Kirsi Stjernberg

perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

Tiesitkö, että Otto on koonnut syksyn ajan tietoa trendeistä, megatrendeistä ja ilmöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti alueen yritysten ja oppilaitosten toimintaympäristöön lähitulevaisuudessa? Tai että Lasse on paiskinut töitä kuntien kanssa maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi? Kokeiluna alkanut Varsinais-Suomen liiton ja Metsähallituksen yhdessä rahoittama Föli-yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon muuten oli niin suosittu, että liikennöinti jatkuu tänäkin vuonna, Pöytyän kunnan kanssa yhteistyössä.

Entäpä tiesitkös, että Katri potkaisi käyntiin kauan kaivatun maakunnan kuntien kulttuurivirkamiesten vertaisverkoston toiminnan, ja että Katariina puolestaan koordinoi kuntalaisille neuvontatilaisuuksia ja satoja kiinteistökäyntejä ympäri maakuntaa haja-asutuksen jätevesiin liittyen?

Tässä muutama pintaraapaisu vain. Ei meillä mitään tylsiä juttuja värkkäillä, vaan uutta tapahtuu koko ajan, koko maakunnan parhaaksi tietenkin!

Mistä sitten johtuu tämä aina vain sieltä sun täältä korviini kantautuva mantra: ”Maakuntaliiton tunnettuutta pitäisi lisätä ja viestintää parantaa. Menepä kadulla kysymään mikä se semmoinen maakunnan liitto on ja mitä siellä tehdään, niin ihmiset pyörittelevät päätään epävarmoina. Ehkä joku osaa nimetä kaavoitukseen liittyvät asiat, mutta siihen se sitten jääkin. Meillä tehdään niin vaikeita juttuja, ettei niistä kukaan kumminkaan mitään ymmärrä.”

Viime vuodet jyllännyt sote- ja maakuntauudistus sekoitti pakkaa entisestään, kaikki eivät ehkä edelleenkään miellä, että ainakaan juuri tällä hetkellä maakuntaliitoilla ei ole mitään tekemistä tulevan soteuudistuksen kanssa. Paitsi ehkä korkeintaan se, että vaarana näyttää olevan, että maakuntien liitot menettävät maakuntanimen tuleville sotealueille, mikä olemassa olevalle maakuntaorganisaatiolle tuntuu varsin käsittämättömältä ja hämmentävältä. Emme muuten taida olla valmiita ihan helpolla historiallisesta ja loogisesta nimestämme luopumaan!

Oli miten oli, tunnettuuden haaste on ollut sama ainakin koko sen ajan, kun olen liitossa työskennellyt. Eikä se ole ihan lyhyt aika se (hikeä pukkaa otsalle kun huomaa, kuinka monesta vuodesta lopulta onkaan kyse)! Kehittämistyötä viestinnän parantamiseksi ja monipuolistamiseksi on liitossa tehty pitkäjänteisesti omin voimin, juuri meille sopivaa äänensävyä etsien. Uusia viestintäkanavia ja -muotoja on otettu käyttöön ja entisiä pyritty tarkastelemaan kriittisesti ja karsimaan turhat pois.

Viestintä on kuitenkin laji, jossa parannettavaa ja haltuun otettavaa riittää loputtomasti, jokaisella riittää mielipiteitä, eikä niin sanotusti hyvää tai riittävää tunnettuuden tasoa ihan pienin resurssein saavuteta. Meidän suurin haasteemme lienee se, ettei ole yhtä tai kahta asiaa, joita markkinoisimme, vaan osaamisemme ja tekemisemme on laajaa ja laveaa, ja liittyy moneen asiaan. Sitä ei ole aivan mutkatonta helposti ymmärrettäväksi viestiksi kiteyttää. Silti juuri tämä laaja maakunnallinen osaaminen on myös se meidän paras valttimme.

