INTERVJU MED UNGA RIKSDAGSVALKANDIDATER

Kirjoittanut tiistai, 02 huhtikuu 2019 09:39

Riksdagsvalet närmar sig med stormsteg. Vi heter Helena Parkatti och Anna Funck och vi deltar i Egentliga Finlands påverkarskola. Som påverkarsskolans slutarbete har vi intervjuat två unga kandidater, Emma Lindqvist från Vänsterförbundet och Oscar Hätinen från Centern, om deras synpunkter på några centrala frågor. Påverkarskolans deltagare har också gjort videointervjuer med valkandidater från olika partier. De kommer att publiceras lite senare.

 

Vilka är era viktigaste valfrågor?

Lindqvist: I min valkampanj förespråkar jag bra arbetsliv, avgiftsfri utbildning på andra stadiet, jämn fördelning av välståndet samt samhällets ansvar i kampen mot klimatförändringen.

Hätinen: Mina viktigaste valfrågor gäller utbildning, klimat och säkerhet. Utbildning är nyckeln till framgång. Utbildningen kräver satsningar på alla nivåer. Klimatuppvärmningen kräver mycket åtgärder på global nivå, så att vi kan leva på jorden även i framtiden. Finland drabbas av nya säkerhetshot som vi måste ta på allvar. Vi måste satsa på cybersäkerheten, försvaret och även närpolisverksamhet.

Vad tycker ni att man borde göra för att höja ungas valaktivitet?

Lindqvist: Politiker måste prata mer om ungdomsfrågor och fler ungdomsfrågor borde behandlas i beslutsfattandet. Vi behöver mer unga människor som beslutsfattare för att hålla ungdomsfrågor på dagordningen. Jag tycker att medborgarskap borde undervisas i skolorna, så att unga skulle lära sig om sina möjligheter att påverka samhället.

Hätinen: Skolan och ungas vardag är oftast väldigt steril från politik. Politik anses tråkigt och komplicerat. Det krävs en aning kunskap och förståelse att se politiskt beslutsfattande som intressant. Jag tycker unga borde få mer information om hur man kan påverka i samhället, och även om hur demokratin fungerar. Politik måste introduceras i ett tidigare skede i skolan. Vi borde göra politik mer attraktivt till unga. Politiker borde tala till unga och om unga.

Hur kan Finland garantera finansiering för social- och hälsoservice i framtiden när antalet skattebetalare ständigt minskar och landets hållbarhetsgap växer?

Lindqvist: Vi måste finansiera vår service med progressiv inkomst-och fastighetsskatt och satsa på förebyggande social- och hälsovård. Vi bör vara beredda på arbetets omvälvning så att vi kan säkerställa finansieringen för jämlik service runt om landet och garantera stabila skatteintäkter.

Hätinen: Ett sätt är att höja sysselsättningsgraden, men den blir dag för dag svårare att få upp, och den ekonomiska tillväxten kommer inte att fortsätta förevigt. Vi måste höja pensionsåldern, sänka pensionerna eller höja pensionsavgifter som redan är höga. Vi måste även höja nativiteten samt försiktigt öka på arbetskraftsinvandring. Kostnaderna för att ta hand om våra äldre kommer att växa med flera miljarder i framtiden, det kan hända att vi måste anpassa våra andra kostnader, vilket betyder att nedskärningar är oundvikliga. Vi måste också se på våra social- och hälsovårdssystem pånytt och göra dem mer effektiva.

Vilka åtgärder borde man vidta i Finland för att motarbeta klimatförändringen?

Lindqvist: Vi måste samtidigt minska utsläpp och öka antalet av kolsänkor. Träsk och åkermarker kan utnyttjas som kolsänkor. Vi måste avstå från miljöskadliga företagsstöd och understöda kollektivtrafik så att det blir möjligt för fler människor att använda kollektivtrafik istället för en egen bil; kollektivtrafiken måste vara tillräcklig och fungera bra. Vi bör också sluta understöda kryssningsbåtar med skattemedel. Staten bör understöda hållbart jordbruk och investera i nya innovationer som kan exporteras utomlands.

