RADICAL - LOPPUSUORA HÄÄMÖTTÄÄ

Kirjoittanut tiistai, 19 helmikuu 2019 15:20

Turun ammattikorkeakoulun vetämän kaksivuotisen Erasmus+ hankkeen RADICAL loppukiri on käynnistymässä päättyen lokakuussa 2019. Hankkeen perustavoitteena on uudistaa AMK -tasoista insinöörikoulutusta koulutuksen työelämälähtöisyyttä lisäämällä. Tavoitteena on, että jatkossa 4-vuotisesta opiskeluajasta lähes puolet tapahtuisi työssä oppimalla. Radical –hankkeella tavoiteltava malli on myös osittainen vastaus korkeakoulusektorin oppisopimusmallin puuttumiseen. Ohjauksen ja mentoroinnin merkitys korostuu uudessa mallissa vahvasta työelämäyhteydestä johtuen. Tästä syystä vilkaisemme ensin mitä tapahtuu työelämään ohjauksen tiekarttatyön puolella.  

Hack The RoadMap – työelämäohjaus kohtaa ihmisen

Maakunnan yhteistyöryhmän koulutusjaosto käynnisti 2018 keväällä työelämään ohjauksen tiekarttatyön. Sen jalkauttaminen aloitettiin alkuvuodesta 2019 ja pohdinnat siitä mitä käytännössä pitäisi tehdä. Tavoitteena on edistää ohjaustyön ammattilaisten yhteistyötä koulutusta ja työllistymistä tukevien ohjauspalveluiden tuottamisessa koulutustasorajat ylittäen. Avainsanoja ovat palvelumuotoilu, digitaaliset palvelut, osaamisen kehittämiskumppanuudet sekä ennakointitiedon hyödyntäminen. Tiekartan kohdennusta on tarkennettu ohjauksen ammattilaisten työpajassa 11.1.2019 ja mahdollisesti jo toukokuussa 2019 toteutetaan ohjaustyön keskeisten toimijoiden yhteinen Hackathon –tapahtuma Hack The RoadMap FEMMA -hankkeen ja ELY -keskuksen asiantuntijoiden ja resurssien avulla. (ks myös: www. kumppanuusfoorumi.fi)

Eräs hyvin keskeinen kehittämistarve liittyy asiakkaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen kuten niin monessa muussakin palvelussa nykyään. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa palvelut hoidetaan sähköisesti.

”Voisinko tavata jonkun ja kertoa huoleni?”

”Juu! Kyllä meidät löytää Facebookistakin!”

”Äh, tarkoitin… antaa olla…”

Kuulostaako tutulta? Henkilökohtaisen palvelutarpeen korostuminen nousi vahvasti esille mm. 11.1 työpajassa. Digipalvelujen sijaan kaivataan inhimillisiä palveluja, johtuen paisuneesta digiviidakosta. Pelkästään Varsinais-Suomessa koulutusta ja työllistymistä tukevat palvelut käsittävät kymmeniä erilaisia sähköisiä palveluja, joiden kokoamiselle olisi tilausta. Kaikki toki tärkeitä, mutta mistä aloittaa? Niin yrittäjä, opiskelija, me kaikki, tykkäämme saada palvelua totutusta paikasta, puhelinnumerosta, sähköpostista, siis joltain tutulta henkilöltä, kun sitä tarvitsemme. Soitetaan siis sinne, minne aina ennenkin. Suuri haaste on myös saada ohjaustieto joko digitaalinen tai henkilökohtainen toimimaan tavalla, joka olisi johdonmukainen asiakkaan näkökulmasta. Mutta nyt takaisin RADICAL -hankkeen pariin…

Radical -hanke - uusi opintomalli syksyllä 2019

Syksyllä 2019 alkava uusi pilottiopintojakso on tarkoitus toteuttaa osana nykyistä tuotantotalouden opinto-ohjelmaa siten, että ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä opiskelijat hakevat uuteen malliin mukaan. Valitut opiskelijat ja pilottiyritykset saatetaan yhteen siten, että toisilleen sopivat yritys ja opiskelija löytävät toisensa. Ensimmäisen opiskeluvuoden keväästä alkaen opiskelija vuorottelee lähiopetuksen ja työssä oppimisen välillä. Kesäharjoittelu täydentää mallia. Keväällä 2019 jo nykyisiä tuotantotalouden opiskelijoita osallistuu ennakoivaan pilottiin muutamissa yrityksissä mm. Meyerin Turun telakalla. Tavoitteena on testata erilaisia käytännön järjestelyjä.

