Varsinais-Suomen ilmastotiekartta julkaistiin helmikuun alussa. Ilmastotiekarttaan priorisoitujen alueella toteutettavien sekä valtakunnallisten toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa Varsinais-Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tiekartassa on nyt mukana energia-, liikenne- ja maataloussektorit ja sitä täydennetään muiden sektorien toimenpiteillä jo kuluvan vuoden aikana.

Mikä sitten on ilmastotiekartan merkitys? Mihin sillä vaikutetaan? Tähän on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin on tietysti tärkeä ymmärtää, minkälaisia toimia tarvitaan, jotta Varsinais-Suomi voi alueella tuotettujen päästöjen osalta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kantaa kortensa kekoon yhteisten päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Toinen, herkemmin unohtuva näkökulma on se, minkälaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia meillä tehdyt toimenpiteet saavat aikaan muualla. Millaista uutta teknologiaa meillä kehitetään tai millaisia uusia käytäntöjä tai tutkimustietoa meidän toimestamme syntyy? Kunnianhimoinen alueellinen ilmastopolitiikka voi edesauttaa uusien kasvuyritysten kehittymistä ja varsinaissuomalaiset yritykset voivat saada jalansijaa, kun kaupungit ympäri maailmaa ratkaisevat uusiutuvan energian, vesienhallinnan tai energiatehokkuuden haasteita.

Kysyntä vähähiilisen yhteiskunnan rakennuspalikoille kasvaa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Kiinan hiilineutraaliustavoitteen voi odottaa synnyttävän kysyntäaallon puhtaille teknologioille ja ratkaisuille. Tällaisen mahdollisuuden  edessä ei kannata tyytyä pohtimaan vain maakuntarajojen sisäpuolella syntyviä vaikutuksia. Kun paikallisella tasolla otamme rohkeasti käyttöön uutta energiateknologiaa, liikkumiseen kytkeytyviä digitaalisia ratkaisuja tai uudenlaisia materiaaleja, vahvistamme samalla yritysten mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla.  Käynnistyvä EU:n rahoituskausi voi tuoda uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen paitsi rahoitusta, myös verkostoja ja kumppanuuksia kirittämään muutosta ja yritysten tarjoomaa.

Todellisuudessa vielä on kuitenkin matkaa siihen, että olisimme alueen toimilla aktiivisesti ratkaisijan roolissa. Vaikka tiedämme, että esimerkiksi rakentamisesta ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä on mahdollista vähentää hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tavalla, ei muutos ole vielä käynnistynyt riittävällä voimalla. Päästövähennysten toteutuminen edellyttää konkreettisia päätöksiä jokaisen yksittäisen hankkeen kohdalla. Samalla jokainen rakennus- tai infrahanke on myös mahdollisuus kehittää uutta ja saada uusille teknologioille jalansijaa. Ratkaisijaksi ei ryhdytä ilman konkreettisia tekoja.

Monet kunnat ovat jo tarttuneet ilmastohaasteeseen ja pohtivat keskeisimpiä askeleita, uusia avauksia ja tarvittavia yhteistyökumppaneita. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös siksi, että yritykset voivat ennakoida omia ratkaisujaan esimerkiksi energiakysymysten osalta. Ilmastonmuutos on haasteena yhteinen ja siksi kuntien välisen vertailun sijaan kannattaa ymmärtää erilaisten kuntien mahdollisuuksia. Päästöjä on vähennettävä voimakkaimmin siellä, missä päästöjä syntyy, mutta pienuuden taakse ei pidä myöskään piiloutua – vaikka oma osuus päästöistä on vähäinen, voi vaikutus olla suuri, kun tarttuu puhtaiden teknologioiden tuomiin uusiin kasvumahdollisuuksiin ja modernien palveluiden kehittämiseen.

