STRATEGIA ON TYÖKALU

Kirjoittanut tiistai, 21 tammikuu 2020 15:47

Kun puhe kääntyy sanaan strategia, on pakko myöntää, että olen yksityiselle sektorille kateellinen. Autoja valmistava konserni voi strategiassaan päättää, satsaako se kaiken sähköautoihin, vai pitäytyykö firma edelleen perinteisissä polttomoottoreissa. Juustola voi miettiä, mennäänkö rohkeasti Venäjän markkinoille, vai onko sittenkin järkevämpää pysytellä tutussa ja turvallisessa itäisessä Suomessa. Yksityisesti omistettujen yhtiöiden hallintoelimillä on mahdollisuus tehdä rajuja suunnanmuutoksia niin halutessaan.

Toisin on julkisyhteisöissä. Julkisen palvelun yhteisön tehtävät on lähes aina tavalla tai toisella määrätty laissa. Perusasioita ei voi eduskunnan tahtoa loukkaamatta muuksi muuttaa, vaikka olisi kuinka halua ja se olisi myös veronmaksajan näkökulmasta järkevää.

Se, että julkishallinnon kontrollihenkselit ovat lyhyemmät kuin yksityisellä puolella, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehittymiseen, uusiin painotuksiin ja joidenkin tehtävien karsimiseen ei olisi mahdollisuuksia ollenkaan. Se, joka niin väittää, haluaa yksinkertaisesti olla laiska.

Varsinais-Suomen liitolla ei aikaisemmin ole ollut strategiaa. Toki käytössä on ollut monella tavalla lahjakkaasti kirjoitettu maakuntastrategia, mutta jokapäiväistä työtä ohjaava nuora on puuttunut. Siksi rupesimme käytännön töihin heti, kun edellisen hallituksen maakuntauudistus karahti kiville.

Kuntien taloudet uivat synkissä vesissä. Alijäämää tekevät jopa sellaiset kaupungit, joiden vaurautta olemme tottuneet ihailemaan. Maakunnan liiton kaltaisessa kuntayhtymässä on ymmärrettävä, että meidän pitää olla onnellisia, jos kunnat kykenevät tulevaisuudessa edes nykytasoiseen rahoitukseen. Kun kaikki kuitenkin kallistuu, tehoja tarvitaan lisää.

Strategia on suunnitelma, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Maakuntahallinnossa se on ennen kaikkea liiton hallituksen tahto siitä, mitä viraston halutaan ensisijaisesti tekevän ja mitä jätetään tekemättä. Työantajanäkökulmasta huolimatta strategiaa on valmisteltu koko henkilökunnan toimesta. Jokainen on saanut sanoa sanansa. Huolellisesti tehty strategia ja sen oheisasiakirjat kertovatkin yhteisön jokaiselle työntekijälle, mikä on hänen roolinsa, mitä häneltä edellytetään.

Hyväkin strategia on hyvä, vasta kun se on toteutettu. Strategian muuttuminen käytännön työkaluksi on kiistatta ollut julkisyhteisöjen suuri ongelma. Monella kunnalla on erinomainen, mutta liian teoreettinen strategia, joka on jäänyt johtamistaito-opuksien kanssa homehtumaan samaan kirjahyllyyn.

Jotta emme löytäisi itseämme virastopölyn keskeltä, olemme kirjoittaneet strategiaan selkeät työlistat. Kehitystyötä aiomme tehdä kolmessa eri kokonaisuudessa. Ne ovat 1) Johtamisen ja organisoinnin työryhmä 2) Osaamisen ja työhyvinvoinnin työryhmä 3) Viestintä- ja vaikuttamistyöryhmä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruveta pitämään uuvuttavia palavereita, vaan jokainen ryhmäpomo jakaa töitä niin, että jokaisella osatehtävällä on vain yksi vastuuvalmistelija.

Uskon, että työstä tulee innostavaa. Jokaisella on mahdollisuus ja jokaisella on velvollisuus. Varsinais-Suomen liitto haluaa ja sen on pakko uudistua. Ja minusta se on yksinomaan hieno juttu.

Maakuntahallitus teki oivan päätöksen hyväksyessään liiton strategian kiitossanoin kokouksessaan 20.01.2020.

Lyhyt videopätkä strategiasta

Tutustu koko strategiaan tarkemmin

 

MIKÄ MOTIVOI?