Hanskoja ei toki olla heittämässä tiskiin, päinvastoin. Hyvää kannattaa edelleen kehittää ja uusia viestintäideoita testata. Varmaa on ainakin se, että sillä missä ja miten jokainen meidän työntekijämme meistä ja tekemästään työstä kertoo, on suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Ns. virallinen organisaatioviestintä ei millään riitä vastaamaan tunnettuuden haasteeseen. Siksipä asiantuntijaviestinnän kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeä viestinnän kehittämisemme painopiste. Paljon on myös meistä itsestämme kiinni, ajattelemmeko, että asiat, joita teemme ovat hankalia, emmekä vaivaudu niistä sen ymmärrettävämpiä muotoilemaan.

Lopulta on tietysti olennaista kysyä myös, kenen ennen kaikkea pitää tietää ja kuinka paljon siitä mitä me teemme? Emme palvele suoraan kuntalaisia kovinkaan monessa asiassa, vaikka heidän elämäänsä tekemällämme työllä välillisesti monenlaisia vaikutuksia onkin. Kuntayhtymänä toimimme kuitenkin kuntien jäsenmaksujen varassa. Voisi siis ehkä ajatella, että kohtuullista ja mukavaa olisi, jos keskivertokuntalaisella jokin yleiskäsitys, ja mieluiten vieläpä positiivinen sellainen, toiminnastamme olisi.

Varsinaisia viestintämme kohderyhmiä ovat kuitenkin peruskuntalaisen sijaan kuntaorganisaatiot asiantuntijoineen ja päättäjineen sekä alueen muut kehittäjäorganisaatiot, oppilaitokset ja yritykset, eli kaikki ne kumppanit, joiden kanssa tätä maakuntaa koetamme kehittää aina vain paremmaksi paikaksi elää, asua, viihtyä, opiskella, yrittää ja tehdä töitä.

Ja totta kai media! Meistä jokaisen pitää osata löytää työstämme ne mediaa kiinnostavat kulmat, se suurempi merkitys tai yhteys. Miten asiat olivat ennen, mikä muuttui, mikä nyt on paremmin, mitä tämä merkitsee? Sillä turhaa työtä meillä ei tehdä, ei nyt, eikä varsinkaan jatkossa, kun organisaatiomme sisäinen kehittämistyö pääsee kunnolla vauhtiin. Odottakaapa vain, kyllä te meistä vielä kuulette!

maanantai, 05 marraskuu 2018 20:07

Gillar du svenskan?

Jag har alltid tyckt om svenskan. Om det berodde på ett allmänt intresse för språk, eller om det började med att jag som ung var en stor fan av Carola Häggkvist, vet jag inte. Svenskan var nog också närvarande i vardagen. Jag bodde i Borgå, där ungefär hälften av invånarna var svenskspråkiga då-i-tiden.

Jag ville absolut välja svenska som mitt första främmande språk i skolan, även om det inte alls var i mode då. Många gånger under skolåren undrade jag den inställningen, som de flesta skolkompisarna verkade ha mot svenskan. De tyckte att det var jobbigt, tråkigt och helt onödigt.

Hur som helst, råkade jag bli kär i en svenskspråkig kille. Vi började sällskapa, gifte oss och fick två barn. Mitt i allt hade jag på halvt svenskspråkig familj och tvåspråkiga barn. Vilket med åren betydde, att jag fick bekanta mig med massor av trevliga finlandssvenskar och den finlandssvenska kulturen. Vi valde, att våra barn går i en svenskspråkig skola. Och vi upplever det som en stor rikedom.

Men, samtidigt som vi har velat stöda barnens finlandssvenska rötter, har det varit lika viktigt att se till att de känner finskspråkiga sagor, sånger, och traditioner lika bra och kan använda båda språk lika galant i vilken situation som helst. Hälften av deras bakgrund är ändå alldeles finskspråkig. Nu när barnen redan är tonåringar, är det nog mycket också engelskan som de använder varje dag. Men än så länge hotar den inte användningen av svenskan eller finskan, anser jag.