Hätinen: Energisektorn är den överlägset största utsläppskällan. Den går att göra utsläppsfri rätt så smärtfritt och snabbt. Vi måste satsa mer på kärnkraft på kort sikt och förnybara på lång sikt. Trafiken och privatbilismen övergår naturligt till miljövänligare alternativ. Man borde möjliggöra biobränsen till alla äldre bilar. Nya bilar blir eldrivna av sig själva, för att utvecklingen går så snabbt framåt att alla kommer att övergå till dem. Satsningar kan göras i järnvägar. Fjärrvärmen måste göras fossilfri. Kolsänkorna kan ökas genom hållbart jordbruk och skogskötsel. Vi måste använda mer träd som material, och mindre förorenande betong. Dessutom måste vi minska på vår konsumtion.

Eräänä kevättalven iltana olin koiran kanssa iltakävelyllä pikkupakkasessa. Rauhoittavan iltakävelyn katkaisi nenään kantautuva kitkerä haju. Pysähdyin katselemaan ympärilleni, mutta en heti havainnut käryn aiheuttajaa. Muistin kuitenkin, että olen tuolla samalla paikalla usein ennenkin ihmetellyt tuota samaista hajua. Hoksasinkin hajun todennäköisesti aiheutuvan siitä, että naapurustossa pientaloasukas sytytteli tulisijaa tai lopetteli lämmityskertaa rajoittamalla voimakkaasti tuloilman saantia eli ns. kitupoltolla. Saattoipa siellä palaa myös roskia – paikassa, josta lähimmälle lajittelupisteelle on matkaa vain parisataa metriä. Hajun lisäksi muodostuvan savun väri ja määrä kielivät vääränlaisista ratkaisuista puunpoltossa.

Puun käyttö lämmitysmuotona on lisännyt suosiotaan. Eri puolella Suomea tehdyissä ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin selvinnyt, että puunpoltto heikentää ilmanlaatua, kun haitallisten pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kohoavat lämmityskaudella. HSY:n ilmanlaatumittausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloalueilla jopa 40 prosenttia ilmassa olevista pienhiukkasista voi olla talvisin peräisin puunpoltosta. Lahdessa Launeen omakotitaloalueella tehtiin tutkimus alueen PAH-pitoisuuksista vuonna 2018. Mittausaikana PAH-yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat kaksinkertaiset laissa määritettyyn vuotuiseen tavoitekeskiarvoon verrattuna. Yhdisteille altistuminen lisää muun muassa astma- ja sydänoireita ja pitkällä aikavälillä myös kuolleisuutta.

Vähäpäästöiseen puiden polttoon onkin syytä paneutua erityisesti tiiviisti rakennetuilla taajama-alueilla. Jokainen asukas voi vaikuttaa siihen, kuinka puhtaasti puut palavat omassa tulisijassa. Tärkeintä on käyttää puhdasta ja kuivaa puuta sekä opetella oikea polttotekniikka. Useimmiten se tarkoittaa puiden sytyttämistä päältä.  Jos tulisija on uusi, on syytä tutustua takkavalmistajan käyttöohjeisiin. Välillä voi kipaista talon ulkopuolelle ja tarkkailla syntyvän savun määrää ja väriä ainakin sytytysvaiheessa. Hyvin palavista puista syntyvän savun määrä on vähäinen ja väri vaalea, lähes vesihöyrymäistä. Roskien polttaminen lisää savun muodostumista, mutta saattaa myös vahingoittaa tulisijaa ja arinaa.

Lämmityskaudella kannattaa polttaa puuta päivittäin. Kun tulipesä pysyy lämpimänä sytytyskertojen välillä, puut syttyvät nopeammin ja palavat puhtaammin. Huomaavainen puunpolttoja tarkkailee myös säätiloja. Kylminä talvi-iltoina tai kylmän yön jälkeen saattaa syntyä inversiotilanne. Silloin alimmassa ilmakerroksessa syntyvät päästöt eivät pääse kohoamaan ylös ja poistumaan lähiympäristöstä, koska tuuli ja ilmavirtaukset ovat heikkoja. Pahimman inversion aikaan takan sytyttäminen tietää huonoa ilmanlaatua.  Silloin on hyvä odotella, josko tilanne hetken päästä muuttuisi.

