ETELÄ-SUOMI TARVITSEE ALUEPOLIITTISEN LINJAN

Kirjoittanut torstai, 24 syyskuu 2020 10:47

Korona iski kuin salama kirkkaalta taivaalta samaan aikaan, kun EU hahmotteli tulevaa, seitsemän vuotta kestävää, ohjelmakauttaan. Tietyllä tavalla kaikki meni uusiksi. Päätettiin toteuttaa operaatioita, joita tähän asti on pidetty unionin perussopimusten vastaisina. Merkittävin niistä on jäsenmaiden kollektiivinen vastuu toisen veloista.

Suomessa oli koronaa edeltävänä aikana annettu rakennerahastojen rahanjako maakuntajohtajien neuvoteltavaksi. Etukäteen tiedettiin, että hankkeessa tuskin tultaisiin onnistumaan. Näin myös kävi. Osapuolet eivät lähentyneet toisiaan, eikä minkäänlaista periaatekeskustelua päässyt syntymään. Kokemus oli surkein ja surullisin omalla neljäkymmentä vuotta kestäneellä virkamiehen ja poliitikon työurallani.

Kun eteläisen Suomen maakunnat yrittivät käynnistää mielipiteen vaihtoa teemaan ympärillä, itäinen ja pohjoinen media iski. Se ei ollut mikään yllätys, vaan jatkoa sille linjalle, jota Itä- ja Pohjois-Suomessa on pidetty voimaperäisesti yllä siitä lähtien, kun Suomi liittyi yhteisöön. Maakuntien liittojen, poliitikkojen ja median lisäksi joukkoon kuuluvat valtion virkamiehet. Etelässä ja lännessä valtion palkolliset sanovat olevansa riippumattomia, eivätkä katso voivansa liputtaa aluepoliittisesti, mutta idässä ja pohjoisessa on eri säännöt. Kyseessä on tehokas nyrkki, joka toimii ulospäin yhtenäisesti ja ratkoo sisäiset ongelmansa julkisuudelta piilossa.

Eteläisessä ja läntisessä Suomessa pohjoisen ja idän touhuja on joskus kiroiltu, joskus naurettu. Nauruun ei kuitenkaan ole minkäänlaista syytä, päinvastoin. IP-alue on kävellyt etelän ja lännen yli ja saanut unionin komission vakuuttumaan omasta aluepoliittisesta näkemyksestään, vaikka se on Suomen totuuden vastainen.

Urheilussa käy edelleen joskus niin, että hävinnyt perustelee huonoa menestystään sillä, että kilpakumppani on harjoitellut. Näin on käynyt myös suomalaisessa aluepolitiikassa. Itä ja pohjoinen ovat tehneet kovaa työtä ja jättäneet etelän ja lännen kuin nallin kalliolle. Siksi etelän ja lännen on syytä mennä itseensä, katsoa peiliin ja alkaa harjoitella.

Aluepolitiikkaa kutsuttiin ennen muinoin kehitysaluepolitiikaksi. Siihen oli aito syy. Oli köyhä itä-pohjoinen ja varakkaampi etelä-länsi. Tuo asetelma on vain muuttunut jo kauan sitten. Suomen heikoimmat maakunnat ovat Etelä-Savo ja Kymenlaakso. Mutta idän onnistuneen edunvalvonnan tuloksena Etelä-Savo saa EU-rahaa monta kertaa enemmän kuin Kymenlaakso. Pohjois-Pohjanmaa on dynaaminen digi-maakunta, suunnilleen samansuuruinen kuin Varsinais-Suomi tai Pirkanmaa. EU-rahaa sille annetaan pohjoisesta sijainnistaan johtuen 7-9 kertaa enemmän kuin samassa kehitystasossa oleville etelän ja lännen maakunnille.

