TUNNIN JUNA ON INVESTOINTI KOKO SUOMEN KASVUUN

Kirjoittanut maanantai, 03 joulukuu 2018 10:14

Muistan miten viime eduskuntavaalien alla Salossa oli vallalla Nokian ja myöhemmin Microsoftin lähdöstä seurannut apatia. Vaalikentillä oli vaikea saada vastakaikua toiveikkaille puheille paremmasta huomisesta. Samaan aikaan Turun telakan osalta oli herännyt toiveikkuus Meyerin astuttua ruoriin vuonna 2014. Harva kuitenkaan uskoi, että neljä vuotta myöhemmin oltaisiin niin vahvassa tilanteessa kuin missä nyt ollaan. Lounais-Suomi johtaa koko Suomen kasvua.

Mikä hienointa, kasvu ei ole vain yhden alan tai yhden paikkakunnan varassa, vaan kasvun vetureina toimivat osaltaan niin auto-, meri- kuin lääketeollisuuskin. Näiden kohdalla on erityisen arvokasta myös se, että nämä toimialat työllistävät edelleen paljon ihmisiä. Pelkästään Meyerin telakka tarvitsee tulevina vuosina lähes 10 000 uutta työntekijää. Kasvun kannalta merkittäväksi pullonkaulaksi onkin muodostumassa osaavan työvoiman saanti. Tässä ydintekijöitä ovat koulutus ja liikenneyhteydet.

Jotta Varsinais-Suomen hyvä tilanne voisi jatkua kasvupiikin jälkeenkin, tarvitaan investointeja, joista tärkein on tunnin juna. Nopeampi yhteys mahdollistaisi työvoiman liikkumisen ja sen myötä Helsinki-Turku –akselista muodostuisi Suomen tärkein kasvun moottori. Liikkumisen siirtyminen raiteille tukisi Suomen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita.

Yhteyden nopeuttakin tärkeämpää olisi saada rantaradan junaliikenteen häiriöherkkyys kuriin. Junien myöhästelystä on tullut tavallista ja tuntuu, että viiveiden kesto on kasvussa. Tunnen monia, jotka ovat joutuneet vaihtamaan junan yksityisautoon puhtaasti siksi, että aikatauluihin ei voi luottaa. Itsellenikin on tuttua joutua lähtemään aiemmalla junalla, mikäli määränpäässä odottaa tiukasti aikataulutettu kokous tai puhetilaisuus.

Salon kaupungille tunnin juna on merkittävä hanke. Meillä siihen liittyy paitsi se, että mahdollistetaan monen salolaisen leivän haku Helsingistä tai Turusta myös useiden miljoonien rakennusinvestoinnit, jotka ovat suoraan yhteydessä ratahankkeeseen. Meillä on osaamista ja kasvuhakuista yritystoimintaa. Ne huutavat mahdollisuutta verkostoitua ja kasvaa. Tunnin juna on tässä mielessä avainkysymys. Ei ollut aivan merkityksetöntä, että Salossa vieraillut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne antoi hankkeelle täyden tukensa.

KIINTEISTÖISTÄ ON HUOLEHDITTAVA MYÖS EPÄVARMOINA AIKOINA

Kirjoittanut keskiviikko, 28 marraskuu 2018 15:03

Kuten mediasta on voinut huomata, koko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutokseen tähtäävä sote-uudistus siirtyy jatkuvasti eteenpäin. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan palveluiden järjestämisvastuun ja muiden tehtävien on tarkoitus siirtyä kunnilta uusiin maakuntaorganisaatioihin vuoden 2021 alusta, mutta maakuntavaalienkin ennakoidaan jälleen siirtyvän. Sote-uudistusta ympäröivä epävarmuus on aiheuttanut tilanteen, jossa tiedostettuihin kehittämisen kohteisiin ei tartuta – esimerkiksi kiinteistöt ovat tällaisessa tilanteessa vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle. Tilanne on ikävä myös niille sadoilletuhansille ihmisille, joita se työn kautta koskettaa.