För mig har det alltid varit en fördel i arbetslivet att kunna svenska. Det har jag behövt i alla jobb som jag har haft, lika mycket som ung sommarflicka på hälsocentralens bäddavdelning som nu som kommunikationschef på Egentliga Finlands förbund.

Egentliga Finland är ett tvåspråkigt (mångspråkig också förstås) landskap, och det kunde vi alla vara glada och stolta över. VI kunde även använda tvåspråkigheten mera synligt som en del av regionens varumärke.

I Egentliga Finlands förbund har vi målen att betjäna och kommunicera också på svenska så mycket som möjligt. Men bra tvåspråkig kommunikation kräver också resurser. Om vi nu ärligt tittar oss själva i spegeln, så kunde vi säkert ännu förbättra oss med detta. Överlag har vi dock på förbundet en positiv inställning till svenskan och försöker uppmuntra personalen att använda den.

Trevlig svenska dagen!

perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

Tylsää! huudahtivat lapseni eilen, kun kerroin kirjoittavani EU-aiheista blogia. He kuitenkin kuuntelivat, kun kerroin järjestämästämme Euroopan kielten päivän -tapahtumasta, jossa koululaiset pääsivät kokeilemaan eri EU-kieliä.

Kyse oli oikean näkökulman valinnasta. Työssäni joudun päivittäin pohtimaan, mitkä EU-asiat koskettavat kansalaisia. Jos järjestää EU-kyselytunnin koululaisille eikä sinne saavu kuin kourallinen yleisöä, jokin viestinnässä on tainnut mennä pieleen. Eikö koululaisilla ollutkaan kysyttävää EU:sta?

Viestintä on haastava laji. Vaikka miten muotoilisimme ydinviestiämme, tosiasiassa vastaanottaja ymmärtää viestistämme murto-osan. Mutta mikä EU-keskustelusta tekee niin vaikeaa? Vai onko kyse siitä, ettemme halua ottaa selvää? Helpompaa on vain olettaa asioita.

EU on sopivan kasvoton syntipukki. Sen harteille voi kasata sellaisetkin ongelmat, joiden ratkaisuun sillä ei ole mitään toimivaltaa.

Euroopan ideasta väitellyt tutkija Timo Miettinen toteaa elokuussa Hesarin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan http://www.hs.fi/sunnuntai/a1470888155935 osuvasti: ”Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vain ilman että sitä käydään kauhean hyvin lävitse.”

Emmekö me EU:sta viestivät tahot osaa valita viesteillemme oikeita näkökulmia? Emmekö yksinkertaisesti saa ääntämme kuuluviin, kun some toitottaa olettamuksia, joiden paikkansapitävyyttä kukaan ei ehdi kyseenalaistaa? Brexit -äänestys on tästä tietenkin huolestuttava esimerkki.

Euroopan komission puheenjohtaja Junckerin strategiaosaston viestinnän johdossa aloittanut Aura Salla osallistui äskettäin EU- keskusteluihimme Turun kirjamessuilla. Hän ihmetteli, miksi me tiedämme niin vähän EU:n onnistumisista. Hän koki, että positiivinen EU-uutinen ei usein ole uutinen laisinkaan.

EU on vaikeassa tilanteessa, ja epäonnistunut monien haasteiden kohtaamisessa. Ongelmista on otettava oppia. Tärkeää on keskustella avoimesti, miten tästä eteenpäin. EU-virkamiehiltä Salla peräänkuulutti aitoa vuorovaikutusta ja tavoitettavissa olemista yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan.

Europe Direct Varsinais-Suomi järjestää EU-aiheisia yleisötapahtumia Varsinais-Suomessa. Mitä konkreettisempi aihe, sen suurempi kiinnostus. Jos puhutaan rahasta, tupa on täynnä. Opiskelu- tai työskentelymahdollisuudet kiinnostavat myös.

