Varsinais-Suomessa on nyt paljon hyvää liikkeellä liikenteessä. Valmisteilla on maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys sekä Varsinais-Suomen ilmastotiekartta, jossa liikkuminen on keskeisessä asemassa. Lisäksi Valonian ja Varsinais-Suomen liiton johdolla pohditaan parhaillaan seutukuntakohtaisesti keinoja, jotka auttaisivat kunnianhimoisten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi juuri paikallisesti parhaiten. Näissä seutukuntakohtaisissa keskusteluissa muun muassa pyöräilyn edistäminen on noussut vahvasti esiin. 
 
Pyöräilyn edistämisen hyödyt ovat moninaiset. Pyöräilyllä, myös sähköpyöräilyllä, on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ihmiset jaksavat arjessaan paremmin, mistä hyötyy taloudellisesti niin työantajat kuin koko yhteiskunta. Pyöräily sopii monelle, myös esimerkiksi erilaisista nivelvaivoista kärsiville, ikään katsomatta. Liikenneturvallisuuskin paranee, kun pyöräilijöitä on enemmän liikenteessä – tällöin heidät huomioidaan paremmin. Tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä arkipäivän liikkumisvalintojen tekemisessä ovat sujuvuus ja helppous. Tekemällä pyöräilystä helppoa ja sujuvaa saamme ihmiset pyöräilemään enemmän, eikö vain?
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. 
 
Hyvät aikeet eivät aina johda hyvään lopputulemaan vaan joskus jopa päinvastaiseen lopputulokseen kuin mitä tavoiteltiin. Suoritin muutama vuosi sitten liikennesuunnittelukurssin. Kurssilaisten tehtävänä oli suunnitella uuden asuinalueen liikenneverkko. Kaikki ryhmäläiset asettivat yhdeksi tavoitteekseen pyöräily- ja kävely-ystävällisen ympäristön. Lopputulema lähes kaikissa töissä oli kuitenkin sama: autokaistat olivat leveitä ja pyörät ja jalankulkijat joutuivat kiertämään, joskus melko pitkiäkin matkoja. Miksi näin kävi? 
 
Olemassa oleva data ohjasi suunnittelijoita liikennevalojen tarpeen ja autoteiden leveysvaatimusten suhteen. Koska alueen läpi kulkee olemassa olevien tilastojen mukaan tietty määrä autoja, tarvitaan tietynlevyinen kaista. Koska pyöräilijöitä ja jalankulkijoita kulkee tietty määrä, riittää, että käytetään jalankulkuväylän ja pyöräilyväylän yhdistelmää. Suunnittelua tehtiin nykytilanne eikä tavoitteet edellä. Liikenneturvallisuuden takia autojen ja pyöräilijöiden kohtaamista pyritään välttämään. Ratkaisu johti niin kurssitehtävässä kuin usein tosielämässäkin siihen, että pyöräilijä joutui kiertämään esimerkiksi koko risteysalueen tai liikenneympyrän. 
 
Ajattelumaailmamme on autokeskeinen, eikä sitä aina edes huomata. Kuinka monesti on esimerkiksi käynyt niin, että tietyömaalla on hyvät kiertotieopasteet autoille, mutta jalankulkija tai pyöräilijä saa tiedon reitin katkaisevasta esteestä vasta olleessaan suljetun alikulkutunnelin kohdalla? Seurauksena voi olla usean sadan metrin kiertäminen vaihtoehtoiselle reitille. Pahimmassa tapauksessa tietoa vaihtoehtoisesta reitistä ei ole tarjolla ollenkaan. Autojen ehdoilla on suunniteltu vuosikymmeniä, eikä kulttuuria hetkessä muuteta. 
 
