Varsinais-Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Kunnat ovat avainasemassa kestävämpää tulevaisuutta rakentavien toimenpiteiden toteuttajina. Vaikka tavoitteisiin pääsemiseksi on vielä paljon työtä tehtävänä, tehdään kunnissa jo nyt runsaasti oikeansuuntaisia ilmasto- ja kestävän kehityksen toimia. Tehdystä työstä kannattaa viestiä aktiivisesti, sillä kuntien toimet kytkeytyvät asukkaiden arkeen ja juuri kuntien viestintäkanavien kautta tavoitetaan laaja-alainen, oman kotikunnan asioista kiinnostunut yleisö. Asukkaille kohdennetun viestinnän kautta kunta voi näyttää esimerkkiä, välittää tietoa ja toisaalta tehdä näkyväksi myös positiivisia signaaleita ja ratkaisun paikkoja. Varsinais-Suomessa kuntien ilmasto- ja kestävän kehityksen työtä on mukana tukemassa kuntien yhteinen asiantuntijaorganisaatio Valonia osana Varsinais-Suomen liittoa. Valonian uusi Ohjelma 2030 luo raamit kestävän kehityksen työlle Varsinais-Suomessa ja linjaa Valonian toimintaa tuleville vuosille. Ohjelmassa kuntien työn tukeminen on nostettu vielä vahvemmin toimintamme keskiöön. Ohjelmakauden käynnistymisen myötä olemme pohtineet, kuinka voimme tarjota myös viestintäosaamisemme entistä vahvemmin kuntien käyttöön.

Viestintäyhteistyö lisää näkyvyyttä ja helpottaa kuntien niukkoja viestintäresursseja

Viestintäyhteistyö kuntien kanssa on viime aikoina tiivistynyt ilahduttavasti. Koordinoimme esimerkiksi Varsinais-Suomen Helmikunnat -hanketta, jossa tehdään luonnonhoito- ja kunnostustöitä seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan alueella. Viestinnässä Valonia voi tukea tarjoamalla tietoa ja materiaaleja kuntien viestintään. Yhtä lailla tärkeää on laajan yhteistyöverkoston keskinäisestä tiedonkulusta huolehtiminen.

Kesäkuussa järjestimme yhdessä Salon kaupungin kanssa lehdistöpäivän, jossa median edustajat pääsivät tutustumaan kohteisiin. Kolmen kunnan kanssa suunnittelemme parhaillaan mallia kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmien toteutukseen – myös tällaisessa ohjelmatyössä viestinnällä on erittäin keskeinen rooli esimerkiksi asukkaiden saamiseksi mukaan. Kaarinan kaupungin kanssa olemme vahvistaneet yritysten ilmasto-osaamista ja osana tätä työtä yrityksille on tarjottu myös viestintäkoulutusta. Yhteistyön tuloksista kuvataan parhaillaan videosarjaa, joka julkaistaan kesän jälkeen.

Miten seurata viestinnän vaikuttavuutta?

Alkuvuoden aikana olemme kehittäneet niin viestinnän kuin muunkin toimintamme vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että toiminnalle asetetaan riittävän konkreettisia, mitattavia ja tarkasti määriteltyjä tavoitteita. Viestintää tarkastellaan tyypillisimmin määrällisin mittarein, sillä esimerkiksi seuraajien, osallistujien tai vaikkapa uutiskirjetilaajien määriä on huomattavasti helpompi mitata, kuin vaikuttavuutta. Tämä vaatii tuekseen myös laadullisia tiedonkeruumenetelmiä, kuten kyselyitä tai muuta tiedonkeruuta sidos- ja kohderyhmien näkemyksistä. Olemme kuitenkin todenneet, että jo vaikuttavuuden arvioinnin käynnistäminen edistää strategista ajattelua ja toimintatapojen kehittämistä, joten työläyden edessä ei kannata lannistua.

