Varsinais-Suomen ilmastotiekartta julkaistiin helmikuun alussa. Ilmastotiekarttaan priorisoitujen alueella toteutettavien sekä valtakunnallisten toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa Varsinais-Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tiekartassa on nyt mukana energia-, liikenne- ja maataloussektorit ja sitä täydennetään muiden sektorien toimenpiteillä jo kuluvan vuoden aikana.

Mikä sitten on ilmastotiekartan merkitys? Mihin sillä vaikutetaan? Tähän on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin on tietysti tärkeä ymmärtää, minkälaisia toimia tarvitaan, jotta Varsinais-Suomi voi alueella tuotettujen päästöjen osalta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kantaa kortensa kekoon yhteisten päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen, herkemmin unohtuva näkökulma on se, minkälaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia meillä tehdyt toimenpiteet saavat aikaan muualla. Millaista uutta teknologiaa meillä kehitetään tai millaisia uusia käytäntöjä tai tutkimustietoa meidän toimestamme syntyy? Kunnianhimoinen alueellinen ilmastopolitiikka voi edesauttaa uusien kasvuyritysten kehittymistä ja varsinaissuomalaiset yritykset voivat saada jalansijaa, kun kaupungit ympäri maailmaa ratkaisevat uusiutuvan energian, vesienhallinnan tai energiatehokkuuden haasteita.

Kysyntä vähähiilisen yhteiskunnan rakennuspalikoille kasvaa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Kiinan hiilineutraaliustavoitteen voi odottaa synnyttävän kysyntäaallon puhtaille teknologioille ja ratkaisuille. Tällaisen mahdollisuuden  edessä ei kannata tyytyä pohtimaan vain maakuntarajojen sisäpuolella syntyviä vaikutuksia. Kun paikallisella tasolla otamme rohkeasti käyttöön uutta energiateknologiaa, liikkumiseen kytkeytyviä digitaalisia ratkaisuja tai uudenlaisia materiaaleja, vahvistamme samalla yritysten mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.  Käynnistyvä EU:n rahoituskausi voi tuoda uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen paitsi rahoitusta, myös verkostoja ja kumppanuuksia kirittämään muutosta ja yritysten tarjoomaa.

Todellisuudessa vielä on kuitenkin matkaa siihen, että olisimme alueen toimilla aktiivisesti ratkaisijan roolissa. Vaikka tiedämme, että esimerkiksi rakentamisesta ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä on mahdollista vähentää hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tavalla, ei muutos ole vielä käynnistynyt riittävällä voimalla. Päästövähennysten toteutuminen edellyttää konkreettisia päätöksiä jokaisen yksittäisen hankkeen kohdalla. Samalla jokainen rakennus- tai infrahanke on myös mahdollisuus kehittää uutta ja saada uusille teknologioille jalansijaa. Ratkaisijaksi ei ryhdytä ilman konkreettisia tekoja.

Monet kunnat ovat jo tarttuneet ilmastohaasteeseen ja pohtivat keskeisimpiä askeleita, uusia avauksia ja tarvittavia yhteistyökumppaneita. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös siksi, että yritykset voivat ennakoida omia ratkaisujaan esimerkiksi energiakysymysten osalta. Ilmastonmuutos on haasteena yhteinen ja siksi kuntien välisen vertailun sijaan kannattaa ymmärtää erilaisten kuntien mahdollisuuksia. Päästöjä on vähennettävä voimakkaimmin siellä, missä päästöjä syntyy, mutta pienuuden taakse ei pidä myöskään piiloutua – vaikka oma osuus päästöistä on vähäinen, voi vaikutus olla suuri, kun tarttuu puhtaiden teknologioiden tuomiin uusiin kasvumahdollisuuksiin ja modernien palveluiden kehittämiseen.

Suomalaiset yritykset ovat jo nyt pärjänneet hyvin kansainvälisissä vastuullisuusarvioinneissa. Energiaratkaisuiden myötä monien yritysten hiilijalanjälki on pudotettavissa jopa murto-osaan nykyisestä. Tämä todettiin hiljattain esimerkiksi Laitilassa, jossa kaupungin tuella laadittiin yritysten energialaskelmia. Ratkaisut edellyttävät määrätietoista yhteistyötä alueen veturiyritysten ja kuntien välillä, jotta myös alihankintaketjun yritykset voivat onnistua. Esimerkiksi biokaasusta ovat monet yritykset kiinnostuneita, mutta tarkoituksenmukaisten laitosratkaisujen aikaansaaminen on edelleen turhan hidasta.

