ONKO KANSAINVÄLISTYMINEN TURVALLISTA?

Kirjoittanut keskiviikko, 05 elokuu 2015 12:08

Alkukesästä lähetin poikani ulkomaille ensimmäistä kertaa yksinään. Oli hänellä toinen 14-vuotias mukanaan, mutta yksin ilman äitiään. Jännitys oli valtava (äidin jännitys). Siinä ei auta kuin toivoa parasta. Sekä pikaista ja myönteistä kansainvälistymistä.

Työskentelen joka päivä kansainvälisten asioiden parissa, mutta koskaan aikaisemmin asia ei ole tullut yhtä lähelle ja tuonut esille myös kansainvälistymiseen liittyviä epäilyksiäni. Miksi kansainvälisyydestä kohkataan niin kovasti ja miksi meidän kaikkien tulisi olla kansainvälisiä? Miksi lähteä ulkomaille, saatikka miksi lähettää lapsensa sinne? Onko se edes turvallista?

Varsinais-Suomen liiton toiminta-ajatuksessa todetaan että olemme tunnustettu toimija koko Itämerellä. Liiton lakisääteisiin tehtäviin kuuluu "hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä". Työssäni tuen varsinaissuomalaisia toimijoita kansainvälistymisessä, avustan heitä hankkeissaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa, sekä tuon kansainvälistymistä puheisiin ja tekoihin. Välitän alueelle tietoa kansainvälisistä, pääosin EU:n kuulumisista sekä toisaalta tietoa meistä ja vahvuuksistamme kansainvälisille areenoille. Työni on mielekästä ja ilolla aina kuuntelenkin puheita kansainvälistymisen tärkeydestä.

Mutta miten kansainvälistytään? Lähdetäänkö seminaareihin etsimään kiinnostavia partnereita? Mietitäänkö kotona kansainvälinen teema jota lähdetään viemään maailmalle? Laitetaanko EU-lippu pöydälle kokouksen ajaksi? Vai lähetetäänkö lapsi vain ulkomaille ja toivotaan parasta?

Mitä mieltä sinä olet? Miksi Varsinais-Suomen pitäisi ylipäätään olla tunnustettu toimija Itämerellä, kun varsinaissuomalaiset hädintuskin itsekään tietävät mitä maakunnasta löytyy tai mikä on maakunnan liitto?

Mielestäni kansainvälistyminen ei ole itseisarvo, mutta voimme saada siitä volyymia toimillemme ja tuotteitamme kaupaksi. Kansainvälisyyden tuominen kotiin tai lähteminen kansainvälisille areenoille sparraa itseämmekin parempiin saavutuksiin, puhumattakaan elämyksistä ja opeista.

Kansainvälisyyteen ja yhteistyöhön ei voi pakottaa. Toivoisin kuitenkin että rajojen yli tähyily olisi meille arkipäivää ja että yhteistyö ei kaatuisi uskalluksen puutteeseen.

Pitkällisen hermoilun jälkeen poikanikin pääsi turvallisesti perille ja pyysin häntä lähettämään jonkin valokuvan. Sain valokuvan maassa makaavasta kissasta joka muistutti kissaamme kotona. Ensin olin hieman nyreissäni kun en saanut maisemista mitään käsitystä, mutta sitten sydäntä lämmitti; kansainvälisillä areenoillakin sydämessä läikähtää kun näemme jonkin muistutuksen kodista? Nuuh!

Tämä on siis äidin tulkinta, poika ehkä halusi vain kansainvälistyä rauhassa, ilman huutelua koti-Suomesta. Me kotiin jäävät voimme vain toivoa että kokemus on hyvä ja turvallinen ja että kotiin palattua myös ajatusmaailma on avartunut.

Muutoin meidän kotiin jäävien ei tule ohjailla seikkailua. Maailmalla liikkuva luo omat polkunsa.

Valonia ja sitä edeltänyt Varsinais-Suomen agendatoimisto ovat tarjonneet puolueetonta neuvontaa haja-asutuksen jätevesien asianmukaisesta käsittelystä jo vuodesta 1999. Neuvontatyö haja-asutuksen jätevesien parissa on siis aloitettu jo ennen kuin jätevesien käsittelyä koskevat määräykset tulivat osaksi lainsäädäntöä.

Tavoitteena on estää lähivesistöjen ja talousvesikaivojen likaantuminen, parantaa vesien tilaa ja turvata vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuus. Kiinteistöjen jätevesien asianmukainen käsittely on konkreettinen keino lähiympäristömme ja lähivesistöjemme tilan parantamiseksi.

