Skrivet av  tisdag, 19 juni 2018 14:49

Kuntien ilmastotyössä Valonian rooli on monesti toimia viestin välittäjänä ja tulkkina eri toiminnan tasojen välillä. Työskentelemme kuntien strategisella tasolla ja suurten vaikuttavien ratkaisujen äärellä, mutta samalla myös asukkaiden parissa, lähellä ihmisten arkipäivää. Huomaamme usein, että paikallisella tasolla nämä kaksi tasoa eivät välttämättä kohtaa.

Ihmiset ovat kasvavassa määrin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kaipaisivat positiivisia signaaleja ympärillä tapahtuvasta ilmastotyöstä. Nuorisobarometrin (2016) mukaan 42 % nuorista ja nuorista aikuisista on vähentänyt kulutustaan ympäristösyistä. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia ympäristön huomioimisesta, mutta motivaation kannalta tärkeää on tunne siitä, ettei toimineen ole yksin.

Varsinais-Suomessa tavoitellaan hiilineutraaliutta maakuntatasolla ja valtaosassa kunnista on toteutettu erilaisia ilmastonmuutoksen hillintään kytkeytyviä toimenpiteitä. Toimet ovat kuitenkin edelleen monissa kunnissa yksittäisiä ja hiljaisuudessa toteutettuja, eivätkä ne näyttäydy kuntalaisille johdonmukaisena jatkumona. Monet kunnat ovat esimerkiksi siirtyneet pois öljystä lämmitysmuotona, mutta asukkaat eivät välttämättä ole siitä tietoisia. Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävänä toimenpiteenä ratkaisu on kuitenkin merkittävä.

Laskutavasta riippuen noin 70–80 % kasvihuonekaasuista voidaan johtaa takaisin loppukuluttajaan, meihin yksittäisiin kuluttajiin ja kuntalaisiin, meidän elämäntapoihimme. Kuntien kasvihuonekaasupäästöistäkin merkittävän osan siis aiheuttavat kuntalaiset omilla toimillaan, kuten kiinteistöjen lämmityksellä, autoilulla tai sähköä kuluttamalla.

Asukkaiden aktivoiminen kunnan suunnalta jää silti usein vähäiseksi, sillä kunnat kokevat vaikutusmahdollisuutensa vähäisinä. Kunta voi toimia esimerkinnäyttäjänä omilla näkyvillä toimenpiteillään, mutta konkreettisesti myös ohjata kuntalaista rakentamalla sellaista elinympäristöä, jossa yksittäisen asukkaan on helppo tehdä kestäviä valintoja.

Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittäminen niin, että asukkaan on luontevaa valita ilmastoystävällinen kulkumuoto, on ohjaavista ratkaisuista vaikuttavimpia. Liikenteeseen liittyvät ratkaisut ja uudet palvelut myös näkyvät asukkaan arkipäivässä. Esimerkiksi yhteiskäyttöiset pyörät tai kutsupohjaisen liikenteen kokeilut tuovat liikenteen päästöjen vähentämisen lähelle meitä kaikkia.

Kunnassa voidaan suotuisilla ja helposti ymmärrettävillä rakennusjärjestys- ja lupakäytännöillä vauhdittaa yksittäisten kuntalaisten tai taloyhtiöiden uusiutuvan energian hankintoja. Energiateemassa kunnalla on myös hyvät mahdollisuudet toimia esimerkinnäyttäjänä ja uusien teknologioiden käyttöönoton demonstroijina. Hyvänä esimerkkinä asukkaille näkyvästä uudesta ratkaisusta on Salon lukion aurinkovoimala.

Asukkaille kannattaa aktiivisesti kertoa niin kunnan näkyvämmästä kuin näkymättömämmästä ilmastotyöstä. Ilmastonmuutoksen vastaisia toimenpiteitä ei pidä marginalisoida vaikenemalla kaikesta siitä työstä mitä tehdään vaan jo toteutettuja toimenpiteitä pitäisi tuoda yhä aktiivisemmin esiin kuntalaisille. Parhaimmillaan ilmastotyö on aktiivista vuorovaikutusta, jossa asukkaat ovat mukana vaikuttajina, energiantuottajina, kokeilijoina tai uusien palveluiden ideoijina.

