JÄTEVESILIETTEISSÄ SUURI KIERTOTALOUSPOTENTIAALI

Kirjoittanut perjantai, 26 elokuu 2016 09:13

On olemassa monia asioita, jotka ovat suurimman osan ihmisistä elämässä hyvin näkymättömiä, mutta joihin kohdistuu rajatuissa piireissä hyvinkin suuria intohimoja. Yksi tällainen asia on jätevesilietteet.

Toimin Lounais-Suomen jätehuoltopolitiikan laatimiseen liittyvien hyvin keskustelevaisten ja välillä kiihkeiksikin yltyneiden Lietehuolto-työpajojen vetäjänä. Työpajoissa oli kattava edustus kaikista intressiryhmistä. Paikalla oli niin haja-asutusalueiden asukkaita, maanviljelijöitä, lietehuoltoyrittäjiä, jätevesipuhdistamojen edustajia kuin myös kuntien ja ELY-keskuksen edustajia. Paljon keskustelua herätti muun muassa pitkät lietekuljetusmatkat maakunnan reunamilta harvoihin vastaanottopisteisiin.

Näkökulmia lietekuljetuksiin on useita. Lietehuoltoyrittäjillä on huoli pitkistä kuljetusmatkoista ja niiden vaikutuksista asiakasmaksuihin. Turun seudun puhdistamo Oy taas suhtautuu kielteisesti lietteiden laskemiseen siirtoviemärilinjoihin. Oma asiansa on vielä kuljetusten ja lietteiden paikallisen maanviljelykäytön ympäristövaikutukset.

Pohja työpajoissa käydyille keskusteluille on jätelaki, joka edellyttää esimerkiksi, että lietekuljetukset on järjestettävä luotettavasti olosuhteista riippumatta ja palveluehtojen on oltava kohtuulliset ja syrjimättömät. Kaukana laita-alueilla asuvia ei siis voi rokottaa kalliilla tyhjennystaksoilla vaan sakokaivot ja umpitankit pitää tyhjentää ajallaan ja varmasti. Kuitenkin selvitysten mukaan Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n alueella lietteistä päätyy tällä hetkellä teille tietymättömille lähes kolmasosa eli 30 000 m3. Ympäristön ja laillisen hyötykäytön kannalta tämä on suuri epäkohta.

Vuonna 2014 päättyneessä Valonian Putsareista pelloille -hankkeessa selvitettiin haja-asutuksen jätevesilietteiden paikallisen maanviljelykäytön edellytyksiä ja toimintamalleja. Lietteissä todettiin olevan vähän ravinteita peltolannoituksen kannalta, mutta maanparannusvaikutus eloperäisen aineksen levittämisen osalta oli myönteinen.

Lietteiden kuljetusten ympäristövaikutukset olisivat vähäisemmät, jos maanviljelijät tyhjentäisivät lähialueidensa lietesäiliöt. Tyhjennyskalustona toimii tavanomainen maatalouskalusto ja lietetyhjennykset olisivat kaivattua sivutuloa maanviljelijöille. Pienimuotoista tyhjennystoimintaa tekevät nytkin monet maatalousyrittäjät. Haasteena tulevaisuudessa on, että nämäkin tyhjennykset pitää kirjata jätehuoltorekisteriin, mikä voi olla suuri kynnys sivutoimiselle yrittäjälle.

Lietehuoltoon liittyy paljon haasteita, mutta kiertotalouden kannalta jätevesilietteissä on valtakunnallisesti merkittävä potentiaali. Pelkät hajajätevesilietteet eivät tahdo yksin riittää kannattavaan liiketoimintaan, mutta yhdistettynä muihin jakeisiin ja uusiin hyödyntämistapoihin niistäkin saataisiin irti mittavia hyötyjä. On siis erityisen tärkeää, että lietteisiin liittyviä ongelmakohtia aletaan johdonmukaisesti taklaamaan – yhteistyössä totta kai.