Valonian ja kuntien yhteistyössä tähdätään muun muassa päästöjen vähenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen Varsinais-Suomessa. Näihin tavoitteisiin päästään vain monenlaisten toimijoiden yhteistyöllä ja yhden organisaation vaikutusta voi olla vaikeaa erottaa kokonaisuudesta. Organisaatiotason seurannalla ja toiminnan arvioinnilla voidaan kuitenkin selkiyttää Valonian roolia osana tätä laajaa kokonaisuutta ja kohdentaa resurssimme niihin toimenpiteisiin, missä niitä erityisesti tarvitaan. Kun viestinnälle asetetaan vaikuttavuustavoitteita, on tärkeää tiedostaa, että vaikuttavin viestintä ei automaattisesti ole näkyvintä viestintää. Asukasviestinnän lisäksi ilmastoviestinnässä varsin arvokasta on myös kulisseissa tapahtuva vuorovaikutustyö: viestintää tarvitaan toimeenpanevana voimana ja sen avulla edistetään päätöksenteon prosesseja ja vuorovaikutusta.

Valonian monipuolinen asiantuntijajoukko toimii aktiivisessa yhteistyössä kuntien kanssa ja olemme saaneet lähiaikoina olla mukana muun muassa usean kunnan ilmasto-ohjelmatyössä. Pitkäjänteisen yhteistyön tulokset näkyvät esimerkiksi siinä, että yhteistyö kuntien kanssa tiivistyy ja kunnat osaavat pyytää asiantuntija-apua Valoniasta.

Suomessa on noin sata tuhatta taloyhtiötä. Asuinkerrostaloista suurin osa on rakennettu 1960–1980-luvuilla, rivitaloista suurin osa taas 1970–1990-luvuilla. Kerrostaloja rakennettiin eniten 1970-luvulla silloiseen kasvaneeseen asuntotarpeeseen niin kaupunkien lähiöissä, kuntataajamissa kuin haja-asutusalueilla.  Näissä taloyhtiöissä rakenteiden ja teknisten järjestelmien niin sanottu tekninen käyttöikä on päättymässä tai jo ohitettu. Taloyhtiöihin kohdistuukin siis paljon ajankohtaisia tai jopa kiireellisiä korjaustarpeita. Tilannetta mutkistaa se, että juuri tämän aikakauden talojen asuntoja on suhteellisesti eniten tyhjillään, etenkin muuttotappiosta kärsivillä alueilla.

Lämmitys- ja sähköenergian hinta on noussut pitkällä aikavälillä, ja taloyhtiössä hallitus ja muut asukkaat kiinnittävätkin usein huomionsa lisääntyneisiin kustannuksiin. Jos taloyhtiössä huomio keskittyy energian hinnan ja kustannusten nousuun, jää helposti huomiotta, että myös energiankulutus on yleensä vähitellen kasvanut. Hyvin hoidettu ja huollettu yhtiö on sellainen, jossa myös energiakulutus on hallinnassa ja siten myös laitteiden käyttöikä pitenee. Myös tulevat korjaustarpeet osataan ennakoida ajoissa.

Suomalaisten hiilijalanjäljestä noin viidennes syntyy asumisesta, pääosin lämmittämisestä. Lämmitysratkaisut ja energiaremontit ovat siksi keskeisiä keinoja päästöjen vähentämiseksi. Suurimmat päästövähennykset saadaan aikaan vanhojen rakennusten energiaremonteilla ja luvanvaraisten korjausten yhteydessä vaaditaankin myös rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Kohti vähäpäästöistä rakennuskantaa (PDF) kerrotaan, että olemassa olevien asuinkerrostalojen energiatehokkuutta pitäisi parantaa vuosittain noin 20 prosenttia kymmenen vuoden aikana, jotta päästöt vähenisivät ilmastotavoitteiden mukaisiksi.

Jos taloyhtiöllä ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmia, tavoitteista puhumattakaan, hyvä keino selvittää lähtötilannetta on teettää taloyhtiön energiatarkastus (Motiva). Se on kevyt ja edullinen toimintamalli, jota on pilotoitu kevään 2021 aikana ympäri Suomea. Taloyhtiön energiatarkastus perustuu LVI-asiantuntijan kiinteistöllä suorittamaan kiinteistökierrokseen, mittauksiin, toimintakokeisiin sekä energiankulutuksen analysointiin kulutusseurannan pohjalta. Taloyhtiölle annetaan raportti havainnoista sekä ehdotuksia jatkotoimenpiteistä. Raportti antaa käsityksen lähtötilanteesta ja sen pohjalta on helpompi lähteä tekemään lisäselvityksiä tulevien korjausten suunnittelua.