Kunnianhimoinen, näkyvä ja osallistava ilmastopolitiikka voi synnyttää kuntaan aktiivista asukastoimintaa, uusia palveluita, viihtyisiä lähiympäristöjä sekä uusia työpaikkoja. Kuntalaisten onnistunut huomioiminen ja mukaan ottaminen voi käynnistää positiivisten ilmastotekojen kierteen, joka kiihdyttää itse itseään.

Publicerad i Blogi
måndag, 18 januari 2016 12:16

KAKSI KULTTUURIA

Skrivet av  måndag, 18 januari 2016 12:16

Hiekka itsehallintoalueita koskevassa valmistelu-tiimalasissa alkaa valua loppuun. Selvitysmies Lauri Tarasti luovuttaa mietintönsä ministeri Anu Vehviläiselle 26. tammikuuta. Kyseessä on aihepiiri, josta ei käydä minkäänlaista kansalaiskeskustelua, mutta joka kuohuttaa monella tavalla kunnallisia päättäjiä, kunnan-/kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia ja monia virkahemmoja valtion hallinnossa. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus antaa tänään (18.1.2016) asiasta oman lausuntonsa. Maakuntajohtajana olen tietysti velvollinen jatkossa toimimaan niiden suuntaviivojen mukaan, jotka talon hallitus asettaa.

Yksi asia, joka tuskin näkyy yhdessäkään annettavassa lausunnossa, mutta jolla on valtava merkitys maakuntahallinnon onnistumisessa, on se kulttuuri, jolla uutta apparaattia tullaan johtamaan. Olen kirjoittanut asiasta jo joskus ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että siitä pitää puhua ja kirjoittaa alati. Kuulun niihin aika harvoihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet kuntaa, kaupunkia, kuntayhtymää ja valtiota sekä virkamiehenä että poliittisena luottamushenkilönä. Näinpä minun on ollut äärimmäisen helppo nähdä, kuinka erilainen on kuntakulttuuri verrattuna valtiokulttuuriin.

Suomen kuntia on jo pitkään kehitetty luottamukseen perustuvassa hengessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuntien virkamiesjohdolla on ollut laajat valtuudet ja sen takia työ on ollut mielekästä. Valtio taas perustaa kontrolliin. Kun kunnassa tulee ongelma, ruvetaan miettimään ”mitäs tehtäis”. Valtiolla taas ensimmäinen kysymys kuuluu: missä tästä on säädetty, onko asiaan ohjeistusta.

Tulevien itsehallintoalueiden (Tarasti ehdottaa koko sanasta luopumista ja sen tilalle maakuntahallintoa. Olen samaa mieltä.) päätehtävä on Sote. Jo nyt korostetaan koko ajan, että se tulee valtion tiukkaan ohjaukseen, tulevathan rahatkin valtiolta. Muun uusille alueille tulevan toiminnan osalta ei pohdintoja ole käyty, mutta epäilemättä valtion keskusvirastot ja ministeriöt haluavat jatkaa kontrolliaan, niin ne ovat aina tehneet.

Edellä mainittu on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma muodostuu siitä, että maakuntia tullaan hallitsemaan suorilla vaaleilla valituilla valtuustoilla. Niihin tulevat valituiksi ihmiset, jotka ovat tottuneet päättämään kunnissa suuret linjat – siis ne asiat, jotka valtion hallinnossa päätetään ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Aivan varmaa on, että nämä kaksi tahoa, maakuntavaltuustot ja ministeriöt, tulevat ottamaan toisistaan mittaa siinä suhteessa kumpi sanoo viimeisen sanan.
Kahden kulttuurin ero on siis pidettävä yhtä lailla tiukasti kuin entinen renkipoika piti sen toisen asian. Jos niin ei tehdä, ja jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta, on sota valmis.

Maanantai: Liiton hallitus koko ap, ip johtoryhmä
Tiistai: Liiton kv-asia-palaveri, Rata 2016 seminaari Turussa koko ap, sitten Helsinkiin ja suurten maakuntien maakuntajohtajien ja hallituksen puheenjohtajien tapaaminen Lauri Tarastin kanssa.

fredag, 30 oktober 2015 10:34

MUODOSTETAANKO 474 133 IHMISEN TIIMI?

Skrivet av  fredag, 30 oktober 2015 10:34

Tunnen olevani onnekas. Kolmen suloisen lapsen, rakkaan vaimon, mukavien sukulaisten, fiksujen kavereiden ja hyvän terveyden lisäksi saan nauttia tiimityön iloista. Työ Varsinais-Suomen liitossa on innostavaa, mutta sisältää joskus samoja haittoja kuin mikä tahansa tietotyö – työasiat pyörivät päässä kotonakin, lihaskunto uhkaa rapistua, kännykkä kasvaa kiinni käteen ja niin edelleen. Niiden kanssa kuitenkin jaksaa, kun työporukka on mitä parhain.

Tiimin toimivuus mitataan sen tuottamilla tuloksilla - työssä viihtyminen on vain mukava bonus. Meidän tietopalvelutiimimme on onnistunut puhkaisemaan maakuntatalon väliseiniä, joskin vain kuvainnollisesti. Tiimimme kokoaa yhteen ihmisiä liiton eri osastoista (osaamisryhmistä) ja juuri siitä syntyvässä eri osaajien muodostamassa cocktailissa on tiimimme vahvuus. Siltä pohjalta syntyi myös hiljattain julkaistu ensimmäinen versio Lounais-Suomen aluetietopalvelusta eli Lounaistiedosta.

Voisiko tiimiajattelua kokeilla myös maakunnan mittakaavassa? Voisivatko kaikki varsinaisuomalaiset muodostaa yhden ison tiimin, joka rakentaa menestyvää ja hyvinvoivaa maakuntaa fyysisistä ja henkisistä esteistä huolimatta?

Lounaistieto-palvelun myötä tähän on ensimmäistä kertaa ainutlaatuinen tilaisuus, sillä palvelun kehitysmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Vuonna 2015 tekniikka ei ole enää este rajat ylittävälle yhteistyölle, vaan esteitä muodostamme me ihmiset asenteinemme, tapoinemme ja ennakkoluuloinemme.

Paraskaan verkkopalvelu ei korvaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta sen avulla voidaan lisätä ihmisten välisiä kohtaamisia ja siten yhteistyötä, kumppanuuttakin. Lounaistieto antaa jatkossa – osin jo nyt – mahdollisuuden hakea yhteistyökumppaneita, haastaa toimijoita mukaan toimenpiteisiin, löytää avointa tietoa, käydä keskustelua, jakaa parhaita käytäntöjä, koota ideoita, kertoa rahoitusmahdollisuuksista ja myös kuvata, miten maakunta makaa ja miten sitä pitäisi parantaa.

Lounaistieto-palvelun tarjoamat mahdollisuudet on ymmärretty hyvin jo nyt mm. Varsinais-Suomen ELY -keskuksessa, maakuntamuseossa, paikkatietoverkostossa, Turun kaupungissa ja monessa muussa alueen kunnassa ja kaupungissa – kuten Paimiossa, Liedossa ja Somerolla.

Jos sinulla on idea tai toive, miten Lounaistieto voisi tehdä maakunnasta paremman niin lähetä viesti osoitteeseen Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den. tai kommentoi alle.

Tervetuloa mukaan Lounaistiedon tiimiin – se on avoin kaikin tavoin!

Publicerad i Blogi
Skrivet av  måndag, 15 juni 2015 10:31

Turun Sanomien palstoilla on taitettu peistä kuntajohtamisesta. Vastakkain on ollut kaksi koulukuntaa: vanhan ja uuden liiton ihmiset.

Itse aloitin kuntahallinnossa 1980-luvun alussa ja heti kaksoisagenttina: olin sekä kaupunginvaltuutettu että yhden hallintokunnan hallintopäällikkö. Tuolloinen kuntalaki mahdollisti tällaisen merkillisen tuplaroolin. Myöhemmin kokemusta on karttunut neljästä kaupunginvaltuustokaudesta, valtuuston varapuheenjohtajuudesta, sairaanhoitopiirin puheenjohtajuudesta, kahden kunnan ja yhden kaupungin johtajuudesta ja kuntaministeriön kansliapäällikkyydestä.

