Skrivet av  tisdag, 22 juni 2021 11:05

Varsinais-Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Kunnat ovat avainasemassa kestävämpää tulevaisuutta rakentavien toimenpiteiden toteuttajina. Vaikka tavoitteisiin pääsemiseksi on vielä paljon työtä tehtävänä, tehdään kunnissa jo nyt runsaasti oikeansuuntaisia ilmasto- ja kestävän kehityksen toimia. Tehdystä työstä kannattaa viestiä aktiivisesti, sillä kuntien toimet kytkeytyvät asukkaiden arkeen ja juuri kuntien viestintäkanavien kautta tavoitetaan laaja-alainen, oman kotikunnan asioista kiinnostunut yleisö. Asukkaille kohdennetun viestinnän kautta kunta voi näyttää esimerkkiä, välittää tietoa ja toisaalta tehdä näkyväksi myös positiivisia signaaleita ja ratkaisun paikkoja. Varsinais-Suomessa kuntien ilmasto- ja kestävän kehityksen työtä on mukana tukemassa kuntien yhteinen asiantuntijaorganisaatio Valonia osana Varsinais-Suomen liittoa. Valonian uusi Ohjelma 2030 luo raamit kestävän kehityksen työlle Varsinais-Suomessa ja linjaa Valonian toimintaa tuleville vuosille. Ohjelmassa kuntien työn tukeminen on nostettu vielä vahvemmin toimintamme keskiöön. Ohjelmakauden käynnistymisen myötä olemme pohtineet, kuinka voimme tarjota myös viestintäosaamisemme entistä vahvemmin kuntien käyttöön.

Viestintäyhteistyö lisää näkyvyyttä ja helpottaa kuntien niukkoja viestintäresursseja

Viestintäyhteistyö kuntien kanssa on viime aikoina tiivistynyt ilahduttavasti. Koordinoimme esimerkiksi Varsinais-Suomen Helmikunnat -hanketta, jossa tehdään luonnonhoito- ja kunnostustöitä seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan alueella. Viestinnässä Valonia voi tukea tarjoamalla tietoa ja materiaaleja kuntien viestintään. Yhtä lailla tärkeää on laajan yhteistyöverkoston keskinäisestä tiedonkulusta huolehtiminen.

Kesäkuussa järjestimme yhdessä Salon kaupungin kanssa lehdistöpäivän, jossa median edustajat pääsivät tutustumaan kohteisiin. Kolmen kunnan kanssa suunnittelemme parhaillaan mallia kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmien toteutukseen – myös tällaisessa ohjelmatyössä viestinnällä on erittäin keskeinen rooli esimerkiksi asukkaiden saamiseksi mukaan. Kaarinan kaupungin kanssa olemme vahvistaneet yritysten ilmasto-osaamista ja osana tätä työtä yrityksille on tarjottu myös viestintäkoulutusta. Yhteistyön tuloksista kuvataan parhaillaan videosarjaa, joka julkaistaan kesän jälkeen.

Miten seurata viestinnän vaikuttavuutta?

Alkuvuoden aikana olemme kehittäneet niin viestinnän kuin muunkin toimintamme vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että toiminnalle asetetaan riittävän konkreettisia, mitattavia ja tarkasti määriteltyjä tavoitteita. Viestintää tarkastellaan tyypillisimmin määrällisin mittarein, sillä esimerkiksi seuraajien, osallistujien tai vaikkapa uutiskirjetilaajien määriä on huomattavasti helpompi mitata, kuin vaikuttavuutta. Tämä vaatii tuekseen myös laadullisia tiedonkeruumenetelmiä, kuten kyselyitä tai muuta tiedonkeruuta sidos- ja kohderyhmien näkemyksistä. Olemme kuitenkin todenneet, että jo vaikuttavuuden arvioinnin käynnistäminen edistää strategista ajattelua ja toimintatapojen kehittämistä, joten työläyden edessä ei kannata lannistua.

Valonian ja kuntien yhteistyössä tähdätään muun muassa päästöjen vähenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen Varsinais-Suomessa. Näihin tavoitteisiin päästään vain monenlaisten toimijoiden yhteistyöllä ja yhden organisaation vaikutusta voi olla vaikeaa erottaa kokonaisuudesta. Organisaatiotason seurannalla ja toiminnan arvioinnilla voidaan kuitenkin selkiyttää Valonian roolia osana tätä laajaa kokonaisuutta ja kohdentaa resurssimme niihin toimenpiteisiin, missä niitä erityisesti tarvitaan. Kun viestinnälle asetetaan vaikuttavuustavoitteita, on tärkeää tiedostaa, että vaikuttavin viestintä ei automaattisesti ole näkyvintä viestintää. Asukasviestinnän lisäksi ilmastoviestinnässä varsin arvokasta on myös kulisseissa tapahtuva vuorovaikutustyö: viestintää tarvitaan toimeenpanevana voimana ja sen avulla edistetään päätöksenteon prosesseja ja vuorovaikutusta.