Onneksi hyviä enteitä ja konkreettisia esimerkkejä kulttuurin muutoksesta on jo ilmassa. Deltin kaupungissa Hollannissa on käytössä liikennevalot, joissa valot ovat pyöräilijöille ja kävelijöille jatkuvasti vihreänä ja autoilijan läsnäolo tunnistetaan sensoreiden avulla – autoilija onkin se, joka pyytää lupaa suojatien ylitykseen. Joensuussa otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön Suomen ensimmäinen pyöräkatu. Samana vuonna Sattulan kylään Hattulassa rakennettiin ainutlaatuinen kylätie, jossa kuljetaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla. 
 
Esimerkki lähempää ovat lähes valmiit 110-tien pyöräteiden ja bussipysäkkien parannukset. Pyörätietä on parannettu ja sujuvoitettu aina Piikkiöstä Piispanristille asti. Turun puolella työt ovat vielä käynnissä. Tietöiden aikana pyrittiin kiinnittämään erityishuomiota kävelijöiden ja pyöräilijöiden opasteisiin. Lisäksi Turun kaupunkiseudulle on laadittu seudulliset, numeroidut pyöräilyreitit. Reitit merkitään opastein, joissa autoliikenteestä tutut suunnistustaulut kertovat jo ennen risteystä, mihin risteyksestä voi kääntyä. Reittinumerot on merkitty opasteisiin punaisella. Valmiita opasteita on jo Turusta Lietoon, Turusta Varissuon kautta Piikkiöön ja Turusta Kaarinan keskustan kautta Piikkiöön johtavilla reiteillä.
 
Lisää hyvää on tulossa. Väylä-virasto julkaisee tänä syksynä uudet pyöräliikenteen suunnitteluohjeet, jotka edelleen lisäävät pyöräilyn huomioimista suunnittelussa. Muutamissa kaupungeissa on jo tehty pyöräilyn ja kävelyn kehittämisohjelmia ja ensimmäistä kertaa Traficom jakaakin kunnille tarkoitettua valtionavustusta juuri näiden ohjelmien laadintaan. 
 
Kansallista pyöräilyviikkoa vietetään tänä vuonna toukokuun sijasta syyskuussa, 5.–13.9.2020. Viikon teemana on pyöräilyn ilo.
Julkaistu kategoriassa Blogi

Liikenteen päästöt tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Haaste on suuri ja positiivisen kehityksen tulisi olla rivakkaa. Tuoreen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kävelyn ja pyöräilyn osuus ei kuitenkaan ole edellisen, vuoden 2011 tietoihin perustuvan, tutkimuksen jälkeen kasvanut ja esimerkiksi Turun seudulla jopa noin puolet 1–3 kilometrin mittaisista matkoista tehdään henkilöautolla.

Samaan aikaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa valtakunnallisesti satojen miljoonien vuosittaisia kustannuksia. Vastikään julkaistun tanskalaisen selvityksen mukaan pyöräilyn avulla voitaisiin vähentää satoja tuhansia sairaspäiviä vuodessa. Terveysjärjestö WHO on kehittänyt HEAT-nimisen työkalun, laskentamallin, jolla pyöräilyn ja kävelyn taloudelliset hyödyt voidaan konkretisoida. Laskelman mukaan Helsingissä yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin kahdeksankertaisena.

Liikkumattomuuden kustannuksia kyllä lasketaan, mutta pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyötyjä ei silti huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Yksityisautoilu valitaan monesti helppouden nimissä ja kävelyn ja pyöräilyn tulisikin olla autoilua helpompia vaihtoehtoja. Mutta miten suunnitellaan ja saadaan aikaan liikenneympäristö, jossa valitaan kävely ja pyöräily autoilun sijaan?

Suurin osa kulkuneuvovalinnoista ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Kävelyn ja pyöräilyn helppouden saavuttamiseksi tarvitaan paljon eri näkökulmia ja näkemyksiä. Osallistava suunnittelu on avainasemassa, kun tehdään kevyen liikkumisen muotoja edistävää, toimivaa liikennejärjestelmää.