Henna tuo onnekas savolainen Turussa oli jo edennyt toisen opiskeluvuotensa kevääseen. Opiskelu vuorotteli viikkotasolla nyt tyyliin kaksi päivää Kupittaan kampuksella ja kolme päivää suunnittelutoimistolla. Onneksi yritys sijaitsi Turussa, joten välimatkat jäivät kohtuulliseksi. Kuten aiemminkin Hennan kohdalla, on yritysmentoroinnin merkitys ollut aivan ratkaisevaa opintojen etenemisessä. Projektitöiden kautta ovat opinnot edenneet suunnitellusti.  Henna kokee, että lähiopetuksen ja työssä oppimisen välistä johdonmukaisuutta voisi vielä kehittää toisiaan vieläkin paremmin täydentäviksi. Henna aikoo ottaa tämän esille seuraavassa mentoritapaamisessa. Ja seuraavana vuonna tulisi eteen mahdollisuus lähteä vaihtoon Saksaan. Suottaapi sitä lähteäkin. Paljon asioita.

Seuraamme tässä kirjoitussarjassa jatkossakin hankkeen etenemistä ja työelämäavausten ja syntyvän uuden insinöörikoulutuksen kehittymistä ja ystävämme ”Hennan” polkua tuotantotalouden insinööriopintojen parissa.

Lisätiedot Radical -hankkeesta

Rauni Jaskari

Lehtori, DI / Senior Lecturer, M.Sc.(Eng.)
Turun ammattikorkeakoulu / Turku University of Applied Sciences
Sepänkatu 1, 20700 Turku, Finland
Mobile +358 44 9072 904

Jassi Aho

Projektipäällikkö, RADICAL-projekti

Turun AMK

+358 40 355 0360, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 Radical BoostErasmusTurun amkYrittjtestaVSL

Kirjoitus tukee Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumin ja sen alla toimivan ennakointifoorumin toimintaa. Kumppanuusfoorumi on varsinaissuomalaisen yhteistyön sytyttäjä, jolta löydät varsinaissuomalaiset maakuntastrategian tavoitteita edistävät toimijat, ja niiden muodostamat aktiiviset verkostot. Tule mukaan rakentamaan kanssamme Varsinais-Suomea, jossa elämisen laatu on parasta!

Kuva: Turun amk

ÄLYKÄS KUMPPANUUS

Kirjoittanut torstai, 07 helmikuu 2019 09:22

Viime aikoina olen paininut aluekehittämiseen liittyvän älykkään erikoistumisen käsitteen kanssa ja kokenut ahaa-elämyksiä, mutta voin kertoa, ettei tässä tuoksinassa aina ole kovin älykäs olo. Edistääkseni jotain haluaisin kovasti purkaa asian yleiskielelle, mutta strategiatyössä käsitteet ovat välillä myrkkyä. Määrittelemisen tarve ei kuitenkaan saisi lamaannuttaa toimintaa.

Suomen Mensa määrittelee älykkyyden oppimiskyvyksi ja ongelmanratkaisutaidoksi. Se kuulostaa hyvältä. Mutta kun puhumme älykkäästä strategiatyöstä - jossa mennään kohti yhdessä muotoiltua ja tunnustettua visiota - tähän pitäisi mielestäni lisätä vielä kehittämistaito ja ennen kaikkea -tahto.

Minua viehättää kovasti ajatus kehittämisestä ja kehittymisen mahdollistamisesta. Ystävieni kanssa pohdimmekin juuri, kuuluuko kehittymishalu ihmisyyteen vai onko se luonteenpiirre. Mitä sinä ajattelet? Meidän arviomme mukaan kuuluu: ihmisellä on taipumus innostua uusista asioista, kokeilla ja mennä eteenpäin. Joskus halu tai uskallus tosin nujertuu.

