Aamuhämärässä autojen valot välkkyvät. Kiireessä autoaan koulunpihalla kääntelevien vanhempien kädet puristavat rattia ja ajatukset laukkaavat jo työpaikalla. Älypuhelinta saatetaan vilkaista, ihan nopeasti vain. Auton ikkunat ovat ehkä huurteessa tai harjaamatta. Jäätymistään piipittävä pysäköintitutkakin on voitu sammuttaa.

Vanhempien kiire tuoda oma lapsi kouluun on suuri. Samalla lapion korkuisia lapsia piiloutuu autojen taustapeilien ulottumattomiin. Miellämme koulutien olevan täynnä vaaran paikkoja ja lapsen pääsevän turvallisimmin perille tutun auton kyydissä.

Koulumatkan vaarallisin paikka löytyy kuitenkin liian monesti koulun portilta – oli kyse sitten kaupungista, lähiöstä tai maaseudusta. Paradoksaalisesti koulun lähistöllä suurimman vaaran aiheuttavat monesti lastaan suojelemaan pyrkivät vanhemmat. Ajaisimme autolla lapsemme koulun portaista ylös ja luokan ovelle jos se olisi mahdollista.

Näin siitäkin huolimatta, että kaikki osapuolet haluavat aidosti turvata lasten koulutien ja kunnat ovat pyrkineet luomaan mahdollisimman turvalliset koulupihat ja liikenneympäristöt. Koulut ovat kieltäneet ajamasta pihaan ja määritelleet paikat, joissa lapsia saa jättää pois kyydistä. Lapset itse yrittävät parhaansa mukaan noudattaa liikennesääntöjä.

Mikä siis avuksi?

Emotionaalisesti latautuneeseen kysymykseen on uskallettava tarttua yhteistuumin. Asia vaatii saman pöydän ääreen vaikuttajat niin kotoa kuin kunnasta.
Aluksi on pohdittava, onko koulun pihalle kuljettaminen ylipäätään aina tarpeellista. Lapsi ei omaksu liikenteen pelisääntöjä takapenkiltä, vaan päätöksiä on saatava tehdä liikenteessä itse. Kävellen ja pyörällä pääsee aamulla kouluun siinä missä iltapäivällä kotiinkin. Lisäksi puoli kilometriä aamulla kävellyt lapsi on virkeämpänä koulunpenkissä.

Koulut voivat yhdessä kunnan liikennesuunnittelun kanssa määrittää useampia jättöpaikkoja sopivan matkan päähän koulusta. Osana ratkaisua voi olla myös kiertävä liikennejärjestely, jossa auto on aina nokka menosuuntaan. Se on useimmissa paikoissa helppo toteuttaa ja näin kukaan ei peruuta kenenkään päälle koulun pihalla tai saattoliikennealueella.

Kunnan edustajat voidaan kutsua koulun vanhempainiltoihin keskustelemaan koulun tilanteesta ja pyrkiä ratkaisemaan pulmat yhdessä. Lapsilta kannattaa kysyä, mitkä paikat he kokevat vaarallisiksi koulutiellä ja mistä syystä. Vanhempien pitää ainoastaan sitoutua noudattamaan yhdessä laadittuja pelisääntöjä.

Hyvänä työkaluna sekä opettajille että oppilaille toimii esimerkiksi Liikenneturvan vaaranpaikka-sivusto http://www.vaaranpaikka.fi

UUSI OPETUSSUUNNITELMA PATISTAA LUONTOON

Skrivet av torsdag, 26 november 2015 14:44

Vuonna 2016 voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma puhaltaa uusia tuulia kouluihin. Se pyöräyttää käsityksemme opettamisesta ja oppimisesta virkistävällä tavalla ympäri. Lapset ja nuoret ovat entistä enemmän itse aktiivisessa roolissa ja pääsevät myös vaikuttamaan siihen, miten opetustavoitteisiin päästään. Myös opetusmetodipuolelle on ujutettu uutta. On ilmiöoppimista, ulkona oppimista ja liikunnallisuuden lisäämistä koulun arkirutiineihin.