Suomalaiset yritykset ovat jo nyt pärjänneet hyvin kansainvälisissä vastuullisuusarvioinneissa. Energiaratkaisuiden myötä monien yritysten hiilijalanjälki on pudotettavissa jopa murto-osaan nykyisestä. Tämä todettiin hiljattain esimerkiksi Laitilassa, jossa kaupungin tuella laadittiin yritysten energialaskelmia. Ratkaisut edellyttävät määrätietoista yhteistyötä alueen veturiyritysten ja kuntien välillä, jotta myös alihankintaketjun yritykset voivat onnistua. Esimerkiksi biokaasusta ovat monet yritykset kiinnostuneita, mutta tarkoituksenmukaisten laitosratkaisujen aikaansaaminen on edelleen turhan hidasta.

Olemme viime vuosien aikana onnistuneet saamaan yhä vankemman ymmärryksen siitä, missä ilmastopäästöjen osalta Varsinais-Suomessa mennään ja mihin meidän tulisi seuraavaksi suunnata. Uudenlaisia kehittämisen kumppanuuksia rakennetaan, jotta kansainvälisiin mahdollisuuksiin kyettäisiin tarttumaan voimakkaammin. Tästä hyvänä uutena esimerkkinä on meriklusterin hiilineutraaliuteen tähtäävä yhteistyö.

Tiekarttatyö jatkuu, ja tarkoituksena onkin vuosittain tarkistaa, että suunta on oikea. Paljon on vielä myös avoimia kysymyksiä. Erityisen vaikeaa on hahmottaa, millaisia kerrannaisvaikutuksia muuttuneella ilmastolla on esimerkiksi luonnon kantokyvylle ja sitä kautta myös eri elinkeinoille. Edelleen on tarpeen ymmärtää erilaisia alueita ja mahdollisia esteitä, joita aktiivisesti voidaan ryhtyä purkamaan. Visiona kuitenkin on, että vuonna 2035 Varsinais-Suomi on elinvoimainen ja hiilineutraali maakunta, jossa on ennakkoluulottomasti kehitetty ja otettu käyttöön ilmastokestäviä ratkaisuja luottaen osaamiseen, yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen.

Publicerad i Blogi

Liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää monipuolisen keinovalikoiman käyttöönottoa. Toimivissa, kestävissä ja vaikuttavissa ratkaisuissa huomioidaan päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös käyttäjät. Juuri lausunnoille julkaistu Valtioneuvoston Fossiilittoman liikenteen tiekartta esittelee keinot, joilla kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja nollataan 2045 mennessä. Yksi tiekartassa esitetyistä tavoitteista on, ettei henkilöautoilla ajettujen kilometrien määrä kasva enää 2020-luvulla, vaan mahdollinen liikkumistarpeen kasvu ohjataan kestäviin kulkutapoihin.

Toimiva liikkumisen kokonaisuus edellyttää näkemyksiä eri tarpeista ja näkökulmista – niin eri alojen asiantuntijoilta kuin kentältä, arjen haasteista. Tilaa liikenteelle on rajatusti ja suunnittelu on tasapainottelua erilaisten, välillä toistensa kanssa ristiriidassakin olevien ratkaisujen välillä. Eri sidosryhmien tulisi olla suunnittelussa mukana alusta asti ja kaikkien osallisten tulisi kuulla muiden perusteluita ja taustatekijöitä näkemyksille. Näin ymmärrys kasvaa ja kun kaikki tuntevat tulleensa kuulluiksi, epämieluisiinkin ratkaisuihin voidaan suhtautua suopeammin.

Myös ihmisten mukaan saaminen vaatii suunnittelua. On mietittävä tarkkaan, millaista panosta halutaan ja keneltä kaikilta mielipide tarvitaan. Jos kyseessä on vain pientä aluetta ja tiettyä käyttäjäryhmää koskeva asia, voi ratkaisua etsiä esimerkiksi työpajassa, mutta suuremman joukon tavoittamiseen ja kuulemiseen sähköinen kysely tai älypuhelinsovellus voivat toimia paremmin. Vinkkejä ja kokemuksia siitä, kuinka suunnittelusta saadaan moniäänisempää, löydät esimerkiksi uudesta osallistavan kaupunkisuunnittelun käsikirjasta.

