Niin kunnissa, maakunnissa kuin valtiollakin kesälomilta siirrytään lähes suoraan tulevan vuoden budjetin valmisteluun. Valtion talousarvion valmistelun eteneminen kiinnostaa niin palkansaajaa, yritystä, järjestöä, kuntaa kuin maakunnan virkamiestä. Budjetin julkistamiseen ladataan panoksia ja odotuksia, sillä tavoitteiden etenemisen kannalta on tärkeää, että niihin on osoitettu rahoitus valtion tulevan vuoden budjetista.

Valtiovarainministeriö julkaisi kuluvan vaalikauden ensimmäisen talousarvioesityksensä elokuun puolessa välissä. Budjettiesitys ei sisältänyt hallituksen lupaamia kertaluonteisia tulevaisuusinvestointeja, joten maakunnan kärkihanke Tunnin juna jää odottamaan budjettiriihen ratkaisuja. Tiedeministeri Annika Saarikko oli jo aiemimmin kesällä tehnyt myönteisen päätöksen toisen kärkitavoitteemme Turun DI-koulutusoikeuden laajentamisesta.

Näiden ohella yksi Varsinais-Suomen tärkeimpiä tavoitteita on Saaristomeren tilan kohentaminen. Vesiensuojelu saa valtiovarainministeriön ehdotuksessa 15 miljoonaa euron rahoituksen. Rahoitus on osa 45 miljoonan euron kokonaisuutta, joka viime hallituskaudella päätettiin myöntää Itämeren ja vesiensuojeluun vuosien 2019–2021 aikana.

Vesiensuojelun tehostamisohjelman kautta rahoitus ohjataan viiteen toimenpidekokonaisuuteen. Suurimman osuuden ohjelman rahoituksesta saa maatalouden toimenpiteet. Uusilla innovatiivisilla keinoilla, kuten kipsin peltolevityksellä, rakennekalkituksella ja kuitulietteiden käytöllä pyritään parantamaan peltomaan rakennetta ja sitomaan ravinteita tehokkaammin maahan valumien vähentämiseksi.

Maatalouspainotteisuus on perusteltua, sillä maatalouden ravinnevaluma on edelleen Itämeren suurin kuormittaja. Suomessa teollisuuden, yhdyskuntien jätevesien ja kalankasvatuksen pistekuormitusta on saatu vähennettyä merkittävästi. Maatalouden päästöjä on sen sijaan onnistuttu leikkaamaan vain vähän. Maatalouden osuus koko Suomen ihmisperäisestä fosforikuormasta on edelleen noin 70 %.

Maataloudessa on kuitenkin jo tehtykin paljon. Maataloustukien avulla on onnistuttu vähentämään lannoitteita, lisätty suojelukaistoja ja kosteikkoja sekä otettu käyttöön keinoja ravinteiden sitomiseen. Ongelma on kuitenkin edelleen toimenpiteiden tehottomassa kohdentamisessa. Rahoituksen ollessa selvästi tarpeita niukempaa, tulisi se kohdistaa mahdollisimman vaikuttavasti. Vaikutusten seuraaminen ja mittaaminen tulisi olla myös itsestään selvä lähtökohta tulevien päätösten tekemiselle.

Tutkimusten mukaan Suomessa suurimmat hajakuormituksesta ja maataloudesta peräisin olevat ravinteet tulevat maatalousvaltaisilta rannikkoalueilta. Suurimmat valumat ovat Saaristomerellä, Suomenlahdella ja osin Selkämerellä. Toimenpiteiden kohdentaminen eniten kuormitusriskiä aiheuttaville pelloille tulisi siten asettaa vesiensuojelun ja maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän tavoitteeksi.

Suomi on Itämeren kolmanneksi suurin fosforinkuormittaja, joten ratkaisu ei ole tuudittautua siihen, että teemme jo tarpeeksi. Tunnustamalla Saaristomeren erityisaseman niin ainutlaatuisena ja haavoittuvana luontokokonaisuutena kuin tehokkaana vesiensuojelutoimenpiteiden kohteena varmistamme mahdollisuuden meren terveeseen tulevaisuuteen ja resurssien vaikuttavan käytön.

Hallituksen budjettiriihi käydään 17. -18.9.2019, jonka jälkeen talousarvioesitys etenee eduskunnan käsittelyyn. Eduskunnassa talousarvion käsittely kestää noin kolme kuukautta.