Aalto-yliopistossa tutkittiin vuonna 2018, miten taloyhtiössä voidaan teettää hyvä energiaremontti. Tuloksena oli, että hallitusten ja isännöinnin on hankalaa löytää luotettavaa ja ajantasaista tietoa energiatehokkuudesta. Olemassa oleva tieto on hajallaan eri paikoissa ja vaihtoehtoja on paljon. Myös osaavien energiakonsulttien löytäminen oikea-aikaisten korjaustoimien suunnitteluun ja toteutukseen on vaikeaa.

Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee ja sama skeptisyys on vallalla myös taloyhtiötasolla. Uusia ratkaisuja ei uskalleta harkita, koska niiden toimivuudesta ei ole tarpeeksi tietoa saatavilla. Taloyhtiöissä kaivataan esimerkkejä vastaavien talojen remonttien onnistumisista ja haasteista. Vertaistuelle on tarvetta. Esimerkkejä, vertaistukea ja keskusteluseuraa voi saada taloyhtiöfoorumitoiminnasta, jota alueelliset energianeuvojat ovat pyrkineet käynnistämään maakunnissa. Taloyhtiöfoorumeissa hallitusten jäsenet verkostoituvat ja ratkovat yhdessä esimerkiksi energiankulutukseen ja remontteihin liittyviä haasteita. Parhaassa tapauksessa toimiva foorumi auttaa ymmärtämään, ettei energiaremontti välttämättä olekaan niin hankala toteuttaa.

Taloyhtiön energiatehokkuuden parantaminen ja ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. Kaikkia remontteja ei kannata tehdä samanaikaisesti – pitkäjänteinen työ auttaa pitämään kustannukset kohtuullisina ja edellisten toimien säästöillä voi rahoittaa seuraavaa hanketta. Näin vältytään siltä, että vastikkeisiin tulee suuria korotuspaineita. Pääasia on, että korjauksiin varaudutaan ja niitä suunnitellaan hätiköimättä. Hyvän korjaustavan mukaisessa talossa korjaukset tehdään, ennen kuin vahinkoja ja sitä kautta korkeampia kustannuksia ehtii syntyä. Energiatehokkuuden parantamisen ja muiden korjausremonttien myötä myös asumismukavuus paranee. Sitä on vaikea rahassa laskea.

Kevään 2021 ajan käynnissä olleen valtakunnallisen taloyhtiökampanjan aikana on järjestetty taloyhtiöille webinaareja, pilotoitu energiatarkastuksia ja käynnistetty taloyhtiöfoorumitoimintaa. Käynnistettyä toimintaa jatketaan ja syksyllä tavoitteena on paneutua myös asukaskampanjointiin. Varsinais-Suomen kampanjasta on vastannut Valonia.

Varsinais-Suomen ilmastotiekartta julkaistiin helmikuun alussa. Ilmastotiekarttaan priorisoitujen alueella toteutettavien sekä valtakunnallisten toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa Varsinais-Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tiekartassa on nyt mukana energia-, liikenne- ja maataloussektorit ja sitä täydennetään muiden sektorien toimenpiteillä jo kuluvan vuoden aikana.

Mikä sitten on ilmastotiekartan merkitys? Mihin sillä vaikutetaan? Tähän on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin on tietysti tärkeä ymmärtää, minkälaisia toimia tarvitaan, jotta Varsinais-Suomi voi alueella tuotettujen päästöjen osalta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kantaa kortensa kekoon yhteisten päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen, herkemmin unohtuva näkökulma on se, minkälaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia meillä tehdyt toimenpiteet saavat aikaan muualla. Millaista uutta teknologiaa meillä kehitetään tai millaisia uusia käytäntöjä tai tutkimustietoa meidän toimestamme syntyy? Kunnianhimoinen alueellinen ilmastopolitiikka voi edesauttaa uusien kasvuyritysten kehittymistä ja varsinaissuomalaiset yritykset voivat saada jalansijaa, kun kaupungit ympäri maailmaa ratkaisevat uusiutuvan energian, vesienhallinnan tai energiatehokkuuden haasteita.