Voin vakuuttaa, että kuntahemmon elämä kolmekymmentä vuotta sitten oli paljon auvoisempaa kuin nykyisin. Muistan saaneeni kehuja kaupunginjohtajalta, kun puristin ensimmäisen hallintokuntabudjettini kasvun vain kymmeneen prosenttiin (luitte aivan oikein). Muutoinkin elämä hymyili virastotasolla. Kaupungin virkamiesjohto, eivätkä myöskään poliitikot puuttuneet elämäämme juurikaan. Kun rahaa oli, kontrolli oli vähäistä.

Mutta maailma on muuttunut noista päivistä rajusti. Kaupunkijohto, joka laiminlyö ohjaamisen ja valvomisen saattaa yhteisönsä näinä tiukkoina aikoina kriisiin hyvinkin nopeasti. Nyt Turussa käydyssä keskustelussa olen hämmästellyt sitä, että mediankin puolella aika kritiikittömästi tuetaan niitä ajatuksia, jotka haikailevat paluusta entiseen. On ymmärrettävää, että ihmiset vanhetessaan kokevat uransa alkuaikojen kulttuurin hienona, mutta nykyjohdon täytyy elää tätä päivää ja ajan vaatimusten mukaan.

Kunnallisvirkamiehen elämän vaikeimpia asioita on sen tajuaminen, että virkapalkka ei ole taiteilija-apuraha, vaan korvaus siitä, että toteutetaan poliittisen johdon luomaa strategiaa ja päätöksiä myös silloin, kun oma järki ja ajatus sanovat jotakin aivan muuta. Totta kai hyvään johtamiseen kuuluu se, että annetaan luovuudelle sijaa, mutta se on aivan eri asia kuin vaatimus tehdä aina niin kuin itse tykkää.

Poliittisen johdon ja virkajohdon työnjako ei kuntajohtamisessa ole aina yksinkertainen juttu. Pienissä kunnissa luottamushenkilöillä on joskus tapana kuntalain vastaisesti puuttua operatiivisiin kysymyksiin ja suuressa kaupungissa poliittisen viestin perille meno voi organisaation koosta johtuen olla monesti kovin haastavaa.

Kaupungin johdossa toimivan virkamiehen on ymmärrettävä politiikkaa, muutoin mistään ei tule mitään. Ja ymmärrystä voi hankkia yleensä vain olemalla politiikassa mukana. Mutta virkatoimissa ei saa politikoida, usein se tarkoittaa sitä, että oman puolueen suhteen täytyy olla kaikkein kriittisin ihan pelkän uskottavuuden kannalta.

Pormestari-mallin on sanottu olevan ratkaisu politiikan, demokratian ja hallinnon ongelmiin. Itse en ole asiasta ollenkaan varma. Yhdyn niihin puhujiin, jotka sanovat, että malli ei ole oleellinen kysymys, vaan ihmiset. Yhdestä asiasta ei voi ainakaan tinkiä: nykymaailma edellyttää kuntajohtajilta aivan erilaisia valmiuksia ja osaamista kuin "vanhat hyvät ajat". Onko varmaa, että pormestari-malli ei johda liian vähin valmiuksin omaavien henkilöiden valintaan ja sitä kautta vallan siirtymiseen "kyllä herra ministeri-sarjan" tavoin erisortin kanslia- ym. päälliköiden hoteisiin?

TÄLLÄ VIIKOLLA:
Maanantai: Ahvenanmaan vierailun valmistelua, johtoryhmä, maakuntahallituksen puheenjohtajisto, nopean lukemisen kurssin aloitus, lukiolainen Alvar Euro piipahtaa vierailulla, loppupäivä konttoribisneksiä
Tiistai: klo 5.10 kohti Ahvenmaata, mielenkiintoinen ohjelma, paluu illalla
Keskiviikko: Poliisi- ja turvallisuusasioita koko päivä
Torstai: Henkilökunnan juhannuskahvit, loppupäivä hallintoa

HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!