Varsinais-Suomessa on nyt paljon hyvää liikkeellä liikenteessä. Valmisteilla on maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys sekä Varsinais-Suomen ilmastotiekartta, jossa liikkuminen on keskeisessä asemassa. Lisäksi Valonian ja Varsinais-Suomen liiton johdolla pohditaan parhaillaan seutukuntakohtaisesti keinoja, jotka auttaisivat kunnianhimoisten liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi juuri paikallisesti parhaiten. Näissä seutukuntakohtaisissa keskusteluissa muun muassa pyöräilyn edistäminen on noussut vahvasti esiin. 
 
Pyöräilyn edistämisen hyödyt ovat moninaiset. Pyöräilyllä, myös sähköpyöräilyllä, on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Ihmiset jaksavat arjessaan paremmin, mistä hyötyy taloudellisesti niin työantajat kuin koko yhteiskunta. Pyöräily sopii monelle, myös esimerkiksi erilaisista nivelvaivoista kärsiville, ikään katsomatta. Liikenneturvallisuuskin paranee, kun pyöräilijöitä on enemmän liikenteessä – tällöin heidät huomioidaan paremmin. Tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä arkipäivän liikkumisvalintojen tekemisessä ovat sujuvuus ja helppous. Tekemällä pyöräilystä helppoa ja sujuvaa saamme ihmiset pyöräilemään enemmän, eikö vain?
 
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. 
 
Hyvät aikeet eivät aina johda hyvään lopputulemaan vaan joskus jopa päinvastaiseen lopputulokseen kuin mitä tavoiteltiin. Suoritin muutama vuosi sitten liikennesuunnittelukurssin. Kurssilaisten tehtävänä oli suunnitella uuden asuinalueen liikenneverkko. Kaikki ryhmäläiset asettivat yhdeksi tavoitteekseen pyöräily- ja kävely-ystävällisen ympäristön. Lopputulema lähes kaikissa töissä oli kuitenkin sama: autokaistat olivat leveitä ja pyörät ja jalankulkijat joutuivat kiertämään, joskus melko pitkiäkin matkoja. Miksi näin kävi? 
 
Olemassa oleva data ohjasi suunnittelijoita liikennevalojen tarpeen ja autoteiden leveysvaatimusten suhteen. Koska alueen läpi kulkee olemassa olevien tilastojen mukaan tietty määrä autoja, tarvitaan tietynlevyinen kaista. Koska pyöräilijöitä ja jalankulkijoita kulkee tietty määrä, riittää, että käytetään jalankulkuväylän ja pyöräilyväylän yhdistelmää. Suunnittelua tehtiin nykytilanne eikä tavoitteet edellä. Liikenneturvallisuuden takia autojen ja pyöräilijöiden kohtaamista pyritään välttämään. Ratkaisu johti niin kurssitehtävässä kuin usein tosielämässäkin siihen, että pyöräilijä joutui kiertämään esimerkiksi koko risteysalueen tai liikenneympyrän. 
 
Ajattelumaailmamme on autokeskeinen, eikä sitä aina edes huomata. Kuinka monesti on esimerkiksi käynyt niin, että tietyömaalla on hyvät kiertotieopasteet autoille, mutta jalankulkija tai pyöräilijä saa tiedon reitin katkaisevasta esteestä vasta olleessaan suljetun alikulkutunnelin kohdalla? Seurauksena voi olla usean sadan metrin kiertäminen vaihtoehtoiselle reitille. Pahimmassa tapauksessa tietoa vaihtoehtoisesta reitistä ei ole tarjolla ollenkaan. Autojen ehdoilla on suunniteltu vuosikymmeniä, eikä kulttuuria hetkessä muuteta. 
 
Onneksi hyviä enteitä ja konkreettisia esimerkkejä kulttuurin muutoksesta on jo ilmassa. Deltin kaupungissa Hollannissa on käytössä liikennevalot, joissa valot ovat pyöräilijöille ja kävelijöille jatkuvasti vihreänä ja autoilijan läsnäolo tunnistetaan sensoreiden avulla – autoilija onkin se, joka pyytää lupaa suojatien ylitykseen. Joensuussa otettiin kaksi vuotta sitten käyttöön Suomen ensimmäinen pyöräkatu. Samana vuonna Sattulan kylään Hattulassa rakennettiin ainutlaatuinen kylätie, jossa kuljetaan kävelijöiden ja pyöräilijöiden ehdoilla. 
 
