Saariston määrittely on periaatteessa helppoa näin varsinaissuomalaisesta näkökulmasta; saaristo on Turusta katsottuna vaikkapa tuo lähisaaristomme Hirvensalo-Kakskerrasta tai Ruissalosta ulommas Airistolle. Paraislaisille saaristo alkaa ehkä jo Kirjalan saarelta tai viimeistään Sattmarkin salmesta. Kemiönsaari on itsessään jo saaristoa, onhan se pitkähkön sillan takana!

Saariston määrittely vaikeutuu kuitenkin oleellisesti, kun rannikolta tai sisä-Suomesta tulee viestejä, joissa halutaan päästä saaristojärjestelmän (lue: rahanjaon) piiriin. Milloin vesistöisen kunnan olosuhteet muistuttavat saariston olosuhteita siinä määrin, että kunnalle voidaan suoda paikka saaristojärjestelmässä ja sen myötä oikeus saaristo- tai saaristo-osakuntalisiin? Riittääkö pelkkä vesistöjen rikkoma kunnan geografia saaristo-olosuhteiden syntyyn? Ovatko kaikki rannikon kunnat periaatteessa saaristoisia kuntia? Onko saarten määrällä jokin rooli tässä yhtälössä?

Edellä esitettyä problematiikkaa pohtii parhaillaan Saaristoasiain neuvottelukunnan (SANK) työryhmä, joka tekee saariston määrittelytyötä konsulttiyritys MDI:n kanssa tiiviissä yhteistyössä niiden maakuntien kanssa, joilla nykyisessä saaristojärjestelmässä on joko saaristokuntia tai osakuntia. Tavoitteena on luoda saaristo -käsitteelle selkeät kriteerit sekä saaristolisien aiempaa oikeudenmukaisempaa jakoa ajatellen että saariston aluepoliittisen painoarvon kirkastamiseksi. Työryhmän mandaatti kestää vuoden 2020 loppuun asti, jolloin saaristo on tavoitteen mukaan määritetty uudelleen!

SANK:lla on käynnissä myös toinen prosessi, jonka avulla puolestaan halutaan vaikuttaa saariston yhteysalusliikenteeseen tulevaisuudessa. Valtion pääosin kustantamasta saaristoliikenteestä vastaa Varsinais-Suomen ELY-keskus, jonka tehtävä reittien, aikataulujen ja aluskapasiteetin sekä reittien palvelutason määrittelyssä ei aina ole kadehdittava.  Tehtävän juridinen pohja on ns. saaristolaissa, joka on suhteellisen vanha (1981) eikä anna liikenteen järjestäjälle kovinkaan detaljoitua ohjeistusta ja selkänojaa. Tulevaisuuden saaristoliikennettä pohtii saaristoasiain neuvottelukunnan asettama saaristoliikennetyöryhmä, jonka toimikausi on niin ikään vuosi 2020.

Työryhmän tavoitteena on luoda visio saaristoliikenteestä tulevaisuudessa siten, että liikenne täyttäisi käyttäjien (saaristolaiset, vapaa-ajanasukkaat, matkailijat) tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla ja ottaisi huomioon mm. ympäristötavoitteet ja uudet innovaatiot. Työryhmä ottaa kantaa tulevaisuuden alusten nopeuteen, käyttövoimaan, kuljetuskapasiteettiin, ympäristöystävällisyyteen jne. Saaristolaiset osallistetaan prosessiin kyselyjen avulla, minkä lisäksi taustatietoa on saatavilla menneistä kyselytutkimuksista ja saaristoliikenneselvityksistä.

Työryhmä ottanee työn loppuvaiheessa vielä kantaa nykyiseen saaristolakiin, joka saattaa kaivata päivitystä ja täsmennyksiä saaristoliikenteen järjestämisen osalta. Nykymuotoisen lain puitteissa ELY-keskuksen on vaikea tehdä muutoksia esim. yhteysalusliikenteen yksittäisiin reitteihin. Samoin keskeinen kysymys siitä, keitä varten saaristoliikennettä järjestetään, kaipaa selkeää vastausta. Kuinka suuri painoarvo esim. matkailun kehittämiselle voidaan antaa saaristoliikenteessä?