Mutta miksi me täällä Varsinais-Suomen liitossa pohdimme moisia? Koska älykäs erikoistuminen on Euroopan unionin toimintamalli , jossa alueiden (Suomessa maakuntien) tulee tunnistaa julkisen, yksityisen, tutkimus- ja kolmannen sektorin yhteistyössä alueen tulevaisuuden innovaatiopotentiaalisimmat alat, ja edistää niiden kehitystä. Maakunnan liitot ovat tämän prosessin ”omistajia” ja työmyyriä, ja prosessi edellyttää älykkyyttä, mutta yksilöiden sijaan ryhmältä. Yhdessä meidän pitäisi toimia maakunnan elinvoiman ja hyvän elämän puolesta.

Älykkäässä ryhmätyöskentelyssä päästääkin jo ihan uudenlaiselle haastetasolle. Olen opiskellut viime aikoina hiukan yhteistoiminnallisia malleja ja huomaan, että aidoissa onnistumisissa ja erityisesti ristiriitatilanteissa älykkyyden pitäisi edelleen yhdistyä viisauteen. Tarvitaan elämäntuntemusta ja -kokemusta, prososiaalisia arvoja, syvää itseymmärrystä, epävarmuuden ymmärtämistä, tunne-elämän tasapainoa ja suvaitsevaisuutta.

Ei siis riitä, että opin ja osaan ratkaista ongelmani minua hyödyttävästi, vaan täytyy oppia toimimaan ryhmässä ryhmän kannalta edullisesti, ja osata ajatella kokonaisuuden etua. Tästä on muuten kyse myös varsinaissuomalaisessa maakuntaohjelma- ja kumppanuustyössä .

Viisauden määritelmään liittyy usein myös huumorintaju. Onkohan se jopa tärkein tekijä, koska kukaan meistä ei ole täydellisen älykäs tai viisas. Kuten ystäväni totesi, ajaudumme usein alkukantaisiin umpikujiin, joille pitää osata nauraa.

Älykäs erikoistuminen on meillä nyt tapetilla ja kevään aikana kutsumme toimijoita pohtimaan, mitä se meille tarkoittaa ja miten sitä voitaisiin Varsinais-Suomessa yhdessä edistää. Valmisteilla on myös materiaali kasvualojen kansainvälisen esittelyn tueksi. Joskus on hyvä kääriä hihat, luottaa kumppanuuteen ja siihen, että opimme ja määrittelemme yhdessä. Jää nähtäväksi, miten älykkäästi toimimme. Toivottavasti tulet kuitenkin mukaan!

 

 leima  

PS. Varsinais-Suomessa älykkään erikoistumisen painopisteet ovat sininen kasvu ja teollisuuden modernisaatio, innovatiiviset ruokaketjut sekä lääke- ja terveysteknologia.Lue niistä lisää kollegani Esa Högblomin 29.5.2017 julkaistusta kirjoituksesta .

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työryhmä laati viime vuonna maahan uusia taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja. Työryhmän raportti julkistettiin marraskuussa ja esitykset ovat tällä hetkellä lausuntokierroksella.

Työryhmän mietintö lähtee liikkeelle kulttuuri- ja taidekenttää hyväilevällä viestillä. Taide tulee saattaa yhteiskunnan ytimeen vastaamaan taiteen kasvanutta yhteiskunnallista merkitystä. Taiteen kulttuuriset, sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset tulee tunnistaa. Taide tulee nähdä osana laajentuvaa palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa.

Samaan aikaan samojen kabinettien sisällä on viilattu uutta lakia kuntien kulttuuritoiminnasta. Eduskunnan sivistysvaliokunnan arvio tammikuussa hyväksytystä laista käyttää samankaltaisia kieltä kuin edellä mainittu mietintö:

”Kulttuurin ja taiteen yhteiskuntapoliittinen merkitys ja vaikutus tunnistetaan ja tunnustetaan aikaisempaa selkeämmin. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Esitys tukee keskeisiltä osin tulevaisuuden sivistyskuntaa sekä tunnistaa taiteen ja kulttuurin monipuolisen ja tärkeän merkityksen kuntalaisille ja kunnan elinvoimalle.”

