ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Skrivet av onsdag, 26 augusti 2015 12:04

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

PROFESSIOISTA PROSESSEIKSI

Skrivet av onsdag, 19 augusti 2015 08:11

"Ei hän tiedä mitään teemasta, hänellä on ihan eri alan koulutus; onneksi hän kyselee paljon!" Yhteistyökumppani huudahti lounaalla. Hämmästyin kovasti. Omasta valmistumisestani on lähes 30 vuotta. Muistan kuulleeni viisauden vuosia sitten: ei ole väliä, minkä tutkinnon unohtaa, työelämä kyllä opettaa.

Kannattaisiko kuunnella eri alojen osaajia? Maailma on niin monimutkainen, että vanhoilla konsteilla ja titteleillä ei ehkä pärjääkään. Vaikka elämänikäinen oppiminen kuulostaa uuvuttavalta, siihen kannattaa suostua ja ilolla kohdata uusia asioita.

Organisaatiossamme aloitti uusi toimitusjohtaja. Hän halusi meidät työntekijät kurssille. Kollegan sanoin olimme 'pommialtis projektipäällikköporukka': asiantuntijoita ja ylpeitä eri teknologioiden erityistietämyksestämme. Uusi johtaja pakotti meidät myöntämään, että ehkä meillä oli aukkoja osaamisessa.

Työelämäni ensimmäinen esimies passitti minut pitkälle kansainvälistymisvalmennukselle. Vientipäälliköille opetettiin vuonna 1989 mm. Neuvostoliiton kaupan erityispiirteet. Ei kestänyt kauaa, kun järjestelmä lakkasi. Muutos on siis kiihtyvää, jatkuvaa ja julmaa. Professiot muuttuvat prosesseiksi ja tehtävät muokkautuvat muutosten mukana.

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosikonferenssissa Kuopiossa kesäkuussa Michael Acuto, University College London, peräsi paikallistason päättäjien koulutukseen panostamista. Hän kehotti myös verkostoitumaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Oma ensimmäinen tutkintoni on agronomi. Silti työurani on kulunut hyvinvoinnin teemojen parissa. Olen sielultani vahvasti maatalouden ja maaseudun puolestapuhuja. Työni olen kuitenkin tehnyt kaupungissa biotekniikan, terveyden ja innovaatioiden parissa. Moni tutkinto antaakin valmiudet aivan erilaisiin töihin kuin opiskelijana kuvitteli. Itse erikoistuin siipikarjaan. Ensimmäinen työni oli kansainvälinen tuotepäällikkyys, kuinkas ollakaan kanojen ja kansanterveyden parissa. Lienee sattumaa, että jatkoin terveyden ja hyvinvoinnin saralla.

Yhtenä työtehtävänä oli osallistua broilerväen kesäjuhlaan. Tuttuni luuli, että olin menossa poliittisten päättäjien kokoukseen!

Työelämässä tehdään yhteistyötä monien ammattiryhmien kanssa. Aito erilaisen tietämyksen arvostaminen kannattaa. Syvää osaamista löytyy kunnista, korkeakouluista, yrityksistä ja järjestöistä. Suomalainen yhteiskunta kukoistaa, jos opimme kuuntelemaan ja kunnioittamaan erilaisia tekemisiä. Kesällä on kuitenkin nostalgista olla agronomi.

Valonia ja sitä edeltänyt Varsinais-Suomen agendatoimisto ovat tarjonneet puolueetonta neuvontaa haja-asutuksen jätevesien asianmukaisesta käsittelystä jo vuodesta 1999. Neuvontatyö haja-asutuksen jätevesien parissa on siis aloitettu jo ennen kuin jätevesien käsittelyä koskevat määräykset tulivat osaksi lainsäädäntöä.

Tavoitteena on estää lähivesistöjen ja talousvesikaivojen likaantuminen, parantaa vesien tilaa ja turvata vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuus. Kiinteistöjen jätevesien asianmukainen käsittely on konkreettinen keino lähiympäristömme ja lähivesistöjemme tilan parantamiseksi.

Mitä jätevesineuvoja oikeasti tekee? Työ pohjautuu asiakaspalveluun. Työ on asiakkaiden kohtaamista, kuuntelemista ja opastamista sekä asiantuntevan palvelun tuottamista. Puhelimen välityksellä moni saa kysymyksiin tarvitsemansa neuvot, mutta kaikki ei selviä puhelimessa. Neuvojan työhön kuuluu myös tiedon tuottamista, välittämistä ja kirjaamista eli kalenterista löytyy toimistopäiviäkin.

Neuvojan paras apuri on oma auto ja haja-asutusalueen kiinteistöjen osoitteet tunteva navigaattori. Välillä ärräpäät lentävät, kun käynnille on kiire ja navigaattorilla ei ole mitään käsitystä siitä, minne ollaan matkalla. Suuren haasteen luovat myös talot, joiden kyljessä ei ole numeroa lainkaan. Mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Usein ensimmäinen tervehdys tulee pihalla riemuissaan vapaana juoksevalta koiralta.