Kun kirjamessuilla Eurooppa-osastollamme keskustelin ohikulkijan kanssa Brexitistä ja sen mahdollisista vaikutuksista unioniin, pysähtyi toinen ohikulkija siihen ja tokaisi närkästyneenä, että unohtakaa ne ylätason jutut, kertokaa käytännön asioista!

Aura Sallaa vielä lainatakseni: ”EU ei ole tuolla jossain, EU ei ole yhtä kuin Bryssel. EU olemme me.”

Ehkä kliseitä, mutta silti yhä totisinta totta.

Kuvitus alla: Turun normaalikoulun oppilaat

torstai, 07 touko 2015 12:49

Ensimmäiset "EU-suomalaiset" ovat ehtineet aikuisiksi, tuleehan Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tänä vuonna 20 vuotta. Kirjoitin sinä keväänä ylioppilaaksi; onko siitäkin muka 20 vuotta?!

Millaisia ajatuksia Suomen liittyminen Euroopan unioniin herätti tuolloin lukiolaisessa? EU-tiedottajan ei ehkä kannattaisi myöntää, mutta en muista uhranneeni montaakaan ajatusta asialle. Komeiden kiekkoleijonien sinä keväänä ensimmäistä kertaa voittama MM-kulta tuntui tärkeämmältä saavutukselta.

Suomen EU-jäsenyys konkretisoitui minulle vähän myöhemmin tahkotessani maantieteen opinnoissani EU:n NUTS -aluejakoja (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques), tai lähtiessäni Erasmus-ohjelman rahoituksella opiskelijavaihtoon Ranskaan. Vapaa liikkuvuus oli kiva juttu.

Mitä suomalainen sitten EU:sta tänään ajattelee? Enää energiaa ei mene sen pohtimiseen, kannattaisiko jäsen ylipäätään olla. Mutta EU:n tulevaisuus puhuttaa, ja asioiden tilaa onkin syytä kyseenalaistaa ajoittain.

EU-tiedottajan työssäni törmään kuitenkin usein siihen, ettei EU kiinnosta ihmisiä arjen keskellä. Silti EU vaikuttaa myös moniin arjessamme näkyviin seikkoihin esimerkiksi erilaisten säädösten kautta. Kun tavallinen tallaaja meiltä sitten EU:sta kyselee, on aiheena yleensä sosiaaliturva, opiskelu toisessa EU-maassa sekä rahoitusmahdollisuudet.

Europe Direct Varsinais-Suomi kysyi viime syksynä tapahtumissaan, mitä ihmisille tulee mieleen EU:sta ja miten EU näkyy meidän alueellamme. Vastaukset sai kirjoittaa liitutauluseinällemme.

Useimmin tauluun piirtyivät sanat liikkuvuus, rahoitus, turvallisuus, yhteisyys, läheisyysperiaate, euro, byrokratia, paperinpyöritys, hankaluus, Ukraina ja pakotteet, sekä kysymys "oikeasti demokraattinen?"

Ilahduttavaa oli huomata, että vastaajat osasivat mainita myös jotakin konkreettista siitä, miten EU juuri meidän alueellamme näkyy. Vastauksissa mainittiin EU:n osarahoittama Kirjastosilta sekä EU-aiheiset tapahtumat.

Vastaukset ovat linjassa Euroopan komission alkuvuodesta julkaiseman "20 vuotta EU:ssa" -kyselyn kanssa. Tämän mukaan enemmistö suomalaisista pitää itseään eurooppalaisina ja arvostaa EU:n tuomaa liikkumisvapautta ja turvallisuutta, mutta epäilee Suomen vaikutusmahdollisuuksia EU:n päätöksenteossa ja kokee jäsenyyden vaikuttaneen negatiivisesti Suomen talouteen.

Liittomme EU:n kanssa on kuitenkin vielä nuori. Suhteen molemmat osapuolet muuttuvat vanhetessaan. Ehkä kehittymismahdollisuuksia yhä on?