Lisätiedot: saaristo- ja maaseutuasiamies Sami Heinonen, p. 0400 413 704

HALLITUS KÄYNNISTI TUNNIN JUNAN

Kirjoittanut keskiviikko, 03 kesäkuu 2020 10:36

Tunnin junalla on vauhdikas vuosi takana. Hanke on edennyt viimeisen vuoden aikana vauhdilla ja monella rintamalla. Vuonna 2016 myönnetyllä 40 milj. euron määrärahalla on laadittu Tunnin junan suunnitelmia jo neljän vuoden ajan. Tähän on kuulunut Espoo-Lohja-Salo oikoradan yleissuunnitelma, koko hankkeen ympäristövaikutusten arviointi, Turun ratapihan ja Turku-Kupittaa välin ratasuunnitelma sekä Turku-Salo kaksoisraiteen ratasuunnitelma.

Helmikuussa valtio päätti hakea Tunnin junan suunnitteluun Euroopan komissiolta rahoitustukea. Rahoitusta haettiin Verkkojen Eurooppa -ohjelmasta (CEF, Connecting Europe Facility), joka edistää Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) investointeja. Tukea haettiin hankkeen jatkosuunnitteluun 37 milj. euroa sekä Espoon kaupunkirataan 11 milj. euroa. Rahoituspäätös CEF-tuesta saataneen heinäkuussa.

Tunnin junan suunnittelu vaatii vielä reilun 70 milj. euron määrärahan. Suunnittelu viedään loppuun hankeyhtiön toimesta, jossa osakkaina ovat valtion lisäksi radan varren kaupunkeja. Hankeyhtiön kaikki osakkaat ovat tehneet päätökset pääomituksesta, viimeisenä Salon kaupunki. Hankeyhtiö perustetaan piakkoin. Yhtiön tehtävänä on hankkeeseen liittyvä suunnittelu ja sen rahoittaminen rakentamisvalmiuteen asti.

Maan hallitus kertoi eilen, että valtion ja suurten kaupunkiseutujen kuntien välillä on saavutettu neuvottelutulokset uusista maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksista. MAL-sopimukset laaditaan vuosille 2020-2031 Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen kanssa. MAL-sopimusten myötä käynnistyy Tunnin junan rakentaminen sekä Helsingin, että Turun päästä. Turun kaupunkiseudun MAL-sopimus sisältää Turun ratapihan ja Kupittaa-Turku-kaksoisraiteen rakentamisen. Helsingin seudun MAL-sopimus sisältää Espoon kaupunkiradan Leppävaara-Kauklahti rakentamisen. Molempien investointikustannukset on tarkoitus jakaa valtion ja kaupungin (Espoo/Turku) kesken 50/50-periaatteella. Näiden osalta neuvottelutulos pitää vielä vahvistaa kaupunkien päätöksenteossa.

Tunnin juna on vahvasti raiteilla ja etenee vauhdikkaasti. Vuosien suunnittelutyön jälkeen rakentaminen pääsee vihdoin liikkeelle!

Poikkeukselliset olosuhteet ovat saaneet suomalaiset löytämään lähiseutunsa luontokohteet. Retkeily ja luontomatkailu on ollut jo vuosia tasaisessa nosteessa, mutta koronavirus COVID-19 ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset rajoitukset liikkumiselle ja kokoontumiselle ovat kohottaneet retkeilyreittien ja -kohteiden suosion ennennäkemättömälle tasolle.

Kiinnostusta retkeilyyn kuvastaa sosiaalisen median kanavien luontoretkeilyteemaiset ryhmät. Esimerkiksi Kuhankuonon retkeilyreitistön Facebook-sivua seuraa 3 150 henkilöä ja Kurjenrahkan kansallispuiston Facebook-sivua jopa yli 9 000 ihmistä. Vuoden vaihteessa perustettu Varsinais-Suomen luontoliikkujat – Naturströvarna i Egentliga Finland Facebook-ryhmä on muutamassa kuukaudessa kerännyt yli 1 500 seuraajaa ja keskustelu retkikohteista maakunnassa käy palstalla aktiivisena. Paljon tapahtuu myös maastossa: luontomatkailuun liitoksissa olevat yrittäjät ovat kekseliäästi suunnanneet toimintaansa niin, että ne palvelevat retkeilijöitä poikkeusajat huomioiden. Kuhankuonon reitistön ydinalueella yrittäjät ovat esim. perustaneet itsepalvelumyymälöitä, joissa on myynnissä retkeilijöille tarpeellisia eväitä tai desinfiointitarpeita. Onpa tarjolla jopa take away -retkieväspalvelua, jota käyttämällä retkeilijät voivat välttää ahtautumisen grillikatoksiin muiden retkeilijöiden kanssa.