Kiinteistökäynnillä kierrämme kiinteistönomistajan kanssa pihalla katsomassa minne kiinteistöllä olevien rakennusten jätevedet menevät. Usein kiinteistöillä on kaksi tai kolme saostussäiliötä, joista jätevesi jatkaa matkaa eteenpäin kohti ojaa, rantaa tai maan alla kulkevia salaojia. Joissakin paikoissa kiinteistön oma talousvesikaivo saattaa olla vaarassa likaantua jätevesien vaikutuksesta.

Olennainen osa neuvojan työtä on olemassa olevan järjestelmän kunnon arvioiminen. Avaamme saostussäiliöiden kannet ja kurkkaamme sisään. Näkymä ei saa heikottaa, vaikka välillä kiinteistön-omistajat ihmettelevätkin miten pystymme työntämään nenämme säiliöihin.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Se on tiedon soveltamista käytäntöön, asioiden sommittelua paikan päällä sekä teknisten ratkaisujen löytämistä. Työn ohjenuorana toimivat lainsäädännön pykälät ja kuntien määräykset. Jokaiseen kiinteistöön löytyy vaihtoehdot, joilla jätevedet saadaan käsiteltyä asianmukaisesti. Aina ei edes tarvita isoja toimenpiteitä. Kiinteistönomistaja on huojentunut saadessaan asiantuntevat neuvot puolueettomalta neuvojalta, joka on perehtynyt kyseisen kiinteistön olosuhteisiin. Usein kiinteistökäynneillä työpöydäksi valikoituu puutarhapöytä, jonka äärellä annetaan henkilökohtaiset neuvot järjestelmän kunnostamiseen tai uudistamiseen liittyen ja samalla täytetään lomakkeet.

Yhteen käyntiin on varattu aikaa yksi tunti, mutta monesti käynnit ja päivät venyvät kiinteistönomistajien halutessa kertoa kiinteistön historiasta, pihalla kasvavista harvinaisista puista tai vaikkapa mehiläisten hoidosta. Muuhun kanssakäymiseen kuluvaa aikaa ei saa ajatella tehottomana työajankäyttönä vaan tärkeänä osana molemminpuolisen luottamuksen rakentamista. Hyvät kokemukset jättävät positiivisen muistijäljen ja helpottavat yhteydenottamista tulevaisuudessa.

MIKÄ IHMEEN MERTEN SINIVIHREÄ KASVU?

Skrivet av måndag, 22 juni 2015 15:03

Meret ja valtameret ovat merkittävä taloudellisen kasvun lähde myös Euroopan unionin alueella. Ne työllistävät suoraan noin 5,4 miljoonaa ihmistä, ja niiden bruttoarvonlisäys on noin 500 miljardia euroa vuodessa. Välillisesti meremme tuovat työtä ja toimeentuloa, "sinistä kasvua", vielä paljon suuremmille ihmismäärille, kymmenille miljoonille ihmisille.

Satamatoiminta, logistiikan ketjut ja meriliikenne, meri- ja rannikkomatkailu, merenpohjan kaivostoiminta, merelliset energiamuodot, vesiviljely ja muut mereen liittyvät elinkeinot tarjoavat tärkeää työtä ja toimeentuloa nyt ja tulevaisuudessa.

Viimeisten vuosien aikana sinisen kasvun sijasta on alettu puhua yhä enemmän sinivihreästä kasvusta. Miksi - ja mitä sillä tarkoitetaan? Sinivihreällä kasvulla viitataan siihen tosiseikkaan, että merten ja valtamerten kohdalla on kyse äärimmäisen herkästä ja helposti haavoittuvasta ekosysteemistä.

Meriin liittyy erittäin suuri taloudellinen potentiaali, mutta sitä on osattava hyödyntää ja käyttää taiten. Merellistä sinistä kasvua tuleekin kehittää "ympäristöasiat edellä". Oma kotimeremme, Itämeri, on erityisen haavoittuvainen ulkoisille häiriötekijöille, koska se on varsin matala ja veden vaihtuminen on erittäin hidasta. Esimerkiksi sinileväkasvustot muistuttavat meitä jokaista hyvin konkreettisesti Itämeremme haavoittuvaisuudesta.

Euroopan komissio on ottanut aktiivisen roolin EU:n merialueiden kestävässä hyödyntämisessä. Käytännön toimenpiteinä on mm. meriosaaminen, jonka avulla parannetaan meriä koskevan fakta- ja tutkimustiedon saatavuutta. Meriin ja merialueisiin liittyy vielä edelleen yllättävänkin paljon asioita, joista emme tiedä mitään. Parempi ja kattavampi merten tutkimustieto lisää ymmärrystämme merialueista ja tekee merellä tapahtuvasta toiminnasta kestävämpää ja vähemmän riskialtista.