Olemme viime vuosien aikana onnistuneet saamaan yhä vankemman ymmärryksen siitä, missä ilmastopäästöjen osalta Varsinais-Suomessa mennään ja mihin meidän tulisi seuraavaksi suunnata. Uudenlaisia kehittämisen kumppanuuksia rakennetaan, jotta kansainvälisiin mahdollisuuksiin kyettäisiin tarttumaan voimakkaammin. Tästä hyvänä uutena esimerkkinä on meriklusterin hiilineutraaliuteen tähtäävä yhteistyö.

Tiekarttatyö jatkuu, ja tarkoituksena onkin vuosittain tarkistaa, että suunta on oikea. Paljon on vielä myös avoimia kysymyksiä. Erityisen vaikeaa on hahmottaa, millaisia kerrannaisvaikutuksia muuttuneella ilmastolla on esimerkiksi luonnon kantokyvylle ja sitä kautta myös eri elinkeinoille. Edelleen on tarpeen ymmärtää erilaisia alueita ja mahdollisia esteitä, joita aktiivisesti voidaan ryhtyä purkamaan. Visiona kuitenkin on, että vuonna 2035 Varsinais-Suomi on elinvoimainen ja hiilineutraali maakunta, jossa on ennakkoluulottomasti kehitetty ja otettu käyttöön ilmastokestäviä ratkaisuja luottaen osaamiseen, yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen.

NAPPAA ARVOISTA KIINNI MUUTOSMYRSKYISSÄ

Kirjoittanut torstai, 11 maaliskuu 2021 08:46

Muutoksia, epävarmuutta, pelkoakin – kaikkea tätä on viime aikoina piisannut ihan riittämiin. Monet tutut ja totutut asiat eivät enää päde tai ole sallittuja ja monella meistä on varmasti sellainen olo, että on pakko löytää jotain pysyvää, jotain mistä pitää kiinni.

Minulle tämä on tarkoittanut pohdintaa siitä, mikä minun valintojani johtaa ja minkälaiset arvot ovat minulle tärkeimpiä. Oletko sinä koskaan pysähtynyt arvojen äärelle? Arvojen avullahan me tunnistamme, missä elämämme merkitykselliset asiat ovat ja mikä on meille arvokasta. Olen vieläkin hiukan solmussa oman sanoittamisen kanssa, mutta jotain olen oppinut ja hyväksynyt.

Arvot ovat kuin jokaisen oma eettinen navigaattori. Luin tuon jostain, en keksinyt itse. Omien arvojen tunnistaminen auttaa rakentamaan elämästä sellaista kuin haluaa: tavoittelemaan itselle sopivaa työtä, vaalimaan hyvinvointia tukevia ihmissuhteita ja keskittymään siihen, mikä itselle oikeasti on tärkeää. Ilman arvoja häly ja häiriötekijät ympärillämme saavat meidät pauloihinsa ja mahdollisesti väärille urille. Ehkä jonkun asian menetykseen suhtautuu voimakkaammin kuin se omiin arvoihin peilattuna ansaitsisikaan – mutta niin vain tekee, tottumuksesta. Ehkä selviän ilman ulkomaanmatkaa.

Henkilökohtaisten arvojen lisäksi meillä voi olla jaettuja arvoja, niin työyhteisössä kuin laajemminkin. Meidän työpaikallamme on rakennettu Varsinais-Suomen uutta maakuntastrategiaa jo noin puoli vuotta – toivon, että olet ollut mukana tai vähintään kuullut asiasta. Tämä työ on monipuolinen, moniulotteinen ja haastava. Valehtelisin, jos väittäisin, että prosessi on selvä ja tiedän varmaksi, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Mutta kaiken epävarmuuden keskellä minusta tuntuu, että työhön osallistuneita kannattelee jokin yhteinen, vielä lopullista nimeään odottava tekijä: yhteinen arvopohja. Siihen liittyy uudistuminen, rohkeus, kuunteleminen ja kunnioitus.

Strategiatyöhön osallistui talvikuukausina kanssamme noin 120 henkilöä. On varmasti ollut yksi työurani sykähdyttävämpiä kokemuksia seurata, miten työ on edennyt tuntikausien pohdintojen sekä aktiivisen osallistumisen, yhteistyön ja keskustelun kautta. Olemme nyt työssä loppumetreillä visioiden, tavoitteiden ja arvojen muodostamisessa ja seuraavaksi hyppäämme toimenpiteiden kimppuun. Meidän valmistelutiimimme tekee kovasti töitä, jotta saamme yhdessä valmiiksi jotain, johon sekä te että me voimme sitoutua ja josta voimme yhdessä olla ylpeitä.

