tiistai, 03 syyskuu 2019 13:48

SAARISTOMATKAILU NOUSUSSA

Kirjoittanut  tiistai, 03 syyskuu 2019 13:48

Olen ollut mukana seuraamassa saariston ja saaristomatkailun kehittymistä yli 25 vuotta – jos ottaa huomioon mökkiläisnäkökulman olen ollut mukana 50 vuotta. Lapsen silmin, mökkiläisperspektiivistä saaristomatkailu 1970-luvun Kustavissa kiteytyi legendoihin saksalaisten tule, viivy ja vie –tyyppisestä matkailusta, jossa  mökkivuokraaja vei  kotiin viemisinä lähes kaiken aina käyttämättä jääneistä wc-papereista aterimiin… Toinen asia, joka lapsen korviin jäi kaikumaan oli Kustavin legendaarisen Merimotellin railakas meno. Kolmantena mieleen jäi Jörn Donnerin epäonninen yritystoiminta nykyisin hyvin hoidetun Lootholman alueella. Kuunari Helenasta on tosin jäljellä enää torso.

Saariston matkailua alettiin kehittää tosissaan vasta 1980- ja 1990 –luvuilla. Saariston rengastiet tuotteistettiin ja niitä alettiin käyttää markkinoinnin pohjana ja veturina. Rengastiet liittävätkin hienosti yhteen Turun saariston eri osat ja kielialueet. Rengastiet toimivat kuitenkin sellaisenaan vain aikansa ja houkuttelivat saaristoon sekä autoilevia että pyöräileviä matkailijoita. Tällä reitistöllä on kuitenkin (ainakin) yksi valuvika: merta ei reitillä juuri näe. Lisäksi matkailijalle ei ole tehty kovin helpoksi saariston lauttojen ja yhteysalusten aikataulujen löytäminen ja niiden tulkitseminen. Tämä on kenties syynä siihen, että niin monet kiirehtivät reitin läpi sellaisella vauhdilla, ettei matkaan juuri tartu mitään, ei synny muistoja eikä saariston elinkeinoelämäkään pääse osingoille. Toinen suuri ongelma rengastiellä on kevyen liikenteen väylän puute usealla osuudella, mikä tekee pyöräilyn varsin turvattomaksi.

Uuden ajan saaristomatkailu on tuonut mukanaan uusia tuulia; nuorempien ikäluokkien suosimat tietotekniset sovellukset helpottavat matkailua myös saaristossa, aina suunnitteluasteelta toteutukseen ja jälkityöstöön. Näillä some-aikakauden tuotteilla on saaristo alkanut tavoittaa yhä uusia matkailijasegmenttejä paitsi kotimaasta ja lähialueilta, myös kauempaa ulkomailta, aina Aasiasta saakka. Monet ulkomaalaiset saariston kävijät ovatkin ihmetelleet miten tällainen kansallisaarre on pystytty ”piilottamaan” näin hyvin!

Ulkomaisen matkailijavolyymin moninkertaistaminen saaristossa on ainoa oikea keino jos haluamme matkailusta todella kasvavan ja työllistävän elinkeinon. Varsinais-Suomen maakuntastrategiassa on erikseen mainittu tavoite rakentaa ympärivuotinen ja kestävä vapaa-aikakonsepti saariston ja kansallispuistojen ympärille. Kasvavalla matkailulla on vaikutusta myös saariston muuhun keskeiseen ja vitaaliin palvelutarjontaan saaristoliikenteestä lähtien. Volyymin nosto on kuitenkin tehtävä ammattitaitoisesti, jotta voimavarat kohdennetaan oikein eikä toisaalta tuoteta saariston luonnolle ja luonteelle tarpeetonta haittaa. Matkailu tulisi nähdä saariston voimavarana, ei uhkana. Varsinais-Suomen liitto on mukana kehittämässä maakuntamme matkailua kokonaisuutena ja yksi viimeisimmistä ponnistuksistamme on ollut maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamisprosessi, jossa tällä hetkellä ollaan seutukuntakuulemisten vaiheessa. Mahdollisesti perustettavasta yhdistyksestä hyötyisi koko maakuntamme reitistökokonaisuus ja näin myös matkailu!

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

MINULLAKIN ON UNELMA

Kirjoittanut  tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

Minulla on unelma. Tuttu ja paljon siteerattu fraasi Martin Luther Kingin kesällä 1963 pitämästä puheesta sopii moneen mittakaavaan.

