Agenda2030 ja kestävä kehitys koulujen käytäntöihin

YK:n Agenda 2030 on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen ohjelma, joka allekirjoitettiin syyskuussa 2015. Kaikkia YK:n jäsenvaltioita koskettavat tavoitteet edellyttävät kunnianhimoisia toimia oikeudenmukaisuuden, ympäristön ja talouden kestävyyden puolesta. Toimiin tarvitaan kaikkia sektoreita: valtioita, yrityksiä, kansalaisia ja järjestöjä. Agenda2030 sisältää 17 toisiinsa linkittyvää kestävän kehityksen tavoitetta, joita eri maat toteuttavat sen mukaan, mikä kullekin on keskeistä. Suomessa huomio kiinnittyy erityisesti ylikulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä sukupuolten välisen palkkatasa-arvon parantamiseen. Kestävän kehityksen tukeminen globaalisti ja osallistuminen äärimmäisen köyhyyden poistamiseen on kaikkien valtioiden vastuulla.

Opetushallitus järjesti viime vuonna eri puolilla maata tilaisuuksia yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen Agenda2030 -tavoitteisiin liittyen. Aamiaistilaisuuksien tarkoituksena oli ideoida kouluihin ja päiväkoteihin soveltuvia kestävän kehityksen toimintatapoja sekä jalkauttaa Agenda2030-tavoitteet opetus- ja kasvatusalalle. Toimijoita innostettiin myös tekemään koulukohtaisia yhteiskuntasitoumuksia. ”Agenda2030 on kaikkien asioiden ytimessä, puhutaan sitten hallitusohjelmista, organisaatioiden strategioista tai opetussuunnitelmien perusteista. Agenda2030 läpäisee koko ajattelun, mikä uusien opetussuunnitelmien perusteiden pohjana on” aloitti pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen aamiaistilaisuuden Helsingissä 9.4.

Yhteiskuntasitoumus – työkalu kestävän kehityksen toteuttamiselle

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, Sitoumus 2050, on Suomen kansallinen linjaus kestävän kehityksen toteuttamiselle. Keväällä 2016 sitoumus päivitettiin yhteensopivaksi YK:n Agenda2030-tavoitteiden kanssa.  Yhteiskuntasitoumuksen tehneet toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään konkreettisten tekojen avulla.

Espoon kaupunki on malliesimerkki työkalun toimivuudesta ja sen ketteryydestä. Kaupunki on sitoutunut olemaan vastuullinen edelläkävijä ja haastanut kaikki kaupungin toimialat ja yksiköt mukaan omilla kestävän kehityksen sitoumuksillaan. Yhteiskuntasitoumuksen avulla kaupunki on tarjonnut toimialoille kestävän kehityksen alustan, johon voi osallistua kukin omien resurssiensa mukaisesti. Haasteeseen on vastannut jo lähes sata yksikköä, mukana on runsaasti kouluja ja päiväkoteja. Espoossa laadittiin omat kestävän kehityksen tavoitteet koskien asukkaiden arkea ja osallistamista, kaupunkisuunnittelua, luontoa ja ympäristöä, ilmasto- ja energiatyötä sekä kestävän liikkumisen edistämistä.

Agenda2030 Turun kaupungin sivistystoimialan teemalukuvuodeksi 2019–2020

Turun kaupungin sivistystoimi on tarttumassa suureen haasteeseen Agenda2030-tavoitteiden jalkauttamisessa kaikkiin opetus- ja kasvatusyksiköihin. Aiheen tiimoilta järjestimme opettajille huhtikuussa koulutuksen, jossa muun muassa valtioneuvoston kanslian ylitarkastaja Sami Pirkkala kertoi, miten sitoumus2050 voi toimia työkaluna koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen työssä.

