MIHIN MENET MAAKUNTA?

Kirjoittanut tiistai, 22 lokakuu 2019 09:41

Kirjoitin edellisessä blogissani, että sotea ei pääse pakoon. Niin se on. Sitä eivät pääse pakoon kansalaiset, kunnat, maakunnat, eikä varsinkaan maan hallitus. Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa todetaan ” Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Itsehallinnollisia maakuntia on 18. Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä.”

Ensi lukemalla kirjaus saattaa kuulostaa ymmärrettävältä ja loogiselta, mutta niin kuin monessa asiassa, vaara piilee yksityiskohdissa ja aikataulussa. Käytännössä hallitusohjelma tarkoittaa, että ”sote-alueet” kaappaavat maakunta-nimityksen itselleen. Ja ehkä vasta joskus vuosien päästä selviää, kuinka käy maakunnan liittojen nykyisille tehtäville. Eli minkä nimisen organisaation alla maakuntakaavaa, EU-rahaa, aluekehitystä, kv-asioita ja edunvalvontaa hoidetaan, kun maakunnan nimi on siirtynyt ”sote-piirille”.

Jotenkin tuntuu, että maakunnan olemusta ei hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ole mietitty kokonaisuutena. Teknokraatit tietysti sanovat, että on aivan sama, mikä on julkishallinnon toimijan nimi. Oleellista on tehtävien määrittely. Toki asian voi niinkin ymmärtää, mutta useimmissa eurooppalaisissa oikeusvaltioissa on tapana kunnioittaa hallintotraditiota. Kyse ei tietenkään saa olla turhanpäiväisestä pörhistelystä, vaan siitä, että kansalaisille olisi selvää mitä asioita hoidetaan missäkin paikassa. Lähihistoria ei lupaa hyvää. Lääninhallinto opittiin vuosisatojen saatossa tuntemaan, mutta läänien tilalle tulleiden ely-keskusten ja aluehallintovirastojen toiminta ja työnjako on jäänyt kansalaisille täysin hämärän peittoon.

Samaan syssyyn, kun hallitus on kaappaamassa maakuntien nimet soten käyttöön, hallitusohjelma painottaa liittojen nykyisiä tehtäviä ja antaa jopa uusia. Maakuntien liitoille kohdennetaan nopeasti ja joustavasti hyödynnettävää aluekehitysrahoitusta (entinen maakuntien kehittämisraha). ”Maakuntien liittojen (18) rooli EU-rakennerahastojen ja muiden EU-rahastojen välittäjänä säilytetään.” Hallitus siis ottaa ja antaa.

En penää paluuta menneeseen. Mutta viimeistään nyt pitää kyetä tekemään suuret rakenneuudistukset niin, että hallitus ei ensimmäiseksi ilmoita kumoavansa edeltäjänsä työt. Sipilän hallitus panosti valtavasti maakuntauudistukseen. Se kaatui aivan loppumetreillä, eikä juuri kiveä jäänyt kiven päälle. Niin ei soisi käyvän taas kerran.

Hallitus sanoo uudistavansa parlamentaarisen komiteatyön. Se on hyvä ajatus. Komiteatasolla on syytä kaikkien puolueiden miettiä, mikä on maakunta ja mitkä ovat maakunnan tehtävät. Aivan pienestä asiasta ei ole kyse. Maakuntahallinto on nimittäin olemassa Itävaltaa lukuun ottamatta jokaisessa läntisen Euroopan maassa.

LOUNAISTIETO PAIKKATIETOPALVELUJEN EDISTÄJÄNÄ

Kirjoittanut tiistai, 08 lokakuu 2019 16:02

Ehkä jo tiesitkin, että Varsinais-Suomen liiton yhteydessä toimiva Lounaistieto on Lounais-Suomen alueellinen tietopalvelu, jossa ylläpidämme muun muassa kartta- ja tilastopalvelua sekä avoimen datan portaalia. Kaikki tarjoamamme palvelut ovat ilmaisia ja hyödynnettävissä niin yksityiseen kuin kaupalliseenkin käyttöön.

