Vierailimme tammikuussa 2020 Varsinais-Suomen liiton vaikuttajakoulun kanssa Tyksissä tapaamassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin poliittista johtoa.

Voisi kuvitella, että sairaanhoitopiirissä keskusteltaisiin pelkästään sote-uudistuksesta, mutta se ei pidä paikkansa. Kuulimme, mitä työ sisältää ja minkälaista on toimia sairaanhoitopiirin päätöksentekijänä. Päätösten tekeminen vie paljon aikaa ja suurien linjausten loppuun saattaminen saattaa viedä vuosia.

Seurasimme myös sairaanhoitopiirin valtuuston kokousta ja saimme pienen kurkistuksen siihen, mitä asioita kokouksissa käsitellään. Tuolloin käsiteltävänä oli soten kunnittaiset nettokustannukset asukasta kohden Varsinais-Suomessa.

Päivän päätteeksi vierailimme Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistolla. Meidät vastaanotti vuodesta 2014 Eduskuntatutkimuksen keskusta johtanut professori Markku Jokisipilä. Lyhyen tutkimuskeskuksen opastuksen jälkeen päädyimme pieneen auditorioon. Siellä, poliittisten karttojen ympäröiminä, professori aloitti esittäytymisen jälkeen tutkimuskeskuksen esittelyn. Kyseinen tutkimusyksikkö on perustettu Turun yliopistossa noin kahdeksan vuotta sitten. Sen päätarkoituksena on tutkia suomalaista parlamentarismia, eduskuntaa ja demokratiaa. Näitä aiheita koskevan akateemisen tutkimuksen lisäksi keskuksessa järjestetään yleisötilaisuuksia, annetaan asiantuntijalausuntoja tiedotusvälineille sekä toteutetaan tilaustöitä.

Saimme tietää, että tutkimuskeskus toteuttaa mm. historiatieteellisiä hankkeita, jotka käsittelevät politiikan ja julkisuuden historiallista muutosta sekä vaalien julkisuutta tarkastelleita tutkimus- ja kirjaprojekteja. Isännät kertoivat, että kahden vuoden ajan tutkimuskeskuksen toimintaan on kuulunut Eurooppa-tutkimus. Sen päätavoitteena on lisätä erityisesti Euroopan unioniin liittyvää tutkimusta, yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja opetusta. Kyseisen työn merkitys on nähtävissä erityisesti vuosittaisessa Turun Eurooppa-foorumissa ja sen sisältöjen toteuttamisessa.

Vaikuttajakoululaisina opimme, että jos haluamme vaikuttaa jollakin tavalla tiettyyn päätökseen, meidän on ymmärrettävä kyseisen asian johtoprosessit, vuorovaikutteisuus ja historialliset taustat. Kuten Karl Siegmund von Hohenwart (Itävallan ministerineuvoston presidentti vuonna 1871) sanoi: ”Historia on käytäntö, jota ei enää voida korjata. Politiikka on historiaa, jota voidaan vielä korjata.”

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Talvella 2020 nuoret tutustuivat sairaanhoitopiiriin ja Turun yliopiston eduskuntatutkimukseen.

sairaanhoitop3 

Olimme Vaikuttajakoulun kanssa 6.3. Helsingissä. Jo silloin korona jylläsi maailmalla, mutta Suomessa vielä sillä tasolla, että vierailumme voitiin järjestää. Teemanamme oli EU sekä kansainvälisyys, ja ohjelma oli sen mukaista: Ensin tapasimme meppinä toimivan Ville Niinistön eduskunnassa, jonka jälkeen siirryimme ulkoministeriöön tutustumaan diplomaattiuriin ja vielä päivän päätteeksi Britannian suurlähetystöön.


Niinistön kanssa puhuimme EU-politiikasta ja kansainvälisestä vaikuttamisesta. Jos eduskunta ja siellä tehtävä politiikka vaikuttaa joskus monimutkaiselta ja hitaalta, ei se ainakaan Euroopan parlamentissa yhtään sen mutkattomampaa ole. Jo vierailumme aikana korona liikkui maailmalla ja siksi se myös nostatti esiin paljon kysymyksiä ja keskustelimmekin koronan tuomista muutoksista politiikan tekemiseen erityisesti kansainvälisellä tasolla. Keskustelumme teemoina olivat myös tulevaisuus nuorten näkökulmasta sekä ilmastonmuutos, johon liittyen esillä olivat erilaiset energiantuotantotavat ja maatalous.