Tiivistän ja yksinkertaistan päälauseilla:

Taiteella ja kulttuurilla on aiempaa suurempi yhteiskunnallinen merkitys.

Taiteen ja kulttuurin merkitys tunnistetaan aiempaa selvemmin.

Molemmat väitteet viittaavat muutokseen – asia on kehittymässä suotuisaan suuntaan. Molemmat väitteet perustelevat myös rahoituksen tarvetta. Lisää panostusta on syytä saada, koska näin on. Molemmat viittaavat ”yhteiskuntaan” ja sen ytimeen. Onko näin? Toivottavasti näin on! Mutta mikä on se yhteiskunta, joka ymmärtää kulttuurin merkityksen? Keitä siihen kuuluu?

Turun kaupungin tuoreet tilastot taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta ovat suorastaan hurjaa luettavaa. Sekä kaupungin omat taidelaitokset (teatteri, museot, orkesteri, kirjasto) että ns. taiteen vapaa kenttä tavoittavat vuodessa yhteensä jopa yli kolme miljoonaa katsojaa ja kokijaa.

Laskutavasta riippuen Turun kaupungin ”taiteen vapaaseen kenttään” kuuluu noin nelisenkymmentä organisaatioita. Näiden organisaatioiden työntekijöistä kokopäiväisen ympärivuotisen palkan tekemästään työstä saa 3 prosenttia. Vinoutuma on käsittämätön. Viimeksi tänään (tätä kirjoittaessani) erään turkulaisen vapaan kentän teatterin ammattitekijä mietti some-ketjuissa omaa asemaansa tekijänä. Lehtikritiikki oli tuoreesta näytelmästä kiittävä ja tekijäporukka tyytyväinen. Palkkaa sen sijaan ei saanut kukaan. ”Pitäisikö minun syödä päivälliseksi näitä facebook-profiiliini tulevia tykkäyksiä”, kirjoitti tekijä.

Valtion rahoitus taiteelle on n. 0,8 prosenttia budjetista. Valtion rahoitus suoraan taiteilijoille on n. 0,06 prosenttia budjetista. Kunnat rahoittavat euromääräisesti taidetta ja kulttuuria suunnilleen saman verran kuin valtio. Uusi kuntien kulttuuritoimintalaki tuo vuodessa 0,4 miljoonan euron lisäpanostuksen kulttuurin kehittämishankkeiseen. Onko se ”tärkeän yhteiskunnallisen merkityksen” hintalappu. Se on vajaa 10 senttiä jokaiselta suomalaiselta. Sillä ei taida saada enää edes sitä yhtä irtokarkkia, mikä joskus on ollut pienimmän taloudellisen panoksen mitta.

Meille on syntynyt aivan poikkeuksellisen monipuolinen, kiinnostava ja kiehtova taiteen kokonaisuus, joka on ”yhteiskunnallisesti merkittävää” ja ”yleisön tavoittamaa”, mutta jossa ammattilainen saa työstään vain roposia  ̶̶  jos sitäkään. Se, että näet hyvää taidetta ei tarkoita sitä, että taide voi hyvin. Se tarkoittaa, että sinä voit hyvin! Kuka tulisi realisoimaan rahaksi ja poliittiseksi pääomaksi sen, mistä raportit ja lakien saatetekstit puhuvat?

luova vs 2025

Julkisista ruokapalveluista käydään usein vilkasta keskustelua. Meitä kaikkia kiinnostaa millaista ruokaa lapsillemme päiväkodissa, vanhemmillemme palvelutalossa tai potilaille sairaaloissa tarjotaan. Ruoan laadun ja monipuolisuuden lisäksi olisi toivottavaa, että julkisilla varoilla voitaisiin luontevasti tukea paikallista elinvoimaa ja maataloutta. Paikallisuuden lisäksi kunnat voivat hankinnoillaan parantaa vesistöjen tilaa, sillä esimerkiksi ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä ja ruoan jäljitettävyyttä voisi hankinnoissa vahvemmin nostaa kriteereiksi.
 
