Kari Häkämies

torsdag, 07 april 2016 12:11

Tämän viikon tiistaina maan hallitus päätti kehysriihessään, että Turun ja Helsingin välisen rataosuuden suunnitteluun myönnetään 40 miljoonan jatkosuunnitteluraha. Hyvä juttu kalliissa suunnittelussa on, että EU-tukea voidaan saada peräti 20 miljoonaa euroa. Tunnin juna otti siis suorastaan jättiloikan ja ne, jotka ovat hanketta väheksyneet ja pitäneet sitä epärealistisena, saivat pitkän nenän. Toki vielä menee vuosikausia ennen kuin tuota väliä huristetaan, mutta uskon vakaasti, että sellaista hallitusta ei maahan voi tulla, joka sanoisi hintavan ja perusteellisen suunnittelutyön jälkeen ei.

Olen vuoden aikana, jonka olen saanut Varsinais-Suomen maakuntajohtajana toimia, korostanut kehityskolmion Uusimaa-Varsinais-Suomi-Pirkanmaa tärkeyttä. Varsinaissuomalaiseen ja pirkanmaalaiseen toimintakulttuuriin (jonka myös tunnen) on perinteisesti kuulunut varauksellisuus Helsingin suuntaan. Sellaiseen epäluuloisuuteen ei ole mitään syytä: pääkaupunkiseudun pitää olla Varsinais-Suomen tärkein yhteistyösuunta.

Kun juna kulkee tunnissa, mahdollistaa se monia uusia yhteistyökuvioita ja edistää uudenlaista ajattelua. Esimerkiksi Salon ja Lohjan potentiaali nousee aivan uuteen korkeuteen: asut ja maksat verosi Saloon, mutta käyt työssä vaikkapa Helsingissä ja matkan taitat neljässäkymmenessä minuutissa.

Maakunnan liiton yksi tärkeä tehtävä on edunvalvonta. Teimme liitossa Tunnin junan suhteen todella perusteellisen jumpan. Käänsimme kaikki kivet. Mutta vaikka liitto ja sen jäsenkunnat tekevät kuinka hyvin kotiläksynsä, siinä pöydässä, jossa päätökset tehdään, istuvat vain poliitikot. Tunnin junaa koskeva ennätysnopea päätös ei olisi ollut mahdollista, jos maakunnalla ei olisi hallituspöydässä omaa edustajaa. Kirjoitin ennen eduskuntavaaleja, että olen tyytyväinen maakuntahemmona, jos Varsinais-Suomesta valitaan kaksi ministeriä. Tuo toive on kohta totta, kun Petteri Orpon rinnalle istahtaa Annika Saarikko. Eikä pidä unohtaa, että eduskunnan puhemiehenä toimii oman vaalipiirin Maria Lohela.

Ensi viikolla kokoontuu ensi kertaa Varsinais-Suomen Vaikuttajakoulu, parikymppisten tulevien poliitikkojen opintoryhmä. Tarkoituksena on kouluttaa ja korostaa, että politiikka on hieno juttu ja siihen kannattaa mennä mukaan. Varsinais-Suomi on aina ollut huippupoliitikkojen todellinen tuotantolaitos: Koivisto, Niinistö, Sukselainen, Paasio, Vikatmaa, Vennamo, Taxell, Enestam, Kanerva, Perho... Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ja uusia kykyjä tarvitaan.

Toivon, että maakunnan asukkaat osaavat arvostaa edustajiamme työtä. Ilman vaikutusvaltaisia ja ahkeria poliitikkoja emme pärjää.

TÄLLÄ VIIKOLLA

Ma: Liiton ja Turun yhteisneuvottelu, johtoryhmä, Rannikkolaivasto yhdessä kansanedustajien kanssa, Arkeniin seminaariin på svenska
Ti: Hki, aluehallintovirastojen ohjausryhmä, ministeri Orpo, Rakennusteollisuusliitto, Pohjoinen kasvukäytävä kokous ja jännitystä Tunnin junasta. Ja 21.00 se tieto tulee lopullisesti: 40 miljoonaa. JEEE!
Ke: Maakuntajohtajien kokous, paljon iloisia naamoja, hallitus saa kiitosta erityisesti liikenneinvestoinneista, sitten Turkuun ja neuvotteluun kj Randellin kanssa
To: Hallintopäivä
Pe: Kj Mutanen ja Ylen Kunttu-Kauppi, maakuntahallituksen lista-asiat, liiton Valintatoimikunta ja illalla liiton puheenjohtajisto: Kanerva, Alatalo, Kurvinen.

måndag, 21 mars 2016 09:34

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on ollut kovin perinteinen ja jähmeä: julkinen sektori on elänyt omaa elämäänsä, mutta sen rinnalla on toiminut voimakkaasti kasvanut yksityinen puoli ja työssäkäyviä on palvellut ehkä maailman paras työterveydenhuolto.

