Vuosi 2020 oli monessa mielessä poikkeuksellinen vuosi aluekehityksessä. Se oli viimeinen EU:n ohjelmakauden 20214-2020 vuosista. Viime vuonna uuden ohjelmakauden 2021-2027 ohjelmarahoitusasiakirjojen laadinta oli täydessä vauhdissa ja rahoituksen jakamisesta alueittain käytiin kiivasta keskustelua. Lopputulosta emme rahoituksen alueellisesta jakautumisesta tätä kirjoittaessa vielä lopullisesti tiedä. Asia selvinnee kevään 2021 aikana.

Olemme Varsinais-Suomessa jo vuosia manailleet ja kiroilleet maakunnan kokoon ja tarpeisiin nähden suhteettoman pientä rakennerahastovarojen pottia. Leijonan osa kehittämisvaroista on mennyt Itä- ja Pohjois-Suomeen. Siihen on ollut monia historiallisia syitä alkaen Suomen liittymissopimukseen kirjatuista klausuuleista ja päätyen vahvaan aluepoliittiseen jakomenetelmään. 

Sitten iski Covid-19 ja kansallista ja EU:n rahoitusta olikin yhtäkkiä tarjolla monista eri lähteistä ja monien eri toimenpiteiden rahoittamiseen. Yritysten koronatuista on ollut paljon puhetta ja kaiken kaikkiaan valtakunnassa on näitä yritystukia jaettu jo miljardi.

Koronan negatiivisista vaikutuksista ovat kuitenkin kärsineet muutkin kuin yritykset, niin kunnat kuin kolmas sektori, niin kulttuuri kuin sosiaalipalvelut. Saimme keväällä Varsinais-Suomen liittoon jaettavaksi pienehkön summan ns. AKKE-rahoitusta eli alueiden kestävän kasvun tukemiseksi tarkoitettua rahoitusta. Nopealla ja ketterällä haulla kohdistimme tuen moniin pieniin järjestövetoisiin kokeilu- ja kehittämishankkeisiin, joilla ruohonjuuritasolla koronan negatiivisia vaikutuksia pyrittiin vähentämään.  Myös matkailun alueorganisaatioille suunnattiin erityisrahoitusta kesällä 2020. Nämäkin hankkeet ovat jo käynnissä ja tuloksia niistä odotellaan.

On ymmärrettävää, että tässä eri rahoittajien ja rahoitusinstrumenttien sekavassa verkostossa ei hankkeeseen tukea tarvitseva taho löydä aina sitä oikeaa lähdettä. Säännöt ja reunaehdot voivat tuntua sekavilta ja kaikki tieto ei aina tavoita oikeita toimijoita. Siinä meillä rahoittajien edustajilla on peiliin katsomisen paikka. Pyrimme parantamaan tiedotusta ja ohjaamaan hakijoita käytännön asioissa entistä paremmin.

Emme kuitenkaan millään pysty tavoittamaan kaikkia organisaatioita tai asiantuntijoita henkilökohtaisesti tai ”haistamaan” hyviä rahoituskelpoisia hakemuksia, jos meillä ei niistä ole mitään tietoa. Haastankin nyt kaikki varsinaissuomalaiset organisaatiot pohtimaan erilaisia kehittämisideoita alueen elinvoiman edistämiseksi ja yritysten toimintaympäristön tukemiseksi. Rahoitusta on poikkeuksellisen runsaasti, joskin valitettavan nopealla aikataululla, tarjolla niin EU:n rakennerahastojen (ReactEU) kautta kuin kansallisesti alueiden kestävän kasvun ohjelmasta. Näyttäkää, että Varsinais-Suomesta löytyy innovaatioita, kokeiluhalukkuutta ja kehittämiskykyä! Pyritään sitten löytämään oikea rahoitusmuoto toiminnalle.

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.

TIETOJOHTAMISTA PIKAKELAUKSELLA

Kirjoittanut tiistai, 26 tammikuu 2021 15:58

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on haastanut poliittisen päätöksenteon. Viruksen lähtiessä leviämään maailmalla vuoden 2020 alussa sen vaikutuksista tiedettiin hyvin vähän, ja päätöksiä pandemian torjumiseksi jouduttiin tekemään aluksi epävarmojen ja ristiriitaisten asiantuntija-arvioiden perusteella.