Työkalun vahvuutena on, että siihen voi osallistua hyvinkin erilaisilla toimenpiteillä. Voi vaikkapa aloittaa pienillä muutoksilla, jotka koskettavat koulun toimintakulttuuria: energian ja veden säästöä, jätehuoltoa tai kestävämpää kouluruokailua. Voi myös lähteä mukaan isosti osallistumalla kestävän kehityksen projektiin tai lähteä toteuttamaan Vihreä lippu -ohjelmaa. Myös nuorisoparlamentin aktivoiminen, koulukiusaamisen ehkäisy tai kaikkien tasa-arvoinen kohtelu voivat olla yhteiskuntasitoumuksen tavoitteita.

Turun tavoitteena on saada ensimmäiset yhteiskuntasitoumukset tehtyä syksyllä 2019. Asiassa ei kuitenkaan haluta hoppuilla, sillä tarkoituksena on, että eri yksiköt laativat sitoumuksensa laajassa yhteistyössä, jossa myös lapset ja nuoret ovat mukana. Syksyllä on tarkoitus järjestää työpajatyyppisiä kokoontumisia, joissa Turun sitoumukseen osallistumista tarkennetaan. Sitoumuksista muotoutuu esimerkiksi koulujen ja päiväkotien uudenlaisia, yhteisiä ponnistuksia, joihin kaikki voivat osallistua – siksi niihin kannattaa panostaa!

Julkisista ruokapalveluista käydään usein vilkasta keskustelua. Meitä kaikkia kiinnostaa millaista ruokaa lapsillemme päiväkodissa, vanhemmillemme palvelutalossa tai potilaille sairaaloissa tarjotaan. Ruoan laadun ja monipuolisuuden lisäksi olisi toivottavaa, että julkisilla varoilla voitaisiin luontevasti tukea paikallista elinvoimaa ja maataloutta. Paikallisuuden lisäksi kunnat voivat hankinnoillaan parantaa vesistöjen tilaa, sillä esimerkiksi ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä ja ruoan jäljitettävyyttä voisi hankinnoissa vahvemmin nostaa kriteereiksi.
 
Varsinais-Suomi on maamme keskeisiä ruoantuotannon alueita: meillä tuotetaan kolmannes maan leipäviljoista, vajaa neljännes öljykasveista ja yli kolmannes valkuaiskasveista. Varhaisperunasta tuotetaan alueella 70 %, minkä lisäksi 20 % suomalaisista puutarha-, kasvihuone- sekä avomaan viljelmistä sijaitsee Varsinais-Suomessa. Alueemme ruoantuotanto on monipuolista ja kiinnostusta löytyy myös erikoistumiseen ja uudistumiseen. Lisäksi maakunnassamme on suuri määrä raaka-aineita jalostavia yrityksiä sekä elintarvikealan tutkimusta ja osaamista. Jos jossakin, niin meillä olisi mahdollista hyödyntää kotimaisen ruoan rikkaus myös omien kuntiemme keittiöissä. 
 
Viime vuonna julkaistun Motivan tutkimuksen mukaan kotimaisen ruoan käyttöaste varsinaissuomalaisissa kunnissa on kuitenkin alhainen verrattuna moniin muihin maakuntiin. Yksittäistä syytä tähän ei kannata etsiä, sillä parannettavaa on sekä hankintayksiköillä että ruoantuottajilla. Valoniassa pureuduttiin lähiruokahaasteeseen hiljattain päättyneessä ruoantuottajien tarjousosaamiseen keskittyneessä hankkeessa
 
Julkisiin ruokapalveluihin kohdistuu runsaasti vaatimuksia: ruoan on oltava ravitsemussuositusten mukaista sekä edullista. Lisäksi siltä edellytetään maukkautta, monipuolisuutta ja ajanmukaisuutta. Lähialueiden tuotteiden saaminen julkisiin keittiöihin vaatii hankintayksiköiltä määrätietoista toimintaa. Kotimaisten tuotteiden menestymismahdollisuuksia kilpailutuksissa on mahdollista vahvistaa esimerkiksi tuotekohtaisilla hankintakriteereillä. Kriteereiksi voi määritellä kotimaisen tuotannon kilpailuvaltteja, joita ovat muun muassa jäljitettävyys, antibiootittomuus sekä vastuulliset tuotantomenetelmät. Lisäksi kriteereissä voi edelleen korostaa ympäristön kannalta hyviä viljelykäytäntöjä, jotka vaikuttavat suoraan esimerkiksi vesistöjen tilaan. 
 
