PALJON ONNEA KIRJASTOSTA

Kirjoittanut maanantai, 15 huhtikuu 2019 12:35

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, kertoo tuore tutkimus. Vapaus tehdä omia valintoja on tutkimuksen yksi kriteeri. Kun elämä on – suurimmalla osalla – melko hyvää ja sujuvaa, arkiset asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Haluan nostaa onnellisuuspohdintaan yhden erityisen asian: suomalaisen kirjastolaitoksen. Se on kehittynyt 1800-luvun puolivälistä alkaen pienistä paikallisista iduista koko maan kattavaksi, kaikkia kansalaisia palvelevaksi demokraattiseksi kulttuuri-instituutioksi. Kehitys 1960-luvun lainastoista tämän päivän uskomattomaan palvelukirjoon on ollut huima.

Teollisuusneuvos Kustaa Hiekka lahjoitti varat Laitilan kirjastotaloon, joka valmistui vuonna 1937 ja oli siten lajissaan ensimmäinen Suomen maaseudulla. Väinö Hilanne hoiti yksinään kirjaston ja Laitilan Sanomien toimituksen 1960-luvun lopulle asti. Talon arvokkaan rauhallinen ilmapiiri tuli minulle tutuksi kansakoulupoikana vuonna 1964.

Täyteen ahdettu Kustaa Hiekan lukutupa palveli laitilalaisia vuoteen 2006, jolloin uusi, moderni ja ilmava kirjasto valmistui kauppakeskukseen. Sain työssäni olla vaikuttamassa rakennuksen sijaintiin: sinne, missä ihmiset asioivat. Kirjastoauto palvelee kyliä ja niiden kouluja. Omatoimiaikana yhteisiin tiloihin pääsee lukemaan niitä lehtiä, joita ei kotiin ole varaa tilata.

Varsinais-Suomessa on Laitilan lisäksi monia suurenmoisia kirjastoja, esimerkiksi Turussa, Kaarinassa ja Raisiossa. Kirjastoon voi hyvällä omallatunnolla mennä viettämään aikaa, eikä rahapussia tarvita. Herätteisiin voi tarttua aivan vapaasti. Vaski-järjestelmän kautta saa nopeasti harvinaisemmankin opuksen käsiinsä.

Osalta kansalaisista kirjaston ovi on jäänyt avaamatta. En ole mikään lukijatyyppi, kuulee syyksi sanottavan. Kirjastojen valtavaa aineistokirjoa – muutakin kuin romaaneja - ei ehkä vieläkään osata riittävästi markkinoida. Kaikki eivät tiedä, että henkilökunnalle voi esittää visaisiakin kysymyksiä. Uuteen arvoon nousee kirjastosta saatavan tiedon luotettavuus.

Nykyaikainen kirjasto on myös tapahtumapaikka. Näyttelyiden ja satutuntien rinnalle ovat tulleet konsertit, novellikoukut, vaalipaneelit ja seniorien digineuvonnat. 

Kirjaston olemassa olo syö Laitilan kaupungin vuotuisista menoista alle prosentin. Miten paljon hyvää sillä saadaankaan tuhansille ihmisille! Mitä useampi kirjaston oven avaa, sitä edullisempaa toiminta on.

Olen varma, että fantastisella kirjastolaitoksellamme on osuutensa kansamme onnellisuuteen. 

luova vs 2025

KESÄLLÄ UIMAAN?

Kirjoittanut torstai, 11 huhtikuu 2019 16:20

Enää pari kuukautta kesään! Ensimmäisenä tulee mieleen meri ja laiskat päivät rannalla. Edelleen meri on mielikuvissa samanlainen kuin lapsuudessa; puhdas ja houkutteleva. Tuppaa unohtumaan, että nykyään totuus on Saaristomerellä hyvin erilainen. Ennen ei mökkikuulumisia vaihdettaessa peruskysymyksiin kuulunut ”onko teillä paljon levää?” nykyään se tulee aina puheeksi ja vain onnekkaimmat voivat kertoa, että ”ei ole, uimaan päästään!”.