Varsinais-Suomi on maamme keskeisiä ruoantuotannon alueita: meillä tuotetaan kolmannes maan leipäviljoista, vajaa neljännes öljykasveista ja yli kolmannes valkuaiskasveista. Varhaisperunasta tuotetaan alueella 70 %, minkä lisäksi 20 % suomalaisista puutarha-, kasvihuone- sekä avomaan viljelmistä sijaitsee Varsinais-Suomessa. Alueemme ruoantuotanto on monipuolista ja kiinnostusta löytyy myös erikoistumiseen ja uudistumiseen. Lisäksi maakunnassamme on suuri määrä raaka-aineita jalostavia yrityksiä sekä elintarvikealan tutkimusta ja osaamista. Jos jossakin, niin meillä olisi mahdollista hyödyntää kotimaisen ruoan rikkaus myös omien kuntiemme keittiöissä. 
 
Viime vuonna julkaistun Motivan tutkimuksen mukaan kotimaisen ruoan käyttöaste varsinaissuomalaisissa kunnissa on kuitenkin alhainen verrattuna moniin muihin maakuntiin. Yksittäistä syytä tähän ei kannata etsiä, sillä parannettavaa on sekä hankintayksiköillä että ruoantuottajilla. Valoniassa pureuduttiin lähiruokahaasteeseen hiljattain päättyneessä ruoantuottajien tarjousosaamiseen keskittyneessä hankkeessa
 
Julkisiin ruokapalveluihin kohdistuu runsaasti vaatimuksia: ruoan on oltava ravitsemussuositusten mukaista sekä edullista. Lisäksi siltä edellytetään maukkautta, monipuolisuutta ja ajanmukaisuutta. Lähialueiden tuotteiden saaminen julkisiin keittiöihin vaatii hankintayksiköiltä määrätietoista toimintaa. Kotimaisten tuotteiden menestymismahdollisuuksia kilpailutuksissa on mahdollista vahvistaa esimerkiksi tuotekohtaisilla hankintakriteereillä. Kriteereiksi voi määritellä kotimaisen tuotannon kilpailuvaltteja, joita ovat muun muassa jäljitettävyys, antibiootittomuus sekä vastuulliset tuotantomenetelmät. Lisäksi kriteereissä voi edelleen korostaa ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat suoraan esimerkiksi vesistöjen tilaan. 
 
Kotimaisia tuotteita on mahdollista saada kuntien keittiöihin myös taloudellisesti järkevästi, kun kriteerien lisäksi huomioi jo kilpailutusvaiheessa satokaudet ja jättää ruokalistojen sisältöön hieman joustovaraa: parhaimmillaan ruokalistat mukautuvat kotimaisten tuotteiden saatavuuden mukaan ja antavat väljyyttä myös uudenlaisten tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluille. Esimerkiksi kotimaisia kasviproteiinin lähteitä tai erikoisempia paikallisia viljatuotteita voi testata ja soveltaa niin, että vaativakin asiakas sekä ympäristö kiittävät. Esimerkiksi Salossa koululaisten tarpeisiin on räätälöity paikallisen tuottajan härkäpaputuotteita.
 
Elintarvikkeiden kilpailutusta on hämmentänyt myös vuonna 2016 uudistunut hankintalaki. Lakimuutosten myllerryksessä ruoantuottajat tuntuvat pudonneen kärryiltä – tuottajien keskuudessa koetaan, että julkisen sektorin kilpailutusprosessi on hankala ja pienten paikallisten toimijoiden menestymismahdollisuudet niin pienet, että heidän kannattaa etsiä asiakkaansa muualta. Julkinen sektori olisi kuitenkin vakaa ja luotettava asiakas, jolta löytyy osaamista, kehittämishalukkuutta ja jopa joustovaraa, kunhan yhteistyö sujuu ja asiakkaat saavat tarvitsemansa ateriat. 
 