Valonian ympäristökasvattajat tekivät Turun kirjamessujen yhteydessä opettajille kyselyn heidän ulkonaoppimisnäkemyksistään. Kysyimme, missä oppiaineissa opettaja on hyödyntänyt ulkona oppimista sekä mikä opettajaa rajoittaa ulkona oppimisen käyttämisessä opetuksessa? Lappua täytellessä opettajat myös purkivat tuntojaan asiasta ja esittivät näkökantoja puolesta ja vastaan.

Odotetustikin eniten ulkonaoppimismenetelmiä käytetään liikunnassa ja biologian ja maantiedon tai ympäristöopin tunneilla. Myös musiikki ja terveystieto mainittiin. Sen sijaan esimerkiksi äidinkielessä, vieraissa kielissä ja matematiikassa ei ulkona oppimista ole juurikaan hyödynnetty.

”Olen vain ruotsinkielen ope, ei meillä oikein ole tilaisuuksia olla ulkona” -tyyliset kommentit synnyttivät mielenkiintoista ajatusten vaihtoa.

Keskustelun edetessä alkoi kehkeytyä monenlaisia ideoita siitä, miten ulkona pystyy oppimaan vaikkapa adjektiiveja, verbejä tai nimiä erilaisille luonnonilmiöille. Ulkoillessa lisääntyy myös liikunnan määrä koulupäivässä, mikä onkin asetettu yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi uudessa OPS:issa.

Ulos lähtemistä ei toistaiseksi ole otettu rutiininomaisesti käyttöön kovinkaan monessa koulussa. Mikä on esteenä? Useissa vastauksissa kävi ilmi, että koulun läheltä ei löydy sopivaa paikkaa. Myös oppilaiden käsitys pukeutumisesta aiheutti huolta.

On hankalaa keskittyä uusien asioiden omaksumiseen, jos pipo ja lapaset puuttuvat syyskylmillä tai kengillä ei pysty kävelemään maastossa. Myös kouluelämän kiireisyys ja suuret oppilasryhmät vaikuttavat siihen, miten houkuttelevaksi vanhoista rutiineista luopuminen koetaan.

Opettajakunta vaikuttaa kuitenkin olevan pääsääntöisesti hyvillään uusista työkaluista muun muassa kouluviihtyvyyden parantamiseksi ja koulun avautumisesta ympäröivään yhteiskuntaan. Tähän kuitenkin tarvitaan etenkin alkuvaiheessa tukea sekä koulun ulkopuolisten tahojen auttavia käsiä. Käytännöt muuttuvat hitaasti, etenkin koulumaailmassa, mutta muutosta on jo ilmassa.

Tulevaisuuden koulu saattaa olla vain tukikohta, jossa oppilaat käyvät vaihtamassa varusteita tai ruokatunnilla syömässä. Oppimisympäristöksi on avautumassa koko maailma!

KUNTAMARKKINOINTIA MASKULAISELLA TWISTILLÄ

Skrivet av tisdag, 10 november 2015 11:02

Tehdään yksi asia heti selväksi - Suomen kaikkien aikojen paras tennispelaaja Jarkko Nieminen on Maskusta. Ei Helsingistä, ei Turusta, ei valitettavasti edes Mynämäeltä, vaan Maskusta.

Asia tuli hienosti esille maanantai-iltana Helsingin Hartwall -areenalla järjestetyssä Jarkko Niemisen uran jäähyväistapahtumassa. The Final Night -tilaisuus keräsi 12 000 ihmistä seuraamaan, miten Suomen kaikkien aikojen paras tenniksen pelaaja otti yleisönsä yhdessä sympaattisten ja sanavalmiiden Roger Federerin, Teemu Selänteen ja Peter Forsbergin kanssa.

Sain nauttia illan annista kummipoikani Aapon kanssa – Maskusta hänkin. Niemisen uran pitkän keston ymmärtää hyvin, kun vertaa sitä kummipoikani ikään. Kun Aapo syntyi vuonna 2002, Nieminen oli kiertänyt ammattilaiskiertuetta jo kahden kauden ajan. Myös nuori polvi osaa arvostaa Niemisen saavutuksia.

