TYÖLLISTÄ NUORI!

Kirjoittanut maanantai, 04 huhtikuu 2016 13:41

Sähköpostiini satelee ihania työhakemuksia. Haluaisin palkata jokaisen.

Osuuspankin tuella järjestöt voivat palkata 15-17 –vuotiaan nuoren kahdeksi viikoksi. Tämä on todella hieno kädenojennus kolmannen sektorin organisaatioille, joilla on talous tiukalla. Kuinka ihanan innostuneesti nuoret kirjoittavatkaan itsestään. He kehuvat luontevasti ominaisuuksiaan. Toivotan jo nyt jokaiselle, jolle emme voi tarjota töitä, intoa opiskeluun ja työntekoon.

Omassa nuoruudessani aina pääsi töihin: herne- ja mansikkapellolle, laitos- ja hoitoapulaiseksi, kanalaan jne.

Mukavin kesätyöni oli meijerin tuotantoneuvojana. Ajoin kuumana kesänä 1986 yli 12 000 km lähinnä tiloilla, joilla maidon laadussa oli puutteita. Pääsin myös katsomaan sivusta Turun yliopiston projektia. Maidon soluluku kun oli otettu hinnoitteluperusteeksi ja keräsin näytteitä innostuneilta tutkimustiloilta. Meijerin pojat jäivät ikuisesti mieleeni huulenheittoineen. Vasemman käden sormeni paloivat, koska Fiat Ritmon tuuletusjärjestelmä ei toiminut. Huristin maaseudulla ikkuna auki.

Kesätöistä saatu oppi jää muistoihin pitkäksi aikaa. Työpaikoilla on sekä fiksuja että hassuja käytäntöjä. Reilu pomo on mielessä loppuelämän. Pikkumaiset käytännöt ja ilmapiiri, jossa nuori harjoittelija todellakin on pahnanpohjimmainen, kasvattavat sisua. Tylsistäkin tunneista siivousmopin varressa selvittiin.

Joka kesä kerron lapsilleni siitä, että sain Rieskalähteentien meijeristä ostaa halvalla kaksi, kolmekin jäätelöä päivässä. Eri puolella Varsinais-Suomea osoittelen navettoja, joissa olen vieraillut. Sain kesken kesätyön jopa palkankorotuksen, kun tuurasin vakituista neuvojaa.

Kaikki, jotka voitte vaikuttaa, työllistäkää nuori. Älkää palkatko omaa lastanne vaan vaikkapa tyttö, joka kirjoitti, että mielellään tulisi töihin. Äitinsä huolehtii yksinhuoltajana isosta lapsikatraasta.

Toinen muistoni on jalkapallokentän laidalta, jossa kehuin väliajalla tuomarina toiminutta poikaa. Hän sanoi äidin tarvitsevan usein apua, kun isä on merillä. Nuori tienasi ylpeänä taskurahoja ja sai samalla arvokasta kokemusta. Tuomari on pomo, vaikka yleisö ja pelaajat olisivat eri mieltä.

Itse uskon, että saan kesäharjurilta monenlaisia uusia ajatuksia. Harjoitteluhakemuksia lähettäneiden nuorten tavoitteet olivat korkealla. He olivat jo suorittaneet hygieniapassin, isoskoulutuksen ja hoitaneet naapurin lapsia. Enää pitäisi päästä oikeisiin töihin!

 

p.s. Meneillään on tärkeä kampanja Varsinais-Suomen nuorten työllistämiseksi: Kesäduunaa2016 Yritykset haastetaan tarjoamaan töitä nuorille - toivottavasti mahdollisimman moni yrittäjä lähtee mukaan!

Muutin Madridista Turkuun helmikuussa 2013. Varsinaista paluushokkia ei tullut, mutta ulkona liikkuminen ahdisti selittämättömällä tavalla.

Ymmärsin, etten ollut pitkään aikaan kulkenut päivittäin meluisassa autojen ehdoilla toimivassa keskustassa, jossa monikaistaiset autotiet halkovat myös keskustan tiiveintä ydintä.