Kysyntä vähähiilisen yhteiskunnan rakennuspalikoille kasvaa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Kiinan hiilineutraaliustavoitteen voi odottaa synnyttävän kysyntäaallon puhtaille teknologioille ja ratkaisuille. Tällaisen mahdollisuuden  edessä ei kannata tyytyä pohtimaan vain maakuntarajojen sisäpuolella syntyviä vaikutuksia. Kun paikallisella tasolla otamme rohkeasti käyttöön uutta energiateknologiaa, liikkumiseen kytkeytyviä digitaalisia ratkaisuja tai uudenlaisia materiaaleja, vahvistamme samalla yritysten mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.  Käynnistyvä EU:n rahoituskausi voi tuoda uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen paitsi rahoitusta, myös verkostoja ja kumppanuuksia kirittämään muutosta ja yritysten tarjoomaa.

Todellisuudessa vielä on kuitenkin matkaa siihen, että olisimme alueen toimilla aktiivisesti ratkaisijan roolissa. Vaikka tiedämme, että esimerkiksi rakentamisesta ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä on mahdollista vähentää hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tavalla, ei muutos ole vielä käynnistynyt riittävällä voimalla. Päästövähennysten toteutuminen edellyttää konkreettisia päätöksiä jokaisen yksittäisen hankkeen kohdalla. Samalla jokainen rakennus- tai infrahanke on myös mahdollisuus kehittää uutta ja saada uusille teknologioille jalansijaa. Ratkaisijaksi ei ryhdytä ilman konkreettisia tekoja.

Monet kunnat ovat jo tarttuneet ilmastohaasteeseen ja pohtivat keskeisimpiä askeleita, uusia avauksia ja tarvittavia yhteistyökumppaneita. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös siksi, että yritykset voivat ennakoida omia ratkaisujaan esimerkiksi energiakysymysten osalta. Ilmastonmuutos on haasteena yhteinen ja siksi kuntien välisen vertailun sijaan kannattaa ymmärtää erilaisten kuntien mahdollisuuksia. Päästöjä on vähennettävä voimakkaimmin siellä, missä päästöjä syntyy, mutta pienuuden taakse ei pidä myöskään piiloutua – vaikka oma osuus päästöistä on vähäinen, voi vaikutus olla suuri, kun tarttuu puhtaiden teknologioiden tuomiin uusiin kasvumahdollisuuksiin ja modernien palveluiden kehittämiseen.

Suomalaiset yritykset ovat jo nyt pärjänneet hyvin kansainvälisissä vastuullisuusarvioinneissa. Energiaratkaisuiden myötä monien yritysten hiilijalanjälki on pudotettavissa jopa murto-osaan nykyisestä. Tämä todettiin hiljattain esimerkiksi Laitilassa, jossa kaupungin tuella laadittiin yritysten energialaskelmia. Ratkaisut edellyttävät määrätietoista yhteistyötä alueen veturiyritysten ja kuntien välillä, jotta myös alihankintaketjun yritykset voivat onnistua. Esimerkiksi biokaasusta ovat monet yritykset kiinnostuneita, mutta tarkoituksenmukaisten laitosratkaisujen aikaansaaminen on edelleen turhan hidasta.

Olemme viime vuosien aikana onnistuneet saamaan yhä vankemman ymmärryksen siitä, missä ilmastopäästöjen osalta Varsinais-Suomessa mennään ja mihin meidän tulisi seuraavaksi suunnata. Uudenlaisia kehittämisen kumppanuuksia rakennetaan, jotta kansainvälisiin mahdollisuuksiin kyettäisiin tarttumaan voimakkaammin. Tästä hyvänä uutena esimerkkinä on meriklusterin hiilineutraaliuteen tähtäävä yhteistyö.

Tiekarttatyö jatkuu, ja tarkoituksena onkin vuosittain tarkistaa, että suunta on oikea. Paljon on vielä myös avoimia kysymyksiä. Erityisen vaikeaa on hahmottaa, millaisia kerrannaisvaikutuksia muuttuneella ilmastolla on esimerkiksi luonnon kantokyvylle ja sitä kautta myös eri elinkeinoille. Edelleen on tarpeen ymmärtää erilaisia alueita ja mahdollisia esteitä, joita aktiivisesti voidaan ryhtyä purkamaan. Visiona kuitenkin on, että vuonna 2035 Varsinais-Suomi on elinvoimainen ja hiilineutraali maakunta, jossa on ennakkoluulottomasti kehitetty ja otettu käyttöön ilmastokestäviä ratkaisuja luottaen osaamiseen, yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen.