Mutta itku ei auta EU-politiikassa, eikä muussa edunvalvonnassa, vaan kova työ. Eteläisen Suomen maakunnat Uusimaa, Varsinais-Suomi, Päijät-Häme ja Kymenlaakso ovat aloittaneet yhteistyön suunnan muuttamiseksi. Aivan juuri on valmistunut näiden maakuntien yhteinen liikennestrategia. Yhteistyötä aiotaan tehdä myös monella muulla sektorilla ja mukaan toivotaan poliitikkoja, kuntia, yrityksiä, järjestöjä ja virkamiehiä.  Aivan lähitulevaisuuden haaste on EU:n elpymispaketin rahanjako. Rahavirrat eivät enää voi suuntautua ilmansuuntien mukaan, vaan sinne, missä syntyy lisäarvoa ja missä ihmiset asuvat.

Suomalaiseen aluepoliittiseen keskusteluun on kuulunut eteläisen Suomen syyllistäminen sen puhuessa omassa asiassaan. Se on ollut ikään kuin moraalitonta muita kohtaan. Joskus syyttely on jopa tehonnut, ei ole uskallettu toimia omien etujen puolesta. Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson mielestä sellainen ajattelu joutaa romukoppaan. Etelä-Suomi tarvitsee yhteisen aluepoliittisen linjan ja voimakasta työtä sen puolesta.

Kaikista elinkeinoista koronavirus on kohdistanut voimansa kaikkein voimakkaimmin juuri matkailuun koko maassa. Muistamme, kuinka Lappi käytännössä suljettiin keväällä ja näin kävi toki koko maassa. Kansainvälisten matkailijoiden yöpymistilastot sukelsivat ja yritykset ajautuivat ahdinkoon.  Matkailu alkoi kohdistua yhä enemmän lähikohteisiin ja samalla suomalainen ”palasi metsään” toki toisinaan vähän rymistellen.  Voitaneen jo puhua hyvinkin merkittävästä muutoksesta matkailuelinkeinon kohdalla esimerkiksi asiakaskohderyhmien osalta. Kestävä ja turvallinen vuorovaikutusmatkailu on nousussa.

Kotimaan matkailun piristyminen esimerkiksi saaristoalueella kesällä ei ole poistanut alaan kohdistuvia uhkia vaan syksyllä tilanne voi heikentyä entisestään maakunnassa esimerkiksi ravintoloiden osalta, mikäli etätyöt jatkuvat. Varsinais-Suomen matkailuelinkeinon tilanne ei ehkä ole yhtä dramaattinen kuin Lapissa mutta yhtä kaikki haasteita on riittämiin. Varsinais-Suomessa kyse on ennen kaikkea elinkeinon kokonaisvaltaisesta uudistamisen tarpeesta ja erityisesti keskeisten kehittäjätoimijoiden strategisen yhteistyön ja työnjaon (ekosysteemin) vahvistamisesta.

Käynnistimme keväällä lähes samanaikaisesti koronatoimenpiteiden kanssa maakunnallisen tiekarttatyön yhteistyössä matkailufoorumin toimijoiden ja kuntien kanssa. Työnimellä ”Yhdessä kestävää kasvua 2.0” kulkevan prosessin tavoitteena on vastata strategiatasolla niihin haasteisiin, joita maakunnan matkailutoimijat kohtaavat mm. kestävän matkailun, digitaalisen kaupan ja markkinoinnin sekä ennen kaikkea hajautuneen ekosysteemin myötä. Maakunnassa tehdään vahvaa kehittämistyötä eri tahoilla ja tasoilla mutta yhteinen strateginen toimintamalli puuttuu. Tiekarttatyön toteuttaa kilpailutuksen perusteella Flowhouse Oy. Tiekarttatyö pyrkii osaltaan löytämään vastauksia myös Koronan aiheuttamiin haasteisiin. Varsinais-Suomen liitto on myös mukana toteuttamassa työ- ja elinkeinoministeriön valtakunnallista matkailuelinkeinon elpymistä koskevaa hankehakua. Liitto on näin pyrkinyt kantamaan kortensa kekoon varsin kattavasti toimialan hyväksi.

