KUMPPANUUSSTRATEGIAN TÄRKEIN TOIMENPIDE ON YHTEISTYÖ

Kirjoittanut torstai, 11 toukokuu 2017 08:45

Kun maakunnalle kolme vuotta sitten kirjoitettiin strategiaa, puhuttiin hyvästä pöhinästä. Silloin tavoiteltiin aallon harjaa ja visioitiin uudenlainen maakunnan strategia. Syntyi Kumppanuusstrategia, joka otettiin hyvin ja innostuneesti vastaan. Sen jälkeen kumppanuusajattelulle harjaantuneet korvat ja silmät ovat bonganneet kumppanuudella höystetyn yhteistyön tärkeyttä elinvoimaisuuden ehtona puheista ja viestimistä yhä enenevässä määrin.

Kolme vuotta sitten luotiin malli, jota eräs asiaan perehtynyt henkilö kuvasi joukkoälyalustaksi. Tuli hieno fiilis! Se antoi ajattelemisen aihetta ja nosti rimaa toiminnan edelleen kehittämiselle. Keskeistä on, että tieto kulkee ja oikeat tahot kohtaavat. Tämä on elinvoimaisuuden ja uusien innovatiivisten ratkaisumallien lähtökohta ja edellytys. Verkostoitumisen merkitys on tunnistettu jo pitkään, mutta kumppanuusstrategia nosti yhteistyön julkisen toimijan edistettäväksi, tärkeäksi päätoimenpiteeksi.

Strategian päivityksen alkumetreillä valmisteluryhmien edustajat keskustelivat siitä, miten strategian toimenpiteet ovat toteutuneet ja ennen kaikkea, kuka on vastuussa toimenpiteiden toteutumisesta? Hyvä kysymys on millaisia ovat maakunnan strategian toimenpiteet? Mitkä ovat keskeisimmät kysymykset, joihin haemme maakunnan sateenvarjon alla vastauksia?

Kuulin kerran, että strateginen johtaminen on puhetta, puhetta, puhetta. Puheen tarkoitus on välittää viestiä eteenpäin niistä asioista, joiden täytyy toteutua, jotta strateginen tavoite etenee - juurruttaa strateginen tahtotila osaksi toimintaa ja ajattelua. Strategian toteuttamista voitaneen verrata tähän. Maakunnan tahtotilasta puhuttaessa on tärkeä ymmärtää, että toteuttajia ovat kaikki maakunnan toimijat. Yhteistyöverkostojen rakentaminen ja keskeisten toimijoiden tunnistaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä ja konkreettisten tiekarttojen laadintaa - ja kohtaamisia.

Maakunnassa on järjestetty runsaasti kumppanuusfoorumin periaatteella kohtaamisia ja paljon on jo puhuttu, puhuttu, puhuttu. Yksi puheenvuoro on jäänyt erityisesti mieleeni. Koolla olivat elinkeinoelämän edustajat ja kehittäjät ja puhuja korosti miten tärkeää on tunnistaa hyvät kumppanit ja kääriä hihat ylös. Tästä juuri strategian toteuttamisessa on kysymys.

Strategian päivitystä laaditaan nyt tilanteessa, jossa maakuntauudistus muokkaa rakenteita. Kumppanuusstrategian arvopohja ja yhdessä tekemisen viesti on varmasti vielä ajankohtaisempi nyt kuin kolme vuotta sitten.

Ilmastonmuutoskeskustelussa on torjumistoimenpiteiden rinnalle nostettu yhä aktiivisemmin myös sopeutumistoimet. Mutta mitä ilmastonmuutos tarkoittaa vesistöille? Millaisilla vesiensuojelun toimilla muutoksiin voi varautua? Voiko toimissa piileä myös uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia?

