Skrivet av  tisdag, 01 september 2020 13:39
 
Varsinais-Suomessa on nyt paljon hyvää liikkeellä liikenteessä. Valmisteilla on maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys, sekä Varsinais-Suomen ilmastotiekartta, jossa liikkuminen on keskeisessä asemassa. Lisäksi Valonian ja Varsinais-Suomen liiton johdolla pohditaan parhaillaan seutukuntakohtaisesti keinoja, jotka auttaisivat kunnianhimoisten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi juuri paikallisesti parhaiten. Näissä seutukuntakohtaisissa keskusteluissa muun muassa pyöräilyn edistäminen on noussut vahvasti esiin. 
 
Pyöräilyn edistämisen hyödyt ovat moninaiset. Pyöräilyllä, myös sähköpyöräilyllä, on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ihmiset jaksavat arjessaan paremmin ja tästä hyötyy taloudellisesti niin työantajat kuin koko yhteiskunta. Pyöräily sopii monelle, myös esimerkiksi erilaisista nivelvaivoista kärsiville, ikään katsomatta. Liikenneturvallisuuskin paranee, kun pyöräilijöitä on enemmän liikenteessä – tällöin heidät huomioidaan paremmin. Tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä arkipäivän liikkumisvalintojen tekemisessä ovat sujuvuus ja helppous. Tekemällä pyöräilystä helppoa ja sujuvaa, saamme ihmiset pyöräilemään enemmän, eikö vain?
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. 
 
Hyvät aikeet eivät aina johda hyvään lopputulemaan vaan joskus jopa päinvastaiseen lopputulokseen kuin mitä tavoiteltiin. Suoritin muutama vuosi sitten liikennesuunnittelukurssin. Kurssilaisten tehtävänä oli suunnitella uuden asuinalueen liikenneverkko. Kaikki ryhmäläiset asettivat yhdeksi tavoitteekseen pyöräily- ja kävely-ystävällisen ympäristön. Lopputulema lähes kaikissa töissä oli kuitenkin sama: autokaistat olivat leveitä ja pyörät ja jalankulkijat joutuivat kiertämään, joskus melko pitkiäkin matkoja. Miksi näin kävi? 
 
Olemassa oleva data ohjasi suunnittelijoita liikennevalojen tarpeen ja autoteiden leveysvaatimusten suhteen. Koska alueen läpi kulkee olemassa olevien tilastojen mukaan tietty määrä autoja, tarvitaan tietyn levyinen kaista. Koska pyöräilijöitä ja jalankulkijoita kulkee tietty määrä, riittää, että käytetään jalankulkuväylän ja pyöräilyväylän yhdistelmää. Suunnittelua tehtiin nykytilanne eikä tavoitteet edellä. Liikenneturvallisuuden takia autojen ja pyöräilijöiden kohtaamista pyritään välttämään. Ratkaisu johti niin kurssitehtävässä kuin usein tosielämässäkin siihen, että pyöräilijä joutui kiertämään esimerkiksi koko risteysalueen tai liikenneympyrän. 
 
Ajattelumaailmamme on autokeskeinen, eikä sitä aina edes huomata. Kuinka monesti on esimerkiksi käynyt niin, että tietyömaalla on hyvät kiertotieopasteet autoille, mutta jalankulkija tai pyöräilijä saa tiedon reitin katkaisevasta esteestä vasta olleessaan suljetun alikulkutunnelin kohdalla? Seurauksena voi olla usean sadan metrin kiertäminen vaihtoehtoiselle reitille. Pahimmassa tapauksessa tietoa vaihtoehtoisesta reitistä ei ole tarjolla ollenkaan.  Autojen ehdoilla on suunniteltu vuosikymmeniä, kulttuuria ei hetkessä muuteta. 
 
Onneksi hyviä enteitä ja konkreettisia esimerkkejä kulttuurin muutoksesta on jo ilmassa. Deltin kaupungissa Hollannissa on käytössä liikennevalot, joissa valot ovat pyöräilijöille ja kävelijöille jatkuvasti vihreänä ja autoilijan läsnäolo tunnistetaan sensoreiden avulla ja autoilija pyytää lupaa suojatien ylitykseen.  Joensuussa otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön Suomen ensimmäinen pyöräkatu. Samana vuonna Sattulan kylään Hattulassa rakennettiin ainutlaatuinen kylätie, jossa kuljetaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla. 
 
Esimerkki lähempää ovat lähes valmiit 110-tien pyöräteiden ja bussipysäkkien parannukset. Pyörätietä on parannettu ja sujuvoitettu aina Piikkiöstä asti. Turun puolella työt ovat vielä käynnissä. Tietöiden aikana pyrittiin kiinnittämään erityishuomiota kävelijöiden ja pyöräilijöiden opasteisiin. Lisäksi Turun kaupunkiseudulle on laadittu seudulliset, numeroidut pyöräilyreitit. Reitit merkitään opastein, joissa autoliikenteestä tutut suunnistustaulut kertovat jo ennen risteystä, mihin risteyksestä voi kääntyä. Reittinumerot on merkitty opasteisiin punaisella. Valmiita opasteita on jo Turusta Lietoon, Turusta Varissuon kautta Piikkiöön ja Turusta Kaarinan keskustan kautta Piikkiöön johtavilla reiteillä.
 
Lisää hyvää on tulossa. Väylä-virasto julkaisee tänä syksynä uudet pyöräliikenteen suunnitteluohjeet, jotka edelleen lisäävät pyöräilyn huomioimista suunnittelussa. Muutamissa kaupungeissa on jo tehty pyöräilyn ja kävelyn kehittämisohjelmia ja ensimmäistä kertaa Traficom jakaakin kunnille tarkoitettua valtionavustusta juuri näiden ohjelmien laadintaan. 
 
Kansallista pyöräilyviikkoa vietetään tänä vuonna toukokuun sijasta syyskuussa, 5.–13.9.2020. Viikon teemana on pyöräilyn ilo.
Publicerad i Blogi
måndag, 31 december 2018 09:19

UUDEN AJAN KULJETUSPALVELUT OVAT JO TÄÄLLÄ

Skrivet av  måndag, 31 december 2018 09:19

Seuraava tilanne on monelle tuttu: olet tilannut 15 kilon koiranruokasäkin kotiinkuljetuksella, koska räntäsateessa bussikyydillä sen raahaaminen olisi todella työlästä. Muutaman päivän kuluttua kuljetusliikkeen työntekijä soitteleekin ovikelloa ilmoitettuna ajankohtana, mutta koska työmatkallasi oli tullut viivytys, palautuu painava tilauksesi postitoimipisteeseen, josta sen joudut itse noutamaan. Vaikka verkkokaupasta tilatut paketit voi tilata kotiovelle, on toimitukselle tarjottava aikaikkuna toisinaan hankala sovittaa arjen kiireisiin, eikä tilanteiden muutoksiin voi reagoida nopeasti. Ongelmaa ratkotaan parhaillaan useilla eri tahoilla ja uudenlaisia ratkaisuja kuljetusten järjestämiseen on jo olemassa. Kestävät logistiset ratkaisut perustuvat vähäpäästöisiin kulkuneuvoihin, digitaalisiin ratkaisuihin ja yhteisöllisiin jakamistalouden ansaintamahdollisuuksiin. Asiakkaan kannalta palvelu paranee, kun paketin saa haluamaansa aikaan ja paikkaan. 

Uusia pakettipalveluita ja kuljetusratkaisuja on visioitu syksyn aikana Turun kaupungin Smart & Wise -kärkihankkeen osana toteutettavan 6Aika: Citylogistiikan uudet ratkaisut -hankkeen tilaisuuksissa muun muassa kuljetusyritysten, verkkokaupan edustajien sekä ohjelmistokehittäjien kanssa. Logistiikkasektorilla on todellinen tarve ja halu niin kutsutun viimeisen kilometrin jakelun kehittämiseen, johon digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia.  

Yksi keskeinen ajatus on pakettien lähijakelupisteiden perustaminen esimerkiksi kaupungin, asuinalueen tai kylän keskustaan. Jakelupisteenä voi toimia esimerkiksi kauppa tai kioski, mutta yhtä lailla kunnan palvelupiste, kuten kirjasto. Lähetykselle voisi tilata kotiinkuljetuksen haluamallaan aikataululla ja toimitustavaksi voisi valita vähäpäästöisen, kevyen kulkuneuvon. Yhteisön keskellä oleva joustava lähijakelupiste muistuttaa idealtaan vanhan ajan postiautoa, mutta modernilla twistillä. 

Pysäkki keskellä kylää -mallissa polkupyörien ja autojen liityntäpysäköintialue olisi osa laajempaa palveluiden kokonaisuutta, jossa pakettien noutopiste olisi luonteva osa. Lähetykset kulkeutuisivat pisteelle niin bussien, kuriirien kuin yksityishenkilöiden mukana. Myös julkisen liikenteen roolia pakettipalveluissa sopii pohtia: voisiko noutopaikaksi valita vaikkapa Föli-bussiin tai raitiovaunuun sijoitetun pakettilokeron? Niin sanottu viimeinen kilometri (last mile) halutaan hoitaa kaluston monipuolistuessa enenevästi vähäpäästöisillä kuljetustavoilla, kuten sähköisillä tavarapyörillä ja -skoottereilla. Posti on jo parasta aikaa ottanut testattavakseen sähköjakeluskoottereita talviolosuhteissa Turussa, Raisiossa ja Salossa. 

Lähijakelupistekonsepti auttaisi myös verkkokauppoja saamaan toimitukset nopeammin asiakkaalle. Nykyisin lähelläkin sijaitsevan verkkokaupan toimitukset joutuvat odottamaan kuljetusliikkeiden varastoissa yön yli. Oman roolinsa ovat ottamassa myös droonit eli miehittämättömät ilma-alukset. Digiteknologiassa muutostahti on hurja ja esimerkiksi viisi vuotta sitten toimimattomaksi todettu kuljetustapa voi tänä päivänä olla aivan mahdollinen. 

Uudenlaisten digitaalisten sovellusten käyttöönottaminen pakettipalveluissa mahdollistaa nopean ja turvallisen valtuutuksen kolmannelle osapuolelle, jos lähetystä ei pääse itse hakemaan. Paikanninpalvelut ja seurantajärjestelmät vähentävät väärinkäytösten riskiä, minkä vuoksi yhä useammat yritykset ja yksityishenkilötkin voivat kuljettaa paketteja vaikka sivutyönään. Esimerkiksi paljon pyöräilevät opiskelijat voisivat olla kiinnostuneita lisätienestistä ja lasten kanssa liikkuvat voisivat napata kärryihinsä paketin, jos vastaanottaja sattuu reitin varrelle. Sovelluspohjaisena systeeminä ja esimerkiksi pelillistämisen kautta kaupunkikuriirit voisivat kerätä itselleen pisteitä ja kasvattaa mainettaan luotettuna lähettinä. Vastaanottaja puolestaan voisi valita sovelluksen avulla oman vähähiilisen suosikkikuskinsa. 

Publicerad i Blogi
Skrivet av  onsdag, 01 augusti 2018 12:33

Liikenteen päästöt tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Haaste on suuri ja positiivisen kehityksen tulisi olla rivakkaa. Tuoreen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kävelyn ja pyöräilyn osuus ei kuitenkaan ole edellisen, vuoden 2011 tietoihin perustuvan, tutkimuksen jälkeen kasvanut ja esimerkiksi Turun seudulla jopa noin puolet 1–3 kilometrin mittaisista matkoista tehdään henkilöautolla.

Samaan aikaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa valtakunnallisesti satojen miljoonien vuosittaisia kustannuksia. Vastikään julkaistun tanskalaisen selvityksen mukaan pyöräilyn avulla voitaisiin vähentää satoja tuhansia sairaspäiviä vuodessa. Terveysjärjestö WHO on kehittänyt HEAT-nimisen työkalun, laskentamallin, jolla pyöräilyn ja kävelyn taloudelliset hyödyt voidaan konkretisoida. Laskelman mukaan Helsingissä yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin kahdeksankertaisena.

Liikkumattomuuden kustannuksia kyllä lasketaan, mutta pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyötyjä ei silti huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Yksityisautoilu valitaan monesti helppouden nimissä ja kävelyn ja pyöräilyn tulisikin olla autoilua helpompia vaihtoehtoja. Mutta miten suunnitellaan ja saadaan aikaan liikenneympäristö, jossa valitaan kävely ja pyöräily autoilun sijaan?

Suurin osa kulkuneuvovalinnoista ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Kävelyn ja pyöräilyn helppouden saavuttamiseksi tarvitaan paljon eri näkökulmia ja näkemyksiä. Osallistava suunnittelu on avainasemassa, kun tehdään kevyen liikkumisen muotoja edistävää, toimivaa liikennejärjestelmää.

On sanottu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä huonoihin päätöksiin, joita ovat olleet mukana tekemässä kuin hyviin, jos he eivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Asukkaat ovat myös sitoutuneempia omaan elinympäristöönsä ja pitävät siitä parempaa huolta, jos he ovat voineet vaikuttaa sen suunnitteluun. Kuntalain 22§ mukaan kunnan asukkailla on oltava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, joskin käytännön toteutus on kunkin kunnan itse päätettävissä. Etenkin liikenneympäristön suunnittelussa osallistaminen jää usein puutteelliseksi, sillä osallistamisen hyötyjä ei ymmärretä. Pelkkä keskustelutilaisuuden järjestäminen ei riitä aidoksi vaikuttamismahdollisuudeksi. Erilaisia, nykyaikaisempia keinoja asukkaiden kuulemiseen olisi kyllä jo tarjolla netin keskustelupalstoista mobiilisovelluksiin.

Myös kuntaorganisaatioihin kertyy paljon sektorikohtaista ja kokemusperäistä hiljaista tietoa, joka tulisi hyödyntää tehokkaammin liikennesuunnittelussa. Suunnittelun kannalta arvokasta tietoa on niin lääkärillä, joka huolehtii ihmisten hyvinvoinnista, opettajalla, joka päivittäin liikuttaa lapsia kouluympäristössä sekä vaikkapa logistiikkapalveluita hoitavalla autonkuljettajalla.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Varsinais-Suomessa testataan erilaisia osallistamismenetelmiä ja pyritään saamaan ne pysyväksi osaksi liikennesuunnittelua. Huhtikuussa 2018 alkaneen kansainvälisen Participatory Urban Planning for Healthier Urban Communities -hankkeen tavoitteena on saada kunnan eri sektoreita sekä kuntalaisia ja yhdistyksiä mukaan yhdyskuntasuunnitteluun pohtimaan entistä parempia pyöräily- ja jalankulkuolosuhteita. Samalla levitetään tietoutta WHO:n HEAT-työkalusta, kannustetaan sen käyttöönottoon kunnissa sekä testataan sen toimivuutta alueellisessa liikennesuunnittelussa.

Publicerad i Blogi