 

Tulevaisuuden kiertotalouden mukainen yhteiskunta edellyttää systeemistä muutosta. On kyettävä kehittämään liiketoimintaa, joka itsessään vahvistaa luonnonvarojen kestävää käyttöä. Esimerkiksi sinisessä biotaloudessa on paljon kehittämispotentiaalia, jolla myös vesiensuojelua voidaan tehostaa.

Saaristomeri on pahoin rehevöitynyt ja Varsinais-Suomi on edelleen yksi Itämeren alueen merkittävistä ravinnekuormittajista. Saaristo nivoutuu kiinteästi alueen identiteettiin ja vetovoimaan ja onkin tärkeää huolehtia, että Itämereen kytkeytyvät liiketoiminnot alueella tukevat oikeansuuntaista kehitystä meren ekosysteemien näkökulmasta. Meren tilaan vaikuttavat merialueilla tapahtuvien toimintojen lisäksi myös syvällä sisämaassa toteutetut ratkaisut, kuten tapamme tuottaa ruokaa.

Kevään aikana 17 asiantuntijaa kokoontui pohtimaan, millaisia muutospolkuja tarvitaan, jotta kestävän sinisen biotalouden murros saavutetaan Varsinais-Suomessa. Työskentelyssä hyödynnettiin Aalto-yliopistossa kehitettyä murrosareena (transition arena) -menetelmää, jota on aiemmin hyödynnetty esimerkiksi kansallisen energiamurroksen hahmottelussa. Nyt tavoitteena oli tunnistaa askelmerkit, joiden avulla vesiensuojeluun kytkeytyvät resurssit voidaan muuttaa tehokkaasti ja kestävästi taloudellisen lisäarvon lähteeksi.

Kaikki ruoantuotanto aiheuttaa päästöjä. Sellaista ruokatuotetta ei olekaan, joka ei aiheuttaisi jonkinlaista vaikutusta ympäristölle tai vaatisi jonkinlaisia tuotantopanoksia – mustikkametsäänkin mennään usein autolla. Ja vaikka täysin päästötön elintarvike löytyisikin, on ruokalautanen koostettava monipuolisesti, eri rakennusaineet huomioiden. Vesistöjen ravinnekuormitus kertoo kuitenkin hukatuista resursseista: ruoantuotanto ei hyödynnä sivuvirtojaan optimaalisesti. Kun opimme hyödyntämään ruokaketjun hukatut resurssit kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, löydämme tapoja tuottaa monipuolista ravintoa elämänlaadusta tinkimättä. Tässä on myös erinomainen sauma luoda uudenlaista, kiertotalouden murrosta vauhdittavaa liiketoimintaa.

Suomesta puuttuu yhteinen ruokapolitiikka ja visio siitä, kuinka tulevaisuuden ruokalautanen rakennetaan ja miltä se näyttää eri liiketoimintojen sekä ilmasto- ja kiertotaloustavoitteiden näkökulmasta. Murrosareenaan kokoontunut asiantuntijajoukko totesi, että samalla kun kuljemme kohti kasvispainotteista ruokavaliota, on myös eri eläinproteiinien tuotannon osalta tehtävä muutoksia. Keskustelussa esiin nousivat erityisesti silakka, sianlihan tuotanto sekä kalanviljely. Ruokajärjestelmää on voitava rakentaa siten, että samanaikaisesti parannamme vesien tilaa, hillitsemme ilmastonmuutosta ja vahvistamme kannattavuutta. Kyse on systemaattisesta muutoksesta, jolloin koko ajattelutapa täytyy uudistaa. Vaikka kaikkien mielestä nykyinen tapa olisi toimimaton, on yhteiskunnallisten rakenteiden ja totuttujen toimintatapojen muuttaminen vaikeaa.

Murrosareenatyöskentelyn vahvuus on kokonaiskuvan tarkasteleminen. Työpajoissa määritettiin yhteisiä tavoitteita, kuten vesiviljelyn kolminkertaistaminen merialueilla. Ne purettiin selkeisiin askeliin, joiden tulee vähintään toteutua murroksen saavuttamiseksi. Pohdintoja jäsennettiin visuaaliselle magneettilaudalle, jonka myötä suuruudenhulluiltakin vaikuttavat visiot alkoivat saada konkretiaa ympärilleen. Työpajojen mittaan määriteltiin tarkemmin myös yksittäisiä tahoja, joita tarvitaan mukaan.

Omassa työssäni parasta antia on etsiä eri tahojen kanssa ratkaisuja kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseksi. Turhauttavimmillaan keskustelu kuitenkin kiertyy vastakkainasettelujen ympärille ja moni haluaisi ensimmäiseksi sulkea pois kaikki itselle epämieluisat, kalliit tai hankalat ratkaisut. Vaikka tämä on toki inhimillistä, ollaan kuitenkin pian tilanteessa, jossa jäljellä on vain heikkoja, laimeita tai tehottomia toimenpiteitä, joiden lopullinen vaikuttavuus on liian vaatimaton.