On sanottu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä huonoihin päätöksiin, joita ovat olleet mukana tekemässä kuin hyviin, jos he eivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Asukkaat ovat myös sitoutuneempia omaan elinympäristöönsä ja pitävät siitä parempaa huolta, jos he ovat voineet vaikuttaa sen suunnitteluun. Kuntalain 22§ mukaan kunnan asukkailla on oltava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, joskin käytännön toteutus on kunkin kunnan itse päätettävissä. Etenkin liikenneympäristön suunnittelussa osallistaminen jää usein puutteelliseksi, sillä osallistamisen hyötyjä ei ymmärretä. Pelkkä keskustelutilaisuuden järjestäminen ei riitä aidoksi vaikuttamismahdollisuudeksi. Erilaisia, nykyaikaisempia keinoja asukkaiden kuulemiseen olisi kyllä jo tarjolla netin keskustelupalstoista mobiilisovelluksiin.

Myös kuntaorganisaatioihin kertyy paljon sektorikohtaista ja kokemusperäistä hiljaista tietoa, joka tulisi hyödyntää tehokkaammin liikennesuunnittelussa. Suunnittelun kannalta arvokasta tietoa on niin lääkärillä, joka huolehtii ihmisten hyvinvoinnista, opettajalla, joka päivittäin liikuttaa lapsia kouluympäristössä sekä vaikkapa logistiikkapalveluita hoitavalla autonkuljettajalla.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Varsinais-Suomessa testataan erilaisia osallistamismenetelmiä ja pyritään saamaan ne pysyväksi osaksi liikennesuunnittelua. Huhtikuussa 2018 alkaneen kansainvälisen Participatory Urban Planning for Healthier Urban Communities -hankkeen tavoitteena on saada kunnan eri sektoreita sekä kuntalaisia ja yhdistyksiä mukaan yhdyskuntasuunnitteluun pohtimaan entistä parempia pyöräily- ja jalankulkuolosuhteita. Samalla levitetään tietoutta WHO:n HEAT-työkalusta, kannustetaan sen käyttöönottoon kunnissa sekä testataan sen toimivuutta alueellisessa liikennesuunnittelussa.

Julkaistu kategoriassa Blogi

Kuvitellaanpa seuraava episodi aamuisella työmatkapyöräilyllä. Tiiviisti rakennetulla kaupunkiseudulla työn sankari polkee kohti naapurikunnassa sijaitsevaa työpaikkaansa. Matkaa on taittunut kotiovelta sujuvasti jo pari kilometriä, kunnes pyörätie mystisesti kunnan rajalla päättyy. Hämmennyksen väistyttyä valpas fillaristi havaitsee pyörätien jatkuvan hieman edempänä, tien toisella puolen. Ärsytyskynnys kuitenkin ehti jo ylittyä ja mukavasti alkanut matka sai särön.

Yllä mainittu tapaus ei itseasiassa vaadi ylenpalttista mielikuvitusta, sillä tilanne on tosi. Tämä kyseinen tapaus nousi esiin aiemmin tänä vuonna toteutetussa Raision pyörätieselvityksessä. Raision pyöräteiden tilaa ja kehittämistarpeita kartoitettiin toukokuussa Raision alueella pyöräileville henkilöille suunnatulla kyselyllä. Kyselyssä vastaajat arvioivat pyörätieverkoston nykytilaa sekä antoivat kehitysehdotuksia ja palautteita suoraan kartalle. Kyselyyn vastasi yhteensä 132 henkilöä ja kartalle kertyi 80 merkintää.

Kritiikki kohdistui erityisesti talvikunnossapitoon sekä päällysteiden kuntoon. Lisäksi pyörätieverkostoon toivottiin lisää yhtenäisyyttä, jotta alun tarinan kaltaisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Selvitys ja esimerkkien kautta esiin nousseet epäkohdat saivat minut pohtimaan alueellisen yhteistyön tärkeyttä. Kuntien välisellä yhteistyöllä on konkreettista merkitystä. Kevyen liikenteen väylien yhtenäisyys vaikuttaa merkittävästi liikenneturvallisuuteen. Ei ole kenenkään etu, että kevyen liikenteen asioissa oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, tässä tapauksessa siis toisiaan vierustavat kunnat.