- Nieminen on ehkä Suomen kovin yksilöurheilija ja sen vuoksi kova juttu Maskussa, kertoo vieruskaverini matkalla tapahtumaan.

Niemisestä tekee ainutlaatuisen urheilijan – menestyksen ja pitkän uran lisäksi – hänen taitonsa toimia median kanssa sekä moitteeton käytös niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Näillä avuilla Nieminen on tehnyt kotikuntaansa ja -seutuaan tunnetuksi koko 15 vuotisen ammattilaisuransa aikana tavalla, jota huippu-urheilussa harvoin näkee tai kuulee.

Kunnianosoituksena hienosta urasta ja maskulaisuuden esille tuomisesta Maskun kunta on mm. nimennyt kaksi tenniskenttäänsä juuri Niemisen mukaan.

Jarkko Nieminen on antanut meille kaikille muille varsinaissuomalaisille erinomaisen esimerkin siitä, miten meidän tulisi olla ylpeitä omasta kotiseudustamme ja tuoda sitä esille positiivisessa valossa aina sopivan tilaisuuden tullen. Niemisen huikean uran myötä meillä on taas yksi uusi asia, jota nostaa esille.

MUODOSTETAANKO 474 133 IHMISEN TIIMI?

Skrivet av fredag, 30 oktober 2015 10:34

Tunnen olevani onnekas. Kolmen suloisen lapsen, rakkaan vaimon, mukavien sukulaisten, fiksujen kavereiden ja hyvän terveyden lisäksi saan nauttia tiimityön iloista. Työ Varsinais-Suomen liitossa on innostavaa, mutta sisältää joskus samoja haittoja kuin mikä tahansa tietotyö – työasiat pyörivät päässä kotonakin, lihaskunto uhkaa rapistua, kännykkä kasvaa kiinni käteen ja niin edelleen. Niiden kanssa kuitenkin jaksaa, kun työporukka on mitä parhain.

Tiimin toimivuus mitataan sen tuottamilla tuloksilla - työssä viihtyminen on vain mukava bonus. Meidän tietopalvelutiimimme on onnistunut puhkaisemaan maakuntatalon väliseiniä, joskin vain kuvainnollisesti. Tiimimme kokoaa yhteen ihmisiä liiton eri osastoista (osaamisryhmistä) ja juuri siitä syntyvässä eri osaajien muodostamassa cocktailissa on tiimimme vahvuus. Siltä pohjalta syntyi myös hiljattain julkaistu ensimmäinen versio Lounais-Suomen aluetietopalvelusta eli Lounaistiedosta.

Voisiko tiimiajattelua kokeilla myös maakunnan mittakaavassa? Voisivatko kaikki varsinaisuomalaiset muodostaa yhden ison tiimin, joka rakentaa menestyvää ja hyvinvoivaa maakuntaa fyysisistä ja henkisistä esteistä huolimatta?

Lounaistieto-palvelun myötä tähän on ensimmäistä kertaa ainutlaatuinen tilaisuus, sillä palvelun kehitysmahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Vuonna 2015 tekniikka ei ole enää este rajat ylittävälle yhteistyölle, vaan esteitä muodostamme me ihmiset asenteinemme, tapoinemme ja ennakkoluuloinemme.

Paraskaan verkkopalvelu ei korvaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta sen avulla voidaan lisätä ihmisten välisiä kohtaamisia ja siten yhteistyötä, kumppanuuttakin. Lounaistieto antaa jatkossa – osin jo nyt – mahdollisuuden hakea yhteistyökumppaneita, haastaa toimijoita mukaan toimenpiteisiin, löytää avointa tietoa, käydä keskustelua, jakaa parhaita käytäntöjä, koota ideoita, kertoa rahoitusmahdollisuuksista ja myös kuvata, miten maakunta makaa ja miten sitä pitäisi parantaa.