Meneillään olevaan Sote-uudistukseen sisältyy hallitusohjelman maininta siitä, että asiakkaalla on mahdollisuus valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan välillä. Valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Aihekokonaisuutta selvitti maan parhaista voimista koottu työryhmä professori Mats Brommelsin johdolla. Poppoo loi erilaisia malleja, joihin perustuen valinnanvapaus voisi toteutua: omatiimi (vastaa eurooppalaista perhelääkärijärjestelmää), väestö, väestövastuinen terveyskeskus...

Ensimmäinen kysymys, joka uudistuksen tiimoilta herää, on tietysti raha. Onko meillä varaa tuollaiseen muutokseen? Vastaus kuuluu, että on, mutta samalla täytyy sopeutua eri toimijoiden väliseen kilpailuun. Tämä on uutta julkiselle terveydenhuollolle, joka on tähän saakka saanut nukkua tässä suhteessa ruususen unta.

Vastedes jokaisen toimijan tulee kyetä sellaiseen palvelutasoon, että ihmiset ovat tyytyväisiä. Jos he eivät ole, he äänestävät jaloillaan ja siirtyvät jonkun toisen tuottajan palvelujen piiriin.

TÄLLÄ VIIKOLLA
Ma: Liiton hallitus, ip yliopistolla luento
Ti: Alueuudistusta virkahemmojen kera, YLE Turku, ip johtoryhmä
Ke: Maakuntaviraston kehittämiskokokous, tarkastuslautakunta
To: Kuninkuusravipalaveri, ip sisäistä hallintoa

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

måndag, 14 mars 2016 09:25

Kevät on ratkaisupelien aikaa. Suurimman huomion saa jääkiekko, onhan Suomi ainoa Euroopan maa, jossa ykköslaji on joku muu kuin jalkapallo.

TPS:n kausi on ailahdellut. Edelliseen vuoteen verrattuna on menty parempaan suuntaan, mutta moni taisi odottaa vielä enemmän. Toki mukana on ollut myös huonoa tuuria loukkaantumisten muodossa. Ykkösmaalintekijäksi hankittu Lauri Tukonen loukkaantui jo kauan sitten ja ainakaan tällä kaudella häntä ei jäällä enää nähdä.

Eilen TPS pudotti säälipleijareissa Vaasan Sportin ja vastaan asettuu seuraavaksi mestarijoukkue Oulun Kärpät. Kärpät on toki ennakkosuosikki, mutta moni turkulaisen jääkiekon fani muistaa, että vain muutama vuosi sitten noustiin samasta asemasta mestariksi. Joten, kaikki on mahdollista.

Koripallossa Loimaan Bisons on viime vuosina ollut rohkea edelläkävijä, mutta tällä hetkellä näyttää synkältä. Syy on hyvin perinteinen. Koossa oli pelaajanippu, johon ei kuitenkaan ollut varaa. Toivottavasti talousongelmat eivät ole kuolinisku Bisonseille, joka on ehdottomasti ollut todellinen piristysruiske suomalaisessa koriksessa.

Loimaalla pelataan myös liigatason lentopalloa. Hurrikaani on hyvässä vedossa ja vaikka Kokkola johtaa runkosarjaa ylivoimaisesti, ei mikään ole kirkossa kuulutettua.

Oheisesta pikakatsauksesta puuttuu paljon, mutta mitään Urheiluruutua ei ollut tarkoituskaan kirjoittaa. Varsinainen sanomani liittyy siihen, että talouden realiteetit ovat kaikessa kilpaurheilussa yhä määräävämpiä tulevina vuosina. Urheilujournalismin yksi mieliaiheista on seurajohtojen parjaaminen, erityisesti tilanteessa, jossa talous on kaatumassa päälle.