Liikenteen kaltainen hallitsematon melu on minulle äärimmäisen kuluttavaa. Madrid on oikea autoilukaupunki, mutta keskusta-alueella kävelijän korvat lepäävät. Keskusta on täynnä yksisuuntaisia pikkukatuja eivätkä autojen äänet pääse muodostamaan hermoja raastavaa melumassaa. Lisäksi laajamittainen joukkoliikenne tapahtuu kehittyneen metron muodossa maan alla.

Time -lehden 7.3.2016 numerossa oli pitkä artikkeli robottiautoista. Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe oli automatisoitujen ja oletettavasti sähkökäyttöisten kulkuneuvojen yleistymisen vaikutus keskustojen liikenteeseen ja parkkikulttuuriin. Kuvittele tilanne, jossa voit hypätä ulos autosta määränpäähän saavuttaessa auton kaartaessa nappaamaan älykkäiden järjestelmien kautta löytämänsä vapaan parkkipaikan keskustan laitamilta. Historiaan jää parkkipaikkajahti ja siitä aiheutuvat päästöt sekä melu.

Tutkija ja insinööri Daniele Quercia kertoi lokakuussa 2014 TED-lavalla, kuinka reitin vaihtaminen voi vaikuttaa käsitykseesi kaupungista.

Pyöräilevä Quercia kertoi, kuinka hänen muuttaessaan Bostoniin karttaopas ehdotti suorimmaksi reitiksi uudelle työpaikalle pakokaasuista, ruuhkaista ja autovaltaista Massachusetts Avenueta, jossa ei ole pyöräteitä. Parin viikon päästä hän päätti kokeilla sattumanvaraisesti yksisuuntaisia pikkukatuja ja sivukujia. Hän löysi muutamaa minuuttia pidemmällä matkalla hiljaisuutta, vehreyttä, kiireettömyyttä ja täysin eri perspektiivin kaupunkiin. Quercia loi alustan, jossa ihmiset pystyivät liittämään karttaan kuvia kaupunkimaisemasta käyttäen asiasanoja kuten ’hiljainen’ ja ’kaunis’. Työn tuloksena kehitetään karttasovellusta nimeltä Happy Maps, joka tarjoaa kulkijalle nopeimman reitin lisäksi myös miellyttävintä reittiä.

Tänä vuonna vietetään Vihervuotta sloganilla Minun maisemani – maalla ja kaupungissa. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Maisema ymmärretään laajasti ja minulle teemavuodessa ja ympäristön viihtyisyydessä onkin suuressa määrin kyse myös äänimaisemasta.

Toivotan ilomielin tervetulleeksi kaikki Quercian kaltaiset ideanikkarit, joiden tavoitteena on harmonisoida kaupunkiympäristöjä. Erityisesti äänien osalta.

ANNATKO KAIKKESI?

Kirjoittanut tiistai, 15 maaliskuu 2016 09:25

Urheilijat intoilevat usein ja sanovat antaneensa suorituksessaan kaikkensa.

Kun mietin työuraani, olen useimmiten ollut hyvin innoissani töistäni. Silti, en voi kehua antaneeni kaikkeani joka päivä. Sain synninpäästön lukiessani Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa todettiin asiantuntijoidenkin aika ajoin tylsistyvän työtehtäviensä parissa.

Miksi emme myönnä, että haluaisimme vaihtelua? Vaihdoin aikoinaan ensimmäisestä vakituisesta työstäni, koska työnantaja halusi pitää minut samoissa hommissa. Nautin suunnattomasti työstäni, mutta kaipasin vaihtelua.

On lyhytnäköistä ajatella, että työntekijän pitäisi pysyä lestissään aina ja ikuisesti. Onneksi moni voi vaikuttaa oman työn sisältöön.
Tapaamalla asiakkaita ja yhteistyökumppaneita säännöllisesti saa uusia ajatuksia. Omaa päätä ei voi vaihtaa, mutta korvillaan voi kuunnella uusia ideoita.

Seminaareja ja vaikkapa Varsinais-Suomen liiton järjestämiä tapahtumia ei kannata väheksyä.

