Mitä olen oppinut kuntakiinteistöjen energiakatselmoimisesta viimeisten muutaman vuoden aikana? Ainakin sen, että kuntakiinteistöissä tiivistyy Suomen kiinteistökannan moninaisuus. On uutta ja vanhaa, rapistunutta ja hoivattua sekä helppoja että haasteellisia tapauksia. Yhteistä kaikille kunnille on se, että kiinteistökantaa on paljon ja iso osa siitä on vähällä käytöllä.

Kiinteistöjen suhteen kunnille tuppaa valitettavan usein jäämään lyhyin tikku. Kunnalla saattaa esimerkiksi olla ylläpidettävänään useita vanhoja kunnantaloja. Samoin on vanhojen kyläkoulujen ja terveysasemienkin laita. Vanhaa rakennusta ei esimerkiksi suojelun takia voida purkaa, mutta muuttuneet tarpeet vaativat uuden rakentamista.

Kun tällaisia tiloja kertyy ajan myötä entistä enemmän, ei kaikille riitä järkevää käyttöä. Jos myyminen ja purkaminen eivät onnistu, saatetaan vain pyrkiä minimoimaan kustannukset ja jättää rakennus rapistumaan. Pitkään jatkuneet säästöpaineet ovat vähentäneet kunnissa enemmän työntekijöitä kuin kiinteistöjä eikä aikaa ylläpitoon riitä. Kiinteistöissä toistuvat samat ongelmat ja monet niistä ovat tuttuja myös kotitalouksista. Tekniikka on vanhentunutta ja säädöt ovat korkeintaan sinnepäin. Valoja vaihdetaan ledeihin satunnaisesti ja muu kiinteistötekniikka saa huomiota vasta, kun ongelmia havaitaan. Monin paikoin löytyy myös kylmiä nurkkia ja vetoisia paikkoja sekä huonotiivisteisiä ovia ja ikkunoita.

Kotona on helppoa tilata huolto paikalle ja saada asia korjatuksi. Kuntien kiinteistössä ongelman on noustava tarpeeksi korkealle huollon prioriteettilistalla, koska juokseviakin asioita on runsaasti. Ketju on pitkä ja usein aikaa vievä: ensin huollon tai käyttäjien tulee havaita ongelma, minkä jälkeen huolto voi tarvita luvan viranhaltijalta, joka voi joutua viemään asian edelleen teknisen lautakunnan tai valtuuston päätettäväksi.

Pidemmässä ketjussa on todennäköisempää, että prosessi katkeaa johonkin portaaseen ja asia voi jäädä pitkäksi aikaa hoitamatta. Tärkeää on tietysti resurssien puitteissa priorisoida kiinteistöjen hoidon tehtävät ja huollot, mutta valitettavan usein liian paljon jää tekemättä. Tilannetta parantaisi tietysti rahoituksen lisääminen, mutta myös henkilökunnan määrän ja koulutuksen tason parantaminen sekä hoidettavan kiinteistökannan määrän kohtuullistaminen.

Ratkaisuja on, mutta ne eivät ole helppoja. Kunnan kannalta parasta olisi päästä eroon ylimääräisistä kiinteistöistä. Niihin voi myös yrittää keksiä uutta tuottavaa käyttöä esimerkiksi aloittaville yrityksille. Kaikkein ongelmaisempien kohteiden kanssa pitäisi ymmärtää, että purkaminen on edessä ja se on parempi tehdä ennen kuin energia- ja remonttilaskuihin kuluu maltaita.

Asiat voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla paremmin, kun uusia rakennuksia tehdään rakennusten koko elinkaari paremmin huomioiden ja muun muassa tilojen monikäyttöisyyttä korostaen.

CENTRAL BALTICIN KOLME RAKKAUSTARINAA

Kirjoittanut tiistai, 01 lokakuu 2019 10:29

120% intohimoa. Aloittaessani työt Central Baltic -ohjelmassa minulle kerrottiin, että tavoitteenamme on olla kolmen parhaan joukossa, millä tahansa mittarilla katsottuna. Muistan tuolloin ajatelleeni, että väite on melko rohkea – onhan Euroopassa parhaillaan 60 meidän kaltaista rajat ylittävää yhteistyötä tukevaa ohjelmaa, joihin on panostettu yli 6 miljardia euroa.