Koronapandemian hoitamiseen liittyvää päätöksentekoa arvosteltiin etenkin epidemian alkuvaiheessa. Rajoituksia ja suosituksia päivitettiin tiheään tahtiin, ja viruksen torjuntaan liittyvät ohjeet saattoivat muuttua paljonkin lyhyessä ajassa.

Päätöksenteko pohjautuu ideaalitilanteessa tieteellisesti todistettuun näyttöön parhaiten toimivista toimenpiteistä eri tilanteissa. Normaalioloissa tämä toimii niin, että akateeminen tutkimus tuottaa tietoa eri ilmiöistä. Uuden tiedon luotettavuus varmistetaan vertaisarvioinnilla, jossa muut alan tutkijat arvioivat tuloksia ja johtopäätöksiä kriittisesti. Tämä vaatii tyypillisesti paljon aikaa.

Aika ajoin akateemisesta tutkimuksesta nousee esiin kokonaan uusia näkemyksiä, jotka kyseenalaistavat aiemmat tutkimustulokset. Silloin kun uusilla tutkimustuloksilla on suoraa yhteiskunnallista merkitystä, ne nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun: ajatushautomoiden politiikkasuosituksiin, professorien valiokuntalausuntoihin, tutkijoiden kolumneihin, toimittajien reportaaseihin ja niin edelleen.

Jos uudet tutkimustulokset ovat ristiriidassa olemassa olevan lainsäädännön kanssa, kasvaa lopulta myös paine lainsäädännön päivittämiseen uuden tiedon mukaiseksi. Tiedon matka akateemisesta tutkimuksesta yhteiskunnallisen keskustelun kautta poliittiseen päätöksentekoon on tyypillisesti hyvin pitkä. Uusien tutkimustulosten löytämisestä lainsäädännön muuttumiseen voi mennä vuosikausia jopa vuosikymmeniä.

Koronapandemian tilanteessa tiedeyhteisön huomio kiinnittyi koronaviruksen ja sen vaikutusten tutkimukseen hyvin nopeasti ja laajasti. Vuonna 2020 koronavirukseen liittyvistä kysymyksistä julkaistiin yli 100 000 tieteellisiä artikkelia. Uutta tietoa syntyi nopeaan tahtiin, ja alkuvaiheen epävarmat arviot sairauden luonteesta, viruksen leviämisestä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista tarkentuivat viikoittain.

Tässä valossa onkin ymmärrettävää, että koronatilanteeseen liittyvät suositukset muuttuivat nopeaan tahtiin etenkin epidemian alussa. Kun tiedot viruksen leviämisestä ja epidemian erilaisista yhteiskunnallisista vaikutuksista tarkentuivat, tarkennettiin myös rajoitustoimenpiteitä poliittisen kokonaisharkinnan pohjalta.

Se, että koronapandemian aikana rajoitukset ja suositukset ovat muuttuneet nopeaan tahtiin, ei tarkoita, että päätöksiä olisi tehty sattumanvaraisesti, päinvastoin. Muuttuvat rajoitukset ja suositukset eivät kerro poukkoilevasta politiikasta, vaan nimenomaan vahvasti tietoperusteisesta päätöksenteosta. Rajoituksia on muutettu, kun on saatu uusi kokonaiskuva viruksen leviämisen tilanteesta ja taudin taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista.

Koronapandemian hoito onkin tehnyt harvinaisen hyvin näkyväksi prosessin, jossa uudet tutkimustulokset kanavoituvat poliittiseen päätöksentekoon. Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet seurata tavallisesti hyvin hitaasti etenevää poliittisen päätöksenteon tiedolla johtamisen prosessia pikakelauksella.

DIGITUKI KUULUU MYÖS NUORILLE

Kirjoittanut torstai, 21 tammikuu 2021 08:23

Me Digituki Varsinais-Suomessa -hankkeessa olemme huomanneet, että digituki mielletään yleensä ikäihmisille kuuluvaksi. Tosiasiassa digitukea tarvitsevat jossakin vaiheessa elämäänsä lähes kaikki, myös nuoret.

Monet nuoret ovat näppäriä sosiaalisen median käyttäjiä, mutta osaavatko he käyttää digiä turvallisesti ja muuhun kuin viihteeseen?

