keskiviikko, 26 elokuu 2020 10:12

HAUSSA 100. VAIKUTTAJAKOKELAS!

Varsinais-Suomesta on perinteisesti noussut vaikutusvaltaisia nimiä valtakunnan politiikkaan, puolueiden puheenjohtajiksi aina valtioneuvostoon asti. Maakunnan edunvalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että näin on myös jatkossa. Maakunnallisessa vaikuttamisessa olennaista on pitkäjänteisyys sekä osaavat ja yhteistyötaitoiset ihmiset. Viitisen vuotta sitten maakuntahallituksen päätöksellä perustetun vaikuttajakoulun ajatuksena olikin olla ns. ”ministerikoulu”. Vaikka näen vaikuttajakoulun arvon paljon tätä laajempana, yhteiskunnalliseen keskusteluun kannustavana ja vaikuttamista monista näkökulmista avaavana, taustalla on yhä ajatus vaikuttajakoulusta kuoriutuvista Annika Saarikoista, Li Anderssoneista tai Petteri Orpoista.

Vaikuttajakoulun perustamisen lähtökohtana tuolloin vuonna 2015 oli huoli pitkään jatkuneesta nuorten kiinnostuksen hiipumisesta poliittista toimintaa kohtaan. Nuorten vähäisen kiinnostuksen taustalla saattaa olla epäluottamus politiikkaa kohtaan, mutta myös epätietoisuus. Omaa vaikutuskykyä ei ehkä hahmoteta monimutkaiselta ja kaukaiselta tuntuvassa päätöksenteon sokkelossa ja omaan arkeen verrattuna korkealentoiselta tuntuvassa poliittisessa keskustelussa.

Vuosittain julkaistava 15–29-vuotiaiden arvoja ja asenteita mittaava nuorisobarometri on osoittanut, että vaikka kiinnostusta politiikkaa kohtaan olisi, se ei välttämättä johda edes äänestyspäätökseen. Barometrin mukaan nuorten äänestämättä jättäminen selittyy erityisesti koulutustaustalla. Mitä alhaisemmaksi koulutustaso jää, sitä todennäköisemmin jää myös äänestäminen. Yhtenä ratkaisuna on esitetty nuorten vuoropuhelun lisäämistä päättäjien kanssa. Toisaalta vuosituhannen lopun ja 2000-luvulla syntyneiden nuorten osallistuminen tapahtuu eri tavoilla kuin heidän vanhempiensa.

Vaikuttajakouluumme kuuluu varsin matalan kynnyksen osallistaminen. Kouluun pääsyä ei määritä kokemus, koulutus tai harrastuneisuus vaan ennen kaikkia nuoren oma kiinnostus ja motivaatio. Tarkoitus on avata nuorille mahdollisuus kurkistaa politiikan kulisseihin ja yhteiskuntaan kokonaisuutena, jossa vaikutusvaltaa on päätöksentekijöiden lisäksi tiedotusvälineillä, yrityksillä, järjestöillä ja julkisilla toimijoilla.  

Vaikuttajakoulusta on vuosi toisensa jälkeen saatu positiivisia kokemuksia, ja mallia konseptista on otettu myös muualla. Koulutuksen on kuluneen neljän lukukauden aikana käynyt jo 85 nuorta. Osallistuneet nuoret ovat kokeneet koulutuksen hyödyllisenä. Nuoret ovat palautteessa nostaneet erityisen kiinnostaviksi konkreettiset esimerkit asioiden edistämisessä, kansainväliset kysymykset ja vaikuttajien urapolut. Ensimmäisiltä kausilta on jo ponnistettu paikallispolitiikkaan ja erilaisiin järjestö- ja vaikuttajatehtäviin.

Vaikuttajakoulun haku on jälleen auki. Viides lukukausi sisältää aiemmilta kausilta tuttuja tutustumiskäyntejä, keskusteluja ja verkostoitumista mutta myös uusia näkökulmia ja koulutuksia. Tarkoituksena on antaa aiempaa enemmän tilaa nuorille sparrata kokeneita valtiomiehiä ja vaikuttajia. Vaikuttajakouluun valitut pääsevät koulutuksen käynnistyttyä myös itse kehittämään koulutuksen sisältöä.

Haku on avoinna 24.8.6.9.2020. Lisätietoja ja hakulomake: www.varsinais-suomi.fi/vaikuttajakoulu

Julkaistu kategoriassa Blogi

Mitä olen oppinut kuntakiinteistöjen energiakatselmoimisesta viimeisten muutaman vuoden aikana? Ainakin sen, että kuntakiinteistöissä tiivistyy Suomen kiinteistökannan moninaisuus. On uutta ja vanhaa, rapistunutta ja hoivattua sekä helppoja että haasteellisia tapauksia. Yhteistä kaikille kunnille on se, että kiinteistökantaa on paljon ja iso osa siitä on vähällä käytöllä.

Kiinteistöjen suhteen kunnille tuppaa valitettavan usein jäämään lyhyin tikku. Kunnalla saattaa esimerkiksi olla ylläpidettävänään useita vanhoja kunnantaloja. Samoin on vanhojen kyläkoulujen ja terveysasemienkin laita. Vanhaa rakennusta ei esimerkiksi suojelun takia voida purkaa, mutta muuttuneet tarpeet vaativat uuden rakentamista.

