Kuvitellaanpa seuraava episodi aamuisella työmatkapyöräilyllä. Tiiviisti rakennetulla kaupunkiseudulla työn sankari polkee kohti naapurikunnassa sijaitsevaa työpaikkaansa. Matkaa on taittunut kotiovelta sujuvasti jo pari kilometriä, kunnes pyörätie mystisesti kunnan rajalla päättyy. Hämmennyksen väistyttyä valpas fillaristi havaitsee pyörätien jatkuvan hieman edempänä, tien toisella puolen. Ärsytyskynnys kuitenkin ehti jo ylittyä ja mukavasti alkanut matka sai särön.

Yllä mainittu tapaus ei itseasiassa vaadi ylenpalttista mielikuvitusta, sillä tilanne on tosi. Tämä kyseinen tapaus nousi esiin aiemmin tänä vuonna toteutetussa Raision pyörätieselvityksessä. Raision pyöräteiden tilaa ja kehittämistarpeita kartoitettiin toukokuussa Raision alueella pyöräileville henkilöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyssä vastaajat arvioivat pyörätieverkoston nykytilaa sekä antoivat kehitysehdotuksia ja palautteita suoraan kartalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 132 henkilöä ja kartalle kertyi 80 merkintää.

Kritiikki kohdistui erityisesti talvikunnossapitoon sekä päällysteiden kuntoon. Lisäksi pyörätieverkostoon toivottiin lisää yhtenäisyyttä, jotta alun tarinan kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Selvitys ja esimerkkien kautta esiin nousseet epäkohdat saivat minut pohtimaan alueellisen yhteistyön tärkeyttä. Kuntien välisellä yhteistyöllä on konkreettista merkitystä. Kevyen liikenteen väylien yhtenäisyys vaikuttaa merkittävästi liikenneturvallisuuteen. Ei ole kenenkään etu, että kevyen liikenteen asioissa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, tässä tapauksessa siis toisiaan vierustavat kunnat.

Hyviäkin esimerkkejä toimivasta kuntarajoja ylittävästä kestävän liikkumisen yhteistyöstä on tarjolla. Turun seudun joukkoliikenne Föli on varsin onnistunut esimerkki alueellisesta yhteistyöponnistuksesta. Vastaavanlaista otetta kaivattaisiin enemmän myös kevyen liikenteen saralla.

Raision kyselyyn vastanneet olivat pääsääntöisesti aktiivisia pyöräilijöitä ja tuloksissa korostuukin arvokas kokemusperäinen tieto. Raision pyörätieselvityksestä suunnittelijat saavat selvityksestä arvokasta tietoa pyörätieverkoston kehitystyöhön.

Käyttäjä- eli asukaslähtöistä tietoa voi kerätä suunnittelutyön tueksi esimerkiksi kyselyin ja haastatteluin. Kuka tietää paremmin esimerkiksi pyöräteiden suurimmista ongelmakohdista ja vaaranpaikoista kuin päivittäinen käyttäjä? Käyttäjäkokemusten kuuntelu ja niiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa on paikallisdemokratiaa parhaimmillaan. Kuntalaisten kokemuksien ja näkemyksien vieminen suunnittelupöytiin myös lisää päätöksenteon osallistavuutta.

Varsinais-Suomen liitossa on valmistumassa selvitys vuorovaikutteisista ja osallistavista menetelmistä liikennejärjestelmä- ja liikennesuunnittelussa, osana CIVITAS ECCENTRIC -hanketta. Osallistavat menetelmät -foorumissa pe 27.1.2017 käydään läpi selvitystyön keskeiset tulokset ja keskustellaan uusista mahdollisuuksista suunnittelurintamalla. Mukaan on kutsuttu Varsinais-Suomen kuntien teknisen puolen virkamiehiä. Lisätiedot: liikennesuunnittelija Mari Sinn, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

MIKÄ ON SINUN SELITYKSESI?

Kirjoittanut keskiviikko, 21 joulukuu 2016 15:21

Jonotin täpötäyteen pitkän matkan bussiin. Takanani käytiin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Nainen kertoi matkakumppanilleen ulkomaisesta ystävästään, joka hehkuu positiivisuutta. ”And what is your excuse?” on tämän heittämä kysymys. Suomalainen on juuri aikeissa selittää työn, parisuhteen tai yleensä elämän vaikeuksista. Positiivinen tuttava ei perusta selityksistä!

Ainahan me löydämme ulkopuolisia syitä: pomo on kurja, vastuuta ei anneta. Elämä menee eteenpäin selitellessä ja parempia aikoja odotellessa.

WHO:n Healthy Cities -ohjelmassa puhutaan paljon terveyden taustatekijöistä. Saamme joko erinomaiset, hyvät tai kurjat lähtökohdat elämään. Hyvinvointi ei ole vain itsestä kiinni.

