Skrivet av  tisdag, 01 september 2020 13:39
 
Varsinais-Suomessa on nyt paljon hyvää liikkeellä liikenteessä. Valmisteilla on maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys sekä Varsinais-Suomen ilmastotiekartta, jossa liikkuminen on keskeisessä asemassa. Lisäksi Valonian ja Varsinais-Suomen liiton johdolla pohditaan parhaillaan seutukuntakohtaisesti keinoja, jotka auttaisivat kunnianhimoisten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi juuri paikallisesti parhaiten. Näissä seutukuntakohtaisissa keskusteluissa muun muassa pyöräilyn edistäminen on noussut vahvasti esiin. 
 
Pyöräilyn edistämisen hyödyt ovat moninaiset. Pyöräilyllä, myös sähköpyöräilyllä, on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ihmiset jaksavat arjessaan paremmin, mistä hyötyy taloudellisesti niin työantajat kuin koko yhteiskunta. Pyöräily sopii monelle, myös esimerkiksi erilaisista nivelvaivoista kärsiville, ikään katsomatta. Liikenneturvallisuuskin paranee, kun pyöräilijöitä on enemmän liikenteessä – tällöin heidät huomioidaan paremmin. Tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä arkipäivän liikkumisvalintojen tekemisessä ovat sujuvuus ja helppous. Tekemällä pyöräilystä helppoa ja sujuvaa saamme ihmiset pyöräilemään enemmän, eikö vain?
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. 
 
Hyvät aikeet eivät aina johda hyvään lopputulemaan vaan joskus jopa päinvastaiseen lopputulokseen kuin mitä tavoiteltiin. Suoritin muutama vuosi sitten liikennesuunnittelukurssin. Kurssilaisten tehtävänä oli suunnitella uuden asuinalueen liikenneverkko. Kaikki ryhmäläiset asettivat yhdeksi tavoitteekseen pyöräily- ja kävely-ystävällisen ympäristön. Lopputulema lähes kaikissa töissä oli kuitenkin sama: autokaistat olivat leveitä ja pyörät ja jalankulkijat joutuivat kiertämään, joskus melko pitkiäkin matkoja. Miksi näin kävi? 
 
Olemassa oleva data ohjasi suunnittelijoita liikennevalojen tarpeen ja autoteiden leveysvaatimusten suhteen. Koska alueen läpi kulkee olemassa olevien tilastojen mukaan tietty määrä autoja, tarvitaan tietynlevyinen kaista. Koska pyöräilijöitä ja jalankulkijoita kulkee tietty määrä, riittää, että käytetään jalankulkuväylän ja pyöräilyväylän yhdistelmää. Suunnittelua tehtiin nykytilanne eikä tavoitteet edellä. Liikenneturvallisuuden takia autojen ja pyöräilijöiden kohtaamista pyritään välttämään. Ratkaisu johti niin kurssitehtävässä kuin usein tosielämässäkin siihen, että pyöräilijä joutui kiertämään esimerkiksi koko risteysalueen tai liikenneympyrän. 
 
Ajattelumaailmamme on autokeskeinen, eikä sitä aina edes huomata. Kuinka monesti on esimerkiksi käynyt niin, että tietyömaalla on hyvät kiertotieopasteet autoille, mutta jalankulkija tai pyöräilijä saa tiedon reitin katkaisevasta esteestä vasta olleessaan suljetun alikulkutunnelin kohdalla? Seurauksena voi olla usean sadan metrin kiertäminen vaihtoehtoiselle reitille. Pahimmassa tapauksessa tietoa vaihtoehtoisesta reitistä ei ole tarjolla ollenkaan. Autojen ehdoilla on suunniteltu vuosikymmeniä, eikä kulttuuria hetkessä muuteta. 
 
Onneksi hyviä enteitä ja konkreettisia esimerkkejä kulttuurin muutoksesta on jo ilmassa. Deltin kaupungissa Hollannissa on käytössä liikennevalot, joissa valot ovat pyöräilijöille ja kävelijöille jatkuvasti vihreänä ja autoilijan läsnäolo tunnistetaan sensoreiden avulla – autoilija onkin se, joka pyytää lupaa suojatien ylitykseen. Joensuussa otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön Suomen ensimmäinen pyöräkatu. Samana vuonna Sattulan kylään Hattulassa rakennettiin ainutlaatuinen kylätie, jossa kuljetaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla. 
 
Esimerkki lähempää ovat lähes valmiit 110-tien pyöräteiden ja bussipysäkkien parannukset. Pyörätietä on parannettu ja sujuvoitettu aina Piikkiöstä Piispanristille asti. Turun puolella työt ovat vielä käynnissä. Tietöiden aikana pyrittiin kiinnittämään erityishuomiota kävelijöiden ja pyöräilijöiden opasteisiin. Lisäksi Turun kaupunkiseudulle on laadittu seudulliset, numeroidut pyöräilyreitit. Reitit merkitään opastein, joissa autoliikenteestä tutut suunnistustaulut kertovat jo ennen risteystä, mihin risteyksestä voi kääntyä. Reittinumerot on merkitty opasteisiin punaisella. Valmiita opasteita on jo Turusta Lietoon, Turusta Varissuon kautta Piikkiöön ja Turusta Kaarinan keskustan kautta Piikkiöön johtavilla reiteillä.
 
Lisää hyvää on tulossa. Väylä-virasto julkaisee tänä syksynä uudet pyöräliikenteen suunnitteluohjeet, jotka edelleen lisäävät pyöräilyn huomioimista suunnittelussa. Muutamissa kaupungeissa on jo tehty pyöräilyn ja kävelyn kehittämisohjelmia ja ensimmäistä kertaa Traficom jakaakin kunnille tarkoitettua valtionavustusta juuri näiden ohjelmien laadintaan. 
 
Kansallista pyöräilyviikkoa vietetään tänä vuonna toukokuun sijasta syyskuussa, 5.–13.9.2020. Viikon teemana on pyöräilyn ilo.
Publicerad i Blogi
tisdag, 05 Maj 2015 09:32

PYÖRÄILIJÄN OSA LIIKENNEVIIDAKOSSA

Skrivet av  tisdag, 05 Maj 2015 09:32

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.

Publicerad i Blogi