Luontoretkeily sopii monelle, sillä kohteita ja reittejä löytyy eri puolilta maakuntaa. Virkistä Dataa! -hankkeessa kerättiin taannoin laaja paikkatietopohjainen aineisto maakunnan alueen virkistyskohteista ja -reiteistä. Hankkeessa tuotetun Virma-ylläpitopalvelun kautta kerättyjä tietoja voi tarkastella mm. Lounaistiedon karttapalvelun kautta ja löytää tunnettujen tai itselle kenties tuntemattomampien kohteiden ja reittien sijainteja. Virma-palvelussa tuotetun tiedon päälle kehitetään parasta aikaa hanketyönä Turun yliopiston, Maa- ja kotitalousnaisten, Lounaistiedon, Varsinais-Suomen liiton ja Valonian kanssa mobiilikäyttöliittymää, jolloin tietoja voi tarkastella maastossa omalla älypuhelimellaan. Maakuntamme alueella matkapuhelinverkot toimivat niin hyvin, että palvelusta tulee käytännössä tietokanavan lisäksi turvallisuusväline luonnossa liikkujalle, sillä mobiilipalvelu pystyy paikantamaan retkeilijän ja osoittamaan hänen sijaintinsa suhteessa alueen luontoreitteihin. Siten mahdollisen harhautumisen sattuessa, voi reitille löytää takaisin.

Ennusteiden mukaan koronaviruksen jälkimainingeissa tulevan taloudellisen taantuman laskuja maksetaan vuosia. Tällöin joudutaan puntaroimaan mihin niukentuneet julkisen talouden rahat sijoitetaan, jotta niillä olisi mahdollisimman suuri vaikuttavuus. Virkistysreittien ja -kohteiden kehittäminen on edullista ja laajasti vaikuttavaa, mutta hyötyjen mittaaminen on haastavaa. On kuitenkin osoitettu, että virkistyskohteiden läheisyys ja käyttö parantaa asukkaiden viihtyvyyttä, työssä jaksamista, laskee stressitasoja ja edistää luontomatkailuun liittyvää liiketoimintaa.

Varsinais-Suomessa ei muiden eteläsuomalaisten maakuntien tapaan ole maakunnan kattavaa virkistysalueyhdistystä. Sellaista yritetään parasta aikaa synnyttää maakuntaan, mutta nähtäväksemme jää, että kokevatko kuntien päättäjät virkistysreittien ja -alueiden kehittämisen niin tärkeäksi teemaksi, että uusi yhdistys syntyy, ja sitä kautta saadaan maakunnallinen retkeilyyn ja luontomatkailuun kytkeytyvä kenttä suunnitelmallisen kehittämistyön piiriin vai kohdennetaanko rahat tyystin muualle luottaen siihen, että satunnaisilla hankkeilla toteutetut yksittäiset kehittämispurskeet tyydyttävät asukkaiden tarpeet ja luontomatkailun pitkäjänteisen kehittymisen reunaehdot.

YHTENÄISTÄMINEN ON YHTEINEN ETU

Kirjoittanut keskiviikko, 20 touko 2020 07:25

Central Baltic –ohjelma rahoittaa rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita Suomen, Viron, Latvian ja Ruotsin alueella. Varsinais-Suomen liitto toimii ohjelman hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisena. Yhteensä EU:n rahoittamia alueiden välisen yhteistyön ohjelmia on 107 kappaletta, ja niiden yhteisbudjetti on 10.1 miljardia euroa. Tästä budjetista 6.6 miljardia euroa on osoitettu Central Baltic -ohjelman tyyppisille EU:n sisärajat ylittävän yhteistyön ohjelmille, joita on 60 kappaletta. Useita ohjelmia toimii myös Central Baltic-ohjelman lähialueilla ja osittain päällekkäisilläkin alueilla.