Lue loppuraportti: Lisäarvoa kalasta ja maatalouden sivuvirroista Varsinais-Suomessa – Sinisen biotalouden murrosareenan tulokset.

Pieniä askelia koulutuspoliittisesti mutta suuria harppauksia maakunnalle

Syksy alkaa maakunnan koulutussektorilla myönteisissä merkeissä. Turun yliopisto saa aloittaa konetekniikan ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörikoulutukset Opetus -ja kulttuuriministeriön päätöksen mukaisesti. Uusia opiskelijoita haetaan keväällä 2020 ja uudet koulutusohjelmat aloittavat vastaavasti syksyllä. Pitkään valmisteltu avaus vastaa alueen työvoimahaasteisiin erityisesti juuri diplomi-insinööripulan osalta. Tekniikan alan koulutuksen monipuolistaminen ja lisääminen lounaisrannikon ja koko Varsinais-Suomen tarpeisiin on välttämätöntä. Erityisen suuri haaste lähivuosina on meriteollisuuden ja sen alihankkijoiden työvoiman saatavuuden turvaamisessa. Tekniikan alan koulutuksen ja osaamisen kehittämistä viedään nyt eteenpäin varsin laajasti muutenkin.

Tässä yhteydessä on tärkeää mainita Teknologiakampus Turku, joka edistää Turun neljän korkeakoulun eli Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskolan Novian tekniikan koulutusta ja tutkimusta. Samalla se yhdistää korkeakoulujen voimavarat tukemaan alueen yritysten tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa. Toiminta perustuu Turun kaupungin ja korkeakoulujen yhteistyösopimukseen, jonka osana toimii myös Turun STEAM -koulutusmalli. STEAM-mallin tarkoituksena on luoda Turun kaupungin uusi koulutuksen toimintamalli luonnontieteen ja tekniikan alan vetovoiman vahvistamiseksi rakentamalla varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen yhdistävä tiede- ja teknologiapolku. Esimerkiksi nämä toimintakonseptit luovat perustaa menestykselliselle DI-koulutukselle maakunnassa.

Turun ammattikorkeakoulun RADICAL ERASMUS+ hanke toteuttaa myös osaltaan tekniikan alojen insinöörikoulutuksen kehittymistä maakunnassa. Hanke päättyy lokakuussa 2019 mutta varsinaiset uudentyyppiset insinöörikoulutukset vasta alkavat syksyllä 2019.

RADICAL -pilotit onnistuivat hyvin – työnantajapalaute myönteistä

Keväällä 2019 osa Turun AMK:n tuotantotalouden koulutusohjelman opiskelijoista suoritti pilottijakson kahdessa yrityksessä, joista toinen oli tietysti Meyerin Turun telakka ja toinen asiantuntijayritys Carinafour Oy. Pilottiin kevätlukukauden aikana osallistuneet opiskelijat suorittivat sovitut tuotantotalouden opintokokonaisuudet yrityksissä ja saivat kehittämistehtävistä sekä palkkaa että opintopisteitä. Tavoitteena oli testata myöhemmin syksyllä alkavan varsinaisen koulutusohjelman käytänteitä työssä oppimisen osalta. Palautteet ja kokemukset olivat pääosin myönteisiä, joskin odotetusti esimerkiksi juuri opiskelijoiden ohjaus työpaikoilla herätti pohdintoja. Kokemukset ovat arvokkaita jatkoa ajatellen.

Uusi koulutusohjelma syksyllä käyntiin – Insinööriksi työssä oppien

Syksyllä 2019 käynnistyy jälleen uusi tuotantotalouden insinöörikoulutus, kun noin 80 uutta opiskelijaa aloittaa urakkansa. Heistä 20 hyväksytään uuteen pilottiohjelmaan, joka noudattaa RADICAL -hankkeessa kehitettyä InTO-mallia (Insinööriksi työssä oppien). Opiskelijat opiskelevat ensimmäisen syksyn muiden tavoin lähiopetuksessa mutta hakevat syksyn kuluessa työelämälähtöiseen vaihtoehtoon. Tämän jälkeen opiskelu jatkuukin pääosin viikon jaksoissa yrityksen ja oppilaitoksen välillä.