Varsinais-Suomen liitto ja Centrum Balticum toteuttivat tammikuussa kyselyn siitä, mitkä asiat Itämereen liittyen on alueemme ihmisille ja organisaatioille tärkeimmät. Eniten mainintoja sai meren tila, erityisesti Saaristomeren tila. Toimijat peräänkuuluttivat EU:n Itämeristrategiaan liittyen huomiota nimenomaan Saaristomeremme tilan parantamiseen. Todettiin että alueen herkkyyden ja ainutlaatuisuuden vuoksi tulee resursseja keskittää meren ja monimuotoisuuden suojeluun.

Tämä asia ei ole ihan uusi ja keskustelua on käyty ainakin 80-luvulta saakka. Muutoksen nopeutuminen laittaa meidät nyt kuitenkin tilanteeseen, jossa päätökset ja toimet pitää saada nopeasti tehtyä, pelkkä keskustelu ei riitä. Se, että alueella vaikutetaan mm. EU:n Itämeristrategiaan ympäristön suojelun painottamiseksi on luonnollisesti yksi edellytys, että suojeluun saadaan myös rahaa ja resursseja. Tämän lisäksi suojelutoimet tulee saada osaksi arkipäivän toimintaamme ja niin henkilökohtaisia kuin organisaatioidenkin budjetteja.

Uusi kiinnostava aloite on Centrum Balticumin / Saaristomeren Suojelurahaston käynnistämä ”Ainutlaatuinen Saaristomeri” -viestintä- ja markkinointioperaatio. Operaatio Saaristomeri 2019 – 2023 tavoitteena on ”Saaristomeren tunnettuuden ja arvostuksen lisääminen sekä meren puhtauteen vaikuttaminen”.

Ympäristöministeriö on käynnistänyt maaliskuussa 2019 Suomen vesiensuojelun tehostusohjelman, ”Nyt on veden vuoro”. Ohjelman aikana, vuosina 2019 – 2021, myönnetään vesiensuojeluhankkeisiin yhteensä 45 miljoonaa euroa. Vesiensuojelun tehostamisohjelma ”kokoaa tekijät yhteen, varmistaa toimenpiteiden rahoituksen ja luo jatkuvuutta vesiensuojeluun”.

EU:n Itämeristrategiassa meren suojelu eli ”Save the Sea” on ollut alusta alkaen tärkeä prioriteetti, ja nyt strategian 10. vuosikonferenssi kesäkuussa keskittyy myös ympäristöteemaan, mm. kierto – ja jakamistalouden kautta.

Onkin tärkeää, että meillä on sama tavoite niin alueella, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Vanha virsi siitä, että yksin tekeminen on tehottomampaa, pitää erityisen hyvin paikkansa merten suojelussa.

Aloitteita ja intoa tuntuu nyt olevan, mutta onko meillä aikaa? Tulevaan kesään on enää pari kuukautta, joten siitä tullee yhtä leväinen kuin aikaisemmistakin kesistä. Mutta jos nyt pannaan töpinäksi saattaa sitä seuraavat kesät meren rannalla olla jälleen lähempänä mielikuviamme. Ja silloin kesällä uidaan!

ps. Hyvää vaaliviikonloppua kaikille! Tuloksia odotellessa kannattaa lukea Centrum Balticumin vaalinumero josta löytyy hyviä blogeja Itämereen liittyen http://www.centrumbalticum.org/files/4245/Pulloposti_vaalinumero.pdf

SKENAARIOT – TULEVAISUUTEEN ORIENTOITUMISTA YHDESSÄ

Kirjoittanut maanantai, 08 huhtikuu 2019 12:33

Jokaisella meistä on ehkä jotain ajatuksia siitä, miltä tulevaisuus näyttää 20 vuoden päästä? Mitkä asiat vaikuttavat tänä päivänä Suomen ja maailman kehitykseen, entä tulevaisuudessa?