Mitä jätevesineuvoja oikeasti tekee? Työ pohjautuu asiakaspalveluun. Työ on asiakkaiden kohtaamista, kuuntelemista ja opastamista sekä asiantuntevan palvelun tuottamista. Puhelimen välityksellä moni saa kysymyksiin tarvitsemansa neuvot, mutta kaikki ei selviä puhelimessa. Neuvojan työhön kuuluu myös tiedon tuottamista, välittämistä ja kirjaamista eli kalenterista löytyy toimistopäiviäkin.

Neuvojan paras apuri on oma auto ja haja-asutusalueen kiinteistöjen osoitteet tunteva navigaattori. Välillä ärräpäät lentävät, kun käynnille on kiire ja navigaattorilla ei ole mitään käsitystä siitä, minne ollaan matkalla. Suuren haasteen luovat myös talot, joiden kyljessä ei ole numeroa lainkaan. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Usein ensimmäinen tervehdys tulee pihalla riemuissaan vapaana juoksevalta koiralta.

Kiinteistökäynnillä kierrämme kiinteistönomistajan kanssa pihalla katsomassa minne kiinteistöllä olevien rakennusten jätevedet menevät. Usein kiinteistöillä on kaksi tai kolme saostussäiliötä, joista jätevesi jatkaa matkaa eteenpäin kohti ojaa, rantaa tai maan alla kulkevia salaojia. Joissakin paikoissa kiinteistön oma talousvesikaivo saattaa olla vaarassa likaantua jätevesien vaikutuksesta.

Olennainen osa neuvojan työtä on olemassa olevan järjestelmän kunnon arvioiminen. Avaamme saostussäiliöiden kannet ja kurkkaamme sisään. Näkymä ei saa heikottaa, vaikka välillä kiinteistön-omistajat ihmettelevätkin miten pystymme työntämään nenämme säiliöihin.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Se on tiedon soveltamista käytäntöön, asioiden sommittelua paikan päällä sekä teknisten ratkaisujen löytämistä. Työn ohjenuorana toimivat lainsäädännön pykälät ja kuntien määräykset. Jokaiseen kiinteistöön löytyy vaihtoehdot, joilla jätevedet saadaan käsiteltyä asianmukaisesti. Aina ei edes tarvita isoja toimenpiteitä. Kiinteistönomistaja on huojentunut saadessaan asiantuntevat neuvot puolueettomalta neuvojalta, joka on perehtynyt kyseisen kiinteistön olosuhteisiin. Usein kiinteistökäynneillä työpöydäksi valikoituu puutarhapöytä, jonka äärellä annetaan henkilökohtaiset neuvot järjestelmän kunnostamiseen tai uudistamiseen liittyen ja samalla täytetään lomakkeet.

Yhteen käyntiin on varattu aikaa yksi tunti, mutta monesti käynnit ja päivät venyvät kiinteistönomistajien halutessa kertoa kiinteistön historiasta, pihalla kasvavista harvinaisista puista tai vaikkapa mehiläisten hoidosta. Muuhun kanssakäymiseen kuluvaa aikaa ei saa ajatella tehottomana työajankäyttönä vaan tärkeänä osana molemminpuolisen luottamuksen rakentamista. Hyvät kokemukset jättävät positiivisen muistijäljen ja helpottavat yhteydenottamista tulevaisuudessa.

MIKÄ IHMEEN MERTEN SINIVIHREÄ KASVU?

Kirjoittanut maanantai, 22 kesäkuu 2015 15:03

Meret ja valtameret ovat merkittävä taloudellisen kasvun lähde myös Euroopan unionin alueella. Ne työllistävät suoraan noin 5,4 miljoonaa ihmistä, ja niiden bruttoarvonlisäys on noin 500 miljardia euroa vuodessa. Välillisesti meremme tuovat työtä ja toimeentuloa, "sinistä kasvua", vielä paljon suuremmille ihmismäärille, kymmenille miljoonille ihmisille.

Satamatoiminta, logistiikan ketjut ja meriliikenne, meri- ja rannikkomatkailu, merenpohjan kaivostoiminta, merelliset energiamuodot, vesiviljely ja muut mereen liittyvät elinkeinot tarjoavat tärkeää työtä ja toimeentuloa nyt ja tulevaisuudessa.

