DATA ILMAISTA, TIETO KALLISTA

Skrivet av tisdag, 13 oktober 2015 10:48

Avoin data on kovassa nosteessa. Se nähdään vähintään uuden taloudellisen toiminnan moottorina, digitalisaation rinnalla jopa osaratkaisuina julkisen sektorin rahoitusongelmiin. Avoin data on kuitenkin uusi asia, ja sen sisältö voi olla monille hämärä. Mitä tiedon avoimuus käytännössä tarkoittaa?

Ensin on syytä selventää millä nimillä asioista puhutaan. Suomen kielessä avoin data ja avoin tieto nähdään usein synonyymeinä, vaikka data – tietoaineisto – on aivan eri asia kuin tieto, eli ymmärrys jostain asiasta. Avaan näiden välistä eroa teollisuudesta tutun jalostusasteen käsitteen kautta.

Data, avoin tai suljettu, on kaikkein matalimman jalostusasteen tietoa. Se on kuin maasta kaivettua jalostamatonta rautamalmia. Se on pelkkiä numeroita, joka kertoo ainoastaan kuinka paljon jotain on.

Hieman pidemmälle jalostettua tietoa on informaatio. Informaatio on tulkittua dataa, joka tarjoaa vastauksen kysymyksiin mitä, missä tai milloin. Metallivertauksen mukaisesti informaatio on teräslevyjä, se on jalostettu malmista eteenpäin mutta vielä melko yksinkertaisin prosessein.

Tieto sen sijaan on korkeimman jalostusasteen informaatiota. Se luo ymmärrystä ilmiöiden taustoihin vastaamalla kysymyksiin miten tai miksi. Tieto on kuin suuri risteilyalus, joka on rungon teräslevyjen päälle rakennettu mutta jota ei olisi mahdollista synnyttää ilman vahvaa erityisosaamista.

Jos tiedolla on jalostusasteensa, on sillä myös arvoketjunsa. Korkeamman jalostusasteen tieto perustuu aina matalampaan, ja jalostusasteen kasvaessa myös sen arvo ja hyödynnettävyys kasvaa. Arvoketju näkyy selvästi tiedon hinnassa. Avoin data on nimensä mukaan ilmaista. Datasta jalostettu informaatio on usein käyttäjälle ilmaista, ja jos se tarjotaan digitaalisessa muodossa, on se myös informaation tuottajalle edullista.

Sen sijaan ymmärrys asioista, tieto, vaatii syntyäkseen ajattelua. Se vaatii ihmisen analysoimaan dataa, tulkitsemaan analyysin tuloksia suhteessa muuhun tietoon ja tekemään johtopäätöksiä. Tiedon tuottaminen ei onnistu algoritmeilla, vaan se vaatii aikaa ja tuumailua. Siksi tieto tai ainakin sen tuottaminen on yhä kallista.

Pohdinnan lisäksi tiedon tuottaminen vaatii kuitenkin myös raaka-ainetta eli dataa. Juuri tässä korostuu avoimen datan merkitys. Mitä enemmän ja laajemmin dataa on saatavilla, sitä enemmän siitä on mahdollista tuottaa tietoa ja tätä kautta tuottaa hyötyä tiedon arvoketjussa.

Ilmaisen ja avoimen data paras peruste on se, että suljettu datapolitiikka on tiedon arvoketjun kannalta äärimmäisen tuhlailevaista.

MILLAINEN ON ENERGIATEHOKKUUDEN TULEVAISUUS?

Skrivet av torsdag, 08 oktober 2015 08:42

Aloittaessa työtäni energianeuvojana viime vuosituhannella, toimittaja haastatteli minua kodin energiansäästömahdollisuuksista. Keskusteltuamme pitkään oikeankokoisista kattiloista liedellä, jääkaapin säilytyslämpötiloista sekä suositeltavista sisälämpöasteista, toimittaja kysyi säästyisikö toimilla etelänmatkan verran rahaa. Äimistyin. Nelihenkisen perheen Espanjan matka kulutti tuolloin saman verran energiaa kuin omakotitalon puolen vuoden lämmitys.

Ajatukset ja asenteet energiansäästöstä ovat muuttuneet neuvontaurani alkuvuosista. Nykyisin puhumme energiansäästön sijaan energiatehokkuudesta. On saatava enemmän vähäisemmällä energiamäärällä.