Kesällä moni on jälleen kokenut konkreettisesti vesistöjen heikentyneen tilan. Aamu-uinti Saaristomerellä on vaihtunut jokakesäiseen sinileväsadatteluun tai tuskailuun ruovikon valtaamasta rannasta.

Onneksi yhä useampi ryhtyy surkuttelusta toimeen. Vesiensuojelua työkseen tekevän näkökulmasta on ilahduttavaa, kuinka monet ovat aidosti kiinnostuneet vesistöjen tilasta ja myös valmiita näkemään vaivaa niiden hyvinvoinnin eteen.

Vapaaehtoistyön merkitys vesistöjen suojelussa ja kunnostamisessa onkin kasvanut merkittäväksi. Myös Varsinais-Suomen alueella toimii useita paikallisia vesiensuojelu, vesistöjen kunnostus- ja hoitoyhdistyksiä, jotka tekevät korvaamattoman arvokasta työtä paikallisten vesistöjen hyvinvoinnin eteen. Aktiivisia yhdistyksiä ovat muun muassa Laukanlahden suojeluyhdistys, Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys, Haavaisten sekä Nuikonlahden vesiensuojeluyhdistykset sekä Vehmaan vesistöjen hoito- ja suojeluyhdistys.

Valtakunnallisestikin katsottuna toimivia yhdistyksiä yhdistää tiivis yhteistyö jäsenien, maa- ja vesialueiden omistajien ja muiden alueella toimijoiden kesken. Monesti muun muassa maanviljelijäjäsenten panos yhdistysten toiminnassa on merkittävä. Haasteena monissa yhdistyksissä taas on vesiensuojelutoimien toteutukseen tarvittava rahoitus, jota on vaikea saada ja työlästä hakea. Rahoituspolut tyssäävät monesti myös vaadittaviin omarahoitusosuuksiin.

Usein yhdistykset toimivat muutaman todellisen aktiivin hartiavoimin. Suomen ympäristökeskuksen johtama vesistökunnostusverkosto jakaa vuosittain Vuoden vesistökunnostaja -palkinnon henkilölle, hankkeelle, yhdistykselle tai yhteisölle, joka on tehnyt esimerkillistä työtä vesistöjen kunnostuksen eteen.

Palkinto on ansaitusti viime vuosina myönnetty toimijoille, joiden pohja on vapaaehtoistyössä. Kesäkuussa palkinto myönnettiin Pro Puruvesi -yhdistyksen perustaja Reijo Jantuselle. Noin kuusi vuotta vanhalla yhdistyksellä on jo 1200 jäsentä. Viime vuonna palkinto myönnettiin vapaaehtoistyöorganisaatio Virtavesien hoitoyhdistykselle. Yhdistys on tehnyt arvokasta työtä erityisesti Uudenmaan virtavesien kunnostamiseksi.

Meistä jokainen nauttii paikallisista vesistöistä tavalla tai toisella. Puhtaat vedet mahdollistavat monenlaisen virkistys- ja yritystoiminnan. Kannustan kaikkia ryhtymään aktiivisiksi vesistötoimijaksi ja liittymään paikalliseen vesiensuojeluyhdistykseen. Myös omilla arkipäivän teoilla ja valinnoilla voi vaikuttaa vesien tilaan. Vinkkejä antaa esimerkiksi Vaikuta vesiin -kampanja.

GEOKÄTKÖILYN AVULLA VARSINAIS-SUOMI TUTUKSI

Kirjoittanut perjantai, 01 heinäkuu 2016 11:50

Geokätköily on mukaansa tempaava harrastus, jossa etsitään maastoon piilotettuja kätköpurkkeja.