Kotimaisia tuotteita on mahdollista saada kuntien keittiöihin myös taloudellisesti järkevästi, kun kriteerien lisäksi huomioi jo kilpailutusvaiheessa satokaudet ja jättää ruokalistojen sisältöön hieman joustovaraa: parhaimmillaan ruokalistat mukautuvat kotimaisten tuotteiden saatavuuden mukaan ja antavat väljyyttä myös uudenlaisten tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluille. Esimerkiksi kotimaisia kasviproteiinin lähteitä tai erikoisempia paikallisia viljatuotteita voi testata ja soveltaa niin, että vaativakin asiakas sekä ympäristö kiittävät. Esimerkiksi Salossa koululaisten tarpeisiin on räätälöity paikallisen tuottajan härkäpaputuotteita.
 
Elintarvikkeiden kilpailutusta on hämmentänyt myös vuonna 2016 uudistunut hankintalaki. Lakimuutosten myllerryksessä ruoantuottajat tuntuvat pudonneen kärryiltä – tuottajien keskuudessa koetaan, että julkisen sektorin kilpailutusprosessi on hankala ja pienten paikallisten toimijoiden menestymismahdollisuudet niin pienet, että heidän kannattaa etsiä asiakkaansa muualta. Julkinen sektori olisi kuitenkin vakaa ja luotettava asiakas, jolta löytyy osaamista, kehittämishalukkuutta ja jopa joustovaraa, kunhan yhteistyö sujuu ja asiakkaat saavat tarvitsemansa ateriat. 
 
Tarvitaan toimia sekä julkiselta sektorilta että tuottajilta, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa julkiset varat virtaavat pois maakunnastamme sellaistenkin tuoteryhmien kohdalla, joita olisi mahdollista hankkia lähiseudulta. Uudistumiskykyä tarvitaan, jotta maatalous alueellamme on tulevaisuudessa kannattavaa. Tähän haasteeseen myös kunnilla merkittävänä asiakkaana olisi mahdollisuus vaikuttaa. Riippumatta siitä, toteutetaanko ruokapalvelut kunnan omana työnä vai ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta, tulee kunnan strategian vahvasti ohjata toimintaa, sillä eri vaatimusten yhdistäminen vaatii taitoa, tahtoa ja aikaa yhteistyölle.

UUDEN AJAN KULJETUSPALVELUT OVAT JO TÄÄLLÄ

Skrivet av måndag, 31 december 2018 09:19

Seuraava tilanne on monelle tuttu: olet tilannut 15 kilon koiranruokasäkin kotiinkuljetuksella, koska räntäsateessa bussikyydillä sen raahaaminen olisi todella työlästä. Muutaman päivän kuluttua kuljetusliikkeen työntekijä soitteleekin ovikelloa ilmoitettuna ajankohtana, mutta koska työmatkallasi oli tullut viivytys, palautuu painava tilauksesi postitoimipisteeseen, josta sen joudut itse noutamaan. Vaikka verkkokaupasta tilatut paketit voi tilata kotiovelle, on toimitukselle tarjottava aikaikkuna toisinaan hankala sovittaa arjen kiireisiin, eikä tilanteiden muutoksiin voi reagoida nopeasti. Ongelmaa ratkotaan parhaillaan useilla eri tahoilla ja uudenlaisia ratkaisuja kuljetusten järjestämiseen on jo olemassa. Kestävät logistiset ratkaisut perustuvat vähäpäästöisiin kulkuneuvoihin, digitaalisiin ratkaisuihin ja yhteisöllisiin jakamistalouden ansaintamahdollisuuksiin. Asiakkaan kannalta palvelu paranee, kun paketin saa haluamaansa aikaan ja paikkaan. 

