Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

YHDESSÄ TEATTERIIN

Kirjoittanut keskiviikko, 22 tammikuu 2020 15:18

Vierailimme syksyllä vaikuttajakoulun kanssa Eduskuntatalolla. Eduskunnassa meitä muistutettiin yhdessä tekemisen tärkeydestä. Yhdessä tekeminen tarkoittaa kaikkien kanssa toimeen tulemista, avoimuutta ja sosiaalisuutta. Eduskunta koostuu erilaisista ryhmistä, ja jokainen kansanedustaja kuuluu johonkin eduskuntaryhmään. Kansanedustajien päivät koostuvat eri ryhmien kokouksista ja palavereista.


Eduskunnassa ei pärjää, jos ei osaa työskennellä ryhmässä. Ihmiset ovat erilaisia ja osa ihmisistä on ns. yksin puurtajia. Monet työt, kuten eduskuntatyö, vaatii yhteistyötaitoja ja niitä voi harjoitella. Yksi kansanedustaja ei saa paljoa aikaiseksi eduskunnassa, mutta monta kansanedustajaa ryhmänä, joka hyödyntää kaikkien vahvuudet, voi saada paljon aikaiseksi. Vaikka yksi henkilö voi olla idean isä tai äiti, hän ei voi itse tehdä kaikkea.


Kuten yksittäinen kansanedustaja, ei eduskuntaryhmäkään pysty yksin omaa asiaansa edistämään. Täytyy siis etsiä yhtymäkohtia muiden ryhmien politiikasta, jotta löydetään enemmistön kannatus. Usein tämä myös vaatii molemminpuolisia kompromisseja ja toisinaan myös kovempaa kaupankäyntiä. ”Te saatte tuota, jos me saamme tätä”. Tästähän onkin koko hallitusneuvotteluissa kyse, etsitään sellaiset linjat, jotka tyydyttävät jossain määrin jokaista hallituspuoluetta.


Kaikki kansanedustajat, joiden kanssa pääsimme juttusille, peräänkuuluttivat tätä ymmärtämisen ja diplomatian ilmapiiriä. Oli torstai, jonka vuoksi lähes kaikki mainitsivat myös hallituksen kyselytunnin. Hieman yleistäen he kaikki totesivat, että ”Kohta se sirkus alkaa”. Toiset avasivat tätä vielä hieman sanomalla, että kyselytunti on juuri tämän yhteistyön ja ymmärtämisen, sen todellisen eduskuntatyöskentelyn vastakohta. Kyselytunnilla päästään esittelemään omaa arvopohjaa äänestäjille korostamalla eroja muihin puolueisiin, eikä tarkoituksena olekaan minkään aiheen todellinen käsitteleminen tai edistäminen. Kansanedustajat jankkaavat puolueittensa sloganeita poteroistaan, eikä diplomatiasta ole tietoakaan. Ja tämä on valtakunnallisen uutisoinnin kurkistus eduskunnan arkeen. Voiko huonompaa kuvaa saada.


Yhteistyö on tärkeä pohja onnistumiselle. Jos ryhmä koostuu erilaisista ihmisistä, joilla kaikilla on omia vahvuuksia, näitä yhdistelemällä ryhmä toimii parhaiten. Hyvä esimerkki on jalkapallojoukkue, jossa kaikilla on oma paikkansa. Hyökkääjät hyökkäävät ja puolustajat puolustavat. Puhuminen on tärkeä taito, mutta myös pitää osata kuunnella. Kansanedustajankin pitää kuunnella äänestäjiään, asiantuntijoita, ryhmätovereita ja myös muiden ryhmien edustajia, kun muodostaa kantaansa eri asioihin. Parhaiten pärjäävät ne henkilöt, jotka ymmärtävät muita ja saavat muut ymmärtämään itseään.


Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Marraskuussa 2019 nuoret vierailivat eduskunnassa ja seurasivat eduskunnan lehteriltä hallituksen suullista kyselytuntia.