Kirjoittanut torstai, 16 tammikuu 2020 08:57

Oletko miettinyt, mikä sinua motivoi? Minkälaisissa tilanteissa saavutat niin kutsutun flow-tilan, löydät luovia ratkaisuja ja jaksat puurtaa, vaikka onnistumisen tiellä olisi läjäpäin esteitä?

Luin joululomalla Daniel H. Pinkin kirjan ”DriveThe surprising truth about what motivates us” (2009), joka on antanut minulle paljon mietittävää omien eteenpäin ajavien voimieni tunnistamisessa. Pinkin perusajatus on, että ihmisten motivoiminen ulkoisilla palkkioilla ei nykymaailmassa johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen varsinkaan kehittämistehtävissä. Sen sijaan meille pitäisi  antaa mahdollisuus löytää ja käyttää sisäsyntyistä motivaatiotamme: pyrkiä kohti tilaa, jossa itse toiminta tuo suurimman palkkion – onnistumisen tunteen, hauskuuden – sen  sijaan, että odotamme toiminnan vastineeksi ulkoisia asioita kuten rahaa, valtaa tai näkyvyyttä. Ja jotta sisäinen motivaatio todella voidaan valjastaa käyttöön, pitää olla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön ja pyrkiä kohti oman alan taituruutta. Ja ennen kaikkea toiminnalla pitää olla tunnistettu merkitys.

Työmaailma ei ole aina ajatellut näin, eikä ihan kaikkialla taideta valitettavasti vieläkään tätä tunnistaa. On totuttu ajattelemaan, että säännöt, rajoitteet ja palkkiot tuottavat tulosta. Joskus tuntuu, että me myös helposti nujerrumme ajattelemaan, ettei muu onnistuisikaan. Sääntöjä olla pitää! Keppiä ja porkkanaa! Isommalla palkalla teen parempaa työtä! 

Tänä päivänä työ vaatii meiltä jatkuvaa kehittymistä pienessä epävarmuuden tilassa: organisaatioille syntyy uusia tarpeita, työntekijöiden tehtävänkuvat muuttuvatja voi olla, että määräaikaisen projektin loppu painaa koko tiimin mieltä. On tietysti ihan selvää, että motivaation säilymiseen vaikuttaa myös saatu kiitos,työtä vastaava palkkaja että aurinko ei  (todellakaan) aina paista. Mutta jos tietää miksi työtään tekee, niin sen tekee myös niinä päivinä, kun ei yhtään huvittaisi. 

Minusta kaikkein kiinnostavin palanen tässä kokonaisuudessa onkin merkitys. Henkilökohtaisen merkityksen määrittely on itseen tutustumista ja oman kuvan piirtämistä. Organisaatioissa tämä tuo meidät strategiatyön tontille: mikä on meidän syymme olla olemassa? Mikä antaa meidän työllemme perustan? Se, että laki niin sanoo tai jotta omistajat olisivat tyytyväisiä, ei useimmille meistä riitä motivoijaksi. Syy pitää muotoilla innostavaksi ja vieläpä antaa henkilökunnalle vapaus ja mahdollisuus toteuttaa sitä. Lisäksi henkilökohtaisen ja organisaation merkityksen pitäisi kohdata. Huh, työlästä – ja vaatii paljon rohkeutta ja uudenlaista ajattelua meiltä kaikilta.   

Maakunnan liitoissa tehdään usein melko hankalasti konkretisoituvaa työtämistä  viestintäpäällikkömme Kirsi Stjernberg juuri kirjoitti. Ohjelmat, strategiat ja vaikuttaminen ovat olennaisia askelia kohti jotain konkreettista, laskettavaa tai näytettävää, mutta ellei omassa mielessä ole selvänä se, miksi tätä työtä tekee, voivat ne pahimmassa tapauksessa alkaa muotoutua hämäräksi hetteiköksi, jossa ei enää itsekään tiedä minne menee ja miksiTehtäväni on huolehtia, että määräajassa kootaan sidosryhmiä kuullen ohjelma-asiakirjat X, Y ja Z. Vai: tehtäväni on auttaa maakunnan kuntia, korkeakouluja, yrityksiä, järjestöjä ja virastoja toteuttamaan yhdessä määrittelemiään tavoitteita hyvän elämänlaadun vahvistamiseksi”?

