Katariina Yli-Heikkilä

keskiviikko, 30 lokakuu 2019 08:44

Ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin lisääntyvät kuivuusjaksot luovat paineita vesihuollon toimintatapojen uudelleen ajattelulle. Vesivessa tuli käyttöön aikana, jolloin kaupungistuminen lisäsi totutunlaisista käymälöistä aiheutuvia haittoja. Englannissa suosion saanut vedellä huuhdottava käymälä saavutti Suomenkin ja kaupungeissa kiinnostus sitä kohtaan kasvoi nopeasti. Kaupunkirakenne ei kuitenkaan ollut vielä valmis vesivessalle, eikä sitä haluttu yleiseksi käytännöksi: uusi ratkaisu kiellettiin. Kielloista huolimatta vesivessoja kuitenkin rakennettiin ja melko pian kaupungit myöntyivät uuden tekniikan edessä.

Vesivessa koettiin hyvänä tapana vastata kaupunkien siisteyshaasteisiin ja näin vaihtoehtoisesta ratkaisusta tuli pysyvä. Kaupunkien jätehuolto-ongelmat ratkesivat, kun käymäläjätteet voitiin johtaa putkea pitkin pois asuinalueilta – aluksi suoraan vesistöön. Tämän toimintatavan ongelmat tulivat melko nopeasti selville haju- ja hygieniahaittoina. Pian viemäröityä jätevettä alettiin puhdistamaan.

Maaseudulla huussit toimivat osana ravinteiden kiertokulkua ja niistä ei aiheutunut yhtä selkeitä ongelmia kuin kaupungeissa aikana ennen vesivessan yleistymistä.Modernisaation myötä vesivessat ja viemäröinti levisivät kuitenkin myös maaseudulla, missä saatiin todeta samat kaupungeissa todetut ongelmat liittyen jätevesien puutteelliseen käsittelyyn. Nyt jo vuosikymmeniä jatkunut jätevesikuormitus on osaltaan saattanut vesistöt huonoon tilaan.

Puutteellinen sanitaatio on edelleen maailmanlaajuisesti suuri ongelma. Ratkaisuna länsimaissa yleistynyt vesivessa on mahdottomuus, sillä vesivarat eivät riittäisi koko maailman väestön käymäläjätteen huuhtomiseen. Jäteveden määrää ei myöskään voida enää lisätä, sillä tälläkin hetkellä jopa 80 % jätevesistä johdetaan puhdistamattomina suoraan vesistöön tai mereen.

Suomessa jätevesien puhdistus on erittäin tehokasta, mutta etenkin vesitalouden hallinnan kannalta veden käyttöön on meilläkin kiinnitettävä enemmän huomiota kuivuuskausien yleistyessä. Kiinteistökohtaista jäteveden käsittelyä haja-asutusalueella ei ole saatu tehostettua lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Toisaalta myös viemäröityjen alueiden verkostoylivuodot kuormittavat vesistöjä. Ravinteita sisältäviä jätevesilietteitä ei hyödynnetä tarpeeksi ja pahimmillaan ne levitetään ajattelemattomasti suoraan maastoon tai omalle pihalle. Juuri näitä terveys- ja ympäristöriskejä vesihuollon muutoksella huusseista viemäröityihin jätevesiin pyrittiin vähentämään.

Ne perinteiset, eli nykykatsannolla vaihtoehtoiset, käymälämuodot ovat pysyneet Suomessa koko ajan edustettuina kesämökkikulttuurin kautta. Vaihtoehtoiset käymälät ovat kehittyneet ja ne vastaavat täysin nykyisiä mukavuusvaatimuksia. Rakennus- ja tapakulttuurimme on jo totuttanut meidät vesivessaan, mutta silti kesämökillä kuivakäymälä on edelleen se yleisin menetelmä. Tässä etenkin kuntien rakennusmääräyksillä on ollut vaikuttava rooli ohjaamalla rakentamista ekologiseen sanitaatioon.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä ravinteiden kierrätys vaativat tehokkaita keinoja, jotka eivät ole niitä totuttuja toimintamalleja. Myös vesihuollossa on tehtävä rohkeita muutoksia, kuten luovuttava sopivissa tilanteissa vesikäymälöistä, jotta pystymme takaamaan puhdasta vettä riittävästi myös jatkossa. Vaihtoehtoiset käymäläratkaisut ja ekologinen sanitaatio ovat tulevaisuuden ratkaisuja kestävän kehityksen ja ilmastomuutoksen haasteiden edessä.