Olen kiertänyt energiakatselmoinnin merkeissä useita kiinteistöjä, joita uudistus koskettaa: terveyskeskuksia, neuvoloita, paloasemia ja palvelutaloja. Ongelma ei olisi merkittävä, jos olisi kyse lyhyestä siirtymäajasta, mutta investoinneissa on uudistusta odoteltaessa jarruteltu jo useamman vuoden ajan. Jokaisen kiinteistön tärkein ominaisuus on sen kyky toimia tehtävässään. Jotta kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö on mahdollista, tulee huolehtia siitä, että rakennus ja sen tekniikka toimivat suunnitellusti. Ylläpidon ja kunnostusten laiminlyönnillä tai harkitsemattomilla uudistuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sen sijaan saneerausten ohella suunnitelmallisesti parannettu energiatehokkuus pidentää rakennuksen elinikää ja pienentää käyttökustannuksia.

Sote-kiinteistöjä on Varsinais-Suomessa yli 900 ja niiden yhteenlaskettu rakennuspinta-ala on yli miljoona neliömetriä. Karkeasti arvioituna kaikkien Varsinais-Suomen sote-kiinteistöjen yhteenlasketut energiakulut ovat vuodessa noin 22 miljoonaa euroa. Kiinteistöjen kunto on vaihteleva. Vaikka välttämättömät korjaukset on tehty myös uudistusta odotellessa, kunnat siirtävät suurempia kunnostuksia olettaessaan, että panostukset niihin ovat kunnan näkökulmasta turhia hallinnollisen uudistuksen kynnyksellä. Sote-uudistuksen jalkoihin on voinut jäädä tarpeellisiakin kunnostuksia, mitkä eivät ole olleet luonteeltaan akuutteja. Esimerkiksi pidemmällä tähtäimellä hyvinkin kannattavat kalliit investoinnit, kuten lisäeristäminen tai uusiutuvan energian lisääminen saattavat jäädä tekemättä, koska budjettihyödyn epäillään valuvan tulevan maakunnan laariin. Joka tapauksessa sekä kuntien että maakuntien kiinteistöjä ylläpidetään verovaroin, vaikka organisaatioilla onkin omat budjettinsa.

Sote-uudistuksen suunnitelmien mukaan kiinteistöjen omistajuus säilyisi kuitenkin jatkossakin kunnilla, joilta Maakuntien tilakeskus vuokraisi nämä käyttöönsä. Energiatehokkuuden parantaminen pienentäisi siis kiinteistöjen ylläpitokustannuksia kuntien hyödyksi myös uudistuksen jälkeen. Mikäli kiinteistöjen kunnostuksiin liittyviä päätöksiä joudutaan odottamaan vielä pitkään, voi maakunnassa pahimmillaan olla lopulta suuri määrä ongelmakiinteistöjä. Kiinteistöjen huonosta hoidosta kärsivät ensisijaisesti niiden työntekijät ja asiakkaat.

Kuntien kiinteistöjä koskevista päätöksistä merkittävä osa on poliittisia. Sote-uudistuksen takkuilua ei tulisi käyttää tekosyynä investointien välttelyyn. Kaikilta osin kiinteistöihin liittyvää haastetta ei ratkaista pelkästään sote-uudistuksen toteutumisellakaan. Suuri osa poliitikoista on kiinteistöjen hoitoon liittyvissä kysymyksissä maallikoita, mikä on valitettavasti johtanut myös huonoihin ratkaisuihin esimerkiksi sisäilmaongelmaisten kohteiden ylläpidosta päätettäessä.

Kun julkisia varoja käytetään, toivoo jokainen veronmaksaja niiden käytöltä tehokkuutta. Siksi jokaisen asioista päättävän tulisi hankkia riittävästi tietoa päätöksenteon taustalle. Suomen julkisten rakennusten kokonaisarvo on jopa 46 miljardia euroa eikä sillä tulisi uhkapelata. Pahimmillaan tietämättömällä poliittisella päätöksellä sotketaan rakennuksen suunniteltu toiminta ja jopa pilataan rakennus pysyvästi. Kunpa vain vastuu yhteisten varojen käytöstä painaisi riittävästi.