Kaikki edellä mainitut rahoitusohjelmat toimivat samojen säädösten perusteella. Säädöksien perusteella voidaan kuitenkin toteuttaa melko erilaisia tapoja hallinnoida ohjelmia. Vaihtoehdot säädöksissä sekä erilaiset säädöstulkinnat tuottavat päänvaivaa sekä hankkeita toteuttaville tahoille, että ohjelmille. Päänvaivoja vähentääkseen ohjelmat pyrkivät yhtenäistämään säädöstulkintojaan sekä työtapojaan. Tästä työstä on etua niin hakijoille ja edunsaajille kuin ohjelmien hallinnollekin.

Ohjelmien jakaessa keskenään parhaita käytäntöjä, prosesseja, säädöstulkintoja ja työkaluja säästyy huomattavia määriä resursseja ja ohjelmien hallinnon suunnittelu helpottuu. Yhteistyö tarjoaa ohjelmille myös juridista turvaa , kun yhtenäisesti sovellettavia asioita on ollut iso joukko asiantuntijoita suunnittelemassa ja vertaamassa säädösten vaatumuksiin. Oman työn helpottamistakin tärkeämpää on, että ohjelmien yhteistyö tuo helpotuksia hankkeille. Kun eri ohjelmilla on käytössään saman tyyppiset prosessit, työkalut ja ohjeistukset, helpottuu hankekumppaneiden työ eri ohjelmien käytäntöjen välisten erojen kaventuessa.

Meneillään olevalla 2014-2020 ohjelmakaudella ehkä hankkeille näkyvin yhteistyön tulos on Interact-ohjelman koordinoimana kehitetty useilla ohjelmilla käytössä oleva eMS (electronic Monitoring System), joka on hankkeiden seurantatietokanta. Järjestelmä on tullut tutuksi kaikille Central Baltic –ohjelmalta tällä ohjelmakaudella rahoitusta hakeneille tahoille. Taustalla hieman näkymättömämpänä tällä kaudella on käytössä HIT (Harmonized Implementation Tools), jossa ohjelmien yhdessä määrittelemille työkaluille, prosesseille ja hankkeiden haku- ja toteutusvaiheessa kerättäville erilaisille tietosisällöille eMS perustuu. Jatkuvasti käynnissä on myös ohjelmien välisiä verkostoja, joissa käydään keskusteluja erilaisista aiheista, kuten esimerkiksi kustannusseurannan yksinkertaistuksista. Näistä Central Baltic –ohjelman käytössä on jo tällä kaudella esimerkiksi kertakorvauksia ja kiinteitä prosenttiosuuksia.

Tämän ohjelmakauden lähestyessä loppuaan ja on seuraavan ohjelmakauden suunnittelu jo aloitettu tarkoituksena tehdä siitä hakijoille ja edunsaajille entistä parempi. Central Baltic on vahvasti mukana tässä työssä osallistumalla sekä seuraavan kauden HIT:n että eMS:n (uuden hankkeiden seurantajärjestelmän nimeä ei vielä ole päätetty) ydinryhmiin sekä useisiin eri aiheita koko EU:n tasolla valmisteleviin verkostoihin. Yksinkertaistuksia kustannusseurantaan on näillä näkymin tulossa lisää, mikä helpottaa hankkeiden ja ohjelman työtä ja siirtää fokusta olennaiseen, eli hankkeiden ja ohjelman tuloksiin ja vähentää epäoleellista byrokratiaa ja yksityiskohtaista kustannusseurantaa. Edellä mainittujen lisäksi Central Baltic työskentelee lähialueiden ohjelmien kanssa sopiakseen erilaisista tavoista yhtenäistää toimintaa vahvemmin, kuin mihin koko EU:n tasolla ehkä päästään.

 

Varsinais-Suomi on yllättävän metsäinen maakunta, vaikka alueesta saattaa ensimmäisenä tulla monelle mieleen avoin peltomaisema ja saaristomosaiikki. Maakunnan pinta-alasta metsämaata on noin 54 % ja suota 5,5 %. Muun muassa eteläinen sijainti, rannikon vaikutus, jääkauden jälkinä syntyneet harjumuodostumat, jokilaaksot ja pitkä maanviljelyhistoria vaikuttavat maakunnan luontotyyppeihin ja lajistoon. Esimerkiksi tammimetsävyöhyke, lehdot, kallioiset saaristometsät, rannikon tervaleppäluhdat, savimaan virtavedet, perinnemaisemat ja harjualueiden paahdeympäristöt ja pohjavesivaikutteiset ympäristöt ovat Varsinais-Suomen metsien erityispiirteitä.

Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Etelä-Suomessa 79 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Suurin osa uhanalaislajistosta elää metsissä ja lajien uhanalaisuus on kaikkein runsainta rannikolla ja Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan suojelupinta-alan lisäämistä, laajempia suojelukokonaisuuksia ja erityisesti vanhojen metsien turvaamista. METSO on valtion luonnonsuojeluohjelma, jossa metsänomistaja voi tarjota metsiään suojeluun ja saada suojelusta puuston hintaan perustuvan korvauksen verovapaana.  Suojelua pyritään keskittämään laajoille, arvokkaimmille alueille, mutta myös pienialaiset kohteet ovat tärkeitä, jos niillä on erityisiä luontoarvoja. Esimerkiksi vesistöjen ja pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat usein pienialaisuudestaan huolimatta tärkeitä suojelukohteita. Myös kytkeytyvyys laajempiin suojelualuekokonaisuuksiin nostaa alueiden arvoa.  Varsinais-Suomen alueella METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityisinä suojelualueina sekä valtiolle hankittuina suojelukohteina yhteensä 4900 hehtaaria. Tavoitteena on saada suojeluun vielä noin 3000 hehtaaria.

Varsinais-Suomen metsätalousmaasta suurin osa, noin 80 %, on yksityisomistuksessa. Tämä on enemmän kuin muualla maassa keskimäärin ja samalla kuitenkin metsät ja metsien omistus on pirstoutunutta: omistetun metsän keskipinta-ala on Varsinais-Suomessa maan alhaisin. Tämä lisää yhteistyön tarvetta yksityismetsänomistajien kesken ja heillä on maakunnassamme suuri vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsälaki, sertifiointikriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat tehokas pohja monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta järeämpiä keinoja tarvitaan.

Erityisesti herkillä alueilla kuten turvemailla, vesistöjen lähimetsissä, tärkeiden elinympäristöjen ja suojelualueiden reunoilla tulee vahvistaa luonnonhoitopainoitteista metsänhoitoa.  Metsähakkuiden yhteydessä hakkuutavasta riippumatta lahopuun lisäys, säästöpuut, sekapuuston suosiminen ja riistatiheiköt ovat helppoja keinoja, joita suunnitelmallisesti kohdentamalla voidaan tehostaa luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Jatkuvan metsän kasvatuksen menetelmillä pystytään ylläpitämään monimuotoisempaa metsän rakennetta ja turvaamaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen.

Suojelun lisäksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja käytäntöjä luonnon monimuotoisuuskadon kääntämiseksi. Hyvänä tavoiteltavana periaatteena on niin sanottu No Net Loss -periaate eli kokonaisheikentämättömyys. Erilaisten maisemaa, maankäyttöä ja elinympäristöjä muuttavien hankkeiden yhteydessä tulisi löytää keinoja kompensoida luonnolle aiheutuvia haittoja siten, että kokonaisuutta ei heikennetä. Maankäytön suunnittelun rooli on tärkeä, jotta metsien ekologinen kytkeytyvyys turvataan ja luonnolle jätetään sen tarvitsema tila. Uusia toimintamalleja voisi löytyä muun muassa rakennushankkeissa, tieverkoston ylläpidossa, viheralueiden hoidossa ja tietysti maa- ja metsätaloudessa.

Luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja metsätalouden yhteistoiminnassa on myös kehitettävää. Esimerkiksi luontotiedon, eli muun muassa lajien esiintymiseen liittyvän tiedon puutteita tulee paikata luontokartoituksilla ja tiedon tulee olla helposti koko toimintaketjun käytettävissä, mukaan lukien viranomaiset, metsänomistajat, neuvojat, suunnittelijat, puunostajat ja puunkorjuu.

Ekologisesti kestävä metsänhoito perustuu sille, että metsänomistajan on tiedettävä ja tunnettava metsänsä luontoarvot­­­ ­­­– oli omistajana sitten valtio, kunta, muu yhteisö, yritys tai yksityinen henkilö.

Valonian uudessa Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa kehitetään vuorovaikutteista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta Salossa ja Somerolla sijaitsevalla Hyyppäränharjulla. Hanketta toteutetaan yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Suomen Metsäkeskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta rahoittaa Ympäristöministeriö.