 

STRATEGIA ON TYÖKALU

Kirjoittanut tiistai, 21 tammikuu 2020 15:47

Kun puhe kääntyy sanaan strategia, on pakko myöntää, että olen yksityiselle sektorille kateellinen. Autoja valmistava konserni voi strategiassaan päättää, satsaako se kaiken sähköautoihin, vai pitäytyykö firma edelleen perinteisissä polttomoottoreissa. Juustola voi miettiä, mennäänkö rohkeasti Venäjän markkinoille, vai onko sittenkin järkevämpää pysytellä tutussa ja turvallisessa itäisessä Suomessa. Yksityisesti omistettujen yhtiöiden hallintoelimillä on mahdollisuus tehdä rajuja suunnanmuutoksia niin halutessaan.

Toisin on julkisyhteisöissä. Julkisen palvelun yhteisön tehtävät on lähes aina tavalla tai toisella määrätty laissa. Perusasioita ei voi eduskunnan tahtoa loukkaamatta muuksi muuttaa, vaikka olisi kuinka halua ja se olisi myös veronmaksajan näkökulmasta järkevää.

Se, että julkishallinnon kontrollihenkselit ovat lyhyemmät kuin yksityisellä puolella, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehittymiseen, uusiin painotuksiin ja joidenkin tehtävien karsimiseen ei olisi mahdollisuuksia ollenkaan. Se, joka niin väittää, haluaa yksinkertaisesti olla laiska.

Varsinais-Suomen liitolla ei aikaisemmin ole ollut strategiaa. Toki käytössä on ollut monella tavalla lahjakkaasti kirjoitettu maakuntastrategia, mutta jokapäiväistä työtä ohjaava nuora on puuttunut. Siksi rupesimme käytännön töihin heti, kun edellisen hallituksen maakuntauudistus karahti kiville.

Kuntien taloudet uivat synkissä vesissä. Alijäämää tekevät jopa sellaiset kaupungit, joiden vaurautta olemme tottuneet ihailemaan. Maakunnan liiton kaltaisessa kuntayhtymässä on ymmärrettävä, että meidän pitää olla onnellisia, jos kunnat kykenevät tulevaisuudessa edes nykytasoiseen rahoitukseen. Kun kaikki kuitenkin kallistuu, tehoja tarvitaan lisää.

Strategia on suunnitelma, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Maakuntahallinnossa se on ennen kaikkea liiton hallituksen tahto siitä, mitä viraston halutaan ensisijaisesti tekevän ja mitä jätetään tekemättä. Työantajanäkökulmasta huolimatta strategiaa on valmisteltu koko henkilökunnan toimesta. Jokainen on saanut sanoa sanansa. Huolellisesti tehty strategia ja sen oheisasiakirjat kertovatkin yhteisön jokaiselle työntekijälle, mikä on hänen roolinsa, mitä häneltä edellytetään.

Hyväkin strategia on hyvä, vasta kun se on toteutettu. Strategian muuttuminen käytännön työkaluksi on kiistatta ollut julkisyhteisöjen suuri ongelma. Monella kunnalla on erinomainen, mutta liian teoreettinen strategia, joka on jäänyt johtamistaito-opuksien kanssa homehtumaan samaan kirjahyllyyn.

Jotta emme löytäisi itseämme virastopölyn keskeltä, olemme kirjoittaneet strategiaan selkeät työlistat. Kehitystyötä aiomme tehdä kolmessa eri kokonaisuudessa. Ne ovat 1) Johtamisen ja organisoinnin työryhmä 2) Osaamisen ja työhyvinvoinnin työryhmä 3) Viestintä- ja vaikuttamistyöryhmä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruveta pitämään uuvuttavia palavereita, vaan jokainen ryhmäpomo jakaa töitä niin, että jokaisella osatehtävällä on vain yksi vastuuvalmistelija.

Uskon, että työstä tulee innostavaa. Jokaisella on mahdollisuus ja jokaisella on velvollisuus. Varsinais-Suomen liitto haluaa ja sen on pakko uudistua. Ja minusta se on yksinomaan hieno juttu.

Maakuntahallitus teki oivan päätöksen hyväksyessään liiton strategian kiitossanoin kokouksessaan 20.01.2020.