GILLAR DU SVENSKAN?

Kirjoittanut maanantai, 05 marraskuu 2018 20:07

Gillar du svenskan?

Jag har alltid tyckt om svenskan. Om det berodde på ett allmänt intresse för språk, eller om det började med att jag som ung var en stor fan av Carola Häggkvist, vet jag inte. Svenskan var nog också närvarande i vardagen. Jag bodde i Borgå, där ungefär hälften av invånarna var svenskspråkiga då-i-tiden.

Jag ville absolut välja svenska som mitt första främmande språk i skolan, även om det inte alls var i mode då. Många gånger under skolåren undrade jag den inställningen, som de flesta skolkompisarna verkade ha mot svenskan. De tyckte att det var jobbigt, tråkigt och helt onödigt.

Hur som helst, råkade jag bli kär i en svenskspråkig kille. Vi började sällskapa, gifte oss och fick två barn. Mitt i allt hade jag på halvt svenskspråkig familj och tvåspråkiga barn. Vilket med åren betydde, att jag fick bekanta mig med massor av trevliga finlandssvenskar och den finlandssvenska kulturen. Vi valde, att våra barn går i en svenskspråkig skola. Och vi upplever det som en stor rikedom.

Men, samtidigt som vi har velat stöda barnens finlandssvenska rötter, har det varit lika viktigt att se till att de känner finskspråkiga sagor, sånger, och traditioner lika bra och kan använda båda språk lika galant i vilken situation som helst. Hälften av deras bakgrund är ändå alldeles finskspråkig. Nu när barnen redan är tonåringar, är det nog mycket också engelskan som de använder varje dag. Men än så länge hotar den inte användningen av svenskan eller finskan, anser jag.

För mig har det alltid varit en fördel i arbetslivet att kunna svenska. Det har jag behövt i alla jobb som jag har haft, lika mycket som ung sommarflicka på hälsocentralens bäddavdelning som nu som kommunikationschef på Egentliga Finlands förbund.

Egentliga Finland är ett tvåspråkigt (mångspråkig också förstås) landskap, och det kunde vi alla vara glada och stolta över. VI kunde även använda tvåspråkigheten mera synligt som en del av regionens varumärke.

I Egentliga Finlands förbund har vi målen att betjäna och kommunicera också på svenska så mycket som möjligt. Men bra tvåspråkig kommunikation kräver också resurser. Om vi nu ärligt tittar oss själva i spegeln, så kunde vi säkert ännu förbättra oss med detta. Överlag har vi dock på förbundet en positiv inställning till svenskan och försöker uppmuntra personalen att använda den.

Trevlig svenska dagen!

TULISIKS TÖIHIN TÄNNE?

Kirjoittanut maanantai, 05 marraskuu 2018 08:50

Olen ollut varsinaissuomalainen aina, vaikka toisinkin voisi olla. Opinnot vetivät lukion jälkeen Halikosta Turkuun. Maisterin paperit kädessä oli pettymys huomata, ettei yliopistokaupungilla ollut vastavalmistuneelle töitä. Niin sanotut oman alan työt veivät Helsinkiin. Opiskelukaverit olivat nopeasti saman tilanteen edessä. Turku kärsi vääjäämättä korkeakoulutettujen muuttotappiosta.

Itse en halunnut luopua varsinaissuomalaisesta unelmastani. Halusin elää ja perustaa perheeni täällä, joten päätin jäädä. Työmatkaa sitten kertyi ja aikaa junassa kului. Aamuihin junassa tottui paremmin kuin pitkiin iltapäiviin, mutta hommaa jaksoi periaatteesta. Tunnin juna olisi ollut kätevä. Vaikka jossain vaiheessa vähensin päivittäistä pendelöintiä, oli useamman vuoden ajan tärkein kriteeri Turun asumisessa mahdollisimman lyhyt matka rautatieasemalle.

