Skrivet av  måndag, 02 mars 2020 16:56

Rakennetun ympäristön vähähiilisyydellä on merkittävä rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteiden toteutumisessa. Kaupungeilla on tarve kehittää rakennustensa energiatehokkuutta ja päästövähennysmahdollisuuksia piilee muun muassa rakentamisessa ja korjaamisessa. Paljon käyttämätöntä säästöpotentiaalia on kuitenkin myös energiatehokkuuden ja rakennusten käytön ohjaamisessa IoT:n (esineiden internet) avulla kerättyä tietoa hyödyntämällä. Julkisissa kiinteistöissä ilmastoinnin säädöissä ja lämmöntalteenoton lisäämisessä on säästövaraa jopa 50 %. Energiansäästöä tulee kuitenkin aina hakea terveet ja turvalliset sisäilmaolosuhteet varmistaen.

On arvioitu, että rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa toiminnallaan energiankulutukseen 10–15 %. Rakennukset ovat meitä ihmisiä, meidän asumistamme, oppimistamme, työntekoamme ja harrastuksiamme varten. Kuitenkaan tällä hetkellä kaupunkien palvelukiinteistöjen käyttäjillä, kuten oppilailla ja henkilökunnalla, ei ole juuri mitään konkreettista kosketuspintaa päivittäin käyttämiensä rakennusten energiatietoihin tai omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Rakennuksen käyttäjillä on arvokasta tietoa rakennuksen käytön arjesta eli siitä, miten tilat toimivat, onko jossakin liian kylmä tai kuuma, onko ilmastointi tietyssä tilassa aina turhaan päällä tai lämmitystä liiaksi. Käyttäjät pystyvät kertomaan, mikäli jossain tilassa tuntuu aina loppuvan happi – tällöin tiloja käyttää mahdollisesti liian monta ihmistä kerrallaan suunniteltuun kapasiteettiin nähden. Rakennuksen älykkyyden indikaattorina voidaan tulevaisuudessa pitää rakennuksen käyttäjän kokemusta ja sitä, kuinka hyvin hän onnistuu niissä asioissa, joita hän on rakennukseen tullut tekemään. Älykkäästä rakennuksesta voidaan puhua, kun kiinteistö on olosuhde- sekä tilannetietoinen ja toimii mahdollisimman automaattisesti tuottaen ihmisille helposti ymmärrettävä tietoa.

Käyttäjät saadaan kiinnostumaan selkeällä, merkittävällä ja vertailukelpoisella tiedolla

Rakennusten olosuhteet liittyvät suoraan energiatehokkuustoimiin, kun esimerkiksi ilmastointia ja lämpötiloja pyritään säätämään energiansäästöä tukeviksi. Ideaalitilanteessa tilojen eri käyttäjäryhmille olisi tarjolla visuaalisesti selkeä yhteinen järjestelmä, joissa oleellinen tieto olisi helposti saatavilla ja hyödynnettävissä optimaalisen tilanteen saavuttamiseksi. Käyttäjien käyttöliittymässä voisi antaa palautetta olosuhteista ja rakennuksesta esimerkiksi tilojen käyttöön liittyen. Huollolla olisi omaan tarpeeseensa käyttöliittymä, joka helpottaa tiedonkulkua ja työtä. Rakennusten omistajat ja ylläpito taas saisivat käyttäjiltä tärkeää tietoa rakennuksen ohjaukseen ja päätöksentekoon. Tällä hetkellä Turussa on käynnissä kiinnostavia kokeiluita liittyen niin datan visualisointiin koulurakennuksen käyttäjille kuin esimerkiksi vedenkulutuksen vähentämiseen tähtäävän sovelluksen käytöstä päiväkodeissa.