Uusia pakettipalveluita ja kuljetusratkaisuja on visioitu syksyn aikana Turun kaupungin Smart & Wise -kärkihankkeen osana toteutettavan 6Aika: Citylogistiikan uudet ratkaisut -hankkeen tilaisuuksissa muun muassa kuljetusyritysten, verkkokaupan edustajien sekä ohjelmistokehittäjien kanssa. Logistiikkasektorilla on todellinen tarve ja halu niin kutsutun viimeisen kilometrin jakelun kehittämiseen, johon digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia.  

Yksi keskeinen ajatus on pakettien lähijakelupisteiden perustaminen esimerkiksi kaupungin, asuinalueen tai kylän keskustaan. Jakelupisteenä voi toimia esimerkiksi kauppa tai kioski, mutta yhtä lailla kunnan palvelupiste, kuten kirjasto. Lähetykselle voisi tilata kotiinkuljetuksen haluamallaan aikataululla ja toimitustavaksi voisi valita vähäpäästöisen, kevyen kulkuneuvon. Yhteisön keskellä oleva joustava lähijakelupiste muistuttaa idealtaan vanhan ajan postiautoa, mutta modernilla twistillä. 

Pysäkki keskellä kylää -mallissa polkupyörien ja autojen liityntäpysäköintialue olisi osa laajempaa palveluiden kokonaisuutta, jossa pakettien noutopiste olisi luonteva osa. Lähetykset kulkeutuisivat pisteelle niin bussien, kuriirien kuin yksityishenkilöiden mukana. Myös julkisen liikenteen roolia pakettipalveluissa sopii pohtia: voisiko noutopaikaksi valita vaikkapa Föli-bussiin tai raitiovaunuun sijoitetun pakettilokeron? Niin sanottu viimeinen kilometri (last mile) halutaan hoitaa kaluston monipuolistuessa enenevästi vähäpäästöisillä kuljetustavoilla, kuten sähköisillä tavarapyörillä ja -skoottereilla. Posti on jo parasta aikaa ottanut testattavakseen sähköjakeluskoottereita talviolosuhteissa Turussa, Raisiossa ja Salossa. 

Lähijakelupistekonsepti auttaisi myös verkkokauppoja saamaan toimitukset nopeammin asiakkaalle. Nykyisin lähelläkin sijaitsevan verkkokaupan toimitukset joutuvat odottamaan kuljetusliikkeiden varastoissa yön yli. Oman roolinsa ovat ottamassa myös droonit eli miehittämättömät ilma-alukset. Digiteknologiassa muutostahti on hurja ja esimerkiksi viisi vuotta sitten toimimattomaksi todettu kuljetustapa voi tänä päivänä olla aivan mahdollinen. 

Uudenlaisten digitaalisten sovellusten käyttöönottaminen pakettipalveluissa mahdollistaa nopean ja turvallisen valtuutuksen kolmannelle osapuolelle, jos lähetystä ei pääse itse hakemaan. Paikanninpalvelut ja seurantajärjestelmät vähentävät väärinkäytösten riskiä, minkä vuoksi yhä useammat yritykset ja yksityishenkilötkin voivat kuljettaa paketteja vaikka sivutyönään. Esimerkiksi paljon pyöräilevät opiskelijat voisivat olla kiinnostuneita lisätienestistä ja lasten kanssa liikkuvat voisivat napata kärryihinsä paketin, jos vastaanottaja sattuu reitin varrelle. Sovelluspohjaisena systeeminä ja esimerkiksi pelillistämisen kautta kaupunkikuriirit voisivat kerätä itselleen pisteitä ja kasvattaa mainettaan luotettuna lähettinä. Vastaanottaja puolestaan voisi valita sovelluksen avulla oman vähähiilisen suosikkikuskinsa. 