Mitä jäi käteen – aika paljon

Todellakin aika paljon. Turun ammattikorkeakoulun uusi InTO-malli toimii tienavaajana suomalaisessa koulutustoiminnassa tuoden keskieurooppalaisen duaalimallin sovelluksen Suomeen. Samalla työelämälähtöisyys koulutuksessa saa aivan uusia ulottuvuuksia ja voidaan jopa puhua oppisopimuskoulutusta muistuttavasta mallista korkeakoulutuksessa. Mikäli InTO-mallista saadaan hyviä kokemuksia varsinaisen koulutusohjelman (tuotantotalous) osalta on mahdollista laajentaa mallia myös muille Turun AMK:n insinöörikoulutusaloille. Mallin kehittyessä on selvää, että edelleen tulee panostaa lähiopetusjaksojen ja työssä oppimisen väliseen koordinaatioon ja opiskelijan ohjaukseen ja mentorointiin. Nämä pitkälti ratkaisevat uuden oppimismallin tulevaisuuden.

Pieniä mutta samalla suuria askeleita.

 

Blogi RADICAL-hankkeen etenemisestä ilmestyy vielä kerran syys-lokakuussa uuden koulutusohjelman käynnistymisen yhteydessä.

 

Lisätiedot Radical -hankkeesta tarvittaessa:

https://radicalproject.turkuamk.fi/

Rauni Jaskari, Lehtori, DI, Turun AMK
+358 44 9072 904, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Jassi Aho, Projektipäällikkö, RADICAL-projekti, Turun AMK

+358 40 355 0360, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Radical BoostErasmusTurun amkYrittjtestaVSL

Kirjoitus tukee Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumin ja sen alla toimivan ennakointifoorumin toimintaa. Kumppanuusfoorumi on varsinaissuomalaisen yhteistyön sytyttäjä, jolta löydät varsinaissuomalaiset maakuntastrategian tavoitteita edistävät toimijat, ja niiden muodostamat aktiiviset verkostot. Tule mukaan rakentamaan kanssamme Varsinais-Suomea, jossa elämisen laatu on parasta!

KENEN VASTUULLE OSAAMINEN TAI OSAAMATTOMUUS KUULUU?

Kirjoittanut maanantai, 05 elokuu 2019 15:06

Olen Eija Erlamo ja olen työskennellyt 23 vuotta Turussa työhakijoiden parissa eri työllisyyshankkeissa ja TE-toimistossa. Työssäni olen lukuisien työnhakija- ja työnantaja asiakkaiden kanssa päässyt miettimään puolin ja toisin osaamista, sen puutetta ja jopa liikaosaamista, joka sekin koetaan ongelmana. Olen ikäni kärsinyt luki- ja oppimisvaikeuksista mutta siitäkin huolimatta viimeisen viiden vuoden aikana ajanut auton ajokortin, suorittanut amk-tutkinnon sekä ammattitutkinnon, kaikki työn ohessa. Usein uuden oppimiseen on ajanut uteliaisuus ja itsensä voittaminen. Tuskaista se on usein ollut mutta jotain niin kovin kiehtovaa ja koukuttavaakin.

Tekemällä oppimiseen liittyy asia, johon pääsin työssäni perehtymään. Kyseessä on opinnollistaminen. Opinnollistaminen terminä on edelleen kymmen vuoden jälkeenkin useimmille vieras. Eikä sitä kannata liian pitkäksi aikaa jäädäkään miettimään. Kysehän on siitä, että se osaaminen, jota ei ole oppilaitoksen tunnustamalla tavalla tunnistettu ja dokumentoitu on osaamista ilman todistusta. Siitä voi olla itselle hyötyä ja monille muillekin. Mutta jos haluaisit todentaa sitä ammattitaidoksi, vaikka hakiessa töihin, tai ”AHOtoida” ja hyväksilukea sitä uusissa opinnoissa, niin ”pelkkä” osaaminen on liian abstraktia. Se täytyy pystyä näyttämään voimassa olevin ammattialan kriteerein. Ja näyttääkseen sen, tarvitaan opinnollistamisen kaltaista prosessia.  Meillä on Turussa ja Varsinais-Suomessa oivallisia ”alustoja” eli oppimispaikkoja ainakin työttömille henkilöille. Nämä työllisyyttä edistävät hankkeet ja työpajat on tehty vastaamaan oikeaa työpaikkaa tai oppilaitosta vastaavaa tilaa, jolloin näytön osat voidaan ohjatusti suorittaa hankkeessa.