Ennusteiden mukaan sademäärät ja valunta vesistöihin kasvavat, mikä muun muassa vauhdittaa eroosiota ja lisää ravinnekuormitusta. Tulvien ajankohdat muuttuvat, mutta myös kuivuusjaksot voivat pidentyä. Ajalliset ja määrälliset muutokset veden kiertokulussa aiheuttavat monenlaisia haasteita. Muutokset säässä ovat jo nähtävissä ja vesien tila on muuttunut merkittävästi. Vesien rehevöityminen näkyy muun muassa voimakkaina vesikasvillisuusesiintyminä ja sinileväkukintoina.

Talviaikaisten vesisateiden yleistyminen lisää peltomaiden eroosiota aiheuttaen haasteita maataloudelle ja vesiensuojelulle. Maataloudessa tähän on reagoitu muun muassa kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peltomaan rakenteeseen ja kasvukuntoon, jotta ravinteet pysyisivät pellossa kasvien käytössä eivätkä valuisi vesistöihin.

Tulvat aiheuttavat haasteita myös jätevesien käsittelylle. Viemäriverkostojen saneeraukselle on monessa kunnassa suuri tarve, sillä vanhoihin viemäriverkostoihin on johdettu myös sadevesiä, jotka kuormittavat viemäriverkostoa. Sateilla jätevesiä joudutaan ohijuoksuttamaan suoraan vesistöihin. Tätä lisäkuormitusta jo valmiiksi rasittuneet vesistömme eivät todellakaan kaipaa.

Tulevaisuudessa reagointia ilmastonmuutokseen on tehostettava toteuttamalla maa- ja metsätalouden peruskuivatusta sekä hulevesien hallintaa luonnonmukaisin menetelmin ennallistamalla vesistöjen luontaisia vesivarastoja kuten tulvarantoja, soita, kuivatettuja järviä ja kosteikkoja. Vedelle tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän tilaa. Ilmastonmuutos lisää stressiä monille uhanalaisille lajeille ja niiden elinympäristöille, joita voidaan paremmin huomioida ja kunnostaa luonnonmukaisen vesien hallinnan yhteydessä.

Uudet menetelmät vaativat kuitenkin myös maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien kehittämistä. Tällä hetkellä luonnonmukaisten menetelmien jalkauttaminen laajempaan käyttöön voi aiheuttaa tulonmenetyksiä esimerkiksi menetetyn peltopinta-ala myötä. Vanhat menetelmät ja pinttyneet tavat johtaa vesi nopeasti pois näkyvistä eivät kuitenkaan enää vastaa nykytiedon mukaisia vaatimuksia.

Sekä maa- ja metsätalouden että rakennettujen alueiden vesiä tulisi hallita luonnonmukaisesti. Luonnonmukainen hallinta tarjoaa vesiensuojeluhyötyjen lisäksi mahdollisuuksia myös uusien ekosysteemipalveluihin perustuvien elinkeinojen kehittämiseen. Esimerkiksi kosteikkoalueet tarjoavat monia mahdollisuuksia riista- ja kalataloudelle sekä luontomatkailulle. Rehevöityvissä vesissä kasvaa suuria biomassoja, jotka voisivat toimia raaka-aineina korkean laadun ja jalostusasteen tuotteille. Kehitystyö kuitenkin vaatii avoimia ajatuksia ja uusia innovaatioita. Varsinaissuomalaiset yritykset, ottakaa tästä koppia!

Vesi on elämän edellytys ja hieno, mutta haastava elementti. Ilmastonmuutokseen sopeuduttaessa vesiasioita on pohdittava monelta kantilta ja oleellisena osana myös biotaloutta.

KIEHTOVA KURATOINTI

Kirjoittanut perjantai, 28 huhtikuu 2017 09:00

Eurooppalainen yhteiskunta medialisoituu vauhdilla ja maailman kuvina esittäminen lisääntyy eksponentiaalisesti. Taiteen merkitys arjessa kasvaa, ja tämä tekee kuraattorin työstä ajankohtaista ja kiinnostavaa.
Kuratointia voisi kuvailla merkitysten suodattamiseksi elävän taiteen virrasta. Tämä edellyttää hereillä oloa nykytaiteen ilmiöistä ja aitoa kiinnostusta taiteellista työtä kohtaan, jotta olennaiset asiat tulevat havaittua ja keräiltyä yhteen. Kuraattori luo metatason sisältöjä jo olemassa olevista teosten sisällöistä. Hyvä kuraattori erottaa ja osaa nostaa esille kiinnostavia virtauksia nykytaiteen moninaisuudesta. Samalla kuraattori artikuloi jo näkyvää maailmaa merkitykselliseksi. Jos taiteen avulla voidaan nostaa esille arvoja, luo kuraattori työllään arvokeskusteluja.