Esimerkki lähempää ovat lähes valmiit 110-tien pyöräteiden ja bussipysäkkien parannukset. Pyörätietä on parannettu ja sujuvoitettu aina Piikkiöstä Piispanristille asti. Turun puolella työt ovat vielä käynnissä. Tietöiden aikana pyrittiin kiinnittämään erityishuomiota kävelijöiden ja pyöräilijöiden opasteisiin. Lisäksi Turun kaupunkiseudulle on laadittu seudulliset, numeroidut pyöräilyreitit. Reitit merkitään opastein, joissa autoliikenteestä tutut suunnistustaulut kertovat jo ennen risteystä, mihin risteyksestä voi kääntyä. Reittinumerot on merkitty opasteisiin punaisella. Valmiita opasteita on jo Turusta Lietoon, Turusta Varissuon kautta Piikkiöön ja Turusta Kaarinan keskustan kautta Piikkiöön johtavilla reiteillä.
 
Lisää hyvää on tulossa. Väylä-virasto julkaisee tänä syksynä uudet pyöräliikenteen suunnitteluohjeet, jotka edelleen lisäävät pyöräilyn huomioimista suunnittelussa. Muutamissa kaupungeissa on jo tehty pyöräilyn ja kävelyn kehittämisohjelmia ja ensimmäistä kertaa Traficom jakaakin kunnille tarkoitettua valtionavustusta juuri näiden ohjelmien laadintaan. 
 
Kansallista pyöräilyviikkoa vietetään tänä vuonna toukokuun sijasta syyskuussa, 5.–13.9.2020. Viikon teemana on pyöräilyn ilo.

DIGITUEN VAUHDIKAS SYKSY

Skrivet av fredag, 28 augusti 2020 16:00

Digituki Varsinais-Suomessa -hanke ja Varsinais-Suomen alueen digituen verkosto lähtivät elokuussa jälleen vauhdikkaasti eteenpäin. Viimeiset verkostotapaamiset ennen kesätaukoa järjestettiin juhannusviikolla. Hanketiimi jatkoi suunnittelutyötä vielä ennen heinäkuun lomailua, jotta elokuun verkostojen tapaamiset ja valitut kehittämistoiminnat saadaan hyvin käyntiin.

Digituen verkostojen kehittäminen ja digituesta viestiminen lisäävät asukkaiden tietoisuutta saatavilla olevasta digituesta. Digi kuuluu kaikille, mutta kaikkea ei tarvitse osata itse. Siksi on tärkeää, että asukkaat tietävät, mistä digitukea voi pyytää. Parhaimmillaan perinteisen käyntiasioinnin sijaan sähköinen asiointi on vaivattomampaa ja nopeampaa, jolloin aikaa muuhun jää enemmän.

Syksyn suunnitelmia

Varsinais-Suomen alueen digituen verkoston kehittämistoimenpiteet saatiin elokuun aikana valittua jokaiseen viiteen seutukuntaan.

Turun seutu ja Loimaan seutu päätyivät palvelumuotoiluun, jolla selkeytetään seutukunnallisten verkostojen tavoitteita ja toimintaa. Tämä edesauttaa digituen verkostojen toiminnan jatkuvuutta. Vakka-Suomessa edistetään digituen näkyvyyttä alueellisesti, esimerkiksi lehtijuttujen ja esitteiden avulla.

Turunmaalla ja Salon seudulla oli tarkoitus toteuttaa tapahtuma ja tapahtuman markkinointi. Epävarman koronatilanteen takia molemmissa seutukunnissa päätettiin panostaa myös digituen viestinnälliseen näkyvyyteen alueellisesti. Salon seudulla ja Turunmaalla viestintätoimenpiteiden suunnittelu aloitettiin elokuun loppupuolella ja niiden toteutusta jatketaan syyskuun aikana.
Kaikkia toimenpiteitä valmistellaan ja toimenpiteet pyritään järjestämään syksyn ja loppuvuoden aikana.

Varsinais-Suomen alueen digituen tarjoajien koonti

Varsinais-Suomen digitukea tarjoavat on koottu listaksi, joka perustuu verkostolaisille loppuvuonna 2019 – alkuvuonna 2020 lähetettyihin kyselyihin. Listaa päivitetään syksyn aikana ja verkostolaiset saavat tarkistaa tietojensa ajantasaisuuden.

Tämän jälkeen koonti jaetaan verkoston käyttöön ja medioita lähestytään seutukunnissa tiedotteilla, joissa on kerrottu tarkemmin seutukunnan digituen tarjonnasta.

