Skrivet av  fredag, 26 april 2019 10:23

Agenda2030 ja kestävä kehitys koulujen käytäntöihin

YK:n Agenda 2030 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen ohjelma, joka allekirjoitettiin syyskuussa 2015. Kaikkia YK:n jäsenvaltioita koskettavat tavoitteet edellyttävät kunnianhimoisia toimia oikeudenmukaisuuden, ympäristön ja talouden kestävyyden puolesta. Toimiin tarvitaan kaikkia sektoreita: valtioita, yrityksiä, kansalaisia ja järjestöjä. Agenda2030 sisältää 17 toisiinsa linkittyvää kestävän kehityksen tavoitetta, joita eri maat toteuttavat sen mukaan, mikä kullekin on keskeistä. Suomessa huomio kiinnittyy erityisesti ylikulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä sukupuolten välisen palkkatasa-arvon parantamiseen. Kestävän kehityksen tukeminen globaalisti ja osallistuminen äärimmäisen köyhyyden poistamiseen on kaikkien valtioiden vastuulla.

Opetushallitus järjesti viime vuonna eri puolilla maata tilaisuuksia yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen Agenda2030 -tavoitteisiin liittyen. Aamiaistilaisuuksien tarkoituksena oli ideoida kouluihin ja päiväkoteihin soveltuvia kestävän kehityksen toimintatapoja sekä jalkauttaa Agenda2030-tavoitteet opetus- ja kasvatusalalle. Toimijoita innostettiin myös tekemään koulukohtaisia yhteiskuntasitoumuksia. ”Agenda2030 on kaikkien asioiden ytimessä, puhutaan sitten hallitusohjelmista, organisaatioiden strategioista tai opetussuunnitelmien perusteista. Agenda2030 läpäisee koko ajattelun, mikä uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjana on” aloitti pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen aamiaistilaisuuden Helsingissä 9.4.

Yhteiskuntasitoumus – työkalu kestävän kehityksen toteuttamiselle

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, Sitoumus 2050, on Suomen kansallinen linjaus kestävän kehityksen toteuttamiselle. Keväällä 2016 sitoumus päivitettiin yhteensopivaksi YK:n Agenda2030-tavoitteiden kanssa.  Yhteiskuntasitoumuksen tehneet toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään konkreettisten tekojen avulla.

Espoon kaupunki on malliesimerkki työkalun toimivuudesta ja sen ketteryydestä. Kaupunki on sitoutunut olemaan vastuullinen edelläkävijä ja haastanut kaikki kaupungin toimialat ja yksiköt mukaan omilla kestävän kehityksen sitoumuksillaan. Yhteiskuntasitoumuksen avulla kaupunki on tarjonnut toimialoille kestävän kehityksen alustan, johon voi osallistua kukin omien resurssiensa mukaisesti. Haasteeseen on vastannut jo lähes sata yksikköä, mukana on runsaasti kouluja ja päiväkoteja. Espoossa laadittiin omat kestävän kehityksen tavoitteet koskien asukkaiden arkea ja osallistamista, kaupunkisuunnittelua, luontoa ja ympäristöä, ilmasto- ja energiatyötä sekä kestävän liikkumisen edistämistä.

Agenda2030 Turun kaupungin sivistystoimialan teemalukuvuodeksi 2019–2020

Turun kaupungin sivistystoimi on tarttumassa suureen haasteeseen Agenda2030-tavoitteiden jalkauttamisessa kaikkiin opetus- ja kasvatusyksiköihin. Aiheen tiimoilta järjestimme opettajille huhtikuussa koulutuksen, jossa muun muassa valtioneuvoston kanslian ylitarkastaja Sami Pirkkala kertoi, miten sitoumus2050 voi toimia työkaluna koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen työssä.

Työkalun vahvuutena on, että siihen voi osallistua hyvinkin erilaisilla toimenpiteillä. Voi vaikkapa aloittaa pienillä muutoksilla, jotka koskettavat koulun toimintakulttuuria: energian ja veden säästöä, jätehuoltoa tai kestävämpää kouluruokailua. Voi myös lähteä mukaan isosti osallistumalla kestävän kehityksen projektiin tai lähteä toteuttamaan Vihreä lippu -ohjelmaa. Myös nuorisoparlamentin aktivoiminen, koulukiusaamisen ehkäisy tai kaikkien tasa-arvoinen kohtelu voivat olla yhteiskuntasitoumuksen tavoitteita.

Turun tavoitteena on saada ensimmäiset yhteiskuntasitoumukset tehtyä syksyllä 2019. Asiassa ei kuitenkaan haluta hoppuilla, sillä tarkoituksena on, että eri yksiköt laativat sitoumuksensa laajassa yhteistyössä, jossa myös lapset ja nuoret ovat mukana. Syksyllä on tarkoitus järjestää työpajatyyppisiä kokoontumisia, joissa Turun sitoumukseen osallistumista tarkennetaan. Sitoumuksista muotoutuu esimerkiksi koulujen ja päiväkotien uudenlaisia, yhteisiä ponnistuksia, joihin kaikki voivat osallistua – siksi niihin kannattaa panostaa!