Lähes 10 vuoden jälkeen tilanne on toinen. Kodin lisäksi minulla on nyt täällä perhe ja työ. Koti on siirtynyt juna-aseman kulmilta Kaarinaan. Aurajoen rannan ja terassit olen vaihtanut kesän uintiretkiin ja talven hiihtolenkkeihin Littoistenjärvellä. Tänne sopisi nyt monen opiskelukaverinkin paluumuuttaa.

Varsinais-Suomessa on töitä enemmän kuin täällä riittää tekijöitä. Positiivisen rakennemuutoksen suurin haaste työvoiman saatavuus on realisoitunut ja on kohta todellinen uhka kasvulle. Tunnin junaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Mutta nyt myös toiseen suuntaan. Nopea työssäkäyntialueet yhdistävä juna olisi ratkaisu osaajapulaan. Sillä saataisiin diplomi-insinööritkin liikkumaan.

Osa osaajapulasta johtuu alueen heikosta brändistä. Vaikka teollisuuden positiivisesta rakennemuutoksesta, Uudenkaupungin autotehtaan sankareista ja Meyerin Turun telakan historiallisesta uudelleennoususta on puhuttu valtakunnan medioissa asti, on monelle suomalaiselle Lounais-Suomen ihme tuntematon.

Varsinaissuomalaiseen tapaan emme ainakaan liikaa kehu olojamme. Muistammeko mainita ainutlaatuisen saariston, Turun Suomen eurooppalaisimpana kaupunkina, kaksikieliset opiskelumahdollisuudet, monipuoliset asumisvaihtoehdot maalaismaisemista ruukkielämään ja urbaaniin kaupunkikulttuuriin?

Viime viikolla alkanut Töihin tänne -kampanja hehkuttaa Lounais-Suomen avoimia työpaikkoja ja elämänlaatua muualla Suomessa asuville nuorille ja nuorille perheille. Kampanjaa kannattaa käyttää laajasti sateenvarjona alueen vetovoimaisuutta korostaville tempauksille ja paikallisten toimia viestinviejinä. Voit ohjata kävijöitä www.töihintänne.fi -verkkosivustolle ja jakaa Youtubesta löytyviä muuttajavideoita omissa kanavissasi. Tykkää myös Facebookissa ja seuraa Twitterissä. Hashtagaa #töihintänne #lounaissuomi ja #pore.

AKTIIVISIA KÄYTTÄJIÄ ENERGIAVIISAISSA RAKENNUKSISSA

Kirjoittanut maanantai, 29 lokakuu 2018 10:36

Lokakuun alussa julkaistiin runsaasti ajatuksia ja keskustelua herättänyt kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportti. Ennennäkemättömän laajan raportin viesti on selvä: tarvitaan nopeita päästövähennyksiä, jotta lämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa tarvittavaan 1,5 asteeseen. Tavoitteen saavuttamiseksi ilmakehästä täytyy myös poistaa hiilidioksidia muun muassa talteenoton sekä hiilinielujen avulla.

Koko energiajärjestelmämme on muuttumassa ja fossiilisiin polttoaineisiin nojaavasta energiantuotannosta ollaan irtautumassa. Murros koskee sekä energiantuotannon rakennetta, ohjausta, kulutusta että loppukäyttäjiä. Viime vuonna julkaistussa energiamurrosraportissa nostetaan esille, että energia- ja ilmastoasiat kytkeytyvät entistä vahvemmin innovaatio-, kulutus- ja aluepolitiikkaan. Merkittävimpiä muutoksen ajureita ovat energiateknologia, digitalisaatio, sääntely ja kuluttajien aktivoituminen.