Hyviäkin esimerkkejä toimivasta kuntarajoja ylittävästä kestävän liikkumisen yhteistyöstä on tarjolla. Turun seudun joukkoliikenne Föli on varsin onnistunut esimerkki alueellisesta yhteistyöponnistuksesta. Vastaavanlaista otetta kaivattaisiin enemmän myös kevyen liikenteen saralla.

Raision kyselyyn vastanneet olivat pääsääntöisesti aktiivisia pyöräilijöitä ja tuloksissa korostuukin arvokas kokemusperäinen tieto. Raision pyörätieselvityksestä suunnittelijat saavat selvityksestä arvokasta tietoa pyörätieverkoston kehitystyöhön.

Käyttäjä- eli asukaslähtöistä tietoa voi kerätä suunnittelutyön tueksi esimerkiksi kyselyin ja haastatteluin. Kuka tietää paremmin esimerkiksi pyöräteiden suurimmista ongelmakohdista ja vaaranpaikoista kuin päivittäinen käyttäjä? Käyttäjäkokemusten kuuntelu ja niiden huomioiminen toimenpiteitä suunnitellessa on paikallisdemokratiaa parhaimmillaan. Kuntalaisten kokemuksien ja näkemyksien vieminen suunnittelupöytiin myös lisää päätöksenteon osallistavuutta.

Varsinais-Suomen liitossa on valmistumassa selvitys vuorovaikutteisista ja osallistavista menetelmistä liikennejärjestelmä- ja liikennesuunnittelussa, osana CIVITAS ECCENTRIC -hanketta. Osallistavat menetelmät -foorumissa pe 27.1.2017 käydään läpi selvitystyön keskeiset tulokset ja keskustellaan uusista mahdollisuuksista suunnittelurintamalla. Mukaan on kutsuttu Varsinais-Suomen kuntien teknisen puolen virkamiehiä. Lisätiedot: liikennesuunnittelija Mari Sinn, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Julkaistu kategoriassa Blogi

Syksyn tullen tulee tehtyä itselle lupauksia liikunnan lisäämisestä. Lupaukset kuitenkin usein lieventyvät viikkojen kuluessa. Itselläni toteutus romahtaa yleensä syksyn pimetessä ja ajan ja jaksamisen loppuessa. Itsensä kanssa alkaa helposti käymään kauppaa. ”Teen tänään vähemmän, mutta korvaan sen huomenna. Tai ylihuomenna.”

Miten liikunnan saisi pysyväksi osaksi elämää, kun arki puskee päälle?

Suurin osa meistä kulkee päivän aikana johonkin. Mennään töihin, kouluun tai harrastuksiin, viedään jälkikasvua paikasta toiseen sekä käydään ruokakaupassa. Minkä kulkuvälineen valitset? Näiden asiointimatkojen kulkuvälineiden valinnasta löytyy yksi ratkaisu liikunnan lisäämiseen. Jotta asiointimatkat tulisi tehtyä lihasvoimin, tulisi matkan taittamisen tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Minä pääasiassa jo pyöräilen työmatkani, mutta voisin löytää lisää liikuntaa esimerkiksi ruokakauppamatkoista.

Ruokakaupan valintaan vaikuttavat kohdallani valikoiman lisäksi kulkuväylien loogisuus, palveluiden saavutettavuus sekä palvelukiinteistön liikenne- ja pysäköintiärjestelyt. Isojen ruokamarkettien saavutettavuus ja pihat ovat useimmiten suunniteltu automarket-näkökulmasta. Sille on aikoinaan ollut tilausta, mutta nyt liikkumisvälineet ovat kehittyneet ja yhä useammin ruokaostoksille lähdetään pyörällä.

