilanteet, joissa puhuja on tehnyt kotiläksynsä ja panostanut viestiinsä, mutta minulla on huono päivä tai kaikkein pahinta: Kilimanjaron kokoiset ennakkoluulot. Toisen aito kuuleminen on vaikeaa: kuuntelenko oikeasti ymmärtääkseni vai mietinkö jo, mitä vastaan? Onko minulla pitkä lista oletuksia siitä, minkälainen puhuja tai asia on ja miten niihin suhtaudun. Ehkä jompikumpi on joskus ansainnut epäilykseni – mutta entä tällä kertaa?

On hirveän helppoa olla kriittinen ja kyyninen, varmistaa selusta ja itsensä, mutta siitä ei synny mitään ja hyvätkin jutut menevät ohi. Haluan kannustaa näkemään maailman mahdollisuuksien ja ratkaisujen kautta. Haluamme onnistua, mutta välillä emme uskalla yrittää. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jos näissä hommissa valintoihin sisältyy ajatus henkilökohtaisesta hyödystä muiden tappioksi, on tehtävänanto ymmärretty alkujaankin väärin. Virhe ei silloin ole sen, joka luottaa.

Viime aikoina minua on kovasti ilahduttanut kolme asiaa: Varsinais-Suomeen on juuri nimetty uusi järjestöjaosto, meillä on uunituore älykkään erikoistumisen toimintasuunnitelma ja työn alla viimeistelyvaiheeseen pian etenevä oman organisaatiomme strategiatyö. Kaikissa näissä prosesseissa olen kohdannut huippuosaamista, mutkattomuutta ja rohkeutta lähteä tekemään jotain uutta. Kaikki ovat tuoneet esiin omia parantamisen paikkojani ja opettaneet uutta siitä, miten kuuntelen ja mitä kuulemallani tiedolla teen.

Samalla kun painin omien kehittämiskohteitteni kanssa, haluan kantaa mukanani Jean Monnetin sitaattia, johon taannoin törmäsin: ”Building Union among people, not cooperation between states.” Monnet puhui tietysti Euroopan unionista, mutta viesti käy laajemminkin: ei keskitytä organisaatioihin tai erilaisiin ryhmittymiin vaan ihmisiin, jotka ne tekevät. Pohditaan yhä enemmän sitä, mitä yhteistyötilaan tulee, kun itse ja kumppanimme sinne kävelemme. Se on paljon palkitsevampaakin, koska ihmiset, huh! – se on jatkuvaa henkilökohtaista opettelua ja toistuvia positiivisia yllätyksiä.

 

 

Julkaistu kategoriassa Blogi
Kirjoittanut  Reetta ja Maiju tiistai, 27 helmikuu 2018 12:26

Varsinais-Suomen kunnissa tehdään paljon toimia ympäristön eteen. Mutta tietävätkö myös kuntalaiset, mitä kaikkea ympäristövastuullisuuden saralla tapahtuu?

Kuntien viestintäresurssit ovat niukat, mutta ilman viestintää tieto tehdystä työstä jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Kun viestintää ajattelee kuntalaisille tarjottavana palveluna ja sen merkitys myös markkinointityökaluna ymmärretään, on siihen helpompi suunnata resursseja. Kun asukkaat, työntekijät ja yhteistyötahot ovat jyvällä toimenpiteistä, kasvaa myös luottamus kunnan toimintaan.

Strategioita, ohjelmia ja tavoitteita kirjataan vähintäänkin kunnan nettisivujen uumeniin, mutta käytännössä hyvät toimet jäävät helposti kertomatta. Keskeneräisiäkin toimia kannattaa kuitenkin tuoda esiin: näin omien sekä ulkopaikkakuntalaisten kuva aktiivisesta kunnasta vahvistuu.

Mutta miten sitä viestintää tehdään?

Viestintä ja vastuullisuusviestintä kaipaa suunnitelmallista otetta sekä koordinointia. Kunnallanne on varmasti useita viestintäkanavia, jotka ovat valjastettavissa myös ympäristöasioiden esiintuomiseen. Nettisivut ovat hyvä tiedon tukikohta, mutta harva surffaa asioikseen katsomaan kuulumisia kunnan nettisivuilta – sieltä tieto pitää saada vielä pilkottuna ja pureksittuna eri kohderyhmille erilaisiin kanaviin. Huomioikaa viestinnässä kohderyhmät: esimerkiksi eri-ikäisillä ihmisillä on omat tapansa seurata mediaa.

Kun kunnassanne valmistuu erilaisia ympäristövastuullisuuteen liittyviä raportteja ja selvityksiä, täytyy niistä tiedotusvaiheessa kaivaa kiinnostavimmat kohdat esiin – raportti itsessään ei ole uutisoinnin väärti. Tiedon visualisointi, kuten erilaiset infograafit, auttavat sekä päättäjiä, kuntalaisia että toimittajia sisäistämään tiedon nopeasti. Voisiko paikallislehden kanssa lähteä vuorovaikutteiseen yhteistyöhön vastuullisuusteemoista esimerkiksi juttusarjan muodossa? Kiinnostaisiko jokin teemoista myös alueen isompaa tai jopa valtakunnallista mediaa?