Nopeasti ymmärsin kuitenkin mistä on kyse. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, että ihmiset antautuivat työhönsä täysillä. Kaikki tehtiin (ja tehdään) niin hyvin kuin suinkin pystytään. Silloinkin, kun asiat rullaavat, mietitään miten nykyistä voisi kehittää. Juuri tämä ajatuksenkulku – ja ihmisten motivaatio omaan tehtävään ansaitsee mielestäni tulla kerrotuksi ensimmäisenä rakkaustarinana tässä jutussa.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Huikkasin äsken kollegalleni, kysyäkseni että olemmeko intohimoisia työntekijöitä Central Balticissa. Vastaus kuului välittömästi: ”olemme!”.

Rakkaudesta tuloksiin. Toinen seikka, joka mielestäni määrittelee Central Baltic-ohjelmaa on tuloshakuisuus. Kaikki mitä teemme on syystä ja sillä tavoitellaan selkeää tulosta.

Viestinnässä se tarkoittaa viestintästrategian toteuttamista ja toteutuman seuraamista. Olemmeko saavuttaneet kohdeyleisön, mitä mieltä he olivat, miten voimme parantaa? Tämä prosessi jatkuu eri muodoissa läpi vuoden ja vastinetta kovalle uurastukselle tuovat tulokset. On mukava esitellä lukuja, jossa esimerkiksi hankkeidemme päätoteuttajista 96% kertoo, että he ovat saaneet apua hankkeen toteutuksiin liittyvissä seikoissa kohtalaisen ajan kuluessa. Tässä yhteydessä totean, että otamme tietenkin myös risut ja niiden syyt vastaan mieluusti. Tätä kautta voimme parantaa palveluitamme.

Oman lukunsa tuloksiin muodostavat tietenkin rahoitetut 113 hanketta. Tämän tekstin kirjoitushetkellä niistä on käynnissä 57 ja ensi vuonna saamme vielä viimeiset hankkeet käyntiin viidennen haun myötä. Päättyneet hankkeet tarkoittavat, että tuloksia on saatavilla. Ne ovat myös konkreettisia ja ymmärrettäviä, kuten pienentynyt ravinnekuorma vesistöihin, lyhentynyt matka-aika Helsingistä Tallinnaan (matkalippujen määrän muodossa) tai vaikkapa kaupunkisuunnittelun parantaminen.

Tulosten selkeys tuli hyvin tavalla esille koostaessani dioja esitettäväksi European Week or Regions and Cities -tapahtumaan Brysselissä. Esimerkiksi 2018 päättyneestä EmpowerKids-hankkeesta kirjoitin seuraavaa (suomennettu): EmpowerKids osallisti yhteensä yli 600 lasta ja teki tiivistä yhteistyötä Suomen, Viron ja Latvian terveysviranomaisten sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa, jotta elintapa- ja terveystietoutta saatiin kasvatettua. Tulokset julkaistiin online-työkalun ja hyvät käytännöt -oppaan muodossa.

Rakkaudesta ihmisiin. Mikään kirjoitus ei olisi täydellinen ilman sitä todellista rakkaustarinaa. Ensimmäinen varmennettu tapaus liittyy Let Us Be Active! -hankkeeseemme. Hanke vähensi vanhusten syrjäytymistä Suomessa, Virossa ja Latviassa ja sen puitteissa avattiin muun muassa puhelinkeskus iäkkäille ihmisille. Keskukseen rekrytoitiin vanhuksia, jotka vastasivat toisten vanhusten puheluihin ja tarjosivat tätä kautta mahdollisuuden keskustella, löytää seuraa sekä osallistua toimintaan. Andris soitti puhelinkeskukseen Ingalle (nimet muutettu) vaihtaakseen kuulumisia. Yksi asia johti toiseen ja pian Andris ja Inga lähtivät yhteisille treffeille. Ohjelma luo siis myös todellista rakkautta ohjelma-alueen asukkaiden välillä. Ja kuin sokerina pohjalla puhelinkeskus jatkoi toimintaansa hankkeen jälkeen ja lisäksi Puolaan avattiin uusi keskus – kuka tietää, syntyykö siellä seuraava rakkaustarina?