Itse politiikan lisäksi puhuimme Niinistön kanssa hänen taustoistaan ja asioista, jotka veivät hänet mukaan politiikkaan. Keskustelut muistuttivat hyvin meitä siitä, että politiikkaan voi päätyä hyvin erilaisista taustoista. Politiikkaan myös toki tarvitaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia.


Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen siirryimme eduskunnasta ulkoministeriöön, jossa tapasimme kaksi hyvin erilaisista taustoista tullutta diplomaattiuraa tekevää henkilöä. He esittelivät meille ulkoministeriön toimintaa, diplomaattityötä ja kertoivat tarinansa siitä, miten he ovat päätyneet siihen missä nyt ovat. Myös tässä keskustelussa nousi esille, kuinka erilaisista koulutustaustoista ja lähtökohdista ihmiset ovat päätyneet diplomaateiksi. Itseni keskustelu herätti ajattelemaan, kuinka paljon ihmisiä työskentelee Suomen kannalta hyvinkin tärkeissä viroissa ympäri maailmaa ja miten monessa eri maassa Suomella on edustajia.


Vaikuttajakoulun osallistujina pääsimme myös tutustumaan Britannian Helsingin-suurlähetystön yksikköön. Modernia arkkitehtuuria edustava Stephen Quinlandin suunnittelema lähetystöpäärakennus, Kurun graniitista valmistettuine seinine ja arkadimaisine lasikattoineen koristeltu rakennus sijaitsi Kaivopuistossa.


Suurlähetystössä meidät otti vastaan vieraanvaraisesti nykyinen suurlähettiläs Tom Dodd. Tarjolla oli brittiläiseen tapaan teetä ja keksejä. Esittäydyimme, jonka jälkeen suurlähettiläs kertoi lähetystön toiminnasta ja tehtävistä. Tehtäviin kuuluu ennen kaikkea politiikan harjoittaminen Suomessa, Ison-Britannian Suomessa olevien kansalaisten edunvalvonta ja diplomaattisten suhteiden harjoittaminen. Tiloissa voidaan muun muassa järjestää kokouksia ja diplomaattien tapaamisia. Ennen kaikkea Britannian, mutta myös useiden maiden diplomaattien tapaamisia.


Pääsimme nuorina myös itse ääneen, ja meiltä muun muassa kysyttiin mielipiteitä brexit-tilanteesta ja miten tämä on vaikuttanut meidän nuorten elämään. Brexit on muun muassa vaikeuttanut nuorten Britteihin opiskelemaan lähtemistä, koska opintojen hinnat tulevat nousemaan pilviin aikaisempaan nähden. Suurlähetystössä käynti oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen ja vastaanotto erittäin mukava.

 

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Keväällä 2020 nuoret tutustuivat kansainvälisiin suhteisiin, ulkopolitiikkaan sekä Euroopan unioniin.

 


 

 

 

Varsinais-Suomi on yllättävän metsäinen maakunta, vaikka alueesta saattaa ensimmäisenä tulla monelle mieleen avoin peltomaisema ja saaristomosaiikki. Maakunnan pinta-alasta metsämaata on noin 54 % ja suota 5,5 %. Muun muassa eteläinen sijainti, rannikon vaikutus, jääkauden jälkinä syntyneet harjumuodostumat, jokilaaksot ja pitkä maanviljelyhistoria vaikuttavat maakunnan luontotyyppeihin ja lajistoon. Esimerkiksi tammimetsävyöhyke, lehdot, kallioiset saaristometsät, rannikon tervaleppäluhdat, savimaan virtavedet, perinnemaisemat ja harjualueiden paahdeympäristöt ja pohjavesivaikutteiset ympäristöt ovat Varsinais-Suomen metsien erityispiirteitä.

Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Etelä-Suomessa 79 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Suurin osa uhanalaislajistosta elää metsissä ja lajien uhanalaisuus on kaikkein runsainta rannikolla ja Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan suojelupinta-alan lisäämistä, laajempia suojelukokonaisuuksia ja erityisesti vanhojen metsien turvaamista. METSO on valtion luonnonsuojeluohjelma, jossa metsänomistaja voi tarjota metsiään suojeluun ja saada suojelusta puuston hintaan perustuvan korvauksen verovapaana.  Suojelua pyritään keskittämään laajoille, arvokkaimmille alueille, mutta myös pienialaiset kohteet ovat tärkeitä, jos niillä on erityisiä luontoarvoja. Esimerkiksi vesistöjen ja pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat usein pienialaisuudestaan huolimatta tärkeitä suojelukohteita. Myös kytkeytyvyys laajempiin suojelualuekokonaisuuksiin nostaa alueiden arvoa.  Varsinais-Suomen alueella METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityisinä suojelualueina sekä valtiolle hankittuina suojelukohteina yhteensä 4900 hehtaaria. Tavoitteena on saada suojeluun vielä noin 3000 hehtaaria.

Varsinais-Suomen metsätalousmaasta suurin osa, noin 80 %, on yksityisomistuksessa. Tämä on enemmän kuin muualla maassa keskimäärin ja samalla kuitenkin metsät ja metsien omistus on pirstoutunutta: omistetun metsän keskipinta-ala on Varsinais-Suomessa maan alhaisin. Tämä lisää yhteistyön tarvetta yksityismetsänomistajien kesken ja heillä on maakunnassamme suuri vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsälaki, sertifiointikriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat tehokas pohja monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta järeämpiä keinoja tarvitaan.

Erityisesti herkillä alueilla kuten turvemailla, vesistöjen lähimetsissä, tärkeiden elinympäristöjen ja suojelualueiden reunoilla tulee vahvistaa luonnonhoitopainoitteista metsänhoitoa.  Metsähakkuiden yhteydessä hakkuutavasta riippumatta lahopuun lisäys, säästöpuut, sekapuuston suosiminen ja riistatiheiköt ovat helppoja keinoja, joita suunnitelmallisesti kohdentamalla voidaan tehostaa luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Jatkuvan metsän kasvatuksen menetelmillä pystytään ylläpitämään monimuotoisempaa metsän rakennetta ja turvaamaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen.

Suojelun lisäksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja käytäntöjä luonnon monimuotoisuuskadon kääntämiseksi. Hyvänä tavoiteltavana periaatteena on niin sanottu No Net Loss -periaate eli kokonaisheikentämättömyys. Erilaisten maisemaa, maankäyttöä ja elinympäristöjä muuttavien hankkeiden yhteydessä tulisi löytää keinoja kompensoida luonnolle aiheutuvia haittoja siten, että kokonaisuutta ei heikennetä. Maankäytön suunnittelun rooli on tärkeä, jotta metsien ekologinen kytkeytyvyys turvataan ja luonnolle jätetään sen tarvitsema tila. Uusia toimintamalleja voisi löytyä muun muassa rakennushankkeissa, tieverkoston ylläpidossa, viheralueiden hoidossa ja tietysti maa- ja metsätaloudessa.

Luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja metsätalouden yhteistoiminnassa on myös kehitettävää. Esimerkiksi luontotiedon, eli muun muassa lajien esiintymiseen liittyvän tiedon puutteita tulee paikata luontokartoituksilla ja tiedon tulee olla helposti koko toimintaketjun käytettävissä, mukaan lukien viranomaiset, metsänomistajat, neuvojat, suunnittelijat, puunostajat ja puunkorjuu.

Ekologisesti kestävä metsänhoito perustuu sille, että metsänomistajan on tiedettävä ja tunnettava metsänsä luontoarvot­­­ ­­­– oli omistajana sitten valtio, kunta, muu yhteisö, yritys tai yksityinen henkilö.

Valonian uudessa Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa kehitetään vuorovaikutteista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta Salossa ja Somerolla sijaitsevalla Hyyppäränharjulla. Hanketta toteutetaan yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Suomen Metsäkeskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta rahoittaa Ympäristöministeriö.