Tarvitaan toimia sekä julkiselta sektorilta että tuottajilta, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa julkiset varat virtaavat pois maakunnastamme sellaistenkin tuoteryhmien kohdalla, joita olisi mahdollista hankkia lähiseudulta. Uudistumiskykyä tarvitaan, jotta maatalous alueellamme on tulevaisuudessa kannattavaa. Tähän haasteeseen myös kunnilla merkittävänä asiakkaana olisi mahdollisuus vaikuttaa. Riippumatta siitä, toteutetaanko ruokapalvelut kunnan omana työnä vai ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta, tulee kunnan strategian vahvasti ohjata toimintaa, sillä eri vaatimusten yhdistäminen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa yhteistyölle.

TUNNIN JUNA TUKEE TYÖN MURROSTA

Kirjoittanut torstai, 24 tammikuu 2019 09:37

Työn ja työelämän murros on ollut keskeinen teema julkisessa keskustelussa jo vuosien ajan. Työn murroksella tarkoitetaan esimerkiksi työn tekemisen muotojen ja työsuhteiden moninaistumista. Työelämän murros edellyttää pitkälle vaikuttavia ratkaisuja lainsäädännössä, sosiaaliturvassa ja koulutusjärjestelmässä mutta myös liikenteeseen ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Valtioneuvoston aihetta käsittelevässä raportissa todetaan, että työn tulevaisuuteen liittyviä haasteita on helppo nimetä, mutta työn muutoksen kaltainen monimutkainen ilmiö ei helposti käänny politiikkatoimiksi ja konkreettisiksi ratkaisuiksi. Yksi konkreettinen keino olisi kuitenkin tunnin työssäkäyntialueiden synnyttäminen kasvukolmion varrelle, kuten Turun ja Helsingin välille. Tunnin juna tukisi työn murrosta ja työvoiman liikkuvuutta merkittävästi.

Yhä harvemmalle työelämä tarkoittaa enää koko työuraksi yhdelle paikkakunnalle tai työnantajalle sidottua vakituista työsuhdetta. Uudessa työelämässä liikutaan yhä enemmän koulutuksen, yrittäjyyden ja perinteisemmän palkkatyön välisissä eri pituisten jaksojen pätkissä. Työ on yhä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua ja työtä on oltava valmis ottamaan vastaan kauempaakin ja myös lyhyempien jaksojen ajaksi. Nopeat ja toimivat liikenneyhteydet tekevät osaltaan tämän mahdolliseksi.

Olen itse esimerkki modernista korkeakoulutetusta, joka hankkii tulonsa useammasta eri lähteestä ja joka lähes päivittäin reissaa Helsinki-Turku -väliä junalla. Juna on mieluisin kulkuväline, koska se mahdollistaa matka-aikojen hyödyntämisen johonkin järkevään. Usein pendelöinti kuitenkin myös turhauttaa, sillä aikatauluihin ei voi täysin luottaa, kun hyvin usein odotellaan vastaan tulevaa junaa tai ilmaantuu muita ongelmia.

Turussa ja Salossa on yhteensä noin 40 000 kaltaistani opiskelijaa, jotka pohtivat valmistumisen jälkeistä elämäänsä. Moni haluaisi jäädä Varsinais-Suomeen töihin, mutta usein oman alan työt löytyvät pääkaupunkiseudulta tai muista isoista kaupungeista. Toisaalta Varsinais-Suomessa on pulaa esimerkiksi diplomi-insinööreistä, joita tulisi houkutella valmistumisen jälkeen tänne. Tunnin pituinen työmatka tarkoittaisi sitä, että kodin ja työpaikan sijainti eri paikkakunnilla ei olisi ongelma.

Tunnin junan puolesta puhuu myös myönteiset vaikutukset talouskasvuun, investointeihin, asuntomarkkinoihin ja ilmastonmuutokseen. Harvemmin esillä oleva teema on kuitenkin työelämän laatu, johon liittyy joustavat etätyömahdollisuudet ja työmatkoihin kuluva kohtuullinen aika, jonka saa työajassa hyödynnettyä. Tästä meidän tulisi puhua enemmän, sillä lopulta ne ovat ne arjen pienet asiat, jotka ratkaisevat suurten ihmisjoukkojen pidemmän ajan päätöksiä.