Viimeisten vuosien aikana sinisen kasvun sijasta on alettu puhua yhä enemmän sinivihreästä kasvusta. Miksi - ja mitä sillä tarkoitetaan? Sinivihreällä kasvulla viitataan siihen tosiseikkaan, että merten ja valtamerten kohdalla on kyse äärimmäisen herkästä ja helposti haavoittuvasta ekosysteemistä.

Meriin liittyy erittäin suuri taloudellinen potentiaali, mutta sitä on osattava hyödyntää ja käyttää taiten. Merellistä sinistä kasvua tuleekin kehittää "ympäristöasiat edellä". Oma kotimeremme, Itämeri, on erityisen haavoittuvainen ulkoisille häiriötekijöille, koska se on varsin matala ja veden vaihtuminen on erittäin hidasta. Esimerkiksi sinileväkasvustot muistuttavat meitä jokaista hyvin konkreettisesti Itämeremme haavoittuvaisuudesta.

Euroopan komissio on ottanut aktiivisen roolin EU:n merialueiden kestävässä hyödyntämisessä. Käytännön toimenpiteinä on mm. meriosaaminen, jonka avulla parannetaan meriä koskevan fakta- ja tutkimustiedon saatavuutta. Meriin ja merialueisiin liittyy vielä edelleen yllättävänkin paljon asioita, joista emme tiedä mitään. Parempi ja kattavampi merten tutkimustieto lisää ymmärrystämme merialueista ja tekee merellä tapahtuvasta toiminnasta kestävämpää ja vähemmän riskialtista.

Jäsenvaltioiden keräämä, ns. kansallinen meritieto, ei siis riitä kertomaan kaikkea mitä meidän pitää tietää meristä maailmanlaajuisena järjestelmänä, jonka yhdistäviä tekijöitä ovat vaihtuvat tuulet, kausiluonteiset virtaukset ja muuttoeläinlajit. Euroopan tason analysointi on tämän vuoksi olennaisen tärkeää. EU onkin ajanut myös eri kansallisten ja paikallisten tietojärjestelmien yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Uutta ajattelua edustaa myös merten aluesuunnittelu, jolla varmistetaan mahdollisimman tehokas, hyvin koordinoitu ja kestävä merellä tapahtuvan toiminnan suunnittelu. Koska merialueilla tapahtuvaan toimintaan liittyy usein koordinoimattomuutta ja osittain myös vastakkaisia intressejä, EU:n merialuesuunnitteludirektiivin toivotaan tuovan ratkaisun myös näihin haasteisiin.

Myös yleistä merialueiden valvontaa on tärkeää tehostaa: EU:n yhdennetty merivalvonta tarjoaa viranomaisille paremman kokonaiskuvan siitä, mitä merellä tapahtuu.

On myös tärkeää muistaa, että meret eivät tunne valtioiden rajoja. Ne ovat osa maailmanlaajuista merten ekosysteemiä, minkä vuoksi merialueitamme tulee suojella ja hallita Euroopan unionin lisäksi myös maailmanlaajuisella tasolla: YK:n foorumilla sekä kansainvälistä merioikeutta kehittäen ja kunnioittaen.

Meret ja rannikkoalueet ovat taloudellisen kasvun ja työpaikkojen mutta myös virkistyksen ja inhimillisen ilon lähteitä. Meille Itämeren helmassa varttuneille meren ja merellisyyden arvokkuus, kauneus ja ainutlaatuisuus ovat itsestäänselyyksiä.

Varsinais-Suomen liitto on aktiivinen Itämereen ja merellisiin alueisiin liittyvässä toiminnassa: se on aktiivinen toimija Euroopan tason merkittävissä järjestöissä (CPMR) ja tukee monia Itämeren alueen ja ympäristön kehittämishankkeita. Myös Turun kaupunki on vahva toimija Itämeren alueen kehittämisessä sekä kansallisesti että EU-tasolla. Tällainen aktiivisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Mertemme tila ja tulevaisuus on vahvasti riippuvainen myös yksilöistä - sinusta ja minusta. Näin kesälomien kynnyksellä haluankin toivottaa meille kaikille kauniita merellisiä kesäpäiviä, leppoisia tuulia ja aaltojen kimmellystä.

MINULLAKIN ON UNELMA

Kirjoittanut tiistai, 16 kesäkuu 2015 12:52

Minulla on unelma. Tuttu ja paljon siteerattu fraasi Martin Luther Kingin kesällä 1963 pitämästä puheesta sopii moneen mittakaavaan.