Liikenteen ratkaisuja ei voida miettiä vain työpöydän ääressä, vaan niitä on kokeiltava oikeassa toimintaympäristössään. Uusien palvelujen kokeileminen ja totuttujen käyttäytymismallien muutos vaatii usein aikaa ja uskallusta kokeilla. Toisaalta toisinaan pienelläkin kaistamuutoksella tai muutaman liikennemerkin lisäämisellä voidaan nähdä hyvinkin nopeasti muutoksia liikkumistottumuksissa.

Vähähiilisen liikkumisen ratkaisut pitävät sisällään niin uusia joukkoliikenneratkaisuja ja kutsuliikennepalveluja, matkaketjujen sujuvoittamista, kevyen liikenteen osuuden kasvua edistäviä infraratkaisuja ja yhteiskäyttövaihtoehtoja kuin uusiutuvien käyttövoimien hyödyntämistä. Digitalisaatio, alustapohjainen kutsuliikenne ja sähköpyörien yleistyminen tuovat myös taajama-alueen ulkopuolelle uusia vaihtoehtoja.

On tärkeää, että kunnat löytävät juuri oman alueensa tarpeisiin vastaavan toimenpidekokonaisuuden. Varsinais-Suomen kunnat eroavat toisistaan niin liikenneyhteyksien, väestörakenteen, asukastiheyden kuin maantieteellisten etäisyyksien osalta. Liikkumisen ratkaisujen seutukuntakohtainen tarkastelu mahdollistaa maakuntatasoa tarkemman ja paikallisemman, mutta toisaalta kuntatasoa laajemman suunnittelun. Vuoden 2020 aikana käytyjen liikenteen kehittämisen seutukuntakeskustelujen pohjalta kullekin Varsinais-Suomen seutukunnalle on koottu omat kestävän liikkumisen toimenpidesuositukset.

Esimerkkejä jo testatuista tai käytössä olevista konkreettisista ratkaisuista on koottu ilmastoystävällisen liikkumisen ratkaisupalettiin, josta sopivia ratkaisuja voi etsiä esimerkiksi kohderyhmän tai kulkumuodon mukaan. Paletissa esitellään muun muassa Kylätie-konsepti, jossa kevyen liikenteen turvallisuutta parannetaan nopeusrajoituksin ja kaistaleveyksiä muuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämiseen paletti tarjoaa esimerkiksi erityisesti maaseutumaisille alueille suunnatut, alustapohjaiset kyläautokokeilut. Kyläautokokeilu perustuu joko kunnan järjestämien kyytien vapaiden paikkojen hyödyntämiseen tai erillisiin pikkubusseihin, joiden kautta laajennetaan julkisen liikenteen verkostoa. Pyöräilyä edistävinä keinoina esitellään muun muassa työpaikan pyöräilytuki. Paletissa valtaosalle toimenpiteitä määritellään päästövähennyspotentiaalin lisäksi myös toimenpiteen kustannusarvio sekä vaativuusaste ja terveysvaikutukset.

Publicerad i Blogi

Vuosi 2019 nosti ilmastokeskustelun uudelle tasolle. Ilmastolakosta paisui maailmanlaajuinen, miljoonien nuorten liike, joka lähti kaduille vaatimaan maailman päättäjiltä tieteen ja Pariisin sopimuksen mukaista ilmastopolitiikkaa. Myös Suomessa nuoret ovat seisseet sankoin joukoin eduskuntatalon portailla ilmaisemassa huolensa tulevaisuudesta alati lämpenevässä maailmassa.

Nuoret ovat syystä huolissaan. Ilmastotyötä on tehty jo vuosikymmeniä, ja vaikka onnistumisiakin on matkalle mahtunut, ei kehityskulkua – ilmastonmuutoksen etenemistä ja ympäristön tilan heikkenemistä – olla vielä pystytty kääntämään. Viime vuonna Suomen päästöt kääntyivät uudelleen kasvuun. Suomen vuoden 2035 kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite vaatii toteutuakseen paljon työtä ja suuria uudistuksia.