Työtehoseura, HSY ja Turun kaupunki ovat käynnistäneet Kuivaa asiaa -hankkeen, jossa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen puun säilytykseen ja polttamiseen. Valonia järjestää yhteistyössä hankkeen kanssa vuosina 2019–2020 yhteensä 20 neuvontatilaisuutta, joissa pääpaino on puhtaan polttotavan opastamisessa unohtamatta puun varastointia ja säilytystä sisätiloissa.

Vähäpäästöisen puunpolton mietteet mielessäni jatkoin kävelyä. Olisipa hyvä, jos tämänkin korttelin asukkaat löytäisivät neuvontatilaisuutemme. Jos näin ei käy, voisin kai pudottaa kyseisen korttelin postilaatikoihin puunpolton oppaan – kunhan sitä ei vain käytettäisi sytykkeenä.


KULTTUURI ON SALOSSA POSITIIVISESSA NOSTEESSA

Kirjoittanut keskiviikko, 20 maaliskuu 2019 15:28

Salossa vuosi 2019 on jälleen kulttuurivuosi. Poikkeuksellisen tästä vuodesta tekee kuitenkin se, että näkyvissä on selkeitä ja tarpeellisia korjausliikkeitä kulttuurisektorilla. Kulttuuriavustuksiin on tehty 30 000€:n korotus ja osoitteena on erityisesti lasten ja nuorten kulttuuritoiminta. Kulttuuripalveluiden yksikköön perustetaan lisäksi uusi vakinainen ja täysiaikainen kulttuurituottajan toimi. Toukokuusta alkaen Salossa on kaksi kulttuurituottajaa. Näyttäisi siis siltä, että Salossa löytyy yhteinen poliittinen näkemys siitä, että kulttuurilla on merkittävä osuus kaupungin jälleenrakentamisessa ja kehittämisessä.

Viime vuosina Salossa ja Salosta käydyssä keskustelussa on painottunut talouden heikko tila ja kaupunkia on vaivannut pessimistinen asenneilmapiiri ja imago-kuva. Leikkaukset ovat osuneet ankaralla kädellä myös kulttuuripalveluihin. Jotta en tikusta silmään saisi, totean, että näkymät salolaisen kulttuurin osalta näyttävät nyt hyvältä pitkästä aikaa. Jatkosuunnitelman tulee kuitenkin sisältää selkeä tavoite Salon hivuttamisessa lähemmäs valtakunnallista keskiarvoa kulttuuriin satsatun rahan määrässä.

Kulttuurin kolmas sektori on viimeisten vuosien aikana tuottanut valtavan määrän tarjontaa kaupunkilaisille. Optimismi kaupungin tulevaisuuden suhteen on ollut voimavara, joka on synnyttänyt paljon uutta toimintaa ja viestinyt positiivista tunnelmaa myös Salon rajojen ulkopuolelle kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Tapahtumista muun muassa suuren suosion saavuttanut syksyn 2018 Taiteiden Yä sekä SaloJazz Festival ja Salo Irish ovat tapahtumia, jotka on synnytetty rakennemuutoksen kurimuksesta huolimatta. Kaupungin tukea on ollut näillekin toimijoille tarjolla, mutta hyviä tuloksia saadaan aikaan omalla työllä ja siihen uskomalla.

Kolmannen sektorin aktiivinen toiminta näkyy myös salolaisten kulttuuriyhdistysten ja kaupungin välisen keskustelufoorumin, Kulttuurikumppaneiden, perustamisessa. Toiminnassa korostuu monialaisuus ja alueellisuus. Vaikuttaminen päätöksentekoon vaatii suoraa yhteydenottoa eri kuntasektoreiden virkamiehiin, lautakuntiin ja aktiivista yhteydenpitoa myös paikallisiin yrityksiin. Kulttuurin puolesta puhuminen on hikistä työtä - perusteluja, näkökulmia ja sinnikästä vetoamista. Turha vaatimattomuus on syytä unohtaa.