Valonian monipuolinen asiantuntijajoukko toimii aktiivisessa yhteistyössä kuntien kanssa ja olemme saaneet lähiaikoina olla mukana muun muassa usean kunnan ilmasto-ohjelmatyössä. Pitkäjänteisen yhteistyön tulokset näkyvät esimerkiksi siinä, että yhteistyö kuntien kanssa tiivistyy ja kunnat osaavat pyytää asiantuntija-apua Valoniasta.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  tisdag, 11 Maj 2021 14:22

Suomessa on noin sata tuhatta taloyhtiötä. Asuinkerrostaloista suurin osa on rakennettu 1960–1980-luvuilla, rivitaloista suurin osa taas 1970–1990-luvuilla. Kerrostaloja rakennettiin eniten 1970-luvulla silloiseen kasvaneeseen asuntotarpeeseen niin kaupunkien lähiöissä, kuntataajamissa kuin haja-asutusalueilla.  Näissä taloyhtiöissä rakenteiden ja teknisten järjestelmien niin sanottu tekninen käyttöikä on päättymässä tai jo ohitettu. Taloyhtiöihin kohdistuukin siis paljon ajankohtaisia tai jopa kiireellisiä korjaustarpeita. Tilannetta mutkistaa se, että juuri tämän aikakauden talojen asuntoja on suhteellisesti eniten tyhjillään, etenkin muuttotappiosta kärsivillä alueilla.

Lämmitys- ja sähköenergian hinta on noussut pitkällä aikavälillä, ja taloyhtiössä hallitus ja muut asukkaat kiinnittävätkin usein huomionsa lisääntyneisiin kustannuksiin. Jos taloyhtiössä huomio keskittyy energian hinnan ja kustannusten nousuun, jää helposti huomiotta, että myös energiankulutus on yleensä vähitellen kasvanut. Hyvin hoidettu ja huollettu yhtiö on sellainen, jossa myös energiakulutus on hallinnassa ja siten myös laitteiden käyttöikä pitenee. Myös tulevat korjaustarpeet osataan ennakoida ajoissa.

Suomalaisten hiilijalanjäljestä noin viidennes syntyy asumisesta, pääosin lämmittämisestä. Lämmitysratkaisut ja energiaremontit ovat siksi keskeisiä keinoja päästöjen vähentämiseksi. Suurimmat päästövähennykset saadaan aikaan vanhojen rakennusten energiaremonteilla ja luvanvaraisten korjausten yhteydessä vaaditaankin myös rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Kohti vähäpäästöistä rakennuskantaa (PDF) kerrotaan, että olemassa olevien asuinkerrostalojen energiatehokkuutta pitäisi parantaa vuosittain noin 20 prosenttia kymmenen vuoden aikana, jotta päästöt vähenisivät ilmastotavoitteiden mukaisiksi.

Jos taloyhtiöllä ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmia, tavoitteista puhumattakaan, hyvä keino selvittää lähtötilannetta on teettää taloyhtiön energiatarkastus (Motiva). Se on kevyt ja edullinen toimintamalli, jota on pilotoitu kevään 2021 aikana ympäri Suomea. Taloyhtiön energiatarkastus perustuu LVI-asiantuntijan kiinteistöllä suorittamaan kiinteistökierrokseen, mittauksiin, toimintakokeisiin sekä energiankulutuksen analysointiin kulutusseurannan pohjalta. Taloyhtiölle annetaan raportti havainnoista sekä ehdotuksia jatkotoimenpiteistä. Raportti antaa käsityksen lähtötilanteesta ja sen pohjalta on helpompi lähteä tekemään lisäselvityksiä tulevien korjausten suunnittelua.

Aalto-yliopistossa tutkittiin vuonna 2018, miten taloyhtiössä voidaan teettää hyvä energiaremontti. Tuloksena oli, että hallitusten ja isännöinnin on hankalaa löytää luotettavaa ja ajantasaista tietoa energiatehokkuudesta. Olemassa oleva tieto on hajallaan eri paikoissa ja vaihtoehtoja on paljon. Myös osaavien energiakonsulttien löytäminen oikea-aikaisten korjaustoimien suunnitteluun ja toteutukseen on vaikeaa.

Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee ja sama skeptisyys on vallalla myös taloyhtiötasolla. Uusia ratkaisuja ei uskalleta harkita, koska niiden toimivuudesta ei ole tarpeeksi tietoa saatavilla. Taloyhtiöissä kaivataan esimerkkejä vastaavien talojen remonttien onnistumisista ja haasteista. Vertaistuelle on tarvetta. Esimerkkejä, vertaistukea ja keskusteluseuraa voi saada taloyhtiöfoorumitoiminnasta, jota alueelliset energianeuvojat ovat pyrkineet käynnistämään maakunnissa. Taloyhtiöfoorumeissa hallitusten jäsenet verkostoituvat ja ratkovat yhdessä esimerkiksi energiankulutukseen ja remontteihin liittyviä haasteita. Parhaassa tapauksessa toimiva foorumi auttaa ymmärtämään, ettei energiaremontti välttämättä olekaan niin hankala toteuttaa.

Taloyhtiön energiatehokkuuden parantaminen ja ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. Kaikkia remontteja ei kannata tehdä samanaikaisesti – pitkäjänteinen työ auttaa pitämään kustannukset kohtuullisina ja edellisten toimien säästöillä voi rahoittaa seuraavaa hanketta. Näin vältytään siltä, että vastikkeisiin tulee suuria korotuspaineita. Pääasia on, että korjauksiin varaudutaan ja niitä suunnitellaan hätiköimättä. Hyvän korjaustavan mukaisessa talossa korjaukset tehdään, ennen kuin vahinkoja ja sitä kautta korkeampia kustannuksia ehtii syntyä. Energiatehokkuuden parantamisen ja muiden korjausremonttien myötä myös asumismukavuus paranee. Sitä on vaikea rahassa laskea.