Lounaistieto-palvelun tarjoamat mahdollisuudet on ymmärretty hyvin jo nyt mm. Varsinais-Suomen ELY -keskuksessa, maakuntamuseossa, paikkatietoverkostossa, Turun kaupungissa ja monessa muussa alueen kunnassa ja kaupungissa – kuten Paimiossa, Liedossa ja Somerolla.

Jos sinulla on idea tai toive, miten Lounaistieto voisi tehdä maakunnasta paremman niin lähetä viesti osoitteeseen Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den. tai kommentoi alle.

Tervetuloa mukaan Lounaistiedon tiimiin – se on avoin kaikin tavoin!

DATA ILMAISTA, TIETO KALLISTA

Skrivet av tisdag, 13 oktober 2015 10:48

Avoin data on kovassa nosteessa. Se nähdään vähintään uuden taloudellisen toiminnan moottorina, digitalisaation rinnalla jopa osaratkaisuina julkisen sektorin rahoitusongelmiin. Avoin data on kuitenkin uusi asia, ja sen sisältö voi olla monille hämärä. Mitä tiedon avoimuus käytännössä tarkoittaa?

Ensin on syytä selventää millä nimillä asioista puhutaan. Suomen kielessä avoin data ja avoin tieto nähdään usein synonyymeinä, vaikka data – tietoaineisto – on aivan eri asia kuin tieto, eli ymmärrys jostain asiasta. Avaan näiden välistä eroa teollisuudesta tutun jalostusasteen käsitteen kautta.

Data, avoin tai suljettu, on kaikkein matalimman jalostusasteen tietoa. Se on kuin maasta kaivettua jalostamatonta rautamalmia. Se on pelkkiä numeroita, joka kertoo ainoastaan kuinka paljon jotain on.

Hieman pidemmälle jalostettua tietoa on informaatio. Informaatio on tulkittua dataa, joka tarjoaa vastauksen kysymyksiin mitä, missä tai milloin. Metallivertauksen mukaisesti informaatio on teräslevyjä, se on jalostettu malmista eteenpäin mutta vielä melko yksinkertaisin prosessein.

Tieto sen sijaan on korkeimman jalostusasteen informaatiota. Se luo ymmärrystä ilmiöiden taustoihin vastaamalla kysymyksiin miten tai miksi. Tieto on kuin suuri risteilyalus, joka on rungon teräslevyjen päälle rakennettu mutta jota ei olisi mahdollista synnyttää ilman vahvaa erityisosaamista.

Jos tiedolla on jalostusasteensa, on sillä myös arvoketjunsa. Korkeamman jalostusasteen tieto perustuu aina matalampaan, ja jalostusasteen kasvaessa myös sen arvo ja hyödynnettävyys kasvaa. Arvoketju näkyy selvästi tiedon hinnassa. Avoin data on nimensä mukaan ilmaista. Datasta jalostettu informaatio on usein käyttäjälle ilmaista, ja jos se tarjotaan digitaalisessa muodossa, on se myös informaation tuottajalle edullista.

Sen sijaan ymmärrys asioista, tieto, vaatii syntyäkseen ajattelua. Se vaatii ihmisen analysoimaan dataa, tulkitsemaan analyysin tuloksia suhteessa muuhun tietoon ja tekemään johtopäätöksiä. Tiedon tuottaminen ei onnistu algoritmeilla, vaan se vaatii aikaa ja tuumailua. Siksi tieto tai ainakin sen tuottaminen on yhä kallista.

Pohdinnan lisäksi tiedon tuottaminen vaatii kuitenkin myös raaka-ainetta eli dataa. Juuri tässä korostuu avoimen datan merkitys. Mitä enemmän ja laajemmin dataa on saatavilla, sitä enemmän siitä on mahdollista tuottaa tietoa ja tätä kautta tuottaa hyötyä tiedon arvoketjussa.

Ilmaisen ja avoimen data paras peruste on se, että suljettu datapolitiikka on tiedon arvoketjun kannalta äärimmäisen tuhlailevaista.