Tavallisten polkupyörien rinnalle ovat nousseet muun muassa kuormapyörät, sähköavusteiset pyörät, peräpyörät, pyöräkärryt ja ostosten lisäksi kyydissä kulkevat lapset. Kun painoa saa ladattua fillarin kyytiin enemmän, muuttuvat myös vaatimukset käytettäville pyöräväylille.

Hyvin suunniteltu ruokamarketin piha on sellainen, josta näkee selkeästi, missä kuuluu kulkea milläkin kulkumuodolla. Järjestelyiden pitäisi avautua myös lapsille, vanhuksille ja henkilöille, jotka eivät ole käyneet autokoulua.

Palvelujen saavutettavuus paranee loogisilla liikennejärjestelyillä ja esteettömillä kulkuväylillä. Näiden asioiden ollessa kunnossa lihasvoimin kulkeminen tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta. Esiin tulevien epäkohtien korjaamisella ja kiinteistön piha-alueen liikennesuunnittelulla voidaan lisätä hyötyliikuntaa myös asiointimatkoilla.

Miten tavallinen kuntalainen voi vaikuttaa huomaamiinsa epäkohtiin?

Riippuen epäkohdan sijainnista; ota yhteyttä kauppiaaseen, kiinteistön omistajaan/haltijaan tai kuntaan ja anna rakentavaa palautetta. Kannustavana esimerkkinä voin kertoa, että lapseni päiväkodin pihaan tehtiin pyöräpysäkille oma paikkansa, kun lähdin sitä kyselemään.

Syyskuussa vietetään valtakunnallista Liikkumisen unelmakuukautta. Haastan sinut pohtimaan, miten voit lisätä liikuntaa arkeesi! Otan myös mielelläni vastaan liikkumisvinkkejä.

Julkaistu kategoriassa Blogi

Muutin Madridista Turkuun helmikuussa 2013. Varsinaista paluushokkia ei tullut, mutta ulkona liikkuminen ahdisti selittämättömällä tavalla.

Ymmärsin, etten ollut pitkään aikaan kulkenut päivittäin meluisassa autojen ehdoilla toimivassa keskustassa, jossa monikaistaiset autotiet halkovat myös keskustan tiiveintä ydintä.

Liikenteen kaltainen hallitsematon melu on minulle äärimmäisen kuluttavaa. Madrid on oikea autoilukaupunki, mutta keskusta-alueella kävelijän korvat lepäävät. Keskusta on täynnä yksisuuntaisia pikkukatuja eivätkä autojen äänet pääse muodostamaan hermoja raastavaa melumassaa. Lisäksi laajamittainen joukkoliikenne tapahtuu kehittyneen metron muodossa maan alla.

Time -lehden 7.3.2016 numerossa oli pitkä artikkeli robottiautoista. Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe oli automatisoitujen ja oletettavasti sähkökäyttöisten kulkuneuvojen yleistymisen vaikutus keskustojen liikenteeseen ja parkkikulttuuriin. Kuvittele tilanne, jossa voit hypätä ulos autosta määränpäähän saavuttaessa auton kaartaessa nappaamaan älykkäiden järjestelmien kautta löytämänsä vapaan parkkipaikan keskustan laitamilta. Historiaan jää parkkipaikkajahti ja siitä aiheutuvat päästöt sekä melu.

Tutkija ja insinööri Daniele Quercia kertoi lokakuussa 2014 TED-lavalla, kuinka reitin vaihtaminen voi vaikuttaa käsitykseesi kaupungista.

Pyöräilevä Quercia kertoi, kuinka hänen muuttaessaan Bostoniin karttaopas ehdotti suorimmaksi reitiksi uudelle työpaikalle pakokaasuista, ruuhkaista ja autovaltaista Massachusetts Avenueta, jossa ei ole pyöräteitä. Parin viikon päästä hän päätti kokeilla sattumanvaraisesti yksisuuntaisia pikkukatuja ja sivukujia. Hän löysi muutamaa minuuttia pidemmällä matkalla hiljaisuutta, vehreyttä, kiireettömyyttä ja täysin eri perspektiivin kaupunkiin. Quercia loi alustan, jossa ihmiset pystyivät liittämään karttaan kuvia kaupunkimaisemasta käyttäen asiasanoja kuten ’hiljainen’ ja ’kaunis’. Työn tuloksena kehitetään karttasovellusta nimeltä Happy Maps, joka tarjoaa kulkijalle nopeimman reitin lisäksi myös miellyttävintä reittiä.