Nuoret digissä

Nuoret käyttävät kännykkää, tablettia ja tietokonetta ahkerasti. Näin kertoo myös TET-harjoittelijamme Ursula Anderson.

– Käytän digiä päivittäin sekä koulussa että vapaa-aikana. Koulussa käytän tablettia ja etsin tietoa läksyihin ja erilaisiin tehtäviin Google Scholarilla, joka on modifioitu Googlen haara. Käytämme koulussa aktiivisesti erilaisia digitaalisia työskentelyalustoja. Vapaa-ajalla viestittelen kavereiden kanssa, selaan Instagramia ja katson musiikki- ja harrastusvideoita YouTubesta, kertoo Ursula.

Puhelin on laitteista monikäyttöisin. Sitä käytetään päivittäiseen tiedonvälitykseen ja yhteydenpitoon sekä viihteeseen ja asioiden hoitamiseen. Tablettia käytetään viihdelaitteena. Tietokonetta nuoret käyttävät pääasiassa työvälineenä.

Opetussuunnitelman mukaisesti koulussa opetetaan nuorille mediakriittisyyttä, tiedonhakutaitoja ja muita mediakasvatuksen aiheita. Peruskoulun oppilailla on käytössään koulusta saatu tabletti tai tietokone.

Rohkeasti digissä

Digitaalisuus on luonteva osa monen nuoren arkea. Nuorilla on usein vahva luottamus omiin ongelmanratkaisutaitoihinsa sähköisissä ympäristöissä. Diginatiivisuus kertookin luottamuksesta omiin taitoihin digitaalisessa ympäristössä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret osaisivat itse selvittää kaikki digitaaliset pulmat.

– Jos en osaa tehdä jotakin, kysyn usein apua vanhemmilta. Jos sivustolla on chatti, voisin kysyä myös sieltä, kertoo Ursula.

Apua kysytään mieluiten chatissä, sähköisesti tai läheisiltä. Lisäksi nuoret hakevat aktiivisesti tietoa netistä Googlen avulla. Netissä apua on helppo kysyä anonyymisti nimimerkin turvin eri sivustoilta ja foorumeilta.

Rohkeudella on kuitenkin kääntöpuolensa. Joskus nuoret luottavat itseensä digiasioissa liikaa ja ajautuvat sen seurauksena vaikeuksiin. Omia tietoja ja mielipiteitä voidaan jakaa huolettomasti. Tämä voi johtaa identiteettivarkauteen tai muihin ongelmiin tulevaisuudessa. Tukea tarvitaankin esimerkiksi tietosuojaan ja -turvaan liittyvissä asioissa. Tukea tarvitaan myös viranomaisten kanssa asiointiin.

Digisyrjäytyminen on myös nuoriin kohdistuva riski. Suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta ei vielä löydy juurikaan tietoa digisyrjäytymisestä, mutta tutkimuksia on tehty ulkomailla. Niiden perusteella sosioekonomisella statuksella, vanhempien digiosaamisella ja käytettävissä olevilla digilaitteilla on merkitystä siihen, miten hyvin nuori oppii hyödyntämään digitaalisia taitojaan. Aikuisilta saatu tuki ja mahdollisuudet käyttää digiä vaikuttavat nuorten digitaitojen tasoon ja monipuolisuuteen.

Digituki ei terminä ole nuorten keskuudessa kaikille tuttu, mutta sana osataan helposti yhdistää sen oikeaan merkitykseen. Nuoretkin tarvitsevat digitukea, mutta aina sitä ei osata hakea oikeista paikoista. Tuesta tulisi tiedottaa laajemmin myös nuorille.

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke pyrkii edistämään digituen näkyvyyttä myös nuorille. Siksi keväällä toteutetaan useamman maakunnan kanssa valtakunnallinen nuorille kohdennettu digituen kampanja

 

DIGITUKI logo

Monen opiskelijan tuttu kevätrutiini, oman alan harjoittelupaikan metsästys, tarjosi minulle vuonna 2020 vaihtoehdoksi Lounaistiedon. Tämä tietopalveluyksikkö lienee ainakin nimenä tuttu hyvin monelle maantieteilijälle ja paikkatietoalaan erikoistuvalle: itse muistelen sen jollain tasolla esittäytyneen jo fuksisyksyn ensimmäisillä viikoilla. Vuosien mittaan nousi Lounaistieto opinnoissa esiin siinä määrin usein, että harjoittelupaikan saaminen juuri sieltä tuntui jopa hämmentävän loogiselta opintojen jatkumolta. Paikan varmistuttua jännitys ja odotukset työtä kohtaan kasvoivat: mitähän Lounaistieto nyt sitten oikeasti tekee? Entä jos maakuntaliitto on juuri sellainen stereotyyppisten mielikuvien kuiva ja ikävä virasto?