Mikä sitten elinikäisen oppimisen tulevaisuus yksilön kannalta on? Itse ikuisena opiskelijana näen, että kerran aikuisena opiskelemaan lähtenyt henkilö jää niin koukkuun siihen ”elämäntapaan” että hän helposti hakeutuu seuraaviin opintoihin entistä avoimemmin mielin. Mutta miten voimme tukea heitä, joita pelottaa opiskelu erilaisten huonojen kokemusten vuoksi? Muistakaamme kannustaa itseämme oppimiseen ja olla armollisia kömmähdyksille, sillä oppimiseen kuuluuvat myös epäonnistumiset. Kun sen läksyn oppii, niin tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.

KÄYTÄNNÖN VESIENSUOJELUUN TARVITAAN KANNUSTIMIA

Kirjoittanut keskiviikko, 05 kesäkuu 2019 08:41

Ympäristöministeriön käynnistämä vesiensuojelun tehostamisohjelma haluaa tehdä Suomesta maailman tehokkaimman vesiensuojelijan. Ohjelma kokoaa yhteen tekijät, varmistaa toimenpiteiden rahoituksen ja luo suojelutyölle jatkuvuutta. Tehostamisohjelmalle on esitetty 45 miljoonaa euroa vuosille 2019–2021 ja rahoitus kanavoidaan viiden laajan teeman alle meneviin hankkeisiin. Tehostamisohjelma on hyvä ja tarpeellinen vauhdittaja kansalliselle vesiensuojelulle.

Yhtenä merkittävänä vaikuttavan ja kustannustehokkaan vesisuojelun koetinkivenä Suomessa voidaan pitää hajakuormituksen ja tehokkaan maankäytön aiheuttamien haitallisten vesistövaikutusten vähentämistä syntysijoillaan. Valuma-aluetasoista vesiensuojelua halutaan parantaa, koska sillä päästään parhaimmillaan pureutumaan laajasti tietyn vesistön vesiensuojeluongelmien syihin. Tämä vaatii monipolvisen selvitystyön: olennaisimpien haasteiden tunnistamista, vesiensuojelutoimien suunnittelua, rakentavaa ja laaja-alaista yhteistyötä sekä lopuksi konkreettisia toimenpiteitä. On kuitenkin huomattava, että toimenpiteenä voi olla nykytilan säilyttäminen, jolloin vesistössä tai sen lähellä ei tehdä muutoksia vaan annetaan vesistön kehittyä luontaiseen suuntaan.

Hyvät perustelut ja kannustimet vaikuttavaan vesiensuojeluun

Valuma-aluetasoisen vesistökuormituksen syihin puuttuminen tarkoittaa vuoropuhelua maanomistajien kanssa. Joku maanomistaja saattaa vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti toimia vesiensuojelun hyväksi, mutta tähänkin tarvitaan tietoa ja neuvontaa vaikuttavista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta tekemisestä. Useimmissa tapauksissa tarvitaan vesiensuojeluhyötyjen hyvää perustelua, taloudellisten näkökulmien osoittamista ja kannustimia mahdollisten menetysten korvaamiseksi. Esimerkiksi avohakkuuajatusta tarjotaan yhä monelle maanomistajalle ensisijaisena vaihtoehtona, mutta rantaan saakka ulottuvan avohakkuun sijaan vesistölle paljon parempi ratkaisu olisi jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vesistön läheisyydessä.  Monen maanviljelijän pellolla voisi hyödyntää luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmiä, joiden avulla peltojen vesitalouden ja vesiensuojelun hyödyt voi yhdistää. Näissä edellä mainituissa esimerkeissä on mahdollista yhdistää sekä vesiensuojelu että taloudellinen kannattavuus.

Julkiset toimijat maanomistajina ja esimerkkeinä

Valtiolla, kunnilla ja seurakunnilla on maaomaisuutta, jonka hoidossa pitäisi ottaa huomioon monta näkökulmaa: maisema, taloudellinen tuottavuus, viihtyisyys, virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuus sekä vesiensuojelu. Julkinen sektori voi toimia vastuullisena tiennäyttäjänä vesiensuojelun ja luontoarvojen huomioimisessa metsien, soiden ja peltojen käytössä.

Vastuullisesta toiminnasta kannattaa viestiä näkyvästi ja aktiivisesti. Kunta voi esimerkiksi kääntää vesiensuojelun helposti imagohyödyksi. Uudet ja mahdolliset tulevat kuntalaiset arvostavat sitä, että luontoarvot näkyvät kunnan konkreettisessa toiminnassa ja päätöksissä. Samalla tullaan antaneeksi tärkeää viestiä ja esimerkkiä myös yksityisille maanomistajille. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.