Suomalaiset nuoret ovat yleisesti optimistisia tulevaisuutensa suhteen, mutta ilmastonmuutos näyttäytyy massiivisena epävarmuustekijänä kaiken muun yllä. Se, onnistummeko kääntämään päästöt rajuun laskuun seuraavan vuosikymmenen aikana määrittää pitkälti sen, millaisessa maailmassa nyt lukioikäiset nuoret rakentavat elämäänsä. Tähän mennessä tehtyjen ilmastotekojen varaan sitä ei voi huoletta rakentaa. Myös nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman painotti hiljattain mielipidekirjoituksessaan nuorille olevan erityisen selvää, että ilman tiukkaa ilmastopolitiikkaa valtaa käyttävät epäonnistuvat suomalaisten tulevaisuuden turvaamisessa (HS 8.12.2019).

Kunnianhimoiset ilmastolinjaukset ja -teot eivät vain vastaa nuorten huoleen ympäristön tilasta ja turvallisesta tulevaisuudesta, ne antavat nuorille uskoa demokratiaa ja omaa toimijuutta kohtaan. Nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on nousussa. Ilman uskottavia ilmastotekoja on riski, että tällä hetkellä aktiiviset nuoret turhautuvat, passivoituvat, kokevat ulkopuolisuutta tai jopa radikalisoituvat kokiessaan, että järjestelmä ei palvele heidän etuaan.

Marraskuun alussa ministerit Li Andersson, Krista Mikkonen ja Hanna Kosonen kutsuivat joukon nuoria ja järjestöjä ilmastokeskusteluun, joka painottui erityisesti ilmasto-opetukseen. Koulun tehtävä on antaa nuorille parhaat mahdolliset eväät tulevaan. Keskustelussa Open Ilmasto-oppaan kirjoittanut Pinja Sipari nosti esiin opettajien puutteelliset resurssit ilmastonmuutoksen käsittelyyn, erityisesti demokratiakasvatuksen ja tunteiden käsittelyn osalta. Opettajille tuleekin tarjota tähän tarvittavaa tukea.

On äärimmäisen tärkeää, että nuoret saavat opetuksen kautta luotettavaa tietoa ja välineitä ympäristön tilaa koskevan tiedon käsittelemiseksi sekä omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Nuoret eivät kuitenkaan lakkoile ja ahdistu puutteellisen ympäristönkasvatuksen vuoksi – ilmasto-opetuksen lisääminen kouluissa ei ratkaise tai vähennä tämän hetken päästövähennyspaineita.

Keskusteluista nuorten kanssa inspiraatiota, rohkeutta ja näkökulmia päätöksentekoon

Nuorille tarvitaan selkeitä kanavia tuoda ajatuksensa tulevaisuudesta päättäjien kuuluviin. Nuorissa on myös voimaa ja valmiutta muutokseen. Tämä näkyi myös Valonian syksyn aikana Salossa toteuttamassa kokeilussa, jonka puitteissa joukko salolaisia nuoria ja kunnallispäättäjiä kokoontui yhteen keskustelemaan kuntatason ilmastotyöstä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista. Nuorten kanssa käydyt keskustelut inspiroivat päättäjiä ja rohkaisivat uudistusten edistämiseen. Keskusteluiden myötä nuoret saivat äänensä kuuluviin sekä lisää tietoa niin käytännön ilmastotyöstä kuin erilaisista vaikuttamispoluista.

Yksi selkeimpiä keskusteluissa esiin nousseita teemoja oli viestinnän tärkeys: ajankohtaisen ja luotettavan tiedon jakaminen, kunnan ilmastotyöstä viestiminen sekä mahdollisuuksien ja positiivisten uutisten nostaminen. Sekä tilanteen vakavuudesta että edistysaskeleista on äärimmäisen tärkeää viestiä näkyvästi myös paikallisella tasolla. Näin epävarmuuden ja huolen aikaansaama muutosvoima saadaan kanavoitua kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Nuorten tulee nähdä, että muutos on mahdollinen ja että yhteiskuntamme on siihen sitoutunut.