Oman asenteemme voimme kuitenkin valita. Luettelemmeko vaikeudet jo ennen kuin tartumme toimeen? Käärimmekö oikeasti hihat tarpeeksi usein: opettelemme uusia asioita, kokeilemme ja innostumme?

Kaamosaika antaa syyn jäädä neljän seinän sisään. Harmaan elämänkuoren voi kuitenkin yrittää puhkaista. Usein tarvitaan asiantuntija-apua.

Maailman terveyspäivän aiheena huhtikuussa 2017 on masennus. WHO on lanseerannut kiinnostavat sarjakuvapätkät aiheesta. Niissä musta koira heiluttaa häntäänsä ja kasvaa möröksi ihmiselle. Kannattaa hakea apua ja puhua pahasta olosta. Ollaan lähimmäisiä ruoka-kaupan jonossa ja kotikorttelin joululauluhetkessä.  http://www.who.int/campaigns/world-health-day/2017/videos/en/#video2

MIKSI METSILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Kirjoittanut keskiviikko, 30 marraskuu 2016 09:52

Talitintti pitää koiralle ja minulle seuraa metsäpolun varrella. Pieni metsikkö lähellä kotiani on etuoikeus, jota kaikilla ei ole. Lisäksi metsä on tähän asti säästynyt hakkuilta ja se onkin iäkkäiden tammien vanhainkoti.
Jokunen vuosi takaperin lähimetsäni reunaan kaavailtiin muutamaa pientalotonttia. Aie raukesi asukkaiden vastustukseen. Tapaus ei ole harvinainen, sillä lähes aina taajamametsien hoitotoimenpiteet tai niiden kaavoittaminen johonkin muuhun käyttöön nostattaa vastalauseita. Kun hakkuut ja kaavoitus nakertavat luonnontilaisia alueita yhä pienemmiksi ja pirstaleisimmiksi, lisääntyy myös ulkoilukäytön aiheuttama kuluminen säästyneillä alueilla.

Kuntien omistamien metsien yhteenlaskettu pinta-ala on valtakunnallisesti vain muutaman prosentin luokkaa, mutta niillä on kokoaan suurempi merkitys kaupunkien ja taajamien asukkaille. Metsät, rakentamattomat rannat tai muut niin sanotut joutomaat ovat kuntalaisten hyvinvoinnin lähteitä ja tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Uudistuneen opetussuunnitelman myötä koulut ja päiväkodit käyttävät lähimetsiä yhä enemmän päivittäisenä oppimisympäristönä ja lasten luontosuhteen tukena.

Periaatteessa metsälaki turvaa muun muassa erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaisten metsätyyppien säilymisen. Niiden tunnistamiseen on olemassa tarkat kriteerit, joiden nojalla lain kirjainta voidaan noudattaa. Jalkoihin voi kuitenkin jäädä lain henki eli se, mihin lailla alun perin pyrittiin. Jos pienveden ympärille jätetään lain vaatima muutaman metrin suojavyöhyke, on pykälät täytetty, mutta ympäristö pilattu.

Talousmetsiäkin voidaan hoitaa kestävin keinoin. Ympäristöä olisi opittava katsomaan kokonaisvaltaisemmin, jolloin huomataan ne toimenpiteet, jotka todellisuudessa heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Se tapahtuu ympäristönlukutaidon tasoa ja luonnon toimintamekanismien tuntemusta nostamalla.

Ihminen kyllä pystyy seilaamaan läpi elämänsä vailla mitään kosketusta hömötiaiseen. Miksi se kuitenkin olisi suotavaa? Edesmenneen professori Ilkka Hanskin sanoin: ”Lapsilla on sisäsyntyinen viehtymys eläimiin ja kasveihin, mutta me emme onnistu siirtämään sitä ymmärrykseksi niistä ekologisista ja evolutiivisista mekanismeista, joiden tunteminen olisi paitsi kiehtovaa, myös tarpeellista ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.”

Ympäristönlukutaidolla on kiistaton paikka kansalaistaitojen työkalupakissa. Ilman sitä suunnistamme vioittuneella kompassilla.

ARGUMENTERA OCH DISKUTERA

Kirjoittanut perjantai, 04 marraskuu 2016 09:33

Jag deltog i ett möte i Stockholm där en av föreläsarna önskade åhörare professionalism och entusiasm. Mötet handlade om hälsofrämjande arbete på lokal nivå.

Sällan hör man så kloka ord. Man kommer inte långt utan kunskap. Professionalism betyder att man har djup kunskap om någonting: bioteknik, redovisning, bildkonst. Gärna har man uppdaterat och kompletterat sin kännedom regelbundet.

Men även om man har kunskap måste entusiasm finnas för att föra sakerna vidare. Om man är trött och cynisk hjälper det inte att ha kunskap. Man bör ha kraft att repetera och förklara. Knyta kontakter hör till saken. Det hjälper inte att veta mycket, om man inte använder sin kunskap. Att behålla sin entusiasm i arbetslivet är inte alltid enkelt.