Paikkatietoverkostojen vahvistaminen ja kynnyksen madaltaminen paikkatiedon käyttöönottoon on aina ollut keskeinen tavoite toiminnassamme. Paikkatieto mahdollistaa lukemattomia hyödyntämismahdollisuuksia aina yhdyskuntasuunnittelusta lähimmän lounasravintolan löytämiseen arkielämässä.

Yksinkertaisimmillaan selitettynä paikkatieto on useimmiten kartalle sijoitettua tietoa, johon liittyy sekä maantieteellinen sijainti että paikan ominaisuustieto.

Vaikka Lounaistieto on alueellinen toimija, toimimme vahvasti myös kansallisen tason paikkatietokysymysten parissa. Olemme tänä syksynä mukana monessa valtakunnallisessa hankkeessa edistämässä paikkatiedon yhteentoimivuutta, yhteiskäyttöä ja parempaa saavutettavuutta erityisesti julkisen hallinnon näkökulmasta.

Osana Paikkatietoalustan Maakunta-osahanketta järjestämme maakuntien liitoille maakuntakaavojen Laatuvahdin käyttöönoton ohjeistusta ja koulutusta. Laatuvahti on työkalu, jonka avulla liittojen on mahdollista tarkastaa vastaavatko maakuntakaava-aineistot valtakunnallisesti yhtenäistä digitaalista tietomallia.

Lounaistiedossa on monta rautaa samanaikaisesti tulessa, ja koordinoimme lisäksi kaikkien maakuntakaava-aineistojen saattamista yhtenäisen tietomallin mukaiseksi. Samalla viimeistellään maakuntakaavojen visualisointisäännöt yhteistyössä liittojen kanssa, jolloin kaavamerkintöjen tulkitseminen helpottuu ja yhteistyö liittojen välillä tiivistyy.

Hankkeet tukevat toisiaan, ja maakuntakaavojen yhdenmukaistaminen mahdollistaa täysin uudenlaisia käyttötapoja. Syksyn aikana tullaankin vielä pilotoimaan esimerkinomaisia valtakunnallisia koosteita maakuntakaavojen tietosisällöistä. Käytännössä maakuntakaava-aineistosta on tarkoitus testata virkistysalueiden, tuulivoimamerkintöjen ja suojelualueiden suodatusta yhteen karttanäkymään koko Suomen alueelta. Jäämme innolla odottamaan mitä muita mahdollisuuksia Paikkatietoalustan tuotokset ja kaikkien maakuntakaavojen saattaminen yhteiseen tietomalliin tuo tullessaan!

Mitä olen oppinut kuntakiinteistöjen energiakatselmoimisesta viimeisten muutaman vuoden aikana? Ainakin sen, että kuntakiinteistöissä tiivistyy Suomen kiinteistökannan moninaisuus. On uutta ja vanhaa, rapistunutta ja hoivattua sekä helppoja että haasteellisia tapauksia. Yhteistä kaikille kunnille on se, että kiinteistökantaa on paljon ja iso osa siitä on vähällä käytöllä.

Kiinteistöjen suhteen kunnille tuppaa valitettavan usein jäämään lyhyin tikku. Kunnalla saattaa esimerkiksi olla ylläpidettävänään useita vanhoja kunnantaloja. Samoin on vanhojen kyläkoulujen ja terveysasemienkin laita. Vanhaa rakennusta ei esimerkiksi suojelun takia voida purkaa, mutta muuttuneet tarpeet vaativat uuden rakentamista.