Arvot kertovat kuka minä ja me yhdessä olemme. Arvoja ei voi keksiä eikä valita sen mukaan, mikä näyttää hyvältä, mikä toimisi kilpailuetuna, saattaisi kaverin tai naapurin huonoon valoon, tai olisi jotenkin kohahduttavaa. Tiedän tämän, koska olen aikaisemmin itse hyljeksinyt joitakin minulle tärkeitä arvoja siksi, että ne eivät sopineet kuvaan, joka minulla oli ”oikeanlaisesta elämästä” – onneksi havahduin asiaan! Myös Varsinais-Suomen arvot kumpuavat jostain meille ominaisesta, eikä niihin ole muilla sanomista.

Olkoon sinun arvosi mikä vain, se muuttuu valtavaksi voimavaraksi, kun sen löydät ja sen hyväksyt. Näin uskon, että meille käy myös maakuntastrategian valmistelussa, kun rakennamme yhteistä ymmärrystä tulevaisuudestamme. Erityisesti vaikeina aikoina ja surun keskellä arvot ovat se langanpää, johon voit tarttua, kun kaikki muu ympärillä tuntuu horjuvan. Ja arvojen kannattelemana me myös rakennamme yhdessä uutta kasvua ja intoa, kaikkien koettelemusten jälkeen.

Noin vuosi sitten aloitimme uuden Central Baltic -ohjelman ohjelmakauden suunnittelun. Nyt monien kokousten, dokumenttien valmistelun ja uudelleenmuokkausten sekä työpajojen jälkeen maaliviiva näkyy melkein horisontissa. Ohjelman sisältö on viimeistelyä ja yksityiskohtien viilausta vaille valmis. Jäljellä on vielä käynnissä oleva julkinen kuuleminen, kansalliset hyväksymisprosessit ja tietenkin pari virallista kokousta.

Ensimmäinen ohjelmanvalmisteluun liittyvä kokous maaliskuussa jäsenvaltioiden edustajien kanssa pidettiin kasvotusten. Mutta kokouksessa ei enää kätelty, muistettiin yskiä hihaan ja pestiin käsiä ja pumpattiin käsidesiä. Mietittiin, miten mahtaa uuden taudin kanssa käydä, onko se kuinka paha ja voiko seuraavaa kokousta pitää kasvotusten. Ei mennyt kuin pari päivää kokouksesta, kun tuli etätyömääräys ja kaikki kokoukset piti peruuttaa ja suunnitelmia muuttaa.

Ohjelmanvalmistelutyön kannalta pandemia tarkoitti sitä, että täytyi sopeutua uuteen tapaan tehdä töitä. Eli työskentelyyn verkossa. Huolestuneena mietittiin, miten onnistuisi päätösten teko ja keskustelu sähköisissä kokouksissa. Isoin kysymys oli, miten käy rajat ylittävän yhteistyön, kun ei voida ylittää rajoja ja tavata. Elättelimme jopa toivoa, että kesällä tai viimeistään syksyllä voitaisiin pitää kokous ihan livenä. Se osoittautuikin liian optimistiseksi ajatukseksi. Mutta kävi niin kuin aina pakon edessä, sopeuduttiin tilanteeseen. Samalla huomattiin, että tämäkin tapa toimii, vieläpä oikein hyvin.

Pieni ihme tapahtui kuitenkin loppukesästä ja pystyimme järjestämään temaattiset työpajat tavalliseen tapaan siten, että ihmiset voivat tavata toisensa. Melkein jokaisessa jäsenmaassa ja Ahvenanmaalla järjestettiin työpajat tällä tavalla. Ainoastaan Ruotsissa järjestettiin verkkotapahtuma huonon tautitilanteen takia. Ilmoittautuneiden määrää täytyi tietenkin pitää tiukasti silmällä ja huolehtia, että tilaa on riittävästi ja että tilaisuus voidaan järjestää määräysten mukaisesti.

Jokaisessa tapahtumassa osanottajien viesti oli yksimielinen: hienoa, että oli mahdollista tavata kasvotusten. Vaikka verkkotapaamisiin kaikki olivat jo tottuneet, ei se korvaa silmätysten tapahtuvaa kanssakäymistä. Tapahtumissa kuuluikin reipas puheensorina, käyntikortteja vaihdeltiin ja tulevia yhteistyökuvioita solmittiin. Vaihdettiin kuulumisia ja tehtiin uusia tuttavuuksia tavalla, mikä ei ole verkkotapaamisissa mahdollista.

Parhaillaan ohjelmanvalmisteluprosessissa on käynnissä julkinen kuuleminen. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan, että siihen liittyvät tapahtumat olisi voitu järjestää livenä. Jokaisessa jäsenvaltiossa ja Ahvenanmaalla tautitilanne on mennyt jälleen pahemmaksi. Webinaarien järjestämisestä on nyt paljon kokemusta, joten tilaisuuksien toteuttaminen meni jo rutiinilla. Suomen, Ruotsin, Ahvenanmaan ja Viron webinaarit sujuivat hienosti ja yli 200 ihmistä on ollut virtuaalisesti paikalla kuulemassa ensi kertaa ohjelman sisällöstä.