Tulevaisuuden visiointi auttaa meitä orientoitumaan tulevaan. Tulevaisuusskenaarioita ideoidessani minulla on mahdollisuus miettiä erilaisia polkuja – minne olemme menossa, mitä eri tapahtumia luulen tulevaisuudessa tapahtuvan, entä mitä haluaisin ja toivon tapahtuvan? Miten pystyn ottamaan vastaan tulevaisuuden, tapahtui sitten skenaario a, b, c tai (todennäköisin) usean skenaarion sekoitus plus paljon ennakoimattomia yllätyksiä?

Tulevaisuuden pohtiminen – se on myös osa merialuesuunnittelun prosessia. Skenaarioita miettiessäni tulee minun tunnistaa merialueiden kehitykseen vaikuttavat tekijät. Samalla tunnistan mitkä ovat ne tekijät, joihin pystyn vaikuttamaan. Tunnistan myös mitkä tekijät ovat ohjattavissa sekä ne, joihin en pysty vaikuttamaan – joiden vaikutuksiin minun on sopeuduttava.

Sitä usein miettii mihin skenaariot pohjautuvat – mitä materiaalia niiden muodostamisessa on käytetty? Strategiapaperit ja toimialojen tulevaisuusvisiot ovat keskeisiä, mutta niihin ei välttämättä ole kirjattu kaikkea tietoa ja tavoitteita. Eri alojen asiantuntijoiden ja toimijoiden tuominen yhteen samaan työpajaan on yhtä kuin vilkas ja idearikas puheensorina. Työpajassa keskustellessa saan suunnattua ajatukseni tulevaisuuteen yhdessä muiden kanssa, kaikki pääsevät samaan ajattelukelkkaan mukaan yhtä aikaa.

Vaikka merialuesuunnittelu on valtakunnallisesti uusi asia, ei se silti lähde tyhjältä pöydältä, kuten tiedämme. Merialueilla on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan paljon – meidän on hyvä orientoitua tulevaan.

Merialuesuunnittelun ensimmäisen vaiheen kuuleminen järjestetään 10.4.–10.5.2019. Voit tutustua materiaaleihin ja esittää näkemyksesi merialuesuunnittelu.fi -sivun kautta.

 

”KAUKOVIISAUS – MITÄ SE ON?
Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään… Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää...”
(Lainaus korpifilosofi Konsta Pylkkänen teoksessa Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija, 1952.)

INTERVJU MED UNGA RIKSDAGSVALKANDIDATER

Kirjoittanut tiistai, 02 huhtikuu 2019 09:39

Riksdagsvalet närmar sig med stormsteg. Vi heter Helena Parkatti och Anna Funck och vi deltar i Egentliga Finlands påverkarskola. Som påverkarsskolans slutarbete har vi intervjuat två unga kandidater, Emma Lindqvist från Vänsterförbundet och Oscar Hätinen från Centern, om deras synpunkter på några centrala frågor. Påverkarskolans deltagare har också gjort videointervjuer med valkandidater från olika partier. De kommer att publiceras lite senare.

 

Vilka är era viktigaste valfrågor?

Lindqvist: I min valkampanj förespråkar jag bra arbetsliv, avgiftsfri utbildning på andra stadiet, jämn fördelning av välståndet samt samhällets ansvar i kampen mot klimatförändringen.

Hätinen: Mina viktigaste valfrågor gäller utbildning, klimat och säkerhet. Utbildning är nyckeln till framgång. Utbildningen kräver satsningar på alla nivåer. Klimatuppvärmningen kräver mycket åtgärder på global nivå, så att vi kan leva på jorden även i framtiden. Finland drabbas av nya säkerhetshot som vi måste ta på allvar. Vi måste satsa på cybersäkerheten, försvaret och även närpolisverksamhet.

