HAUSSA 100. VAIKUTTAJAKOKELAS!

Kirjoittanut keskiviikko, 26 elokuu 2020 10:12

Varsinais-Suomesta on perinteisesti noussut vaikutusvaltaisia nimiä valtakunnan politiikkaan, puolueiden puheenjohtajiksi aina valtioneuvostoon asti. Maakunnan edunvalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että näin on myös jatkossa. Maakunnallisessa vaikuttamisessa olennaista on pitkäjänteisyys sekä osaavat ja yhteistyötaitoiset ihmiset. Viitisen vuotta sitten maakuntahallituksen päätöksellä perustetun vaikuttajakoulun ajatuksena olikin olla ns. ”ministerikoulu”. Vaikka näen vaikuttajakoulun arvon paljon tätä laajempana, yhteiskunnalliseen keskusteluun kannustavana ja vaikuttamista monista näkökulmista avaavana, taustalla on yhä ajatus vaikuttajakoulusta kuoriutuvista Annika Saarikoista, Li Anderssoneista tai Petteri Orpoista.

Vaikuttajakoulun perustamisen lähtökohtana tuolloin vuonna 2015 oli huoli pitkään jatkuneesta nuorten kiinnostuksen hiipumisesta poliittista toimintaa kohtaan. Nuorten vähäisen kiinnostuksen taustalla saattaa olla epäluottamus politiikkaa kohtaan, mutta myös epätietoisuus. Omaa vaikutuskykyä ei ehkä hahmoteta monimutkaiselta ja kaukaiselta tuntuvassa päätöksenteon sokkelossa ja omaan arkeen verrattuna korkealentoiselta tuntuvassa poliittisessa keskustelussa.

Vuosittain julkaistava 15–29-vuotiaiden arvoja ja asenteita mittaava nuorisobarometri on osoittanut, että vaikka kiinnostusta politiikkaa kohtaan olisi, se ei välttämättä johda edes äänestyspäätökseen. Barometrin mukaan nuorten äänestämättä jättäminen selittyy erityisesti koulutustaustalla. Mitä alhaisemmaksi koulutustaso jää, sitä todennäköisemmin jää myös äänestäminen. Yhtenä ratkaisuna on esitetty nuorten vuoropuhelun lisäämistä päättäjien kanssa. Toisaalta vuosituhannen lopun ja 2000-luvulla syntyneiden nuorten osallistuminen tapahtuu eri tavoilla kuin heidän vanhempiensa.

Vaikuttajakouluumme kuuluu varsin matalan kynnyksen osallistaminen. Kouluun pääsyä ei määritä kokemus, koulutus tai harrastuneisuus vaan ennen kaikkia nuoren oma kiinnostus ja motivaatio. Tarkoitus on avata nuorille mahdollisuus kurkistaa politiikan kulisseihin ja yhteiskuntaan kokonaisuutena, jossa vaikutusvaltaa on päätöksentekijöiden lisäksi tiedotusvälineillä, yrityksillä, järjestöillä ja julkisilla toimijoilla.  

Vaikuttajakoulusta on vuosi toisensa jälkeen saatu positiivisia kokemuksia, ja mallia konseptista on otettu myös muualla. Koulutuksen on kuluneen neljän lukukauden aikana käynyt jo 85 nuorta. Osallistuneet nuoret ovat kokeneet koulutuksen hyödyllisenä. Nuoret ovat palautteessa nostaneet erityisen kiinnostaviksi konkreettiset esimerkit asioiden edistämisessä, kansainväliset kysymykset ja vaikuttajien urapolut. Ensimmäisiltä kausilta on jo ponnistettu paikallispolitiikkaan ja erilaisiin järjestö- ja vaikuttajatehtäviin.

Vaikuttajakoulun haku on jälleen auki. Viides lukukausi sisältää aiemmilta kausilta tuttuja tutustumiskäyntejä, keskusteluja ja verkostoitumista mutta myös uusia näkökulmia ja koulutuksia. Tarkoituksena on antaa aiempaa enemmän tilaa nuorille sparrata kokeneita valtiomiehiä ja vaikuttajia. Vaikuttajakouluun valitut pääsevät koulutuksen käynnistyttyä myös itse kehittämään koulutuksen sisältöä.

Haku on avoinna 24.8.6.9.2020. Lisätietoja ja hakulomake: www.varsinais-suomi.fi/vaikuttajakoulu

 Vierailimme tammikuussa 2020 Varsinais-Suomen liiton vaikuttajakoulun kanssa Tyksissä tapaamassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin poliittista johtoa.