Tänä vuonna vietetään Vihervuotta sloganilla Minun maisemani – maalla ja kaupungissa. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Maisema ymmärretään laajasti ja minulle teemavuodessa ja ympäristön viihtyisyydessä onkin suuressa määrin kyse myös äänimaisemasta.

Toivotan ilomielin tervetulleeksi kaikki Quercian kaltaiset ideanikkarit, joiden tavoitteena on harmonisoida kaupunkiympäristöjä. Erityisesti äänien osalta.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 22 syyskuu 2015 12:17

MIKÄ MAHDOLLISTAA VIISAAN MATKAKETJUN?

Viisas matkaketju syntyy kulkumuotoja yhdistelemällä. Pyöräily yhdistettynä bussimatkustamiseen on kätevä kombinaatio työmatkoilla, jolloin ajamisen saa huoletta jättää ammattikuljettajalle. Valinta antaa mahdollisuuden uppoutua mobiiliin tai torkahtaa hetkeksi. Liikkuminen etenkin bussien runkoreiteillä on lisäksi nopeaa ja edullista. Esimerkiksi Liedon Loukinaisissa asuva, Turun keskustassa työssäkäyvä henkilö selviää kotiovelta työpaikalle puolessa tunnissa ja arvokortti-hintaan 2,20 €.

Asianmukaisia pyöräparkkeja löytyy jo yhdeltä tai useammalta bussipysäkiltä Raisiosta, Liedosta, Turusta, Kaarinasta ja Naantalista. Lisää kuitenkin tarvitaan ja kunnat ovatkin ilahduttavasti kiinnostuneet pyörien ja autojenkin liityntäpysäköinnin kehittämisestä bussireiteillä.

Pyörien ja muiden varusteiden säilytysmahdollisuudet ovat viisaan matkaketjun onnistumisen kannalta oleellisia asioita sekä lähtöpäässä että päätepisteessä. Noin 60 000 asukkaan Växjö Etelä-Ruotsissa on ratkaissut paikallisjunaliikenteen matkakeskuksessa pyörien liityntäpysäköinnin kevytrakenteisella pysäköintitalolla. Noin 8 euron kuukausivuokra sisältää lukittavan kaapin.

Uusiin rakennuksiin onkin usein suunniteltu riittävät tilat polkupyörien, pyöräkärryjen ja lastenvaunujen säilytykseen sekä myös niiden huuhteluun ja kunnostukseen.
Lisäksi tarvitaan nopeita, turvallisia ja selkeästi viitoitettuja kulkureittejä. Liiketonteilla kevyen liikenteen yhteyksien tulee olla esteettömiä ja kulku pysäköintialueiden läpi vaivatonta. Usein pyörätelineitä ei vielä sijoiteta lähelle liikehuoneistojen ulko-ovia, vaikka asiakkaana pyöräilijä haluaisi autoilijan tavoin saada kulkupelinsä parkkiin mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä.

Edistämällä kestäviä kulkumuotoja, pyöräilyn lisäksi myös kävelyä, työnantaja voi vaikuttaa työntekijöidensä terveyteen: työmatkaliikkumisella voi olla merkittävä vaikutus viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen täyttymiseen ja kestävyyskunnon paranemiseen. Työpaikoilla työmatkakävelijöiden ja -pyöräilijöiden oloja voidaan parantaa järjestämällä asianmukaiset tilat märkien ulkovaatteiden kuivatukseen ja säilytykseen. Pyöräparkeissa on nykyisin valinnan varaa ja näppärimmät nostavat pyöränsä työpäivän ajaksi parkkihallin seinälle kiinnitettyihin pyörätelineisiin.