Publicerad i Blogi

Kuntien ilmastotyössä Valonian rooli on monesti toimia viestin välittäjänä ja tulkkina eri toiminnan tasojen välillä. Työskentelemme kuntien strategisella tasolla ja suurten vaikuttavien ratkaisujen äärellä, mutta samalla myös asukkaiden parissa, lähellä ihmisten arkipäivää. Huomaamme usein, että paikallisella tasolla nämä kaksi tasoa eivät välttämättä kohtaa.

Ihmiset ovat kasvavassa määrin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja kaipaisivat positiivisia signaaleja ympärillä tapahtuvasta ilmastotyöstä. Nuorisobarometrin (2016) mukaan 42 % nuorista ja nuorista aikuisista on vähentänyt kulutustaan ympäristösyistä. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia ympäristön huomioimisesta, mutta motivaation kannalta tärkeää on tunne siitä, ettei toimineen ole yksin.

Varsinais-Suomessa tavoitellaan hiilineutraaliutta maakuntatasolla ja valtaosassa kunnista on toteutettu erilaisia ilmastonmuutoksen hillintään kytkeytyviä toimenpiteitä. Toimet ovat kuitenkin edelleen monissa kunnissa yksittäisiä ja hiljaisuudessa toteutettuja, eivätkä ne näyttäydy kuntalaisille johdonmukaisena jatkumona. Monet kunnat ovat esimerkiksi siirtyneet pois öljystä lämmitysmuotona, mutta asukkaat eivät välttämättä ole siitä tietoisia. Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävänä toimenpiteenä ratkaisu on kuitenkin merkittävä.

Laskutavasta riippuen noin 70–80 % kasvihuonekaasuista voidaan johtaa takaisin loppukuluttajaan, meihin yksittäisiin kuluttajiin ja kuntalaisiin, meidän elämäntapoihimme. Kuntien kasvihuonekaasupäästöistäkin merkittävän osan siis aiheuttavat kuntalaiset omilla toimillaan, kuten kiinteistöjen lämmityksellä, autoilulla tai sähköä kuluttamalla.

Asukkaiden aktivoiminen kunnan suunnalta jää silti usein vähäiseksi, sillä kunnat kokevat vaikutusmahdollisuutensa vähäisinä. Kunta voi toimia esimerkinnäyttäjänä omilla näkyvillä toimenpiteillään, mutta konkreettisesti myös ohjata kuntalaista rakentamalla sellaista elinympäristöä, jossa yksittäisen asukkaan on helppo tehdä kestäviä valintoja.

Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittäminen niin, että asukkaan on luontevaa valita ilmastoystävällinen kulkumuoto, on ohjaavista ratkaisuista vaikuttavimpia. Liikenteeseen liittyvät ratkaisut ja uudet palvelut myös näkyvät asukkaan arkipäivässä. Esimerkiksi yhteiskäyttöiset pyörät tai kutsupohjaisen liikenteen kokeilut tuovat liikenteen päästöjen vähentämisen lähelle meitä kaikkia.

Kunnassa voidaan suotuisilla ja helposti ymmärrettävillä rakennusjärjestys- ja lupakäytännöillä vauhdittaa yksittäisten kuntalaisten tai taloyhtiöiden uusiutuvan energian hankintoja. Energiateemassa kunnalla on myös hyvät mahdollisuudet toimia esimerkinnäyttäjänä ja uusien teknologioiden käyttöönoton demonstroijina. Hyvänä esimerkkinä asukkaille näkyvästä uudesta ratkaisusta on Salon lukion aurinkovoimala.

Asukkaille kannattaa aktiivisesti kertoa niin kunnan näkyvämmästä kuin näkymättömämmästä ilmastotyöstä. Ilmastonmuutoksen vastaisia toimenpiteitä ei pidä marginalisoida vaikenemalla kaikesta siitä työstä mitä tehdään vaan jo toteutettuja toimenpiteitä pitäisi tuoda yhä aktiivisemmin esiin kuntalaisille. Parhaimmillaan ilmastotyö on aktiivista vuorovaikutusta, jossa asukkaat ovat mukana vaikuttajina, energiantuottajina, kokeilijoina tai uusien palveluiden ideoijina.