Voisi kuvitella, että sairaanhoitopiirissä keskusteltaisiin pelkästään sote-uudistuksesta, mutta se ei pidä paikkansa. Kuulimme, mitä työ sisältää ja minkälaista on toimia sairaanhoitopiirin päätöksentekijänä. Päätösten tekeminen vie paljon aikaa ja suurien linjausten loppuun saattaminen saattaa viedä vuosia.

Seurasimme myös sairaanhoitopiirin valtuuston kokousta ja saimme pienen kurkistuksen siihen, mitä asioita kokouksissa käsitellään. Tuolloin käsiteltävänä oli soten kunnittaiset nettokustannukset asukasta kohden Varsinais-Suomessa.

Päivän päätteeksi vierailimme Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistolla. Meidät vastaanotti vuodesta 2014 Eduskuntatutkimuksen keskusta johtanut professori Markku Jokisipilä. Lyhyen tutkimuskeskuksen opastuksen jälkeen päädyimme pieneen auditorioon. Siellä, poliittisten karttojen ympäröiminä, professori aloitti esittäytymisen jälkeen tutkimuskeskuksen esittelyn. Kyseinen tutkimusyksikkö on perustettu Turun yliopistossa noin kahdeksan vuotta sitten. Sen päätarkoituksena on tutkia suomalaista parlamentarismia, eduskuntaa ja demokratiaa. Näitä aiheita koskevan akateemisen tutkimuksen lisäksi keskuksessa järjestetään yleisötilaisuuksia, annetaan asiantuntijalausuntoja tiedotusvälineille sekä toteutetaan tilaustöitä.

Saimme tietää, että tutkimuskeskus toteuttaa mm. historiatieteellisiä hankkeita, jotka käsittelevät politiikan ja julkisuuden historiallista muutosta sekä vaalien julkisuutta tarkastelleita tutkimus- ja kirjaprojekteja. Isännät kertoivat, että kahden vuoden ajan tutkimuskeskuksen toimintaan on kuulunut Eurooppa-tutkimus. Sen päätavoitteena on lisätä erityisesti Euroopan unioniin liittyvää tutkimusta, yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja opetusta. Kyseisen työn merkitys on nähtävissä erityisesti vuosittaisessa Turun Eurooppa-foorumissa ja sen sisältöjen toteuttamisessa.

Vaikuttajakoululaisina opimme, että jos haluamme vaikuttaa jollakin tavalla tiettyyn päätökseen, meidän on ymmärrettävä kyseisen asian johtoprosessit, vuorovaikutteisuus ja historialliset taustat. Kuten Karl Siegmund von Hohenwart (Itävallan ministerineuvoston presidentti vuonna 1871) sanoi: ”Historia on käytäntö, jota ei enää voida korjata. Politiikka on historiaa, jota voidaan vielä korjata.”

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Talvella 2020 nuoret tutustuivat sairaanhoitopiiriin ja Turun yliopiston eduskuntatutkimukseen.

sairaanhoitop3 

Olimme Vaikuttajakoulun kanssa 6.3. Helsingissä. Jo silloin korona jylläsi maailmalla, mutta Suomessa vielä sillä tasolla, että vierailumme voitiin järjestää. Teemanamme oli EU sekä kansainvälisyys, ja ohjelma oli sen mukaista: Ensin tapasimme meppinä toimivan Ville Niinistön eduskunnassa, jonka jälkeen siirryimme ulkoministeriöön tutustumaan diplomaattiuriin ja vielä päivän päätteeksi Britannian suurlähetystöön.


Niinistön kanssa puhuimme EU-politiikasta ja kansainvälisestä vaikuttamisesta. Jos eduskunta ja siellä tehtävä politiikka vaikuttaa joskus monimutkaiselta ja hitaalta, ei se ainakaan Euroopan parlamentissa yhtään sen mutkattomampaa ole. Jo vierailumme aikana korona liikkui maailmalla ja siksi se myös nostatti esiin paljon kysymyksiä ja keskustelimmekin koronan tuomista muutoksista politiikan tekemiseen erityisesti kansainvälisellä tasolla. Keskustelumme teemoina olivat myös tulevaisuus nuorten näkökulmasta sekä ilmastonmuutos, johon liittyen esillä olivat erilaiset energiantuotantotavat ja maatalous.


Itse politiikan lisäksi puhuimme Niinistön kanssa hänen taustoistaan ja asioista, jotka veivät hänet mukaan politiikkaan. Keskustelut muistuttivat hyvin meitä siitä, että politiikkaan voi päätyä hyvin erilaisista taustoista. Politiikkaan myös toki tarvitaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia.


Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen siirryimme eduskunnasta ulkoministeriöön, jossa tapasimme kaksi hyvin erilaisista taustoista tullutta diplomaattiuraa tekevää henkilöä. He esittelivät meille ulkoministeriön toimintaa, diplomaattityötä ja kertoivat tarinansa siitä, miten he ovat päätyneet siihen missä nyt ovat. Myös tässä keskustelussa nousi esille, kuinka erilaisista koulutustaustoista ja lähtökohdista ihmiset ovat päätyneet diplomaateiksi. Itseni keskustelu herätti ajattelemaan, kuinka paljon ihmisiä työskentelee Suomen kannalta hyvinkin tärkeissä viroissa ympäri maailmaa ja miten monessa eri maassa Suomella on edustajia.


Vaikuttajakoulun osallistujina pääsimme myös tutustumaan Britannian Helsingin-suurlähetystön yksikköön. Modernia arkkitehtuuria edustava Stephen Quinlandin suunnittelema lähetystöpäärakennus, Kurun graniitista valmistettuine seinine ja arkadimaisine lasikattoineen koristeltu rakennus sijaitsi Kaivopuistossa.


Suurlähetystössä meidät otti vastaan vieraanvaraisesti nykyinen suurlähettiläs Tom Dodd. Tarjolla oli brittiläiseen tapaan teetä ja keksejä. Esittäydyimme, jonka jälkeen suurlähettiläs kertoi lähetystön toiminnasta ja tehtävistä. Tehtäviin kuuluu ennen kaikkea politiikan harjoittaminen Suomessa, Ison-Britannian Suomessa olevien kansalaisten edunvalvonta ja diplomaattisten suhteiden harjoittaminen. Tiloissa voidaan muun muassa järjestää kokouksia ja diplomaattien tapaamisia. Ennen kaikkea Britannian, mutta myös useiden maiden diplomaattien tapaamisia.


Pääsimme nuorina myös itse ääneen, ja meiltä muun muassa kysyttiin mielipiteitä brexit-tilanteesta ja miten tämä on vaikuttanut meidän nuorten elämään. Brexit on muun muassa vaikeuttanut nuorten Britteihin opiskelemaan lähtemistä, koska opintojen hinnat tulevat nousemaan pilviin aikaisempaan nähden. Suurlähetystössä käynti oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen ja vastaanotto erittäin mukava.

 

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Keväällä 2020 nuoret tutustuivat kansainvälisiin suhteisiin, ulkopolitiikkaan sekä Euroopan unioniin.

 


 

 

DIGITUKI VARSINAIS-SUOMESSA ETENEE KEHITTÄEN

Kirjoittanut torstai, 25 kesäkuu 2020 10:09

Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeen toiminta on rullannut normaalin tahdin mukaisesti poikkeuksellisesta keväästä huolimatta. Kevät toi mukanaan laajemmissa määrin etätyön ja monipuoliset digitaaliset työskentelytavat. On hienoa nähdä, että verkosto on ollut aktiivisesti mukana ja olemme saaneet edistettyä verkostojen toimintaa Teams-kokousten avulla.

Digituen verkosto

Yksi hankkeen tavoite on ollut muodostaa Varsinais-Suomen alueellinen digituen verkosto. Päätimme lähestyä verkostomallia seutukunnallisesta näkökulmasta, sillä tapaamisten järjestäminen ja verkoston toiminnan edistäminen onnistuu mielestämme paremmin pienemmissä ryhmissä.

Koko Varsinais-Suomen digitukiverkosto muodostuu viidestä seutukunnallisesta verkostoryhmästä (Loimaan seutu, Turunmaa, Turun seutu, Salon seutu ja Vakka-Suomi), joiden kesken järjestämme verkostotapaamisia. Kevään ja alkukesän aikana tapaamiset on pidetty Teams-kokouksina.

Halusimme, että seutukunnat saavat mahdollisuuden itse määritellä, millainen verkoston toimintamalli on juuri heille parhain. Toimivimmat mallit on sovittu yhdessä seutukuntien kanssa. Selkeät toimintamallit kirkastavat seutukuntien toimintaa ja silloin myös digituesta viestiminen tuen tarvitsijoille on helpompaa.

Verkostojen kehittäminen

Me haluamme tukea verkoston ja seutukuntien toimintaa, joka edistää ja edesauttaa digituen alueellisen koordinaation jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Tämän vuoksi haluamme edistää seutukuntia myös kehittämistoimenpiteen avulla.

Loppukeväästä aloitimme seutukunnissa kartoituksen, jonka avulla selvitimme, minkälaisen kehittämistoimenpiteen voisimme kussakin seutukunnassa toteuttaa. Toimenpide-ehdotuksina olivat palvelumuotoilu, yhteinen viestintäponnistus tai tapahtuma.