Valonia on ollut mukana edistämässä hajakuormituksen vähentämistä jo yli 20 vuoden ajan mm. neuvomalla kuntien viranomaisia, alan yrittäjiä sekä yksittäisiä kansalaisia haja-asutusalueiden jätevesien oikeaoppisessa käsittelyssä.

maanantai, 18 joulukuu 2017 11:11

Vuonna 2030 arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 40 % kuilu veden käyttötarpeen ja saatavuuden välillä. Makean veden osuus koko maailman vesivaroista on 3 %, josta vain murto-osa on helposti saatavilla vesistöissä tai altaissa. Kun otetaan huomioon, että 80 % jätevesistä lasketaan puhdistamattomina vesistöihin, myös saatavilla olevan veden laatu on vaarassa. Mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla, sitä enemmän käytetään puhdistamatonta vettä, joka lisää sairastapausten määrää.

Vesi on tärkeä osa niin maatalouden kuin kulutustavaroidenkin tuotanto- ja arvoketjua. Veden käyttöön tuotannossa liittyy kuitenkin lukuisia riskejä, joista monella voi olla haitallisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen veden sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Kotimainen vesivarojen käyttö on pääsääntöisesti kestävää. Suomalaisten kulutus ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut kuitenkin kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Suomalaisten vesijalanjäljestä 47 % kulutetaan ulkomailla tuontituotteiden valmistukseen. Käyttämistämme tuotteista monet tulevat alueilta, joilla kärsitään jo veden niukkuudesta ja laatuongelmista.

Muuttuvassa ilmastossa tulevaisuuden vesivarat ovat vaarassa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Saatavilla oleva vesi ei tule riittämään kasvavalle väestölle ja lisäksi se voi olla maantieteellisesti eriytynyt tuotannosta. Vesivarojen huono hallinta johtaa veden niukkuuteen ja kuivuuteen, jonka vaikutukset näkyvät muun muassa väestön liikehdintänä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset kuluttajat, yritykset sekä poliittiset päätöksentekijät voivat silti tehdä paljon vesivastuullisen toiminnan edistämiseksi. Kokonaisvaltaisesti vesivastuullisuus ratkaistaan valtionhallinnon, yrityksien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön kautta.

Yrityksille hyvä tapa aloittaa on tehdä vesivastuusitoumus, joka haastaa kestävään veden käyttöön. Ensimmäinen askel kohti liiketoiminnan vesivastuullisuutta on tunnistaa vesiriskit yrityksen tuotanto- ja arvoketjussa. Kun halutaan edistää vesivarojen kestävää hallintaa, yritykset voivat muun muassa noudattaa vesivastuullisuusstandardeja ja sertifioida toimintajärjestelmät näiden mukaiseksi. Siten yritykset voivat osaltaan huolehtia myös alihankkijoidensa veden käytön kestävästä hallinnasta. Vastuullisuustyö voi olla myös tapa erottua kilpailijoista ja toimia oman alansa edelläkävijänä.

Yksittäinen kuluttaja voi edistää vesivastuullista tuotantoa etenkin ruoankulutustottumuksillaan. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä. Vesivastuullisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa tai kuluttamalla kohtuullisesti ja vähentämällä ruokahävikkiä. Kuluttaja voi myös vaatia tietoa yritysten vesivastuullisuudesta.