Trendit ovat neuvojan siunaus ja kirous. Ne nostavat asioiden tunnettuutta, mutta ajoittain vaikeuttavat neuvojan työtä. Varsinkin lämmitykseen tuntuu olevan kerrallaan vain yksi oikea vaihtoehto.

Maalämpö nousi uusien talojen lämmitysvaihtoehdoksi 2000-luvun alussa, mutta osoittautui kalliiksi ja haastavaksi mitoitettavaksi. Vähän myöhemmin rinnalle nousi ilmalämpöpumppu – se ainoa oikea ratkaisu kaikkiin vanhoihin taloihin. Pakollisten energiatodistusten myötä nousi pelko öljylämmittäjän lisäkustannuksista ja öljylämmityksen rinnalle tulivatkin aurinkokeräimet. Nyt maalämpö on tehnyt paluun uusien jäähdytysominaisuuksien myötä. Uusin trendi on aurinkoenergian hyödyntäminen sähkön tuotannossa.

Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä tai kahta oikeaa ratkaisua. Jokaisen kotitalouden kohdalla paras ratkaisu on hieman erilainen. Hyvän neuvojan pitää antaa eri vaihtoehdoista sellaista tietoa, jonka pohjalta asiakas pystyy itse tekemään valistuneen päätöksen. Neuvojan on oltava puolueeton ja tasapuolinen, jotta hän saavuttaa luottamusta työssään.

Mielestäni unelma punaisesta mökistä järven rannalla on taakse jäänyttä elämää. Suomessa jo 75 prosenttia kaikista talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Tällä hetkellä minua mietityttääkin energiatehokkuuden näkökulmasta se, mitä tapahtuu esimerkiksi niille isoille taloille, joita on rakennettu noin 10 vuotta sitten taajama-alueen ulkopuolelle. Onko vanhemmilla halua jäädä puolityhjään taloon lasten lähdettyä omille teilleen?

Toisena ääripäänä ovat korjaustarpeessa olevat vanhat pientalot, joita asuttavat monesti yksin asuvat vanhukset. Korjaustyöt ovat jääneet vähemmälle jo pitkän aikaa sitten eikä niihin ole mahdollisuutta enää investoidakaan. Asumistason jatkuvasti noustessa ei mummon kodista ole kohta edes kesämökiksi.

Katse tulee kääntää asumisen muunneltavuuteen ja erilaisiin yhteisasumisen muotoihin. Uskon, että energiatehokkuuteen löytyy ratkaisuja myös tätä kautta.

Vuosittain 26. syyskuuta vietettävä Euroopan kielten päivä on paitsi kielten oppimisen ja opettamisen myös muun kielialan työn teemapäivä. Euroopan kielten moninaisuutta vaalitaan muun muassa Euroopan unionin toimielimissä tehtävän käännöstyön avulla.

Suomalaiskääntäjät voivat tänä vuonna juhlia oman kielensä 20-vuotista taivalta EU:n virallisena kielenä.

EU-käännöstyö tehdään enimmäkseen Brysselissä ja Luxemburgissa. Esimerkiksi Euroopan komissiolla on näissä kahdessa paikassa yhteensä vajaat 60 suomalaiskääntäjää. Muilla toimielimillä, kuten Euroopan parlamentilla ja EU:n neuvostolla, on omat kääntäjänsä. Kääntäjien lisäksi suomen kielen puolta pitävät suomalaiset tulkit.

Vuonna 2014 yksin komission käännösmylly jauhoi noin 84 000 sivua suomenkielisiä käännöksiä. Näistä runsaat 19 000 sivua teetettiin ulkopuolella freelance-käännöksinä.

EU-kääntämisen tekninen kehitys on jäsenyysvuosiemme aikana ollut nopeaa. Jo pian vuoden 1995 jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan käännösmuistiohjelmien käyttöönottoa. Samaan aikaan satsattiin termi- ja tekstitietokantojen kehitystyöhön.

Tuorein kehitysaskel on konekääntämisen valjastaminen EU-kääntäjien tueksi. Kääntäjä saa halutessaan avukseen EU:n oman käännösohjelman tuottaman raakakäännöksen.
Vuonna 2015 kääntäjillä onkin käytössään monipuolinen arsenaali käännösteknologiaa.