Työssä tylsistyminen näkyi etenkin alle 36-vuotiailla. Ikä tuo tullessaan onneksi tiedon siitä, että jokaisessa työtehtävässä on hyviä ja huonoja puolia. Kun mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt, kannattaa tylsät hommat hoitaa aina alta pois.

Työelämässä tärkeintä on saada aikaan asioita. Jos välttää virheitä, voi olla, ettei saa aikaan mitään! Ehkä onkin oikein, että meillä on töissä sekä hyviä että keskinkertaisia päiviä.

Jaan Krossin 1210-sivuinen Uppiniskaisuuden kronikka sijoittuu 1500-luvun lopun Tallinnaan. Kirjassa viitataan monta kertaa Turkuun. Kirkkoherra Balthasar Russow on omistautunut työlleen. Silti hän ei aina keskity ja ole koko sydämellään mukana tehtävissään. Viran sivussa syntyy kohua aiheuttava kronikka. Elämänkulkukaan ei ole aivan suoraviivaista. Liivinmaalla on ruttoa, miehityksiä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tietenkin vaikeina aikoina tarvitaan ponnisteluja. Hyvin tehdystä työstä syntyy hyvä mieli. Varsinais-Suomessa ollaan tunnetusti ylpeitä omista juurista ja maakunnan asemasta sivistyksen kehtona.

Silti: eläköön elämän keskeneräisyys!

KULTTUURIALAN KOULUTUS VAIKUTTAA VARSINAIS-SUOMESSA

Kirjoittanut keskiviikko, 17 helmikuu 2016 13:43

Kulttuuripääkaupunkivuosi oli piristysruiske maakunnan kulttuurielämälle: se nosti esiin kulttuurin monimuotoisuutta ja osaajia. Kulttuuri näkyy täällä arjessa niin ammattimaisena kuin harrastustoimintanakin. Merkittävä rooli kehityksessä on alueen vahvalla kulttuurin koulutuksella.

Varsinais-Suomessa on tarjolla useilla aloilla jatkumo taiteen perusopetuksesta korkeakouluun asti. Jos kulttuurialalta haluaa ammatin, täällä on loistava ympäristö: kahden yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun taiteen ja kulttuurin tutkimus sekä työelämälähtöinen kehitystyö. Alueen laaja ammattikenttä luo työpaikkoja ja työelämäyhteyden koulutukseen.

Merkittävää on myös taiteen harrastustoimintaa tukeva pedagoginen koulutus – moni vaikkapa musiikin ja tanssitaiteen opettaja on saanut koulutuksensa täällä. Aikuisten kulttuuritarjonta ja lasten harrastusmahdollisuudet myös houkuttelevat muuttamaan alueelle.

Yksi maan suurimmista taiteen ja median korkeakouluttajista on Turun AMK:n Taideakatemia. Maakunnan laaja-alaisin kulttuurialan koulutus houkuttelee lahjakkuuksia ympäri Suomea, ja kansainvälisestikin. Yli puolet Taideakatemian hakijoista tulee maakunnan ulkopuolelta, ja suuri osa heistä työllistyy alueelle.

Turun kulttuurielämää leimaavat AMK:n taustaoppilaitosten rohkeat valinnat kansallisesti ainutlaatuisista koulutuksista. Animaatio, nukketeatteri, sirkus ja mainonnan suunnittelu – vaikuttajia koko maan mittakaavassa. Turun alueelle ne ovat synnyttäneet merkittävän taidekeskittymän. Vaikkapa Turun rooli elokuvakaupunkina ja Länsi-Suomen elokuvakomission synty pohjautuvat Taideakatemiassa tehtyyn työhön ja kaupungin rohkeisiin avauksiin.

Entä tulevaisuus? Opetus- ja kulttuuriministeriö linjaa koulutustarve-ennakoinnissaan, että kulttuurialan koulutuspaikkoja tulisi vähentää merkittävästi kymmenen vuoden kuluessa. Ratkaisuja ei tulisi tehdä perinteisiin ammattikuviin ja työelämän rooleihin pohjautuen. Onko vähennystarve todellinen kaikkialla Suomessa? Luovalle kehittäjäosaamiselle on tarve monella alalla.