Poliittisessa päätöksenteossa on jo varauduttava pitkän aikavälin muutoksiin edistämällä vastuullista vesipolitiikkaa. Kunnallisten vesihuoltolaitosten on hyvä kartoittaa toimiensa vesiturvallisuutta ja niiden yhteyksiä muihin turvallisuuden muotoihin Lisäksi vesivastuullisuus julkishankintojen kriteerinä edistäisi veden huomioon ottamista laaja-alaisemmin hankintoja tarjoavissa yrityksissä.

torstai, 29 kesäkuu 2017 15:33

Yhteistyön ja vapaaehtoisuuden merkitystä vesiensuojelussa ei voi väheksyä. Monet merkittävät onnistuneet vesiensuojeluhankkeet ovat vuosien vapaaehtoistyön tulosta. Maataloudessa vapaaehtoisia, joskin taloudellisesti tuettuja, vesiensuojelutoimenpiteitä on tehty yli 20 vuotta. Maatalouden ravinnekuormitusta on pystytty vähentämään esimerkiksi lannoitusta vähentämällä tai kerääjäkasveja viljelemällä.

Lisätoimille on kuitenkin tarvetta. Maanomistajilta toivotaan enemmän tilojen välisiä vapaaehtoistoimia peruskuivatuksen luonnonmukaisuuden ylläpitämiseksi. Luonnonmukaiseen peruskuivatukseen kuuluu valuma-alueen kokonaisvaltainen tarkastelu, jonka avulla voidaan vähentää sekä maa- että metsätalouden valumavesien aiheuttamia haittoja. Luonnonmukaiseksi kunnostettu oja voi tarjota monimuotoisia kasvuympäristöjä niin pölyttäjille kuin vesieliöstöllekin.

Suurin osa Suomen pelloista ja metsistä ojitettiin kertaalleen 1980-luvulle mennessä. Pääosin lapiotyönä tehdyt suorat valtaojat johtavat peltolohkojen kuivatusvedet suurempiin vesistöihin mahdollisimman nopeasti. Perinteisessä suorassa, kasvillisuudesta ja kivistä paljaassa uomassa virtaava vesi lisää uoman reunojen syöpymistä ja siten kiintoaineksen sekä ravinteiden määrää vesistössä. Aiemmin valtion vastuulla ollut peruskuivatuksen kunnossapidosta huolehtiminen on nykyisin kyseisen uoman ojitusyhteisön vastuulla. Pelkästään Varsinais-Suomen alueella on noin 6000 ojitusyhteisöä.

Maatalousuomien valtaojia pitäisi kunnostaa noin 5-30 vuoden välein. Nykyiset työmenetelmät mahdollistavat kunnostamisen myös luonnonmukaisin menetelmin. Joissain tilanteissa uomaa ei tarvitse kunnostaa lainkaan tai kunnostus voidaan toteuttaa esimerkiksi tulvatasanne ja alivesiuoma yhdistelmällä, pohjapadoilla ja muilla kivetyksillä, loiventamalla uoman reunoja tai laajentamalla uomaa laskeutusaltaiksi ja kosteikoiksi. Hitaasti virtaava vesi vähentää uomaeroosiota sekä mahdollistaa veden säilymisen uomassa myös vähävetiseen aikaan. Luonnonmukaisin menetelmät vähentävät valtaojan kunnostustarvetta tulevaisuudessa.

Varsinais-Suomessa maatalousmaiden luonnonmukaisia peruskuivatuksia on toteutettu muun muassa Perniön Juottimenojalla. Syksyllä 2017 suunnitellaan tulvatasanteiden toteuttamista Turussa Topinojalle ja Somerolla Mättäänojalle. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen esimerkkikohteita tarvitaan kuitenkin paljon enemmän, jotta toimenpiteitä saataisiin aktiivisemmin käytäntöön. Siihen kaivataan rohkeita maanomistajia, jotka näkevät luonnonmukaiset uomakunnostukset osana toimivaa maatalousluontoa. Ensimmäinen askel onkin aktivoida uinuvat ojitusyhteisöt pohtimaan, kuinka uomaverkostoista saadaan luontoarvoja kunnioittava ja maatalousmaat kuivattava luonnonmukainen ympäristö. Usean maanomistajan ojitusyhteisön aktivoimisessa auttaa myös ojitusisännöintimalli.

Kokemukset ja tutkimustieto edesauttavat luonnonmukaisen peruskuivatuksen sisällyttämistä jatkossa myös taloudellisesti tuettaviin toimenpiteisiin.