RADIKAALI JUTTU - HUOMASIKO KUKAAN?

Kirjoittanut perjantai, 16 maaliskuu 2018 08:46

Turun ammattikorkeakoulu sai taannoin rahoituksen kaksivuotiselle Erasmus+ hankkeelle nimeltään Radical boost. Tavoitteena on AMK-tasoisen insinöörikoulutuksen uudistaminen siten, että koko 4-vuotisesta opiskeluajasta puolet tapahtuisi yrityksissä. Oppilaitoksessa vietetty aika vähentyisi näin kirjaimellisesti radikaalisti. Työharjoittelun osuus insinöörin perustutkinnosta on nyt noin 12 %. Uusi kehitettävä malli on käytännössä suomalainen sovellus saksalaisesta duaalimallista. Homma pilotoidaan tuotantotalouden alalla ja erityisesti haetaan meriteollisuusalan yrityksiä tuleville opiskelijoille. Uusi koulutusohjelma on alkamassa syksyllä 2019.

Okei, hieno homma! Hyvä että tällainenkin tuli hoidettua. Pysähdytään kuitenkin hetkeksi tämän äärelle, sillä olemme aidosti radikaalien muutosten äärellä. Näihin pitää koulutuksenkin reagoida.


Työn murroksesta on lopulta kysymys

Koulutusta ja sen muotoja kehitetään nyt monella rintamalla ja monin eri tavoin. Taustalla on työn murros ja tämän ilmiön monet sivujuonteet. Keskustelua työn tulevaisuudesta on käyty aina mutta vuosituhannen vaihteessa globalisaatio haastoi suomalaisen yhteiskunnan, yritykset ja myös työn uudella tavalla. Yritysten toimialueeksi tuli koko maailma ja talouden toimintaympäristön säännöt muuttuivat. Tämä on merkinnyt tuotannossa ja palveluissa uutta kansainvälistä työnjakoa. Ei riitä, että yritys Laitilassa tuottaa tehokkaasti tavaraa Uudenkaupungin autotehtaalle vaan sen pitää lyödä myös intialainen tai saksalainen toimittaja tai jopa liittoutua näiden kanssa. Kilpailun koveneminen on vaikuttanut kaikkialle yhteiskuntaan: koulutukseen, osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä itse työhön.

Julkisuudessa käytävä keskustelu pyörii usein ääripäissä ja pohditaan usein jopa nykymuotoisen työn loppua ja teknologian (digitalisaatio, robotisaatio, keinoäly jne) ylivaltaa eri muodoissaan. Toisaalta teknologia nähdään myös monesti uudenlaisen työn ja rakenteiden mahdollistajana (esim. alustatalouden eri muodot). Työn muutokseen toki vaikuttavat monet muutkin seikat teknologian ohella. Näistä kaikista lisää mm:

- Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa Jaettu ymmärrys työn murroksesta
- Demos Helsinki

Osaamisen ja koulutuksen kehittäminen on myös monien haasteiden edessä ja koulutuksen reagointikyvylle asetetaan nykyään kovia vaateita. Oppimisympäristöjen kehittäminen ja koulutuksen tuominen yhä enemmän työpaikoille ovat osa työn muuttumisen ilmiöitä. Tavoitteena on pitää koulutus ajantasaisena ja samalla varmistaa osaavan työvoiman saatavuus.

Mutta se Radical boost – mikä meininki?

Jotta Radical boost -hanke pääsee kunnolla käyntiin, keskeistä on siis nyt löytää ne yritykset, jotka haluavat osallistua hankkeeseen tarjoamalla paikan opiskelijalle. Opiskelijalle, joka itse asiassa viettää puolet opiskeluajastaan tässä samassa firmassa. Tämä vaatii myös yrittäjältä venymistä koska pitää huolehtia esimerkiksi opiskelijan ohjauksesta työpaikalla. Tämän panostuksen jälkeen on kuitenkin mahdollista saada osaava ja sitoutunut työntekijä yritykseen. Hankkeessa ovat mukana myös Varsinais-Suomen yrittäjät, Varsinais-Suomen liitto sekä saksalaisia ja ranskalaisia oppilaitoksia sekä Meyerin Turun telakka. Teemme kaikki parhaamme tämän tärkeän pilotin onnistumiseksi. Huomasitko mahdollisuuden yrityksellesi? Ota yhteyttä:

Tero Reunanen
Tuotantotalouden koulutus ja tutkimusvastaava, Turun AMK
+358 44 907 4592, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jassi Aho
Projektipäällikkö, RADICAL-projekti
Turun AMK
+358 40 355 0360, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Radical Boost     ErasmusTurun amk  VSL    Yrittjt  esta

Kirjoitus tukee Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumin ja sen alla toimivan ennakointifoorumin toimintaa. Kumppanuusfoorumi on varsinaissuomalaisen yhteistyön sytyttäjä, jolta löydät varsinaissuomalaiset maakuntastrategian tavoitteita edistävät toimijat, ja niiden muodostamat aktiiviset verkostot. Tule mukaan rakentamaan kanssamme Varsinais-Suomea, jossa elämisen laatu on parasta!

 

Varsinais-Suomen kunnissa tehdään paljon toimia ympäristön eteen. Mutta tietävätkö myös kuntalaiset, mitä kaikkea ympäristövastuullisuuden saralla tapahtuu?

Kuntien viestintäresurssit ovat niukat, mutta ilman viestintää tieto tehdystä työstä jää vain pienen piirin tietoisuuteen. Kun viestintää ajattelee kuntalaisille tarjottavana palveluna ja sen merkitys myös markkinointityökaluna ymmärretään, on siihen helpompi suunnata resursseja. Kun asukkaat, työntekijät ja yhteistyötahot ovat jyvällä toimenpiteistä, kasvaa myös luottamus kunnan toimintaan.

Strategioita, ohjelmia ja tavoitteita kirjataan vähintäänkin kunnan nettisivujen uumeniin, mutta käytännössä hyvät toimet jäävät helposti kertomatta. Keskeneräisiäkin toimia kannattaa kuitenkin tuoda esiin: näin omien sekä ulkopaikkakuntalaisten kuva aktiivisesta kunnasta vahvistuu.

Mutta miten sitä viestintää tehdään?

Viestintä ja vastuullisuusviestintä kaipaa suunnitelmallista otetta sekä koordinointia. Kunnallanne on varmasti useita viestintäkanavia, jotka ovat valjastettavissa myös ympäristöasioiden esiintuomiseen. Nettisivut ovat hyvä tiedon tukikohta, mutta harva surffaa asioikseen katsomaan kuulumisia kunnan nettisivuilta – sieltä tieto pitää saada vielä pilkottuna ja pureksittuna eri kohderyhmille erilaisiin kanaviin. Huomioikaa viestinnässä kohderyhmät: esimerkiksi eri-ikäisillä ihmisillä on omat tapansa seurata mediaa.

Kun kunnassanne valmistuu erilaisia ympäristövastuullisuuteen liittyviä raportteja ja selvityksiä, täytyy niistä tiedotusvaiheessa kaivaa kiinnostavimmat kohdat esiin – raportti itsessään ei ole uutisoinnin väärti. Tiedon visualisointi, kuten erilaiset infograafit, auttavat sekä päättäjiä, kuntalaisia että toimittajia sisäistämään tiedon nopeasti. Voisiko paikallislehden kanssa lähteä vuorovaikutteiseen yhteistyöhön vastuullisuusteemoista esimerkiksi juttusarjan muodossa? Kiinnostaisiko jokin teemoista myös alueen isompaa tai jopa valtakunnallista mediaa?

Kunnan työntekijöitä tulisi myös kannustaa ja osallistaa sisällöntuotantoon. Varsinkin pienessä kunnassa on tärkeää aktivoida työntekijöitä huomaamaan omassa työssään viestinnän arvoisia hetkiä. Kun keskiöön nostetaan ihminen, on näkökulma heti samaistuttavampi. Kunnan viestinnässä kannattaa nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja kannustaa kehuen myös muita toimijoita, jotka työskentelevät alueella ympäristön eteen.

Naapurikunnat voivat suunnitella myös ympäristövastuullisuuden viestintää yhdessä. Yhdessä tekemällä saa arvokasta vertaistukea, josta tuskin kenellekään viestintää tekevällä on ylitarjontaa. Erilaisia koulutuksia ja kuntien viestintäverkostoja löytyy esimerkiksi Kuntaliiton kautta.

Loppuun muutama viestintäesimerkkiä näyttävä kunta: Raisiossa Facebook on ahkerassa käytössä ja viestit pureksitaan tiiviiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon. Paraisilla on Kestävä saaristokunta -blogi tuomassa esiin alueen ympäristövastuullisuutta. Kaarinan myös ympäristöaiheisia uutisia voi seurata Twitteristä. Naantalissa kuntalaiset saavat kaupunkilehden luettavakseen sekä painettuna että sähköisenä.