Kunnan työntekijöitä tulisi myös kannustaa ja osallistaa sisällöntuotantoon. Varsinkin pienessä kunnassa on tärkeää aktivoida työntekijöitä huomaamaan omassa työssään viestinnän arvoisia hetkiä. Kun keskiöön nostetaan ihminen, on näkökulma heti samaistuttavampi. Kunnan viestinnässä kannattaa nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja kannustaa kehuen myös muita toimijoita, jotka työskentelevät alueella ympäristön eteen.

Naapurikunnat voivat suunnitella myös ympäristövastuullisuuden viestintää yhdessä. Yhdessä tekemällä saa arvokasta vertaistukea, josta tuskin kenellekään viestintää tekevällä on ylitarjontaa. Erilaisia koulutuksia ja kuntien viestintäverkostoja löytyy esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Loppuun muutama viestintäesimerkkiä näyttävä kunta: Raisiossa Facebook on ahkerassa käytössä ja viestit pureksitaan tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Paraisilla on Kestävä saaristokunta -blogi tuomassa esiin alueen ympäristövastuullisuutta. Kaarinan myös ympäristöaiheisia uutisia voi seurata Twitteristä. Naantalissa kuntalaiset saavat kaupunkilehden luettavakseen sekä painettuna että sähköisenä.

Valonia voi myös auttaa kuntia tuomaan esiin kestävän kehityksen toimenpiteitä – muistakaa siis hyödyntää tuottamaamme materiaalia, kuten nettiuutisia ja somejulkaisuja. Voitte aina pyytää myös suunnitteluapua, kommentteja tai haastatteluja asiantuntijoiltamme.

Julkaistu kategoriassa Blogi
torstai, 19 lokakuu 2017 09:33

KAIKKEA MUUTA KUIN TYLSÄ VIRASTO!

Kirjoittanut  torstai, 19 lokakuu 2017 09:33

Vietin viikon TET- harjoittelun, eli työelämään tutustumisen, Varsinais-Suomen liitossa.

Sain viikon aikana vastailla useampaan kertaan kysymykseen, että mistä keksit hakea juuri tänne harjoitteluun? Idea TET- paikasta lähti oikeastaan siitä, kun mietin, että mikä paikka vastaisi parhaiten mielenkiinnon kohteitani; vaikuttamista ja yhteiskunnallisia asioita. Olin kuullut Varsinais-suomen liitosta jo aiemmin mutten kovin hyvin tiennyt mitä kaikkea liiton toimintaan kuuluu. Siispä keksin, että tässä olisikin mielenkiintoinen TET- paikka, jossa varmasti oppisin paljon uutta mutta toisaalta pääsisin hyödyntämään niitä tietoja ja taitoja, joita itselläni jo oli.

Ilokseni paikka järjestyi ja minut toivotettiin liittoon tervetulleeksi. Minulla ei siis ollut etukäteen kovin paljon tietoa mitä kaikkea liiton toimintaan kuuluu. Viikon aikana sain kuitenkin huomata kuinka laajaa ja erilaista toimintaa sieltä löytyy. Esimerkiksi se, miten paljon liiton kansainvälisten asioiden puoli tekee eri maiden ja tahojen kanssa yhteistyötä yllätti minut.

Muutenkin oli kiinnostavaa päästä tutustumaan eri osastoihin kuten edunvalvonnan, talouden ja viestinnän puoliin, joilla kaikilla on oma tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Opin muun muassa, että liiton budjetin ja sen toteutuman tarkasteleminen voi olla aika mielenkiintoistakin.

Mitä kaikkea sitten itse pääsin tekemään? Tehtävät vaihtelivat hyvin paljon sen mukaan mitä kullakin osastolla oli parhaillaan menossa. Esimerkiksi Turun kirjamessut ja Lounaistiedon seminaari olivat juuri tulossa ja niihin liittyen oli kaikenlaista valmistelua. Toimistolla riitti erinäisiä tehtäviä, joskin aika paljon pääsin liikkumaan myös toimiston ulkopuolelle.

Tein yhteistyötä monien eri henkilöiden kanssa mutta erityisesti vastuuhenkilöni Katri Rosenbergin kanssa. Ja kuvattiinpa minusta myös pieni video liittyen harjoitteluuni! Ehdottomasti parhaiten mieleeni jäi kuitenkin maanantai, jonka vietin yhdessä edunvalvontajohtaja Janne Virtasen ja erikoissuunnittelija Malla Rannikko-Laineen sekä Varsinais-Suomen kansanedustajien kanssa. Olimme ensin vierailulla Paimion kaupungintalolla sekä muutamissa päiväkodeissa ja sen jälkeen Turun satamassa. Kansanedustajayhteistyö on yksi liiton tehtävistä jota oli hienoa päästä näkemään konkreettisella tasolla.