Vad tycker ni att man borde göra för att höja ungas valaktivitet?

Lindqvist: Politiker måste prata mer om ungdomsfrågor och fler ungdomsfrågor borde behandlas i beslutsfattandet. Vi behöver mer unga människor som beslutsfattare för att hålla ungdomsfrågor på dagordningen. Jag tycker att medborgarskap borde undervisas i skolorna, så att unga skulle lära sig om sina möjligheter att påverka samhället.

Hätinen: Skolan och ungas vardag är oftast väldigt steril från politik. Politik anses tråkigt och komplicerat. Det krävs en aning kunskap och förståelse att se politiskt beslutsfattande som intressant. Jag tycker unga borde få mer information om hur man kan påverka i samhället, och även om hur demokratin fungerar. Politik måste introduceras i ett tidigare skede i skolan. Vi borde göra politik mer attraktivt till unga. Politiker borde tala till unga och om unga.

Hur kan Finland garantera finansiering för social- och hälsoservice i framtiden när antalet skattebetalare ständigt minskar och landets hållbarhetsgap växer?

Lindqvist: Vi måste finansiera vår service med progressiv inkomst-och fastighetsskatt och satsa på förebyggande social- och hälsovård. Vi bör vara beredda på arbetets omvälvning så att vi kan säkerställa finansieringen för jämlik service runt om landet och garantera stabila skatteintäkter.

Hätinen: Ett sätt är att höja sysselsättningsgraden, men den blir dag för dag svårare att få upp, och den ekonomiska tillväxten kommer inte att fortsätta förevigt. Vi måste höja pensionsåldern, sänka pensionerna eller höja pensionsavgifter som redan är höga. Vi måste även höja nativiteten samt försiktigt öka på arbetskraftsinvandring. Kostnaderna för att ta hand om våra äldre kommer att växa med flera miljarder i framtiden, det kan hända att vi måste anpassa våra andra kostnader, vilket betyder att nedskärningar är oundvikliga. Vi måste också se på våra social- och hälsovårdssystem pånytt och göra dem mer effektiva.

Vilka åtgärder borde man vidta i Finland för att motarbeta klimatförändringen?

Lindqvist: Vi måste samtidigt minska utsläpp och öka antalet av kolsänkor. Träsk och åkermarker kan utnyttjas som kolsänkor. Vi måste avstå från miljöskadliga företagsstöd och understöda kollektivtrafik så att det blir möjligt för fler människor att använda kollektivtrafik istället för en egen bil; kollektivtrafiken måste vara tillräcklig och fungera bra. Vi bör också sluta understöda kryssningsbåtar med skattemedel. Staten bör understöda hållbart jordbruk och investera i nya innovationer som kan exporteras utomlands.

Hätinen: Energisektorn är den överlägset största utsläppskällan. Den går att göra utsläppsfri rätt så smärtfritt och snabbt. Vi måste satsa mer på kärnkraft på kort sikt och förnybara på lång sikt. Trafiken och privatbilismen övergår naturligt till miljövänligare alternativ. Man borde möjliggöra biobränsen till alla äldre bilar. Nya bilar blir eldrivna av sig själva, för att utvecklingen går så snabbt framåt att alla kommer att övergå till dem. Satsningar kan göras i järnvägar. Fjärrvärmen måste göras fossilfri. Kolsänkorna kan ökas genom hållbart jordbruk och skogskötsel. Vi måste använda mer träd som material, och mindre förorenande betong. Dessutom måste vi minska på vår konsumtion.