Yhteiseurooppalaista Liikkujan viikkoa on vietetty taas 16.-22.9. Viikko on haastanut pohtimaan omia matkatottumuksia, erilaisia tapoja liikkua ja mahdollisuuksia yhdistellä eri kulkumuotoja. Oli tyylisi mikä tahansa, yhdistä päivittäisiin matkoihin kävelyä tai pyöräilyä. Tästä kiittää oman kropan lisäksi myös ympäristö!

Julkaistu kategoriassa Blogi

Yli 100 000 matkailualan ammattilaista kaikkialta maailmasta kokoontuu joka kevät Berliiniin Internationale Tourismus-Börse eli ITB-messuille tutustumaan uutuuksiin ja esittelemään omaa tarjontaansa. Messujen laajaan oheisohjelmaan kuuluu myös Saksan pyörämatkailun tilaa ja trendejä valottava markkinakatsaus.

Tänä keväänä tässä tilaisuudessa esiteltiin tutkimustulos, jonka mukaan 5,8 prosenttia kaikista yli 18-vuotiaista saksalaista - noin 4 miljoonaa ihmistä - teki vuonna 2014 vähintään yhden pyörämatkan, johon sisältyi ainakin kolme yöpymistä. Suomen asukaslukuun suhteutettuna tämä tarkoittaisi, että meillä olisi noin 270 000 pyörämatkailijaa!

Ne harvat, jotka käyttävät Suomessa polkupyörää lomamatkansa kulkuneuvona, joutuvat ajamaan enimmäkseen autoteillä. Useimmiten he myös kuljettavat pyörän tarakalla omat majoitusvarusteensa, koska varsinkin syrjäseuduilla on vain harvakseltaan majoitusliikkeitä, joissa voi yöpyä lakanoiden välissä. Koska teltan ja makuupussin kanssa liikkeellä olevia pyöräilijöitä ei ole opittu arvostamaan, tätä matkailumuotoa ei ole tosissaan edistetty. Nykyisten pyöräreittiemme viitoituskin perustuu suurelta osin pienenpieniin muovitarroihin.

Ulkomailta pyritään kuitenkin houkuttelemaan Suomeen myös pyörämatkailijoita. Niinpä pyöräily on hyväksytty erääksi aihepiiriksi VisitFinland.com -verkkosivustolle. Pyöräilyteeman päähoukuttimena näillä sivuilla on kuva maastopyöräilijästä, joka ihailee korkean kallion laella avaraa, ilmeisesti itä- tai pohjoissuomalaista metsämaisemaa. Kuvaan liittyvässä tekstissä Suomen kerrotaan olevan "pyöräilijän paratiisi".

Harhaanjohtavan mielikuvamarkkinoinnin sijaan käytettävissä olevat voimavarat kannattaisi suunnata pyöräreittien kunnolliseen viitoittamiseen ja niiden varsilla olevien majoitus- ja ravintolapalveluiden sekä nähtävyyksien selkeään esittelyyn netissä.

Pyörämatkailua kannattaa edistää. Pyörämatkailija kuluttaa mitättömän vähän luonnonvaroja esimerkiksi lentomatkailijaan verrattuna. Pyöräily kohentaa fyysistä kuntoa ja lomalla tehty pyörämatka innostaa käyttämään pyörää arkenakin.

Tilastokeskuksen mukaan kotimaanmatkailu väheni Suomessa viime vuonna 10 prosenttia. Nyt olisi tartuttava toimeen, jotta entistä isompi osa matkailueuroista jäisi kotimaahan.

Julkaistu kategoriassa Blogi
tiistai, 05 touko 2015 09:32

PYÖRÄILIJÄN OSA LIIKENNEVIIDAKOSSA

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.

Julkaistu kategoriassa Blogi