Olen joskus kauan sitten ollut I divarissa pelanneen jääkiekkoseuran puheenjohtaja. Kun puitteina oli pelkkä ”rättihalli” oli rahaliikenne ainainen murhe. Omakin nimi oli jatkuvasti vekseleiden vakuutena, eikä uni tahtonut aina tulla. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, kumpi oli stressaavampaa: olla ministeri Suomen EU-puheenjohtajakaudella vai seurajohtaja vaikeissa olosuhteissa? Oikeastaan mietintämyssyä ei tarvita. Kyllä seurajohtajana oli haastavampaa.

Toivon, että ne ihmiset, joilla ei ole kokemusta urheiluseuran pyörittämisestä, olisivat kritiikeissään maltillisia. Seuratoiminta on kova laji ja toisin kuin monissa muissa inhimillisen elämän puhteissa, niissä hommissa ollaan tuottamassa elämyksiä muille, eikä toteuttamassa itsekkäitä pyrkimyksiä.

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla vieraita Metsähallituksesta, lounas professori Virtasen kanssa ja ip professorit John Eriksson ja Jyrki Heino.
Ti: Maakuntastrategian ohjausryhmä, sitten Naantaliin kaupunginjohtajaa tapaamaan, ip pohditaan luovuutta.
Ke: Maakuntauudistusta Helsingissä.
To: Liiton oma kehitysprojekti, puolilta päivin Kuntaliiton kuntapäivä Turussa.
Pe: Sisäistä virkailua.

tisdag, 08 mars 2016 10:08

Hallinto tuppaa elämään omaa elämäänsä ja aika usein kaukana reaalimaailmasta, mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Maan hallitus teki loppuviikosta valintoja koskien suurimpien kaupunkien kasvusopimuksia ja ns. kasvuvyöhykkeitä. Meidän osaltamme meni hyvin. Sekä Varsinais-Suomi että Turku pärjäsivät.

Elämme aikaa, jossa tapahtuu koko ajan suuria rakenteellisia muutoksia. Kilpailu yritysten, alueiden ja maiden välillä on globaalia. Kehittyvien maiden sadat ja taas sadat miljoonat ihmiset ovat tulleet maailmanlaajuisille työmarkkinoille, joissa mikään ei ole enää entistä. Erityisesti me pohjoisen Euroopan asukkaat olemme saaneet elää monella tavalla lintukodossa: ei sotia, elintaso on noussut koko ajan ja yhteiskuntamme on ollut äärimmäisen tasa-arvoinen muuhun maailmaan verrattuna. Mutta tuo olotila on vakavasti uhattuna, ennen kaikkea siten, että työn hinta on jatkuvassa laskussa. Se näkyy myös käynnissä olevissa työmarkkinaneuvotteluissa: ei oikein haluta uskoa, että entinen maailma ei enää palaa. Emme valitettavasti ole suhdannekuilussa, vaan muutos on pysyvä.

Suomen sisällä pitää tehdä kaikki, jotta kisoissa pärjätään. Kasvusopimukset ovat yksi pieni osa tätä politiikkaa. Ne ovat ymmärrystä siitä, että emme voi enää kuvitella luovamme lisäarvoa koko Suomessa, vaan meidän pitää keskittää voimavaroja ja asumista. Käytännössä tämä tarkoittaa Helsinki-Turku-Tampere -kolmion ja muutaman muun kasvukeskuksen entistä parempaa huomioimista, kun yhteiskunnan kehityspanoksia jaetaan. Olemme siis oikealla tiellä, mutta vauhtia vain pitää saada lisää!

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla liiton ja Turun johdon palaveri, sitten kv-asioita, lounas Varsinais-Suomen työnantajajärjestöjen kanssa, liiton puheenjohtajisto ja lopuksi Kauppakamarin uusi toimari Minna Arve liitossa tervehdyskäynnillä. Minnalla on selvästi paljon uusia ideoita yhteistyön kehittämiseksi!
Ti: Aamutuimaan Espoon Otaniemeen VTT:n neuvottelukunnan kokoukseen, sitten ministeri Orpo, paluu Turkuun ja arkkipiispan tarkastukseen, illalla vieraita Saksan ystävämaakunnasta.
Ke: Aamupäivä saksalaisvieraiden kanssa, ip sisäistä hallintoa.
To: Maakuntahallituksen listan valmistelua, sisäistä hallintoa.
Pe: Aamulla yrittäjävieras, kv-asioiden kokous ja ip rakennerahastoasioita.

måndag, 29 februari 2016 10:31

Käväisin viime viikon perjantaina Salossa. Samana päivänä uutisoitiin kaikissa tiedotusvälineissä, että matkapuhelinten valmistus alkaa siellä jälleen Nokian entisissä tiloissa. Mutta ei kulunut päivääkään, kun tiedotusvälineissä alettiin spekuloida jutun realistisuutta ja onnistumisen mahdollisuuksia.