Mikä sinulle on työsi merkitys? Tuliko mieleesi lause, joka innostaa sinua vai pitäisikö sitä hiukan työstää?  Kun itselle alkaa muodostua selkeämpi kuva siitä, mitä tekee ja miksi tekee, ja osaa muotoilla sen itseään motivoivalla tavalla, katsoisin, että on aika suuri todennäköisyys, että oma tyytyväisyys ja varmuus lisääntyy. Samalla  myös työn vaikuttavuus kasvaa ja  moni kuulija kiinnostuu sanomastasi, vaikkei aina samaa mieltä olisikaan. 

Kannustankin siis olemaan rohkea ja viemään merkityslauseen  vielä pidemmälle: muotoile oma elokuvankansitekstisi!  Mikä se olisi sinulle juuri nyt  sellainen lause, joka sisältäisi tavoitteesi mutta samalla loisi sinuun pientä sankaritahtoa”Hän oli yksi niistä, jotka mursivat puisevan strategiasanaston, uskoivat muutokseen ja tekivät suunnitelmista eläviä.”  Minun lauseeni voi muuttua seuraavaa elokuvaani varten.  Tässä  on mukana toivoakseni koko meidän porukkaMutta oman lauseeni määrittelen joka tapauksessa aina itse.

PS. Miten me sitten olemme täällä Varsinais-Suomen liitossa määritelleet organisaatiomme merkityksen ja tavoitteet? Siitä saat kuulla ihan pian, kun strategiatyötämme päästään esittelemään!


TUNNETTUUDEN TÄYTTYMÄTÖN TAVOITE

Kirjoittanut perjantai, 10 tammikuu 2020 09:45

Tiesitkö, että Otto on koonnut syksyn ajan tietoa trendeistä, megatrendeistä ja ilmöistä, jotka vaikuttavat keskeisesti alueen yritysten ja oppilaitosten toimintaympäristöön lähitulevaisuudessa? Tai että Lasse on paiskinut töitä kuntien kanssa maakunnallisen virkistysalueyhdistyksen perustamiseksi? Kokeiluna alkanut Varsinais-Suomen liiton ja Metsähallituksen yhdessä rahoittama Föli-yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon muuten oli niin suosittu, että liikennöinti jatkuu tänäkin vuonna, Pöytyän kunnan kanssa yhteistyössä.

Entäpä tiesitkös, että Katri potkaisi käyntiin kauan kaivatun maakunnan kuntien kulttuurivirkamiesten vertaisverkoston toiminnan, ja että Katariina puolestaan koordinoi kuntalaisille neuvontatilaisuuksia ja satoja kiinteistökäyntejä ympäri maakuntaa haja-asutuksen jätevesiin liittyen?

Tässä muutama pintaraapaisu vain. Ei meillä mitään tylsiä juttuja värkkäillä, vaan uutta tapahtuu koko ajan, koko maakunnan parhaaksi tietenkin!

Mistä sitten johtuu tämä aina vain sieltä sun täältä korviini kantautuva mantra: ”Maakuntaliiton tunnettuutta pitäisi lisätä ja viestintää parantaa. Menepä kadulla kysymään mikä se semmoinen maakunnan liitto on ja mitä siellä tehdään, niin ihmiset pyörittelevät päätään epävarmoina. Ehkä joku osaa nimetä kaavoitukseen liittyvät asiat, mutta siihen se sitten jääkin. Meillä tehdään niin vaikeita juttuja, ettei niistä kukaan kumminkaan mitään ymmärrä.”

Viime vuodet jyllännyt sote- ja maakuntauudistus sekoitti pakkaa entisestään, kaikki eivät ehkä edelleenkään miellä, että ainakaan juuri tällä hetkellä maakuntaliitoilla ei ole mitään tekemistä tulevan soteuudistuksen kanssa. Paitsi ehkä korkeintaan se, että vaarana näyttää olevan, että maakuntien liitot menettävät maakuntanimen tuleville sotealueille, mikä olemassa olevalle maakuntaorganisaatiolle tuntuu varsin käsittämättömältä ja hämmentävältä. Emme muuten taida olla valmiita ihan helpolla historiallisesta ja loogisesta nimestämme luopumaan!