Kätköily sai alkunsa vuonna 2000, kun siviilikäyttöön tarkoitettujen paikannuslaitteiden tarkkuus parani Yhdysvaltojen poistaessa häirinnän GPS-signaalista. Amerikkalainen tietotekniikkakonsultti halusi testata paikannustarkkuutta ja piilotti maastoon suuren ämpärin lokikirjoineen, julkaisi koordinaatit netin keskusteluryhmässä ja kehotti etsimään kätkön. Näin syntyi maailman ensimmäinen geokätkö.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Keravalle ilmaantui Suomen ensimmäinen kätkö, joka on edelleen aktiivinen. Tänä päivänä Suomessa Uusimaa pitää kärkisijaa kätköjen määrässä (9100 kpl). Varsinais-Suomessa kätköjä on noin 5200, joka on toiseksi eniten kaikista Suomen maakunnista. Nykyisin kätköjä löytyy lähes jokaisesta maailman kolkasta ja maailmanlaajuisesti niiden määrä lähentelee jo kolmea miljoonaa.

Kätköpurkin sisällä on lokikirja, johon merkitään oma nimimerkki ja löytyneet kätköt kirjataan netissä geo-kätköilysivustolle. Haastetta harrastukseen tuovat nerokkaasti piilotetut purkit, joiden etsimisessä voi vierähtää usein hyvinkin paljon aikaa. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että purkki on piilotettu lähimpään kivenkoloon tai puun oksaan. Välillä etsimisessä pitää luovuttaa ja palata samaan paikkaan myöhemmin paremmalla onnella.

Purkista saattaa löytyä myös jäljitettäviä esineitä, jotka muut geokätköilijät ovat lähettäneet maailmalle. Niillä on usein jokin tavoite tai määränpää. Kätköilijät liikuttavat esineitä kätköstä toiseen ja edesauttavat niiden matkaa maailmalla. Oma Suomi-hirveni seikkailee tällä hetkellä lähellä New Yorkia. Vein sen muutama vuosi sitten lomareissulla Salosta Wieniin, josta se jatkoi matkaansa tapaamani kätköilijäpariskunnan mukana.

Kätköily on vienyt minut moniin paikkoihin, joissa en olisi muuten tullut käyneeksi. On ollut uskomatonta huomata, miten paljon nähtävää ja koettavaa on ollut pelkästään jo oman kotikunnan lähimaastoissa. Harrastus kulkee myös aina mukana, koska purkkeja etsitään kännykän tai erillisen GPS:n avulla.

Moni etsii kätköjä lomareissujen yhteydessä tai matkustaa varta vasten geokätköjen takia. Kätköpaikassa on yleensä jotain erityistä, kuten esimerkiksi nähtävyys tai hieno näköala. Kätkön kuvaus esittelee paikkaa tarkemmin, esimerkiksi sen historiaa.

Matkailun näkökulmasta aktiviteetti onkin erinomainen tapa tutustuttaa niin kotimaan matkailijoita kuin ulkomaalaisia alan harrastajia maakuntaamme.

KOHTAAMISIA KASVOKKAIN

Kirjoittanut keskiviikko, 29 kesäkuu 2016 13:03

Odotamme pian kotiin maailmalta palaavaa poikaa. Toivottavasti hän on rapakon takana oppinut ainakin keskustelukulttuuria. Liian usein Suomessa keskitytään itseen ja omiin asioihin. Miksemme kysy muilta, mitä heille kuuluu?

Kampaajani kertoo työnsä olevan helppoa: kuunnella ihmisten tekemisiä ja elämäntarinoita. Totta kai oma napa on meitä lähimpänä. Eikö kuitenkin kannattaisi kohdistaa katse muihin?

Töissä meillä on meneillään ikäihmisten vapaaehtoistyöhön liittyvä hanke. Joku viisas on sanonut, että avain onnelliseen elämään on auttaa muita. ”Key to happy life is helping others!”

Meillä kaikilla on arkielämän pieniä ja suuria vaikeuksia. Usein maailma tuntuu oikeasti kaatuvan päälle. Ongelmista ei osaa lähteä kerimään valoisampaa tietä.