Koska koonti pohjautuu Varsinais-Suomen alueen digituen verkostolaisille lähetettyihin kyselyihin ja niiden vastauksiin, tullaan sitä tarpeen mukaan täydentämään ja päivittämään.

 

Uusien digituen toimijoiden tiedot voi ilmoittaa meille Webropol-linkin kautta (avautuu uuteen välilehteen).

DIGITUKI logo

 Vierailimme tammikuussa 2020 Varsinais-Suomen liiton vaikuttajakoulun kanssa Tyksissä tapaamassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin poliittista johtoa.

Voisi kuvitella, että sairaanhoitopiirissä keskusteltaisiin pelkästään sote-uudistuksesta, mutta se ei pidä paikkansa. Kuulimme, mitä työ sisältää ja minkälaista on toimia sairaanhoitopiirin päätöksentekijänä. Päätösten tekeminen vie paljon aikaa ja suurien linjausten loppuun saattaminen saattaa viedä vuosia.

Seurasimme myös sairaanhoitopiirin valtuuston kokousta ja saimme pienen kurkistuksen siihen, mitä asioita kokouksissa käsitellään. Tuolloin käsiteltävänä oli soten kunnittaiset nettokustannukset asukasta kohden Varsinais-Suomessa.

Päivän päätteeksi vierailimme Eduskuntatutkimuksen keskuksessa Turun yliopistolla. Meidät vastaanotti vuodesta 2014 Eduskuntatutkimuksen keskusta johtanut professori Markku Jokisipilä. Lyhyen tutkimuskeskuksen opastuksen jälkeen päädyimme pieneen auditorioon. Siellä, poliittisten karttojen ympäröiminä, professori aloitti esittäytymisen jälkeen tutkimuskeskuksen esittelyn. Kyseinen tutkimusyksikkö on perustettu Turun yliopistossa noin kahdeksan vuotta sitten. Sen päätarkoituksena on tutkia suomalaista parlamentarismia, eduskuntaa ja demokratiaa. Näitä aiheita koskevan akateemisen tutkimuksen lisäksi keskuksessa järjestetään yleisötilaisuuksia, annetaan asiantuntijalausuntoja tiedotusvälineille sekä toteutetaan tilaustöitä.

Saimme tietää, että tutkimuskeskus toteuttaa mm. historiatieteellisiä hankkeita, jotka käsittelevät politiikan ja julkisuuden historiallista muutosta sekä vaalien julkisuutta tarkastelleita tutkimus- ja kirjaprojekteja. Isännät kertoivat, että kahden vuoden ajan tutkimuskeskuksen toimintaan on kuulunut Eurooppa-tutkimus. Sen päätavoitteena on lisätä erityisesti Euroopan unioniin liittyvää tutkimusta, yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja opetusta. Kyseisen työn merkitys on nähtävissä erityisesti vuosittaisessa Turun Eurooppa-foorumissa ja sen sisältöjen toteuttamisessa.

Vaikuttajakoululaisina opimme, että jos haluamme vaikuttaa jollakin tavalla tiettyyn päätökseen, meidän on ymmärrettävä kyseisen asian johtoprosessit, vuorovaikutteisuus ja historialliset taustat. Kuten Karl Siegmund von Hohenwart (Itävallan ministerineuvoston presidentti vuonna 1871) sanoi: ”Historia on käytäntö, jota ei enää voida korjata. Politiikka on historiaa, jota voidaan vielä korjata.”

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Talvella 2020 nuoret tutustuivat sairaanhoitopiiriin ja Turun yliopiston eduskuntatutkimukseen.

sairaanhoitop3 

Olimme Vaikuttajakoulun kanssa 6.3. Helsingissä. Jo silloin korona jylläsi maailmalla, mutta Suomessa vielä sillä tasolla, että vierailumme voitiin järjestää. Teemanamme oli EU sekä kansainvälisyys, ja ohjelma oli sen mukaista: Ensin tapasimme meppinä toimivan Ville Niinistön eduskunnassa, jonka jälkeen siirryimme ulkoministeriöön tutustumaan diplomaattiuriin ja vielä päivän päätteeksi Britannian suurlähetystöön.


Niinistön kanssa puhuimme EU-politiikasta ja kansainvälisestä vaikuttamisesta. Jos eduskunta ja siellä tehtävä politiikka vaikuttaa joskus monimutkaiselta ja hitaalta, ei se ainakaan Euroopan parlamentissa yhtään sen mutkattomampaa ole. Jo vierailumme aikana korona liikkui maailmalla ja siksi se myös nostatti esiin paljon kysymyksiä ja keskustelimmekin koronan tuomista muutoksista politiikan tekemiseen erityisesti kansainvälisellä tasolla. Keskustelumme teemoina olivat myös tulevaisuus nuorten näkökulmasta sekä ilmastonmuutos, johon liittyen esillä olivat erilaiset energiantuotantotavat ja maatalous.