Kuraattorin työssä hienointa on sen oivaltaminen, kuinka kiinnostava teema tai tunnelma luodaan valmiista teoksista tai jopa vielä kehitteillä olevista teoksista. Näkymättömiä kokonaisuuksia luodaan silloin vielä visuaalista muotoaan odottavasta taiteesta. Tämä edellyttää taiteen tuntemuksen lisäksi taiteilijan puheen ymmärtämistä ja hienovireistä tunnustelua siitä, kuinka kukin tekijä voi löytää paikkansa valmistuvassa prosessissa, jonka nimi on kuratoitu yhteisnäyttely.
Taiteilija-kuraattori on hedelmällisessä kaksoisroolissa sekä teosten tekijänä että taidemaailman ilmiöiden haistelijana. Taiteilijana on helppo myös ymmärtää muiden tekijöiden prosesseja, suhdetta teoksiin ja teemoihin. Erityisen kiehtovaa on kulkea toisen taiteilijan rinnalla koko hänen näyttelyprosessinsa aikana. Tekijään ja hänen teoksiinsa tutustuu henkilökohtaisemmin ja syvemmin, kun pääsee raottamaan työhuoneen ovea ja taiteellisen prosessin lähtökohtia.
Wiurilan kesä on kolmen kuvataiteilijan ryhmä, joka tuottaa kuratoituja yhteisnäyttelyitä Wiurilan kartanon tiloihin Salossa ja kehittää taidekeskuksen konseptia pidemmälle aikavälille yhteistyössä Salon kaupungin kulttuuripalveluiden ja Wiurilan kartanon omistajan kanssa. Työryhmä käyttää kartanomiljöötä osuvana kontrastina nykytaiteelle, teokset ja miljöö tuovat säröä ja särmää toisiinsa. Yhdistelmä nostaa sekä vanhat kulttuurihistoriallisesti merkittävät tilat että uudet teokset kiinnostavasti esille.


Kesällä 2017 esillä on kolme näyttelykokonaisuutta jotka tarjoavat kiinnostavan katsauksen tämänhetkiseen kotimaiseen kuvataiteeseen. Näyttelytiloina toimivat kartanopihan keskiössä sijaitsevat Viljamakasiini, Kaariholvin Galleria, Galleria Pääsky, Galleria Hotelli, Avaingalleria sekä kartanon puistoalue. Wiurilassa voi lisäksi vierailla Kartano- ja Hevosvaunumuseossa, nauttia ravintolan antimista, ulkoilla, pelata Wiurila Golfissa ja yöpyä Hotellissa.

 

luova vs 2025

TÄRKEÄMPÄÄ TEKEILLÄ

Kirjoittanut tiistai, 18 huhtikuu 2017 14:40

Oletko törmännyt tilanteeseen, jossa muilla tuntuu olevan jotain tärkeämpää meneillään? Asioita pitäisi saada hoidettua, mutta yhteistyökumppanista ei kuulu. Kun tapaatte, hän on poissaoleva. Meneillään on jotain tärkeämpää.

Läsnäolo on positiivisen asiakaskokemuksen tärkein lähde. Tunne siitä, että joku keskittyy sinuun, kantaa pitkälle. Kun lääkäri tuijottaa tietokonetta, mieleen hiipii epäilys, ketä tässä hoidetaan. Kiireettömän, rauhallisen palvelutilanteen taas muistaa kauan.