Varsinais-Suomen matkailufoorumi kokoontui webinaarityöpajan muodossa 3.9 pohtimaan erityisesti elinkeinon kehittämisen tavoitteita ja maakunnallisen ekosysteemin haasteita. Alan tulevaisuuteen uskotaan vahvasti Varsinais-Suomessa mutta samalla uusiutumisen tarve nähtiin hyvin merkittävänä. Matkailuyrittäjien puheenvuoroissa korostui tarve alueen vahvuuksien korostamiselle ja kehittämistoimien rohkealle kohdentamiselle. Ja kehittämisteemoista esillä olivat esimerkiksi yritysten kasvun esteiden vähentäminen ja saavutettavuusnäkökohdat, digitaalisten ostopolkujen rakentaminen ja tiedolla johtamisen teema ja alueen brändin kirkastaminen sekä tietenkin turvallisen matkailun näkökulma. Kaikkein keskeisin kysymys oli kuitenkin yhdessä tekemisen pelisääntöjen korostunut tarve. Tämä pitää saada toimimaan myös Varsinais-Suomessa.

Tiekartan ensimmäiset versiot tulevat alueen toimijoiden kommentoitaviksi loka-marraskuun vaihteessa ja tästä kuullaan myöhemmin. Ponnistakaamme eteenpäin. Turvallisesti ja kestävästi.

KOHTI DIGITAALISTA MAAKUNTAKAAVAA

Kirjoittanut torstai, 03 syyskuu 2020 08:35

Oi niitä aikoja, totesin, kun kaappeja siivotessani löysin kartanpiirtäjäkoulun harjoitustyöni vuosilta 1991–1992. Tusseilla piirretyt ja puuväreillä väritetyt kaavakartat näyttivät omaan silmään mukavasti persoonallisilta verrattuna tämän päivän neliväritulosteisiin. Vapaalla kädellä tussatut pohjakartan korkeuskäyrät nostattivat vielä vuosien jälkeenkin pienen hien otsalle.

Suurin mullistus kaavojen piirtotyössä koettiin 1990-luvun puolivälin aikoihin, kun käsin piirtämisestä siirryttiin tietokoneavusteiseen karttatuotantoon. Aluksi tulostettiin mustavalkoisia ”värityskuvia”. Kynäpiirturit suhisivat muoville, josta kopioitiin kartta paperille ja sitten päästiin värittämään. Piirtämöissä leijuivat aikamoiset tussihöyryt, kun kaavakarttoja väritettiin urakalla!

Viime vuodet maakuntakaavaprosessia on viety eteenpäin pdf-tiedostoilla. Viralliseen käsittelyyn kaava-aineistot on edelleen tulostettu ja postitettu esimerkiksi kuntiin nähtäville. Karttojen piirtotekniikan kehittymisen ohella valtava muutos on tapahtunut myös aineistojen osalta. Puhutaan GIS- eli paikkatietoaineistoista, joita tuottavat sekä julkishallinnon organisaatiot että yksityiset toimijat. Maakuntakaava-aineistot ovat paikkatietoaineistoja eli kaavakartan pisteillä, viivoilla ja alueilla on kaikilla sijaintitieto, sekä ominaisuustietona esimerkiksi pinta-alatieto ja käyttötarkoitus. Paikkatietoaineistoista saadaan erilaisilla analyyseilla tuotettua arvokasta tietoa monenlaisen päätöksenteon tueksi. Eri aineistojen ominaisuustietoja voidaan yhdistää ja tehdä niistä juuri omaan tarpeeseen räätälöityjä analyyseja suunnittelutyön pohjaksi.