Kevään 2021 ajan käynnissä olleen valtakunnallisen taloyhtiökampanjan aikana on järjestetty taloyhtiöille webinaareja, pilotoitu energiatarkastuksia ja käynnistetty taloyhtiöfoorumitoimintaa. Käynnistettyä toimintaa jatketaan ja syksyllä tavoitteena on paneutua myös asukaskampanjointiin. Varsinais-Suomen kampanjasta on vastannut Valonia.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  tisdag, 23 mars 2021 12:37

Varsinais-Suomen ilmastotiekartta julkaistiin helmikuun alussa. Ilmastotiekarttaan priorisoitujen alueella toteutettavien sekä valtakunnallisten toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa Varsinais-Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tiekartassa on nyt mukana energia-, liikenne- ja maataloussektorit ja sitä täydennetään muiden sektorien toimenpiteillä jo kuluvan vuoden aikana.

Mikä sitten on ilmastotiekartan merkitys? Mihin sillä vaikutetaan? Tähän on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin on tietysti tärkeä ymmärtää, minkälaisia toimia tarvitaan, jotta Varsinais-Suomi voi alueella tuotettujen päästöjen osalta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kantaa kortensa kekoon yhteisten päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen, herkemmin unohtuva näkökulma on se, minkälaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia meillä tehdyt toimenpiteet saavat aikaan muualla. Millaista uutta teknologiaa meillä kehitetään tai millaisia uusia käytäntöjä tai tutkimustietoa meidän toimestamme syntyy? Kunnianhimoinen alueellinen ilmastopolitiikka voi edesauttaa uusien kasvuyritysten kehittymistä ja varsinaissuomalaiset yritykset voivat saada jalansijaa, kun kaupungit ympäri maailmaa ratkaisevat uusiutuvan energian, vesienhallinnan tai energiatehokkuuden haasteita.

Kysyntä vähähiilisen yhteiskunnan rakennuspalikoille kasvaa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Kiinan hiilineutraaliustavoitteen voi odottaa synnyttävän kysyntäaallon puhtaille teknologioille ja ratkaisuille. Tällaisen mahdollisuuden  edessä ei kannata tyytyä pohtimaan vain maakuntarajojen sisäpuolella syntyviä vaikutuksia. Kun paikallisella tasolla otamme rohkeasti käyttöön uutta energiateknologiaa, liikkumiseen kytkeytyviä digitaalisia ratkaisuja tai uudenlaisia materiaaleja, vahvistamme samalla yritysten mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.  Käynnistyvä EU:n rahoituskausi voi tuoda uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen paitsi rahoitusta, myös verkostoja ja kumppanuuksia kirittämään muutosta ja yritysten tarjoomaa.

Todellisuudessa vielä on kuitenkin matkaa siihen, että olisimme alueen toimilla aktiivisesti ratkaisijan roolissa. Vaikka tiedämme, että esimerkiksi rakentamisesta ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä on mahdollista vähentää hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tavalla, ei muutos ole vielä käynnistynyt riittävällä voimalla. Päästövähennysten toteutuminen edellyttää konkreettisia päätöksiä jokaisen yksittäisen hankkeen kohdalla. Samalla jokainen rakennus- tai infrahanke on myös mahdollisuus kehittää uutta ja saada uusille teknologioille jalansijaa. Ratkaisijaksi ei ryhdytä ilman konkreettisia tekoja.

Monet kunnat ovat jo tarttuneet ilmastohaasteeseen ja pohtivat keskeisimpiä askeleita, uusia avauksia ja tarvittavia yhteistyökumppaneita. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös siksi, että yritykset voivat ennakoida omia ratkaisujaan esimerkiksi energiakysymysten osalta. Ilmastonmuutos on haasteena yhteinen ja siksi kuntien välisen vertailun sijaan kannattaa ymmärtää erilaisten kuntien mahdollisuuksia. Päästöjä on vähennettävä voimakkaimmin siellä, missä päästöjä syntyy, mutta pienuuden taakse ei pidä myöskään piiloutua – vaikka oma osuus päästöistä on vähäinen, voi vaikutus olla suuri, kun tarttuu puhtaiden teknologioiden tuomiin uusiin kasvumahdollisuuksiin ja modernien palveluiden kehittämiseen.

Suomalaiset yritykset ovat jo nyt pärjänneet hyvin kansainvälisissä vastuullisuusarvioinneissa. Energiaratkaisuiden myötä monien yritysten hiilijalanjälki on pudotettavissa jopa murto-osaan nykyisestä. Tämä todettiin hiljattain esimerkiksi Laitilassa, jossa kaupungin tuella laadittiin yritysten energialaskelmia. Ratkaisut edellyttävät määrätietoista yhteistyötä alueen veturiyritysten ja kuntien välillä, jotta myös alihankintaketjun yritykset voivat onnistua. Esimerkiksi biokaasusta ovat monet yritykset kiinnostuneita, mutta tarkoituksenmukaisten laitosratkaisujen aikaansaaminen on edelleen turhan hidasta.