Organisationer borde vara kloka och lyssna på vad som tänder deras personal. Uppgifter och anställningar ska vara meningsfulla.

När man har sett arbetslivet under en längre period tänker man ofta för sig själv: Detta har jag hört tidigare.

Visst kommer samma teman upp då och då. Världen har emellertid ändrat sig. Även om innehållet liknar det som man har hört, kan kontexten vara en annan. Därför kan nödvändigtvis gamla lösningar inte användas. Bli absolut inte en besserwisser!

Behöver man då känna till bakgrunden eller hur problemen löstes tidigare? Jovisst. Att sätta saker i perspektiv behövs alltid. Det finns så mycket som påverkar hurdana lösningar som fungerar bäst.

I det finska samhället är argumentering och diskussioner inte populärt. Publiken var ganska tyst också under Stockholmsmötet. Vill man hitta nya synpunkter är det nödvändigt att både argumentera och diskutera. Och sedan dra slutsatser och fatta beslut - professionellt och entusiastiskt.

UNOHTAKAA YLÄTASON EU-JUTUT!

Kirjoittanut perjantai, 28 lokakuu 2016 09:31

Tylsää! huudahtivat lapseni eilen, kun kerroin kirjoittavani EU-aiheista blogia. He kuitenkin kuuntelivat, kun kerroin järjestämästämme Euroopan kielten päivän -tapahtumasta, jossa koululaiset pääsivät kokeilemaan eri EU-kieliä.

Kyse oli oikean näkökulman valinnasta. Työssäni joudun päivittäin pohtimaan, mitkä EU-asiat koskettavat kansalaisia. Jos järjestää EU-kyselytunnin koululaisille eikä sinne saavu kuin kourallinen yleisöä, jokin viestinnässä on tainnut mennä pieleen. Eikö koululaisilla ollutkaan kysyttävää EU:sta?

Viestintä on haastava laji. Vaikka miten muotoilisimme ydinviestiämme, tosiasiassa vastaanottaja ymmärtää viestistämme murto-osan. Mutta mikä EU-keskustelusta tekee niin vaikeaa? Vai onko kyse siitä, ettemme halua ottaa selvää? Helpompaa on vain olettaa asioita.

EU on sopivan kasvoton syntipukki. Sen harteille voi kasata sellaisetkin ongelmat, joiden ratkaisuun sillä ei ole mitään toimivaltaa.

Euroopan ideasta väitellyt tutkija Timo Miettinen toteaa elokuussa Hesarin verkkosivuilla julkaistussa artikkelissaan http://www.hs.fi/sunnuntai/a1470888155935 osuvasti: ”Eurooppaa koskeva journalistinen kulttuuri ja kansalaiskeskustelu on niin ohutta, että EU:sta voi sanoa melkein mitä vain ilman että sitä käydään kauhean hyvin lävitse.”

Emmekö me EU:sta viestivät tahot osaa valita viesteillemme oikeita näkökulmia? Emmekö yksinkertaisesti saa ääntämme kuuluviin, kun some toitottaa olettamuksia, joiden paikkansapitävyyttä kukaan ei ehdi kyseenalaistaa? Brexit -äänestys on tästä tietenkin huolestuttava esimerkki.

Euroopan komission puheenjohtaja Junckerin strategiaosaston viestinnän johdossa aloittanut Aura Salla osallistui äskettäin EU- keskusteluihimme Turun kirjamessuilla. Hän ihmetteli, miksi me tiedämme niin vähän EU:n onnistumisista. Hän koki, että positiivinen EU-uutinen ei usein ole uutinen laisinkaan.

EU on vaikeassa tilanteessa, ja epäonnistunut monien haasteiden kohtaamisessa. Ongelmista on otettava oppia. Tärkeää on keskustella avoimesti, miten tästä eteenpäin. EU-virkamiehiltä Salla peräänkuulutti aitoa vuorovaikutusta ja tavoitettavissa olemista yksisuuntaisen tiedottamisen sijaan.

Europe Direct Varsinais-Suomi järjestää EU-aiheisia yleisötapahtumia Varsinais-Suomessa. Mitä konkreettisempi aihe, sen suurempi kiinnostus. Jos puhutaan rahasta, tupa on täynnä. Opiskelu- tai työskentelymahdollisuudet kiinnostavat myös.

Kun kirjamessuilla Eurooppa-osastollamme keskustelin ohikulkijan kanssa Brexitistä ja sen mahdollisista vaikutuksista unioniin, pysähtyi toinen ohikulkija siihen ja tokaisi närkästyneenä, että unohtakaa ne ylätason jutut, kertokaa käytännön asioista!

Aura Sallaa vielä lainatakseni: ”EU ei ole tuolla jossain, EU ei ole yhtä kuin Bryssel. EU olemme me.”

Ehkä kliseitä, mutta silti yhä totisinta totta.

Kuvitus alla: Turun normaalikoulun oppilaat