Kaikissa maakuntien liitoissa laaditaan maakuntakaavaa samalla ohjelmistolla. Yhtenäistä ohjeistusta ei maakuntakaavan tekniseen toteuttamiseen ole ollut käytettävissä lukuun ottamatta ympäristöministeriön laatimaa ”Numeerinen maakuntakaava” -ohjetta vuodelta 2002. Vuosina 2015–2018 kaikki maakuntien liitot osallistuivat pääosin ympäristöministeriön rahoittamaan HAME-hankkeeseen, jossa oli mukana myös Suomen ympäristökeskus. Kolmen vuoden aikana tuotettiin maakuntakaavoille yhtenäinen tietomalli, joka on lähes kaikissa liitoissa jo otettu käyttöön. Nyt pystymme tuottamaan yhdennäköistä maakuntakaava-aineistoa riippumatta siitä, minkä maakunnan kaavaa tarkastelemme. Aineisto jaetaan INSPIRE-direktiivin mukaisesti Varsinais-Suomen liitossa toimivan Lounaistiedon kautta ja sitä voi käydä katsomassa Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkunassa. Lounaistiedon Dataportaalista aineistoa voi myös ladata omaan paikkatieto-ohjelmaan, kun tehdään esimerkiksi tarkempaa aluesuunnittelua kunnissa.

Varsinais-Suomen liitossa tietomallipohjainen kaavantuotanto aloitettiin nyt nähtävillä olevan luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaavan ensimmäisessä ehdotusvaiheessa. Tietomallin käyttöönoton myötä olemme päässeet hyödyntämään paikkatieto-ohjelmistomme viimeisimpiä hienouksia, joiden avulla kaava-aineistojen esittäminen on viety ns. ”next levelille”. Olemme eturintamassa viemässä maakuntakaavojamme digitaaliseen maailmaan, vaikka vielä toistaiseksi joudumme kankeahkon virallisen prosessin vuoksi tuottamaan aineistot myös pdf-tiedostoina. Ensimmäistä kertaa maakuntakaava-aineisto on nähtävillä pelkästään digitaalisessa muodossa. Toki sen voi halutessaan edelleen tilata itselleen myös tulostettuna versiona.

Varsinais-Suomen liiton Digitiimi ylpeänä esittää:

Varsinais-Suomen luonnonarvojen ja -varojen vaihemaakuntakaava tarinakarttana

Vaihemaakuntakaavan tausta-aineisto

Vaihemaakuntakaava on nähtävillä 3.9.-2.10.2020

Kaavan viralliset nettisivut, joilta löytyvät aineistot myös pdf-tiedostoina

 
Varsinais-Suomessa on nyt paljon hyvää liikkeellä liikenteessä. Valmisteilla on maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys sekä Varsinais-Suomen ilmastotiekartta, jossa liikkuminen on keskeisessä asemassa. Lisäksi Valonian ja Varsinais-Suomen liiton johdolla pohditaan parhaillaan seutukuntakohtaisesti keinoja, jotka auttaisivat kunnianhimoisten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi juuri paikallisesti parhaiten. Näissä seutukuntakohtaisissa keskusteluissa muun muassa pyöräilyn edistäminen on noussut vahvasti esiin. 
 
Pyöräilyn edistämisen hyödyt ovat moninaiset. Pyöräilyllä, myös sähköpyöräilyllä, on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ihmiset jaksavat arjessaan paremmin, mistä hyötyy taloudellisesti niin työantajat kuin koko yhteiskunta. Pyöräily sopii monelle, myös esimerkiksi erilaisista nivelvaivoista kärsiville, ikään katsomatta. Liikenneturvallisuuskin paranee, kun pyöräilijöitä on enemmän liikenteessä – tällöin heidät huomioidaan paremmin. Tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä arkipäivän liikkumisvalintojen tekemisessä ovat sujuvuus ja helppous. Tekemällä pyöräilystä helppoa ja sujuvaa saamme ihmiset pyöräilemään enemmän, eikö vain?
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. 
 