Olemme viime vuosien aikana onnistuneet saamaan yhä vankemman ymmärryksen siitä, missä ilmastopäästöjen osalta Varsinais-Suomessa mennään ja mihin meidän tulisi seuraavaksi suunnata. Uudenlaisia kehittämisen kumppanuuksia rakennetaan, jotta kansainvälisiin mahdollisuuksiin kyettäisiin tarttumaan voimakkaammin. Tästä hyvänä uutena esimerkkinä on meriklusterin hiilineutraaliuteen tähtäävä yhteistyö.

Tiekarttatyö jatkuu, ja tarkoituksena onkin vuosittain tarkistaa, että suunta on oikea. Paljon on vielä myös avoimia kysymyksiä. Erityisen vaikeaa on hahmottaa, millaisia kerrannaisvaikutuksia muuttuneella ilmastolla on esimerkiksi luonnon kantokyvylle ja sitä kautta myös eri elinkeinoille. Edelleen on tarpeen ymmärtää erilaisia alueita ja mahdollisia esteitä, joita aktiivisesti voidaan ryhtyä purkamaan. Visiona kuitenkin on, että vuonna 2035 Varsinais-Suomi on elinvoimainen ja hiilineutraali maakunta, jossa on ennakkoluulottomasti kehitetty ja otettu käyttöön ilmastokestäviä ratkaisuja luottaen osaamiseen, yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  tisdag, 02 februari 2021 09:37

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  tisdag, 08 december 2020 09:59

Kiihtyvä luontokato on alkanut näkyä yhä enenevissä määrin elinympäristössämme. Luonnon monimuotoisuuden merkitys onkin saanut viime vuosina enemmän tilaa niin ihmisten mielissä kuin lehtien palstoilla.

Luontokato on tunnistettu yhtä suureksi uhaksi kuin ilmastonmuutos ja ne linkittyvät vahvasti toisiinsa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi on tehtävä ratkaisuja, jotka edistävät samalla luonnon elpymistä. Monimuotoiset ja laaja-alaiset elinympäristöt, kuten ennallistetut suot ja monimuotoiset metsät, lisäävät luonnon sopeutumis- ja selviytymiskykyä muuttuvassa ilmastossa.

Vaikka suojelualueiden määrää tuleekin kasvattaa, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on mahdollista myös rakennetussa ympäristössä sekä maa- ja metsätalousalueilla. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä huomioida kaikessa maankäytössä, jotta luonnolle jää sen tarvitsema tila ja yhteydet. Olennaista on ymmärtää, että lajien kirjo ja erilaiset ympäristöt ovat sidoksissa toisiinsa: mosaiikkimainen, erilaisten elinympäristöjen, kuten vanhojen metsien, avointen niittyjen, soiden ja vesistöjen muodostama verkosto mahdollistaa monimuotoisten luontotyyppien olemassaolon.  

Vaikka luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on saanut viime aikoina enemmän mediahuomiota, ei kuntien rooli tässä työssä ole vielä riittävästi korostunut. Kunnilla on sekä mahdollisuus että vastuu pitää huolta omistamiensa alueiden luonnon monimuotoisuudesta ja virkistyskäyttömahdollisuuksista. Kuntalaistensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä ja meillä on vahvaa näyttöä siitä, että monimuotoisella lähiluonnolla on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia – luonnon monimuotoisuuden turvaaminen onkin tärkeä hyvinvointia edistävä työkalu kunnan omistamilla alueilla. Erityisesti taajamametsät ovat tärkeitä terveyden, hyvinvoinnin ja luonnon kirjon kannalta. Hyvinvoiva lähiluonto on myös tärkeä vetovoimatekijä. Tiiviin taajamarakenteen ja luontoympäristöjen välinen tasapaino vaatii hyviä kaavoitusratkaisuja ja poliittista vastuunkantoa.  

Kunnissa laaditaankin jo jonkin verran tarkempia luonnon monimuotoisuusohjelmia. Ohjelmien avulla luonnon monimuotoisuutta saadaan tehokkaammin sisällytettyä mukaan kaavoitukseen, kaupunkisuunnitteluun ja muihin ohjelmiin kuten metsänhoitosuunnitelmiin ja hyvinvointiohjelmiin.

Luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi Ympäristöministeriö käynnisti tänä vuonna Helmi-elinympäristöohjelman. Ohjelma nähdään keskeisenä keinona Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä. Sen kautta tarjotaan erityisesti kunnille avustusta luonnonhoitotyöhön, jotta kuntiin saadaan lisäresursseja luonnon elpymisen ja säilymisen edistämiseen. Tavoitteena on saada kuntien mailla sijaitsevia arvokkaita kohteita kunnostettua ja ylläpidettyä.

Varsinais-Suomessa kunnostetaan Helmi-rahoituksen turvin lähes 50 luontokohdetta 9 kunnan alueella vuosien 2020–2022 aikana. Valonialla on yhteinen Helmikunnat-hankekokonaisuus seitsemän kunnan kanssa. Yhteishankkeessa muun muassa niitetään ruovikkoa Raisionlahden luonnonsuojelualueelta linnuston pesintä- ja levähtämismahdollisuuksien parantamiseksi sekä hoidetaan Perniössä sijaitsevaa valtakunnallisesti arvokasta Somerikon niittyä niittämällä ja puustoa poistamalla.