Lyhyt videopätkä strategiasta

Tutustu koko strategiaan tarkemmin

 

MIKÄ MOTIVOI?

Kirjoittanut torstai, 16 tammikuu 2020 08:57

Oletko miettinyt, mikä sinua motivoi? Minkälaisissa tilanteissa saavutat niin kutsutun flow-tilan, löydät luovia ratkaisuja ja jaksat puurtaa, vaikka onnistumisen tiellä olisi läjäpäin esteitä?

Luin joululomalla Daniel H. Pinkin kirjan ”DriveThe surprising truth about what motivates us” (2009), joka on antanut minulle paljon mietittävää omien eteenpäin ajavien voimieni tunnistamisessa. Pinkin perusajatus on, että ihmisten motivoiminen ulkoisilla palkkioilla ei nykymaailmassa johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen varsinkaan kehittämistehtävissä. Sen sijaan meille pitäisi  antaa mahdollisuus löytää ja käyttää sisäsyntyistä motivaatiotamme: pyrkiä kohti tilaa, jossa itse toiminta tuo suurimman palkkion – onnistumisen tunteen, hauskuuden – sen  sijaan, että odotamme toiminnan vastineeksi ulkoisia asioita kuten rahaa, valtaa tai näkyvyyttä. Ja jotta sisäinen motivaatio todella voidaan valjastaa käyttöön, pitää olla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön ja pyrkiä kohti oman alan taituruutta. Ja ennen kaikkea toiminnalla pitää olla tunnistettu merkitys.

Työmaailma ei ole aina ajatellut näin, eikä ihan kaikkialla taideta valitettavasti vieläkään tätä tunnistaa. On totuttu ajattelemaan, että säännöt, rajoitteet ja palkkiot tuottavat tulosta. Joskus tuntuu, että me myös helposti nujerrumme ajattelemaan, ettei muu onnistuisikaan. Sääntöjä olla pitää! Keppiä ja porkkanaa! Isommalla palkalla teen parempaa työtä! 

Tänä päivänä työ vaatii meiltä jatkuvaa kehittymistä pienessä epävarmuuden tilassa: organisaatioille syntyy uusia tarpeita, työntekijöiden tehtävänkuvat muuttuvatja voi olla, että määräaikaisen projektin loppu painaa koko tiimin mieltä. On tietysti ihan selvää, että motivaation säilymiseen vaikuttaa myös saatu kiitos,työtä vastaava palkkaja että aurinko ei  (todellakaan) aina paista. Mutta jos tietää miksi työtään tekee, niin sen tekee myös niinä päivinä, kun ei yhtään huvittaisi. 

Minusta kaikkein kiinnostavin palanen tässä kokonaisuudessa onkin merkitys. Henkilökohtaisen merkityksen määrittely on itseen tutustumista ja oman kuvan piirtämistä. Organisaatioissa tämä tuo meidät strategiatyön tontille: mikä on meidän syymme olla olemassa? Mikä antaa meidän työllemme perustan? Se, että laki niin sanoo tai jotta omistajat olisivat tyytyväisiä, ei useimmille meistä riitä motivoijaksi. Syy pitää muotoilla innostavaksi ja vieläpä antaa henkilökunnalle vapaus ja mahdollisuus toteuttaa sitä. Lisäksi henkilökohtaisen ja organisaation merkityksen pitäisi kohdata. Huh, työlästä – ja vaatii paljon rohkeutta ja uudenlaista ajattelua meiltä kaikilta.   

Maakunnan liitoissa tehdään usein melko hankalasti konkretisoituvaa työtämistä  viestintäpäällikkömme Kirsi Stjernberg juuri kirjoitti. Ohjelmat, strategiat ja vaikuttaminen ovat olennaisia askelia kohti jotain konkreettista, laskettavaa tai näytettävää, mutta ellei omassa mielessä ole selvänä se, miksi tätä työtä tekee, voivat ne pahimmassa tapauksessa alkaa muotoutua hämäräksi hetteiköksi, jossa ei enää itsekään tiedä minne menee ja miksiTehtäväni on huolehtia, että määräajassa kootaan sidosryhmiä kuullen ohjelma-asiakirjat X, Y ja Z. Vai: tehtäväni on auttaa maakunnan kuntia, korkeakouluja, yrityksiä, järjestöjä ja virastoja toteuttamaan yhdessä määrittelemiään tavoitteita hyvän elämänlaadun vahvistamiseksi”?