Hyvät aikeet eivät aina johda hyvään lopputulemaan vaan joskus jopa päinvastaiseen lopputulokseen kuin mitä tavoiteltiin. Suoritin muutama vuosi sitten liikennesuunnittelukurssin. Kurssilaisten tehtävänä oli suunnitella uuden asuinalueen liikenneverkko. Kaikki ryhmäläiset asettivat yhdeksi tavoitteekseen pyöräily- ja kävely-ystävällisen ympäristön. Lopputulema lähes kaikissa töissä oli kuitenkin sama: autokaistat olivat leveitä ja pyörät ja jalankulkijat joutuivat kiertämään, joskus melko pitkiäkin matkoja. Miksi näin kävi? 
 
Olemassa oleva data ohjasi suunnittelijoita liikennevalojen tarpeen ja autoteiden leveysvaatimusten suhteen. Koska alueen läpi kulkee olemassa olevien tilastojen mukaan tietty määrä autoja, tarvitaan tietynlevyinen kaista. Koska pyöräilijöitä ja jalankulkijoita kulkee tietty määrä, riittää, että käytetään jalankulkuväylän ja pyöräilyväylän yhdistelmää. Suunnittelua tehtiin nykytilanne eikä tavoitteet edellä. Liikenneturvallisuuden takia autojen ja pyöräilijöiden kohtaamista pyritään välttämään. Ratkaisu johti niin kurssitehtävässä kuin usein tosielämässäkin siihen, että pyöräilijä joutui kiertämään esimerkiksi koko risteysalueen tai liikenneympyrän. 
 
Ajattelumaailmamme on autokeskeinen, eikä sitä aina edes huomata. Kuinka monesti on esimerkiksi käynyt niin, että tietyömaalla on hyvät kiertotieopasteet autoille, mutta jalankulkija tai pyöräilijä saa tiedon reitin katkaisevasta esteestä vasta olleessaan suljetun alikulkutunnelin kohdalla? Seurauksena voi olla usean sadan metrin kiertäminen vaihtoehtoiselle reitille. Pahimmassa tapauksessa tietoa vaihtoehtoisesta reitistä ei ole tarjolla ollenkaan. Autojen ehdoilla on suunniteltu vuosikymmeniä, eikä kulttuuria hetkessä muuteta. 
 
Onneksi hyviä enteitä ja konkreettisia esimerkkejä kulttuurin muutoksesta on jo ilmassa. Deltin kaupungissa Hollannissa on käytössä liikennevalot, joissa valot ovat pyöräilijöille ja kävelijöille jatkuvasti vihreänä ja autoilijan läsnäolo tunnistetaan sensoreiden avulla – autoilija onkin se, joka pyytää lupaa suojatien ylitykseen. Joensuussa otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön Suomen ensimmäinen pyöräkatu. Samana vuonna Sattulan kylään Hattulassa rakennettiin ainutlaatuinen kylätie, jossa kuljetaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla. 
 
Esimerkki lähempää ovat lähes valmiit 110-tien pyöräteiden ja bussipysäkkien parannukset. Pyörätietä on parannettu ja sujuvoitettu aina Piikkiöstä Piispanristille asti. Turun puolella työt ovat vielä käynnissä. Tietöiden aikana pyrittiin kiinnittämään erityishuomiota kävelijöiden ja pyöräilijöiden opasteisiin. Lisäksi Turun kaupunkiseudulle on laadittu seudulliset, numeroidut pyöräilyreitit. Reitit merkitään opastein, joissa autoliikenteestä tutut suunnistustaulut kertovat jo ennen risteystä, mihin risteyksestä voi kääntyä. Reittinumerot on merkitty opasteisiin punaisella. Valmiita opasteita on jo Turusta Lietoon, Turusta Varissuon kautta Piikkiöön ja Turusta Kaarinan keskustan kautta Piikkiöön johtavilla reiteillä.
 