Kunta-Helmi rahoitus on ministeriötasolta tärkeä osoitus siitä, että kunnissa tehtävällä työllä on merkitystä ja sillä voidaan vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Helmi-elinympäristöohjelma jatkuu vuoteen 2030 asti.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  onsdag, 21 oktober 2020 11:49

Suomi pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Myös Varsinais-Suomen kunnissa kartoitetaan ja otetaan käyttöön tehokkaimpia toimia hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi. Yksittäisen kunnan päästöistä kuntaorganisaation omat toiminnot muodostavat vain pienen osan, joten avainasemassa ovatkin ne puitteet, jotka kunta tarjoaa yrityksille ja kuntalaisille vähähiilisten ratkaisujen tekemiseen.

Kysyntä hiilineutraalia yhteiskuntaa rakentaville tuotteille ja palveluille kasvaa niin julkisella sektorilla kuin kotitalouksissakin. Kuntien on tärkeää tukea alueen yrityksiä päästövähennyksissä esimerkiksi kaavoituksen ja infraratkaisujen avulla. Kunnat voivat myös luoda kysyntää kestäville tuotteille ja palveluille julkisten hankintojen kautta.

Kuntien ja yritysten toimivan yhteistyön hyödyt ovat vastavuoroisia: yritysten ilmastoteot edesauttavat merkittävästi kunnan mahdollisuuksia saavuttaa omat päästövähennystavoitteensa: kunnat luovat kestävät puitteet yrityksille ja yritykset puolestaan kehittävät ratkaisuja julkisen sektorin ja tietysti myös kuluttajien tarpeisiin. Matalan kynnyksen keskustelu paitsi kunnan ja yritysten, myös kuntalaisten välillä onkin tärkeää toimivien kestävää siirtymää vauhdittavien ratkaisujen löytymiseksi.

On tärkeää, että myös paikalliset ja pienemmät yritykset pysyvät muutoksessa mukana ja löytävät toiminnalleen uusia muotoja sekä markkinarakoja. Tässä jatkuvan keskusteluyhteyden ja varhaisen vaiheen markkinavuoropuhelujen rooli kunnan ja yritysten välillä korostuu. Monet pienemmät yritykset tekevät jo paljon, mutta kaipaavat tukea toimista viestimiseen. Kaarinassa keskustelua sekä kunnan ja yritysten ilmastoyhteistyötä kehitetään Valonian ja kaupungin yhteistyönä Kaarinan yritysten ilmastoteot –hankkeessa, jossa kahdeksan kaarinalaista yritystä pohtii omien toimiensa vaikutuksia, päästövähennyspolkua sekä viestintää.

Jalanjäljestä kädenjäljeksi

Yrityksiltä, toimialasta riippumatta, edellytetään yhä vahvemmin oman toimintansa ilmasto- ja ympäristövaikutusten tiedostamista. Mahdollisuuksia oman toiminnan arviointiin ja hiilijalanjäljen mittaamiseen on lukuisia. Alkuun pääsee esimerkiksi avoimilla ja ilmaisilla laskentapalveluilla, kuten SYKEn yrityksille suunnatun hiilijalanjälkilaskurin avulla. Vaikka nykyisen liiketoiminnan kehittäminen esimerkiksi minimoimalla haittoja ja sähköistämällä toimintaa on tärkeää, ovat yhteiskunnan muutoksessa avainasemassa täysin uudenlaiset tuotteet ja palvelut: auttamalla asiakasta pienentämään omaa hiilijalanjälkeään, voi yritys kääntää toimintansa ilmastovaikutukset haitoista positiiviseksi hiilikädenjäljeksi.

Monet yritykset ovatkin jo lähteneet rohkeasti uudistamaan toimintaansa – autoala sähköistyy vauhdilla, koneyritykset ja vähittäiskaupat tarjoavat vuokrapalveluja ja teollisuuden hukkalämpöä kerätään hyötykäyttöön. Jopa lyhytikäisyydestään kuuluisia älypuhelimia korjataan takaisin myyntiin. Muutos näkyy myös perusasioiden äärellä: ruuantuotannossa kehitetään hiilensidontaa, suljettuja ravinnekiertoja sekä vertikaaliviljelyä ja lihatalot tuovat markkinoille kasviproteiinivalmisteita. Tämä kehitys tulee lähitulevaisuudessa edelleen voimistumaan niin kasvavan kysynnän kuin poliittisen ohjauksen ja EU Green Dealin toimeenpanon myötä.

Moni yritys joutuu nyt pandemian seurauksena miettimään toimintaansa osin uusiksi. Muutos avaa kuitenkin myös mahdollisuuden uusille kehityspoluille, ja ilmastokriisin ja luontokadon myötä tarve kestävälle suunnalle on koko ajan akuutimpi. Kestävä kehitys on viisasta myös liiketoiminnan näkökulmasta; se on uusiutumiskykyä, kilpailukykyä ja riskeihin varautumista. On ratkaisevan tärkeää, että julkinen sektori – niin elvytysrahat kuin kuntien toimet – ohjaavat ja tukevat näitä kestäviä kehityspolkuja.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  tisdag, 05 Maj 2020 13:02

 

Varsinais-Suomi on yllättävän metsäinen maakunta, vaikka alueesta saattaa ensimmäisenä tulla monelle mieleen avoin peltomaisema ja saaristomosaiikki. Maakunnan pinta-alasta metsämaata on noin 54 % ja suota 5,5 %. Muun muassa eteläinen sijainti, rannikon vaikutus, jääkauden jälkinä syntyneet harjumuodostumat, jokilaaksot ja pitkä maanviljelyhistoria vaikuttavat maakunnan luontotyyppeihin ja lajistoon. Esimerkiksi tammimetsävyöhyke, lehdot, kallioiset saaristometsät, rannikon tervaleppäluhdat, savimaan virtavedet, perinnemaisemat ja harjualueiden paahdeympäristöt ja pohjavesivaikutteiset ympäristöt ovat Varsinais-Suomen metsien erityispiirteitä.

Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Etelä-Suomessa 79 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Suurin osa uhanalaislajistosta elää metsissä ja lajien uhanalaisuus on kaikkein runsainta rannikolla ja Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan suojelupinta-alan lisäämistä, laajempia suojelukokonaisuuksia ja erityisesti vanhojen metsien turvaamista. METSO on valtion luonnonsuojeluohjelma, jossa metsänomistaja voi tarjota metsiään suojeluun ja saada suojelusta puuston hintaan perustuvan korvauksen verovapaana.  Suojelua pyritään keskittämään laajoille, arvokkaimmille alueille, mutta myös pienialaiset kohteet ovat tärkeitä, jos niillä on erityisiä luontoarvoja. Esimerkiksi vesistöjen ja pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat usein pienialaisuudestaan huolimatta tärkeitä suojelukohteita. Myös kytkeytyvyys laajempiin suojelualuekokonaisuuksiin nostaa alueiden arvoa.  Varsinais-Suomen alueella METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityisinä suojelualueina sekä valtiolle hankittuina suojelukohteina yhteensä 4900 hehtaaria. Tavoitteena on saada suojeluun vielä noin 3000 hehtaaria.

Varsinais-Suomen metsätalousmaasta suurin osa, noin 80 %, on yksityisomistuksessa. Tämä on enemmän kuin muualla maassa keskimäärin ja samalla kuitenkin metsät ja metsien omistus on pirstoutunutta: omistetun metsän keskipinta-ala on Varsinais-Suomessa maan alhaisin. Tämä lisää yhteistyön tarvetta yksityismetsänomistajien kesken ja heillä on maakunnassamme suuri vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsälaki, sertifiointikriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat tehokas pohja monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta järeämpiä keinoja tarvitaan.

Erityisesti herkillä alueilla kuten turvemailla, vesistöjen lähimetsissä, tärkeiden elinympäristöjen ja suojelualueiden reunoilla tulee vahvistaa luonnonhoitopainoitteista metsänhoitoa.  Metsähakkuiden yhteydessä hakkuutavasta riippumatta lahopuun lisäys, säästöpuut, sekapuuston suosiminen ja riistatiheiköt ovat helppoja keinoja, joita suunnitelmallisesti kohdentamalla voidaan tehostaa luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Jatkuvan metsän kasvatuksen menetelmillä pystytään ylläpitämään monimuotoisempaa metsän rakennetta ja turvaamaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen.

Suojelun lisäksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja käytäntöjä luonnon monimuotoisuuskadon kääntämiseksi. Hyvänä tavoiteltavana periaatteena on niin sanottu No Net Loss -periaate eli kokonaisheikentämättömyys. Erilaisten maisemaa, maankäyttöä ja elinympäristöjä muuttavien hankkeiden yhteydessä tulisi löytää keinoja kompensoida luonnolle aiheutuvia haittoja siten, että kokonaisuutta ei heikennetä. Maankäytön suunnittelun rooli on tärkeä, jotta metsien ekologinen kytkeytyvyys turvataan ja luonnolle jätetään sen tarvitsema tila. Uusia toimintamalleja voisi löytyä muun muassa rakennushankkeissa, tieverkoston ylläpidossa, viheralueiden hoidossa ja tietysti maa- ja metsätaloudessa.

Luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja metsätalouden yhteistoiminnassa on myös kehitettävää. Esimerkiksi luontotiedon, eli muun muassa lajien esiintymiseen liittyvän tiedon puutteita tulee paikata luontokartoituksilla ja tiedon tulee olla helposti koko toimintaketjun käytettävissä, mukaan lukien viranomaiset, metsänomistajat, neuvojat, suunnittelijat, puunostajat ja puunkorjuu.

Ekologisesti kestävä metsänhoito perustuu sille, että metsänomistajan on tiedettävä ja tunnettava metsänsä luontoarvot­­­ ­­­– oli omistajana sitten valtio, kunta, muu yhteisö, yritys tai yksityinen henkilö.

Valonian uudessa Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa kehitetään vuorovaikutteista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta Salossa ja Somerolla sijaitsevalla Hyyppäränharjulla. Hanketta toteutetaan yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Suomen Metsäkeskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta rahoittaa Ympäristöministeriö.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  måndag, 30 mars 2020 14:54

Toimivat liikenneyhteydet ovat edellytys sujuvalle päivälle – ja toimivalle yhteiskunnalle. Moni työmatkalainen kaupungissa turhautuu aamuruuhkassa istumiseen. Harvaan asutulla seudulla ikäihminen miettii, kuinka palvelujen ja muiden tärkeiden paikkojen äärelle pääsee sittenkin, kun ajokorttia ei enää ole. Lapsiperheillä päänvaivaa aiheuttaa loputon harrastuskyytirumba. 