Mikä sinulle on työsi merkitys? Tuliko mieleesi lause, joka innostaa sinua vai pitäisikö sitä hiukan työstää?  Kun itselle alkaa muodostua selkeämpi kuva siitä, mitä tekee ja miksi tekee, ja osaa muotoilla sen itseään motivoivalla tavalla, katsoisin, että on aika suuri todennäköisyys, että oma tyytyväisyys ja varmuus lisääntyy. Samalla  myös työn vaikuttavuus kasvaa ja  moni kuulija kiinnostuu sanomastasi, vaikkei aina samaa mieltä olisikaan. 

Kannustankin siis olemaan rohkea ja viemään merkityslauseen  vielä pidemmälle: muotoile oma elokuvankansitekstisi!  Mikä se olisi sinulle juuri nyt  sellainen lause, joka sisältäisi tavoitteesi mutta samalla loisi sinuun pientä sankaritahtoa”Hän oli yksi niistä, jotka mursivat puisevan strategiasanaston, uskoivat muutokseen ja tekivät suunnitelmista eläviä.”  Minun lauseeni voi muuttua seuraavaa elokuvaani varten.  Tässä  on mukana toivoakseni koko meidän porukkaMutta oman lauseeni määrittelen joka tapauksessa aina itse.

PS. Miten me sitten olemme täällä Varsinais-Suomen liitossa määritelleet organisaatiomme merkityksen ja tavoitteet? Siitä saat kuulla ihan pian, kun strategiatyötämme päästään esittelemään!


TUNNETTUUDEN TÄYTTYMÄTÖN TAVOITE

Kirjoittanut perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

Tiesitkö, että Otto on koonnut syksyn ajan tietoa trendeistä, megatrendeistä ja ilmöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti alueen yritysten ja oppilaitosten toimintaympäristöön lähitulevaisuudessa? Tai että Lasse on paiskinut töitä kuntien kanssa maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi? Kokeiluna alkanut Varsinais-Suomen liiton ja Metsähallituksen yhdessä rahoittama Föli-yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon muuten oli niin suosittu, että liikennöinti jatkuu tänäkin vuonna, Pöytyän kunnan kanssa yhteistyössä.

Entäpä tiesitkös, että Katri potkaisi käyntiin kauan kaivatun maakunnan kuntien kulttuurivirkamiesten vertaisverkoston toiminnan, ja että Katariina puolestaan koordinoi kuntalaisille neuvontatilaisuuksia ja satoja kiinteistökäyntejä ympäri maakuntaa haja-asutuksen jätevesiin liittyen?

Tässä muutama pintaraapaisu vain. Ei meillä mitään tylsiä juttuja värkkäillä, vaan uutta tapahtuu koko ajan, koko maakunnan parhaaksi tietenkin!

Mistä sitten johtuu tämä aina vain sieltä sun täältä korviini kantautuva mantra: ”Maakuntaliiton tunnettuutta pitäisi lisätä ja viestintää parantaa. Menepä kadulla kysymään mikä se semmoinen maakunnan liitto on ja mitä siellä tehdään, niin ihmiset pyörittelevät päätään epävarmoina. Ehkä joku osaa nimetä kaavoitukseen liittyvät asiat, mutta siihen se sitten jääkin. Meillä tehdään niin vaikeita juttuja, ettei niistä kukaan kumminkaan mitään ymmärrä.”

Viime vuodet jyllännyt sote- ja maakuntauudistus sekoitti pakkaa entisestään, kaikki eivät ehkä edelleenkään miellä, että ainakaan juuri tällä hetkellä maakuntaliitoilla ei ole mitään tekemistä tulevan soteuudistuksen kanssa. Paitsi ehkä korkeintaan se, että vaarana näyttää olevan, että maakuntien liitot menettävät maakuntanimen tuleville sotealueille, mikä olemassa olevalle maakuntaorganisaatiolle tuntuu varsin käsittämättömältä ja hämmentävältä. Emme muuten taida olla valmiita ihan helpolla historiallisesta ja loogisesta nimestämme luopumaan!

