Marja Tommola

onsdag, 01 augusti 2018 12:33

Liikenteen päästöt tulisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä. Haaste on suuri ja positiivisen kehityksen tulisi olla rivakkaa. Tuoreen henkilöliikennetutkimuksen mukaan kävelyn ja pyöräilyn osuus ei kuitenkaan ole edellisen, vuoden 2011 tietoihin perustuvan, tutkimuksen jälkeen kasvanut ja esimerkiksi Turun seudulla jopa noin puolet 1–3 kilometrin mittaisista matkoista tehdään henkilöautolla.

Samaan aikaan liian vähäinen liikunta aiheuttaa valtakunnallisesti satojen miljoonien vuosittaisia kustannuksia. Vastikään julkaistun tanskalaisen selvityksen mukaan pyöräilyn avulla voitaisiin vähentää satoja tuhansia sairaspäiviä vuodessa. Terveysjärjestö WHO on kehittänyt HEAT-nimisen työkalun, laskentamallin, jolla pyöräilyn ja kävelyn taloudelliset hyödyt voidaan konkretisoida. Laskelman mukaan Helsingissä yksi pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin kahdeksankertaisena.

Liikkumattomuuden kustannuksia kyllä lasketaan, mutta pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyötyjä ei silti huomioida tarpeeksi päätöksenteossa. Yksityisautoilu valitaan monesti helppouden nimissä ja kävelyn ja pyöräilyn tulisikin olla autoilua helpompia vaihtoehtoja. Mutta miten suunnitellaan ja saadaan aikaan liikenneympäristö, jossa valitaan kävely ja pyöräily autoilun sijaan?

Suurin osa kulkuneuvovalinnoista ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Kävelyn ja pyöräilyn helppouden saavuttamiseksi tarvitaan paljon eri näkökulmia ja näkemyksiä. Osallistava suunnittelu on avainasemassa, kun tehdään kevyen liikkumisen muotoja edistävää, toimivaa liikennejärjestelmää.

On sanottu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä huonoihin päätöksiin, joita ovat olleet mukana tekemässä kuin hyviin, jos he eivät ole voineet vaikuttaa asiaan. Asukkaat ovat myös sitoutuneempia omaan elinympäristöönsä ja pitävät siitä parempaa huolta, jos he ovat voineet vaikuttaa sen suunnitteluun. Kuntalain 22§ mukaan kunnan asukkailla on oltava edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan, joskin käytännön toteutus on kunkin kunnan itse päätettävissä. Etenkin liikenneympäristön suunnittelussa osallistaminen jää usein puutteelliseksi, sillä osallistamisen hyötyjä ei ymmärretä. Pelkkä keskustelutilaisuuden järjestäminen ei riitä aidoksi vaikuttamismahdollisuudeksi. Erilaisia, nykyaikaisempia keinoja asukkaiden kuulemiseen olisi kyllä jo tarjolla netin keskustelupalstoista mobiilisovelluksiin.

Myös kuntaorganisaatioihin kertyy paljon sektorikohtaista ja kokemusperäistä hiljaista tietoa, joka tulisi hyödyntää tehokkaammin liikennesuunnittelussa. Suunnittelun kannalta arvokasta tietoa on niin lääkärillä, joka huolehtii ihmisten hyvinvoinnista, opettajalla, joka päivittäin liikuttaa lapsia kouluympäristössä sekä vaikkapa logistiikkapalveluita hoitavalla autonkuljettajalla.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Varsinais-Suomessa testataan erilaisia osallistamismenetelmiä ja pyritään saamaan ne pysyväksi osaksi liikennesuunnittelua. Huhtikuussa 2018 alkaneen kansainvälisen Participatory Urban Planning for Healthier Urban Communities -hankkeen tavoitteena on saada kunnan eri sektoreita sekä kuntalaisia ja yhdistyksiä mukaan yhdyskuntasuunnitteluun pohtimaan entistä parempia pyöräily- ja jalankulkuolosuhteita. Samalla levitetään tietoutta WHO:n HEAT-työkalusta, kannustetaan sen käyttöönottoon kunnissa sekä testataan sen toimivuutta alueellisessa liikennesuunnittelussa.

torsdag, 26 maj 2016 09:07

Muutin hetki sitten. Päätin helpottaa muuttoani ja laitoin liudan tavaroitani tori.fi-palveluun. Hintoja miettiessäni mietin myös tavaran arvoa. Pohdin, mitä hyllystä, joka on kalustelevyä tai kaapista, joka on puuta, oltaisiin valmiita maksamaan.

Mietin, kuinka paljon hyötyä tavarasta on minulle ollut ja millaista palvelua se on minulle tarjonnut. Esimerkiksi kirjahylly, josta maksoin 100 euroa ja jota käytin 2,5 vuotta. Sinä aikana olen voinut huoletta säilyttää tavaroitani siististi hyllyssä. Tästä palvelusta olen maksanut siis karkeasti arvioituna 0,125 € / vrk. Hyllyltä saamani palvelu on ollut kohtuuhintaista ja tullut tarpeeseen. Tarpeet kuitenkin muuttuvat tilan tarpeen ja maun muuttuessa.

Mitä jos huonekaluliikkeet olisivatkin tavaran ostamisen sijaan vuokrauspalveluita? Palveluita, joihin sisältyisi jonkinlainen käyttöaikaan sidottu maksu, sekä tuotteen tuonti, huolto ja pois hakeminen. Kuinka vaivattomia muutoista tulisikaan ja kuinka helppoa olisikaan vaihtaa sisustusta!