Rekreationsområdena är nyttiga. Områdena kan utnyttjas av både lokala invånare och turister. Naturturismföretagarna kan använda rekreationsobjekt och -rutter som områden där de kan utföra sin näringsverksamhet och hämta arbetsplatser och skatteinkomster till lokala ekonomin. Högklassiga rekreationsområden och -rutter kompletterar utbudet av turismservice i vårt mångsidiga landskap:  första dagen kan du fara på en skärgårdskryssning, följande dag kan du vandra i skogen och tredje dagen kan du njuta av en teaterakt. Viktig är också hälsonyttan som kommer från ökad friluftsliv.

Landskapsfullmäktige behandlade i sitt möte 10.12.2018 initiativet som gäller grundandet av en rekreationsområdesförening i Egentliga Finland i positiv anda. Syftet är att förbereda grundandet av föreningen i ett starkt samarbete med kommunerna. Underlaget för förberedningsarbetet är en databas samlad i Virkistä Dataa! -projektet. Databasen innehåller information om positionen, ägarskap och underhållssituationen av rekreationsrutter och -objekt i Egentliga Finland.

Naturturism och rekreationsbruk ökar kraftigt. Antalet besökare i nationalparkerna har ökat hela 2000-talet, särskilt i södra delar av landet där största delen av Finlands befolkning finns. Antalet besökare i landets nationalparker var 0,8 miljoner år 2001 men i 2017 var antalet redan 3,1 miljoner. När populariteten av nationalparkerna växer så fort, är det klart att utveckling av naturturismen inte kan uppföras bara på nationalparkerna. Högklassiga rekreationsområden och -rutter behövs också utanför statens naturreservat.

Hur befrämjar rekreationsområdesförening rekreationsmöjligheterna? Föreningen kan organisera underhållet av kommunernas rekreationsområden, den kan förbättra standarden av rutter och rekreationsobjekt, och befordra användningsgrad och förenad användning av områdena. Föreningen kan koordinera samarbetet mellan lokala aktörer, fungera som en intressebevakare av landskapet i ärenden som gäller rekreation och informera om rekreationsmöjligheterna. Rekreationsområdesföreningen kan initiera projekt för att utveckla lämpliga helheter och utnyttja bidrag som är för utveckling av rekreationsområdena. Trovärdig utveckling av rekreationsrutter och -objekt kräver förstås satsningar, men de är billigare än vad som krävs när man bygger t.ex. en ishall eller en skidtunnel – i synnerhet om man beaktar alla människor som får nytta av förbättringen av rekreationsmöjligheterna.

Om vi talar om grundandet av rekreationsområdesföreningen, beror det mest på kommunerna. Vill kommunerna i Egentliga Finland satsa på förbättring av rekreationsmöjligheter och höjning av naturturismpotential i landskapet? Det finns åtta fungerande rekreationsområdesföreningar på landskapsnivå i Finland. Landskapsförbundet har roll i alla dessa föreningar, men kommunerna som landsägare och utvecklingsorganisationer på en lokal nivå bestämmer riktningen för utvecklingen i föreningarna.

I Egentliga Finland fastställer kommunerna hur processen att grunda en rekreationsområdesförening i Egentliga Finland ska vara framgångsrik och Egentliga Finlands förbund verkar som en aktiv katalyt i processen.

Kuten mediasta on voinut huomata, koko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutokseen tähtäävä sote-uudistus siirtyy jatkuvasti eteenpäin. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan palveluiden järjestämisvastuun ja muiden tehtävien on tarkoitus siirtyä kunnilta uusiin maakuntaorganisaatioihin vuoden 2021 alusta, mutta maakuntavaalienkin ennakoidaan jälleen siirtyvän. Sote-uudistusta ympäröivä epävarmuus on aiheuttanut tilanteen, jossa tiedostettuihin kehittämisen kohteisiin ei tartuta – esimerkiksi kiinteistöt ovat tällaisessa tilanteessa vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle. Tilanne on ikävä myös niille sadoilletuhansille ihmisille, joita se työn kautta koskettaa.