Oli miten oli, tunnettuuden haaste on ollut sama ainakin koko sen ajan, kun olen liitossa työskennellyt. Eikä se ole ihan lyhyt aika se (hikeä pukkaa otsalle kun huomaa, kuinka monesta vuodesta lopulta onkaan kyse)! Kehittämistyötä viestinnän parantamiseksi ja monipuolistamiseksi on liitossa tehty pitkäjänteisesti omin voimin, juuri meille sopivaa äänensävyä etsien. Uusia viestintäkanavia ja -muotoja on otettu käyttöön ja entisiä pyritty tarkastelemaan kriittisesti ja karsimaan turhat pois.

Viestintä on kuitenkin laji, jossa parannettavaa ja haltuun otettavaa riittää loputtomasti, jokaisella riittää mielipiteitä, eikä niin sanotusti hyvää tai riittävää tunnettuuden tasoa ihan pienin resurssein saavuteta. Meidän suurin haasteemme lienee se, ettei ole yhtä tai kahta asiaa, joita markkinoisimme, vaan osaamisemme ja tekemisemme on laajaa ja laveaa, ja liittyy moneen asiaan. Sitä ei ole aivan mutkatonta helposti ymmärrettäväksi viestiksi kiteyttää. Silti juuri tämä laaja maakunnallinen osaaminen on myös se meidän paras valttimme.

Hanskoja ei toki olla heittämässä tiskiin, päinvastoin. Hyvää kannattaa edelleen kehittää ja uusia viestintäideoita testata. Varmaa on ainakin se, että sillä missä ja miten jokainen meidän työntekijämme meistä ja tekemästään työstä kertoo, on suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Ns. virallinen organisaatioviestintä ei millään riitä vastaamaan tunnettuuden haasteeseen. Siksipä asiantuntijaviestinnän kehittäminen ja tukeminen on yksi tärkeä viestinnän kehittämisemme painopiste. Paljon on myös meistä itsestämme kiinni, ajattelemmeko, että asiat, joita teemme ovat hankalia, emmekä vaivaudu niistä sen ymmärrettävämpiä muotoilemaan.

Lopulta on tietysti olennaista kysyä myös, kenen ennen kaikkea pitää tietää ja kuinka paljon siitä mitä me teemme? Emme palvele suoraan kuntalaisia kovinkaan monessa asiassa, vaikka heidän elämäänsä tekemällämme työllä välillisesti monenlaisia vaikutuksia onkin. Kuntayhtymänä toimimme kuitenkin kuntien jäsenmaksujen varassa. Voisi siis ehkä ajatella, että kohtuullista ja mukavaa olisi, jos keskivertokuntalaisella jokin yleiskäsitys, ja mieluiten vieläpä positiivinen sellainen, toiminnastamme olisi.

Varsinaisia viestintämme kohderyhmiä ovat kuitenkin peruskuntalaisen sijaan kuntaorganisaatiot asiantuntijoineen ja päättäjineen sekä alueen muut kehittäjäorganisaatiot, oppilaitokset ja yritykset, eli kaikki ne kumppanit, joiden kanssa tätä maakuntaa koetamme kehittää aina vain paremmaksi paikaksi elää, asua, viihtyä, opiskella, yrittää ja tehdä töitä.

Ja totta kai media! Meistä jokaisen pitää osata löytää työstämme ne mediaa kiinnostavat kulmat, se suurempi merkitys tai yhteys. Miten asiat olivat ennen, mikä muuttui, mikä nyt on paremmin, mitä tämä merkitsee? Sillä turhaa työtä meillä ei tehdä, ei nyt, eikä varsinkaan jatkossa, kun organisaatiomme sisäinen kehittämistyö pääsee kunnolla vauhtiin. Odottakaapa vain, kyllä te meistä vielä kuulette!

Vuosi 2019 nosti ilmastokeskustelun uudelle tasolle. Ilmastolakosta paisui maailmanlaajuinen, miljoonien nuorten liike, joka lähti kaduille vaatimaan maailman päättäjiltä tieteen ja Pariisin sopimuksen mukaista ilmastopolitiikkaa. Myös Suomessa nuoret ovat seisseet sankoin joukoin eduskuntatalon portailla ilmaisemassa huolensa tulevaisuudesta alati lämpenevässä maailmassa.