Tällä hetkellä jo muutamaan seutukuntaan on valittu kehittämistoimenpiteet, joita lähdetään viemään eteenpäin. Yhteistä suunnittelua toimenpiteiden osalta jatketaan seutukuntien kanssa kesän jälkeen. Valitut toimenpiteet toteutetaan syksyn aikana. Tällä hetkellä suurta suosiota ovat saaneet palvelumuotoilu ja tapahtuma. Tapahtumat ovat suunnattu tuen tarvitsijoille ja tuen tarjoajille. Tämä edistää digituen tunnettuutta ja saatavuutta.

Yhdessä sovittu toimintamalli, yhteinen tekeminen, tapaamiset ja kehittämistoiminnot luovat pohjaa pysyvämmälle toiminnalle ja se auttaa myös digituen saatavuuden ja tarjonnan kehittämisessä.

DIGITUKI logo

 

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan päästöjen vähentämistä jossain muualla, kuin missä kompensoitavat päästöt ovat syntyneet. Tavoitteena on tilanne, jossa hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei laskennallisesti kasva, vaikka päästöjä syntyisikin. Monet kompensaatiotoimet toteutuvat kehittyvissä maissa, joissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hillitsemällä energiantuotannon tai vedenpuhdistuksen päästöjä. Kompensaatiopalvelut ovat myös kasvava ala Suomessa, missä hiiltä sidotaan muun muassa ennallistettuihin soihin ja suojeltuun ikimetsään.

Aihe herättää paljon tunteita. Kompensaatiohankkeiden toimintalogiikka, tehokkuus ja eettisyys askarruttavat niin tavallisia kansalaisia kuin tutkijoitakin. On totta, että päästökompensaatiota ei tule pitää vaihtoehtona päästövähennyksille, joihin tulee aina ensisijaisesti pyrkiä kompensaation sijaan. Henkilökohtaisesti näen, että oikein toteutettuna kompensaatiolla on enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Kompensaatioon liittyvistä haasteista johtuen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää vähentää päästöjä paikallisesti niin paljon kuin mahdollista – kompensaatiota ei tule pitää oikeutuksena saastuttamiselle.

Vain sellaisia päästöjä kannattaa siis kompensoida, joista luopuminen kokonaan on mahdotonta tai kestäisi liian pitkään. Maapallolle voidaan istuttaa vain rajallinen määrä puita tai muuta hiiltä sitovaa biomassaa kompensoimaan päästöjä. Teolliset suuren mittakaavan ratkaisut hiilen sidonnalle ilmakehästä loistavat vielä poissaolollaan. Tämän vuoksi päästöjen tulisi kaiken kaikkiaan pudota vielä roimasti, jotta ihmiskunnan päästöt voitaisiin kokonaisuudessaan nykyteknologian keinoin kompensoida.

Ilmaston kannalta onkin keskeistä, että kompensaatiopalveluita ostetaan vain silloin, kun se on kyseisessä tapauksessa ainoa keino vähentää päästöjä – esimerkiksi jos lentämällä tehdyn työmatkan vaihtaminen etätapaamiseen tai vähäpäästöisempään kulkutapaan on mahdotonta.

Hankkeissa kompensoitujen päästöjen tulee olla todennettavissa ja laskettavissa. Laskettavuuden ja todennettavuuden kannalta on olennaista, ettei aikaansaatuja päästövähennyksiä lasketa moneen kertaan, esimerkiksi kompensaatiopalvelun taseen lisäksi valtion päästövähennyksiin.

Kuinka sitten yksittäinen kuluttaja voi tietää, mitkä kompensaatiohankkeet ovat luotettavia? Hankkeiden valvontaa helpottamaan on luotu kompensaatioiden aitoutta valvovia päästökompensaatiostandardeja. Näistä yleisimpiä ovat Gold Standard ja Verified Carbon Standard. Standardit takaavat, että hankkeita valvoo puolueeton ulkopuolinen toimija.  Standardit eivät kuitenkaan aina takaa hankkeiden aitoutta, joten vaihtoehtoihin kannattaa tutustua ajatuksella.  Valonian verkkosivuille on koottu kuluttajaystävällinen listaus päästökompensaatiopalveluista.

Entä kompensaation eettisyys? Hankkeilla voi olla positiivisia ulkoisvaikutuksia – ne voivat parantaa paikallisyhteisöjen elinoloja tai tukea biodiversiteettiä alueella, johon kompensaatiotoimet kohdistuvat. Toisaalta etenkin korruptoituneissa valtioissa esimerkiksi metsityshankkeet saattavat syrjäyttää paikallisyhteisöjen elintilaa. Kompensaatioon liittyy myös filosofisempi kysymys: aiheuttaako kompensaation mahdollisuus tilanteen, jossa ylläpidämme korkeaa ja saastuttavaa elintasoamme kehittyvien maiden kustannuksella?