Yllä kuvatun kaltaisia palveluita on jo olemassa, mutta niitä pitäisi yhdenmukaistaa ja ottaa tehokkaammin käyttöön käyttäjät huomioiden. Tällä hetkellä datan hyödyntämisen suhteen haasteena on tiedon hajanaisuus ja sirpaleisuus. Energian ja veden kulutuksen dataa kertyy rakennuksista paljon ja myös olosuhdetietoja yhä enemmän, mutta erilaisissa rakennuksissa tietoa kertyy eri järjestelmien ja ylläpitäjien kautta. Yhteinen alusta ja avoimet rajapinnat auttaisivat yrityksiä datan hyödyntämisessä. Myös datan omistajuus ja tietoturva-asiat vaativat huomiota, sillä ne vaikuttavat älykkäiden ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Suomen ilmastopaneelin tämän vuoden tammikuun lopussa julkaiseman raportin mukaan tehokkaat ilmastotoimet vaikuttavat lähes aina ihmisiin eivätkä ilmastotoimet edisty, mikäli kansalaiset kokevat ne epäreiluiksi. Yhteistyö, viestintä ja kuntalaisten osallistumisen mahdollisuudet toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa onkin syytä ottaa vakavasti.

Käyttäjien kannalta rakennuksiin liittyvän datan tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja jollakin tavalla merkittävää. Yhden päivän aikana rakennuksesta kertynyt data ei vielä kerro mitään, vaan sille tulisi olla aina vertailuarvot ja -kohteet. Tavoitteena datan visualisoinnilla on esittää energiatietoa kiinnostavasti ja ohjaavasti niin, että energiaviisaat valinnat tapahtuvat tottumalla ja niistä tulee normaali osa arkea kotona, kouluissa ja työpaikoilla.

Energiaviisaat kaupungit (EKAT)-hankkeessa etsitään, kokeillaan ja pilotoidaan uusia älykkäitä ja vähähiilisyyttä tukevia ratkaisuja kaupunkien asuin- ja palvelukiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja mm. energiatiedon lisäämiseen ja käyttäjien ohjaamiseen. Ratkaisuja kehitetään yhdessä yritysten ja käyttäjien kanssa.   

Publicerad i Blogi
Skrivet av  onsdag, 29 januari 2020 10:31

Tätä tekstiä työstettäessä sanottua: ”Kaikki kehitys kuulostaa aukikirjoitettuna niin ohuelta.”

Vuonna 2017 Varsinais-Suomelle laadittiin ensimmäisenä maakuntana Suomessa kiertotalouden tiekartta. Seurannan hengessä ajattelimme pienen kirjallisen summauksen työn etenemisestä olevan paikallaan.

Kesken matkaa on kuitenkin hirvittävän vaikea vetää yhteen nykytilannetta ja muutosta muutaman vuoden takaiseen. Sanaa ”valmis” ei näin suuren systeemitason muutoksen edessä oikeastaan ole olemassa, ainakaan vielä pitkään aikaan.

Kiertotalouden alueellisen tarkastelu on monessa mielessä mielekästä ja auttaa konkretisoimaan massiivista yhteiskuntamallin muutospainetta lähemmäs yksittäistä asukasta, yrittäjää tai kunnan luottamushenkilöä. Kuitenkin moni muutoksen osa-alue vaatii globaalia painetta tai – mikä vaikeinta – poisoppimista totutusta. Muutospaineen luominen alhaalta ylös on työlästä ja jokainen yksittäinen ratkaisu nostaa esiin monta uutta haastetta.

Eri teemoissa tapahtuu, mutta muutoksen tahdin on moninkertaistuttava

Rakentaminen oli yksi teemoista, jonka suhteen keskustelu ja kehitystahti todettiin vajavaiseksi tiekarttaa laadittaessa. Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut toivotulla tavalla, ei Varsinais-Suomessa eikä valtakunnallisesti. Rakentaminen on hyvin raaka-aineintensiivistä ja aiheuttaa Suomen päästöistä noin kolmanneksen. Rakennuskanta uusiutuu hitaasti, joten ne ratkaisut, joita nyt tehdään, vaikuttavat vielä 50 vuoden päästä. Tämän takia kiertotalouden mukaisten ratkaisujen olisi jo oltava arkipäivää. Katse kiinnittyy entistä vahvemmin tilaajiin käänteen tekevinä toimijoina. Suomessa käytetään pelkästään julkisiin rakennushankkeisiin vuosittain noin seitsemän miljardia euroa.