Liikennejärjestelmäsuunnittelua tehdään jatkuvasti, jotta liikenne toimisi mahdollisimman hyvin koko yhteiskunnan kannalta. Erilaiset tavoitteet tulee yhteensovittaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin elinkeinoelämää ajatellen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä, suuriin kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike ja väestön ikääntyminen asettavat haasteita toimivalle liikennejärjestelmälle. Toisaalta kehittyvä teknologia, digitalisaatio ja automaatio mahdollistavat jo nyt monenlaiset liikenteen uudet ratkaisut. Autoon voi tankata biopolttoainetta tai sähköä, joukkoliikenteen ajantasaisen aikataulun voi tarkistaa kännykästä ja yhteiskäyttöisen auton, polkupyörän tai potkulaudan voi ottaa käyttöön mobiilisovelluksella.

Liikenne ei noudattele kuntien tai maakuntien hallinnollisia rajoja, minkä vuoksi liikennejärjestelmää tarkastellaan monella tasolla. Parhaillaan päivitetään Varsinais-Suomen ja Turun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmia, joiden tavoitteena on kestävä ja vähäpäästöinen, kilpailukykyinen ja vetovoimainen sekä turvallinen ja terveellinen liikennejärjestelmä.

Jokaisella Varsinais-Suomen seudulla ja kunnalla on omanlaisensa vahvuudet ja haasteet tulevaisuuden liikenteen kannalta. Kaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, mutta toisaalta haasteena on esimerkiksi ruuhkautuminen. Harvaan asutuilla alueilla ja saaristossa ruuhkat eivät ole samanlainen ongelma, mutta joukkoliikenteen ja liikennepalvelujen kehittäminen on haastavaa vähäisemmän asukasmäärän vuoksi. Seutukuntien erityispiirteistä ja mahdollisuuksista keskusteltiin iltakoulutilaisuuksissa tammikuussa kuntien päättäjien ja virkamiesten kanssa.

Tilaisuuksien osallistujien oli helppo olla yhtä mieltä siitä, että henkilö- ja tavaraliikenteen sujuvuus ja turvallisuus ovat keskeisiä tavoitteita myös tulevaisuudessa. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen sekä joukkoliikenteen ja liikennepalveluiden kehittäminen nähtiin tärkeinä. Etenkin kaupunkialueiden ulkopuolella koettiin kuitenkin osin epäselväksi, miten kestävää liikkumista ja liikkumispalveluja voidaan kehittää. Selkeänä viestinä seuduilta oli, että toimivat matkaketjut, hyvä työvoiman liikkuvuus ja kunnossapidetyt pääväylät ovat edellytys myös alueiden elinkeinoelämälle. Alueellisen junaliikenteen mahdollisuudet herättivät paljon innostunutta keskustelua ja sähkön ja biokaasun jakeluverkon parantaminen nousi esiin tärkeänä toimenpiteenä koko maakunnassa. Seuduilla nähdään potentiaalia myös biopolttoaineiden tuottamiseen, josta hyötyisi ilmaston lisäksi elinkeinoelämä.

Kunnilla on rajalliset resurssit ja uusia liikenteen ratkaisuja tulisi saada aikaan mahdollisimman pienillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Keskusteluissa pohdittiin, voisivatko kutsupohjaiset liikennepalvelut toimia tulevaisuuden ratkaisuna myös harvemmin asutuilla alueilla. Esimerkiksi erilaisia kyläkyyti-palveluita on jo testattu eri puolilla Suomea. Tilaisuuksissa keskusteltiin myös liikennejärjestelyjen muuttamisesta kävelijöille ja pyöräilijöille suotuisammiksi esimerkiksi liikenneväyliä, -sääntöjä ja ympäristöä muokkaamalla. Uusien ratkaisujen avulla olemassa olevat liikennevälineet ja väylät voisivat pienin muutoksin palvella kuntalaisia paremmin.

Alueellisten suunnitelmien kanssa samanaikaisesti Suomessa laaditaan parhaillaan ensimmäistä koko maan kattavaa liikennejärjestelmäsuunnitelmaa ja Etelä-Suomessa neljän maakunnan yhteistä liikennestrategiaa. Kun liikennejärjestelmäsuunnitelmia nyt päivitetään, katseet kohdistuvat seuraavalle vuosikymmenelle. Millaista tulevaisuuden liikennettä me Varsinais-Suomeen toivomme? Miten yhteisiä tavoitteita tukevat ratkaisut saataisiin houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi myös liikkumispäätöstä tekeville ihmisille? Yhteisenä tavoitteenamme on Varsinais-Suomi, jossa kaikki pääsevät perille sujuvasti, turvallisesti ja vähäpäästöisesti.

Publicerad i Blogi
Skrivet av  måndag, 02 mars 2020 16:56

Rakennetun ympäristön vähähiilisyydellä on merkittävä rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteiden toteutumisessa. Kaupungeilla on tarve kehittää rakennustensa energiatehokkuutta ja päästövähennysmahdollisuuksia piilee muun muassa rakentamisessa ja korjaamisessa. Paljon käyttämätöntä säästöpotentiaalia on kuitenkin myös energiatehokkuuden ja rakennusten käytön ohjaamisessa IoT:n (esineiden internet) avulla kerättyä tietoa hyödyntämällä. Julkisissa kiinteistöissä ilmastoinnin säädöissä ja lämmöntalteenoton lisäämisessä on säästövaraa jopa 50 %. Energiansäästöä tulee kuitenkin aina hakea terveet ja turvalliset sisäilmaolosuhteet varmistaen.