Valonia voi myös auttaa kuntia tuomaan esiin kestävän kehityksen toimenpiteitä – muistakaa siis hyödyntää tuottamaamme materiaalia, kuten nettiuutisia ja somejulkaisuja. Voitte aina pyytää myös suunnitteluapua, kommentteja tai haastatteluja asiantuntijoiltamme.

Liikennepalvelujen kehittämisessä on viime vuosina voimistunut MaaS (Mobility as a Service) -ajattelu eli niin sanottu liikkuminen palveluna -malli. Tämän uuden lähestymistavan tavoitteena on kehittää liikennettä liikkujan näkökulmasta mahdollisimman helpoksi ja jouhevaksi kokonaisuudeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa eri liikennemuotojen, kuten esimerkiksi juna- ja bussimatkojen yhdistämistä sellaiseksi saumattomaksi matkaketjuksi, joka ei vaadi kuluttajalta monen eri järjestelmän käyttöä. Turun seudun joukkoliikenne Fölin FÖLIX-liityntäliikennepalvelu on hyvä esimerkki matkaketjuajattelusta. FÖLIX yhdistää taksi- ja bussimatkoja ketjuiksi.


MaaS -konseptin mukaisia palveluja on ilmaantunut markkinoille lähiaikoina useita ja keskeisenä kannustimena ovat toimineet digitalisaation avaamat uudet mahdollisuudet. Kovassa nosteessa on esimerkiksi joukkoliikenteen eri lipputyypit yhdistävä matkakortti WALTTI, jonka tavoitteena on kattaa tulevaisuudessa laajasti Suomen kaupunkiseudut. Tuup-sovellus taas yhdistää näppärästi eri kulkumuodot aina joukkoliikenteestä pyöräilyn kautta yhteiskäyttöautoihin ja takseihin. Hyviä esimerkkejä löytyy jo paljon. Yhdistävänä nimittäjänä edellä mainituilla palveluilla on kuitenkin toimivuus ensisijaisesti kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla.


Lähitulevaisuudessa päästöjen vähennystarpeet kohdistuvat voimakkaasti liikennesektorille. Esimerkiksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä liikenteen päästöjä tulisi vähentää noin puolella vuoteen 2005 verrattuna. Päästövähennystarpeet koskettavat yhtälailla niin kaupunkeja kuin maaseutuakin. MaaS-ratkaisut voivat omalta osaltaan olla edistämässä tavoitteiden saavuttamista myös maaseutumaisten alueiden osalta.


Maaseudulle ja harvaan asutuille alueille MaaS-palvelujen murtautuminen ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut mutkatonta. Maaseudun MaaS-palvelujen yhtenä merkittävänä haasteena on monesti pidetty volyymin eli riittävän asiakaskunnan puutetta. Osittain tästä syystä palveluita tarjoavien yritysten kynnys kehittää palveluita erityisesti maaseudun tarpeisiin on ollut korkea.


Kynnyksen madaltamiseksi tarvitaan uskallusta ja uudenlaista ajattelua, jota voidaan edistää esimerkiksi hankekokeiluiden kautta. Kokeiluiden avulla helpotetaan muun muassa kuntien ja yritysten kohtaamista ja hedelmällisten yhteistyön syntymistä. Toimiva yhteistyö on tärkeää kokonaisuuden, alueen ominaistarpeiden sekä olemassa olevien liikennepalveluiden hahmottamiseksi. Esimerkiksi pitkän matkan joukkoliikenneyhteyksien saavutettavuutta voidaan maaseudulla edistää kehittämällä monessa kunnassa järjestettyä asiointiliikennepalvelua toimimaan myös liityntäliikennepalveluna joukkoliikenneyhteyksien äärelle.