Stereotypiat haihtuivat työsuhteen alkaessa, kun työtehtävät osoittautuivat monipuolisiksi ja yllättäviksikin. Lisäksi viraston työilmapiiri osoittautui varsin rennoksi ja harjoittelijaystävälliseksi. Ehkä harjoittelijan kotoisuutta lisäsi myös samaan aikaan viereisellä työpisteellä aloittanut toinen harjoittelija, myös maantiedettä opiskeleva Joonas. Opintojemme ja työtehtäviemme samankaltaisuus johtikin luontevasti siihen, että juttuseuraa ja apua työtehtäviin oli tarjolla paitsi vakituisilta työntekijöiltä, myös harjoittelijakaverilta heti sermin takaa.

Meidän harjoittelijan työtehtäviimme kuului esimerkiksi Lounaistiedon avoimien kartta- ja datapalvelun ylläpitoa ja täydennystä, hankkeissa avustamista, visualisointitehtäviä sekä esimerkiksi Lounaistiedon sivustojen saavutettavuusauditointi. Tästä muodostui miellyttävä sekoitus paitsi jo opinnoissa jo tutuksi tullutta ”perustason” paikkatietoa, myös ennalta täysin vieraita ja haastavia teemoja, kuten GeoServer-palvelin, hankkeiden maailma sekä ylipäätään se prosessi, miten raakadata muotoutuu päätöksentekoa tukevaksi ja kaikille avoimeksi dataksi. Tällainen sekoitus uutta ja vanhaa tarjosi mielenkiintoisia hetkiä töiden parissa!

Aiemmin mainittuun kotoisuuteen viitaten tarjosi vuosi 2020 varsinaiset poikkeusolot, joiden myötä valtaosa harjoittelusta toteutettiin etätyönä kirjaimellisesti varsin kotoisissa oloissa. Koronapandemian myötä jäivät varsinaiset toimistotyöpäivät varsin vähiin lukuun ottamatta perehdytystä sekä elokuun tilanteen sallimia melko normaaleja työoloja. Tämän myötä jäi itse viraston arkipäivä kahvihuonejutusteluineen ja sählyvuoroineen väistämättä varsin vieraaksi, eikä montaa työtoveria tullut välttämättä kertaakaan tavattua kasvotusten. Kuitenkin toteutuneet toimistopäivät, (yleensä) toimivat etäyhteydet sekä pienellä ydinporukalla toteutetut lounaat, kehittämispäivät ja ainakin yksi mapathon-matka tarjosivat hyvähenkisiä kohtaamisia hyvällä porukalla!

Minä ja Joonas voimme molemmat tyytyväisenä kiittää sekä Lounaistietoa että koko Varsinais-Suomen liittoa opettavaisesta, inspiroivasta ja sopivan haastavasta harjoittelujaksosta, jonka aikana apua oli aina saatavilla ja vastuutakin tarjolla. Koronavuoden rajoitteet tekivät harjoittelusta väistämättä hieman vajavaisen ainakin perinteisillä virastotyön standardeilla. Toisaalta ne antoivat ehkä jonkinlaista esimakua työnteon tulevaisuudesta: etätöiden maailmassa eivät oppineet uutta ainoastaan harjoittelijat, vaan uuteen aikakauteen hyppäsi koko Varsinais-Suomen liitto. Oli omalla tavallaan hienoa olla seuraamassa tätä ikävistä syistä johtuvaa, mutta silti varmasti hyviäkin muutoksia tuovaa poikkeusaikaa. Toivomme vuoden 2021 harjoittelijoille positiivisia ja opettavaisia kokemuksia, mutta kenties hieman tasaantuneempien olosuhteiden puitteissa!

Juho Vehviläinen ja Joonas Rikala