Tekninen kehitys ei kuitenkaan ole muuttanut käännöstyön laatuhaasteita. EU-lainsäädännön kääntämisessä yhdistyvät tarkkuuden ja oikeellisuuden, eri kieliversioiden (24 versiota) välisen vastaavuuden sekä tekstin käytettävyyden vaatimukset.

Säädökset koskevat toisinaan hyvinkin monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Erikoisalojen, vaikkapa finanssialan, terminologia voi vaatia sisukasta selvitystyötä.
Käännettävät lähdetekstit ovat usein konsultaatioiden ja kompromissien tuloksia. Tämä voi näkyä mutkikkaina muotoiluina. Silti suomenkielisen säädöksen tulisi olla lukijalle ja soveltajalle selkeä ja ymmärrettävä.

Säädösten lisäksi EU-kääntäjät kääntävät monenlaisia muita tekstejä, esimerkiksi tiedonantoja, raportteja, tiedotteita ja pr-materiaalia.

Eri tarkoituksiin suunnattujen tekstien kääntäminen edellyttää kielellistä herkkyyttä ja eri tekstilajien piirteiden hallintaa. Lainsäädäntöön ei sovi värikäs kielenkäyttö. Lehdistötiedote ei saisi kuulostaa lainsäädännöltä.

EU-kääntäjän pitää siis olla niin käännösteknologian, asiasisältöjen kuin kielenkäytönkin vahva osaaja. Harva on tällainen (sana)seppä syntyessään. EU-kääntäminen on jatkuvaa oppimista.

MIKÄ MAHDOLLISTAA VIISAAN MATKAKETJUN?

Skrivet av tisdag, 22 september 2015 12:17

Viisas matkaketju syntyy kulkumuotoja yhdistelemällä. Pyöräily yhdistettynä bussimatkustamiseen on kätevä kombinaatio työmatkoilla, jolloin ajamisen saa huoletta jättää ammattikuljettajalle. Valinta antaa mahdollisuuden uppoutua mobiiliin tai torkahtaa hetkeksi. Liikkuminen etenkin bussien runkoreiteillä on lisäksi nopeaa ja edullista. Esimerkiksi Liedon Loukinaisissa asuva, Turun keskustassa työssäkäyvä henkilö selviää kotiovelta työpaikalle puolessa tunnissa ja arvokortti-hintaan 2,20 €.

Asianmukaisia pyöräparkkeja löytyy jo yhdeltä tai useammalta bussipysäkiltä Raisiosta, Liedosta, Turusta, Kaarinasta ja Naantalista. Lisää kuitenkin tarvitaan ja kunnat ovatkin ilahduttavasti kiinnostuneet pyörien ja autojenkin liityntäpysäköinnin kehittämisestä bussireiteillä.

Pyörien ja muiden varusteiden säilytysmahdollisuudet ovat viisaan matkaketjun onnistumisen kannalta oleellisia asioita sekä lähtöpäässä että päätepisteessä. Noin 60 000 asukkaan Växjö Etelä-Ruotsissa on ratkaissut paikallisjunaliikenteen matkakeskuksessa pyörien liityntäpysäköinnin kevytrakenteisella pysäköintitalolla. Noin 8 euron kuukausivuokra sisältää lukittavan kaapin.

Uusiin rakennuksiin onkin usein suunniteltu riittävät tilat polkupyörien, pyöräkärryjen ja lastenvaunujen säilytykseen sekä myös niiden huuhteluun ja kunnostukseen.
Lisäksi tarvitaan nopeita, turvallisia ja selkeästi viitoitettuja kulkureittejä. Liiketonteilla kevyen liikenteen yhteyksien tulee olla esteettömiä ja kulku pysäköintialueiden läpi vaivatonta. Usein pyörätelineitä ei vielä sijoiteta lähelle liikehuoneistojen ulko-ovia, vaikka asiakkaana pyöräilijä haluaisi autoilijan tavoin saada kulkupelinsä parkkiin mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä.