Kun tällaisia tiloja kertyy ajan myötä entistä enemmän, ei kaikille riitä järkevää käyttöä. Jos myyminen ja purkaminen eivät onnistu, saatetaan vain pyrkiä minimoimaan kustannukset ja jättää rakennus rapistumaan. Pitkään jatkuneet säästöpaineet ovat vähentäneet kunnissa enemmän työntekijöitä kuin kiinteistöjä eikä aikaa ylläpitoon riitä. Kiinteistöissä toistuvat samat ongelmat ja monet niistä ovat tuttuja myös kotitalouksista. Tekniikka on vanhentunutta ja säädöt ovat korkeintaan sinnepäin. Valoja vaihdetaan ledeihin satunnaisesti ja muu kiinteistötekniikka saa huomiota vasta, kun ongelmia havaitaan. Monin paikoin löytyy myös kylmiä nurkkia ja vetoisia paikkoja sekä huonotiivisteisiä ovia ja ikkunoita.

Kotona on helppoa tilata huolto paikalle ja saada asia korjatuksi. Kuntien kiinteistössä ongelman on noustava tarpeeksi korkealle huollon prioriteettilistalla, koska juokseviakin asioita on runsaasti. Ketju on pitkä ja usein aikaa vievä: ensin huollon tai käyttäjien tulee havaita ongelma, minkä jälkeen huolto voi tarvita luvan viranhaltijalta, joka voi joutua viemään asian edelleen teknisen lautakunnan tai valtuuston päätettäväksi.

Pidemmässä ketjussa on todennäköisempää, että prosessi katkeaa johonkin portaaseen ja asia voi jäädä pitkäksi aikaa hoitamatta. Tärkeää on tietysti resurssien puitteissa priorisoida kiinteistöjen hoidon tehtävät ja huollot, mutta valitettavan usein liian paljon jää tekemättä. Tilannetta parantaisi tietysti rahoituksen lisääminen, mutta myös henkilökunnan määrän ja koulutuksen tason parantaminen sekä hoidettavan kiinteistökannan määrän kohtuullistaminen.

Ratkaisuja on, mutta ne eivät ole helppoja. Kunnan kannalta parasta olisi päästä eroon ylimääräisistä kiinteistöistä. Niihin voi myös yrittää keksiä uutta tuottavaa käyttöä esimerkiksi aloittaville yrityksille. Kaikkein ongelmaisempien kohteiden kanssa pitäisi ymmärtää, että purkaminen on edessä ja se on parempi tehdä ennen kuin energia- ja remonttilaskuihin kuluu maltaita.

Asiat voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla paremmin, kun uusia rakennuksia tehdään rakennusten koko elinkaari paremmin huomioiden ja muun muassa tilojen monikäyttöisyyttä korostaen.

CENTRAL BALTICIN KOLME RAKKAUSTARINAA

Kirjoittanut tiistai, 01 lokakuu 2019 10:29

120% intohimoa. Aloittaessani työt Central Baltic -ohjelmassa minulle kerrottiin, että tavoitteenamme on olla kolmen parhaan joukossa, millä tahansa mittarilla katsottuna. Muistan tuolloin ajatelleeni, että väite on melko rohkea – onhan Euroopassa parhaillaan 60 meidän kaltaista rajat ylittävää yhteistyötä tukevaa ohjelmaa, joihin on panostettu yli 6 miljardia euroa.

Nopeasti ymmärsin kuitenkin mistä on kyse. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin, että ihmiset antautuivat työhönsä täysillä. Kaikki tehtiin (ja tehdään) niin hyvin kuin suinkin pystytään. Silloinkin, kun asiat rullaavat, mietitään miten nykyistä voisi kehittää. Juuri tämä ajatuksenkulku – ja ihmisten motivaatio omaan tehtävään ansaitsee mielestäni tulla kerrotuksi ensimmäisenä rakkaustarinana tässä jutussa.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Huikkasin äsken kollegalleni, kysyäkseni että olemmeko intohimoisia työntekijöitä Central Balticissa. Vastaus kuului välittömästi: ”olemme!”.