Lisää hyvää on tulossa. Väylä-virasto julkaisee tänä syksynä uudet pyöräliikenteen suunnitteluohjeet, jotka edelleen lisäävät pyöräilyn huomioimista suunnittelussa. Muutamissa kaupungeissa on jo tehty pyöräilyn ja kävelyn kehittämisohjelmia ja ensimmäistä kertaa Traficom jakaakin kunnille tarkoitettua valtionavustusta juuri näiden ohjelmien laadintaan. 
 
Kansallista pyöräilyviikkoa vietetään tänä vuonna toukokuun sijasta syyskuussa, 5.–13.9.2020. Viikon teemana on pyöräilyn ilo.

DIGITUEN VAUHDIKAS SYKSY

Kirjoittanut perjantai, 28 elokuu 2020 16:00

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke ja Varsinais-Suomen alueen digituen verkosto lähtivät elokuussa jälleen vauhdikkaasti eteenpäin. Viimeiset verkostotapaamiset ennen kesätaukoa järjestettiin juhannusviikolla. Hanketiimi jatkoi suunnittelutyötä vielä ennen heinäkuun lomailua, jotta elokuun verkostojen tapaamiset ja valitut kehittämistoiminnat saadaan hyvin käyntiin.

Digituen verkostojen kehittäminen ja digituesta viestiminen lisäävät asukkaiden tietoisuutta saatavilla olevasta digituesta. Digi kuuluu kaikille, mutta kaikkea ei tarvitse osata itse. Siksi on tärkeää, että asukkaat tietävät, mistä digitukea voi pyytää. Parhaimmillaan perinteisen käyntiasioinnin sijaan sähköinen asiointi on vaivattomampaa ja nopeampaa, jolloin aikaa muuhun jää enemmän.

Syksyn suunnitelmia

Varsinais-Suomen alueen digituen verkoston kehittämistoimenpiteet saatiin elokuun aikana valittua jokaiseen viiteen seutukuntaan.

Turun seutu ja Loimaan seutu päätyivät palvelumuotoiluun, jolla selkeytetään seutukunnallisten verkostojen tavoitteita ja toimintaa. Tämä edesauttaa digituen verkostojen toiminnan jatkuvuutta. Vakka-Suomessa edistetään digituen näkyvyyttä alueellisesti, esimerkiksi lehtijuttujen ja esitteiden avulla.

Turunmaalla ja Salon seudulla oli tarkoitus toteuttaa tapahtuma ja tapahtuman markkinointi. Epävarman koronatilanteen takia molemmissa seutukunnissa päätettiin panostaa myös digituen viestinnälliseen näkyvyyteen alueellisesti. Salon seudulla ja Turunmaalla viestintätoimenpiteiden suunnittelu aloitettiin elokuun loppupuolella ja niiden toteutusta jatketaan syyskuun aikana.
Kaikkia toimenpiteitä valmistellaan ja toimenpiteet pyritään järjestämään syksyn ja loppuvuoden aikana.

Varsinais-Suomen alueen digituen tarjoajien koonti

Varsinais-Suomen digitukea tarjoavat on koottu listaksi, joka perustuu verkostolaisille loppuvuonna 2019 – alkuvuonna 2020 lähetettyihin kyselyihin. Listaa päivitetään syksyn aikana ja verkostolaiset saavat tarkistaa tietojensa ajantasaisuuden.

Tämän jälkeen koonti jaetaan verkoston käyttöön ja medioita lähestytään seutukunnissa tiedotteilla, joissa on kerrottu tarkemmin seutukunnan digituen tarjonnasta.

Koska koonti pohjautuu Varsinais-Suomen alueen digituen verkostolaisille lähetettyihin kyselyihin ja niiden vastauksiin, tullaan sitä tarpeen mukaan täydentämään ja päivittämään.

 

Uusien digituen toimijoiden tiedot voi ilmoittaa meille Webropol-linkin kautta (avautuu uuteen välilehteen).

DIGITUKI logo