Monipuolisella kulttuuritarjonnalla on kaupungin houkuttelevuudessa vahva rooli. Toivottavasti kaupungin poliittiset päättäjät ja virkamiehet ovat nyt pysyvästi sitoutuneet kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Alku näyttää hyvältä.

luova vs 2025

EU-BYROKRAATILLA KEVÄTTÄ RINNASSA

Kirjoittanut maanantai, 18 maaliskuu 2019 14:22

Varsinais-Suomen liiton tiloista käsin hallinnoidaan yhtä EU:n monista niin sanotuista rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista, Central Baltic -ohjelmaa. Ohjelmasta rahoitetaan julkisen sektorin yhteistyöhankkeita, joissa on kumppaneita ohjelman eri maista. Itse työskentelen ohjelman hallintoviranomaistehtävissä, eli vastaan ohjelman toteutuksesta ja raportoin siitä niin jäsenvaltioillemme (Suomi, Latvia, Ruotsi ja Viro) kuin komisiollekin.

Kevät on minulle aina pysähtymisen ja analyysin paikka. Hallintoviranomaisen yksi tärkeimpiä tehtäviä ajoittuu nimittäin kevääseen, kun kokoamme toiminnastamme vuosiraportin jäsenvaltioille ja komissiolle. Vuosiraportti kattaa kuluneen vuoden ja tiivistää sen, olemmeko lähestymässä tavoitteitamme, miten asetetut indikaattorit ovat toteutuneet, miten olemme tiedottaneet työstämme ulospäin tai miten hankkeemme tukevat Itämeri-strategiaa.

Minulle tämä on aina ollut yksi mieluisimpia työtehtäviä. Arkisen aherruksen keskellä ei tahdo aina huomata, miten paljon tai vaikuttavia asioita saamme aikaiseksi. Kun taas kuluneen vuodeen saa vetää yhteen ja tiivistää, huomaa, mitä kaikkea yhteen vuoteen mahtuukaan.

Vuoden 2018 loppuun mennessä ohjelmamme oli rahoittanut 97 hanketta. Yhteensä näille hankkeille on myönnettu noin 109 miljoonaa euroa. Ensimmäiset hankkeet alkoivat vuonna 2015 ja viime vuoden loppuun mennessä jo lähes 50 hanketta on loppunut tai loppusuoralla. Nyt tuloksia on siis jo kertynyt runsaasti!

Olemme rakentaneet ohjelman niin, että meillä on 11 tavoitetta. Jokainen tavoite on tarkasti määritelty muutoksena; rahoitusta saadakseen hankkeen on osaltaan luotava tuota muutosta. Ei siis riitä tehdä vain suunnitelmia, pohtia ongelmia tai laatia malleja. Jokaisesta hankkeesta on synnyttävä konkreettinen tulos ja muutosta alueelle.

Vuoden 2018 raporttiin pääsen raportoimaan vaikkapa seuraavanlaisesta: hankkeidemme työn tuloksena on laadittua ja toteutettu toistakymmentä uutta kansainvälistä opinto-ohjelmaa ammatillisen koulutuksen oppilaitoksissa, yritykset ovat saaneet myytyä tuotteitaan uusille, EU:n ulkopuolisille, markkinoille ja yli 20 Itämereen laskevaa kuormituslähdettä on saatu poistettua. 

Hankkeemme ovat saaneet hyvin näkyvyyttä perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa ja sitä kautta tulokset leviävät laajasti. Ehkä itsekin olet huomannut kirjoitettavan LightsOn-hankkeen sovelluksista, jotka herättävät Kuusiston linnanrauniot eloon  tai Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitin avaamisesta keväällä Turusta Ruotsin Hudiksvalliin, josta voi jatkaa edelleen Norjan Trondheimiin, tai Blastic-hankkeesta joka on selvittänyt mikromuovin reittejä mereen ja keinoja vähentää muoviroskaa alueellamme. 

Nettisivullamme on tietokanta, johon keräämme kaikista hankkeista yleisesittelyn lisäksi linkit tuloksiin tai kerromme tarinoita hankkeen etenemisestä. Voit hakea sinua aiheeltaan tai maantieteellisesti kiinnostavia hankkeita. 