Amerikan keskustelukulttuuri lienee osin melko pinnallista. Silti: on voimaannuttavaa kohdata iloisia ja kiinnostuneita ihmisiä. Pojan koulukaverit luulivat minua joskus haastattelijaksi. Halusin tietää meillä majailevien nuorten miesten nimen, koulun ja harrastukset.

Sananlaskun mukaan puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. Sen voisi 2010-luvulla jo unohtaa. Yritetään kesällä kohdata kasvokkain ja kysyä kuulumisia.

Vietimme kevätillan viiden perheen kesken Raision luontopolulla. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumiset ja kuulla kesäsuunnitelmat. Parin sähköpostin jälkeen paikka ja retkieväät oli sovittu. Kerta oli kymmenes.

Hienoja luontokohteita Varsinais-Suomessa riittää. Tämän sosiaalisen innovaation saa vapaasti lainata!

ALUEELLINEN KESTÄVYYS KIERTOTALOUDEN OPEIN

Kirjoittanut tiistai, 21 kesäkuu 2016 11:15

Muutokset globaalissa toimintaympäristössä voivat johtaa siihen, että alueellisen omavaraisuuden kasvattaminen on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, materiaalikustannusten nousu ja toimitusaikojen piteneminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuva tuotantomahdollisuuksien kaventuminen voivat toimia työntövoimina alueellisen raaka-aineomavaraisuuden lisäämiseen. Alueellisen omavaraisuuden kasvattamiseen liittyy kiinteästi alueellinen kestävyys, kiertotalous sekä käsite urban mining.

Alueellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan vaikutukset eivät ylitä alueen kantokykyä tuottamalla negatiivisia vaikutuksia ekologisten, sosiaalisten tai taloudellisten systeemien toiminnoille. Alueet ovat kuitenkin erilaisia. Mahdollisuudet kiertotalouden kasvuun nousevat erottamattomasti paikallisista ja alueellisista olosuhteista, edellytyksistä ja voimavaroista.

Urban mining tarkoittaa arvokkaiden komponenttien tai elementtien talteenottoa esimerkiksi käytöstä poistetuista tuotteista, rakennetusta ympäristöstä tai kaatopaikoilta. On mahdollista, että tulevaisuudessa kaupunkien ja teollisuuden jäte- ja sivuvirroista saattaa jopa muodostua luotettavampia materiaalien lähteitä verrattuna esimerkiksi luonnonmalmeihin tai viljeltyihin kuituihin.

Kiertotaloudella vastataan hupenevien luonnonvarojen ja ympäristön kantokyvyn haasteisiin. Kiertotalous on talouden malli, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Kiertotaloudessa on kyse siirtymisestä pois vallitsevasta lineaarisesta talousmallista, joka perustuu tuotteiden ja materiaalien kertakäyttöön.

Kiertotalouden kehittäminen edellyttää yhteisiä ponnistuksia. On yhä tärkeämpää, että alueelliset toimijat, kuten yritykset, viranomaiset sekä opetus- ja tutkimusorganisaatiot tiivistävät sellaista yhteistyötä, joka tukee aluetason kestävyyttä. Erilaiset alueelliset kehittämishankkeet sekä kansalliset systeemimallit kuten teollisia symbiooseja edistävä FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) voivat tarjota perustan alueellisten ratkaisujen rakentamiselle ja pilotoinnille.

Esimerkiksi maakunnat eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan alueellinen kestävyys linkittyy vahvasti vuorovaikutukseen muiden alueiden kanssa. Yhden alueen menestys ei saisi tapahtua jonkin toisen alueen kustannuksella – ei kotimaassa eikä kauempana. Alueellisen kestävyyden tukeminen ja kiertotalouden edistäminen edellyttää siis toimijoilta aiempaa aktiivisempaa yhteistyötä niin alueiden sisällä kuin välilläkin.

Viimekädessä kysymys on ajattelutavan ja toimintakulttuurin muutoksesta – kiertotalousyhteiskunta rakentuu vain yhteistyötä tekemällä.