Suomessa kunnat tähtäävät Sitran selvityksen mukaan valtiota kunnianhimoisemmin ilmastotavoitteisiin: Suomi on asettanut hiilineutraaliuden tavoitevuodeksi 2045, kun taas esimerkiksi Turku tähtää hiilineutraaliuteen jo vuoteen 2029 mennessä. Varsinaissuomalaisista kunnista viisi on Hinku-kuntia, jotka ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80% päästövähennyksiä vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030. Kunnat voivatkin olla suunnannäyttäjiä meneillään olevassa energiamurroksessa. On tärkeää muistaa, että poliittisen päätöksenteon ohella myös meidän kansalaisten aktivoitumisella ja valinnoilla on merkitystä: teknologian ja automaation avulla voidaan tehostaa kiinteistön energiatehokkuutta merkittävästi, mutta rakennuksen käyttäjien toiminnan ohjaamisen kautta voidaan saavuttaa noin 10 % energiansäästö.

Energiankulutuksemme on kiistatta suurta ja varsin huoletonta. Energian saatavuudesta onkin tullut meille itsestäänselvyys. Kotioloissa sähkölaskun pienentäminen voi motivoida energiansäästöön, mutta julkisissa tiloissa energiankulutus ei näy loppukäyttäjille, eivätkä kustannussäästöt toimi samanlaisena kannustimena kuin kotitalouksissa.

Energiamurrosraporttia mukaillen olisi tärkeää, että koko energiateemasta laajoine vaikutuksineen tehtäisiin näkyvää ja osallistavaa niin kuluttajille kuin pientuottajille – mahdollisimman konkreettisilla ja hauskoillakin tavoilla. Lisäämällä aiheen kiinnostavuutta loppukäyttäjä tehdään tietoiseksi energiaan liittyvistä arjen valinnoistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan kotona, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Digitalisaation myötä käyttäjien rooli kasvaa entisestään, sillä älykkäät rakennukset ja kuluttajat toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Tulevaisuudessa kuluttaja voi olla myös energiantuottaja.

Miten tämä sitten toteutuisi käytännössä? Kuvitellaan koulu, jossa energia on tehty näkyväksi. Energiasta opitaan ilmiönä: kaikki ovat osa energiajärjestelmää. Oppilaat voivat esimerkiksi tuottaa energiaa pyörillä polkemalla, verrata energiankulutustaan luokkakavereiden kesken ja käydä energiakauppaa keskenään pelin muodossa. Visuaalisen havainnollistamisen avulla lapset oppivat vähentämään vedenkulutustaan käsiä pestessään. Oppilaat ovat rakentaneet tuulivoimaa hyödyntävän taideteoksen, joka syöttää energiaa verkkoon. Koulun katolla olevien aurinkopaneelien tuottaman energian avulla lämmitetään ja viilennetään koulun liikuntatilat. Yhdessä säästetty ja tuotettu energia näkyy rakennuksen seinillä. Rakennusten käyttäjät ovat vuorovaikutuksessa rakennuksen kanssa.

Muun muassa tämänkaltaisten tulevaisuuskuvien toteutumista edistetään nyt monella taholla, myös Valonian työssä. Olemme osatoteuttajana nimenomaan käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta hiljattain käynnistyneessä 6Aika Energiaviisaat kaupungit (EKAT) -hankkeessa. Kokonaisuuden tavoitteena on nostaa mukana olevat kaupungit – Turku, Tampere, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Oulu – kansainvälisiksi esimerkkialueiksi energiatehokkaassa asumisessa, nollaenergiarakentamisessa, monimuotoisen energiajärjestelmän toteuttamisessa, energiatehokkuuden seurannassa ja käyttäjien ohjaamisessa. Hanke rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta.

Kenties tulevaisuuden kuluttajalla on kädessään ranneke, joka seuraa käyttäjäprofiilin mukaan energiankulutusta älykkäissä rakennuksissa? Rannekkeen avulla omaa kulutustaan olisi helppo optimoida ja säästetyn energian voisi syöttää verkkoon muille käyttäjille. Oma päivittäinen energiankulutus näkyisi reaaliaikaisesti ja sitä voisi seurata yhtä helposti kuin vaikkapa tilitapahtumia.