Oma unelmani on rauhan ja tasa-arvon puolesta puhuneen Kingin tavoitteita vaatimattomampi ja paikallisempi, mutta siinä on osittain samoja tavoitteita ja se koskettaa monen varsinaissuomalaisen elämää.

Minulla on unelma siitä, että maakuntamme alueen virkistysalueet ja -kohteet säilyisivät mahdollisimman monen asukkaan ja matkailijan saavutettavissa. Lisäksi ne olisivat tulevaisuudessa koko maakunnan asukkaiden sekä matkailijoiden yhteisessä käytössä. Vieläpä niin, että nämä - jopa kaikkein pienimmätkin - kohteet yhdistyisivät maakunnalliseen virkistysalueiden verkostoon kuntarajat ylittävillä retkeily-, ulkoilu- ja pyöräilyreiteillä.

Vuosittain ulkoilua harrastaa 96 prosenttia kansasta. Patikointia, retkeilyä ja sauvakävelyä harrastaa yli 80 prosenttia väestöstä. Siitä huolimatta asiaan on panostettu käsittämättömän vähän varoja.

Kuitenkin kokemukset käytännössä ovat osoittaneet, että satsaaminen reitistöihin ja pienimuotoisiin virkistyskäyttöä palveleviin rakennelmiin käyttäjää kohden laskettuna maksaa yleisesti ottaen vain joitain senttejä vuositasolla. Monien muiden liikunta- ja virkistysmuotojen kohdalla puhutaan aivan erisuuruisista summista.

Asia jää mietityttämään, sillä pääsääntöisesti suurin osa virkistys- ja liikuntapalveluista toteutetaan julkisella rahalla. Huolestuttavaa on myös, että leikkausten liipaisinsormi on herkässä virkistysalueiden kohdalla kun tarvitaan nopeita säästöjä. Vaikka käyttäjiä olemme me kaikki, ei virkistysalueilla ole selkeää keskitettyä etujen ajajaa.

Unelmani kuitenkin sisältää toivomuksen, että asiassa nähtäisiin välittömien rahallisten kustannusvaikutusten taakse asukkaiden hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja yleiseen alueen viihtyvyyteen. Suomalainen hakee luonnosta voimaa paitsi vapaa-aikana myös arkena.

Keskimääräisen suomalaisen 2-3 ulkoilukertaa viikossa ja 170 kertaa vuodessa nostavat luonnon ja lähiympäristön reittien ja virkistysmahdollisuuksien kehittämistarpeet ja kehittämisen mielekkyyden korkealle.

Mutta ulkoilun ja luonnossa liikkumisen taivaanrannassa näkyy tummia, nousevia pilviä. Tuija Sieväsen ja Marjo Neuvosen artikkelissa osana "Hyvinvointia metsästä" -kirjaa osoitetaan, että keskimääräinen luonnossa liikkuja on merkittävästi ikääntyneempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Siksi unelmoinkin myös siitä, että pystyisimme kehittämään nykyistä houkuttelevampia vaihtoehtoja nuoremmille kulkijoille. Nämä helposti lähestyttävät, monipuoliset ja ilman välitöntä eksymisen vaaraa olevat virkistyskohteiden ja -reittien kokonaisuudet lisäisivät kohteiden kiinnostavuutta ja laajentaisivat käyttäjäkuntaa. Ympäristön ymmärtäminen ja luonnon kunnioittaminen kun syntyy vain luonnossa liikkumalla.

Varsinais-Suomen liitto on tarttunut yhteen osaan tätä suurta kokonaisuutta edistämällä maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen synnyttämistä luonnoltaan monipuoliseen maakuntaamme.

Alueen monipuolisuudesta kertoo myös se, että Metsähallituksen tuore puistomestari totesi taannoin, että ainoa mitä meiltä täältä Varsinais-Suomesta puuttuu, ovat porot.

Jospa toimivalla ja innostuneella yhteistyöllä saisimme maakuntaan virkistysalueiden ja -reittien etua valvovan ja niitä kehittävän yhdistyksen. Tällöin emme ottaisi vain kukonaskelta kohti unelmani toteutumista, vaan ottaisimme oikein aimo harppauksen kohti tilannetta, jossa Varsinais-Suomessa elämisen laatu on Suomen parasta.

Julkaistu kategoriassa Blogi