Jakamistalouden ratkaisuiden etenemisen osalta valtakunnallisena haasteena on markkinoiden suppeus. Menneiden vuosien aikana on kehitetty ja testattu monia konsepteja esimerkiksi liikkumiseen ja logistiikkaan liittyen, mutta konseptien leviämisen kannalta yritysten olisi tärkeää saada isoja asiakkaita – niin yrityksiä kuin julkisia organisaatioita. Yksi esimerkki suuresta kehityksen paikasta ja mahdollisuudesta on kuntien tulevaisuuden ja jo tämänhetkinenkin tarve löytää resurssitehokkaita ratkaisuja vanhenevan väestön liikkumisen ja kuljetusten tarpeeseen.

Varsinais-Suomessa ruokaketjun merkittävyys ja mahdollisuudet on tunnistettu entistä vahvemmin, mutta ketjuun kohdistuu niin valtava muutospaine, että tekemisen volyymi olisi pystyttävä moninkertaistamaan. Ruokaketjun tulisi kyetä uudistumaan, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin voidaan vastata kestävästi. Suomenkin on tulevaisuudessa muututtava ruoan vientimaaksi ja yhtälö ei ole helppo tilanteessa, jossa ruoantuottajat ovat ahtaalla niin asenneilmastossa kuin taloudellisesti. Hiljattain perustettu Nordic FoodTech VC on yksi kiinnostava avaus tulevaisuuden ruokaan tähtäävien ratkaisuiden kehittämiseen. Kyseessä on ensimmäinen tulevaisuuden ruokaan ja ruokateknologiaan sijoittava pääomarahasto.

Ymmärrys erilaisten ravinnekiertoratkaisujen toimivuudesta on vahvistunut erilaisia menetelmiä testatessa. Yritysten ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on lisääntynyt ja lannan, yhdyskuntajätevesien ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on kehitetty täysin uusia menetelmiä. Virroista on tuotettu esimerkiksi lannoitevalmisteita, kuivikkeita sekä rehuja ja valtiotasolla tehdään paljon töitä, jotta nämä tuotteet pääsevät markkinoille. Varsinais-Suomi on ollut ravinnekierron kehitystyössä vahvasti mukana alueen maataloustuotannon volyymin ja toisaalta hauraan saaristomeren vuoksi. Merkittäväksi ravinnevaluman pienentäjiksi alueella on tunnistettu lannan biokaasutuksen lisääminen.

Biokaasun esiinmarssi on ollut hidasta, vaikka aihe on ollut Varsinais-Suomessa paljon tapetilla. Ensimmäisestä varsinaissuomalaisesta käynnistymistä vaille valmiista maatilakokoisesta laitoksesta uutisoitiin 2019 lopulla. Geolämpölaitosten osalta maakunnassa tehdään vasta koeporauksia Turun alueella. Varsinais-Suomi on kuitenkin vauhdilla luopumassa kivihiilen käytöstä ja alueellisesti yksi kiinnostavista energiahankkeista on Korvenmäkeen rakentuva ekovoimalaitos. Kiertotalouden kannalta hankkeesta tekee mielenkiintoisen rakennuttajien yhteistyö Gasum Oy:n, Quantitative Heat Oy:n (Qheat) sekä erityisesti Qvidja Kraft Ab:n kanssa. Kaatopaikkakaasuista on Qvidja Kraftin kehittämän teknologian avulla mahdollista tuottaa biometaania. On tärkeää, että ekovoimalaitoksen kaltaiset alueet toimivat kehitysympäristöinä ja ponnahduslautoina uusille teknologioille.

Pidemmät jatkumot erottaa vasta kauempaa – pienetkin askeleet merkitsevät

Kiertotaloudesta puhuttaessa muutospolut voivat olla niin pitkiä, että tavoitetila karkaa helposti näkyvistä. Uudet tavat toimia saattavat junnata kaavoitusprosesseissa, laki- ja tukimuutoksissa, teknologioiden kehityksen ja hinnan tippumisen seurannassa ja ennen kaikkea asenneilmaston ja rahavirtojen suunnan muuttumisen odottelussa. Hyviä esimerkkejä toivotaan kaikista teemoista, mutta niitä halutaan monikossa ja eri kokoluokissa.