Olen kiertänyt energiakatselmoinnin merkeissä useita kiinteistöjä, joita uudistus koskettaa: terveyskeskuksia, neuvoloita, paloasemia ja palvelutaloja. Ongelma ei olisi merkittävä, jos olisi kyse lyhyestä siirtymäajasta, mutta investoinneissa on uudistusta odoteltaessa jarruteltu jo useamman vuoden ajan. Jokaisen kiinteistön tärkein ominaisuus on sen kyky toimia tehtävässään. Jotta kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö on mahdollista, tulee huolehtia siitä, että rakennus ja sen tekniikka toimivat suunnitellusti. Ylläpidon ja kunnostusten laiminlyönnillä tai harkitsemattomilla uudistuksilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sen sijaan saneerausten ohella suunnitelmallisesti parannettu energiatehokkuus pidentää rakennuksen elinikää ja pienentää käyttökustannuksia.

Sote-kiinteistöjä on Varsinais-Suomessa yli 900 ja niiden yhteenlaskettu rakennuspinta-ala on yli miljoona neliömetriä. Karkeasti arvioituna kaikkien Varsinais-Suomen sote-kiinteistöjen yhteenlasketut energiakulut ovat vuodessa noin 22 miljoonaa euroa. Kiinteistöjen kunto on vaihteleva. Vaikka välttämättömät korjaukset on tehty myös uudistusta odotellessa, kunnat siirtävät suurempia kunnostuksia olettaessaan, että panostukset niihin ovat kunnan näkökulmasta turhia hallinnollisen uudistuksen kynnyksellä. Sote-uudistuksen jalkoihin on voinut jäädä tarpeellisiakin kunnostuksia, mitkä eivät ole olleet luonteeltaan akuutteja. Esimerkiksi pidemmällä tähtäimellä hyvinkin kannattavat kalliit investoinnit, kuten lisäeristäminen tai uusiutuvan energian lisääminen saattavat jäädä tekemättä, koska budjettihyödyn epäillään valuvan tulevan maakunnan laariin. Joka tapauksessa sekä kuntien että maakuntien kiinteistöjä ylläpidetään verovaroin, vaikka organisaatioilla onkin omat budjettinsa.

Sote-uudistuksen suunnitelmien mukaan kiinteistöjen omistajuus säilyisi kuitenkin jatkossakin kunnilla, joilta Maakuntien tilakeskus vuokraisi nämä käyttöönsä. Energiatehokkuuden parantaminen pienentäisi siis kiinteistöjen ylläpitokustannuksia kuntien hyödyksi myös uudistuksen jälkeen. Mikäli kiinteistöjen kunnostuksiin liittyviä päätöksiä joudutaan odottamaan vielä pitkään, voi maakunnassa pahimmillaan olla lopulta suuri määrä ongelmakiinteistöjä. Kiinteistöjen huonosta hoidosta kärsivät ensisijaisesti niiden työntekijät ja asiakkaat.

Kuntien kiinteistöjä koskevista päätöksistä merkittävä osa on poliittisia. Sote-uudistuksen takkuilua ei tulisi käyttää tekosyynä investointien välttelyyn. Kaikilta osin kiinteistöihin liittyvää haastetta ei ratkaista pelkästään sote-uudistuksen toteutumisellakaan. Suuri osa poliitikoista on kiinteistöjen hoitoon liittyvissä kysymyksissä maallikoita, mikä on valitettavasti johtanut myös huonoihin ratkaisuihin esimerkiksi sisäilmaongelmaisten kohteiden ylläpidosta päätettäessä.

Kun julkisia varoja käytetään, toivoo jokainen veronmaksaja niiden käytöltä tehokkuutta. Siksi jokaisen asioista päättävän tulisi hankkia riittävästi tietoa päätöksenteon taustalle. Suomen julkisten rakennusten kokonaisarvo on jopa 46 miljardia euroa eikä sillä tulisi uhkapelata. Pahimmillaan tietämättömällä poliittisella päätöksellä sotketaan rakennuksen suunniteltu toiminta ja jopa pilataan rakennus pysyvästi. Kunpa vain vastuu yhteisten varojen käytöstä painaisi riittävästi.