Oli miten oli, tunnettuuden haaste on ollut sama ainakin koko sen ajan, kun olen liitossa työskennellyt. Eikä se ole ihan lyhyt aika se (hikeä pukkaa otsalle kun huomaa, kuinka monesta vuodesta lopulta onkaan kyse)! Kehittämistyötä viestinnän parantamiseksi ja monipuolistamiseksi on liitossa tehty pitkäjänteisesti omin voimin, juuri meille sopivaa äänensävyä etsien. Uusia viestintäkanavia ja -muotoja on otettu käyttöön ja entisiä pyritty tarkastelemaan kriittisesti ja karsimaan turhat pois.

Viestintä on kuitenkin laji, jossa parannettavaa ja haltuun otettavaa riittää loputtomasti, jokaisella riittää mielipiteitä, eikä niin sanotusti hyvää tai riittävää tunnettuuden tasoa ihan pienin resurssein saavuteta. Meidän suurin haasteemme lienee se, ettei ole yhtä tai kahta asiaa, joita markkinoisimme, vaan osaamisemme ja tekemisemme on laajaa ja laveaa, ja liittyy moneen asiaan. Sitä ei ole aivan mutkatonta helposti ymmärrettäväksi viestiksi kiteyttää. Silti juuri tämä laaja maakunnallinen osaaminen on myös se meidän paras valttimme.

Hanskoja ei toki olla heittämässä tiskiin, päinvastoin. Hyvää kannattaa edelleen kehittää ja uusia viestintäideoita testata. Varmaa on ainakin se, että sillä missä ja miten jokainen meidän työntekijämme meistä ja tekemästään työstä kertoo, on suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Ns. virallinen organisaatioviestintä ei millään riitä vastaamaan tunnettuuden haasteeseen. Siksipä asiantuntijaviestinnän kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeä viestinnän kehittämisemme painopiste. Paljon on myös meistä itsestämme kiinni, ajattelemmeko, että asiat, joita teemme ovat hankalia, emmekä vaivaudu niistä sen ymmärrettävämpiä muotoilemaan.

Lopulta on tietysti olennaista kysyä myös, kenen ennen kaikkea pitää tietää ja kuinka paljon siitä mitä me teemme? Emme palvele suoraan kuntalaisia kovinkaan monessa asiassa, vaikka heidän elämäänsä tekemällämme työllä välillisesti monenlaisia vaikutuksia onkin. Kuntayhtymänä toimimme kuitenkin kuntien jäsenmaksujen varassa. Voisi siis ehkä ajatella, että kohtuullista ja mukavaa olisi, jos keskivertokuntalaisella jokin yleiskäsitys, ja mieluiten vieläpä positiivinen sellainen, toiminnastamme olisi.

Varsinaisia viestintämme kohderyhmiä ovat kuitenkin peruskuntalaisen sijaan kuntaorganisaatiot asiantuntijoineen ja päättäjineen sekä alueen muut kehittäjäorganisaatiot, oppilaitokset ja yritykset, eli kaikki ne kumppanit, joiden kanssa tätä maakuntaa koetamme kehittää aina vain paremmaksi paikaksi elää, asua, viihtyä, opiskella, yrittää ja tehdä töitä.

Ja totta kai media! Meistä jokaisen pitää osata löytää työstämme ne mediaa kiinnostavat kulmat, se suurempi merkitys tai yhteys. Miten asiat olivat ennen, mikä muuttui, mikä nyt on paremmin, mitä tämä merkitsee? Sillä turhaa työtä meillä ei tehdä, ei nyt, eikä varsinkaan jatkossa, kun organisaatiomme sisäinen kehittämistyö pääsee kunnolla vauhtiin. Odottakaapa vain, kyllä te meistä vielä kuulette!