Nuoret ovat syystä huolissaan. Ilmastotyötä on tehty jo vuosikymmeniä, ja vaikka onnistumisiakin on matkalle mahtunut, ei kehityskulkua – ilmastonmuutoksen etenemistä ja ympäristön tilan heikkenemistä – olla vielä pystytty kääntämään. Viime vuonna Suomen päästöt kääntyivät uudelleen kasvuun. Suomen vuoden 2035 kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite vaatii toteutuakseen paljon työtä ja suuria uudistuksia.

Suomalaiset nuoret ovat yleisesti optimistisia tulevaisuutensa suhteen, mutta ilmastonmuutos näyttäytyy massiivisena epävarmuustekijänä kaiken muun yllä. Se, onnistummeko kääntämään päästöt rajuun laskuun seuraavan vuosikymmenen aikana määrittää pitkälti sen, millaisessa maailmassa nyt lukioikäiset nuoret rakentavat elämäänsä. Tähän mennessä tehtyjen ilmastotekojen varaan sitä ei voi huoletta rakentaa. Myös nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman painotti hiljattain mielipidekirjoituksessaan nuorille olevan erityisen selvää, että ilman tiukkaa ilmastopolitiikkaa valtaa käyttävät epäonnistuvat suomalaisten tulevaisuuden turvaamisessa (HS 8.12.2019).

Kunnianhimoiset ilmastolinjaukset ja -teot eivät vain vastaa nuorten huoleen ympäristön tilasta ja turvallisesta tulevaisuudesta, ne antavat nuorille uskoa demokratiaa ja omaa toimijuutta kohtaan. Nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on nousussa. Ilman uskottavia ilmastotekoja on riski, että tällä hetkellä aktiiviset nuoret turhautuvat, passivoituvat, kokevat ulkopuolisuutta tai jopa radikalisoituvat kokiessaan, että järjestelmä ei palvele heidän etuaan.

Marraskuun alussa ministerit Li Andersson, Krista Mikkonen ja Hanna Kosonen kutsuivat joukon nuoria ja järjestöjä ilmastokeskusteluun, joka painottui erityisesti ilmasto-opetukseen. Koulun tehtävä on antaa nuorille parhaat mahdolliset eväät tulevaan. Keskustelussa Open Ilmasto-oppaan kirjoittanut Pinja Sipari nosti esiin opettajien puutteelliset resurssit ilmastonmuutoksen käsittelyyn, erityisesti demokratiakasvatuksen ja tunteiden käsittelyn osalta. Opettajille tuleekin tarjota tähän tarvittavaa tukea.

On äärimmäisen tärkeää, että nuoret saavat opetuksen kautta luotettavaa tietoa ja välineitä ympäristön tilaa koskevan tiedon käsittelemiseksi sekä omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Nuoret eivät kuitenkaan lakkoile ja ahdistu puutteellisen ympäristönkasvatuksen vuoksi – ilmasto-opetuksen lisääminen kouluissa ei ratkaise tai vähennä tämän hetken päästövähennyspaineita.

Keskusteluista nuorten kanssa inspiraatiota, rohkeutta ja näkökulmia päätöksentekoon

Nuorille tarvitaan selkeitä kanavia tuoda ajatuksensa tulevaisuudesta päättäjien kuuluviin. Nuorissa on myös voimaa ja valmiutta muutokseen. Tämä näkyi myös Valonian syksyn aikana Salossa toteuttamassa kokeilussa, jonka puitteissa joukko salolaisia nuoria ja kunnallispäättäjiä kokoontui yhteen keskustelemaan kuntatason ilmastotyöstä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Nuorten kanssa käydyt keskustelut inspiroivat päättäjiä ja rohkaisivat uudistusten edistämiseen. Keskusteluiden myötä nuoret saivat äänensä kuuluviin sekä lisää tietoa niin käytännön ilmastotyöstä kuin erilaisista vaikuttamispoluista.

Yksi selkeimpiä keskusteluissa esiin nousseita teemoja oli viestinnän tärkeys: ajankohtaisen ja luotettavan tiedon jakaminen, kunnan ilmastotyöstä viestiminen sekä mahdollisuuksien ja positiivisten uutisten nostaminen. Sekä tilanteen vakavuudesta että edistysaskeleista on äärimmäisen tärkeää viestiä näkyvästi myös paikallisella tasolla. Näin epävarmuuden ja huolen aikaansaama muutosvoima saadaan kanavoitua kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Nuorten tulee nähdä, että muutos on mahdollinen ja että yhteiskuntamme on siihen sitoutunut.