KIERTOTALOUTTA KIVIAINESHUOLTOON

Kirjoittanut tiistai, 24 syyskuu 2019 15:51

Suomessa käytetään Infra ry:n mukaan noin rekkalastillinen kiviaineksia jokaista tämän blogin lukijaa ja muutakin suomalaista kohden vuosittain. Jos kaikki suomalaisten vuosittain kuluttamat kiviainekset asetettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Turusta Utsjoelle ja takaisin yli kolmekymmentä kertaa. Erilaiset maa-ainekset ovatkin selvästi suurin luokka Suomen raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta muodostaen siitä yli puolet.

On selvää, että näin suurten määrien kuljettaminen, jalostaminen ja käyttö aiheuttaa suuren määrän kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristöhaittoja, kuten melua ja pienhiukkaspäästöjä. Lisäksi kiviaineshuollosta aiheutuu suuria taloudellisia kustannuksia. Rakentaminen ja siten myös kiviainesten käyttöön liittyvät paikalliset haitat kohdistuvat usein jo valmiiksi taajaan asutuille alueille, joilla haitoista kärsiviä on paljon. Kiviainekset ovat myös uusiutumaton luonnonvara, jonka ottamisella on merkittäviä ympäristö- ja maisemavaikutuksia.

Maarakentamisen yhteydessä syntyy myös merkittävä määrä ylijäämämaita, kun teknisiltä ominaisuuksiltaan heikkolaatuinen maa kaivetaan pois laadukkaamman kiviaineksen tieltä. Myös näiden maa-ainesten kuljettamisesta ja loppusijoittamisesta aiheutuu ympäristövaikutuksia ja kustannuksia.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliuden saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, Turun kaupunki vieläkin kunnianhimoisemmin vuoteen 2029 mennessä. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, eikä kiviaineshuolto ole poikkeus. On tärkeää, että suunnittelemme maankäyttöä ja rakenteita niin, että toteutetuilla alueilla voidaan toimia mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee suunnittelussa kiinnittää entistä enemmän huomiota myös siihen, millaisia vaikutuksia itse toteutusvaiheella on, ja miten niihin voidaan vaikuttaa. On arvioitu, että jopa 90 prosenttiin maarakentamisen ympäristöhaitoista ja kustannuksista sitoudutaan jo suunnittelun eri vaiheissa.

Kiviaineshuollon tuomiseksi kiertotalouden piiriin on tiedossa paljon erilaisia keinoja. Ottamalla käyttöön neitseellisiä kiviaineksia korvaavia uusiomateriaaleja, hyödyntämällä rakentamisen yhteydessä syntyviä kiviaineksia ja ylijäämämaita niiden syntypaikkojen lähellä, etsimällä synergioita eri hankkeiden maamassavirtojen välillä ja suunnittelemalla maarakennuskohteet resurssitehokkaiksi voidaan merkittävästi vähentää maarakentamisen ympäristövaikutuksia ja saavuttaa mittavia taloudellisia säästöjä.

Varsinais-Suomen liitto on koordinoinut alueellista hanketyötä kiviaineshuollon haittojen vähentämiseksi jo vuodesta 2015 alkaen. Tavoitteena on ollut viedä tietoa ja resursseja maarakentamisen parempien käytänteiden käyttöönottamiseksi eri toimijoille. Vuosina 2015-2018 toteutetun alueellisen hankkeen toimista löydät tietoja hankkeen loppuraportista.

Vuoden 2018 syksystä alkaen kiviaineshuollon käytänteitä on kehitetty entistä laajemmassa yhteistyössä osana 6Aika: CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa -hanketta. Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla operoivan hankkeen laajamittaisista toimista löydät tietoa hankkeen kotisivuilta. Varsinais-Suomessa on ehditty järjestää jo useita koulutustilaisuuksia, selvittää paikkatietotarkastelun avulla kiviaineshuollon mahdollisia tukialueita, ja julkaista päivitettyä tietoa maakunnassa syntyvistä maarakentamisen uusiomateriaaleista. Työ CircVol-hankkeessa jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka.