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.

Kiihtyvä luontokato on alkanut näkyä yhä enenevissä määrin elinympäristössämme. Luonnon monimuotoisuuden merkitys onkin saanut viime vuosina enemmän tilaa niin ihmisten mielissä kuin lehtien palstoilla.

Luontokato on tunnistettu yhtä suureksi uhaksi kuin ilmastonmuutos ja ne linkittyvät vahvasti toisiinsa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi on tehtävä ratkaisuja, jotka edistävät samalla luonnon elpymistä. Monimuotoiset ja laaja-alaiset elinympäristöt, kuten ennallistetut suot ja monimuotoiset metsät, lisäävät luonnon sopeutumis- ja selviytymiskykyä muuttuvassa ilmastossa.

Vaikka suojelualueiden määrää tuleekin kasvattaa, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on mahdollista myös rakennetussa ympäristössä sekä maa- ja metsätalousalueilla. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä huomioida kaikessa maankäytössä, jotta luonnolle jää sen tarvitsema tila ja yhteydet. Olennaista on ymmärtää, että lajien kirjo ja erilaiset ympäristöt ovat sidoksissa toisiinsa: mosaiikkimainen, erilaisten elinympäristöjen, kuten vanhojen metsien, avointen niittyjen, soiden ja vesistöjen muodostama verkosto mahdollistaa monimuotoisten luontotyyppien olemassaolon.  

Vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on saanut viime aikoina enemmän mediahuomiota, ei kuntien rooli tässä työssä ole vielä riittävästi korostunut. Kunnilla on sekä mahdollisuus että vastuu pitää huolta omistamiensa alueiden luonnon monimuotoisuudesta ja virkistyskäyttömahdollisuuksista. Kuntalaistensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä ja meillä on vahvaa näyttöä siitä, että monimuotoisella lähiluonnolla on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia – luonnon monimuotoisuuden turvaaminen onkin tärkeä hyvinvointia edistävä työkalu kunnan omistamilla alueilla. Erityisesti taajamametsät ovat tärkeitä terveyden, hyvinvoinnin ja luonnon kirjon kannalta. Hyvinvoiva lähiluonto on myös tärkeä vetovoimatekijä. Tiiviin taajamarakenteen ja luontoympäristöjen välinen tasapaino vaatii hyviä kaavoitusratkaisuja ja poliittista vastuunkantoa.  

Kunnissa laaditaankin jo jonkin verran tarkempia luonnon monimuotoisuusohjelmia. Ohjelmien avulla luonnon monimuotoisuutta saadaan tehokkaammin sisällytettyä mukaan kaavoitukseen, kaupunkisuunnitteluun ja muihin ohjelmiin kuten metsänhoitosuunnitelmiin ja hyvinvointiohjelmiin.

Luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi Ympäristöministeriö käynnisti tänä vuonna Helmi-elinympäristöohjelman. Ohjelma nähdään keskeisenä keinona Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Sen kautta tarjotaan erityisesti kunnille avustusta luonnonhoitotyöhön, jotta kuntiin saadaan lisäresursseja luonnon elpymisen ja säilymisen edistämiseen. Tavoitteena on saada kuntien mailla sijaitsevia arvokkaita kohteita kunnostettua ja ylläpidettyä.

Varsinais-Suomessa kunnostetaan Helmi-rahoituksen turvin lähes 50 luontokohdetta 9 kunnan alueella vuosien 2020–2022 aikana. Valonialla on yhteinen Helmikunnat-hankekokonaisuus seitsemän kunnan kanssa. Yhteishankkeessa muun muassa niitetään ruovikkoa Raisionlahden luonnonsuojelualueelta linnuston pesintä- ja levähtämismahdollisuuksien parantamiseksi sekä hoidetaan Perniössä sijaitsevaa valtakunnallisesti arvokasta Somerikon niittyä niittämällä ja puustoa poistamalla.

Kunta-Helmi rahoitus on ministeriötasolta tärkeä osoitus siitä, että kunnissa tehtävällä työllä on merkitystä ja sillä voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Helmi-elinympäristöohjelma jatkuu vuoteen 2030 asti.