Tietenkin on niin, että sekä hankkeiden edistäjien, että julkisen sanan tulee tarkastella kaikkia yritysprojekteja kriittisellä otteella, ainakin jos hommassa on tarkoitus käyttää julkisia varoja. Mutta samaan syssyyn pitää kysyä, onko meihin suomalaisiin tarttunut niin syvä pessimismi, että emme usko enää oikein mihinkään?

Yhdysvalloissa sanotaan, että se ei ole yrittäjä eikä mikään, joka ei ole yhtä konkurssia tehnyt. Suomessa asenne epäonnistumiseen on julma. Kansanedustajana näin läheltä, että jos yrittäjä-poliitikon yritys meni vaalikauden aikana nurin, äänestäjät pudottivat hänet seuraavissa vaaleissa. Oliko konkurssin tehneestä samalla tullut huono poliitikko? Itse väittäisin päinvastoin: ihminen, joka on jonkin ongelman kohdannut omakohtaisesti, osaa käsitellä sitä paljon asiantuntevammin kuin se, joka puhuu asioista pelkällä teoriapohjalla.

Olen ollut huomaavinani, että uskalluksen puute on ottanut vallan myös virkakoneessa. Korkean profiilin virkamiehiä ei enää juuri ole. Vai missä ovat tämän päivän bunttawahlroosit tai jaakkonummiset? No, ei heitä taida olla. Ja syykin on selvä: suomalainen yhteiskunta palkitsee varovaisuudesta, ei rohkeudesta. Rohkeuteen kun liittyy aina myös säännöllinen epäonnistuminen – ja siihen erityisesti media käy kiinni vihaisen terrierin lailla. Kun virkamies pysyttelee harmaahiirulaisena, jota kukaan ei tunne, jättää julkinen sana rauhaan myös silloin, kun joku juttu menee pieleen. Työnantajien, median ja ihan tavallisten kansalaistenkin kannattaisi miettiä, kumpia haluamme: ritari rohkeita vai pilkunviilaajia?

Salossa on uskallettu. Uskallettu, vaikka takaiskuja on riittänyt enemmän kuin lääkäri määrää. Rohkeus ja positiivisuus on valittu iskusanoiksi varovaisuuden ja valittamisen sijasta.

Hienoa!

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla johtoryhmä, sitten kansanedustajatapaaminen, ip yrittäjien ja osuuspankin seminaarissa kommenttipuheenvuoro.
Tiistai: Ap ministeri Rehula Turussa, sitten Helsinki: maakuntajohtajat tapaavat ministeri Orpon.
Keskiviikko: Maakuntajohtajien kokous aamulla, ip ammattiyhdistysasioita.
Torstai: ap kv-asioita, uusien (Naantali, Kemiönsaari, Masku, Vehmaa) kunnanjohtajien vierailu liitossa, kauppakamarin elinkeinovaliokunta.
Perjantai: sisäistä hallintoa ja puolueiden toiminnanjohtajat koolla.

onsdag, 24 februari 2016 13:48

Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna arviot ministereiden työssä onnistumisesta. Tietyllä varauksella tällaisiin juttuihin pitää aina suhtautua, mutta tällä kertaa kisan voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä. Niin omien kuin kilpailijoiden, ja myös raadin mielestä parhaiten hommansa on hoitanut sisäministeri Petteri Orpo. Maakunta on tietysti ylpeä omasta edustajastaan.

Itselläni tuli täyteen ensimmäinen vuosi Varsinais-Suomen maakuntajohtajana. Mikään yllätys minulle ei ollut, että oma hallituksemme, media ja alueemme asukkaat pitävät liiton tärkeimpänä tehtävänä edunvalvontaa: pitää saada teitä, rautateitä, rahaa yliopistoille, onnistumisia valtion julistamissa erilaisissa kilpailuhankkeissa jne.

