Henri Terho

tiistai, 05 helmikuu 2019 09:37

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työryhmä laati viime vuonna maahan uusia taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja. Työryhmän raportti julkistettiin marraskuussa ja esitykset ovat tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Työryhmän mietintö lähtee liikkeelle kulttuuri- ja taidekenttää hyväilevällä viestillä. Taide tulee saattaa yhteiskunnan ytimeen vastaamaan taiteen kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä. Taiteen kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset tulee tunnistaa. Taide tulee nähdä osana laajentuvaa palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa.

Samaan aikaan samojen kabinettien sisällä on viilattu uutta lakia kuntien kulttuuritoiminnasta. Eduskunnan sivistysvaliokunnan arvio tammikuussa hyväksytystä laista käyttää samankaltaisia kieltä kuin edellä mainittu mietintö:

”Kulttuurin ja taiteen yhteiskuntapoliittinen merkitys ja vaikutus tunnistetaan ja tunnustetaan aikaisempaa selkeämmin. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Esitys tukee keskeisiltä osin tulevaisuuden sivistyskuntaa sekä tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle.”

Tiivistän ja yksinkertaistan päälauseilla:

Taiteella ja kulttuurilla on aiempaa suurempi yhteiskunnallinen merkitys.

Taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan aiempaa selvemmin.

Molemmat väitteet viittaavat muutokseen – asia on kehittymässä suotuisaan suuntaan. Molemmat väitteet perustelevat myös rahoituksen tarvetta. Lisää panostusta on syytä saada, koska näin on. Molemmat viittaavat ”yhteiskuntaan” ja sen ytimeen. Onko näin? Toivottavasti näin on! Mutta mikä on se yhteiskunta, joka ymmärtää kulttuurin merkityksen? Keitä siihen kuuluu?

Turun kaupungin tuoreet tilastot taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ovat suorastaan hurjaa luettavaa. Sekä kaupungin omat taidelaitokset (teatteri, museot, orkesteri, kirjasto) että ns. taiteen vapaa kenttä tavoittavat vuodessa yhteensä jopa yli kolme miljoonaa katsojaa ja kokijaa.

Laskutavasta riippuen Turun kaupungin ”taiteen vapaaseen kenttään” kuuluu noin nelisenkymmentä organisaatioita. Näiden organisaatioiden työntekijöistä kokopäiväisen ympärivuotisen palkan tekemästään työstä saa 3 prosenttia. Vinoutuma on käsittämätön. Viimeksi tänään (tätä kirjoittaessani) erään turkulaisen vapaan kentän teatterin ammattitekijä mietti some-ketjuissa omaa asemaansa tekijänä. Lehtikritiikki oli tuoreesta näytelmästä kiittävä ja tekijäporukka tyytyväinen. Palkkaa sen sijaan ei saanut kukaan. ”Pitäisikö minun syödä päivälliseksi näitä facebook-profiiliini tulevia tykkäyksiä”, kirjoitti tekijä.

Valtion rahoitus taiteelle on n. 0,8 prosenttia budjetista. Valtion rahoitus suoraan taiteilijoille on n. 0,06 prosenttia budjetista. Kunnat rahoittavat euromääräisesti taidetta ja kulttuuria suunnilleen saman verran kuin valtio. Uusi kuntien kulttuuritoimintalaki tuo vuodessa 0,4 miljoonan euron lisäpanostuksen kulttuurin kehittämishankkeiseen. Onko se ”tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen” hintalappu. Se on vajaa 10 senttiä jokaiselta suomalaiselta. Sillä ei taida saada enää edes sitä yhtä irtokarkkia, mikä joskus on ollut pienimmän taloudellisen panoksen mitta.

Meille on syntynyt aivan poikkeuksellisen monipuolinen, kiinnostava ja kiehtova taiteen kokonaisuus, joka on ”yhteiskunnallisesti merkittävää” ja ”yleisön tavoittamaa”, mutta jossa ammattilainen saa työstään vain roposia  ̶̶  jos sitäkään. Se, että näet hyvää taidetta ei tarkoita sitä, että taide voi hyvin. Se tarkoittaa, että sinä voit hyvin! Kuka tulisi realisoimaan rahaksi ja poliittiseksi pääomaksi sen, mistä raportit ja lakien saatetekstit puhuvat?

luova vs 2025

keskiviikko, 29 huhtikuu 2015 09:47

Varsinais-Suomen kulttuuristrategiaa työstettiin useissa ryhmissä ja työpajoissa syksystä 2014 lähtien, ja maakuntahallitus hyväksyi valmiin työn huhtikuussa 2015. Asiakirjan perusrakenne noudattelee tuoreen maakuntastrategian mallia. Kulttuurin kehittämistavoitteet ja toimenpiteet on palasteltu teemoihin: vastuullisuus, yhteistyötaidot, saavutettavuus ja resurssiviisaus.

Varsinais-Suomen taidetoimikunnalla on vuosien ajalta paljon kokemusta taidealojen kehittämisestä strategioiden kautta. Ydin on aina kahtalainen: Prosessi on itsessään tärkeä, kun työpajat kokoavat yhteen samoista teemoista kiinnostuneet ihmiset. Lopullinen dokumentti on tärkeä, kun se johtaa tekoihin. Ilman tekoja asia jää puolitiehen, jos edes pääsi kunnolla alkamaan.

Edellinen Varsinais-Suomen kulttuuristrategia tehtiin kymmenen vuotta sitten. Asiakirjalle annettiin runollinen nimi Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Oltiin muutoksen tunnelmissa, sillä Turku oli juuri päättänyt hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Mitä kymmenen vuoden kuluessa strategiakausien välillä tapahtui? Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 vaikutti maakuntaan ja erityisesti isäntäkaupunki Turkuun merkittävästi. Järjestimme äskettäin keskustelutilaisuuden kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutuksista. Miltä muutos näyttää nyt, kun juhlavuodesta on kulunut jo tovi?

Vuotta 2011 kuvattiin tilaisuudessa mm. "Turun olympiavuodeksi" ja luovan talouden nykykielellä "kulttuurin ja taiteen slush-tapahtumaksi". Mitä pidemmälle keskustelu eteni, sitä enemmän tuli esimerkkejä asioista, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 vanavedessä.

Yhteistyö, vetovoima ja kulttuuri perusoikeutena olivat vuoden 2005 kulttuuristrategian avainsanoja. Vuonna 2011 asioiden ytimessä olivat yhteistyö ja sisältöjen riskit. Kulttuurin laajaan kattokäsitteeseen mahtuivat kaikki ikäpolvet ja taiteen muodot. Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus olivat tärkeitä ja monet näkivät ja kokivat vuoden mittaan uudenlaista kulttuuria.

Taiteen ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä tavoitteita myös Varsinais-Suomen uudessa kulttuuristrategiassa. Kulttuuri on lähipalvelua ja se tulisi ymmärtää kansalaisten perusoikeutena.

Erityisen läheinen taiteen saatavuuden teema sekä uudessa että vanhassa strategiassa itselleni on ns. prosenttiperiaatteen edistäminen. Tarkoitus on käyttää yksi prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen ja tavoite on tehdä sen avulla mahdollisimman laadukasta rakennettua ympäristöä.

Taiteen on tärkeä tulla osaksi arkiympäristöjämme!