Kun tällaisia tiloja kertyy ajan myötä entistä enemmän, ei kaikille riitä järkevää käyttöä. Jos myyminen ja purkaminen eivät onnistu, saatetaan vain pyrkiä minimoimaan kustannukset ja jättää rakennus rapistumaan. Pitkään jatkuneet säästöpaineet ovat vähentäneet kunnissa enemmän työntekijöitä kuin kiinteistöjä eikä aikaa ylläpitoon riitä. Kiinteistöissä toistuvat samat ongelmat ja monet niistä ovat tuttuja myös kotitalouksista. Tekniikka on vanhentunutta ja säädöt ovat korkeintaan sinnepäin. Valoja vaihdetaan ledeihin satunnaisesti ja muu kiinteistötekniikka saa huomiota vasta, kun ongelmia havaitaan. Monin paikoin löytyy myös kylmiä nurkkia ja vetoisia paikkoja sekä huonotiivisteisiä ovia ja ikkunoita.

Kotona on helppoa tilata huolto paikalle ja saada asia korjatuksi. Kuntien kiinteistössä ongelman on noustava tarpeeksi korkealle huollon prioriteettilistalla, koska juokseviakin asioita on runsaasti. Ketju on pitkä ja usein aikaa vievä: ensin huollon tai käyttäjien tulee havaita ongelma, minkä jälkeen huolto voi tarvita luvan viranhaltijalta, joka voi joutua viemään asian edelleen teknisen lautakunnan tai valtuuston päätettäväksi.

Pidemmässä ketjussa on todennäköisempää, että prosessi katkeaa johonkin portaaseen ja asia voi jäädä pitkäksi aikaa hoitamatta. Tärkeää on tietysti resurssien puitteissa priorisoida kiinteistöjen hoidon tehtävät ja huollot, mutta valitettavan usein liian paljon jää tekemättä. Tilannetta parantaisi tietysti rahoituksen lisääminen, mutta myös henkilökunnan määrän ja koulutuksen tason parantaminen sekä hoidettavan kiinteistökannan määrän kohtuullistaminen.

Ratkaisuja on, mutta ne eivät ole helppoja. Kunnan kannalta parasta olisi päästä eroon ylimääräisistä kiinteistöistä. Niihin voi myös yrittää keksiä uutta tuottavaa käyttöä esimerkiksi aloittaville yrityksille. Kaikkein ongelmaisempien kohteiden kanssa pitäisi ymmärtää, että purkaminen on edessä ja se on parempi tehdä ennen kuin energia- ja remonttilaskuihin kuluu maltaita.

Asiat voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla paremmin, kun uusia rakennuksia tehdään rakennusten koko elinkaari paremmin huomioiden ja muun muassa tilojen monikäyttöisyyttä korostaen.

Julkaistu kategoriassa Blogi
maanantai, 02 touko 2016 09:50

VASTUULLINEN VALINTA – MITEN SE TEHDÄÄN?

Vastuullinen kuluttaminen on noussut julkiseen keskusteluun yhä enemmän ja hyvä niin.

Huhtikuussa vietettiin Vaatevallankumousta, viikkoa, jonka aikana vaadittiin vastuullisempaa vaateteollisuutta. Parhaimmillaan vastuullinen kuluttaminen huomioi kuluttamisen elinkaariketjun kaikki osapuolet: käyttäjän, tuottajan, yhteiskunnan ja ympäristön, ottaen huomioon rajalliset luonnonvaramme ja päästöjen sitomiskyvyn.

Haastetta vastuullisiin kulutusvalintoihin tuovat kuitenkin muun muassa tuotteiden vaikutusten vaikea jäljitettävyys. Monissa tuotteissa leijonanosa ympäristövaikutuksista jää sinne, missä raaka-aineet on tuotettu, tuote on valmistettu ja jalostettu. Emme tiedä, missä ja miten päällämme olevan t-paidan puuvilla on viljelty ja onko se eettisesti tuotettu. Puhelimen pakkausselosteessa ei lue, minkälaisissa olosuhteissa tarvittavat metallit on louhittu.

Tunnemme helposti itsemme voimattomiksi vastuullisten valintojen edessä. On helppo ummistaa silmät käyttämiemme tuotteiden taustalla olevilta kielteisiltä vaikutuksilta.

Myös kuntien hankintoja ohjaavat yksittäisten ihmisten valinnat. Kunnat hankkivat yrityksiltä vuosittain tuotteita ja palveluita noin 20 miljardilla eurolla. Julkisten hankintojen kohdalla kestävät valinnat tuovat kerralla merkittäviä ympäristösäästöjä, sillä liikuteltavat materiaali- ja rahavirrat ovat usein mittavia.

Kuntien hankintoja säätelee uudistusmyllerryksessä oleva hankintalaki, jonka yhtenä tarkoituksena on helpottaa valintoja hankintatilanteessa. Julkisten hankintojen osalta ohjauskeinot ovatkin periaatteessa selkeitä. Kestävän kehityksen mukaisten valintojen problematiikka on kuitenkin sama kuin yksittäisellä ihmisellä.

Valonia järjesti talvella 2015 – 2016 hankintavalmennusten sarjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Valmennusten tarkoituksena oli tarjota uutta hankintalakia silmällä pitäen tietoa ja tukea hyvistä kestävistä hankintakäytännöistä kuntien hankintoja tekeville viranhaltijoille. Hankintavalmennuksiin osallistui noin 60 hankintojen parissa töitä tekevää.

Kasvatustieteiden tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Arto Salonen puhuu vahvasti kokonaisuuksien ymmärtämisen puolesta. Salosen mukaan oivaltaessamme sen, että olemme osa kaikkea ympärillämme olevaa, voimme myös jokapäiväisillä valinnoillamme asettua osaksi ratkaisua.

Kestävät valintamme ovat kannanottoja ja mitä enemmän niitä on, sen suurempia ovat kokonaisvaikutukset.

Julkaistu kategoriassa Blogi