 

Alueellisten liikkumispalvelujen kehittämiseen liittyviä porkkanoita on viime aikoina tarjoiltu muun muassa valtakunnallisestikin merkittävien rahoitushakujen muodossa. Toisaalta toimivan ja monistettavan ratkaisun syntyminen ei edellytä monimutkaista miljoonahanketta tai suurta konsortiota – rohkea kokeilumieli kantaa myös pitkälle. Esimerkiksi Valonian pienimuotoisessa PASSI-hankkeessa toteutettiin Pöytyän kunnan verkkosivuille asiointiliikenteen reaaliaikainen karttanäkymäpalvelu, jonka avulla kuntalaiset saavat tietoa asiointiliikenteen autojen sijainnista reiteillä, aikatauluista sekä liikennöitsijöiden yhteystiedosta.
Kokeilun mittakaavalla ei siis ole väliä, tärkeintä on kestävien ja toimivien ratkaisujen löytäminen tulevaisuuden haasteisiin.

MIKÄ IHMEEN KOHEESIO?

Kirjoittanut tiistai, 23 tammikuu 2018 14:19

Elämme jännittäviä aikoja.

Tänä keväänä on korkea aika vaikuttaa siihen, miten Euroopan Unionin aluepolitiikkaa rahoitetaan vuoteen 2027 saakka. Keskustelu käy kuumana koheesiopolitiikasta. Mutta mitä se tarkoittaa?
Koheesiopolitiikan pohjalta toteutetaan Euroopassa satojatuhansia hankkeita, jotka rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja koheesiorahastosta (koheesiorahastot koskevat EU:n jäsenvaltioita, joiden BKT on alempi kuin 90 prosenttia EU:n keskiarvosta).

Vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikassa käytettävissä oleva summa EU:n 28:ssa jäsenvaltiossa on 351,8 miljardia euroa. Se on noin kolmasosa EU:n budjetista, eli ”ne EU-projektit” joista aina kuulemme, ovat huomattava osa EU:n toimintaa. Tulevana kautena tämä summa tulee olemaan pienempi, mm. koska Brexitin myötä Euroopan unionikin tulee olemaan pienempi.

On aivan selvä, että koheesiopolitiikkaan vaikuttaminen on yksi tärkeimmistä teemoista jäsenvaltioissa tänä keväänä. Toukokuun 29. päivänä komissio julkistaa monivuotisen budjettiesityksensä vuodesta 2020 eteenpäin. Kun tämä esitys on ulkona, on siihen vaikuttaminen erittäin vaikeaa, joten nyt on aika pitää asiasta melua.

Mutta mihin suuntaan tässä pitäisi vaikuttaa, mitä me haluamme Varsinais-Suomessa?

Rahaa kiitos.

Varsinais-Suomen liitossa tehtiin viime vuonna selvitys siitä, miten maakunta onnistui kotiuttamaan EU-varoja erilaisten projektien kautta. Vuonna 2016 tämä summa oli n. 38 miljoonaa. Näillä rahoilla kehitettiin maakuntaa monipuolisesti ja voimme olla tulokseen tyytyväisiä, mutta tulevaisuus huolettaa. Pelkona on, että mikäli pienenevät koheesiovarat jatkossa suunnataan vain vähemmän kehittyneille alueille, meidän osamme jää mitättömäksi ja hyvät aloitteet jäävät ilman rahoittajaa. On vaara, että uudet innovaatiot ja alueellinen talouskasvu ei saavuta täyttä potentiaaliaan, jonka myötä se voisi hyödyntää myös ympäröiviä alueita ja koko Eurooppaa.

Kuten koko Etelä-Suomi, Varsinais-Suomi on jäänyt Suomen sisäisessä kilpailussa häviölle rahoituksessa verrattuna Itä- ja Pohjois-Suomeen. Koheesiohengessä tämä on tietysti ymmärrettävää, mutta tulee huomioida, että myös Varsinais-Suomessa on positiivisen rakennemuutoksen poreen lisäksi harvaanasuttuja ja haasteellisia seutuja jotka tarvitsevat erityishuomiota.

Lempilapsemme saaristo on kesäisin auringonpaiseessa kylpevänä todellinen paratiisi ja onnela meille kesäasukkaille ja matkailijoille, mutta tulee muistaa, että arki on varsin erilainen. Saariolosuhteista johtuvien lisäkustannusten ohella saarille on nimittäin ominaista yksipuolinen talousrakenne, erittäin pienten yritysten ja pk-yritysten iso osuus sekä vähenevä väestö. Mm. Euroopan alueiden komitea on kiinnittänyt tähän huomiota ja onkin vedonnut komissioon, että EU:n tulevassa koheesiopolitiikassa (2020–2027) saarialueita ja etenkin niiden yrityksiä varten laaditaan erityisiä toimenpiteitä ja otetaan käyttöön asianmukaisemmat kriteerit rakennerahastotuen saamista varten. Tämä olisi tietysti myös Varsinais-Suomelle hyvä asia.