SAARISTOMATKAILU NOUSUSSA

Kirjoittanut tiistai, 03 syyskuu 2019 13:48

Olen ollut mukana seuraamassa saariston ja saaristomatkailun kehittymistä yli 25 vuotta – jos ottaa huomioon mökkiläisnäkökulman olen ollut mukana 50 vuotta. Lapsen silmin, mökkiläisperspektiivistä saaristomatkailu 1970-luvun Kustavissa kiteytyi legendoihin saksalaisten tule, viivy ja vie –tyyppisestä matkailusta, jossa  mökkivuokraaja vei  kotiin viemisinä lähes kaiken aina käyttämättä jääneistä wc-papereista aterimiin… Toinen asia, joka lapsen korviin jäi kaikumaan oli Kustavin legendaarisen Merimotellin railakas meno. Kolmantena mieleen jäi Jörn Donnerin epäonninen yritystoiminta nykyisin hyvin hoidetun Lootholman alueella. Kuunari Helenasta on tosin jäljellä enää torso.

Saariston matkailua alettiin kehittää tosissaan vasta 1980- ja 1990 –luvuilla. Saariston rengastiet tuotteistettiin ja niitä alettiin käyttää markkinoinnin pohjana ja veturina. Rengastiet liittävätkin hienosti yhteen Turun saariston eri osat ja kielialueet. Rengastiet toimivat kuitenkin sellaisenaan vain aikansa ja houkuttelivat saaristoon sekä autoilevia että pyöräileviä matkailijoita. Tällä reitistöllä on kuitenkin (ainakin) yksi valuvika: merta ei reitillä juuri näe. Lisäksi matkailijalle ei ole tehty kovin helpoksi saariston lauttojen ja yhteysalusten aikataulujen löytäminen ja niiden tulkitseminen. Tämä on kenties syynä siihen, että niin monet kiirehtivät reitin läpi sellaisella vauhdilla, ettei matkaan juuri tartu mitään, ei synny muistoja eikä saariston elinkeinoelämäkään pääse osingoille. Toinen suuri ongelma rengastiellä on kevyen liikenteen väylän puute usealla osuudella, mikä tekee pyöräilyn varsin turvattomaksi.

Uuden ajan saaristomatkailu on tuonut mukanaan uusia tuulia; nuorempien ikäluokkien suosimat tietotekniset sovellukset helpottavat matkailua myös saaristossa, aina suunnitteluasteelta toteutukseen ja jälkityöstöön. Näillä some-aikakauden tuotteilla on saaristo alkanut tavoittaa yhä uusia matkailijasegmenttejä paitsi kotimaasta ja lähialueilta, myös kauempaa ulkomailta, aina Aasiasta saakka. Monet ulkomaalaiset saariston kävijät ovatkin ihmetelleet miten tällainen kansallisaarre on pystytty ”piilottamaan” näin hyvin!

Ulkomaisen matkailijavolyymin moninkertaistaminen saaristossa on ainoa oikea keino jos haluamme matkailusta todella kasvavan ja työllistävän elinkeinon. Varsinais-Suomen maakuntastrategiassa on erikseen mainittu tavoite rakentaa ympärivuotinen ja kestävä vapaa-aikakonsepti saariston ja kansallispuistojen ympärille. Kasvavalla matkailulla on vaikutusta myös saariston muuhun keskeiseen ja vitaaliin palvelutarjontaan saaristoliikenteestä lähtien. Volyymin nosto on kuitenkin tehtävä ammattitaitoisesti, jotta voimavarat kohdennetaan oikein eikä toisaalta tuoteta saariston luonnolle ja luonteelle tarpeetonta haittaa. Matkailu tulisi nähdä saariston voimavarana, ei uhkana. Varsinais-Suomen liitto on mukana kehittämässä maakuntamme matkailua kokonaisuutena ja yksi viimeisimmistä ponnistuksistamme on ollut maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamisprosessi, jossa tällä hetkellä ollaan seutukuntakuulemisten vaiheessa. Mahdollisesti perustettavasta yhdistyksestä hyötyisi koko maakuntamme reitistökokonaisuus ja näin myös matkailu!