Mukavaksi viikon teki myös se, että minut otettiin mukaan kokouksiin, kahvihetkiin ja lounaille. Tuli tunne, että ihmiset olivat oikeasti kiinnostuneita harjoittelustani ja, että mielipiteeni otettiin huomioon. Viikko yllätti minut kaiken kaikkiaan positiivisesti ja olisin hyvin viihtynyt pidempääkin.

Suosittelen siis Varsinais-Suomen liittoa kaikille muillekin TET- harjoittelupaikaksi; ei kannata antaa ennakkoluulojen hämätä vaan tarttua rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin. Lopuksi vielä kiitokset koko liiton väelle sekä erityiskiitokset Katrille ja Jannelle kivasta viikosta!

 

Kuvassa Ada Nyman on mukana rakentamassa Varsinais-Suomen liiton osastoa Turun kirjamessuilla.

Julkaistu kategoriassa Blogi
perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

UNOHTAKAA YLÄTASON EU-JUTUT!

Kirjoittanut  perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

Tylsää! huudahtivat lapseni eilen, kun kerroin kirjoittavani EU-aiheista blogia. He kuitenkin kuuntelivat, kun kerroin järjestämästämme Euroopan kielten päivän -tapahtumasta, jossa koululaiset pääsivät kokeilemaan eri EU-kieliä.

Kyse oli oikean näkökulman valinnasta. Työssäni joudun päivittäin pohtimaan, mitkä EU-asiat koskettavat kansalaisia. Jos järjestää EU-kyselytunnin koululaisille eikä sinne saavu kuin kourallinen yleisöä, jokin viestinnässä on tainnut mennä pieleen. Eikö koululaisilla ollutkaan kysyttävää EU:sta?

Viestintä on haastava laji. Vaikka miten muotoilisimme ydinviestiämme, tosiasiassa vastaanottaja ymmärtää viestistämme murto-osan. Mutta mikä EU-keskustelusta tekee niin vaikeaa? Vai onko kyse siitä, ettemme halua ottaa selvää? Helpompaa on vain olettaa asioita.

EU on sopivan kasvoton syntipukki. Sen harteille voi kasata sellaisetkin ongelmat, joiden ratkaisuun sillä ei ole mitään toimivaltaa.

Euroopan ideasta väitellyt tutkija Timo Miettinen toteaa elokuussa Hesarin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan http://www.hs.fi/sunnuntai/a1470888155935 osuvasti: ”Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vain ilman että sitä käydään kauhean hyvin lävitse.”

Emmekö me EU:sta viestivät tahot osaa valita viesteillemme oikeita näkökulmia? Emmekö yksinkertaisesti saa ääntämme kuuluviin, kun some toitottaa olettamuksia, joiden paikkansapitävyyttä kukaan ei ehdi kyseenalaistaa? Brexit -äänestys on tästä tietenkin huolestuttava esimerkki.

Euroopan komission puheenjohtaja Junckerin strategiaosaston viestinnän johdossa aloittanut Aura Salla osallistui äskettäin EU- keskusteluihimme Turun kirjamessuilla. Hän ihmetteli, miksi me tiedämme niin vähän EU:n onnistumisista. Hän koki, että positiivinen EU-uutinen ei usein ole uutinen laisinkaan.

EU on vaikeassa tilanteessa, ja epäonnistunut monien haasteiden kohtaamisessa. Ongelmista on otettava oppia. Tärkeää on keskustella avoimesti, miten tästä eteenpäin. EU-virkamiehiltä Salla peräänkuulutti aitoa vuorovaikutusta ja tavoitettavissa olemista yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan.

Europe Direct Varsinais-Suomi järjestää EU-aiheisia yleisötapahtumia Varsinais-Suomessa. Mitä konkreettisempi aihe, sen suurempi kiinnostus. Jos puhutaan rahasta, tupa on täynnä. Opiskelu- tai työskentelymahdollisuudet kiinnostavat myös.

Kun kirjamessuilla Eurooppa-osastollamme keskustelin ohikulkijan kanssa Brexitistä ja sen mahdollisista vaikutuksista unioniin, pysähtyi toinen ohikulkija siihen ja tokaisi närkästyneenä, että unohtakaa ne ylätason jutut, kertokaa käytännön asioista!

Aura Sallaa vielä lainatakseni: ”EU ei ole tuolla jossain, EU ei ole yhtä kuin Bryssel. EU olemme me.”

Ehkä kliseitä, mutta silti yhä totisinta totta.

Kuvitus alla: Turun normaalikoulun oppilaat

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

KUINKA VIESTIÄ YMPÄRISTÖASIOISTA?

Kirjoittanut  tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.

Julkaistu kategoriassa Blogi