Publicerad i Blogi
tisdag, 09 juni 2015 16:45

KUINKA VIESTIÄ YMPÄRISTÖASIOISTA?

Skrivet av  tisdag, 09 juni 2015 16:45

Kollegani, oikea kestävän kehityksen veteraani, jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Hän kertoi, että tasapainon löytäminen asioista viestimisessä oli uran alussa hankalaa. Meni kuulemma jonkin aikaa oppia, että pelottelua hedelmällisempää on viestiä siitä, mitä ihmiset voivat ympäristönsä eteen tehdä. Sama oppi pätee edelleen.

Esimerkiksi suurien ilmastokokousten aikaan tuomiopäivän uutiset lisääntyvät mediassa. Asenteeltaan pessimistisemmät ihmiset eivät ymmärrä uutisten kausiluontoisuutta ja sitä, miksi yksittäisiä ihmisiä halutaan vuodesta toiseen muistuttaa esimerkiksi valojen sammuttamisesta, koska mitä niillä yksittäisten ihmisten teoilla on väliä jos yritykset eivät muutu ja Kiina porskuttaa hiilellä. Ympäristökeskustelu on monin paikoin räjähdysherkkää ja vastakkaisasettelun aika ei vaikuta olevan ohitse.

Suomessa keskustelua herättäneitä kysymyksiä ovat muun muassa soidensuojelu, jätevesiasetus, ympäristöministeriön kohtalo sekä ympäristölle haitalliset tuet. Tuulivoima on sana, joka sulkee automaattisesti monet korvat.

Valonia on puolueeton kestävän kehityksen asiantuntijaorganisaatio ja meillä on vastuumme alamme asiantuntijoina. Se tarkoittaa, että emme ota poliittisesti kantaa asioihin vaan tuomme esiin kestävän kehityksen näkökulman ja tasapuolisesti asioiden hyvät ja huonot puolet. Meidän vastuumme on analysoida syy-seuraussuhteita, tuoda esille taustoja ja tosiasioita sekä olla provosoitumatta.

Vaikka julkista keskustelua vallitsevat teemat ovat isoja, ei yksittäisten ihmisten ajatuksiin vaikuttamista tai tekojen merkitystä ole syytä sivuuttaa. Kyse on ympäristökasvatuksesta ja omien valintojen näkyviin tuomisesta. Uskosta siihen, että pienien asioiden huomioiminen alkaa monesti ulottua myös isompiin asioihin. Tiedostavat ihmiset luovat myös yrityksille ja hallinnolle muutospaineita. Yksittäisten ihmisten muutos on avainasemassa myös kodin sisällä tapahtuvassa ympäristökasvatuksessa.

Mitkä keinot sitten ovat avainasemassa ympäristöasioista viestittäessä?

Miten viesti tavoittaisi kuulijan ja herättäisi ajatuksia sekä valaisi perustaa mahdolliselle muutokselle?

On oltava siellä, missä ihmiset ovat. On oltava osa päivittäistä keskustelua viestimällä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mutta hyväksyttävä, että kaikkia ihmisiä nämä väylät eivät tavoita. Osa tavoitetaan paremmin ilmoituksella paikallislehdessä tai -radiossa, kyltillä tien varressa tai paperilla postilaatikossa.

Monipuolisena on pidettävä myös teemat ja viestintätyylit. Osaan puree pelkästään positiivinen ote, esimerkiksi kevyet arkipäivän vinkit, toiset haluavat laajoja selvityksiä. Osa kiinnostuu vasta kun kyseessä on aihe, jolla on suoria työllisyysvaikutuksia tai mittavia rahallisia säästöjä, joko yhteiskunnalle tai omalle kotitaloudelle. Osa haluaa viestit pakattuna 140 merkkiin, toiset haluavat eteensä asiantuntijan, jolla on aikaa puhua juuri sinulle. Osalle viesti on uskottavaa vasta, kun se on painettuna asiantuntijan nimen, kuvan ja tittelin kanssa sanomalehdessä. Osaa kiinnostavat suuren mittakaavan kehityskeinot, toiset haluavat esimerkit omasta kylästä tai pihasta.

Tärkeää on viestinnän keinoin tuoda ilmi myös erilaisia osallistumismahdollisuuksia. Jotkut hahmottavat tekemällä ja kaipaavat konkretiaa uskoakseen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, tästä ovat esimerkkinä Valonian suositut virtavesienkunnostustalkoot.

Päivittäisessä työssä on monesti valittava taistelunsa. On löydettävä oikeat väylät ja aiheet. On luotettava hyvien esimerkkien voimaan ja niiden leviämiseen sekä siihen, että pienet purot ja suuret virrat voivat kulkea myös rinnakkain ja siirappisesti sanottuna laskea samaan mereen.

Jos olisin pessimisti, olisin väärällä alalla.

Publicerad i Blogi