Etujen valvonta ei ole mitään hämäräpuuhaa. Se on tosiasioiden esittämistä, muistioiden laatimista ja yhteydenpitoa poliitikkoihin, virkakoneistoon, elinkeinoelämään ja moniin muihin tahoihin. Maakunnan tarpeita ei kykene hoitamaan ellei omasta vaalipiiristä ole valittuina kansanedustajia, jotka nousevat perustehtävästä valiokuntapuheenjohtajiksi, ministereiksi tai puhemiehiksi. Tunnettu tosiasia on, että politiikassa ei valta jakaudu tasan, joillakin poliitikoilla sitä on paljon enemmän kuin toisilla.

Kirjoitin vaalien alla, että olisi hienoa, jos Varsinais-Suomesta valittaisiin kaksi ministeriä, toki enemmänkin olisi kelvannut. Toive toteutuukin aika pian. Petteri Orpon lisäksi ministeriviitan harteilleen laskee Annika Saarikko noin vuoden päästä. Kun tähän lisätään, että perussuomalaisten Marja Lohela valittiin jo toisen kerran eduskunnan puhemieheksi, ovat kaikki kolme hallituspuoluetta ymmärtäneet meidän kulmakunnan tarpeet hyvin.

Politiikassa onni vaihtelee. Jokaisen sauna palaa vuorotellen. Mutta silloin kun on aihetta iloon, se on hyvä näyttää. Suomi yskähtelee valtiona, mutta Varsinais-Suomessa on tällä hetkellä hyvä puhti. Puhalletaan siihen vain lisää vauhtia. Kun asiat näkee positiivisesti, saa aikaan paljon enemmän kuin virheitä etsimällä.

 

Tällä viikolla:
Ma: Aamulla yritysvieras, sitten lounas kauppakamarin eläköityvän toimarin, Jari, kanssa. Ip: ely-käynti ja sitten omaa hallintoa
Tiistai: STM:n tilaisuus uudistuvista päivystysjärjestelyistä, lounas suomalais-ruotasalaisen kauppakamarin toimarin kanssa Turun isännöidessä, palaveri muutosjohtaja Antti Parpon kanssa sotesta.
Keskiviikkona: Kuntajohtajakokous aamulla, ip konttoria
Torstai: Hiihtolomapäivä
Perjantai: Konttoria ja sitten Saloon kuulemaan kaupungin asioita.

måndag, 15 februari 2016 14:14

Kansanedustajan tehtävä on vaativa homma. Itsekin kokeilin sitä kolmen vaalikauden ajan. Puolue, johon kuulun, oli koko tuon ajan hallitusvastuussa. Ikinä ei ollut mahdollista lausua vallanpidosta kriittistä sanaa. Hallituksen ilosanomaa piti julistaa silloinkin, kun se ei oikein tuntunut hyvältä.

Kansanedustajien keskuudessa oli tuohon aikaan yksi kirjoittamaton sääntö janalla hallitus-oppositio: oma maakunta koetettiin nähdä positiivisessa valossa myös silloin, kun hallituksen säästötoimet (Lipponen-Niinistö hallitus säästi heti kättelyssä 10 miljardia euroa) koettelivat maakunnan asukkaita ja yhteisöjä.

Jonkun mielestä tällainen ”sopimus” voi kuulostaa typerältä. Miksi oppositioedustaja jättäisi tilaisuuden käyttämättä, jos poliittinen suojaus on auki? Hyvä kysymys ja ainoa perustelu tietenkin on, että oman maakunnan ja vaalipiirin asioissa pitää noudattaa niin pitkälle menevää yhteisymmärrystä kuin sielu sietää. Jos tänään hyökkäät voimakkaasti hallitusvastuussa olevaa toveria kohtaan, hän tekee samoin silloin, kun osat ovat vaihtuneet. Politiikassa ei ehkä kannata tavoitella pikavoittoja tai irtopisteitä. Sellaisen löytää aina edestään.

Virkahemmon ei pidä jakaa poliitikoille toimintaohjeita, mutta ehkä sen verran sopii maakuntavirastosta toivoa, että maakunnan hankkeiden kanssa oltaisiin niin yksimielisiä kuin suinkin. Jos oma pesä vuotaa, on tukea turha toivoa muualtakaan.