On arvioitu, että rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa toiminnallaan energiankulutukseen 10–15 %. Rakennukset ovat meitä ihmisiä, meidän asumistamme, oppimistamme, työntekoamme ja harrastuksiamme varten. Kuitenkaan tällä hetkellä kaupunkien palvelukiinteistöjen käyttäjillä, kuten oppilailla ja henkilökunnalla, ei ole juuri mitään konkreettista kosketuspintaa päivittäin käyttämiensä rakennusten energiatietoihin tai omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Rakennuksen käyttäjillä on arvokasta tietoa rakennuksen käytön arjesta eli siitä, miten tilat toimivat, onko jossakin liian kylmä tai kuuma, onko ilmastointi tietyssä tilassa aina turhaan päällä tai lämmitystä liiaksi. Käyttäjät pystyvät kertomaan, mikäli jossain tilassa tuntuu aina loppuvan happi – tällöin tiloja käyttää mahdollisesti liian monta ihmistä kerrallaan suunniteltuun kapasiteettiin nähden. Rakennuksen älykkyyden indikaattorina voidaan tulevaisuudessa pitää rakennuksen käyttäjän kokemusta ja sitä, kuinka hyvin hän onnistuu niissä asioissa, joita hän on rakennukseen tullut tekemään. Älykkäästä rakennuksesta voidaan puhua, kun kiinteistö on olosuhde- sekä tilannetietoinen ja toimii mahdollisimman automaattisesti tuottaen ihmisille helposti ymmärrettävä tietoa.

Käyttäjät saadaan kiinnostumaan selkeällä, merkittävällä ja vertailukelpoisella tiedolla

Rakennusten olosuhteet liittyvät suoraan energiatehokkuustoimiin, kun esimerkiksi ilmastointia ja lämpötiloja pyritään säätämään energiansäästöä tukeviksi. Ideaalitilanteessa tilojen eri käyttäjäryhmille olisi tarjolla visuaalisesti selkeä yhteinen järjestelmä, joissa oleellinen tieto olisi helposti saatavilla ja hyödynnettävissä optimaalisen tilanteen saavuttamiseksi. Käyttäjien käyttöliittymässä voisi antaa palautetta olosuhteista ja rakennuksesta esimerkiksi tilojen käyttöön liittyen. Huollolla olisi omaan tarpeeseensa käyttöliittymä, joka helpottaa tiedonkulkua ja työtä. Rakennusten omistajat ja ylläpito taas saisivat käyttäjiltä tärkeää tietoa rakennuksen ohjaukseen ja päätöksentekoon. Tällä hetkellä Turussa on käynnissä kiinnostavia kokeiluita liittyen niin datan visualisointiin koulurakennuksen käyttäjille kuin esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämiseen tähtäävän sovelluksen käytöstä päiväkodeissa.

Yllä kuvatun kaltaisia palveluita on jo olemassa, mutta niitä pitäisi yhdenmukaistaa ja ottaa tehokkaammin käyttöön käyttäjät huomioiden. Tällä hetkellä datan hyödyntämisen suhteen haasteena on tiedon hajanaisuus ja sirpaleisuus. Energian ja veden kulutuksen dataa kertyy rakennuksista paljon ja myös olosuhdetietoja yhä enemmän, mutta erilaisissa rakennuksissa tietoa kertyy eri järjestelmien ja ylläpitäjien kautta. Yhteinen alusta ja avoimet rajapinnat auttaisivat yrityksiä datan hyödyntämisessä. Myös datan omistajuus ja tietoturva-asiat vaativat huomiota, sillä ne vaikuttavat älykkäiden ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Suomen ilmastopaneelin tämän vuoden tammikuun lopussa julkaiseman raportin mukaan tehokkaat ilmastotoimet vaikuttavat lähes aina ihmisiin eivätkä ilmastotoimet edisty, mikäli kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi. Yhteistyö, viestintä ja kuntalaisten osallistumisen mahdollisuudet toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa onkin syytä ottaa vakavasti.

Käyttäjien kannalta rakennuksiin liittyvän datan tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja jollakin tavalla merkittävää. Yhden päivän aikana rakennuksesta kertynyt data ei vielä kerro mitään, vaan sille tulisi olla aina vertailuarvot ja -kohteet. Tavoitteena datan visualisoinnilla on esittää energiatietoa kiinnostavasti ja ohjaavasti niin, että energiaviisaat valinnat tapahtuvat tottumalla ja niistä tulee normaali osa arkea kotona, kouluissa ja työpaikoilla.

Energiaviisaat kaupungit (EKAT)-hankkeessa etsitään, kokeillaan ja pilotoidaan uusia älykkäitä ja vähähiilisyyttä tukevia ratkaisuja kaupunkien asuin- ja palvelukiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja mm. energiatiedon lisäämiseen ja käyttäjien ohjaamiseen. Ratkaisuja kehitetään yhdessä yritysten ja käyttäjien kanssa.   

Publicerad i Blogi
Skrivet av  onsdag, 29 januari 2020 10:31

Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

Publicerad i Blogi
Sida 1 av 3