Rakkaudesta tuloksiin. Toinen seikka, joka mielestäni määrittelee Central Baltic-ohjelmaa on tuloshakuisuus. Kaikki mitä teemme on syystä ja sillä tavoitellaan selkeää tulosta.

Viestinnässä se tarkoittaa viestintästrategian toteuttamista ja toteutuman seuraamista. Olemmeko saavuttaneet kohdeyleisön, mitä mieltä he olivat, miten voimme parantaa? Tämä prosessi jatkuu eri muodoissa läpi vuoden ja vastinetta kovalle uurastukselle tuovat tulokset. On mukava esitellä lukuja, jossa esimerkiksi hankkeidemme päätoteuttajista 96% kertoo, että he ovat saaneet apua hankkeen toteutuksiin liittyvissä seikoissa kohtalaisen ajan kuluessa. Tässä yhteydessä totean, että otamme tietenkin myös risut ja niiden syyt vastaan mieluusti. Tätä kautta voimme parantaa palveluitamme.

Oman lukunsa tuloksiin muodostavat tietenkin rahoitetut 113 hanketta. Tämän tekstin kirjoitushetkellä niistä on käynnissä 57 ja ensi vuonna saamme vielä viimeiset hankkeet käyntiin viidennen haun myötä. Päättyneet hankkeet tarkoittavat, että tuloksia on saatavilla. Ne ovat myös konkreettisia ja ymmärrettäviä, kuten pienentynyt ravinnekuorma vesistöihin, lyhentynyt matka-aika Helsingistä Tallinnaan (matkalippujen määrän muodossa) tai vaikkapa kaupunkisuunnittelun parantaminen.

Tulosten selkeys tuli hyvin tavalla esille koostaessani dioja esitettäväksi European Week or Regions and Cities -tapahtumaan Brysselissä. Esimerkiksi 2018 päättyneestä EmpowerKids-hankkeesta kirjoitin seuraavaa (suomennettu): EmpowerKids osallisti yhteensä yli 600 lasta ja teki tiivistä yhteistyötä Suomen, Viron ja Latvian terveysviranomaisten sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa, jotta elintapa- ja terveystietoutta saatiin kasvatettua. Tulokset julkaistiin online-työkalun ja hyvät käytännöt -oppaan muodossa.

Rakkaudesta ihmisiin. Mikään kirjoitus ei olisi täydellinen ilman sitä todellista rakkaustarinaa. Ensimmäinen varmennettu tapaus liittyy Let Us Be Active! -hankkeeseemme. Hanke vähensi vanhusten syrjäytymistä Suomessa, Virossa ja Latviassa ja sen puitteissa avattiin muun muassa puhelinkeskus iäkkäille ihmisille. Keskukseen rekrytoitiin vanhuksia, jotka vastasivat toisten vanhusten puheluihin ja tarjosivat tätä kautta mahdollisuuden keskustella, löytää seuraa sekä osallistua toimintaan. Andris soitti puhelinkeskukseen Ingalle (nimet muutettu) vaihtaakseen kuulumisia. Yksi asia johti toiseen ja pian Andris ja Inga lähtivät yhteisille treffeille. Ohjelma luo siis myös todellista rakkautta ohjelma-alueen asukkaiden välillä. Ja kuin sokerina pohjalla puhelinkeskus jatkoi toimintaansa hankkeen jälkeen ja lisäksi Puolaan avattiin uusi keskus – kuka tietää, syntyykö siellä seuraava rakkaustarina?

KIERTOTALOUTTA KIVIAINESHUOLTOON

Kirjoittanut tiistai, 24 syyskuu 2019 15:51

Suomessa käytetään Infra ry:n mukaan noin rekkalastillinen kiviaineksia jokaista tämän blogin lukijaa ja muutakin suomalaista kohden vuosittain. Jos kaikki suomalaisten vuosittain kuluttamat kiviainekset asetettaisiin yhteen rekkajonoon, ulottuisi se Turusta Utsjoelle ja takaisin yli kolmekymmentä kertaa. Erilaiset maa-ainekset ovatkin selvästi suurin luokka Suomen raaka-aineiden kokonaiskulutuksesta muodostaen siitä yli puolet.