Nykyaikaisessa taide- ja mediakoulutuksessa keskeistä on korkean sisältöosaamisen lisäksi luoda opiskelijoille kyky työllistää itse itsensä – löytää mahdollisuuksia perinteisten ammattikuvien ja toimialojen ulkopuolelta. Vahva, monialainen ja työelämälähtöinen koulutusympäristö tarjoaa opiskelijalle valinnanvaraa sisällöissä ja osaavan henkilökunnan tuen kehittymiseensä. Tätä maakunnalla ei ole varaa menettää.

 

Blogin valokuvat: Ville Saarikoski

Aamuhämärässä autojen valot välkkyvät. Kiireessä autoaan koulunpihalla kääntelevien vanhempien kädet puristavat rattia ja ajatukset laukkaavat jo työpaikalla. Älypuhelinta saatetaan vilkaista, ihan nopeasti vain. Auton ikkunat ovat ehkä huurteessa tai harjaamatta. Jäätymistään piipittävä pysäköintitutkakin on voitu sammuttaa.

Vanhempien kiire tuoda oma lapsi kouluun on suuri. Samalla lapion korkuisia lapsia piiloutuu autojen taustapeilien ulottumattomiin. Miellämme koulutien olevan täynnä vaaran paikkoja ja lapsen pääsevän turvallisimmin perille tutun auton kyydissä.

Koulumatkan vaarallisin paikka löytyy kuitenkin liian monesti koulun portilta – oli kyse sitten kaupungista, lähiöstä tai maaseudusta. Paradoksaalisesti koulun lähistöllä suurimman vaaran aiheuttavat monesti lastaan suojelemaan pyrkivät vanhemmat. Ajaisimme autolla lapsemme koulun portaista ylös ja luokan ovelle jos se olisi mahdollista.

Näin siitäkin huolimatta, että kaikki osapuolet haluavat aidosti turvata lasten koulutien ja kunnat ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman turvalliset koulupihat ja liikenneympäristöt. Koulut ovat kieltäneet ajamasta pihaan ja määritelleet paikat, joissa lapsia saa jättää pois kyydistä. Lapset itse yrittävät parhaansa mukaan noudattaa liikennesääntöjä.

Mikä siis avuksi?

Emotionaalisesti latautuneeseen kysymykseen on uskallettava tarttua yhteistuumin. Asia vaatii saman pöydän ääreen vaikuttajat niin kotoa kuin kunnasta.
Aluksi on pohdittava, onko koulun pihalle kuljettaminen ylipäätään aina tarpeellista. Lapsi ei omaksu liikenteen pelisääntöjä takapenkiltä, vaan päätöksiä on saatava tehdä liikenteessä itse. Kävellen ja pyörällä pääsee aamulla kouluun siinä missä iltapäivällä kotiinkin. Lisäksi puoli kilometriä aamulla kävellyt lapsi on virkeämpänä koulunpenkissä.

Koulut voivat yhdessä kunnan liikennesuunnittelun kanssa määrittää useampia jättöpaikkoja sopivan matkan päähän koulusta. Osana ratkaisua voi olla myös kiertävä liikennejärjestely, jossa auto on aina nokka menosuuntaan. Se on useimmissa paikoissa helppo toteuttaa ja näin kukaan ei peruuta kenenkään päälle koulun pihalla tai saattoliikennealueella.

Kunnan edustajat voidaan kutsua koulun vanhempainiltoihin keskustelemaan koulun tilanteesta ja pyrkiä ratkaisemaan pulmat yhdessä. Lapsilta kannattaa kysyä, mitkä paikat he kokevat vaarallisiksi koulutiellä ja mistä syystä. Vanhempien pitää ainoastaan sitoutua noudattamaan yhdessä laadittuja pelisääntöjä.

Hyvänä työkaluna sekä opettajille että oppilaille toimii esimerkiksi Liikenneturvan vaaranpaikka-sivusto http://www.vaaranpaikka.fi