Tämän kevään aikana ohjelman työtä arvioivat myös ulkopuoliset henkilöt. Heidän tehtävänään on käydä läpi hankkeita ja niiden etenemistä ja arvioida, onko ohjelma saavuttamassa tavoitteitaan. Tulokset saadaan myöhemmin keväällä ja niistäkin laitan tiivistelmän vuosiraporttiini. Mieluusti jaan heidän havaintojaan täälläkin. Tärkeintähän on, että EU-rahoja käytetään järkevästi ja selvityksista saadaan tälle joko varmistus tai vinkkejä entistä parempaan rahojen käyttöön.

Minun täytyy siirtyä takaisin komission raportointipohjan pariin; määräaika lähestyy hetki hetkeltä. Sinulle toivotan hyviä lukuhetkiä tietokantamme ja hankkeidemme tulosten parissa!

MAKU-SOTE KAATUI - MITÄ NYT TAPAHTUU?

Kirjoittanut tiistai, 12 maaliskuu 2019 11:14

Maakunta- ja soteuudistus kaatui ja maan hallitus samalla. Reaktiot ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Joillekin nurinmeno on ollut surullinen ja turhauttava kokemus, toiset taas ovat tunteneet vahingoniloa ja jopa hilpeyttä. Niin tai näin, myös poliittinen elämä jatkuu. Uudistuksen tarve ei ole kadonnut mihinkään.

Projektin tarkoitus oli muodostaa Suomeen 18 monialaista maakuntaa. Niiden päätoimiala olisi ollut sosiaali -ja terveystoimi, mutta mukaan olisi ympätty myös paljon muuta, mm. maakuntien liittojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten nykyiset toimet. Tuloksena olisi ollut organisaatio, jonka budjetti Varsinais-Suomessa olisi ollut n 1.7 miljardia. Kuvan erosta suunnitellun uuden ja vanhan välillä saa, kun muistaa, että nykyisin maakunnan liittoa pyöritetään vajaan neljän miljoonan talousarviolla.

Jälkiviisaasti voi sanoa, että maan hallitus yritti haukata liian suuren kakkupalan yhdessä vaalikaudessa. Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa on pakko edetä lyhyin harppauksin, erityisesti, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut selvästi yhteiskunnallisemman roolin kuin takavuosina. 

Tällä hetkellä eletään merkillisessä välitilassa ja odotetaan valtionvarainministeriön uusia ohjeita jo myönnettyjen valmistelurahojen käytöstä. Muutostoimistoja ei voi ajaa yhdessä viikossa alas, mutta tositoimiin päästään vasta, kun maassa on uusi hallitus ja sillä on ohjelma.

Oma ennustukseni on, että seuraava hallitus lähtee liikkeelle sote edellä. Uudistus on pakko tehdä jo pelkästään siksi, että maan eri osissa palveluiden saatavuus vaihtelee paljon ja toisaalta sen vuoksi, että kuntien rahat eivät nykyjärjestelmään yksinkertaisesti riitä. Suomen valtio velkaantuu koko ajan, emme voi luoda järjestelmiä, joiden maksumiehiä ovat lapsemme ja lastenlapsemme.  Mutta juuri tällä hetkellä kaikki valta on olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti kunnilla. Mikään muu taho ei ole oikeutettu tekemään mitään.

Projektin toisen puoliskon, maakuntauudistuksen, tulevaisuutta on kenties vielä vaikeampi arvioida kuin sotea. Tylsästi voi sanoa, että kaikki riippuu poliittisesta tahdosta. Hallintoa ei kannata uudistaa uudistamisen ihanuudesta, mutta mihinkään ei pääse siitä, että maakuntien liittojen, elyjen, avien ja TE-toimistojen toimintoja pitää tuoda lähemmäs nykypäivää ja päällekkäisyyksiä poistaa. Pienen haasteen tuo se tosiseikka, että maakunnat ovat itsenäisiä kuntayhtymiä, elyt, avit jne. puolestaan valtionhallinnon käsikassaroita.

Varsinais-Suomen liitto aloittaa joka tapauksessa jo tänä keväänä omien toimintojensa kehittämisen. Virkamies ei koskaan saa jäädä suremaan vanhaa. Uudistukset seuraavat toisiaan, jokainen juttu pitää tehdä innostuneesti ja korkealle viritetyllä kunnianhimolla.