Itse politiikan lisäksi puhuimme Niinistön kanssa hänen taustoistaan ja asioista, jotka veivät hänet mukaan politiikkaan. Keskustelut muistuttivat hyvin meitä siitä, että politiikkaan voi päätyä hyvin erilaisista taustoista. Politiikkaan myös toki tarvitaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia.


Mielenkiintoisen keskustelun jälkeen siirryimme eduskunnasta ulkoministeriöön, jossa tapasimme kaksi hyvin erilaisista taustoista tullutta diplomaattiuraa tekevää henkilöä. He esittelivät meille ulkoministeriön toimintaa, diplomaattityötä ja kertoivat tarinansa siitä, miten he ovat päätyneet siihen missä nyt ovat. Myös tässä keskustelussa nousi esille, kuinka erilaisista koulutustaustoista ja lähtökohdista ihmiset ovat päätyneet diplomaateiksi. Itseni keskustelu herätti ajattelemaan, kuinka paljon ihmisiä työskentelee Suomen kannalta hyvinkin tärkeissä viroissa ympäri maailmaa ja miten monessa eri maassa Suomella on edustajia.


Vaikuttajakoulun osallistujina pääsimme myös tutustumaan Britannian Helsingin-suurlähetystön yksikköön. Modernia arkkitehtuuria edustava Stephen Quinlandin suunnittelema lähetystöpäärakennus, Kurun graniitista valmistettuine seinine ja arkadimaisine lasikattoineen koristeltu rakennus sijaitsi Kaivopuistossa.


Suurlähetystössä meidät otti vastaan vieraanvaraisesti nykyinen suurlähettiläs Tom Dodd. Tarjolla oli brittiläiseen tapaan teetä ja keksejä. Esittäydyimme, jonka jälkeen suurlähettiläs kertoi lähetystön toiminnasta ja tehtävistä. Tehtäviin kuuluu ennen kaikkea politiikan harjoittaminen Suomessa, Ison-Britannian Suomessa olevien kansalaisten edunvalvonta ja diplomaattisten suhteiden harjoittaminen. Tiloissa voidaan muun muassa järjestää kokouksia ja diplomaattien tapaamisia. Ennen kaikkea Britannian, mutta myös useiden maiden diplomaattien tapaamisia.


Pääsimme nuorina myös itse ääneen, ja meiltä muun muassa kysyttiin mielipiteitä brexit-tilanteesta ja miten tämä on vaikuttanut meidän nuorten elämään. Brexit on muun muassa vaikeuttanut nuorten Britteihin opiskelemaan lähtemistä, koska opintojen hinnat tulevat nousemaan pilviin aikaisempaan nähden. Suurlähetystössä käynti oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen ja vastaanotto erittäin mukava.

 

Vaikuttajakoulun neljännen vuosikurssin opiskelijat pohtivat blogissa vuorollaan vaikuttajakoulussa käsiteltyjä aiheita. Keväällä 2020 nuoret tutustuivat kansainvälisiin suhteisiin, ulkopolitiikkaan sekä Euroopan unioniin.

 


 

 

 

Varsinais-Suomi on yllättävän metsäinen maakunta, vaikka alueesta saattaa ensimmäisenä tulla monelle mieleen avoin peltomaisema ja saaristomosaiikki. Maakunnan pinta-alasta metsämaata on noin 54 % ja suota 5,5 %. Muun muassa eteläinen sijainti, rannikon vaikutus, jääkauden jälkinä syntyneet harjumuodostumat, jokilaaksot ja pitkä maanviljelyhistoria vaikuttavat maakunnan luontotyyppeihin ja lajistoon. Esimerkiksi tammimetsävyöhyke, lehdot, kallioiset saaristometsät, rannikon tervaleppäluhdat, savimaan virtavedet, perinnemaisemat ja harjualueiden paahdeympäristöt ja pohjavesivaikutteiset ympäristöt ovat Varsinais-Suomen metsien erityispiirteitä.