Tämä viikko:
Maanantai: ap hallituksen kokous, samaan syssyyn hallituksen kv-ryhmä, ip poliisivieras.
Tiistai: Ap käynti työ- ja elinkeinoministeriössä
Ke-pe: Sotea, sotea vaan.

måndag, 08 februari 2016 11:24

Otsikko ei kuulosta seksikkäältä, mutta joskus hallintohemmo joutuu miettimään kummalliselta tuntuvia juttuja. Kyse on siis siitä, että kasvuvyöhykettä Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari on kutsuttu viime vuodet Pohjoiseksi kasvuvyöhykkeeksi. Tällä nimellä vyöhykkeen kaupungit ja maakuntien liitot osallistuivat viime kuun lopussa valtioneuvoston julistamaan vyöhykekilpailuun. Valituksi tulee 1-2 ehdotusta.

Erityisesti alueen kansanedustatapaamisessa nimeä kritisoitiin. Se on ymmärrettävää, eihän Turku-Helsinki-Pietari ole mitään pohjoista Suomea. Mutta näkökulma onkin EU:n. Brysselistä katsoen kyse on pohjoisesta vyöhykkeestä. Aikaisemmin valtion papereissa käytettiin nimeä E-18 käytävä, mutta jo neljä vuotta sitten juttu ristittiin Työ- ja elinkeinoministeriön toimesta Pohjoiseksi kasvuvyöhykkeeksi.

En minä nimikilpailua julista, eikä siihen taida riittää edes natsat, mutta ainahan on hyvä käydä keskustelua. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Tällä viikolla:
Maanantai: Liiton ja Turun yhteispalaveri, sitten liiton puheenjohtajisto, ip Mikko Rönnholm 70v, illalla konsertti
Tiistai: tietotekniikkaa ja ip konttorihommia
Keskiviikko: Liiton sisäistä kehittämistyötä, tapaaminen sisäministerin erityisavustajan kanssa
Loppuviikon vietän hiihtolomaa

måndag, 01 februari 2016 10:06

Komealta kalskahtava otsikko on lainaus senaattori J.V. Snellmanilta 1850-luvun rautatiekeskustelusta, jossa oli yllättävän paljon samaa kuin tämän päivän debatissa. Tuolloin elettiin siis Venäjän vallan aikaa ja mietittiin eri kuljetusmuotojen kilpailukykyä.

Listalla oli kaksi eri suuntausta: Helsinki-Hämeenlinna ja Turku-Pietari. Senaattori Lars Gabriel Haartman lausui: ”Kun harrastetaan Helsingin-Hämeenlinnan linjaa, ei oteta huomioon, että tuo haluttu suunta menee pohjoiseen ja kulkiessaan maan sydämen läpi kutkuttaa kansallisia ja fennomaanisia toiveita, jota vastoin se suunta, jota minä olen alusta saakka ehdottanut, likentää meitä keisarikuntaan, yhdistää meidät siihen.”

Huomiot ovat hämmästyttävän ajankohtaisia, vaikka kaikki argumentit eivät enää loksahda aivan paikalleen. Suunnilleen samasta asiasta kuitenkin on kyse valtioneuvoston joulukuussa julistamassa kilpailussa kehitysvyöhykkeistä. Valituiksi voi tulla 1-2 vyöhykettä.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että Suomessa on kaksi erillistä vyöhykettä: Haartmanin mainitsema kansallinen Helsinki-Hämeenlinna ja kansainvälinen Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari. Maan hallitus tekee viisaasti, jos se valitsee kummatkin. Näin vältytään sekä aluepoliittisilta että puoluepoliittisilta kolhuilta.

Varsinais-Suomen liitto osallistui hyvin aktiivisesti Pohjoisen kasvuvyöhykkeen (Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari) valmisteluun. Ehdotus jätettiin viime viikon perjantaina. Onnistuimme myös hankkeen resursoinnissa. Kun valtion raha lasketaan mukaan, projektissa on varoja yhteensä 1,8 miljoonaa euroa, tietysti sillä edellytyksellä, että ehdotuksemme valitaan. On siis edunvalvonnan paikka, ja siksi palaan uudelleen 1800-luvun puoleen väliin. Silloiset snellmanilaiset lobbasivat hankettaan niin voimaperäisesti, että kenraalikuvernööri kirjoitti joutuneensa ”salaisen ja yksityisen” vaikutuksen alaiseksi. Nyt meidän on tehtävä samoin.