Julkisen kuulemisen aikana valmisteluprosessin tärkein työ siirtyy sidosryhmillemme. Toivomme, että jokainen webinaariin osallistunut ja ohjelmasta kiinnostunut käy täyttämässä kyselymme, joka löytyy nettisivuiltamme. Tarvitsemme palautetta, että voimme tehdä ohjelmasta vieläkin paremman, ja että se varmasti vastaa Central Baltic alueen tarpeita. Kysely ja tarvittavat oheismateriaalit löytyvät nettisivuiltamme, tietenkin sähköisessä muodossa.

www.centralbaltic.eu

Linkki kyselyyn: Microsoft Forms

Vuosi 2020 oli monessa mielessä poikkeuksellinen vuosi aluekehityksessä. Se oli viimeinen EU:n ohjelmakauden 20214-2020 vuosista. Viime vuonna uuden ohjelmakauden 2021-2027 ohjelmarahoitusasiakirjojen laadinta oli täydessä vauhdissa ja rahoituksen jakamisesta alueittain käytiin kiivasta keskustelua. Lopputulosta emme rahoituksen alueellisesta jakautumisesta tätä kirjoittaessa vielä lopullisesti tiedä. Asia selvinnee kevään 2021 aikana.

Olemme Varsinais-Suomessa jo vuosia manailleet ja kiroilleet maakunnan kokoon ja tarpeisiin nähden suhteettoman pientä rakennerahastovarojen pottia. Leijonan osa kehittämisvaroista on mennyt Itä- ja Pohjois-Suomeen. Siihen on ollut monia historiallisia syitä alkaen Suomen liittymissopimukseen kirjatuista klausuuleista ja päätyen vahvaan aluepoliittiseen jakomenetelmään. 

Sitten iski Covid-19 ja kansallista ja EU:n rahoitusta olikin yhtäkkiä tarjolla monista eri lähteistä ja monien eri toimenpiteiden rahoittamiseen. Yritysten koronatuista on ollut paljon puhetta ja kaiken kaikkiaan valtakunnassa on näitä yritystukia jaettu jo miljardi.

Koronan negatiivisista vaikutuksista ovat kuitenkin kärsineet muutkin kuin yritykset, niin kunnat kuin kolmas sektori, niin kulttuuri kuin sosiaalipalvelut. Saimme keväällä Varsinais-Suomen liittoon jaettavaksi pienehkön summan ns. AKKE-rahoitusta eli alueiden kestävän kasvun tukemiseksi tarkoitettua rahoitusta. Nopealla ja ketterällä haulla kohdistimme tuen moniin pieniin järjestövetoisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin, joilla ruohonjuuritasolla koronan negatiivisia vaikutuksia pyrittiin vähentämään.  Myös matkailun alueorganisaatioille suunnattiin erityisrahoitusta kesällä 2020. Nämäkin hankkeet ovat jo käynnissä ja tuloksia niistä odotellaan.

On ymmärrettävää, että tässä eri rahoittajien ja rahoitusinstrumenttien sekavassa verkostossa ei hankkeeseen tukea tarvitseva taho löydä aina sitä oikeaa lähdettä. Säännöt ja reunaehdot voivat tuntua sekavilta ja kaikki tieto ei aina tavoita oikeita toimijoita. Siinä meillä rahoittajien edustajilla on peiliin katsomisen paikka. Pyrimme parantamaan tiedotusta ja ohjaamaan hakijoita käytännön asioissa entistä paremmin.

Emme kuitenkaan millään pysty tavoittamaan kaikkia organisaatioita tai asiantuntijoita henkilökohtaisesti tai ”haistamaan” hyviä rahoituskelpoisia hakemuksia, jos meillä ei niistä ole mitään tietoa. Haastankin nyt kaikki varsinaissuomalaiset organisaatiot pohtimaan erilaisia kehittämisideoita alueen elinvoiman edistämiseksi ja yritysten toimintaympäristön tukemiseksi. Rahoitusta on poikkeuksellisen runsaasti, joskin valitettavan nopealla aikataululla, tarjolla niin EU:n rakennerahastojen (ReactEU) kautta kuin kansallisesti alueiden kestävän kasvun ohjelmasta. Näyttäkää, että Varsinais-Suomesta löytyy innovaatioita, kokeiluhalukkuutta ja kehittämiskykyä! Pyritään sitten löytämään oikea rahoitusmuoto toiminnalle.

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.