On selvää, että näin suurten määrien kuljettaminen, jalostaminen ja käyttö aiheuttaa suuren määrän kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristöhaittoja, kuten melua ja pienhiukkaspäästöjä. Lisäksi kiviaineshuollosta aiheutuu suuria taloudellisia kustannuksia. Rakentaminen ja siten myös kiviainesten käyttöön liittyvät paikalliset haitat kohdistuvat usein jo valmiiksi taajaan asutuille alueille, joilla haitoista kärsiviä on paljon. Kiviainekset ovat myös uusiutumaton luonnonvara, jonka ottamisella on merkittäviä ympäristö- ja maisemavaikutuksia.

Maarakentamisen yhteydessä syntyy myös merkittävä määrä ylijäämämaita, kun teknisiltä ominaisuuksiltaan heikkolaatuinen maa kaivetaan pois laadukkaamman kiviaineksen tieltä. Myös näiden maa-ainesten kuljettamisesta ja loppusijoittamisesta aiheutuu ympäristövaikutuksia ja kustannuksia.

Suomi tavoittelee hiilineutraaliuden saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, Turun kaupunki vieläkin kunnianhimoisemmin vuoteen 2029 mennessä. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, eikä kiviaineshuolto ole poikkeus. On tärkeää, että suunnittelemme maankäyttöä ja rakenteita niin, että toteutetuilla alueilla voidaan toimia mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Tavoitteiden saavuttamiseksi tulee suunnittelussa kiinnittää entistä enemmän huomiota myös siihen, millaisia vaikutuksia itse toteutusvaiheella on, ja miten niihin voidaan vaikuttaa. On arvioitu, että jopa 90 prosenttiin maarakentamisen ympäristöhaitoista ja kustannuksista sitoudutaan jo suunnittelun eri vaiheissa.

Kiviaineshuollon tuomiseksi kiertotalouden piiriin on tiedossa paljon erilaisia keinoja. Ottamalla käyttöön neitseellisiä kiviaineksia korvaavia uusiomateriaaleja, hyödyntämällä rakentamisen yhteydessä syntyviä kiviaineksia ja ylijäämämaita niiden syntypaikkojen lähellä, etsimällä synergioita eri hankkeiden maamassavirtojen välillä ja suunnittelemalla maarakennuskohteet resurssitehokkaiksi voidaan merkittävästi vähentää maarakentamisen ympäristövaikutuksia ja saavuttaa mittavia taloudellisia säästöjä.

Varsinais-Suomen liitto on koordinoinut alueellista hanketyötä kiviaineshuollon haittojen vähentämiseksi jo vuodesta 2015 alkaen. Tavoitteena on ollut viedä tietoa ja resursseja maarakentamisen parempien käytänteiden käyttöönottamiseksi eri toimijoille. Vuosina 2015-2018 toteutetun alueellisen hankkeen toimista löydät tietoja hankkeen loppuraportista.

Vuoden 2018 syksystä alkaen kiviaineshuollon käytänteitä on kehitetty entistä laajemmassa yhteistyössä osana 6Aika: CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa -hanketta. Suomen suurimmilla kaupunkiseuduilla operoivan hankkeen laajamittaisista toimista löydät tietoa hankkeen kotisivuilta. Varsinais-Suomessa on ehditty järjestää jo useita koulutustilaisuuksia, selvittää paikkatietotarkastelun avulla kiviaineshuollon mahdollisia tukialueita, ja julkaista päivitettyä tietoa maakunnassa syntyvistä maarakentamisen uusiomateriaaleista. Työ CircVol-hankkeessa jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka.