Skrivet av  tisdag, 05 Maj 2020 13:02

 

Varsinais-Suomi on yllättävän metsäinen maakunta, vaikka alueesta saattaa ensimmäisenä tulla monelle mieleen avoin peltomaisema ja saaristomosaiikki. Maakunnan pinta-alasta metsämaata on noin 54 % ja suota 5,5 %. Muun muassa eteläinen sijainti, rannikon vaikutus, jääkauden jälkinä syntyneet harjumuodostumat, jokilaaksot ja pitkä maanviljelyhistoria vaikuttavat maakunnan luontotyyppeihin ja lajistoon. Esimerkiksi tammimetsävyöhyke, lehdot, kallioiset saaristometsät, rannikon tervaleppäluhdat, savimaan virtavedet, perinnemaisemat ja harjualueiden paahdeympäristöt ja pohjavesivaikutteiset ympäristöt ovat Varsinais-Suomen metsien erityispiirteitä.

Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Etelä-Suomessa 79 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Suurin osa uhanalaislajistosta elää metsissä ja lajien uhanalaisuus on kaikkein runsainta rannikolla ja Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan suojelupinta-alan lisäämistä, laajempia suojelukokonaisuuksia ja erityisesti vanhojen metsien turvaamista. METSO on valtion luonnonsuojeluohjelma, jossa metsänomistaja voi tarjota metsiään suojeluun ja saada suojelusta puuston hintaan perustuvan korvauksen verovapaana.  Suojelua pyritään keskittämään laajoille, arvokkaimmille alueille, mutta myös pienialaiset kohteet ovat tärkeitä, jos niillä on erityisiä luontoarvoja. Esimerkiksi vesistöjen ja pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat usein pienialaisuudestaan huolimatta tärkeitä suojelukohteita. Myös kytkeytyvyys laajempiin suojelualuekokonaisuuksiin nostaa alueiden arvoa.  Varsinais-Suomen alueella METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityisinä suojelualueina sekä valtiolle hankittuina suojelukohteina yhteensä 4900 hehtaaria. Tavoitteena on saada suojeluun vielä noin 3000 hehtaaria.

Varsinais-Suomen metsätalousmaasta suurin osa, noin 80 %, on yksityisomistuksessa. Tämä on enemmän kuin muualla maassa keskimäärin ja samalla kuitenkin metsät ja metsien omistus on pirstoutunutta: omistetun metsän keskipinta-ala on Varsinais-Suomessa maan alhaisin. Tämä lisää yhteistyön tarvetta yksityismetsänomistajien kesken ja heillä on maakunnassamme suuri vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsälaki, sertifiointikriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat tehokas pohja monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta järeämpiä keinoja tarvitaan.

Erityisesti herkillä alueilla kuten turvemailla, vesistöjen lähimetsissä, tärkeiden elinympäristöjen ja suojelualueiden reunoilla tulee vahvistaa luonnonhoitopainoitteista metsänhoitoa.  Metsähakkuiden yhteydessä hakkuutavasta riippumatta lahopuun lisäys, säästöpuut, sekapuuston suosiminen ja riistatiheiköt ovat helppoja keinoja, joita suunnitelmallisesti kohdentamalla voidaan tehostaa luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Jatkuvan metsän kasvatuksen menetelmillä pystytään ylläpitämään monimuotoisempaa metsän rakennetta ja turvaamaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen.

Suojelun lisäksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja käytäntöjä luonnon monimuotoisuuskadon kääntämiseksi. Hyvänä tavoiteltavana periaatteena on niin sanottu No Net Loss -periaate eli kokonaisheikentämättömyys. Erilaisten maisemaa, maankäyttöä ja elinympäristöjä muuttavien hankkeiden yhteydessä tulisi löytää keinoja kompensoida luonnolle aiheutuvia haittoja siten, että kokonaisuutta ei heikennetä. Maankäytön suunnittelun rooli on tärkeä, jotta metsien ekologinen kytkeytyvyys turvataan ja luonnolle jätetään sen tarvitsema tila. Uusia toimintamalleja voisi löytyä muun muassa rakennushankkeissa, tieverkoston ylläpidossa, viheralueiden hoidossa ja tietysti maa- ja metsätaloudessa.

Luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja metsätalouden yhteistoiminnassa on myös kehitettävää. Esimerkiksi luontotiedon, eli muun muassa lajien esiintymiseen liittyvän tiedon puutteita tulee paikata luontokartoituksilla ja tiedon tulee olla helposti koko toimintaketjun käytettävissä, mukaan lukien viranomaiset, metsänomistajat, neuvojat, suunnittelijat, puunostajat ja puunkorjuu.