Tällainen skenaario voi hyvinkin siintää jo lähitulevaisuudessa. Kiertotaloustavoitteiden myötä tuottajan vastuu tulee varmasi lisääntymään ja elinkaariajattelun voimistumisen seurauksena huomio tulee kääntymään tuotteiden suunnitteluun, korjaamiseen ja muokattavuuteen.

Muutto nosti esiin myös muunlaisten yhteiskäyttöpalveluiden tarpeen. Muuton yhteydessä olisin tarvinnut useaan otteeseen henkilöautoa, jollaista en omista. Silloin, kun menopeliä tarvitsen, olisi hienoa, jos sen voisi hakea muutamaksi tunniksi vaikka lähikaupan pihasta. Tällaisia palveluita jo muualla Suomessa onkin, mutta ei Varsinais-Suomessa. Onneksi yhteiskäyttöautot tekevät kovaa vauhtia tuloaan tännekin.

Muutin vuokra-asunnosta toiseen vuokra-asuntoon. Vaakakupissa painaa omalla kohdallani palvelun, tässä tapauksessa asumisen vaivattomuus. Tavallaan vuokra-asunnot ovat yhteiskäyttökulttuurin uranuurtajia ja vuokra-asuntoyhtiöt vieneet asian vielä asteen pidemmälle. Kun asunnosta muutetaan pois, sen pinta remontoidaan ja asunto luovutetaan kodiksi seuraavalle.

Muidenkin tilojen yhteiskäyttöä pitäisi lisätä huomattavasti. Esimerkiksi mökit ovat yli puolet vuodesta tyhjillään ja kaupungeissa ja kuntien keskustoissa on valtavasti tyhjiä tiloja erityisesti virka-aikojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä suunnitteilla palvelu, jonka avulla saadaan valjastettua taloyhtiöiden tyhjiä tiloja käyttöön.

Mitä sitten on tarpeellista omistaa? Omia tarpeitaan ja tottumuksiaan on jokaisen syytä pohtia. On paljon yhteiskäyttöpalveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä kuten pesulat, pukuvuokraamot, yhteissaunat, taksit tai kirjastot.

Jatketaan ideointia, vaikkapa muuton yhteydessä, ja kehitetään lisää tulevaisuuden yhteiskäyttöpalveluita.

tisdag, 05 maj 2015 09:32

Tapahtui pyörämatkalla kotiin: Auto meinasi kääntyä risteyksessä päälleni, vaikka pyörätien jatkeena olleella suojatiellä paloi vihreä. Jalankulkijat kävelivät koko leveydeltä jalankulku- ja pyörätiellä ja ihmettelivät, kun soitin soittokelloa. Risteyksessä melkein ajoin toisen pyöräilijän päälle, kun hän yllättäen kääntyikin, näyttämättä suuntamerkkiä.

Välillä tuntuu, että liikenne on viidakko, jossa luovimisesta aiheutuu vain paljon stressiä ja mielipahaa ja perille pääseminen on tuurista kiinni. Yllä kuvatun kaltaisina päivinä ei tarvitse ihmetellä, miksi suurin osa liikenneohjeista alkaa sanoilla "Muista varoa..."

Pyöräilyaiheisessa seminaarissa huhtikuun lopussa kuulin liikennelainsäädännön nykytilasta ja siihen tulevasta kokonaisuudistuksesta. Kuunnellessani esittelyä väistämissäännöistä ja siitä, kuinka ne ovat vuosien aikana muuttuneet ja tulevat pian taas muuttumaan, en yhtään ihmetellyt, miksi sääntöjen noudattaminen on välillä haasteellista – niin autoilijoille, pyöräilijöille kuin kävelijöillekin. Tutkimusten mukaan vain 40 % pyöräilijöistä ja 29 % autoilijoista tietää ketä väistetään, missä ja milloin.

Toinen asiantuntija kertoi kuntatutkimuksesta, jossa oli selvitetty jalankulun tilaa. Jalan liikkuminen on kulkumuoto siinä missä esimerkiksi pyöräilykin, mutta se antaa mahdollisuudet aivan toisenlaiseen kaupunkitilan käyttämiseen - ei vain siirtymiseen paikasta toiseen. Jalankulkijoiden tarpeet ovat monesti erilaisia kuin pyöräilijöiden, mutta siitä huolimatta nämä kaksi kulkijakuntaa usein pakotetaan samalle kulkuväylälle.

Liikennekasvatusta on alakouluilta lähtien, mutta hyvin vähän huomioidaan sitä, millaista on olla pyöräilijänä liikenteessä. Elämme ns. autoyhteiskunnassa ja tämä on se näkökulmasta, josta liikennekasvatuskin usein lähtee. Myös kaupunkien liikennesuunnittelulla on osansa siinä, millaiseksi liikkumisympäristöksi kaupungit koemme.
Työssäni painin päivittäin liikkumiseen liittyvien haasteiden parissa. Ihmisten tietoisuus liikennesäännöistä ja hyvistä liikennetavoista löytyy tärkeysjärjestykseni kärkisijoilta ja paljon onkin jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävääkin.

Pian alkava kansallinen pyöräilyviikko on hyvä mahdollisuus nostaa pyöräilyasioita esille. Kuka tahansa pyöräilystä innostunut toimija voi järjestää vaikka kaupunkipyöräilyretken tai pyöränhuoltopajan. Pyöräilijän näkökulman liikennekasvatukseen taas voi mainiosti tuoda esille Pyörällä kouluun -päivänä. Lisää pyöräilyviikosta voit lukea osoitteesta http://www.poljin.fi/fi/toimintaa/pyorailyviikko

Liikkumisen ei kuuluisi olla jatkuvaa varomista. Tilannetta parantaisi huomattavasti jo se, että muistaisimme huomioida myös toiset liikenteessä olevat.