Suomen luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaan Etelä-Suomessa 79 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Suurin osa uhanalaislajistosta elää metsissä ja lajien uhanalaisuus on kaikkein runsainta rannikolla ja Etelä-Suomen kasvillisuusvyöhykkeellä.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan suojelupinta-alan lisäämistä, laajempia suojelukokonaisuuksia ja erityisesti vanhojen metsien turvaamista. METSO on valtion luonnonsuojeluohjelma, jossa metsänomistaja voi tarjota metsiään suojeluun ja saada suojelusta puuston hintaan perustuvan korvauksen verovapaana.  Suojelua pyritään keskittämään laajoille, arvokkaimmille alueille, mutta myös pienialaiset kohteet ovat tärkeitä, jos niillä on erityisiä luontoarvoja. Esimerkiksi vesistöjen ja pienvesien lähimetsät ja lehdot ovat usein pienialaisuudestaan huolimatta tärkeitä suojelukohteita. Myös kytkeytyvyys laajempiin suojelualuekokonaisuuksiin nostaa alueiden arvoa.  Varsinais-Suomen alueella METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityisinä suojelualueina sekä valtiolle hankittuina suojelukohteina yhteensä 4900 hehtaaria. Tavoitteena on saada suojeluun vielä noin 3000 hehtaaria.

Varsinais-Suomen metsätalousmaasta suurin osa, noin 80 %, on yksityisomistuksessa. Tämä on enemmän kuin muualla maassa keskimäärin ja samalla kuitenkin metsät ja metsien omistus on pirstoutunutta: omistetun metsän keskipinta-ala on Varsinais-Suomessa maan alhaisin. Tämä lisää yhteistyön tarvetta yksityismetsänomistajien kesken ja heillä on maakunnassamme suuri vastuu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta. Metsälaki, sertifiointikriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset ovat tehokas pohja monimuotoisuuden huomioimiselle, mutta järeämpiä keinoja tarvitaan.

Erityisesti herkillä alueilla kuten turvemailla, vesistöjen lähimetsissä, tärkeiden elinympäristöjen ja suojelualueiden reunoilla tulee vahvistaa luonnonhoitopainoitteista metsänhoitoa.  Metsähakkuiden yhteydessä hakkuutavasta riippumatta lahopuun lisäys, säästöpuut, sekapuuston suosiminen ja riistatiheiköt ovat helppoja keinoja, joita suunnitelmallisesti kohdentamalla voidaan tehostaa luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä. Jatkuvan metsän kasvatuksen menetelmillä pystytään ylläpitämään monimuotoisempaa metsän rakennetta ja turvaamaan arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen.

Suojelun lisäksi tarvitaan myös uudenlaista ajattelua ja käytäntöjä luonnon monimuotoisuuskadon kääntämiseksi. Hyvänä tavoiteltavana periaatteena on niin sanottu No Net Loss -periaate eli kokonaisheikentämättömyys. Erilaisten maisemaa, maankäyttöä ja elinympäristöjä muuttavien hankkeiden yhteydessä tulisi löytää keinoja kompensoida luonnolle aiheutuvia haittoja siten, että kokonaisuutta ei heikennetä. Maankäytön suunnittelun rooli on tärkeä, jotta metsien ekologinen kytkeytyvyys turvataan ja luonnolle jätetään sen tarvitsema tila. Uusia toimintamalleja voisi löytyä muun muassa rakennushankkeissa, tieverkoston ylläpidossa, viheralueiden hoidossa ja tietysti maa- ja metsätaloudessa.

Luonnonsuojelun, luonnonhoidon ja metsätalouden yhteistoiminnassa on myös kehitettävää. Esimerkiksi luontotiedon, eli muun muassa lajien esiintymiseen liittyvän tiedon puutteita tulee paikata luontokartoituksilla ja tiedon tulee olla helposti koko toimintaketjun käytettävissä, mukaan lukien viranomaiset, metsänomistajat, neuvojat, suunnittelijat, puunostajat ja puunkorjuu.

Ekologisesti kestävä metsänhoito perustuu sille, että metsänomistajan on tiedettävä ja tunnettava metsänsä luontoarvot­­­ ­­­– oli omistajana sitten valtio, kunta, muu yhteisö, yritys tai yksityinen henkilö.

Valonian uudessa Hyyppäränharjun METSO-yhteistoimintaverkostohankkeessa kehitetään vuorovaikutteista luonnonhoidon suunnittelua ja toteutusta Salossa ja Somerolla sijaitsevalla Hyyppäränharjulla. Hanketta toteutetaan yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Metsähallituksen, Suomen Metsäkeskuksen ja Tapion kanssa. Hanketta rahoittaa Ympäristöministeriö.