Arttu Koskinen

tiistai, 24 syyskuu 2019 15:51

Suomessa käytetään Infra ry:n mukaan noin rekkalastillinen kiviaineksia jokaista tämän blogin lukijaa ja muutakin suomalaista kohden vuosittain. Jos kaikki suomalaisten vuosittain kuluttamat kiviainekset asetettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Turusta Utsjoelle ja takaisin yli kolmekymmentä kertaa. Erilaiset maa-ainekset ovatkin selvästi suurin luokka Suomen raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta muodostaen siitä yli puolet.

On selvää, että näin suurten määrien kuljettaminen, jalostaminen ja käyttö aiheuttaa suuren määrän kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristöhaittoja, kuten melua ja pienhiukkaspäästöjä. Lisäksi kiviaineshuollosta aiheutuu suuria taloudellisia kustannuksia. Rakentaminen ja siten myös kiviainesten käyttöön liittyvät paikalliset haitat kohdistuvat usein jo valmiiksi taajaan asutuille alueille, joilla haitoista kärsiviä on paljon. Kiviainekset ovat myös uusiutumaton luonnonvara, jonka ottamisella on merkittäviä ympäristö- ja maisemavaikutuksia.

Maarakentamisen yhteydessä syntyy myös merkittävä määrä ylijäämämaita, kun teknisiltä ominaisuuksiltaan heikkolaatuinen maa kaivetaan pois laadukkaamman kiviaineksen tieltä. Myös näiden maa-ainesten kuljettamisesta ja loppusijoittamisesta aiheutuu ympäristövaikutuksia ja kustannuksia.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliuden saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, Turun kaupunki vieläkin kunnianhimoisemmin vuoteen 2029 mennessä. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, eikä kiviaineshuolto ole poikkeus. On tärkeää, että suunnittelemme maankäyttöä ja rakenteita niin, että toteutetuilla alueilla voidaan toimia mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee suunnittelussa kiinnittää entistä enemmän huomiota myös siihen, millaisia vaikutuksia itse toteutusvaiheella on, ja miten niihin voidaan vaikuttaa. On arvioitu, että jopa 90 prosenttiin maarakentamisen ympäristöhaitoista ja kustannuksista sitoudutaan jo suunnittelun eri vaiheissa.

Kiviaineshuollon tuomiseksi kiertotalouden piiriin on tiedossa paljon erilaisia keinoja. Ottamalla käyttöön neitseellisiä kiviaineksia korvaavia uusiomateriaaleja, hyödyntämällä rakentamisen yhteydessä syntyviä kiviaineksia ja ylijäämämaita niiden syntypaikkojen lähellä, etsimällä synergioita eri hankkeiden maamassavirtojen välillä ja suunnittelemalla maarakennuskohteet resurssitehokkaiksi voidaan merkittävästi vähentää maarakentamisen ympäristövaikutuksia ja saavuttaa mittavia taloudellisia säästöjä.

Varsinais-Suomen liitto on koordinoinut alueellista hanketyötä kiviaineshuollon haittojen vähentämiseksi jo vuodesta 2015 alkaen. Tavoitteena on ollut viedä tietoa ja resursseja maarakentamisen parempien käytänteiden käyttöönottamiseksi eri toimijoille. Vuosina 2015-2018 toteutetun alueellisen hankkeen toimista löydät tietoja hankkeen loppuraportista.

Vuoden 2018 syksystä alkaen kiviaineshuollon käytänteitä on kehitetty entistä laajemmassa yhteistyössä osana 6Aika: CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa -hanketta. Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla operoivan hankkeen laajamittaisista toimista löydät tietoa hankkeen kotisivuilta. Varsinais-Suomessa on ehditty järjestää jo useita koulutustilaisuuksia, selvittää paikkatietotarkastelun avulla kiviaineshuollon mahdollisia tukialueita, ja julkaista päivitettyä tietoa maakunnassa syntyvistä maarakentamisen uusiomateriaaleista. Työ CircVol-hankkeessa jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka.

perjantai, 23 maaliskuu 2018 13:37

Luonnonarvojen suojelun ja luonnonvarojen käytön yhteensovittaminen voi olla haastavaa eri tahojen toisistaan poikkeavien, usein vastakkaistenkin intressien vuoksi. Varsinais-Suomen liitossa on käynnissä luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavatyö, jossa tähän teemaan tartutaan muun muassa kiviaineshuollon kannalta. Osana kaavatyötä maakunnan liiton maankäytön suunnittelijat ovat tehneet laajan arviointityön maakuntakaavaan merkittyjen geologisesti arvokkaiden alueiden päivittämiseksi.