Eräänä kevättalven iltana olin koiran kanssa iltakävelyllä pikkupakkasessa. Rauhoittavan iltakävelyn katkaisi nenään kantautuva kitkerä haju. Pysähdyin katselemaan ympärilleni, mutta en heti havainnut käryn aiheuttajaa. Muistin kuitenkin, että olen tuolla samalla paikalla usein ennenkin ihmetellyt tuota samaista hajua. Hoksasinkin hajun todennäköisesti aiheutuvan siitä, että naapurustossa pientaloasukas sytytteli tulisijaa tai lopetteli lämmityskertaa rajoittamalla voimakkaasti tuloilman saantia eli ns. kitupoltolla. Saattoipa siellä palaa myös roskia – paikassa, josta lähimmälle lajittelupisteelle on matkaa vain parisataa metriä. Hajun lisäksi muodostuvan savun väri ja määrä kielivät vääränlaisista ratkaisuista puunpoltossa.

Puun käyttö lämmitysmuotona on lisännyt suosiotaan. Eri puolella Suomea tehdyissä ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin selvinnyt, että puunpoltto heikentää ilmanlaatua, kun haitallisten pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kohoavat lämmityskaudella. HSY:n ilmanlaatumittausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloalueilla jopa 40 prosenttia ilmassa olevista pienhiukkasista voi olla talvisin peräisin puunpoltosta. Lahdessa Launeen omakotitaloalueella tehtiin tutkimus alueen PAH-pitoisuuksista vuonna 2018. Mittausaikana PAH-yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat kaksinkertaiset laissa määritettyyn vuotuiseen tavoitekeskiarvoon verrattuna. Yhdisteille altistuminen lisää muun muassa astma- ja sydänoireita ja pitkällä aikavälillä myös kuolleisuutta.

Vähäpäästöiseen puiden polttoon onkin syytä paneutua erityisesti tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla. Jokainen asukas voi vaikuttaa siihen, kuinka puhtaasti puut palavat omassa tulisijassa. Tärkeintä on käyttää puhdasta ja kuivaa puuta sekä opetella oikea polttotekniikka. Useimmiten se tarkoittaa puiden sytyttämistä päältä.  Jos tulisija on uusi, on syytä tutustua takkavalmistajan käyttöohjeisiin. Välillä voi kipaista talon ulkopuolelle ja tarkkailla syntyvän savun määrää ja väriä ainakin sytytysvaiheessa. Hyvin palavista puista syntyvän savun määrä on vähäinen ja väri vaalea, lähes vesihöyrymäistä. Roskien polttaminen lisää savun muodostumista, mutta saattaa myös vahingoittaa tulisijaa ja arinaa.

Lämmityskaudella kannattaa polttaa puuta päivittäin. Kun tulipesä pysyy lämpimänä sytytyskertojen välillä, puut syttyvät nopeammin ja palavat puhtaammin. Huomaavainen puunpolttoja tarkkailee myös säätiloja. Kylminä talvi-iltoina tai kylmän yön jälkeen saattaa syntyä inversiotilanne. Silloin alimmassa ilmakerroksessa syntyvät päästöt eivät pääse kohoamaan ylös ja poistumaan lähiympäristöstä, koska tuuli ja ilmavirtaukset ovat heikkoja. Pahimman inversion aikaan takan sytyttäminen tietää huonoa ilmanlaatua.  Silloin on hyvä odotella, josko tilanne hetken päästä muuttuisi.

Työtehoseura, HSY ja Turun kaupunki ovat käynnistäneet Kuivaa asiaa -hankkeen, jossa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen puun säilytykseen ja polttamiseen. Valonia järjestää yhteistyössä hankkeen kanssa vuosina 2019–2020 yhteensä 20 neuvontatilaisuutta, joissa pääpaino on puhtaan polttotavan opastamisessa unohtamatta puun varastointia ja säilytystä sisätiloissa.

Vähäpäästöisen puunpolton mietteet mielessäni jatkoin kävelyä. Olisipa hyvä, jos tämänkin korttelin asukkaat löytäisivät neuvontatilaisuutemme. Jos näin ei käy, voisin kai pudottaa kyseisen korttelin postilaatikoihin puunpolton oppaan – kunhan sitä ei vain käytettäisi sytykkeenä.