Tällä viikolla
Maanantai: kansanedustajat liitossa, keskipäivällä virkamiesten maakuntaverkoston tapaaminen, ip rakennerahastohankkeita
Tiistai: Käyttösuunnitelmaa koko päivä, ilta Hki: maakuntajohtajat EK:ssa
Keskiviikko: Maakuntajohtajakokous, ip Turku ja konttorihommia
Torstai: Shift-hanke ja Joonas Suominen, ip MTK metsävaliokunta
Perjantai: Maakuntahallituksen lista-asiat, lounas Lauri Palmunen, ip konttoria

måndag, 18 januari 2016 12:16

Hiekka itsehallintoalueita koskevassa valmistelu-tiimalasissa alkaa valua loppuun. Selvitysmies Lauri Tarasti luovuttaa mietintönsä ministeri Anu Vehviläiselle 26. tammikuuta. Kyseessä on aihepiiri, josta ei käydä minkäänlaista kansalaiskeskustelua, mutta joka kuohuttaa monella tavalla kunnallisia päättäjiä, kunnan-/kaupunginjohtajia, maakuntajohtajia ja monia virkahemmoja valtion hallinnossa. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus antaa tänään (18.1.2016) asiasta oman lausuntonsa. Maakuntajohtajana olen tietysti velvollinen jatkossa toimimaan niiden suuntaviivojen mukaan, jotka talon hallitus asettaa.

Yksi asia, joka tuskin näkyy yhdessäkään annettavassa lausunnossa, mutta jolla on valtava merkitys maakuntahallinnon onnistumisessa, on se kulttuuri, jolla uutta apparaattia tullaan johtamaan. Olen kirjoittanut asiasta jo joskus ennenkin, mutta se on niin tärkeä asia, että siitä pitää puhua ja kirjoittaa alati. Kuulun niihin aika harvoihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet kuntaa, kaupunkia, kuntayhtymää ja valtiota sekä virkamiehenä että poliittisena luottamushenkilönä. Näinpä minun on ollut äärimmäisen helppo nähdä, kuinka erilainen on kuntakulttuuri verrattuna valtiokulttuuriin.

Suomen kuntia on jo pitkään kehitetty luottamukseen perustuvassa hengessä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuntien virkamiesjohdolla on ollut laajat valtuudet ja sen takia työ on ollut mielekästä. Valtio taas perustaa kontrolliin. Kun kunnassa tulee ongelma, ruvetaan miettimään ”mitäs tehtäis”. Valtiolla taas ensimmäinen kysymys kuuluu: missä tästä on säädetty, onko asiaan ohjeistusta.

Tulevien itsehallintoalueiden (Tarasti ehdottaa koko sanasta luopumista ja sen tilalle maakuntahallintoa. Olen samaa mieltä.) päätehtävä on Sote. Jo nyt korostetaan koko ajan, että se tulee valtion tiukkaan ohjaukseen, tulevathan rahatkin valtiolta. Muun uusille alueille tulevan toiminnan osalta ei pohdintoja ole käyty, mutta epäilemättä valtion keskusvirastot ja ministeriöt haluavat jatkaa kontrolliaan, niin ne ovat aina tehneet.

Edellä mainittu on sinänsä ymmärrettävää, mutta ongelma muodostuu siitä, että maakuntia tullaan hallitsemaan suorilla vaaleilla valituilla valtuustoilla. Niihin tulevat valituiksi ihmiset, jotka ovat tottuneet päättämään kunnissa suuret linjat – siis ne asiat, jotka valtion hallinnossa päätetään ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Aivan varmaa on, että nämä kaksi tahoa, maakuntavaltuustot ja ministeriöt, tulevat ottamaan toisistaan mittaa siinä suhteessa kumpi sanoo viimeisen sanan.
Kahden kulttuurin ero on siis pidettävä yhtä lailla tiukasti kuin entinen renkipoika piti sen toisen asian. Jos niin ei tehdä, ja jos ei ole molemminpuolista kunnioitusta, on sota valmis.

Maanantai: Liiton hallitus koko ap, ip johtoryhmä
Tiistai: Liiton kv-asia-palaveri, Rata 2016 seminaari Turussa koko ap, sitten Helsinkiin ja suurten maakuntien maakuntajohtajien ja hallituksen puheenjohtajien tapaaminen Lauri Tarastin kanssa.

Sida 2 av 6