Suomessa kulutetaan Infra ry:n arvion mukaan vuosittain ainakin rekkalastillinen (jopa yli 20 tonnia) luonnonkiviaineksia jokaista suomalaista kohden. Mikäli kaikkien varsinaissuomalaisten osuus kiviainesten vuosittaisesta kulutuksesta laitettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Hangosta Inariin ja takaisin – kolmesti! Arvokkaiden geologisten muodostumien lisäksi kaavatyössä onkin kartoitettu myös muun muassa maa-ainesten otolle otollisia alueita. Lisäksi maakuntaliitossa on jo vuosia tehty hanketyötä erilaisten uusiomateriaalien, kuten teollisuuden sivuvirtojen maarakentamiskäytön lisäämiseksi, sekä rakentamisen yhteydessä syntyvien maa-ainesvirtojen koordinaation parantamiseksi.

Geologinen suojelu eroaa muusta luonnonsuojelusta poikkeuksellisen aikajänteensä vuoksi. Tuoreimmatkin harjumuodostumamme ovat vuosituhansien takaa, kun taas kallioalueiden osalta liikutaan vuosimiljoonien skaalalla. Geologiset ominaispiirteemme ovat yhdistelmä viime jääkauden synnyttämiä muodostumia ja ikivanhaa peruskalliota. Suunniteltaessa suojelutoimia ja kiviaineshuoltoa onkin huomioitava, että geologisesti arvokkaisiin muodostumiin kohdistuvat muutokset ovat pääosin ikuisia, eikä muodostumien palautus jälkikäteen ole mahdollista – joskin pienimuotoisia ennallistamis- ja maisemointitoimia voidaan paikallisesti toteuttaa.

Geologisesti arvokkaan alueen suojelumerkintä kohdistuu nimensä mukaisesti alueiden geologiaan, eikä sinällään estä siihen kajoamatonta maankäyttöä, esimerkiksi maa- ja metsätaloutta tai rakentamista. Osa muodostumien ainutlaatuisesta syntyhistoriasta todistavasta geologisesta arvosta on usein katseen tavoittamattomissa muodostuman sisällä. Pääasiallisesti geologisesti arvokkaita alueita suojellaankin maa-ainesten otolta. Kaavamerkinnän taustalla on maa-aineslaki, joka kieltää maa-ainesten oton alueilla, joilla siitä aiheutuisi kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista. Harjujen osalta suojelun lisäperusteena on niiden tärkeä rooli pohjaveden muodostumisessa.

Geologisesti arvokkaita alueita on maakunnassamme useita eri tyyppisiä: kallio-, harju- ja moreenialueita, tuuli- ja rantakerrostumia sekä kivikoita. Maakuntakaavaan merkitään vain maakunnallisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti arvokkaat alueet. Alueet on pääosin tunnistettu erilaisissa kansallisen tason selvityksissä, joista ovat vastanneet pääosin Suomen ympäristökeskus ja Geologian tutkimuskeskus. Luonnoksessa vaihemaakuntakaavan geologisesti arvokkaiksi alueiksi ehdotetaan merkittäväksi kolmatta sataa erillistä aluetta, yhteispinta-alaltaan 270 neliökilometriä.

Kaavatyön aikana alueiden arvoja ja rajauksia on tarkistettu, aiempien kaavojen valmistumisen jälkeen syntyneet asiantuntijaselvitykset huomioitu ja maakunnan eri osien geologisesti arvokkaiden alueiden merkintäperusteita yhdenmukaistettu. Kustakin maakunnan geologisesti arvokkaasta alueesta on luotu kohdekortti, jossa kuvataan alueen keskeisiä arvoja, sekä viitataan asiantuntijaselvityksiin, joihin merkintä perustuu. Tarkempi kuvaus kaavatyöstä, merkintöihin johtavista syistä sekä kaikkien alueiden kohdekortit löytyvät maakuntaliiton julkaisusta Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa tämän linkin takaa.

Laadukkaat luonnonkiviainekset tulevat jatkossakin olemaan tärkein maarakentamisen materiaali. Suojelemalla arvokkaita geologisia muodostumia ja hyödyntämällä luonnonkiviaineksia sekä uusiomateriaaleja viisaasti voidaan osaltaan kehittää kiviaineshuoltoa entistä kestävämpään suuntaan.