Edistämällä kestäviä kulkumuotoja, pyöräilyn lisäksi myös kävelyä, työnantaja voi vaikuttaa työntekijöidensä terveyteen: työmatkaliikkumisella voi olla merkittävä vaikutus viikoittaisen terveysliikuntasuosituksen täyttymiseen ja kestävyyskunnon paranemiseen. Työpaikoilla työmatkakävelijöiden ja -pyöräilijöiden oloja voidaan parantaa järjestämällä asianmukaiset tilat märkien ulkovaatteiden kuivatukseen ja säilytykseen. Pyöräparkeissa on nykyisin valinnan varaa ja näppärimmät nostavat pyöränsä työpäivän ajaksi parkkihallin seinälle kiinnitettyihin pyörätelineisiin.

Yhteiseurooppalaista Liikkujan viikkoa on vietetty taas 16.-22.9. Viikko on haastanut pohtimaan omia matkatottumuksia, erilaisia tapoja liikkua ja mahdollisuuksia yhdistellä eri kulkumuotoja. Oli tyylisi mikä tahansa, yhdistä päivittäisiin matkoihin kävelyä tai pyöräilyä. Tästä kiittää oman kropan lisäksi myös ympäristö!

PADOTTUJEN JOKIEN PERINTÖ

Skrivet av tisdag, 08 september 2015 13:26

Jokien patoaminen on yksi suurimmista ihmisen aikaansaamista ympäristömuutoksista Suomen luonnossa. Vesiluonto ja kalat jäivät jalkoihin sotien jälkeisenä teollistumisen aikana, jolloin lähes kaikki suuret jokemme padottiin energiantuotannon ja teollisuuden tarpeisiin. Suomen virtavesissä on tuhansia patoja ja muita vaellusesteitä, jotka estävät kalojen ja muiden vesieliöiden liikkumisen.

Joen patoaminen muuttaa voimakkaasti koko vesistön ekosysteemiä. Virtaavasta vedestä tulee seisovan veden allas – vesivarasto. Jokisysteemille luontaiset ominaisuudet kuten rantaniityt, tulvarannat, joen mutkittelu sekä suvanto- ja virtapaikkojen vuorottelu häviävät ja ympäristömuutos ulottuu pitkälle rantavyöhykkeelle.

Osaa rakennetuista padoista hyödynnetään edelleen esimerkiksi vesivoimantuotannossa. Suomessa on yli 220 vesivoimalaa, joista suuri osa on pienvesivoimaloita (1-10 MW) ja minivesivoimaloita (<1 MW). Näiden vähätuottoisten vesivoimaloiden ympäristövaikutukset ovat huomattavan suuret. Osa voimaloista toimii vuosikymmeniä vanhoilla luvilla, sillä Suomen vesilain mukaiset luvat ovat ikuisia.

Monet padot estävät muun muassa uhanalaisten kalakantojen elvyttämisen. Suomen 12 uhanalaisesta kalalajista suurin osa on vaelluskaloja. Vaelluskalat vaeltavat elinkierron eri vaiheessa ympäristöstä toiseen. Esimerkiksi lohen poikaset elävät joessa ensimmäiset vuotensa, lähtevät merivaellukselle ja palaavat lisääntymään kotijokeensa. Vapaa liikkuminen vesistössä on edellytys elinvoimaisille vaelluskalakannoille.

Vesivoimaloiden lupien ja lupaehtojen tarkastaminen ja muuttaminen nykyajan ja -tiedon vaatimusten mukaiseksi olisi vähintä, mitä vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämiseksi voitaisiin tehdä. Vähäistä hyötyä tuottavat padot tulisi purkaa kokonaan, vaelluskalakannat palauttaa jokiin ja joet valjastaa energiantuotannon sijaista mieluummin virkistyskäyttöön ja matkailuun. Suomen vesistöissä on valtava potentiaali luonto- ja kalastusmatkailun kehittämiseen – edellyttäen että vesistöistä ja kalakannoista pidetään huolta. Uudet työpaikat kävisivät takuulla kaupaksi.

Kaikkia patoja ei kuitenkaan voida purkaa ja nykytilanteessa tarvitsemme myös vesivoimaa. Vesivoimaa tulisi kuitenkin tarkastella kriittisesti ja tuottaa ympäristöhaitat minimoiden siellä, missä hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat.

Vanhan sanonnan mukaan on kolme asiaa, joita ihminen voisi katsella loputtomiin. Nukkuva lapsi, palava tuli ja virtaava vesi. Kaikkea ei voida mitata kilowattitunneissa tai rahassa.