Helmikuussa 2020 vierailimme Varsinais-Suomen vaikuttajakoulun kanssa kolmessa eri paikassa yrittäjyys- ja elinkeinoaiheisen päivän tiimoilta. Ensimmäisenä tapasimme Kupittaan ElectroCityssä sijaitsevan Yrityskylän aluepäällikön Suvi Ylikylä-Elersin, joka esitteli meille Turun Yrityskylää, joka oli täynnä hulinaa työelämään tutustuvien kuudesluokkalaisten toimesta. Yrityskylä järjestää toimintaa myös ysiluokkalaisille, mutta meidän vierailumme keskittyi kuudesluokkalaisiin. Yrityskylästä jäi mieleen todella positiivinen ja onnistunut kuva tarpeellisena työelämään tutustuttajana lasten ja nuorten kehityksessä. Yrityskylä on varmasti tärkeä ja ajatuksia herättävä kokemus kaikille sen kokeville.

Päivän seuraava vierailumme kuljetti meidät Varsinais-Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Hanna Munterin puheille. Hän kertoi järjestön toiminnasta ja kokoonpanosta. Järjestön tärkein tehtävä on olla vaikuttamiskanava yrityksille ja yrittäjien etujen valvominen. Järjestöön kuuluu enimmäkseen henkilömäärältään pienikokoisia yrityksiä ja sen tavoitteena on tuoda yrittäjät lähemmäs toisiaan. Järjestön kautta yrittäjillä on yhteys päättäjiin ja toisin päin. Kuulimme myös yrittäjyyden eri muodoista ja tulevaisuuden työn luonteesta. Useat työtehtävät ovat muuttumassa projektiluontoisemmiksi, ja työhön käytettyä aikaa ei aina voi verrata työn arvoon. Munterin puheenvuoron jälkeen kaksi nuorta yrittäjänaista kertoivat yrityksistään ja niiden kasvusta viime vuosien aikana.

Päivän lopuksi kävimme vielä tapaamassa Jouni T. Lainetta, Clewer -yrityksen toimitusjohtajaa. Clewer tuottaa jätevedenpuhdistuslaitteita ja vie niitä muun muassa kehittyviin maihin alueille, joilla ei muuten olisi puhdasta vettä käytettävänään. Opimme, että puhtaan veden saatavuus on iso ongelma suurella osalla maailman väestöstä. Meille suomalaisille puhdas vesi saattaa olla itsestäänselvyys, mutta joissain maissa puhtaan veden puute on merkittävä ongelma.

Kokonaisuudessaan yrittäjyys- ja elinkeinoaiheinen päivä, josta saimme vaikuttajakoululaisten porukalla nauttia, oli monipuolinen ja kiinnostava. Se mahdollisti laajan uuden oppimisen yrittäjyyteen ja elinkeinoelämään liittyen, mistä suuri kiitos kuuluu kaikille, kenen kautta saimme aihealueeseen tutustua.

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Kevättalvella 2020 nuoret vierailivat Varsinais-Suomen Yrityskylässä, Varsinais-Suomen Yrittäjillä ja jätevesien puhdistamisen ympäristöteknologiaan erikoistuneessa Clewer-yhtiössä.

Toimivat liikenneyhteydet ovat edellytys sujuvalle päivälle – ja toimivalle yhteiskunnalle. Moni työmatkalainen kaupungissa turhautuu aamuruuhkassa istumiseen. Harvaan asutulla seudulla ikäihminen miettii, kuinka palvelujen ja muiden tärkeiden paikkojen äärelle pääsee sittenkin, kun ajokorttia ei enää ole. Lapsiperheillä päänvaivaa aiheuttaa loputon harrastuskyytirumba. 

Liikennejärjestelmäsuunnittelua tehdään jatkuvasti, jotta liikenne toimisi mahdollisimman hyvin koko yhteiskunnan kannalta. Erilaiset tavoitteet tulee yhteensovittaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin elinkeinoelämää ajatellen. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintä, suuriin kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike ja väestön ikääntyminen asettavat haasteita toimivalle liikennejärjestelmälle. Toisaalta kehittyvä teknologia, digitalisaatio ja automaatio mahdollistavat jo nyt monenlaiset liikenteen uudet ratkaisut. Autoon voi tankata biopolttoainetta tai sähköä, joukkoliikenteen ajantasaisen aikataulun voi tarkistaa kännykästä ja yhteiskäyttöisen auton, polkupyörän tai potkulaudan voi ottaa käyttöön mobiilisovelluksella.