Pienetkin edistysaskeleet – ovat ne sitten kaupunkien kokeiluita, kehitystyöhön lähteviä yrityksiä tai asian edistämisestä innostuneita asukkaita tai kuntien luottamushenkilöitä – on pystyttävä asettamaan osaksi jatkumoa, jossa jokainen askel, myös epäonnistuminen, vie eteenpäin. Poistotekstiilin keräykseen, lajitteluun ja jatkojalostukseen liittyvä työ on loistava esimerkki jatkumosta, joka on muutamassa vuodessa edistynyt pisteeseen, jossa Turun seudulla pilotoidaan poistotekstiilin jalostuslaitosta, jossa kotitalouksilta kerätty poistotekstiili jalostetaan mekaanisesti kuidut avaamalla kierrätyskuiduksi.

On myös ehkä hyväksyttävä se, että suuret harppaukset tuskin koskaan tuntuvat suurilta harppauksilta tässä ja nyt vaan vasta paljon myöhemmin.

Publicerad i Blogi
torsdag, 08 oktober 2015 08:42

MILLAINEN ON ENERGIATEHOKKUUDEN TULEVAISUUS?

Skrivet av  torsdag, 08 oktober 2015 08:42

Aloittaessa työtäni energianeuvojana viime vuosituhannella, toimittaja haastatteli minua kodin energiansäästömahdollisuuksista. Keskusteltuamme pitkään oikeankokoisista kattiloista liedellä, jääkaapin säilytyslämpötiloista sekä suositeltavista sisälämpöasteista, toimittaja kysyi säästyisikö toimilla etelänmatkan verran rahaa. Äimistyin. Nelihenkisen perheen Espanjan matka kulutti tuolloin saman verran energiaa kuin omakotitalon puolen vuoden lämmitys.

Ajatukset ja asenteet energiansäästöstä ovat muuttuneet neuvontaurani alkuvuosista. Nykyisin puhumme energiansäästön sijaan energiatehokkuudesta. On saatava enemmän vähäisemmällä energiamäärällä.

Trendit ovat neuvojan siunaus ja kirous. Ne nostavat asioiden tunnettuutta, mutta ajoittain vaikeuttavat neuvojan työtä. Varsinkin lämmitykseen tuntuu olevan kerrallaan vain yksi oikea vaihtoehto.

Maalämpö nousi uusien talojen lämmitysvaihtoehdoksi 2000-luvun alussa, mutta osoittautui kalliiksi ja haastavaksi mitoitettavaksi. Vähän myöhemmin rinnalle nousi ilmalämpöpumppu – se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin vanhoihin taloihin. Pakollisten energiatodistusten myötä nousi pelko öljylämmittäjän lisäkustannuksista ja öljylämmityksen rinnalle tulivatkin aurinkokeräimet. Nyt maalämpö on tehnyt paluun uusien jäähdytysominaisuuksien myötä. Uusin trendi on aurinkoenergian hyödyntäminen sähkön tuotannossa.

Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä tai kahta oikeaa ratkaisua. Jokaisen kotitalouden kohdalla paras ratkaisu on hieman erilainen. Hyvän neuvojan pitää antaa eri vaihtoehdoista sellaista tietoa, jonka pohjalta asiakas pystyy itse tekemään valistuneen päätöksen. Neuvojan on oltava puolueeton ja tasapuolinen, jotta hän saavuttaa luottamusta työssään.

Mielestäni unelma punaisesta mökistä järven rannalla on taakse jäänyttä elämää. Suomessa jo 75 prosenttia kaikista talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Tällä hetkellä minua mietityttääkin energiatehokkuuden näkökulmasta se, mitä tapahtuu esimerkiksi niille isoille taloille, joita on rakennettu noin 10 vuotta sitten taajama-alueen ulkopuolelle. Onko vanhemmilla halua jäädä puolityhjään taloon lasten lähdettyä omille teilleen?

Toisena ääripäänä ovat korjaustarpeessa olevat vanhat pientalot, joita asuttavat monesti yksin asuvat vanhukset. Korjaustyöt ovat jääneet vähemmälle jo pitkän aikaa sitten eikä niihin ole mahdollisuutta enää investoidakaan. Asumistason jatkuvasti noustessa ei mummon kodista ole kohta edes kesämökiksi.

Katse tulee kääntää asumisen muunneltavuuteen ja erilaisiin yhteisasumisen muotoihin. Uskon, että energiatehokkuuteen löytyy ratkaisuja myös tätä kautta.

Publicerad i Blogi
onsdag, 26 augusti 2015 12:04

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Skrivet av  onsdag, 26 augusti 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

Publicerad i Blogi