Niin kunnissa, maakunnissa kuin valtiollakin kesälomilta siirrytään lähes suoraan tulevan vuoden budjetin valmisteluun. Valtion talousarvion valmistelun eteneminen kiinnostaa niin palkansaajaa, yritystä, järjestöä, kuntaa kuin maakunnan virkamiestä. Budjetin julkistamiseen ladataan panoksia ja odotuksia, sillä tavoitteiden etenemisen kannalta on tärkeää, että niihin on osoitettu rahoitus valtion tulevan vuoden budjetista.

Valtiovarainministeriö julkaisi kuluvan vaalikauden ensimmäisen talousarvioesityksensä elokuun puolessa välissä. Budjettiesitys ei sisältänyt hallituksen lupaamia kertaluonteisia tulevaisuusinvestointeja, joten maakunnan kärkihanke Tunnin juna jää odottamaan budjettiriihen ratkaisuja. Tiedeministeri Annika Saarikko oli jo aiemimmin kesällä tehnyt myönteisen päätöksen toisen kärkitavoitteemme Turun DI-koulutusoikeuden laajentamisesta.

Näiden ohella yksi Varsinais-Suomen tärkeimpiä tavoitteita on Saaristomeren tilan kohentaminen. Vesiensuojelu saa valtiovarainministeriön ehdotuksessa 15 miljoonaa euron rahoituksen. Rahoitus on osa 45 miljoonan euron kokonaisuutta, joka viime hallituskaudella päätettiin myöntää Itämeren ja vesiensuojeluun vuosien 2019–2021 aikana.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman kautta rahoitus ohjataan viiteen toimenpidekokonaisuuteen. Suurimman osuuden ohjelman rahoituksesta saa maatalouden toimenpiteet. Uusilla innovatiivisilla keinoilla, kuten kipsin peltolevityksellä, rakennekalkituksella ja kuitulietteiden käytöllä pyritään parantamaan peltomaan rakennetta ja sitomaan ravinteita tehokkaammin maahan valumien vähentämiseksi.

Maatalouspainotteisuus on perusteltua, sillä maatalouden ravinnevaluma on edelleen Itämeren suurin kuormittaja. Suomessa teollisuuden, yhdyskuntien jätevesien ja kalankasvatuksen pistekuormitusta on saatu vähennettyä merkittävästi. Maatalouden päästöjä on sen sijaan onnistuttu leikkaamaan vain vähän. Maatalouden osuus koko Suomen ihmisperäisestä fosforikuormasta on edelleen noin 70 %.

Maataloudessa on kuitenkin jo tehtykin paljon. Maataloustukien avulla on onnistuttu vähentämään lannoitteita, lisätty suojelukaistoja ja kosteikkoja sekä otettu käyttöön keinoja ravinteiden sitomiseen. Ongelma on kuitenkin edelleen toimenpiteiden tehottomassa kohdentamisessa. Rahoituksen ollessa selvästi tarpeita niukempaa, tulisi se kohdistaa mahdollisimman vaikuttavasti. Vaikutusten seuraaminen ja mittaaminen tulisi olla myös itsestään selvä lähtökohta tulevien päätösten tekemiselle.

Tutkimusten mukaan Suomessa suurimmat hajakuormituksesta ja maataloudesta peräisin olevat ravinteet tulevat maatalousvaltaisilta rannikkoalueilta. Suurimmat valumat ovat Saaristomerellä, Suomenlahdella ja osin Selkämerellä. Toimenpiteiden kohdentaminen eniten kuormitusriskiä aiheuttaville pelloille tulisi siten asettaa vesiensuojelun ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän tavoitteeksi.

Suomi on Itämeren kolmanneksi suurin fosforinkuormittaja, joten ratkaisu ei ole tuudittautua siihen, että teemme jo tarpeeksi. Tunnustamalla Saaristomeren erityisaseman niin ainutlaatuisena ja haavoittuvana luontokokonaisuutena kuin tehokkaana vesiensuojelutoimenpiteiden kohteena varmistamme mahdollisuuden meren terveeseen tulevaisuuteen ja resurssien vaikuttavan käytön.

Hallituksen budjettiriihi käydään 17. -18.9.2019, jonka jälkeen talousarvioesitys etenee eduskunnan käsittelyyn. Eduskunnassa talousarvion käsittely kestää noin kolme kuukautta.