Oma unelmani on rauhan ja tasa-arvon puolesta puhuneen Kingin tavoitteita vaatimattomampi ja paikallisempi, mutta siinä on osittain samoja tavoitteita ja se koskettaa monen varsinaissuomalaisen elämää.

Minulla on unelma siitä, että maakuntamme alueen virkistysalueet ja -kohteet säilyisivät mahdollisimman monen asukkaan ja matkailijan saavutettavissa. Lisäksi ne olisivat tulevaisuudessa koko maakunnan asukkaiden sekä matkailijoiden yhteisessä käytössä. Vieläpä niin, että nämä - jopa kaikkein pienimmätkin - kohteet yhdistyisivät maakunnalliseen virkistysalueiden verkostoon kuntarajat ylittävillä retkeily-, ulkoilu- ja pyöräilyreiteillä.

Vuosittain ulkoilua harrastaa 96 prosenttia kansasta. Patikointia, retkeilyä ja sauvakävelyä harrastaa yli 80 prosenttia väestöstä. Siitä huolimatta asiaan on panostettu käsittämättömän vähän varoja.

Kuitenkin kokemukset käytännössä ovat osoittaneet, että satsaaminen reitistöihin ja pienimuotoisiin virkistyskäyttöä palveleviin rakennelmiin käyttäjää kohden laskettuna maksaa yleisesti ottaen vain joitain senttejä vuositasolla. Monien muiden liikunta- ja virkistysmuotojen kohdalla puhutaan aivan erisuuruisista summista.

Asia jää mietityttämään, sillä pääsääntöisesti suurin osa virkistys- ja liikuntapalveluista toteutetaan julkisella rahalla. Huolestuttavaa on myös, että leikkausten liipaisinsormi on herkässä virkistysalueiden kohdalla kun tarvitaan nopeita säästöjä. Vaikka käyttäjiä olemme me kaikki, ei virkistysalueilla ole selkeää keskitettyä etujen ajajaa.

Unelmani kuitenkin sisältää toivomuksen, että asiassa nähtäisiin välittömien rahallisten kustannusvaikutusten taakse asukkaiden hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja yleiseen alueen viihtyvyyteen. Suomalainen hakee luonnosta voimaa paitsi vapaa-aikana myös arkena.

Keskimääräisen suomalaisen 2-3 ulkoilukertaa viikossa ja 170 kertaa vuodessa nostavat luonnon ja lähiympäristön reittien ja virkistysmahdollisuuksien kehittämistarpeet ja kehittämisen mielekkyyden korkealle.

Mutta ulkoilun ja luonnossa liikkumisen taivaanrannassa näkyy tummia, nousevia pilviä. Tuija Sieväsen ja Marjo Neuvosen artikkelissa osana "Hyvinvointia metsästä" -kirjaa osoitetaan, että keskimääräinen luonnossa liikkuja on merkittävästi ikääntyneempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Siksi unelmoinkin myös siitä, että pystyisimme kehittämään nykyistä houkuttelevampia vaihtoehtoja nuoremmille kulkijoille. Nämä helposti lähestyttävät, monipuoliset ja ilman välitöntä eksymisen vaaraa olevat virkistyskohteiden ja -reittien kokonaisuudet lisäisivät kohteiden kiinnostavuutta ja laajentaisivat käyttäjäkuntaa. Ympäristön ymmärtäminen ja luonnon kunnioittaminen kun syntyy vain luonnossa liikkumalla.

Varsinais-Suomen liitto on tarttunut yhteen osaan tätä suurta kokonaisuutta edistämällä maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen synnyttämistä luonnoltaan monipuoliseen maakuntaamme.

Alueen monipuolisuudesta kertoo myös se, että Metsähallituksen tuore puistomestari totesi taannoin, että ainoa mitä meiltä täältä Varsinais-Suomesta puuttuu, ovat porot.

Jospa toimivalla ja innostuneella yhteistyöllä saisimme maakuntaan virkistysalueiden ja -reittien etua valvovan ja niitä kehittävän yhdistyksen. Tällöin emme ottaisi vain kukonaskelta kohti unelmani toteutumista, vaan ottaisimme oikein aimo harppauksen kohti tilannetta, jossa Varsinais-Suomessa elämisen laatu on Suomen parasta.

KUINKA VIESTIÄ YMPÄRISTÖASIOISTA?

Kirjoittanut tiistai, 09 kesäkuu 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.