Kunnianhimoinen, näkyvä ja osallistava ilmastopolitiikka voi synnyttää kuntaan aktiivista asukastoimintaa, uusia palveluita, viihtyisiä lähiympäristöjä sekä uusia työpaikkoja. Kuntalaisten onnistunut huomioiminen ja mukaan ottaminen voi käynnistää positiivisten ilmastotekojen kierteen, joka kiihdyttää itse itseään.

Publicerad i Blogi
onsdag, 26 augusti 2015 12:04

ILMASTONMUUTOSTA ILMASSA

Heinäkuu kului viileää säätä päivitellessä. Taas saimme kuulla, että ilmastonlämpenemisen on oltava ihmiskunnan räikein huijaus. Jokaiseen uutiseen jäätiköiden uudelleen jäätymisestä tarrataan kuin kansipuun palasiin Titanicin vajotessa. Yleisesti ottaen ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen mielletään samaksi asiaksi. Amerikassa tehdään kovasti työtä näiden kahden termin erottamiseksi toisistaan, samaa työtä kaivattaisiin myös täällä Euroopassa.

Mielelläni minäkin kirjoittaisin, että ilmastonmuutos on peruttu. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että olemme menossa kohti pahimpia skenaarioita.

Heinäkuussa Porin SuomiAreenalla Sitran hiilineutraaliusasiantuntija Mari Pantsar vertasi maapallon ilmaston lämpenemistä ihmiskehoon: jo pari astetta yli normaalilämmön ihminen tuntee olonsa todella kipeäksi, puhumattakaan jopa hengenvaarallisesta viidestä asteesta. Miksei siis maapallommekin olisi pulassa, vaikka kyse olisikin "vain" muutamasta lisäasteesta?

Energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen ilmastonmuutoksen hillintä ei ole enää ainoa syy. Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viikkoa viime vuotta aiemmin. Tuolloin ihmiskunnan kulutus ylitti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Loppuvuoden lisäämme lapsiemme velkaa.

Meillä ei ole varaa dumpata kalliita metalleja ja kemikaaleja syyttä suotta kaatopaikoille. Materiaalien saatavuusongelmat tosin luovat mahdollisuuksia korvaaville, uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäville keinoille. On kuitenkin edettävä realistina. Yhtä suurta ratkaisua ei ole ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat aina jostain muusta pois. Uusiutuva energia, kuten aurinkopaneelit, tarvitsevat paljon erilaisia metalleja, bioteknologia puolestaan vie pahimmallaan viljelypinta-alaa ruokakasveilta.

Uskon kuitenkin siihen, että toivoa on. Isot valtiot ovat tehneet päätöksiä hiilipäästöjen pienentämiseksi, Australia esimerkiksi päätti 25 prosentin päästövähennyksistä. Samaan aikaan Ranska ilmoitti tavoitteestaan puolittaa energiankulutuksensa ja säätää samanaikaisesti lakia, joka velvoittaa supermarketteja antamaan päiväyksiltään vanhentuneet tuotteet hyväntekeväisyyteen.

Yrityksille suuri kannustin muutokseen on pelko ihmisten jaloillaan äänestämisestä. Lego irtautui sopimuksesta Shellin kanssa, koska Shell poraa öljyä arktisilta alueilta. Raisio oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka lisäsi hiilidioksidijalanjäljen tuotteidensa pakkausmerkintöihin.

Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä tekoja mitataan hiilijalanjäljellä. Hiilikädenjälki puolestaan mittaa ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja, esimerkiksi hiilinielujen kuten metsien istuttamista tai ilmastomyönteisen teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Suomalainen tutkimus on selvittänyt, että jos suomalaiset loisivat toimillaan seitsemän kertaa Suomen hiilijalanjäljen kokoisen hiilikädenjäljen, riittäisi se pysäyttämään ilmastonmuutoksen koko maapallolla. Huolimatta kiinalaisten ja intialaisten ja amerikkalaisten ja kreikkalaisten tekemisistä.

Siinä on perspektiiviä ja haastetta meistä jokaiselle.

Publicerad i Blogi