MATKAPUHELIMEMME KERTOVAT MISSÄ LIIKUMME

Kirjoittanut tiistai, 03 joulukuu 2019 13:00

Jätämme jälkeemme yhä enemmän digitaalisia jalanjälkiä liikkeistämme. Esimerkiksi kännykkämme ovat jatkuvasti kiinni puhelinverkossa. Pelkästään puhelimiemme jäljistä muodostuu valtava tietomassa puhelinoperaattoreiden rekistereihin. Tämän kaltainen data on hiljattain avautunut kaupallisena tuotteena sekä yritysten että julkisen sektorin hyötykäyttöön.

Matkapuhelimista kertyvä data voi auttaa päätöksentekijöitä ja yrityksiä ymmärtämään ihmisjoukkojen liikkumista ja tekemään parempia päätöksiä. Esimerkiksi julkisella sektorilla löytyy paljon kohteita, jossa voidaan hyödyntää matkapuhelindataa ihmisvirroista. Vaikkapa Turun, Salon ja Helsingin välillä tehdyistä matkoista ja matkamääristä tiedetään parhaillaan suhteellisen vähän. Liikennesuunnittelun lisäksi hyötyjä voi löytyä esimerkiksi matkailun sekä palveluiden käytön ja suunnittelun piiristä.

Matkapuhelinoperaattorit tietävät linkkimaston tasolla, millä seuduilla kukin matkapuhelinliittymä liikkuu. Tarkin mahdollinen taso matkapuhelindatassa on 250 metriä kertaa 250 metriä oleva karttaruutu. Tällöin yksityisyys säilyy edelleen riittävän vahvana. Kun lähestyn esimerkiksi kirjastoa, niin jokainen linkkitorni lähettää viestiä operaattorille, että olen lähestymässä karttaruutua, jossa kirjasto sijaitsee. Datan näkökulmasta, jos viivyn kirjastossa pidemmän aikaa, niin olen käynyt kirjastossa.

Jos taas vain palautan kirjat ja poistun, niin matkapuhelindata tuskin ymmärtää minun käyneen kirjastossa. Varsinais-Suomen liitossa on marraskuun alussa käynnistynyt Pohjoisen kasvuvyöhykkeen tietopohja -hanke (PKV), jonka puitteissa olemme ostaneet Telia Insight Crowd -matkapuhelindataa. Se kattaa kolmen viikon puhelinliittymäliikkeet syksyn 2019 tasolla Telian matkapuhelinliittymistä anonymisoituna ja aggregoituna siten, että yksittäisiä käyttäjiä ei voida tunnistaa. Tilastollisin menetelmin kattavuus on laajennettu pitämään sisällään myös muiden operaattoreiden liittymät.

Datasta jalostetuista tuloksista on tarkoitus rakentaa vapaasti käytettävä karttapalvelu kevään 2020 aikana. Odotuksemme hankkeessa on, että pystymme matkapuhelindatan perusteella tuottamaan uutta tietoa muun muassa ihmisten matkoista, liikkuvuudesta ja vuorovaikutuksesta Pohjoisella kasvuvyöhykkeellä. Pohjoinen kasvuvyöhyke tarkoittaa aluetta ja yhteistyöverkostoa, jonka muodostavat Etelä-Suomen 13 kaupunkia ja kuusi maakuntaa välillä Kotka-Pori.

Toteutettavan tietopalvelun toivotaan tarjoavan luotettavaa, tarkoituksenmukaista ja ajantasaista tietoa matkapuhelindatan kuvaamien ihmisvirtojen lisäksi vyöhykkeen työmatkoista, liikenne- ja tavaravirroista ja matkustajamääristä sekä alueen väestön, työpaikkojen ja BKT:n kehityksestä. Tietopalvelun tavoite on vyöhykkeen yhtenäisen työmarkkina- ja talousalueen toiminnallisuuden lisääminen sekä elinvoiman ja kilpailukyvyn edistäminen vahvistamalla yhteistä tilannekuvaa alueen kehityksestä ja vuorovaikutussuhteista.