Liikenne ei noudattele kuntien tai maakuntien hallinnollisia rajoja, minkä vuoksi liikennejärjestelmää tarkastellaan monella tasolla. Parhaillaan päivitetään Varsinais-Suomen ja Turun seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmia, joiden tavoitteena on kestävä ja vähäpäästöinen, kilpailukykyinen ja vetovoimainen sekä turvallinen ja terveellinen liikennejärjestelmä.

Jokaisella Varsinais-Suomen seudulla ja kunnalla on omanlaisensa vahvuudet ja haasteet tulevaisuuden liikenteen kannalta. Kaupunkiseudulla on hyvät mahdollisuudet joukkoliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, mutta toisaalta haasteena on esimerkiksi ruuhkautuminen. Harvaan asutuilla alueilla ja saaristossa ruuhkat eivät ole samanlainen ongelma, mutta joukkoliikenteen ja liikennepalvelujen kehittäminen on haastavaa vähäisemmän asukasmäärän vuoksi. Seutukuntien erityispiirteistä ja mahdollisuuksista keskusteltiin iltakoulutilaisuuksissa tammikuussa kuntien päättäjien ja virkamiesten kanssa.

Tilaisuuksien osallistujien oli helppo olla yhtä mieltä siitä, että henkilö- ja tavaraliikenteen sujuvuus ja turvallisuus ovat keskeisiä tavoitteita myös tulevaisuudessa. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen sekä joukkoliikenteen ja liikennepalveluiden kehittäminen nähtiin tärkeinä. Etenkin kaupunkialueiden ulkopuolella koettiin kuitenkin osin epäselväksi, miten kestävää liikkumista ja liikkumispalveluja voidaan kehittää. Selkeänä viestinä seuduilta oli, että toimivat matkaketjut, hyvä työvoiman liikkuvuus ja kunnossapidetyt pääväylät ovat edellytys myös alueiden elinkeinoelämälle. Alueellisen junaliikenteen mahdollisuudet herättivät paljon innostunutta keskustelua ja sähkön ja biokaasun jakeluverkon parantaminen nousi esiin tärkeänä toimenpiteenä koko maakunnassa. Seuduilla nähdään potentiaalia myös biopolttoaineiden tuottamiseen, josta hyötyisi ilmaston lisäksi elinkeinoelämä.

Kunnilla on rajalliset resurssit ja uusia liikenteen ratkaisuja tulisi saada aikaan mahdollisimman pienillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Keskusteluissa pohdittiin, voisivatko kutsupohjaiset liikennepalvelut toimia tulevaisuuden ratkaisuna myös harvemmin asutuilla alueilla. Esimerkiksi erilaisia kyläkyyti-palveluita on jo testattu eri puolilla Suomea. Tilaisuuksissa keskusteltiin myös liikennejärjestelyjen muuttamisesta kävelijöille ja pyöräilijöille suotuisammiksi esimerkiksi liikenneväyliä, -sääntöjä ja ympäristöä muokkaamalla. Uusien ratkaisujen avulla olemassa olevat liikennevälineet ja väylät voisivat pienin muutoksin palvella kuntalaisia paremmin.

Alueellisten suunnitelmien kanssa samanaikaisesti Suomessa laaditaan parhaillaan ensimmäistä koko maan kattavaa liikennejärjestelmäsuunnitelmaa ja Etelä-Suomessa neljän maakunnan yhteistä liikennestrategiaa. Kun liikennejärjestelmäsuunnitelmia nyt päivitetään, katseet kohdistuvat seuraavalle vuosikymmenelle. Millaista tulevaisuuden liikennettä me Varsinais-Suomeen toivomme? Miten yhteisiä tavoitteita tukevat ratkaisut saataisiin houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi myös liikkumispäätöstä tekeville ihmisille? Yhteisenä tavoitteenamme on Varsinais-Suomi, jossa kaikki pääsevät perille sujuvasti, turvallisesti ja vähäpäästöisesti.