Vaikka EU:n budjettiasiat saattavat tuntua kaukaisilta, tulee muistaa, että mitä politiikkoja ja rahanjakokriteereitä Brysselissä ja Helsingissä laaditaankaan, ne tulevat todeksi alueilla.

Vuonna 2030 arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti 40 % kuilu veden käyttötarpeen ja saatavuuden välillä. Makean veden osuus koko maailman vesivaroista on 3 %, josta vain murto-osa on helposti saatavilla vesistöissä tai altaissa. Kun otetaan huomioon, että 80 % jätevesistä lasketaan puhdistamattomina vesistöihin, myös saatavilla olevan veden laatu on vaarassa. Mitä vähemmän puhdasta vettä on saatavilla, sitä enemmän käytetään puhdistamatonta vettä, joka lisää sairastapausten määrää.

Vesi on tärkeä osa niin maatalouden kuin kulutustavaroidenkin tuotanto- ja arvoketjua. Veden käyttöön tuotannossa liittyy kuitenkin lukuisia riskejä, joista monella voi olla haitallisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia. Vesiriskit voivat liittyä veden saatavuuteen ja laatuun, yrityksen maineeseen tai tehottomaan ja epäoikeudenmukaiseen veden sääntelyyn, jotka kaikki lopulta vaikuttavat yritystoiminnan kannattavuuteen.

Kotimainen vesivarojen käyttö on pääsääntöisesti kestävää. Suomalaisten kulutus ja suomalaisten yritysten tuotantoketjut kuitenkin kuluttavat myös muun maailman niukkenevia vesivaroja. Suomalaisten vesijalanjäljestä 47 % kulutetaan ulkomailla tuontituotteiden valmistukseen. Käyttämistämme tuotteista monet tulevat alueilta, joilla kärsitään jo veden niukkuudesta ja laatuongelmista.

Muuttuvassa ilmastossa tulevaisuuden vesivarat ovat vaarassa niin laadullisesti kuin määrällisesti. Saatavilla oleva vesi ei tule riittämään kasvavalle väestölle ja lisäksi se voi olla maantieteellisesti eriytynyt tuotannosta. Vesivarojen huono hallinta johtaa veden niukkuuteen ja kuivuuteen, jonka vaikutukset näkyvät muun muassa väestön liikehdintänä.

Maailmanlaajuisesti suomalaiset kuluttajat, yritykset sekä poliittiset päätöksentekijät voivat silti tehdä paljon vesivastuullisen toiminnan edistämiseksi. Kokonaisvaltaisesti vesivastuullisuus ratkaistaan valtionhallinnon, yrityksien, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön välisen yhteistyön kautta.

Yrityksille hyvä tapa aloittaa on tehdä vesivastuusitoumus, joka haastaa kestävään veden käyttöön. Ensimmäinen askel kohti liiketoiminnan vesivastuullisuutta on tunnistaa vesiriskit yrityksen tuotanto- ja arvoketjussa. Kun halutaan edistää vesivarojen kestävää hallintaa, yritykset voivat muun muassa noudattaa vesivastuullisuusstandardeja ja sertifioida toimintajärjestelmät näiden mukaiseksi. Siten yritykset voivat osaltaan huolehtia myös alihankkijoidensa veden käytön kestävästä hallinnasta. Vastuullisuustyö voi olla myös tapa erottua kilpailijoista ja toimia oman alansa edelläkävijänä.

Yksittäinen kuluttaja voi edistää vesivastuullista tuotantoa etenkin ruoankulutustottumuksillaan. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä. Vesivastuullisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa tai kuluttamalla kohtuullisesti ja vähentämällä ruokahävikkiä. Kuluttaja voi myös vaatia tietoa yritysten vesivastuullisuudesta.

Poliittisessa päätöksenteossa on jo varauduttava pitkän aikavälin muutoksiin edistämällä vastuullista vesipolitiikkaa. Kunnallisten vesihuoltolaitosten on hyvä kartoittaa toimiensa vesiturvallisuutta ja niiden yhteyksiä muihin turvallisuuden muotoihin Lisäksi vesivastuullisuus julkishankintojen kriteerinä edistäisi veden huomioon ottamista laaja-alaisemmin hankintoja tarjoavissa yrityksissä.