Minulla oli älykäs esimies. Tekeillä oli suuria asioita. Kokosimme yhteen aiheen kannalta oleellisia ihmisiä. Tarjosimme kahvin ja teen kanssa maukkaat eväät. Pomoni sai aikaan sen, että muutaman parin tunnin session tuloksena syntyi suunnitelma. Strategiaan olivat sitoutuneet kaikki avaintoimijat. Tavoite oli saavutettu analysoivan, kuuntelevan prosessin kautta. Ihmiset olivat antaneet parastaan, kun heihin oli luotettu.

Yhteiseen miettimiseen osallistuneet olivat kiireisiä. Heidän kalentereissaan oli monia tärkeitä tehtäviä. Silti saimme heidät mukaan jakamaan osaamistaan. Meillä kaikilla oli tunne, että jotain tärkeää on tekeillä, tässä ja nyt.

PULAHDUS LOUNAISTIETOON

Kirjoittanut perjantai, 07 huhtikuu 2017 12:32

Vesi tuntuu varpaissa jäätävän kylmältä. Auringonpaisteesta huolimatta maaliskuun viima nostaa ihon kananlihalle. Laiturille ei tee mieli jäädä yhtään sen enempää kuin mennä veteenkään. Hetkeksi mieleen nousee kysymys: mitä ihmettä minä täällä teen?

Takaisin saunaan kipittäessä on kiva olo. Epämukavuusalueelle meno kannatti.

Olin helmi–maaliskuun ajan työharjoittelussa Lounaistiedossa. Uuteen työyhteisöön tulo on jännittävää. Uusien ihmisten, uusien asioiden ja uusien työtapojen edessä sitä pohtii kriittisesti itseään, osaamistaan ja asemaansa.
Nopeasti huomasin, että Varsinais-Suomen liitossa on totuttu työntekijöiden tai harjoittelijoiden tulevan ja menevän. Monet asiat hoituivat rutiinilla, mutta silti vastaanotto tuntui lämpimältä. Kiitos.
Hämmästyin, miten hyvin minut jaksettiin tutustuttaa talon tavoille, uusien ohjelmien käyttöön, avoimen datan maailmaan, hanke-elämään ja hiukan paikkatietoonkin. Kiitos.
Joku saattaa ajatella, että on turhaa työtä perehdyttää aina vaan uusia ihmisiä, jotka kuitenkin ovat pian taas lähdössä. Niinhän ihmiset ovat lähdössä, mutta kuitenkin menossa jonnekin. Ja siellä jossain, harjoittelusta saadut tiedot ja taidot ovat arvokkaita.


Harjoittelupaikkana Lounaistieto täytti odotukseni. On antoisaa huomata, että minä pärjään. Eikä huonoa ole tiedostaa niitäkään asioita, joita ei osaa.
Tehtäviini kuului muun muassa verkkosivujen, Facebookin ja Twitterin päivitys. Homma oli siinä mielessä helppoa, että Lounaistiedosta löytyy valtava määrä kiinnostavia asioita. Sain jakaa tietoa muun muassa läheltä löytyvistä palveluista, avoimen datan hyödyistä, kiertotalouden mahdollisuuksista ja maakunnan talouskasvusta. Lounaistiedon asioista viestittäminen on kiitollista työtä, koska yleisö, lounaissuomalaiset, haluavat tietää, miten omalle alueelle kuuluu.
Varsinais-Suomen liitto saa minulta erityispisteet joustavuudesta. Enpä ole kuullut toisesta harjoittelupaikasta, jossa saa tehdä myös etätöitä. Tästä kiitän paitsi minä, myös perheeni.
Työajan ulkopuolella osallistuin pari kertaa henkilökunnan sählyyn, jossa harjoittelijaa juoksutettiin koko kentän mitalta. Kiitos siitäkin. Liikuntavuoro tarjoaa oivan keinon tutustua työntekijöihin, joiden kanssa ei muuten olisi lainkaan tekemisissä.


Jatkan matkaani sinne jonnekin, Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamaille, Lounais-Suomen ytimeen. Vielä laiturilla seisoville annan yhden neuvon: hyppää!