Jäsenvaltioiden keräämä, ns. kansallinen meritieto, ei siis riitä kertomaan kaikkea mitä meidän pitää tietää meristä maailmanlaajuisena järjestelmänä, jonka yhdistäviä tekijöitä ovat vaihtuvat tuulet, kausiluonteiset virtaukset ja muuttoeläinlajit. Euroopan tason analysointi on tämän vuoksi olennaisen tärkeää. EU onkin ajanut myös eri kansallisten ja paikallisten tietojärjestelmien yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Uutta ajattelua edustaa myös merten aluesuunnittelu, jolla varmistetaan mahdollisimman tehokas, hyvin koordinoitu ja kestävä merellä tapahtuvan toiminnan suunnittelu. Koska merialueilla tapahtuvaan toimintaan liittyy usein koordinoimattomuutta ja osittain myös vastakkaisia intressejä, EU:n merialuesuunnitteludirektiivin toivotaan tuovan ratkaisun myös näihin haasteisiin.

Myös yleistä merialueiden valvontaa on tärkeää tehostaa: EU:n yhdennetty merivalvonta tarjoaa viranomaisille paremman kokonaiskuvan siitä, mitä merellä tapahtuu.

On myös tärkeää muistaa, että meret eivät tunne valtioiden rajoja. Ne ovat osa maailmanlaajuista merten ekosysteemiä, minkä vuoksi merialueitamme tulee suojella ja hallita Euroopan unionin lisäksi myös maailmanlaajuisella tasolla: YK:n foorumilla sekä kansainvälistä merioikeutta kehittäen ja kunnioittaen.

Meret ja rannikkoalueet ovat taloudellisen kasvun ja työpaikkojen mutta myös virkistyksen ja inhimillisen ilon lähteitä. Meille Itämeren helmassa varttuneille meren ja merellisyyden arvokkuus, kauneus ja ainutlaatuisuus ovat itsestäänselyyksiä.

Varsinais-Suomen liitto on aktiivinen Itämereen ja merellisiin alueisiin liittyvässä toiminnassa: se on aktiivinen toimija Euroopan tason merkittävissä järjestöissä (CPMR) ja tukee monia Itämeren alueen ja ympäristön kehittämishankkeita. Myös Turun kaupunki on vahva toimija Itämeren alueen kehittämisessä sekä kansallisesti että EU-tasolla. Tällainen aktiivisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Mertemme tila ja tulevaisuus on vahvasti riippuvainen myös yksilöistä - sinusta ja minusta. Näin kesälomien kynnyksellä haluankin toivottaa meille kaikille kauniita merellisiä kesäpäiviä, leppoisia tuulia ja aaltojen kimmellystä.

JAG HAR OCKSÅ EN DRÖM

Skrivet av onsdag, 17 juni 2015 08:31

Jag har en dröm. En känd och väl citerad fras ur Martin Luther Kings tal sommaren 1963 passar i många sammanhang. Min dröm är mera anspråkslös och lokal än Kings, som pratade om fred och jämlikhet, men har delvis samma mål och berör livet för många i Egentliga Finland.

Jag har en dröm om att landskapets rekreationsområden och -mål ska bevaras tillgängliga för möjligast många invånare och turister och att de i framtiden är i allas gemensamma användning. Till och med så att dessa – även de allra minsta – målen vore förenade till regionala rekreationsnätverk via vandrings- och cykelrutter.

Trots att 96 procent av befolkningen rör sig utomhus och 80 procent gör utflykter, vandrar och stavgår, har man satsat otroligt lite medel på detta. Kostnaden för rutter och små byggnader för rekreation är allmänt några cent i året per användare, medan summorna är helt i annan klass när det gäller andra motions- och rekreationsformer.

Huvudsakligen görs allt med allmänna medel. När snabba sparåtgärder behövs är det ofta rekreationsområden som realiseras. Trots att vi alla är användare har rekreationsområdena ingen utnämnd intressebevakare.

Min dröm inkluderar också en önskan att man ska se satsningens positiva inverkan för invånarnas välmående och arbetshälsa samt trivseln i området. En finländare får kraft i naturen både under fritid och vardagar. I medeltal idkar en finländare friluftsliv 2 - 3 gånger i veckan och 170 gånger i året. Därför är det viktigt att utveckla naturrutterna och rekreationsmöjligheter.

Men mörka moln syns i horisonten. I Tuija Sievänens och Marjo Neuvonens artikel i boken "Hyvinvointia metsästä" visas att den genomsnittliga friluftsidkaren är betydligt äldre än för tio år sedan. Därför drömmer jag också om att vi kunde erbjuda lättillgängliga och mångsidiga helheter för rekreationsmål och –rutter, som även skulle intressera yngre friluftsivrare. Man kan endast respektera miljön och naturen genom att vistas i den.

Egentliga Finlands förbund har tagit sig an en del av denna stora helhet, genom att främja en regional rekreationsförening i vår region. Ett bevis på landskapets mångsidighet är att Forststyrelsens nya parkmästare, som nämnde att det enda som fattas i Egentliga Finland är renar.

Om vi med fungerande och entusiastiskt samarbete kan få en förening som bevakar intressen och utvecklar rekreationsområden och -rutter, skulle min dröm vara nära att besannas och livskvaliteten i Egentliga Finland vara landets bästa.