Ekologisesti kestävä metsänhoito perustuu sille, että metsänomistajan on tiedettävä ja tunnettava metsänsä luontoarvot­­­ ­­­– oli omistajana sitten valtio, kunta, muu yhteisö, yritys tai yksityinen henkilö.

Valonian uudessa Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa kehitetään vuorovaikutteista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta Salossa ja Somerolla sijaitsevalla Hyyppäränharjulla. Hanketta toteutetaan yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Suomen Metsäkeskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta rahoittaa Ympäristöministeriö.

Publicerad i Blogi
onsdag, 26 augusti 2015 12:04

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Skrivet av  onsdag, 26 augusti 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

Publicerad i Blogi
måndag, 25 Maj 2015 08:27

HIGH NORTH

Skrivet av  måndag, 25 Maj 2015 08:27

Loppuviikkoni kului muiden Suomen maakuntajohtajien ja ex-pääministeri Paavo Lipposen kanssa pohjoisessa Norjassa. Pontimena opintomatkaan oli Lipposen erinomainen raportti, Pohjoinen tahtotila, joka kartoittaa niitä mahdollisuuksia, joita Suomella on arktisilla alueilla.

Luonnonvarojen tuoma rikkaus on Norjassa melkein käsittämätön. Maan öljyrahastossa on jo nyt varoja niin paljon, että Norja voisi maksaa pois Suomen valtionvelan ja elättää meitä vielä kahdeksan budjettivuoden verran. Kaiken lisäksi väitteet öljyvarojen loppumisesta ovat puuta heinää, ainakin sata vuotta mustaa kultaa vielä pumpataan.

Mutta reissua naapurimaahan ei kannata tehdä kadehtimisen näkökulmasta, vaan on syytä pohtia, mitä mahdollisuuksia meillä on pohjoisen Euroopan suhteen. Joka viikko Norja ja Ruotsi laittavat maailmalle 600 miljoonan euron tarjouspyynnöt. Niihin Suomen ja myös Varsinais-Suomen pitäisi käydä nykyistä tarmokkaammin käsiksi.

Itseni kaltaisen hallintohemmon on tietysti helppo antaa ilmaisia neuvoja yrittäjille siitä, että pitää pörhistyä. Mutta varmasti myös meidän kulmalla on ottaa kokoon eri toimijat ja katsoa, mikä on järkevää. Turusta ja Varsinais-Suomesta on tullut meriteollisuuden ehdoton johtaja Suomessa. Sillä osaamisella on varmasti kysyntää myös muualla maailmassa.

Helppoa ei yrittäminen, eikä edes tarjouspyyntöihin vastaaminen, vieraassa maassa ole. Selväksi kävi, että norjalaisten kanssa toimiessa yksi tärkeä asia on ruotsin kielen, tai oikeammin skandinaaviskan, osaaminen. Norjalaiset ovat niin vauraita, että eivät läheskään aina halua asioida englanniksi, vaan pitävät myös bisneksessä kiinni omasta kielestään.

Kulttuurieroja toki löytyy, mutta jos pohjoisessa Norjassa suurin ulkomaalainen toimijaryhmä on kiinalaiset, pitäisi meillä suomalaisilla olla muita paremmat edellytykset voittaa kieleen, uskontoon tai muuhun perinteeseen liittyvät asiat.

PS
Tulevan hallituksen ohjelma alkaa olla kasassa. Varsinais-Suomessa jännitetään eniten sitä, onko meillä tulevassa valtioneuvostossa edustajia. Luulen, että on oikein hyvin. Omat ministerit ovat maakunnan asioiden hoitamisen elinehto. Mutta vaikka olisi valinnoissa kuinka hyvä munkki, eivät maakunnan eri intressitahot saa unohtaa omaa työtään. Jokaisen pitää olla aktiivinen omissa asioissaan, edunvalvontaa ei voi ulkoistaa.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Maanantai: Ap johtoryhmä, sitten hallintoasioita, kuntavierailu Lietoon ja sieltä vielä Mynämäkeen samoissa merkeissä.
Tiistai: Valtion aluehallinnon strategiaa Helsingissä, sieltä kipin kapin Kauppakamarin elinkeinovaliokuntaan Turkuun.
Keskiviikko: Maakuntastrategian työpaja, vuorotteluvapaalta palaavan työtoverin kanssa keskustelu, ip Liikenneviraston pääjohtaja Antti Vehviläisen tapaaminen, myöhemmin ip kehityskeskustelu lähialaiseni kanssa.
Torstai: Kehityskeskustelu lähialaisen kanssa, ip poliisiylijohtaja Mikko Paateron läksiäiset Helsingissä.
Perjantai: Kuntavierailu Uusikaupunki, ip vielä yksi kehityskeskustelu ja lopuksi konttorihommia.